Kevään viimeinen

Nimittäin SNY-paketti. Nyt tiedän, että Veera on ilahduttanut minua koko alkuvuoden ihanilla paketeilla ja niihin liittyvillä pienillä tarinoilla. Paketit ovat noudatelleet värikoodia: punainen, valkoinen, turkoosi ja viimeisenä oli vuorossa musta. Taitavat olla noukitut niistä lempiväreitä, joita mainitsin ilmoittautumislomakkeessani silloin joskus alkuvuodesta:)  Viimeisen paketin väriläiskänä loistivat yllä näkyvät muffinssivuoat, jotka kyllä houkuttavat leipomaan noihin jotain kivoja värikkäitä leivoksia.

Paketin mukana tullut kortti päätyi edellisten jatkoksi työhuoneen seinälle. Sen taakse kirjoitetut ohjeet sitoivat paketin sisällön mukavasti yhteen: Mustaa huivilankaa kesäistä juhlahuivia varten, hyttysvoidetta etteivät ötökät kiusaa ulkona istuvaa neulojaa ja hiukan makeaa evääksi, jotta jaksaa. Tuohon voisi vielä lisätä, että jos neulontainnostus venyy yökausiksi ja vaikka kesäyöt valoisia ovatkin, niin joskus saatetaan tarvita vähän lisävaloa. Siispä paketisa löytyy myös kynttilä. Persiljan suhteen taidan harrastaa sissiviljelyä kerrostalon takapihan kukkapenkissä, kun en harmittavasti omista parveketta, jonne tuon voisin kylvää.

Karkeista lakupussi pääsi ensimmäiseksi maisteluun ja ihme ja kumma niitä on vieläkin jäljellä, vaikka miehen kanssa tykästyttiin noihin todella. Mustaa väriskaalaa toteuttavat myös Cafe Delin tummat suklaakeksit, tumma Toblerone ja pussillinen turkinpippureita.

TeeTeen Elegant -huivilanka on todella pehmeää ja ohutta, tuosta tulee varmasti aivan ihanan kevyt kesähuivi. Neulomishetkien lomassa voi myös hörppiä lakritsiteetä, joa onkin minulle ihan uusi tuttavuus.

Kevään kierros on siis lopussa ja vähän haikeilla mielin tätä kirjoittelen. Palataanpa siis takaisin alkuun ja punaiseen vääriin. Iso kiitos ja kumarrus kera ruusun Salaiselle Ystävälleni! Pakettisi ovat ilahduttaneet ja niiden odotus kutkuttanut mieltä aina etukäteen. Osa sisällöstä on tullut jo käyttöön, osa on jonossa puikoille ja koukulle. Niiden kanssa kuluu vielä tovi jos toinenkin rattoisesti kesän ja syksyn mittaan. Kiitos:)

Toiseksi viimeistä viedään..

Nimittäin kevään SNY-kierroksen muistamista tai pakettia. Tässä kuussa sitten paljastuu, kuka näitä mukavia ja joka kerta hymyn huulille nostaneita paketteja jostain pohjoisen suunnasta on postitellut. Tänään kun tulin kotiin, odotti oven takana tällainen mukavannäköinen ja kodikkaan ruudullinen lähetys. Puristelin ja helistin, painelin ja koputtelin. Enkä siltikään millään keksinyt mitä se sisältää.

En ennen kuin olin nyppinyt ne monet niitit yläreunasta (tai no, tunnustettakoon että osan suuaukkoa kyllä kylmästi leikkasin auki) ja avannut pussin. Sieltä paljastui uuden uutukaista Fazerin mansikka-vaniljasuklaata, numeron 8 virkkuukoukku sekä jälleen niin osuvilla ajatuksilla varustettu kortti. Makeat kiitokset kiirivät täältä sinulle parahin SNY, suu täynnä suklaata!

Kesän maku hiipii kielelle ihan huomaamatta näistä mansikanpaloista, joita suklaan joukossa on runsaasti. Vaniljaa en niinkään tuosta maistanut, mutta eipä tuo haittaa, tykkään mansikoista paljon enemmän:) Virkkuukoukkuajatus taisi olla lähtöisin täältä, ellen ihan väärin arvaa. Hanko-lankoja jo viimeksi kattelin marketissa sillä silmällä, että niistä tai vielä niin ikään toistaiseksi kaupan hyllyllä olevasta trikookuteesta voisi koreja kokeilla.

Tämä viikko on alkanut muutenkin mainiosti. Ensinnäkin monet kiitokset edellisen jutun asuntopähkäilyihin.Asia etenee välillä pidemmillä ja välillä lyhyemmillä harppauksilla. Tunne on välillä kuin letkajenkassa: ensin heilutaan oikealle ja sitten vasemmalle, sitten yksi askel eteen ja yksi taakse ja vasta lopuksi kaksi askelta eteenpäin.

Asuntoajatuksista pääsin mukavasti lomalle eilen, kun työpaikkamme henkilökuntayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa pääsin kurkkaamaan Kansallisoopperan kulissientakaiseen elämään. Kierroksen aikana käytiin niin valtavissa maalaamoissa, puuverstaissa ja näyttämöntakaisissa teknisissä tiloissakin, mutta ehdottomasti kiinnostavin paikka oli ompelimo. Harmillista kyllä siellä ei saanut ottaa kuvia, mutta oli todella kiehtovaa seurata mm. ensi jouluna ohjelmistoon tulevan Lumikuningatar-baletin jäähileisten pukujen valmistumista. Ja ihailla silmät ymmyrkäisinä niitä kaikkia kangaspakkoja, siisteissä riveissä olevia nappi- ja nauhalaatikoita, sovitusnukkien armeijaa sekä työskentelyä sellaisilla silitysraudoilla, joissa johto ei ole koskaan tiellä eikä vedä silitettävää kappaletta ryppyyn.

Ompelimossa työskentelee noin 35 henkilöä ja vaikka pukuja tehdään vuoden mittaan lähes liukuhihnavauhtia, ei työ kuulostanut yksitoikkoiselta tai missään nimessä liukuhihnamaiselta. Sama henkilö kun tekee aina puvun alusta loppuun ja pääsee näkemään ja kokemaan sen kaikki työvaiheet eikä esimerkiksi istuta päiväkausia pelkkiä hihoja. Yhden teoksen pukujen valmistumiseen menee kuulemma aikaa kolmisen kuukautta, joten siinä saa kyllä aika vauhdilla pistellä.

Niistä sfääreistä onkin hyvä laskeutua tänne kotiompelimon puoleen ja ihastella sitä yhtä pöydänkulmalla könöttävää ompelukonetta ja silitysraudan kolmimetristä johtoa. Kyllä niilläkin yhtä ja toista kivaa saa aikaiseksi kun vaan ryhtyy toimeen:)

Huhtikuun pirteä paketti

Salaisen Neuleystävän huhtikuun paketti on pitänyt luvattoman monta päivää majaansa postin pakettihyllyssä. Sain saapumisilmoituksen käsiini ennen pääsiäistä keskiviikkoiltana. Harmi oli suuri, kun torstaina lähdin suoraan töistä vanhempien luokse pääsiäiskyläilemään, enkä päässyt pakettia hakemaan. Vielä suurempi harmi aktualisoitui pääsiäisen jälkeen tiistaina, kun olin postin oven takan hiukan yli kuusi ja sain todeta kesäaukioloaikojen astuneen voimaan huhtikuun alusta: lähiposti ulkee ovensa arkisin jo kuudelta. Mutta kyllä kannatti odottaa, ihanan pirteä paketti pääsi kotiin vihdoin tänään!

Ensimmäisenä paketista paljastui värikäs teevalikoima ja yläkuvan ihana kortti. Mistä SNY löydätkin noin mainioita:) Eräässä edellisessä lähetyksessäkin oli samaa tyyliä oleva kortti, joka on sen jälkeen päivittäin ilahduttanut minua työhuoneen ilmoitustaululla. Tämänkertaisen kortin taakse oli kirjoitettu käyttöohjeet sisällölle ja ne kuuluivat seuraavasti:

Pääsiäinen, kevät kesä! Ensin on aika herkutella pääsiäismunilla (kuvan valkoinen muna on pahvikuorista karannut Mignon)...

...sitten hemmotellaan kasvonaamiolla ja käsivoiteella - sitähän neulojilla kuluu...

... ja lähestyvään kesään on hyvä varautua pirteillä asusteilla - ehkä näistä langoista syntyy jotain ensi kesään? Kiitos kysymästä, kyllä, varmasti syntyy:)

Kiitos taas ihan mahdottomasti, paketti oli niin pirteän sitruunaisen raikas ja maukas. Tykkään turkoosista ja suklaasta ja sitruksista:) Lankojen väri on tosi houkutteleva ja sai heti sormet syyhyämään paitsi sopivan neuleohjeen etsintään myös turkoosien kesätyynynpäälisten ja mattojen vaihtoon. Näillä lahjuksilla varustautuneena onkin hyvä alkaa odotella sitä kesää ihan todella.

Haasteita ja pääsiäisruohoa

Bocca buona heitti minulle jokin aika sitten tämmöisen haasteen: Listaa viisi asiaa ja viisi tavaraa, jotka ovat polttavalla hankinta- tai toteutuslistalla. Ensimmäinen haave näkyykin tuossa yläkuvassa:) Joten kiitos haasteesta, nythän päästään oikein revittelemään, koska tässä ei puhuttu rahasta mitään:)

Kuva: www.seppo.net

Lyhyempi työmatka. Mokoma aikasyöppö vie tällä hetkellä ruuhkatilanteesta riippuen +- tunnin kovasti kaivattua nukkuma-aikaa aamuisin ja vielä mieluisampaa käsityöpuuhailurentoutumismitäikinälieneekään aikaa iltapäivisin, joten kauppalistalla lukee ensimmäisenä lyhyempi työmatka. Mistäköhän sellaisia saa hankittua?

Oma asunto, jossa on enemmän kuin yksi huone. Tavarapuolen hankinnoista ensimmäinen linkittyy toivottavasti aika paljon tuohon asiapuolen ykköstoiveeseen. Oma asunto, joka sijaitsee lähempänä työpaikkaa ja josta löytyy muitakin huoneita kuin se askartelumakuuolotyöhuonekeittiöyhdistelmä. Kyllä tämäkin aluksi oli tyhjä, mutta sitten tapahtui jotain kummaa ja tyhjä tila alkoi täyttyä.. Tähän taitavat myös mennä kaikki rahat, joten muut neljä hankintaa lienevät jotain tosi pientä:)

Virkuukoukku nro 10. Tai minkä kokoisia ne koukut nyt ovatkaan, joilla saa aikaan sellaisia näppäriä matonkuteista tehtyjä koreja. Olen monilla sivuilla semmoisia ihastellut, mutta en koskaan muista ostaa tarpeeksi isoa koukkua, että pääsisin itse kokeilemaan. Trikookudettakaan ei kyllä nurkista löydy eikä vissiin parane hommatakaan, kun kuulemma nyt jo hamstraan liikaa käsityövermeitä varastoihin joita ei ole, kuten kuvasta näkyy..

Saumauskone. Aah että semmoinen olisi kätevä. Jos sellainen vaan mahtuisi johonkin. Askarteluinnostuksen iskiessä varsinkin kun voi olla ajoittain vähän ahdasta:) Jonain päivänä vielä mahtuu, joten tuon suhteen pitää ehkä nyt jaksaa vaan olla pitkäpinnainen ja ihastella mallien ja tekniikan kehittymistä, jotta sitten joskus on täysi nero noiden kanssa.

Kuva skannattu Kotivinkki-lehdestä

Lankahuone. Tällainen ihanuus tuli vastaan taannoin Kotivinkki-lehden sisustusjutun sivuilla. Kerrankin esittelyssä oli neuleharrastajan koti, onko joku muka joskus törmännyt sellaiseen jonkun ison rahan sisustuslehden sivuilla? Kotivinkki onkin mukavan kodikas myös näissä asioissa ja niinpä siinä esiteltiin tämä unelmahuone. Kuinkakohan monta huonetta asunnossa tai talossa pitäisi olla, että yhden niistä voisi pyhittää pelkästään langoille? Tätä saadaan siis odottaa vielä varmaan paljon kauemmin kuin itse asuntoa.

Kymmenen kilometrin juoksukunto. Ilmoittauduin neljännen kerran peräkkäin Naisten kympille, ja juuri tänään on tasan kaksi kuukautta aikaa hankkia tarvittava kunto lenkin pinkomiseen. Olen pikkuhiljaa jo aloitellut, mutta tiedättehän miten siinä käy: innoissaan lenkille, sen jälkeen nauttimaan lämpimästä suihkusta. Unohdetaan venytellä ja seuraavana aamuna kävely näyttääkin sitten vanhan maatuskan vaappumiselta, kun lihasten kiinnityskohdat lonkissa huutavat hoosiannaa. Tuosta vaiheesta olen onneksi sentään jo päässyt yli eikä ihan niin nollasta tarvi muutenkaan aloittaa kuin kuvan vuonna 2009 neljä vuotta sitten, mutta kyllä siihen 10 kilometriin silti vielä matkaa on.

Pääsiäisruoho. En koskaan muista kylvää rairuohoa ajoissa, yleensä muistan sen suunnilleen palmusunnuntaita edeltävänä iltana. Sitten kiireesti mullat ja siemenet purkkiin ja vettä sekä suojaava muovikelmu päälle ja odottelemaan, josko edes jokunen piippa itäisi pääsiäiseen mennessä. Tänä vuonna onneksi minulla on noissa kylvötouhuissa oivallinen muistuttaja, kun SNY lähetti pussillisen pääsiäisruohon siemeniä sekä aiheeseen liittyvää suklaata. Kuvaushetkellä tosin lähetyksessä olleet kaksi pientä ruohomunaa eivät suinkaan olleet kadonneet olemattoman ruohon sekaan vaan ihan jonnekin muualle:D Kiitos SNY, tänä vuonna ruoho varmasti vihertää ajoissa!

Ellis on muistanut minua tunnustuksella, kiitos siitä:) Ihania elämänmakuisia tarinoita ja valtavan suloisen Elma-mopsin kuulumisia kannattaa ehdottomasti käydä kurkkimassa. Tämä tunnustus on tarkoitus jakaa viiteen sellaiseen blogiin, joilla on alle 200 lukijaa ja joihin niitä mahtuisi vielä paljon lisää. Siispä tunnustus lähtee täältä seuraaviin suuntiin:
Hääräämön Lauralle
Nousevan Myrskyn Liisalle
Somasti-blogin Marille
SINULLE by Katja -blogin takaa löytyvälle Katjalle
Kiertoidean emännälle Lealle

Nyt siis pikapikaa pääsiäisruohon kylvöpuuhiin, että siitä varmasti on jotain näkyvissä palmusunnuntaina!

Pehmeän valkoinen paketti

Voi postimies minkä teit. Perjantaina kävit oven takana, SNY:n maaliskuun paketti kainalossasi. Paketti ei mahtunut postiluukusta sisään, mutta et jostainsoittanut ovikelloa, No, eihän täällä yleensä ole koskaan ketään arkisin postinjakoaikaan kotona, joten olet tainnut aiemmin monesti pimputella turhaan. Nyt sitten jätit vaan kortin, että paketti on noudettavissa postista. Sen ainoan kerran, kun olisin ollut keskellä päivää kotona ja vastaanottamassa tuota pakettia, ei ovikello soinutkaan! Kuumeessa en jaksanut lähteä pakettia hakemaan postista. Höh, paketti olisi niin piristänyt kipeää perjantaipäivää.

Eilen lähdin töihin pakettikortti mukana, että nythän se sitten töitten jälkeen haetaan. No, pakettikortti unohtui kalenterin väliin ja kalenteri töihin, joten hakemisesta ei tullut eilenkään mitään. Tänään siis kävin taistoon entistä viritetymmin asein ja niinpä riensin töistä suoraan postiin, heiluttelin pakettikorttia heti ovelta ja sain matkaani värikkään legopaketin:)

Sisältä paljastui kyllä kaikkea muuta kuin legoja. Jos edellinen paketti oli punainen, tämä oli valkoinen. Sisältä paljastui ihanaa pehmoisen pörröistä Kitten Mohair -lankaa kolme kerää, haarukkapitsin tekoon haarukka, paketin väriteeman mukaisesti valkoista suklaata ja valkoisessa pussissa olevaa appelsiinikahvia. Nam! Kahvia en ole vielä kerennyt maistamaan, mutta suklaa kuluu tässä hyvää vauhtia kirjoitellessa.

Lisäksi paketista löytyi paperitavaraa. Virolainen Käsityölehti, josta silmiini osui heti käsitöiden hintaa käsittelevä juttu ja perinnekuvioin koristeltuja laukkuja. Molemmista varmasti kuulette vielä. Lisäksi oli ohjeet haarukkapitsiin. Sny kirjoitteli saatteeksi, miten haarukkapitsin teko on mukavaa, kunhan on tarkkana ettei pitkä nauha pääse sotkeentumaan. Samalla hän kyselee, josko olen jo aikoja sitten haarukkapitsiä ehtinyt tekemään. Kiitos kysymästä, opettelin tuota joitakin vuosia sitten kansalaisopiston perinnekäsityökurssilla. Mutta öh, siinä kävi juuri noin kuin tuossa yllä varoitellaan, pitkä nauha pääsi melkomoiseen solmuun ja niitä nauhoja löytyy itse asiassa tälläkin hetkellä kolme kappaletta ufo-laatikosta, melkoisesta solmusta edelleen. Eli nauhojen yhdistämistä en ole kertaakaan vielä kokeillut, kyllä tuossa tekniikassa vielä opettelemista on. Ohjeet tulivat siis todellakin tarpeeseen.

Iso kiitos Sny, olit jälleen tehnyt mainota salapoliisintyötä ja osuit vallan nappiin paketillasi:) Huivin ohje oli selkä ja kun netistä katselin vielä lisäinnostukseksi kuvia haarukkapitsihuiveista, niin ovat tosi upeita. Nyt vaan sitten haarukka heilumaan, valkoinen utuinen lanka on juuri sopivaa moniin tilanteisiin ja tulee ihan varmasti käyttöön. Olen niin tykännyt paketeistasi tähän mennessä, on tosi kiva odottaa tulevia.

Silmukanlepuuttajan uusi koti

Silmukanlepuuttaja seikkaili postipojan säkissä pitkin Suomea ja etsi uutta kotia. Vaan eipä etsi enää, SNY:n lähettämä väliyllätys saapui perille ja on jo aloittanut tutustumisen uusiin huoneisiin. Kiitos SNY, tämä oli varsin mielenkiintoinen koska enpä ollut koskaan aiemmin moiseen apuvälineeseen edes törmännyt. Mutta käyttöön se tulee varmasti sopivan tilaisuuden tullen, nyt kun sellaisen omistan:) Mukana seurasi myös vallan mainio kortti, joten se päätynee huoneentauluksi vaikka työpöydän ääreen.

Pystyisimme tekemään 

paljon enemmän asioita, 

jos emme etukäteen 

luulisi niitä mahdottomiksi.

Kovastikin totta tuo kortin lausahdus. Silmukanlepuuttajalla on ollutkin hiukan haasteita uuden kodin kanssa. Käsityöpussukka kun ei ole ihan parhaasta päästä ja pientä remonttia kaivattaisiinkin kipeästi. Onhan tuo paljon parempi edeltäjäänsä muovipussia, joka aina häiritsevästi rapisi kassissa, kun kulloistakin tekelettä koitti kaivaa mahdollisimman hiljaa esiin bussissa vieruskaveria häiritsemättä.

Asunnon neliöissä alkaa kuitenkin olla hienoista ahtautta, kuten kuvasta näkyy. Silmukanlepuuttajan lisäksi pussukassa pitävät majaansa aina kulloinkin työmatkaseurana oleva käsityö, rasiallinen silmukkamerkkejä, päättelyneula, sakset ja virkkuukoukku. Siis silloin, kun eivät ole laukun uumenissa karattuaan kotoa. Joku kun yritti tekovaiheessa kiireessään päästä helpolla, eikä pussukassa ole lainkaan vetoketjua tai muutakaan kiinnityssysteemiä. Tuon piti olla mahdottoman kätevä, senhän saa taittelemalla aina kiinni ja mahtumaan kulloiseenkin laukkuun. Lisäksi pussukka mukautuu sisällä olevan käsityön kokoon mainiosti. Nämä ominaisuudet ovatkin edelleen ihan hyviä, mutta lisäksi on ahkerassa käytössä ilmennyt muutama lastentauti.

Jos pussukassa on jotain sellaista kuin tämä melkeen valmis poncho, on sitä ihan turha yrittää taitella kiinni millään tavalla. Tällöin varsinkin virkkuukoukulla on varsin hyvät mahdollisuudet karata kassin pohjalle teille tietymättömille. Omistankin nykyään useampia numeron 2 virkkuukoukkuja, koska olen pari kertaa luullut kadottaneeni matkakoukun lopullisesti ja ostanut uuden. Kunnes vanha koukku on aina löytynyt josain sauman sisältä hyvin maastoutuneena.

Mielessäni olen korjannut tuon pussukan uuteen uskoon jo monet kerrat. Mutta vain ajatuksen tasolla, koska en ole vieläkään oikein päässyt selvyyteen, minkälainen on se täydellinen käsityöpussukka. Tiedättekö te? Minkälaisia neule- tai käsityöpusseja tai sekalaisten mutta niin tarpeellisten välineiden säilytys- ja kuljetusratkaisuja teillä on käytössä?

Elämäni punainen lanka - löytyi paketista!

Eilen oli ystävänpäivä, mutta tänään minua vasta onkin lahjottu oikein urakalla. Eilen sain siitä jo vähän osviittaa, kun illalla kotiin tullessa oven takana odotti paketinsaapumisilmoitus. Ensimmäinen paketti kevään Salainen Neuleystävä -kierrokselta odotti postissa!

Tänään töiden jälkeen pääsin sen hakemaan. Ja ihan tässä punastuttaa, kun kerron mitä kaikkia ihanuuksia ja herkullisuuksia sieltä löytyi. Iso ja kaunis kiitos  salaiselle ystävälleni siellä jossain (postileimasalapoliisin tietojen perusteella kenties Vieremän suunnassa?), paketti oli herkullisen makea - sanojen kaikissa merkityksissä:) Miten olitkin osannut niin osuvia juttuja pakettiin kerätä, kokonaisuus ilahdutti todella!

Olin tainnut kertoa, että lempivärillä ei muuten ole väliä kunhan se on punainen. Niinpä paketista paljastui päivän värejä tunnustava kynttilä, paketillinen Keisarin morsian -teetä ja levyllinen tummaa suklaata. Lisäksi siellä oli sekä eiliseen ystävänpäivään että tämän paketin väreihin mainiosti sopiva sydänpiparimuotti ja ylimmässä kuvassa oleva samoja muotoja ja värejä yhdistävä Ristomatti Ratian kortti.

Punaisella linjalla jatkoi myös vyyhdillinen todella kaunista punasävyistä vironvillaa. SNY lienee törmännyt täällä blogissani jokin aika sitten valmistuneeseen punaiseen Revontulihuiviin, ja kertoi pienen huolensa siitä, että punainen huivi on jo olemassa. Lankojen sävyt ovat kuitenkin hiukan erilaiset. Ja sitä paitsi isoja, punaisia lämpimiä pakkasenkarkotushuivejahan ei koskaan voi olla liikaa, joten punaisen langan käyttöön tulosta ei tarvitse olla ollenkaan huolissaan:) Varsinkin kun paketissa oli vielä mukana ohje Petunia-huiviin, jonkalaisia olen monissa blogeissa ihastellut, mutta jota en ole vielä itse ehtinyt kokeilemaan. Nyt on sitten erittäin hyvä syy korkata sekin malli.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun tulin kotiin paketti kainalossa, odotti oven takana postipojan luukusta pudottama pullea ystävänpäivän kirjekuori, sekin SNY:ltä. Tuosta paketista paljastui ystävänpäiväkortti ja ai niin hyvää teetä. No mitä muuta voi odottakaan, jos teepussin päällä lukee että Hellyystee ja se sisältää kuivattuja omenanpaloja. Lienen omenatykkäämiseni täällä jossain tullut paljastaneeksi tai sitten teen valinta osui muuten vaan hyvin kohdilleen.

Mukava pakettipäivä päättyi vielä vaikuttavaan teatteriesitykseen Espoon kaupunginteatterissa. Oltiin työporukalla tutustumassa ilmastonmuutokseen teatterin keinoin ja Sarasvatin hiekkaa saa kyllä peukut ainakin minulta. Tuota esitystä onkin nyt mukava makustella vielä täällä kotona lämpimän teekupposen äärellä elämän punaista lankaa hypistellen.

Pakkaspäivän lämmittäjät

Hrrr. Eilinen hiukan leudompi sää sai jo jättämään toiset välikalsarit kotiin ja kuvittelemaan, että ne kovimmat pakkaset menivät jo. Ehkä ne kovimmat menivätkin, mutta toiseksi hyytävimmät jäivät tai tulivat takaisin, koska tänään tuo viima kyllä kaivautui luihin ja ytimiin.

 Niinpä tarvitaan siis jotain lämmintä. Tällainen poncho on vielä esittelemättä joulupukin pussiin lähteneistä tilaustöistä. Malli on vanha tuttu: rosé-tekniikalla tehdyt kukat ja niiden ympärille on virkattu mustalla reunat ja samalla ruudut yhdistetty toisiinsa. Sininen lanka on Vikingin Sportsragg, miten löytyikin juuri niin lahjan antajan haluamissa värisävyissä! Musta on Novitan Pirtaa. Pikkulinnut kertoivat, että tämän saattaa bongata Helsingissä joko oopperasta tai teatterista, joissa lahjan saaja kuulemma ahkerasti vierailee ja jonne hän jotain tämäntapaista vaatetta kaipaili.

Lämmikettä pakkaspäivään saapui juuri sopivasti myös SNY:n kirjeessä. Siellä oli täydelliset eväät rentouttavaan ja lämmittävään rauhoittumishetkeen: Cappuccino-annospussi, suklaata  (syöty jo:D) ja lämpimän punainen tuikkukynttilä. Noiden lisäksi aion vielä sijoittaa itseni sängylle isojen tyynyjen keskelle, ottaa lämpimän filtin jalkojen päälle ja Revontulihuivityömaan käsiin, niin tiedossa on kaikin puolin rentouttava ja lämmittävä ilta. Kiitos SNY:)

(Kirppari)muodin huipulla

Tänään kävin pyörähtämässä Matkamessuilla ja piiitkästä aikaa myös kirpputorilla. Kevään SNY-kierroksellekin lähdin taas mukaan. Matkamessuvisiitti oli ohjelmassa enemmänkin työn puolesta ja siinä ihmispaljoudessa ahdistui aika nopeasti. Mukaan ei tarttunutkaan muuta kuin Joensuun Herkkuleipomon mainiota ruislimppua, mutta kirpputori sen sjaan osoittautui jälleen kerran antoisaksi matkakohteeksi, vaikkei se matkamessujen vinkkivalikoimassa ollutkaan.

 Tämä yksi suosikkimatkakohteistani sijaitsee Kaivopuiston rannassa, joten kyllä siinä voi julkisten liikennevälineiden viidakossa  jopa eksyä, kun kotoa Lauttasaaresta tuonne lähtee. Ratikan tasaisessa kyydissä pääsin mukavasti oikeisiin maisemiin ja perillä odotti edellisiltä matkoilta tuttu Kaivarin Kanuuna. 

Tavoitteena oli ensi sijassa löytää nätisti koristeltuja lasten farkkuja yhdet tai kahdet. Kummitytön joulupakettiin lähti tämä laukku ja kun perheeseen kuuluu pari muutakin neitokaista, niin nyt myös laukkuja tarvittaisiin isojen riitojen välttämiseksi pari lisää. Siispä materiaalimatkalle. Pieniä farkkuja ei löytynyt, mutta yhdet vähän suuremmat, niin herkullisen tyttömäisillä koristuksilla, että noista ylempien kuvien housuista muotoutuu kassi tuota pikaa.

Muut löydöt näyttävätkin väriympyrällä suhteellisen turkoosinmustilta. Mukavan ryppyinen pellavatunika taisi olla koko kasan kallein yksittäinen vaate, 7e. Sen kaverina näkyy tässä musta Espritin hame, joka lähti mukaan kolmella eurolla.

Asiallisia ja virallisia työpäiviä varten istui mainiosti tämä frakkityylinen jakku, sillä oli hintaa myös kolme euroa. Viehätyin erityisesti kauniin violetista vuorista joka ei tässä nyt näy eikä päälläkään, mutta joka tuo ihmeesti pientä sisäistä säihkettä muuten niin säntilliseen ja viralliseen vaatteeseen.

Musta on tyylikäs moneen tilanteeseen, vaikka joskus kuulinkin erään meikkikutsujen pitäjän sanovan, että suomalaisten ei pitäisi käyttää mustia vaatteita ollenkaan. No, ei tarvitse kuin pitää silmät auki aamun työmatkaliikenteessä rautatieasemalla ja hyvin äkkiä käy selväksi, että tuosta suurin osa suomalaisista ei ole samaa mieltä. Niinpä niitä mustia vaatteita tuppaa kertymään kaappiin. Ne kun sopivat niin kätevästi kaikkien värien kanssa ja hoikentavat ja ties mitä muuta vielä. Niinpä tämmöinen Zaran juhlapaita siirtyi kirpparitangolta 1,5 eurolla minun vaatetangolleni tänne kotiin.

Päivän värit yhdistyvätkin sitten tässä bolerossa, jonka otin oikeastaan ensisijassa tuon kauniin turkoosin kirjontakuvion takia. Tämä on kyllä päällekin ihan sopiva, mutta jos jostain syystä käy niin että sille ei annetakaan baanallaoloaikaa, niin tuosta voi aina askarrella jotain muuta.

Ompelukone on tullut huollosta, uutta materiaalia on käden ulottuvilla ja viikonloppu on edessä, joten eiköhän näillä realiteeteilla pysty aika äkkiä laskemaan mitä aion tehdä viikonloppuna:) Mukavaa ja rentouttavaa sellaista itse kullekin ja suurkiitokset edellisen postauksen villasukka- ja tolppakommenteista, niin hymyilytti täällä kun niitä luin! Tervetuloa myös uusille lukijoille!