Scarlett O'Hara kävi Fiskarsissa

Takana ihana, leppeän laiska lomapäivä Fiskarsin ruukkialueella. Alue ja varsinkin siellä sijaitseva, ja uskoakseni hyvin monien perhevalokuvakokoelmista löytyvä "Pikku-Pässi" -veturi ovat tuttuja jo lapsuuden perhereissuilta. Aina tuonne on kuitenkin mukava palata uudestaan. Muutaman vuoden välein. Kävelemään jokirantaan, inspiroitumaan alueen käsityöläisten taidonnäytteistä, nauttimaan herkulliset leivoskahvit ja tietysti tarkistamaan, onko se veturi vielä paikoillaan.

Fiskars ei pettänyt taaskaan, vaan tarjolla oli monenlaisia herkkuja. Päivä lähti mukavasti käyntiin Petris Chocolate Roomin porkkanainkiväärikeitolla ja suussasulavalla kakulla. Minä maistelin mustikkavalkosuklaakakkua, miehen lautaselle päätyi triplasuklaahoukutus. Peukut molemmille!

Fiskarsin kesä tarjoilee tänä vuonna myös paikallisen käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan Onoman pop-up myymälän sekä kesänäyttelyn RAJAPINNAT. Kesänäyttely esittelee mitä tapahtuu, kun luovat itsenäiset yhteisöt kohtaavat ja pohtivat käsityön, taiteen, muotoilun ja kaupallisuuden rajapintoja. Meiltä tuo näyttely jäi katsomatta, kun sisäänpääsymaksu ei houkutellut päivän edestakaisin kävelleitä jalkoja enää kävelemään lisää. Tulevana viikonloppuna ruukin alueella pidetään myös antiikkipäivät.

Fiskarsin ruukki täyttää tänä vuonna 365 vuotta. Kyseisiä juhlavuoden esitteitä oli jaossa jokaisessa putiikissa. Esillepanot vaihtelivat ja olivat välillä hyvinkin kekseliäitä:)

Koska ruukilla kerran on juhlat, pitäähän sinne tietysti pukeutua juhlavuoden vaatimalla tavalla. Aurinkoinen keli ja kukkamekko löysivätkin toisensa välittömästi. Mausteeksi kiilakorkokengät ja punaista huulipunaa niin jo vain kelpasi juhlia.

Ja mitä tekemistä tällä jutulla on Scarlett O'Haran kanssa? No eikös hänkin taikonut itselleen juhlamekon ja tanssihelmat vanhasta verhosta:D

Kesähelmojen resepti: Isokukallinen verho muutamalla eurolla SPR:n Kontista. Mekon yläosan kaava jonkun vanhan mekon kaavasta ja helma ommeltu neljästä kiilasta, jotka leikkasin ilman kaavoja niin leveiksi kuin kankaasta sai. 

Linnanjuhlissa

Vuosi sopii aloittaa komeasti juhlien. Tämän tytön ensimmäisissä ja kukatietää vaikka myös viimeisissä linnanjuhlissa. Etiketti oli kyllä hiukan vapaamuotoisempi kuin niissä tunnetummissa linnanjuhlissa:)

Varsin komeat puitteet kekkereihin tarjosi 1200-luvulta peräisin oleva Kuressaaren piispanlinna Saarenmaalla. Ja syyn juhliin miehen serkun pyöreät vuodet. Vihreä kesäsaari on oli näin tammikuussakin melkoisen vihreä, mutta kylläkin huomattavasti hijaisempi, kuin parhaaseen turistiaikaan. Sillon täällä kuulemma tallustellaan melkoisessa ruuhkassa, nyt ei uimarannalla ymmärrettävistä syistä näkynyt ristinsielua.

Tämä tosin oli ensivisiittini Saarenmaalle, joten sinänsä vertailukohdat ovat aika olemattomat, mutta puolipaikallisen isäntämme puheista päätellen meno on kesäkuukausina aivan toista kuin nyt. Tuntui, että olimme ainoat turistit koko kaupungissa, sen verran hiljaisia kadut sunnuntaiaamun rauhassa olivat.

Juhlat pidettiin yhdessä linnan saleista, joita vuokrataan ihan tavallisille kuolevaisille. Hinnasta ei ole tietoa, mutta kyllä tuo komeus luultavasti jonnin verran kukkaroa keventää. Paikalliseen tapaan salissa oli pitkät pöydät ja juomat ja alkuruoat pöydissä.

Itsellä tässä reissussa keveni kukkaron sijaan pari kiloa elopainosta. Todennäköisesti hotellin aamiaiselta tai hanavedestä tullut ruokamyrkytys sekoitti pakin totaalisesti. Monen tunnin paluumatka bussissa ei ole mikään otollisin hetki tutustua kyseisen vaivan oireisiin.. Mutta onneksi tuommoinen menee suht nopeasti ohi.

Koska linnanjuhlissa pitää tietysti olla myös puku, siitä enemmän ensi kerralla:)

**********

During the weekend I visited Saaremaa, Estonia. The green summer island was rather green also now in January, because of exceptionally warm winter weather. Me and my man had an opportunity to participate 50th anniversary of mans relative at Kuressaare Episcopal Castle. What a gorgeous place to have birthday party!

Mekko kävi Stonehengellä - Visiting Stonehenge

Kesän ihanista ja kaikenlaiseen ulkotekemiseen kannustavista keleistä huolimatta jotain sentään tuli tehtyä ompelukoneellakin. Aurinkoisia tunnelmia onkin ommeltu tähän mekkoon, joka kävi kesän aikana mm. Stonehengellä!

Ei taida sellaista naista olla olemassakaan, joka ei reissun ollessa näköpiirissä olisi sitä mieltä, että minullahan ei ole yhtään mitään sopivaa päällepantavaa. Näin kävi tietysti täälläkin keskellä heinäuun helteitä. Koska reissun kohteena oli mm. Pariisi, päätin haluta pilkkuja. Mutta en kuitenkaan sellaisia ihan tasaisen säännöllisen kokoisia ja riveissä seisovia polka dotseja vaan jotain vähän vähemmän orjallista. Eurokankaan palalaarista löytyikin juuri sopivan pilkullinen punavalkoinen pala. Varsin vauhdikkaasti tämä muotoutui simppeliksi ja rennoksi mekoksi. Kaavat Suuri Käsityölehti Tämän kanssa oli hyvä suunnata reissuun.

Mekon alle oli kätevä pukea caprit kun sää joinakin aamuina oli hiukan viileämpi. Astetta virallisemman ilmeen sai vyöllä ja aivan kesätunnelmissa mentiin, kun varpaat kastettiin vielä punaiseen kynsilakkaan. Koska tämä ei väritykseltään ole aivan hempeimmästä päästä, menee se vielä syksymmälläkin kun lisää kerroksia sekä alle että päälle. Tykkään!

Mutta minkälainen se Stonehenge sitten oli? Huristelimme Pariisista bussilla Normandian läpi Englannin kanaalille, joka ylitettiin lautalla. Seuraavana päivänä bussin nokka suunnattiin kohti Salisburya ja Stonehengen esihistoriallista kivimonumenttia. Matkan aikana ei selvinnyt, onko rakennelma ollut temppeli, hautapaikka, kulttipaikka vai kenties ulkoavaruuden olioiden kätten työn tulos, mutta juurikin sellaisena se seisoi keskellä peltoa, kuin tyypillisimmät kuvat kertovat. Paitsi että se oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut.

Aivan yksin kivikehä ei sentään seisonut keskellä ei mitään, totuus näytti enemmänkin tältä. Kivet jököttivät keskellä isoa, lyhyeksi niitettyä heinäpeltoa. Mahtaa siinä jollakin isännällä olla harmia, kun näitä kiviä ei niin vain keräillä ja kuskata pois pellolta! Sen sijaan bussit kuskaavat paikalle noin miljoona turistia vuodessa. Ja turistit taas vaativat vessoja ja matkamuistomyymälöitä ja kahviloita, joita oli kyllä pellon laidassa yllättävän vähän ja pienimuotoisina ottaen huomioon monumentin kuuluisuuden. Paikka vaikuttikin jotenkin helposti lähestyttävän kotikutoiselta verrattuna moniin muihin, pitkien jonojen eristämiin kuuluisiin nähtävyyksiin.

 Kivikehä oli kuuleman mukaan aidattu noin 30 vuotta sitten, jotta vältettiin ylimääräisten merkkien ja kaiverrusten ilmestyminen kiviin. Koska ei ollut kesäpäivänseisaus, aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa. Niinpä kohtalaisen kokoinen ihmiskehä ympäröi aidattua kivikehää.

Näin jälkeenpäin voi todeta, että tulipahan käytyä ja nähtyä. Kuvamuistot Stonehengeltä tarjoaa jälleen miehen uusi kamera ja hänen minua parempi kuvaustaitonsa tuon uutuuden käsittelyssä. Yksi mukava muisto lisää menneen kesän tarinoihin:)

**********

I visited Stonehenge during my summer holiday. The place was just like in the pictures, in the middle of fields. However it was quite a bit smaller than I thought. Anyway it was nice to visit the place, especially when I had my new summer dress on. This is made of jersey. Really quick to sew and casual to wear. So I would say it's almost perfect!

Pala Pariisia muutti meille - We have a piece of Paris at home

Versaillesin palatsia tai Eiffel-tornia ei oikein kannata yrittää siirtää Suomeen tai omaan kotiin, sen verran ovat tilaavieviä ja hankalasti siirreltäviä. Ja voisipa Ranskan valtiollakin ola jotain sanomista asiaan:) Pieni pala Pariisia kuitenkin tuli mukanamme kotiin ja vie ajatukset kesäisiin reissutunnelmiin aina, kun syyssateet uhkaavat lamauttaa. Siispä tervetuloa ystävien kahvilaan!

Cafe des amis tarttui mukaan Seinen rannan bukinistikojulta. Kehystämättömänä tosin, joten sen kuskaaminen rullalla oli oikein sujuvaa. Ja nyt se toivottaa ruokapöydän päädyssä ystävät tervetulleiksi illanistujaisiin ja meidät itsemme niin kiireiseen aamupalapöytään kuin viikonlopun viipyileviin hyvin syömisen hetkiinkin.

Television yläpuolelle saatiin hankittua tauluhylly, jossa vaihtuvat taidenäyttelyt ja valokuvakollaasit aina mielialan mukaan. Tällä hetkellä siellä ollaan Pariisissa:)

Eiffel-torni on keittiössämme edustettuna peltilaatikon ja sen sisältämien pipareiden voimin. Ainakin siihen asti, kun rapeat hillosilmäpikkuleivät karkaavat parempiin suihin! Peltiset mitat ovat löytö Helsingin kaupunginmuseon myymälästä.

Pipareita voi kaivella myös tästä purnukasta. Ainakin hetken päästä. Tämä kotiutui ihan tuosta lähi-Prismasta, mutta kylläkin ilman pipareita. Joten jotta kukaan ei tulisi huijatuksi, voi ja munat ovat olleet jo tovin lämpiämässä ja täällä kahvilassa paistetaan pian murokeksejä. Niitä nautitaan alkusyksyn pimenevässä illassa ensimmäisten kynttilöiden valossa.  Lämmintä lauantai-iltaa!

**********

I couldn't bring Eiffel tower or Versailles palace home from Paris, but however something, a little piece of Paris came with us home. Cafe des amis is a painting bought from second hand book shop or a bouquiniste, the word which the French particularly use for those bookstalls along the Seine. The painting will welcome our friends to spent an evening with us and it also delights us during hurry mornings or a weekend with good food.

Today I think it's a weekend with deliciuous bisquits, because I'm going to make them right now. If we don't eat all of those, we can always store the leftovers to a tin with an image of Eiffel tower.

C'est Paris!

Hengissä ollaan, vaikka viime viikkoina täällä onkin vallinnut lähes täysi hiljaisuus. Sulkakynä on viettänyt kesää ja huininut niin Pariisissa, Lontoossa, Keski-Suomessa kuin omassa puutarhassakin niin, että muste on vallan päässyt kuivahtamaan leppeässä kesäauringossa eikä tekstiä ole soljunut totuttuun tahtiin.

Vieläkin tuntuvat sanat olevan vähän hakusessa ja mieli viipyilee Pariisin kaduilla ja kujilla, Seinen rannan bukinistien kojuilla.. Vaikka olenhan minä sentään ollut töissäkin loman jälkeen jo kolme viikkoa! Joten jos nyt jotain hyvää tästä hiljaisuudesta pitäisi kaivaa, niin lohduttavaa lienee se, että loman positiiviset vaikutukset eivät häviäkään viikossa. Kuten jotkut tutkimukset väittävät.

Mutta siispä pitemmittä puheitta, tervetuloa mukaan nojatuolimatkalle, c'est Paris!

Ensi töiksemme käväistiin ihan pienessä metsästysmajassa. Lienevät ranskalaiset majanmitat ja määritelmät vähän eri kokoluokassa kuin täällä meillä kotimaassa, jos tätä Versaillesin hulppeaa palatsia tai edes osaa siitä voi pitää metsästysmajana. Sellaisestahan koko komeus on kuulemma saanut alkunsa. Kaunis päivä oli houkutellut meidän lisäksemme paikalle muutaman muunkin..

Peilisali oli juuri niin upea kuin se kaikkien kuvien perusteella antaa ymmärtää olevansa.

Sisällä vallitseva kuumuus houkutti kurkkimaan vilvoittavaan puutarhaan. Jonne onneksi päästiinkin. Tosin alkuperäisistä 2000 suihkulähteestä enää vain noin 1700 on kuulemma jäljellä, eivätkä nekään kaikki ole toiminnassa. Mahtaisiko edes nykyisillä vedenkuljetussysteemeillä olla mahdollista pitää noin suurta määrää suihkulähteitä yhtäaikaa päällä.. Muotopuutarhassa törmäsimme niin pyramideihin kuin teekannuihinkin ja lapsuudessa kokoamani 1000 palan palapelin kuvissa olleet sokeritoppapensaat olivat myös tallella:)

Kokonaisuudessaa puutarha oli niin valtaisa, että sen perusteellisempaan kartoittamiseen olisi tarvittu useampikin vierailupäivä. Ja ehkä myös kartta ja kompassi. Joten seuraavaksi suunnattiin hiekkaisin varpain laakeista maisemistavähän korkeampaan paikkaan.

Ja valloitettiin Eiffel-tornin kolmas ja ylin kerros 281 metrin korkeudessa. Näkymät joka suuntaan olivat huikeat!

Jos oli Eiffelin korkeuksissa romanttinen olo, niin samaa sarjaa elämyksiä oli tarjolla myös maan pinnalla. Mikään matkaopas ei kai ole vielä keksinyt varustaa turistipariskuntia nimin kaiverretuilla lukoilla, mutta siitä huolimatta Pont des Arts suorastaan tulvi siltaan ja toisiin lukkoihin kiinnitettyjä kaiverrettuja lukkoja. Lieneekö tapa paikallisten vai turistien lukoista lähtöisin, paljon niitä ainakin oli. Arvatkaapa vaan kellä on tuommoinen mukana seuraavalla Pariisin-reissulla:)

Sitä kuuluisaa Pariisin romantiikkaa voi aistia myös Luxemburgin puistossa. Tänne voi melkein kuvitella myös vannetta kantavan tytön, nuoren neidin karanneita hiuksia palmikoivan lastenhoitajan ja varjoisalta sivupenkiltä iloista menoa seurailevan vanhan rouvan. Aivan kuten Albert Edelfeltin maalauksessa.

Kaunis päivä kääntyi tunnelmalliseksi illaksi. Kiipesimme Montmartren kukkulalle Sacre coer -basilikan portaille katsomaan auringonlaskua. Jota sinne ei kuitenkaan näkynyt, portaat kun olivat itse asiassa auringonlaskua ajatellen ihan väärään suuntaan.. Vanhan taiteilijoiden ja boheemien asuinalueen tunnelmasta oli vielä jotain jäljellä nykyajankin leppeässä illassa, jossa katutaiteiijat sekä soittivat että maalasivat uteliaiden iloksi. Kukkulan juurella olikin sitten tarjolla hiukan toisenlaista viihdettä.

Olen käynyt Pariisissa kerran aikaisemmin, kuusi vuotta sitten. Tuolloin oli suuri hinku nähdä kuuluisa Moulin Rouge ja yhtä suuri oli pettymys, kun kuuluisa yökerho tuntui olevan ahdettuna naapurirakennusten väliin eikä päivänvalossa näyttänyt juuri Linnanmäen Vekkulaa kummemmalta paikalta. Toisin on asianlaita illalla, kuten tällä reissulla saatoin todeta. Valot herättävät paikan eloon niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisäinen elo tosin jäi meiltä henkilökohtaisesti toteamatta, koska noin 100 euron kabaree-lippu ei tuntunut ihan sopivimmalta menoerältä omaan matkabudjettiin. Jonosta päätellen moni muu kyllä oli päättänyt köyhtyä rahallisesti ja rikastua elämyksellisesti tuona iltana.

Yö päättyi Louvren nurkille ja lähimmälle metroasemalle vain todetaksemme, että viimeinen metro meni jo.. Louvrea ihasteltiin vain ulkoapäin, eiköhän se Mona Lisa odota meitä seuraavaan vierailuun. Koska sellainen on takuuvarmasti tulossa:)

Reissussa oltiin miehen kanssa kaksitaan. Kolmantena pyöränä mukana roikkui uusi kamera ja yllä olevat  kuvat ovatkin kameran ja miehen yhteistyön tulosta.

Tunnetko jo Kangadzungelin? - Do you already know Kangadzungel?

Kevätterveiset Tallinnasta:) Vähän myöhäinen talviloma alkoi hyvinkin aurinkoisissa tunnelmissa lahden tuolla puolen. Aurinko oli kutitellut siellä ilmeisesti Helsinkiä enemmän, koska mm. vanhassa kaupungissa terassit olivat pitkälti jo pystyssä ja niillä tarkeni jo istuskellakin. Tosin mikäpä on istuskellessä, kun varustuksiin kuului mm. lämpimiä lapmpaantaljoja. Siis terassituolien varusteisiin, ei niillä istuvien ihmisten:)

Tallinnaan on viime aikoina usein meidän perheestä reissattu kolmen K:oon periaatteella: asialistalle ovat kuuluneet Karnaluks, kasvohoito ja kulinarismi. Karnaluksissa pyörähdettiin nytkin. Koriin päätyivät langat miehen villatakkia varten, sekä monenlaista pientä tilpehööriä omiin projekeihini: helmiä, nauhoja, korunosia jne. Tämän vuoden alusta asti kestänyt langanostolakko sen sijaan jatkuu edelleen menestyksekkäästi, koska nyt matkalaukuissa kotiin tulleet kerät olivat miehen hankinta. Vaikkakin niiden matkassa villatakiksi lienee minullakin pieni rooli:) On se vaan kuulkaa kummallista, kun kerävuorien keskellä yhden- jos toisenkinlaisia ihanuuksia hypistellessä tajuaa, että ei tarvitse yhtäkään lankakerää. Että tuota ostin täältä viime reissulla, mutta on edelleen neulomatta, tekisi mieli tehdä sellainen huivi ja tällaiset lapaset, kumma kumpiinkin on jo langat olemassa. Tai miten maailmaan mahtuvien lankakerien ja ihanien mallien ja oman neulomiseen käytettävän ajan määrä on niin suuressa ristiriidassa keskenään, että ei voi muuta kuin huokaista. Ja miettiä niitä kotona odottavia keriä.

Vanhakaupunki oli melkoisen autio turistien puolesta vielä tähän aikaan vuodesta, mutta muualla oli vilinää kyllä senkin edestä. Matkan varsinainen löytö oli kangaskauppa Kankadzungel. Eli matkaan eksyi neljäskin K. Voiko niin paljon erilaisia kankaita, nauhoja, nappeja, röyhelökoristeita ja muuta ompeluun liittyvää olla olemassakaan saman katon alla? Heillä on myös verkkokauppa, jossa kaikki tuotteet näyttävät olevan 40 % alennuksessa! Alennuksilla tuo kyseinen liike taisi allekirjoittaneenkin koukuttaa. En ollut koko paikasta koskaan edes kuullut aiemmin, mutta laivalla jostakin pöydällä lojuneesta lehtisestä bongasin mainoskupongin: kaikki kyseisen kaupan tuotteet puoleen hintaan. Kauppa on osoitteessa Tartu mnt 35/Kunderi 8a, eli aivan matkan varrella Karnaluksiin mentäessä. Reilun tunnin pyörimisen ja melkoisen nauha-, vetoketju-, kuminauha- ja laukunsulkijamagneettipinon hankinnan jälkeen kassalta sai uuden etukupongin: kaikki 30.4. mennessä tehdyt ostokset -30 %. No, koska kauppaa ei ensimmäisellä kerralla sentään tullut ostettua tyhjäksi, niin arvatkaa vaan, olinko siellä seuraavana päivänä uudestaan:)

Kulinarismi ja kasvohoito mahtuivat myös reissuohjelmaan. Naamavärkkiään pääsee ehostamaan lähes puolet Suomen hintoja edullisemmin, joten heleyttävälle, rentouttavalle, hoitavalle, puhdistavalle ja uusintavalle kasvohoidolle on aina tilaus matkaohjelmassa. Osoite oli nyt kuten monta kertaa aiemminkin Pikk-kadulla, Pikk 40 Ilusalong.

Kulinaristisia elämyksiä tarjoilee takuuvarmasti yksi suosikkiravintoloistamme, Restoran Ribe Vene-kadulla. Rento, hyväntuulinen, tyylikäs ja erittäin hyvän palvelun ja herkullisen ruoan ravintola on saanut meistä kyllä kanta-asiakkaita, ja tänne palataankin säännöllisesti. Aika osuva kuvaus ravintolan ruoista, viineistä, tunnelmasta ja arjen kohottavasta vaikutuksesta löytyy täältä.

Joten, reissusta on palattu kotiin niin ompelutarvikkeita kuin makunautintojakin rikkaampina, ja seuraava reissu tehdään varmasti neljän K:oon säännöllä, sen verran tuonne Kangadzngeliin jäi vielä tavaraa odottamaan:)

**********

Greetings from Tallinn! Our family has spent a few wonderful spring days in sunny Tallinn. It's rather easy to travel from Helsinki to Tallinn, it takes only 2-2,5 hours with ferry. The price level in Tallinn is lower compared to Helsinki and that's why we'll visit there every now and then. Usually we go to Karnaluks to byu some materials for sewing and knitting projects, enjoy good food (Restoran Ribe is one of the best places for that) and I also spend som money to facial treatments, which are almost 50 % cheaper than in Finland. This time I visited Pikk 40 Ilusalong, which is a really nice place to go.

But what was the actual discovery of this journey, it was the giantic fabric store Kangadzungel. I think I have never seen such a many decorating bands, fabrics of all kind, buttons and everything what you can imagine to need in your handicraft projects. This was the place were we definitely are going to visit again!

Bulgarian matkakertomus, osa 2 - Travelogue from Bulgaria, part 2

 Viimeksi kerroin miltä kaupungissa näytti, nyt tulee juttua siitä mitä siellä tapahtui. Tuulesta taisi jokunen sana jo tullakin, kyllä siellä tuuli:) Koska aurinkoinen sää vaati hattua ja tuuli halusi napata sen mukaansa, syntyi (miehen sanojen mukaan) lähes Hyacinth Bucket -tyylinen tilanne, jossa hatusta (ja tyylistä) pidettiin kiinni kaksin käsin:)

Yksi upeista rantaravintoloista Morski Skali -kadulla.
One of the wonderful restaurants.

Loman ehdottomiin nautintoihin kuului hyvä ruoka. Nautiskelun teki varsin helpoksi ja kukkaroystävälliseksi ruokien ja juomien edullinen hinta. Kuvan rantaravintolassa nautittiin mm. Shopska-salaattia, jota olisi voinut syödä vaikka joka päivä! Feta-juuston sijaan tuossa käytetään oikeaoppisesti bulgarialaisten versiota fetasta, lampaanmaidosta valmistettua Sirene-juustoa. Ison salaattilautasen hinta oli useimmiten 1,5-2 euron tienoilla. Edullisimmillaan alkukeiton, pääruoan ja jälkkäriletun sai mahaansa noin viidellä levalla eli 2,5 eurolla, eivätkä hinnat hiukan kallimmissakaan paikoissa päätä huimanneet. Eräänlainen herkuttelijan paratiisi siis, mutta laihduttaja saattaisi olla toista mieltä.

Hotelli Bulgaria Burgasin keskustassa.
Hotel Bulgaria in the center of Bourgas.

Syömisen lisäksi päästiin sentään pyörille ja liikkeellekin. Tällä kertaa kuitenkin bussin pyörille, polkupyörävuokrausta kun ei näkynyt kovista etsinnöistä huolimatta missään. Eipä siitä kyllä löytynyt tietoja etukäteisgoogletuksenkaan seurauksena, joten hypättiin bussiin ja köröteltiin noin Tampereen kokoiseen, Bulgarian suurimpaan satamakaupunkiin Burgasiin. Siellä ei voinut välttyä näkemästä  neuvostotyylisiä rakennuksia joiden ulkoseiniä koristivat lukuisat, eri kokoiset ja -näköiset ilmastointikoneet. Kuvan hotelli Bulgaria näyttää suht samanlaiselta maamerkiltä kuin Tallinnan Viru-hotelli. Päädyssä oleva epämääräinen "pystyraita" koostuu juurikin noista ilmastointivehkeistä. Samanlaisia virityksiä näkyi muidenkin rakennusten seinillä. Oppaan kertomuksen mukaan Bulgariassa eivät kerrostaloasukkaat maksa vastikkeita tai muita vastaavia maksuja, koska taloissa ei ole huoltoyhtiöitä tai talonmiehiä, jotka pitäisivät niitä kunnossa. Jokainen asukas vastaa omasta asunnostaan ja sen ulkopuolisesta rappukäytävästä. Eli jos katto vuotaa oman asunnon kohdalta mutta ei haittaa naapuria, se käy vuodon alapuolella asuvan kukkarolle. Tuosta seuraa, että talojen julkisivuista ei huolehdi oikein kukaan, ja siltä ne myös näyttivät.

It was not allowed to jump from breakwater:)

Burgasissakin kävi tuuli. Kävelimme meren rantaan ja pitkän aallonmurtajan päähän. Siellä tapasimmekin varsinaisia rikollisia itse teosta, kuten kuvasta näkyy:) Aallonmurtajan päästä ei kuvan mukaan ollut lupa hyppiä, mutta betonirakennelman seinässä oli kuitenkin metallirappuset, joita pitkin luvattomat uimarit pääsivät ylös merestä.

Vessel from The Thracian treasure, Sea Casino, Bourgas.

Merenrantapuistossa oli myös Burgasin kulttuurikeskus. Siellä käytiin ihastelemassa traakialaisten muinaisia aarteita. Kuvan kastikekulho oli löydetty savisena ja tummuneena ja se oli alunperin päätynyt sikojen juoma-astiaksi, koska löydön tehneet asukkaat luulivat sitä arvottomaksi. Siat nuolivat astian puhtaaksi ja alta paljastui täyttä kultaa oleva liemikulho!

Fire truck is needed. And it's home was next to our hotel!

Hotellimme sattui olemaan paikallista paloasemaa vastapäätä. Vaikkei paikka onneksi mikään pyromaanien tyyssija ollutkaan, seurasi tuosta tiettyjä äänimerkkejä aina silloin tällöin. Nähtiinpä se paloauto myös ihan tositoimissakin kaupungilla.

Päivisin kaupungilla oli sen verran lämmintä, että hulppeat näköalat ja aurinkovarjon suoma viileys houkuttelivat istuksimaan rantakahviloihin ja nauttimaan jäätelöä ja kylmää juotavaa.

Iltaisin vanhan kaupungin entisöidyt, keskiajalta peräisin oleva muurit houkuttelivat lukuisan määrän lämpimistä illoista nauttivia kanssaturisteja. Kaikkien rautaporttien taakse ei sentän ennätetty kurkistella.

Kuvia on kiva katsella ja lämpimiä öitä muistella täällä Suomen vähän vähemmän lämpimissä, mutta kylläkin jo yhtä pimeissä öissä. Tämä oli toinen kerta kun kävin Bulgariassa ja tuskin viimeinen, eli täältä tullaan taas joskus uudestaan!

                                              *************************************

Besides of beautiful views, we enjoyed good and inexpensive food and beverages during our holiday in Sozopol. One of my favorits was Bulgarian traditional Shopska-salad with Sirene cheese. I could have eaten it every day!

We visited also Bourgas, the next biggest town near Sozopol. This was my second time in Bulgaria, but definitely not the last one!