Uimaan!

Lähdössä uimarannalle (tai uimahalliin), mutta saatavilla ei ole mitään järkevää kassia uimavarusteille, jotka viimeistään takaisin päin tultaessa ovat märkiä. Lienee varsin tuttu tilanne? Märkä pyyhe ja uikkarit kastelevat takuuvarmasti joko auton penkin tai repun selkämyksen ja niinpä ne useimmiten heitetäänkin ensimmäiseen käsiin sattuneeseen muovikassiin. Näin myös meillä.

Kunnes mies totesi, että sininen Sokoksen muovikassi on nähnyt ihan liian monta uintireissua ja myös näyttää siltä. Että nyt riittää, kassi kaipaa hiukan päivitystä.  Joten meillä olkoon tästä eteenpäin käytössä uimakassi 2.0.

Päivityksen ensimmäinen askel oli kangaskauppa. Viiletimme peräkkäin pitkin käytäviä ja ehdottelin kankaita helposti kuivuvista, pieneen tilaan menevistä ja vettä pitävistä ulkoilukankaista aina vahapintaisiin pöytäliinakankaisiin. "Miten olisi tämmöinen? Tämä näyttäisi varmasti hyvältä! Tai mitä tykkäät tästä väristä?"

Tuloksetta. Miehellä oli selvä visio tyylikkäästä ja katseen kestävästä kassista ja valinta kohdistui lopulta Eurokankaan Sunbrella-kankaaseen. Tyylikäs kangas näyttää jokseenkin harvasidoksiselta puuvillapellavalta, mutta on täysin vedenpitävä. Joten uimakassi voi rauhassa maata auton takapenkillä ilman, että seuraavan istujan takapuoli kastuu:) Ihmettelen edelleen, miten kassi voi tuntua sekä sisä- että ulkopuolelta aivan kuivalta, vaikka siellä olisivat työpäivän verran majaileet märät pyyhe ja uikkarit.

Kassissa on edessä iso vetoketjutasku. Sisällä on kaksi pienempää taskua shampoopulloja yms. varten. Taskut ovat kiinni neppareilla, joten ne saa tarvittaessa irrotettua helposti. Myös kahvat kiinnitin neppareilla, joten nekin saa tarvittaessa napattua pois. Koko komeus suljetaan alta aukeavalla miehisen leveällä vetoketjulla. Jäljelle jääneistä kangastilkuista tein vielä pienen ripustettavan pussukan, jossa esimerkiksi shampoot ja hoitoaineet voi kuskata kätevästi suihkuun.

Kassi tehtiin alunperin uimahallireissuille, mutta rantakelien yllättäessä tämä nousee arvoon arvaamattomaan myös kesällä. Joten ei muuta kuin bikinit ja pyyhe kassiin, auringonottopeitto kainaloon ja nautiskelemaan rantekeleistä, nyt kun niitä vihdoin saatiin!

Keskikesän kierrätyskassi / Recycled midsummer bag

Hih, näissä väreissä jos missä sopii lähteä juhannuksen viettoon:) Koivukassiin pakataan juhannuseväät ja hurautetaan Keski-Suomeen nautiskelemaan järvimaisemasta ja maaseudun rauhasta.

Kassin valkoinen kangas toimi ensimmäisessä elämässää verhoina. Sitten tulivat erään tyttölapsen rippijuhlat ja valkoisista pöytäliinoista oli puutetta. Niinpä verhot hyppäsivät pöydälle ja palvelivat aikansa siinä käytössä. Sen jälkeen samainen vähän isommaksi kasvanut tyttölapsi tarvitsi omaan asuntoonsa uutta sängynpeitettä ja siinä kohdassa täysin palvelleet pöytäliinat joutivat päiväpeiton reunakankaiksi. Jotain jäi kuitenkin yli, ja siitä se samainen nyt jo naiseksi kasvanut tyttö ompeli tämän kassin.

Koivu-teemaa on kirjaimellisesti tavoiteltu pohjia myöten. Kerrankin kankaassa olleilla tehtaan tussimerkkauksilla oli jotain käyttöä:) Normaalisti kun nuo paikat pyritään leikkaamaan visusti pois tai kiertämään, mutta tällä kertaa pohjakaava läväytettiin keskelle tekstiä. Eikös ne metsäyhtiöt aina merkkaa tukit kirjoittelemalla yhtä sun toista katkaisupintaan, joten tähän on varmaan kirjoitettu tukin eli kassin juhannusmääränpää.

Tämän myötä oikein aurinkoista ja rentouttavaa juhannusta itse kullekin!

                                               **************************************

White fabric of this recycled summer bag served first as curtains, after that as tablecloth, then it became a part of counterpane. However, something was left over and now I have the best midsummer bag ever:)
Have a really sunny and relaxing midsummer party!

Viikonloppulaukku farkuista

Ihanaa, hurjan kiireinen työviikko on taas takana ja neljän päivän vapaa edessä! En ole kunnolla ollut edes kotosalla niin että olisin ehtinyt tänne mitään kirjoitella tai kurkkia muiden kuulumisia. Nyt pääsee onneksi hengähtämään ja viikonlopun viettoon voisi lähteä vaikka tämmöisen veskan kera. Tämä kätkee sisälleen yllättävän määrän tavaraa ja sitähän naisten käsilaukuissa usein taitaa aika paljon olla.

Idea laukkuun lähti täältä. Sovelsin kaavat kuvan perusteella ja tästähän tulikin aika reilun kokoinen, hyvä niin. Tämä voisi olla oivallinen kaveri vaikka vapun Turku-reissulle.

Laukku tosin ei ole se, mikä vapun varustelussa minulle on yleensä tuottanut päänvaivaa. Vappuun on  sen sijaan itselläni liittynyt aina uuden mekon syndrooma. Sen jälkeen kun opiskeluaikojen haalarivaput jäivät taakse, ilmaantui tämä positiivinen ongelma vappujuhlien vaatetuksen suhteen. Kevät (ainakin kalenterin mukaan) houkuttelee säätiedotuksesta huolimatta aina kaivamaan esiin mekot ja liehuvat helmat. Yleensä niitä kaivellaan kaupan vaatetangoilta tai visualisoidaan kangaskaupan valikoimista, koska juuri vapuksi olisi kiva saada jotain uutta päällepantavaa.

Vuosien varrella täällä onkin nähty kaikenlaista farkkutuunauksista kesken jääneisiin viime hetken virityksiin. Yhtenä vuonna ompelin kymmeniä napinläpiä ja ompelin niille kavereiksi napit noin kahden aikoihin vappuaaton vastaisena yönä. Erään kerran taas olin bongannut Eurokankaan sovitusnuken päältä kauniin luomuksen, ostanut lähimpänä mallinuken mekkokangasta olevan palan alennuslaarista ja ryhtynyt töihin. Aikataulu taisi olla hiukan kiireinen ja lopulta hikisestä uurastuksesta huolimatta kävi niin, että noin tunti ennen lakitukseen lähtöä säntäsin papiljotit päässä läheiseen kauppakeskukseen toteuttamaan plan B:tä, kun mekko ei ollutkaan valmistunut ajoissa. Mukaan lähti lähes täydellisesti Sokoksen ikkunaprinsessan vaatetus, hyvä etten marssinut kaupasta ulos nukke kainalossa. Tuollaisissa tilanteissahan omassa vaatekaapissa ei ole kertakaikkiaan MITÄÄN päällepantavaa..

Miten sille surullisenkuuluisalle mekolle sitten kävi? Se selvinnee vielä ennen vappua:) Sitä ennen ainakin täällä nautitaan kevään ensimmäisistä valkovuokoista ja lintujen kevätkonsertista.

Kolme laukkua yksistä farkuista

Nyt on valtakunnassa taas uusi sketsihahmo, ja ja ja. Ja suuren juhlan tuntua on ilmassa muutenkin, koska tämä on blogin 150:s teksti. Ja onpa myös kolme uutta farkkulaukkua, joiden raaka-aineina ovat yhdet lasten 104 senttiset farkut ja vähän vaaleaa sävyä toisten farkkujen lahkeesta.

Tästä kaikki alkoi. Tein kummitytölle joululahjaksi tämän laukun. Perheen kaksi muuta nuorta neitiä halusivat myös farkkulaukut, joten suurempien naisten keskinäisten kinasteluiden välttämiseksi tuli pyyntö kahdesta lisälaukusta. Tällaiset niistä sitten tuli.

Toinen laukku on tehty farkkujen yläosasta. Puntit on katkaistu, haarasaumaa avattu vetoketjuhalkioon asti ja pohja muotoiltu uudestaan hiukan pussimaiseksi. Laukussa on vaaleanpunainen vuori ja sisällä kaksi taskua. Ratkoin vyötärökaitaleen irti, tasoitin yläreunan ja kiinnitin vuorin samalla, kun ompelin vyötärökaitaleen takaisin.

Laukussa on paljon kivoja tyttömäisen vaaleanpunaisia ja sydämellisiä yksityiskohtia.

 

Toiseen laukkuun nappasin teemaksi farkkujen lahkeissa olleet sydäntikkaukset. Koska tikkaukset olivat hiukan kuluneita, siksakkasin olemassaolevan tikkauksen päälle uuden samanlaisen. Yhdistelin laukkuun kangasta tummien ja vaaleiden farkkujen lahkeista ja tikkasin koristeeksi sydänteemaa täydentämään vielä lisää sydämiä.

Lahkeessa ollutta sydäntikkausta jatkoin omilla tikkauksilla laukun ympäri. Olkahihnaan on myös tikattu sydämiä. Ompelukoneen koristeompeleet ovat kivoja olemassa vaikka juuri tämmöisiä tarkoituksia varten.

Naisten erikoisala mielensäpahoittaminen olisi tässäkin varmaan tullut kyseeseen, mikäli joku tyttötriosta olisi jäänyt kokonaan ilman pakettia. Kyllä minäkin haluan kun tuo toinenkin saa!  Tuo tuntuu toimivan yhtä hyvin pienillä kuin isommillakin tytöillä, joten jos kummitytön siskot saivat nämä laukut, niin kummitytölle tein sinne joululahjaksi menneeseen laukkuun pienen kukkaron. Sydänteema toistuu myös tässä, kun oikein vauhtiin pääsin. Koristeena on taannoiselta Tallinnan-reissulta mukaan tarttunut sydännappi.

Hirrrrveen sydämellistä viikonloppua siis, Leena Heffnerin os. Herppeenluoman tahtiin!

Farkkulaukkuja

Eilen oli pystytysten päivä, kun ensin olin mukana laittamassa pöytiä valmiiksi Espoon seudun käsityöyhdistyksen juhlamyyntinäyttelyä varten ja iltapäivällä rakensin esittelypöydän leipätyön messukeikkaa varten. Tämä päivä onkin sitten kulunut puhetöissä ensin oikeissa töissä ja sitten harrastustöissä. Ja huomenna homma jatkuu käsityötöiden osalta.

Tuota käsityöyhdistyksen tapahtumaa varten oli melkomoinen pakkaus-, hinnoittelu- ja viimeistelyrumba menossa eilen myöhään iltaan ja nyt koko päivän touhuamisen jälkeen on vähän semmoinen olo että noh. Mitä sitä nyt tekisi, kun ei ole pakko tehdä mitään?

Myyntiin lähti yhtä ja toista jotka juuri ja juuri olen ehtinyt ja muistanut kuvata, mutta joista en tänne ole ehtinyt vielä kirjoittaa mitään. Tässä siis jotain sellaista.

Taas yhdet farkut ovat antaneet uuden elämän, tällä kertaa neljälle eri kokoiselle laukulle. Vyötäröstä ja sen alapuolisesta osasta muotoutui olalla keikkuva pussukkalaukku ja punteista kolme Flootaa.Vielä olisi yksi puntinpuolikas jäljelläkin, josko vaikka kännykkäpussin siitä tekisin kun idea jo olis valmiina.

Kirpputoreilla pyöriessäni olen virittänyt yksityiskohtien tarkkailusilmät äärimmilleen. On mukava käyttää farkuista valmiiksi löytyviä koristeita ja muita ominaisuuksia kuten nappeja, vyölenkkejä yms. Tuohon yksityiskohtasilmään nämäkin farkut osuivat ja kaikki kukkabrodeeraukset onkin napattu farkuissa olemassa olleista kuvioista. Flootan koristeena oleva nappi on napattu toisista farkuista.

Ja mitäkö sitä nyt illalla sitten oikeasti tekisi? Taidan virkata lumitähtiä huomiseksi lisää. Kun ei sitä kumminkään näköjään osaa olla tekemättä mitään:)

Farkut olkapäällä

Ison sinisen Ikea-kassin uumenissa lymyävä farkkuvarasto on vihdoin päässyt aktiiviseen käyttöön. Tosin ei suinkaan farkkuina, vaan jonain ihan muuna. Kierrätysidea vanhojen farkkujen hyödyntämiseen voisi olla vaikka tällaista matematiikkaa: yksi käytännöllinen vaate muuttuu ompelukoneen ja luovan päivän seurauksena neljäksi hauskaksi säilytys- ja tavaroidenkuljetusratkaisuksi.

Kirpputorilta mukaani tarttuivat parilla eurolla tummansiniset stretch-farkut kokoa 36, joissa oli aivan mahtava kukkabrodeeraus vyötäröllä. Koska en mitenkään saa itseäni mahtumaan tuon kokoisiin farkkuihin vaikka ne olisivat kuinka nätit, päätyivät ne kulkemaan jalkojen sijasta olkapäällä. Kassi on leikattu suoraan farkkujen yläosasta niin, että haarasauma on avattu ja ommeltu tasoksi. Farkkujen etutaskut toimivat kassin taskuina ja pohja on ommeltu laskoksille, jolloin koko kassista tulee hiukan pussukkamainen. Lahkeista taiteilin kantohihnan ja laukku suljetaan vyötärön alkuperäisellä napilla; vaihdoin vain napin paikan laukun suun vastakkaiselle puolelle. Vuori on vaaleanpunaista puuvillakangasta.

Laukun jälkeen käyttämättömiksi jäivät vielä puntit. Niistä syntyi lisää Flootia, joita olen esitellyt jo täällä ja täällä. Näiden tekemisessä ehkä koristelu on kaikkein hauskinta, koska siinä voi käyttää mielin määrin luovuutta ja mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Nämä matkaavat joulumyyjäisiin ja lisääkin on tulossa. Siinä Ikea-kassissa nimittäin riittää materiaalia:)

Pieni farkkulaukku

Minulla on iso sininen Ikean muovikassillinen vanhoja käytöstä poistettuja tai kirppareilta mukaan tarttuneita farkkuja. Olen siirrellyt kassia aika monta kertaa varastosta tänne siälle ja taas takaisin. Täällä sisälläkin kassi on seilannut milloin missäkin, aina siellä missä se on ollut vähiten tiellä.. Jotain sen sisällöstä on sentään valmistunutkin, tässä ensiesittelyssä pieni farkkulaukku.

Alkutilanne oli tämä. Kirpputorilta 50 sentillä ostetut, hiukan polvesta rikkinäiset pienten tyttöjen farkut, koko noin 90-100 cm. Söpöt kirjontakoristeet inspiroivat laukun tekoon ja vähän prinsessatyylinen laukku nästä sitten syntyi.

Katkaisin puntit sopivalta korkeudelta ja purin haarasauman. Ompelin etukappaleen tasoksi lisäten haarasaumaan kangaskiilan puntista. Etutaskut toimivat taskuina ja etukappaleen koriste jäi kauniisti näkyviin.

Toisessa puntissa oli harmittavasti pari pientä likaläiskää, joten leikkasin puntin alaosan kuvasta pari kukkaympyrää ja aplikoin ne juuri läiskien päälle. Puntin perhoskuva kun kokonaisuudessaan osoittautui lähemmässä kriittisessä tarkastelussa sen verran kuluneeksi, että se ei päässyt kassiin kokonaisena mukaan lainkaan.

Kassin takakappale on koottu takakappaleen kaarrokkeesta ja vyötärökaitaleesta sekä punteista leikatuista paloista. Takakaarrokkeen alapuolinen osa oli sen verran kulunut, että takakappaletta ei sellaisenaan voinut käyttää. Tuon osan koristeet sai kuitenkin pelastettua, joten ne on aplikoitu koristeeksi takakappaleen keskelle.

Kantohihnan takapuoli ja vuori ovat vaaleanpunaista puuvillakangasta. Laukku suljetaan parilla nepparilla. Tämä lähtee paikallisen käsityöyhdistyksen juhlamyyntinäyttelyyn (Kauppakeskus Heikintorin yläkerta 19.-20.11.2011, Espoo) ja sieltä toivottavasti jonkun pienemmän tai isomman prinsessan matkaan.

Reipas kesäkassi

Tässä nyt tämä laukku, jota edellisessä postauksessa jo lupailin. Pitkään haikailemani tarpeeksi suuri, olkapään yli kannettava kassi, johon työmatkoilla mahtuvat niiden normaalien naisten käsilaukuissa olevien tavaroiden lisäksi eväspurkit ja työmatkakäsityöt. Vihdoin oli aikaa toteutukseen (koska kaupastahan semmoista ei tietenkään voinut hakea), ajatuksissa tämä on ollut jo Olipa kerran housunpuntti -kirjan hankkimisen myötä, josta idea on napattu.

En seurannut kirjan ohjetta ihan orjallisesti. Mitä ohjeita nyt yleensäkään seuraisin:) Materiaaleina olivat yhdet aikuisten farkut, kirpparilla vastaantullut punosvyö sekä ruudullinen, lyhythihainen naisten kesäpaita. Ja kissamerkki. Laukun rungon leikkasin punteista, sivukappaleet sain reiden kohdalta ja niin etu-, kuin takataskutkin käytin hyväksi laukun koristelussa ja taskuina. 

Takataskut ratkoin irti ja sommittelin ja ompelin uudelleen läpän koristeiksi. Mukaan pääsi myös materiaalivaraston kätköistä löytynyt kissamerkki. Läppä on kaksinkertaista farkkukangasta, alareunassa punttien päärmeet ja sivut on jätetty rennosti hapsuille.

Vyötärökaitaleen ratkoin irti ja siitä sekä vyölenkeistä tuli kaunis koriste läpän alle. Taskun virkaa toimittaa toinen etutaskuista. Tässä on itse asiassa kolme taskua päällikkäin, kun käytössä ovat avaintasku ja normaali etutasku sekä niiden taakse jäävä tasku, kun palasta ei ole yläreunasta ommeltu laukkuun kiinni.

Vuori on leikattu naisten ruutupaidasta. Ratkoin napit irti, ompelin etukappaleen nappilistojen kodalta yhteen ja jätin etutaskut laukun sisätaskuiksi. Vuori on ommeltu kiinni läpän reunaan nurkalta puolelta ja tikattu päältä, muissa reunoissa vuori on käännetty sisälle ja tikattu päältä laukkuun kiinni.

Huomenna sitten töihin uusi laukku olalla:)

Söpö kirjekuorilaukku

Yksityiskohdat viimeistelevät kokonaisuuden. Lause, mikä täälläkin on taidettu kuulla jo useampaankin kertaan. Tämä kirjekuorilaukku toimii pisteenä iin päällä morsiuspuvun kaverina ja viimeistelee tyttömäisen romanttisen tyylin.

Morsian toivoi nimenomaan kirjekuorilaukkua, ja sellainenhan piti tietysti sitten tehdä. Valmiita kaavoja tai ohjeita en siihen hötäkkään löytänyt, mutta eipä tämä niitä kaivannutkaan. Laukku on hyvinkin perinteisen kirjekuoren mallinen. Eli siihen tarvittiin päälliseen ja vuoriin kumpaankin yksi suorakaiteen muotoinen pala etuosaksi ja toinen, suorakaiteen ja kirjekuoren läpän yhdistävä pala taustaksi. Sitten ei muuta kuin ompelin päälisen sivusaumat ja pohjasauman, vuorista vain sivusaumat. Tämän jälkeen yhdistin vuorin ja päällisen ompelemalla laukun suun ja läpän reunan ympäri. Vuorin pohjasauma oli edelleen auki, ja sitä kautta pujotin kappaleiden väliin ohuesta superlonlevystä leikatun, laukun muotoisen ja kokoisen tukevan kappaleen antamaan laukulle muotoa. Viimeiseksi ompelin vuorin pohjasauman ja voilá, lauku oli lpän kiinnitystä  ja koristelua vaille valmis.

Laukun leveys on (tai oli ainakin kaavoja leikatessa) 24 ja suoran sivun korkeus 15 cm. Läppä tulee noin puoliväliin korkeussuunnassa ja sen kiinnittää yksi iso, läpän alapinnalle ommeltu neppari. 

 Oikealle puolelle tein pienen rusettikoristeen, juuri tuon verran jäi morsiuspuvun koristenauhasta ylimääräistä satiininauhaa.

Laukkujen lumoa

Omistan moninaisia laukkuja ja kasseja. Niitä tarttuu mukaan usein matkoilta ja niitä tuottaa myös oma ompelukone. Katselen laukkuja kaupoissa usein "sillä silmällä", että mitenköhän tuollaisen saisi itse tehtyä tai miten tuota ja tuota mallia voisi soveltaa johonkin kaapista löytyvään kankaaseen tai muuhun materiaaliin.

Tässä kaksi pientä laukkua, jotka ovat kuin koruja. Kumpikaan ei löydy omasta kaapistani, vaan ne on tehty ystäville juhlapukujen täydennykseksi.

Tämän säihkyvän laukun materiaalina on juhlatopista ylijäänyt kuparinruskea silkki, korukaupan alennusmyynnistä sopivasti vastaan tulleet juuri kankaan väriset muovirannerenkaat ja kantakangaskauppani valikoimista poimittu paljettiperhonen. Toiveena oli saada asuun sopiva laukku, joka olisi pieni ja siro, mutta kuitenkin sen verran suuri, että sinne mahtusivat nykynaisellisuden tärkeimmät tunnukset kännykkä, huulipuna ja puuteri. 

Laukun muoto ja kaavat syntyivät pähkäilyn ja kokeilun tuloksena. Laukku muodostuu kahdesta lähes puolipyöreästä sivukappaleesta, jotka ovat yläreunastaan hiukan kaarevia. Kankaat ovat yllättävän isoja valmiin laukun kokoon verrattuna, sanomalehdestä tein useamman harjoituskappaleen ennen kuin sopiva koko löytyi. Laukun yläosan rypytys vie yllättävän paljon kangasta ja siten pienentää laukun tilavuutta.

Laukun kantokahvoina toimivat muoviset rannerenkaat, jotka sattuvat olemaan aivan samaa sävyä kankaan kanssa. Tämä on yksi lempiaiheitani, jonkin esineen hyödyntäminen jossakin aivan muussa ympäristössä kuin mihin se on alunperin tarkoitettu.

Tämän paljetein koristellun laukun kaavat ovat Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2006. Keskiosaan on vanukirjontatekniikalla ommeltu omistajan nimikirjaimista tyylitelty koriste ja reunoja kiertää paljettikoristelu. Vuoritetun laukun pääli- ja vuorikankaan välissä on kevyt vanu, joka pitää laukun ryhdikkäänä ja houkuttelevan pulleana tyhjänäkin.