sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Talvikranssi


Vihdoin sitä saatiin tänne eteläänkin - nimittäin lunta! Maa on valkoinen, puiden oksilla kevyt pumpulihuntu ja lumilapiokin kaivettiin ensimmäistä kertaa tositoimiin. Ajatukset alkoivat heti juoksennella kohti talvisempia ja jouluisempia tunnelmia ja niinpä tänään aamulla heti herättyäni suuntasin lähimetsään kranssitarvikkeiden hakuun.



Pian tasaiseksi lanattavalta naapuritontilta notkeita koivuvitsoja kranssipohjaksi ja lähimetsästä sopivasti mustikanvarpuja. Vähän itsekseni mennessäni naureskelin, että on tämäkin hölmöläisen hommaa lähteä metsään hakemaan varpuja juuri kun lumi on peittänyt kaiken. Ihan kuin tässä ei olisi ollut aikaa käydä hakemassa noitä silloin, kun ei olisi kaikkea tarvinnut kaivaa kinoksesta. Mutta minkäs teet, isnpiraatio iski nyt ja materiaalit piti saada heti eikä sitten kun lumi on sulanut.



Koivunoksista kieputtelin rautalangan avulla pyöreän kranssipohjan ja siihen sitten samaisella rautalangalla sopivan pieninä kimppuina kiinni mustikanvarpuja. Koko komeuden kruunaa kaunis rusetti. Alkuun päästyäni tein näitä samantien kaksi. Yksi omaan oveen (älkää kysykö miksi meillä on sininen ovi..) ja toinen päätyy tänään pikkusiskon ovea koristamaan. Joten toivottavasti hän tällä hetkellä kokkaa hiki hatussa meille illaksi syötävää eikä suinkaan kerkiä vilkuilemaan tänne:)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miltä näyttää oikea joulu?



 VAROITUS! Ellet halua aloittaa joulutunnelmaan virittäytymistä marraskuussa tai houkuttua erinäisistä herkuista, niin hyppääpä tämä juttu suosiolla yli. Jos vielä voit alun kuvat nähtyäsi:)


Jouluperinteitä, niitä on varmaan yhtä monta erilaista kuin on meitä joulunviettäjiäkin. Yhdelle tärkeää ovat kokoontumiset sukulaisten kesken, toiselle hyvä ruoka ja kolmannelle itse tehdyt lahjat. Veikkaanpa, että aika monen pääkaupunkiseutulaisen jouluperinteisiin kuuluu myös Stockmannin jouluikkunan ihastelu. Itse en lapsena ole välimatkasta johtuen ollut lähelläkään tuota ikkunaa, joten siihen ei varsinaisesti liity perinteitä. Tosin mikäänhän ei estä aloittamasta niitä aikuisena, vaikka se ehkä joidenkin mielestä ei enää ole jouluikkunaikä.. Oli jouluikkunaa tai ei, jouluvaloihin pukeutunut tavaratalo marraskuun pimeydessä loistaa lämpimänä keitaana kaupungin sydämessä. Puhutaanpa tavaratalojen alamäestä mitä tahansa, niin kyllä tuo ainakin minut houkutteli fiilistelemään tulevaa joulunaikaa.



Tulevana sunnuntaina se nimittäin taas aukeaa, vuoden 2014 jouluikkuna. Jossa tänä vuonna kuulemma seikkailevat Jaffat ja legohahmot. En usko, että olen sunnuntaina klo 12 ikkunan takana nenä kiinni lasissa, mutta varmasti käyn siihen tutustumassa myöhemmin. Vaikka ympärillä olisi minkälainen räntäsade tai töistä kotiin palaavien ja katuun tuijottavien kiireisten ihmisten armeija, niin ikkunaa katsellessa arki ja omat kiireet unohtuvat. Silloin voi hetkeksi sukeltaa satumaailmaan, tutkia lukuisia yksityiskohtia ja tavoittaa jotakin siitä lapsenomaisesta joulun taiasta. Hypätä pois kalenteriorjuudesta ja todeta, että tulee se joulu vähän vähemmälläkin touhuamisella.



Näin aikuisempana sitä viihtyy vallan mainiosti myös Stockmannin Argos-hallin joulupuodeissa. Pääsinpä tänään muutamien muiden onnekkaiden kanssa maistelemaan ja haistelemaan tulevan joulun trendejä, värejä ja tuoksuja. Kuinka moni on esimerkiksi kokeillut tuunata glögin - joko kylmänä tai lämpimänä - perinteisten rusinoiden ja pähkinöiden siijaan esimerkiksi rosmariinin oksilla, vaahtokarkeilla tai appelsiininpaloilla?


Ikkunan ohella tuo joulupuotien alue on vähintään yhtä koukuttava lukuisine herkkuineen, eri värisine kimmeltävine palloineen ja veikeine tonttu-ukkoineen. Tänä vuonna kuuseen voi ripustaa myös täytekakkuja, korkokenkiä tai muffinsseja! Jos et satu asumaan ihan lähellä noita ihanuuksia, niin ei hätää. Sekä herkkuja, joulutuotteita että tulevan joulun toivotuimpia lahjoja voi hankkia myös verkosta stockmann.com.





Minulla on Helsingissä asuessani ollut tapana tuonne Argos-hallin joulumaailmaan aina jossain vaiheessa ennen joulua mennä fiilistelemään ja ostamaan joulupallo.  Yksi pallo jokoa vuosi. Ainut ongelma tuossa vaan on se, että yhden pallon valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista ei ole ollenkaan helppoa!


Kokosin omista suosikeistani kollaasin, jossa yhdistyvät pehmeät ja kovat materiaalit, kodikkuus, lämpö, sopiva määrä bling blingiä sekä tämän tuvan joulun ainoat oikeat värit punainen ja valkoinen. Miltä sinun tuleva joulusi näyttää?


Tältä reissulta mukaan tarttui myös se tämän vuoden joulupallo. Pianhan ne edellisten vuosien pallotkin saa kaivaa esiin rapisevista silkkipaperikääreistään ja ripustaa ikkunaan. Valoja olen vähän jo viritellyt ja seuraavaksi keittiö saa punaisen verhon. Vähitellen viritellään mieli jouluisiin tunnelmiin, tämä päivä oli siihen puuhaan inspiroiva aloitus. Pian kaivetaan esiin piparkakkutaikinan respti ja piparimuotit. Ja laitetaan soimaan joululaulut. Mutta ei ihan vielä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Stockmannin kanssa.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Messusäärystimet


Menneenä viikonloppuna Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa tungeksi lähes 37 000 kädentaidoista innostunutta messuvierasta. Ja voisin melkein uskaltaa kirjoittaa tähän että 37 000 naista, koska hyvin harvoja miehiä joukossa näkyi. Olisittepa nähneet sen nuoren miehen ilmeen, joka Tampereen Stockmannin kohdalta hyppäsi messukeskukseen menevään kaupungin sisäisen liikenteen vuorobussiin, joka oli aivan tupaten täynnä eri ikäisiä naisia:)

Siellä siis kävin minäkin inspiroitumassa. Pyörähdin muun muassa Elliksen metrin puodissa ihastelemassa farkkutaituria, löysin aivan ihanan sohvatyynykankaan (voiko koristetyynyjä koskaan olla muka liikaa?), palkitsin itseni Lasipaja Kuunsäteen upealla lasiriipuksella, panostin pimeänäkyvyyteeni Kirjosillan KäsKimalluksella ja maistelin mitä parhaita, joensuulaisia aitoja karjalanpiirakoita. Reissu täytti siis kaikin puolin odotukset. Tuolla näkee laajan kattauksen suomalaista kädentaitojen osaamista, pysyy kartalla siitä missä mennään juuri nyt. Siellä saa koeka ylpeyden hetkiä siitä, että itsekin omine näpertelyineen on osaltaan viemässä eteenpäin ja tekemässä näkyväksi käsillä tekemisen taitoja, vaikkei juuri tuona viikonloppuna messupöydän takana seissytkään. Siellä inspiroituu ja tulee hyvälle mielelle lukuisista nerokkaista ideoista ja taidokkaista toteutuksista. Melko halpaa huvia siis näin marraskuun pimeyteen:)





Matkustin Tampereelle Espoosta bussilla. Matkahuollon nettitarjouksista bongasin neljän euron hintaisen menolipun ja paluumatkakin rokotti kukkaroa vain viiden euron verran. Yhteensä siis yhdeksän euroa plus kaksi Tampereen sisäisen liikenteen bussilipua á 2,60 e. Varsin edullista matkustusta siis, kun vertasi VR:n tarjoamaan 62 euron hintaiseen edestakaiseen junalippuun.. Bussilla pääsin sujuvasti linja-autoasemalle ja siellä ei ollut mitään vaikeuksia löytää oikeaa kaupunkiliikenteen pysäkkiä, mistä matka jatkuisi kohti Messukeskusta. Riitti kun valitsi sen pysäkin, missä seisoi eniten naisia:) Hienoisia hankaluuksia sen sijaan oli mahtua yhteenkään kohti Messukeskusta menevään bussiin, koska sinne oli menossa keskustasta muutama muukin julkisilla kulkuvälineillä Tampereelle saapunut messuilija.

Messuille menevää kansaa oli kyllä hauska seurailla, sillä todella monilla näkyi kaulassa kauniita neulottuja tai virkattuja huiveja, olkapäällä keikkui uniikkeja laukkuja tai kenkien varsista vilkkuivat värikkäät säärystimet tai iloiset villasukanvarret.


Niinpä piti itselläkin olla messuvermeet kunnossa. Viime vuoden messuilta tarttui mukaan Wirberryn iki-ihana pellavatunika, josta on tullut yksi lempivaatteista. Vaatteen farkunsiniset yksityiskohdat houkuttelivat neulomaan samansävyiset säärystimet, joten saatoit hyvinkin bongata nämä perjantain messuvulinässä. Lankana Vikingin Vilma, jota kului vajaa 200 g. Loitsu-säärystimien ohje Ullasta. Nämä valmistuivat parin viikon aikana enimmäkseen työmatkoilla bussissa ja junassa tai odotellessa bussia tai junaa milloin missäkin. Joten junien lisäksi pakkasia odotellessa, näillä tarkenee kylmemmässäkin kelissä!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tarratuunailua


Mitä tehdä, jos vastassa on valkoinen seinä tai kaapinovi, joka kaipaa elämää, mutta ei ylimääräisiä reikiä? Vastaus on sisustustarra. Meille hankittiin ensimmäisen tekstitarra noin pari vuotta sitten ja sen jälkeen on aina sopivin väliajoin kutkuttanut hankkia niitä lisää. Nyt sellainen hetki oli jälleen.


Keitiön valkoiset kaapinovet kaipasivat pientä piristystä. Ja juuri sopivasti sattuikin Tarravimman verkkokaupassa olemaan -25 % alennus kaikista tuotteista! Joten tuolta päätyi piristystä sekä keittiöön että kylppäriin.


Tarrat on varsin helppo asentaa mukana tulevien ohjeiden mukaan. Seinän pesu ja kuivaus, tarkan paikan mittaus ja sitten ei muuta kuin teksti seinälle. Luultavasti myös poistaminen sujuu helposti, vaikka en omiin tarroihini ole vielä kyllästynytkään.


Pienellä vaivalla ja rahalla keittiöstä tuli heti astetta fiinimpi ja ikään kuin sisustetumpi. Tosin, josa tarroille entaa pikkusormen, niin toivottavasti eivät vie ihan koko kättä. Tai kaikkia vapaita seiniä:)

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Vauvan vauhtipopot


Tähän blogiin tullaan hyvin usein hakusanalla baby-converset. Syy lienee täällä. Joten päätinpä tehdä vähän lisää vierailusyitä ja suloisia vauvojen virkattuja Converse-tossuja.


Hyvän ystävän pieni poika syntyi puolitoista viikkoa sitten ja sai nämä ensimmäisiksi jalkineikseen. Pieniin jalkoihin lämpimät virkatut Converse-tossut.


Paitsi että vauveli eivätkä sen jalat syntyessään olleet ihan pienimmästä päästä eivätkä nämä ole kovin lämpimät, koska ne on virkattu puuvillalangasta. Suomenkielinen, kuvallinen ja erittäin ansiokas ohje löytyy täältä.


Toivottavasti mahtuivat pikkumiehelle jalkaan! Ja lämmittävät ainakin ajatuksissa:)