Vauvan haalari vanhoista farkuista

Kevätkelit yllättivät eikä vauvan kaapista löytynytkään sopivaa välikausihaalaria. Pulma kuitenkin ratkesi näppärästi, kun isimiehen farkut repesivät korjauskelvottomaan kuntoon. Idea farkkuhaalarista syntyi heti, joten kovaonniset farkut saivat repeämisen lisäksi tuta vielä saksimistakin.

Olin havitellut tytölle vinovetoketjuhaalaria jo jonkin aikaa, joten päätin yhdistää tähän myös sen ulottuvuuden. Facebookin ompeluryhmistä ongittujen tietojen mukaan jossakin melko viimeaikaisessa Ottobren numerossa olisi ollut vinovetoketjullisen ulkohaalarin kaava, mutta en saanut tuota lehteä käsiini kirjastosta. Joten piti ottaa kynä kauniiseen käteen ja piirtää itse. Suuresta käsityölehdestä nappasin ensimmäisen eteen tulleen ja tarpeeksi pienen collegehaalarin kaavan, levensin sopivista kohdista ja muokkasin kaavaa vinovetoketjulliseksi tämän loistavan ohjeen innoittamana. Ohjeesta poiketen vetoketjun vinous yltää kuitenkin haarasauman sijasta lahkeeseen saakka, jotta haalari olisi mahdollisimman helppo pukea lapsen päälle. Huppuon myös lisätty omasta päästä ja haalari on kokonaan vuoritettu. Näin kasvunvara on sekä lahkeissa että hihoissa helppo kääntää taitteelle, kun vuori tulee samalla kauniisti näkyviin.

Olen tässä viime aikoina löytöretkeillyt kangaskauppojen sijasta omassa kangaskaapissani ja tuon tonkimisen tulosta on myös tämän haalarin vuori. Paksu puuvillatrikoo lienee alunperin ostettu isäni pitkiä kalsareita varten. Epämääräisen määrän vuosia se hilloutui ensin äitini kaapissa ja kulkeutui sieltä sitten omaan kaappiini marinoitumaan ennen kuin tekeytyi haalarinvuoriksi. Tai tässä on vasta osa siitä. Kangaspala on lähes hervoton, joten tuosta saa kyllä vielä monta muutakin projektia toteutettua. Kun vaan keksii mitä, koska alushousuiksi tuo tuskin enää päätyy. Yksivärinen kangas kaipasi jotain piristystä, joten painoin siihen perunalla ja valkoisella kangasvärillä tähtiä.

Nyt kelpaa ulkoilla!

Heijastinpäivä 1.10.

Tänään vietetään valtakunnallista heijastinpäivää. Liikenneturvan havaintojen mukaan vain puolet meistä kantaa mukanaan tätä edullisinta henkivakuutusta. Mikä on kyllä melko kummallista. Markkinoilla on tarjolla jos jonkinlaisia, eri muotoisia, -kokoisia ja -värisiä heijastimia. Niitä myös jaetaan maksutta monissa tapahtumissa varsinkin näin syksyisin. Mihin nuo kaikki heijastimet oikein päätyvät, ellei niitä käytetä? Onko jossakin heijastinten hautausmaa?

Kesän jälkeen sitä helposti tajuaa, että takista tai repusta uupuu heijastin. Niin kävi minullekin, kun huomasin yhtäkkiä, että aamuisin töihin lähtiessä on oikeasti pimeää. Siispä heijastimet esiin ja äkkiä.

Heijastavia asioita on näppärää tehdä myös itse. Tarvitaan vain pala heijastinnauhaa, avainmenperärengas tai joku muu kiinnityssysteemi ja jokunen farkkutilkku. Sekä ompelukone ja vähän kärsivällisyyttä:) Tosin näitä ei virallisesti saisi kutsua heijastimiksi kun eivät ole Kuluttajaviraston hyväksymiä, mutta ainakin omien taskulampputestien valossa näkyvät oivallisesti. Ollaan siis loistavia tänään!

Farkkupeitto

Kesäloma on alkanut melko viileissä lukemissa. Mutta sehän ei haittaa, aina voi kääriytyä lämpimän torkkupeiton alle lukemaan tai tekemään lukuisia keskeneräisiä käsityöufoja.

Jos joku näillä viileillä keleillä käy kuumana, niin se on ompelukone. Suunnittelin jo viime kesänä yläkerran parvekkeelle sopivaa torkkupeittoa, mutta ilmeisesti kesän kauniit kelit houkuttivat tekemään jotain aivan muuta kuin istumaan ompelukoneen äressä, koska minkäänlaista torkkupeittoa ei tuonne ilmestynyt. Enkä ollenkaan ymmärrä miksi ei, vaikka minä en tehnyt asian eteen mitään!

Nyt on kuitenkin toisin ja sateen ropistessa on ollut oivallista aikaa kökkiä lattialla saksimassa farkuista samankoisia palasia, suunnittelemassa niiden järjestystä tähän tarkoitukseen vallatulle lattialle ja sen jälkeen ompelemassa. Farkkuvarastot ovatkin hivenen pienemmät tämän peiton jälkeen.

Katselin Pinterestistä inspiraatiokuvia ja aivan mahtavia luomuksia kanssasisaret kyllä farkuista ovat taiteilleet. Hakusanalla "denim rag quilt" lävähtää myös ruudulle monenlaisia variaatioita tästä tekniikasta. Löysin erittäin simppelit ohjeet tämmöisen peiton tekoon ja niinpä aloin saksia. Yhden ruudun koko on 16x16 cm ja ruutuja on peitossa yhteensä 8x10 eli 80 kpl. Jokainen ruutu on kaksinkertainen, jotta noista reunoista tuli kunnolla pörröiset. Tuossa kohtaa kannattaa kyllä huomioida, että strech-farkut eivät purkaudu ollenkaan niin nätisti kuin joustamattomat, eli ne voi suosiolla jättää tämän projektin ulkopuolelle.

Kun kaikki tilkut oli ommeltu ensin riveiksi ja sen jälkeen rivit yhdistelty peitoksi, alkoi toinen leikkuukierros. Tässä kohtaa homma muuttui myös erittäin pölyiseksi. Leikkaukset kohdistuivat saumoihin, eli tein saumoihin pieniä viiltoja ennen kuin lykkäsin koko komeuden pesukoneeseen. Normaali 40 asteen pesuohjelma ja sen jälkeen kuivatus kuivausrummussa tekivät saumoista mukavan paksut ja ilmavat ja peitosta pehmeän. Pesun jälkeen siistin ylimääräiset langanpäät pois.Tuntuu kyllä, että nukkaa irtoaa peitosta edelleen jokaisella ravistelukerralla.

Niinpä tämä onkin parvekepeitto, jonka alle voi vetäytyä talviunille, jos kesä oikein kylmäksi heittäytyy. Eli jos minusta ei vähään aikaan mitään kuulu, tiedätte mistä etsiä:)

Sydämellisiä ajatuksia ja erään villapaidan pelastus

Näin ystävänpäivän kunniaksi:) Niin keittiöön kuin teille kaikille lukijoillekin!

Siskolle kävi taannoin klassinen pesukoneonnettomuus villapaidan kanssa ja tuloksena oli minikokoinen, hyvin paksuksi ja tiiviiksi huopunut yksilö. Onneksi paita ei lentänyt samantien roskikseen, koska mikäpä ei kelpaisi kaikkea kuviteltavissa olevaa materiaalia hamstraavalle isosiskolle:) Niinpä paita päätyi meille, ja jonkin aikaa marinoiduttuaan osa siitä löysi mainion käyttötarkoituksen tämän patakintaan sisältä. Sisus siis villapaidasta, päällinen vanhoista farkuista leimakirjaimilla koristeltuna.

Ennen joulua innostuin tekemään farkuista keittiösydämiä. Ne olivat kuitenkin vain koristeita ja kun kaivattiin jotain käytännöllisempää, ehdotti mies tällaista patalappukinnasta. Tämäntyyppisiin on olemassa valmiita kaavojakin varmasti, mutta tämä on tehty kokeilemalla ja sovittelemalla, oikeata tarttumiskulmaa hakemalla ihan oman pään mukaan.

Peukkutaskut ovat symmetrisesti kummallakin puolella, joten tähän sopii tarttua niin oikea- kuin vasenkätisenkin. Sitten ei muuta kuin kokkaamaan!

Ensiapukuutio - Firs aid cube

Farkuista muokkautui minikokoinen ensiapulaukku. Tai oikeastaan ensiapukuutio. Juttuhan meni suunnilleen näin.

Hurahdin keväällä ostamaan Tallinnasta ison kasan värikkäitä lyhyitä vetskareita, kun kerran halvalla sai. Tarkoituksena oli kehittää Flootia hiukan uudelle tasolle ja matkan varrella inspiroiduin mm. näiden pussukoiden selkeästä ja raikkaasta värimaailmasta, muotokielestä ja leikkimielisyydestä. Siitä lähti kehittymään oma pikkupussukkani avuksi käsilaukun kaaoksenhallintaan.

Yleensähän suutatin lapsilla ei ole kenkiä, ja niin nytkin. Kaikenlaisia mikrokaaoksia on myös meillä kotona havaittavissa, farkkupussukoiden lisäksi. Olkoonkin, että ompelukone sylki melko monta kuutiota joulumyyjäisiin, niin kotikäyttöön niitä ei muka tuntunut riittävän ensimmäistäkään. Kunnes keittiön pöydällä oleva tilpehööri- ja lääkekori alkoi näyttää siltä, että täällä asuu useampikin sekakäyttäjä. Siihen oli nimittäin kerääntynyt kurkkutabletteja, päänsärkypillereitä, maitohappobakteereita ja muita erilaisten pillereiden läpipainopakkauksia, joita ei tietenkään joka kerta millään viitsisi hakea yläkerrasta. Ja koska niitä ei aina viitsi viedä takaisinkaan, olivat ne jääneet sekalaiseksi alakerran päivittäislääkevarastoksi.

Ne saivat viettää sekalaista elämäänsä siihen saakka, kunnes mies sai idean lääkekuutiosta. Joten ei muuta kuin ompelukone taas kerran töihin, pieni pala punaista huopaa kaapin kätköistä ja ensiapukuutio oli valmis. Sen lisäksi, että tuo ahmaisee kätevästi keittiön pöydällä pyörivät tablettiliuskat, siitä saa näppärän miniensiapulaukun myös reissuun. Nyt siis vaan odotellaan sitä reissua:)

**********

Mini firs aid cube made from recycled jeans:) This would be nice take with you when you are travelling somewhere. This is also rather useful when you want to control chaos in your handbag.

Säkenöivää Uutta Vuotta! - Happy New Year!

Ihan kohta saa vetää saappaat jalkaan ja kiivetä läheisen mäen laelle kurkimaan raketteja. Itselle ei ole ostettu yhtäkään, mutta luotto naapureiden rakettiostoksiin on siinä määrin suuri, että eiköhän niitä kuitenkin nähdä. Ja äänestä päätellen myös kuulla, koska pauke alkoi harvakseltaan jo vähän ennen kuutta.

Kuvassa vilahtavasta laukusta enemmän tarinaa täällä.

Jotta pimeässä yössä näkyisi muutakin kuin raketteja, aion napata takinhihaan heijastimen ja olla välkkynä myös itse, rakettien lisäksi. Se heijastin voisi olla vaikka tämmöinen, johon jälleen on hyödynnetty vanhoja farkkuja. Ne kaikki pienimmätkin palaset ja sitten heijastinnauhasta heijastava sydän kummallekin puolelle. Ei siis niinkään väliä, miten päin tämä kaunokainen repunvetskarissa tai takin napinlävessä milloinkin on, aina pitäisi näkyä.

Näitä oli iso kasa mukana myös joulumyyjäisissä.  Ensimmäisissä versioissa oli heijastavan sydämen lisäksi pätkä koristenauhaa, mutta kun sydänten teko eteni, niin turhakkeet karsiutuivat pois. Yksinkertainen on kaunista tässäkin.

Näiden kuvien myötä oikein säkenöivää ja iloista uutta vuotta teille kaikille, tavataan taas ensi vuonna!

**********

It's time to say good bye for the old year and welcome a new one. In our family, we haven't bought any fireworks. But I think - and hear- that neighbours have some. So I'll take this safety reflector made from old jeans and go to see whether the fireworks or me is the most gleaming:) Have a really Happy New Year 2014

Sydämellinen joulunaika - Jeans hearts

Joulunpyhät ovat sujuneet varsin leppoisasti. Sanoisinko suorastaan sydämellisesti. Yhtenä syynä ehkä voi olla myös etukäteisvirittäytyminen teemaan, nimittäin sydämiä tuli surauteltua paketteihin useampiakin. Vietetäänhän joulua paikoin ahkerasti myös keittiössä, joten sikälikin nämä sopivat tunnelmaan hyvin.

Sydänten materiaali on kierrätetyist farkuista, koristeena leimailtu teksti, pellavapitsiä ja nappeja. Pientä ja kaunista:)

Muista kuin keittiöteemaisia sydämiä oli mukana myös joulunajan myyjäisissä. Tuo keittiöajatus kun pälkähti päähän vasta myöhemmin. Tuotekehittelyä tapahtuu useinkin juuri tehdessä, kun huomaa erilaisia tapoja tehdä tai keksii jonkun uuden näkökulman tuotteeseen. Erilaisia taskullisia versioita lähtikin myyjäisistä useampaan oveen koristeiksi. Ittellänikin tuommoinen roikkuu työhuoneen ovessa ja taskussa on viestejä sen mukaan olenko keskittymistä vaativissa kirjoitushommissa vai vapaasti häirittävissä.

Sinne työhuoneelle pitää mennä seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella, joten nyt olen vapaasti häirittävissä täällä, jouluisen suklaansyönnin lomassa:)

**********

Decorative hearts from recycled jeans. "The kitchen is the heart of the home", other texts and details from old jeans decorates these hearts. Many of my family and friends got one of these for a Christmas present:)

Viikonloppuherkut mekossa - Jeans pinafore dress

Muistatteko vielä tätä essua? Tai marraskuun kädentaitomessureissulta mukaan tarttuneita muffinssikankaita? Kankaistahan oli tarkoitus tulla juurikin tuo ensiksi mainittu essu pikkuleipurille, mutta kangas osoittautui liian hailakaksi väriltään ja liian vähäiseksi määrältään. Kaapin perälle tämä ei kuitenkaan jäänyt pyörimään, vaan päätyi herkuiksi kummitytön 5-vuotislahjamekkoon.

Minulla oli jonkinlainen villi visio farkkuliivihameesta ja muffinssit muotoutuivat osaksi sitä vähitellen, kokeilun ja fiilistelyn kautta. Kaava on mukailtu useammasta Suuren Käsityölehden liivihameen kaavasta. Yksi kirsikkakoristeinen herkku hyppäsi helmasta vähän ylemmäksi ja kokonaisuudesta tuli mielestäni oikein kiva.

Tämän myötä onkin mukava valmistautua viikonlopun herkkuihin kuten pitkään nukkumiseen, aamuherätyksen puuttumiseen, tauluhyllyn asentamiseen sekä keväisiin ajatuksiin yrttisiemenkylvöineen ja puutarhamessuineen. Herkullista viikonloppua!

**********

A pinafore dress from jeans came true, when I had a cute fabric with muffins and my god daughter had her 5 years birthday. Have a delicious weekend!

Meikkipussi farkuista - Beauty bag from old jeans

Tämä on taas näitä "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -juttuja. Tai tässä tapauksessa lähinnä itse suutarilta puuttuivat kengät eli kunnollinen meikkipussi. Kaikenlaisia pussukoita on tullut tehtyä vaikka kenelle, mutta oma sekalainen meikkipussiseurakunta nostaa karvat pystyyn joka kerta, kun meikkipussi pitäisi jonnekin ottaa mukaan.

Minä tunnustaudun sillä tavalla taskuihmiseksi, että sekä laukuissa että kaikenlaisissa säilytyspusseissa pitää olla taskuja. Mitä enemmän, sen parempi. Olen vuosia sitten ostanut himoitsemani pirteän Marimekon raitapussukan, mutta miten noin isossa meikkipussissa ei ole taskun taskua sisällä?? Suloisessa sekamelskassa ovat matkustaneet niin hiuspinnit, hammastahna, naamarasvat, huulipunat, pumpulipuikot ja muut tuikitärkeät, joita ilman nainen ei voi lähteä mihinkään. Olen suunnitellut kerran jos toisenkin harsivani tuon sisäpuolelle jotkut taskuntapaiset, mutta käytännössä helpommaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut pikkusälän varastoiminen minigrip-pussiin...

Mutta nyt tuo pussi joutaa eläkkeelle. Vihdoin viimein pussukkavaihde löytyi omiinkin tarpeisiin, käsityöpussista sain hyvin vauhtia. Tähän meikkipussiin tarvittiin yhdet mustat euron farkut Kaivarin Kanuunasta, yksi pirteänruudullinen miesten kauluspaita (kirppariostos niin ikään) vuoriksi, muutama iso neppari ja nauhalaatikon kätköistä koristeet. Metallivetoketjut on ostettu uutena, koska halusin tähän juuri tuollaiset pallopäiset. Ja nyt ei kyllä puutu taskuja:) Jokaisella reunalla on taatusti joku tasku, nyt pysyvät pesunestepullot pystyssä sekä vanupuikot ja hiuspinnit vetskaritaskuissa.

Tein tarkoituksella kaksi pussukkaa. Toinen on meikkitilpehööriä varten, toiseen saa sitten sen kaiken muun. Reissun laadusta ja pituudesta riippuen mukaan voi napata joko yhden tai kaksi pussukkaa. Onhan tämä kokonaisuus aika suuri, mutta voiko naisella koskaan olla liian suurta meikkipussia:)

Näihin mietittiin miehen kanssa yhdessä nerokas nepparisysteemi, jolla pussukat muuntautuvat joko yhdeksi isoksi tai kahdeksi pieneksi kantokahvalliseksi versioksi.

Kyllä nyt kelpaa seuraavan kerran lähteä reissuun, kun saa pakata kaikki kaunistautumisvälineet siisteihin ja keskenään samannäköisiin meikkilaukkuihin. Ensi viikonloppuna olisi tiedossa pyrähdys Jämsään, joten nämä pääsevät heti testiajolle.

**********

"The shoemaker's children go barefoot". Or in that case, the shoemaker itself have no shoes. It means that I, who have done different kind of little bags for many people, haven't had a proper beauty bag for ages. I have just a selection of different bags, but I don't actually like any of them. Once I liked a stripe bag of Marimekko so much that I bought one for myself. But there is not a single pocket inside of this big beauty bag, what a bad design!!

Now my new beauty bag have not only one but several different pockets, inside and outside, with and without zipper. Actually there is two bags, one for make up and the other one for all the other stuff, which women always have with them. The bag is quite big, but a woman cannot have too big beauty bag, can't she? :)

There is snap fasteners on the bag. You can easily combine both bags as one or have two separate bags with the strap. Both bags are made from old jeans, lining is from recycled mens dress shirt.

Matkalla uimarannalle / On the way to the Beach

Viikonloppuna nautiskeltiin tuplasynttäreistä ja hyvästä musiikista Turun suunnalla. Synttärisankareina oli kaksi 6-vuotiasta neitiä. Eihän kesä ole mitään ilman kunnon kesäkassia, joten pakettiin kääriytyivät tämmöiset tuliaiset.

Alussa olivat yhdet, äidin kirpputorilta löytämät lasten matkamuistofarkut. Nuo tuli vissiin ostettua ihan vain ja ainoastaan tuon nalleaplikoinnin takia. Uimarengas ja pyyhe kainalossa kesälaitumille kirmaava nalle sopiikin mitä mainioimmin kesäisen laukun koristeeksi.

Nallen yläpuolella kulki alunperin teksti Canary Island. Mutta koska en halunnut kassien näyttävän siltä samalta matkamuistokrääsältä jota alkuperäiset farkut ihan kiitettävästi edustivat, piti tekstille tehdä jotain. Teksti oli aplikoitu tiukkaan, joten sen pois nyppiminen olisi jättänyt vähemmän kaunista jälkeä. Niinpä testailin ensimmäistä kertaa ompelukoneen kirjainohjelmaa ja ompelin kilpailevan tekstin parilla paljetilla höystettynä siihen päälle.

Ihan eivät yhdet lasten polvihousumalliset farkut riittäneet näihin kahteen laukkuun, joten mm. olkahihna on toisista farkuista lainattu vyötärökaitale. Vyölenkeistä sai hauskat lenkurat kassin sivuun ja niihin voi ripustella sitten kaikenmoista kesäistä, kuten vaikka leppäkerttuavaimenperän.

Samalla reissulla tuli nähtyä sitten hiukan muunkinlaista kulttuuria. Ja sadetta! Tihkusateisen harmaa Saaristo Open Kaarinassa tarjoili komean kattauksen musiikkia Viikatteen mollisoinnuista Apulannan uhonkin ja Uriah Heepin progressiivisen rockin kautta illan tähteen Within Temptationiin. Uriah Heepin harmaahapsiset rocksitkeyden maailmanmestarit kyllä eivät ihan istuisi omalle levylautaselle, mutta ehkä heihin oli jo aika törmätä, kun ovat kerran jaksaneet kiertää maailmaa ja pysyä kasassa reilut 40 vuotta! Nyt on siis festarikesäkin avattu, sitä ei ihan joka kesä tapahdukaan:)

                                            ***************************************

I have enjoyed birthdayparties and good music during last weekend. Two girls, twins of my very good friend, had their 6-year birthdayparty on Sunday. Because summer is nearly nothing without a nice summer bag, I didn't have any problems with presents:)

Material for these bags was found on flea market by my Mom and was bought just because of those bear appliques. There was a pair of souvenir trousers from Canary Islands. I cut them into pieces, borrowed something from other recycled jeans, stitched something over Canary Island -text and added a ladybird. And there they were, two wonderfull summer bags!

During the weekend I had also chance to see and hear Within Temptation among other bands on one of the first summer festivals in Finland. The weather was actually quite rainy (could it have been something else in early June in Finland..?), but the music was really good and that was the main issue for me.

Auto muutti sohvalle / Car moved to the couch

Ensinnäkin, aurinkoista äitienpäivää kaikille, jotka sellaisen juhlinnan kohteena tänään ovat! Äitienpäivän kunniaksi täältä tuleekin – tai ehkäpä vastaiskuna kaikille yöpaita- ja alusasumainoksille – hiukan autopornoa. Tosin hyvin pehmeää ja kaunista sellaista.

Tällä viikolla täällä ollaan äitienpäivän lisäksi juhlittu siipan synttäreitä. Oikea päivä oli jo alkuviikosta, mutta koska sankari oli työmatkalla toisella puolen maailmaa, jäi juhliminen viikonloppuun. Aikaeroväsymys on kyllä tuonut oman lisänsä juhlahaluihin, joten lähinnä täällä ollaan vietetty lötköpötkölauantaita eilen.

Lahjojen keksiminen miehille, sille omallekin, on välillä aika hankalaa. Tähän lahjaan sain idean jokunen aika sitten nuokkuessani väsyneenä autossa sillä aikaa kun mies viimeisteli auton kuivausta pesun jälkeen. Siinä hyvää asentoa etupenkillä etsiskellessäni aloin kaivata autoon jotakin tyynyä, jolla tulevista torkkuhetkistä saisi vähän mukavampia.

Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen. Miehen työmatkaillessa täällä oli hyvä tilaisuus levittää maalipensselit ja hakea kasa erivärisiä mustia farkkuja saksittavaksi ja ikuistaa miehen menopeli autotyynyyn. Ensin ajattelin, että ehkä auton näköiskuva ei ollutkaan hyvä idea, koska mitäs sitten kun auto joskus vaihtuu? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tyynyt ovat tässä taloudessa pitkäikäisempiä kuin autot, joten kun auto joskus lähtee täältä uuteen kotiin, niin siitä jää ainakin sitten muistoksi tyyny. Tosin tuolla logiikalla noita autotyynyjä alkaa jossain vaiheessa olla enemmän kuin takapenkillä on järkeä kuskata, joten jos auto vaihtuu tiheään, niin niille on syytä varata tilaa auton lisäksi sohvalta.

Tyynyn koko on 30x50 cm. Erillisen sisätyynyn saa pois ja paikoilleen toisessa päädyssä oleva aukon kautta. Aukko suljetaan farkuista napatulla nappilistalla, joka jää tyynyn takapuolelle.

 Auto on maalattu  vapaalla kädellä kangasväreillä valkoiselle lakanakankaalle ja ommeltu kiinni mustalle farkkupohjalle. Audin rengastunnus on ommeltu paperin läpi. Reunat ovat mustaa ja harmaata farkkukangasta.

Tämä lienee sopivan miehisen värinen ja auton värinen niin sisä- kuin ulkopuolikin huomioiden. Nyt ei haittaa jos autossa väsy yllättää, tyyny ainakin löytyy. Seuraavaksi varmaan pitää sitten hommata matkavarustuksiin peitto, eli olisiko siinä ideaa seuraavaan lahjapakettiin?

                                               ***************************************

It's always difficult to find a gift for a man, even for the own one. Except for the Mother's Day, we have celebrated my man's birthday during this week. Man was the whole week on the work trip behind Atlantic ocean and meanwhile I had time to do something special for his car. The idea for this pillow came when I was waiting for my man and snoozing in a car when he was finishing car wash a few weeks ago.

The size of the pillow is about 30x50 cm. The cover is made from recycled black jeans and I have painted the picture with textile painting colours. The colours of the pillow are now matching perfectly for the colours of the car inside and outside. Now it's nice to snooze in car if needed, maybe  next birthday present includes a special blanket for the car?

Viikonloppulaukku farkuista

Ihanaa, hurjan kiireinen työviikko on taas takana ja neljän päivän vapaa edessä! En ole kunnolla ollut edes kotosalla niin että olisin ehtinyt tänne mitään kirjoitella tai kurkkia muiden kuulumisia. Nyt pääsee onneksi hengähtämään ja viikonlopun viettoon voisi lähteä vaikka tämmöisen veskan kera. Tämä kätkee sisälleen yllättävän määrän tavaraa ja sitähän naisten käsilaukuissa usein taitaa aika paljon olla.

Idea laukkuun lähti täältä. Sovelsin kaavat kuvan perusteella ja tästähän tulikin aika reilun kokoinen, hyvä niin. Tämä voisi olla oivallinen kaveri vaikka vapun Turku-reissulle.

Laukku tosin ei ole se, mikä vapun varustelussa minulle on yleensä tuottanut päänvaivaa. Vappuun on  sen sijaan itselläni liittynyt aina uuden mekon syndrooma. Sen jälkeen kun opiskeluaikojen haalarivaput jäivät taakse, ilmaantui tämä positiivinen ongelma vappujuhlien vaatetuksen suhteen. Kevät (ainakin kalenterin mukaan) houkuttelee säätiedotuksesta huolimatta aina kaivamaan esiin mekot ja liehuvat helmat. Yleensä niitä kaivellaan kaupan vaatetangoilta tai visualisoidaan kangaskaupan valikoimista, koska juuri vapuksi olisi kiva saada jotain uutta päällepantavaa.

Vuosien varrella täällä onkin nähty kaikenlaista farkkutuunauksista kesken jääneisiin viime hetken virityksiin. Yhtenä vuonna ompelin kymmeniä napinläpiä ja ompelin niille kavereiksi napit noin kahden aikoihin vappuaaton vastaisena yönä. Erään kerran taas olin bongannut Eurokankaan sovitusnuken päältä kauniin luomuksen, ostanut lähimpänä mallinuken mekkokangasta olevan palan alennuslaarista ja ryhtynyt töihin. Aikataulu taisi olla hiukan kiireinen ja lopulta hikisestä uurastuksesta huolimatta kävi niin, että noin tunti ennen lakitukseen lähtöä säntäsin papiljotit päässä läheiseen kauppakeskukseen toteuttamaan plan B:tä, kun mekko ei ollutkaan valmistunut ajoissa. Mukaan lähti lähes täydellisesti Sokoksen ikkunaprinsessan vaatetus, hyvä etten marssinut kaupasta ulos nukke kainalossa. Tuollaisissa tilanteissahan omassa vaatekaapissa ei ole kertakaikkiaan MITÄÄN päällepantavaa..

Miten sille surullisenkuuluisalle mekolle sitten kävi? Se selvinnee vielä ennen vappua:) Sitä ennen ainakin täällä nautitaan kevään ensimmäisistä valkovuokoista ja lintujen kevätkonsertista.