Milloin asunnosta tulee koti? - How long does it takes before it feels like a home?

Keskimäärin kaksi kuukautta ja kuusi päivää, sanoo brittitutkimus. Samaisen tutkimuksen mukaan nakuilu auttaa kotiutumaan uuteen asuntoon! Nakuilun lisäksi kotiutumista edesauttavat uusien huonekalujen osto, koko päivän sohvalöhöjäiset, tupaantuliaisten järjestäminen, valokuvien esillelaittaminen, aamiaisen nautiskelu sängyssä sekä ystävien kutsuminen kylään. Oletteko samaa mieltä?

Nakuilemaan en ole ryhtynyt (ellei sellaiseksi lasketa sitä, kun hiipparoi aamuhämärissä puolipukeissa keittiössä, jonka ikkunassa ei vielä ole minkäänlaisia verhoja tai kaihtimia), mutta uusia huonekaluja on kyllä ostettu. Edellisiin asuntoihin ei juuri ole tullut hankittua uusia kalusteita, mutta nyt päätettiin ruveta kertaheitolla aikuisiksi ja hankittiin asunnon lisäksi 160 cm leveä sänky ja sellainen ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu vähän enemmän kuin kaksi henkeä juhlimaan tupaantuliaisia:)

Tuparit siis ovat vielä järjestämättä, mutta korvapuusteja on leivottu. Mielestäni leipomisen voisikin vallan hyvin lisätä tuohon listaan, sillä pitäähän sitä nyt ensi tilassa kokeilla uutta uunia ja syödä epäterveellinen iltapala, lämmin pulla ja lasillinen maitoa yömyöhään. Ohje on napattu ihan suoraan vehnäjauhopussin kyljestä. Keittiö siis ainakin on korkattu, ompeluhuone sen sijaan odottaa vielä lievän kaaoksen vallassa.

Mutta kyllä sinnekin ehditään, nyt mutustellaan pullaa:)

**********

It takes people about two months and six days to fat eel home in a new property. That's the number, which has found out in the British research. Walking around a house naked is one important ritual according to the survey. Other rituals, which make a new house the home are house warming party, a whole day spent on the coach, bying new furnitures, to set important photos forth, having breakfast in bed and inviting friends to a visit. Do you agree?

I havent been naked at home, but I have baked cinnamon rolls. And that's the thing which should be added to the list:) What would be nicer way to celebrate new home than eat not so healthy evening snack, warm cinnamon rolls and a glas of cold milk:)

My sewing room - that's still in a chaos. But everything will work out on time, now it's so nice to eat buns:)

Muuttokuormassa kahvia ja pahvia?

Muuttopäivä ja pakkaamisen finaali lähestyvät. Perjantaiksi on varattu pakettiauto. Varastoihin kätkeytyy yllättäviä määriä tavaraa ja pakkauksen yhteydessä vastaan onkin tullut mm. seuraavanlaisia asioita: tyhjiä kahvipusseja, tyhjiä pahvisia kananmunankennoja, tyhjiä karkkipusseja, kauniitä tyhjiä rasioita ja putkiloita sekä lasipurkkeja. 

Pakkausstressin kourissa tuntuu järjettömältä lähteä pakkaamaan jotain erivärisiä tyhjiä munakennoja vain siksi, että niistä on kiva joskus askarrella jotain. Kaikenlaisen "roskan" kerääminen materiaalitarkoituksessa sotii tässä kohtaa todella paljon sitä vastaan, että muuton yhteydessä tarpeeton tavara pitäisi heittää pois. Useimmille tyhjät kananmunankennot kyllä ovat tarpeettomia roskia, käsityöläiselle ne ovat arvokasta materiaalia. Onneksi ne ovat uusiutuva luonnonvara, joten saatoin hyvällä omallatunnolla heittää pussillisen kennoja muuttoauton sijasta pahvinkeräykseen. Eiköhän kananmunia tule ostettua uuteenkin asuntoon:)

 Roskamateriaaleista ajaukset johtuvat erilaisten materiaalien hintaan ja sitä kautta käsityötuotteiden arvostukseen ja hinnoitteluun. Tähän sain kimmokkeen eräästä kommentista, jonka taannoin kuulin yhdessä käsityöläisten myyntitapahtumassa. Paikalla oli eri-ikäisiä harrastajia, eläkeläisyhdistyksen edustajia, ammatikseen käsityötä tekeviä ja sitten tämmöisiä harmaassa välimaastossa keikkuvia, joiden leipä tulee ihan muualta, mutta joille käsityö sesonkiluontoisen yrittäjyyden muodossa tuo jotain sen leivän päälle. Keskusteltiin tuotteiden hinnoittelusta ja eräs eläkeläisrouva totesi näin: " Siitä oma työn osuudestahan ei ole tavattu hintaa ottaa."

Mieleni teki kommentoida takaisin, mutta sainpa sillä kertaa oltua hiljaa. Käsitöiden hinnoittelusta ja sen vaikeudesta keskustellaan säännöllisin väliajoin eri foorumeilla ja yhteinen johtopäätös tuntuu aina olevan, että se on vaikeaa. Ja ne, jotka eivät itse ole käsityöihmisiä, taivastelevat tuotteiden korkeaa hintaa. Totta, mutta edellisen kaltainen kommentti sai kyllä ainakin minulla karvat nousemaan pystyyn. Käsitöille on vaikea laskea samanlaista tuntihintaa kuin vaikkapa autonkorjaukselle, mutta pelkkien materiaalikulujen hinnalla myyminen polkee sekä oman että toisten osaamisen ja taidon arvostusta.  Ja jos ei itse arvosta omaa osaamistaan, niin miten saa muut arvostamaan?

Kukaan ei varmaankaan oleta, että saisi hiusten värjäyksen tai permanentin kampaajalta tai ihonpuhdistuksen kosmetologilta pelkkien aineiden hinnalla? Myöskään siivoojaa ei saa kotiinsa tilattua vain siivoukseen käytetyn pesuaineen hinnalla. Miksi sitten niin monesti ajatellaan, ettei käsityötuote saisi maksa enempää kuin pelkkien materiaalien verran? Erittäin monien ammattien edustajat tuottavat palveluita, joissa maksetaan sekä materiaaleista että osaamisesta. Ja käsityöosaaminen on mielestäni verrattavissa näihin muihin. Se vaatii kouluksen avulla tai muulla tavalla hankittua tietoa ja taitoa tekniikoista ja materiaaleista, tietynlaista värisilmää, sommittelukykyä, taitoa yhdistellä asioita ja nähdä kokonaisuuksia.

Käsitöiden materiaalit voivat myös olla hyvin eri hintaisia ja tästä päästään taas niihin "roskiin". Kierrätysmateriaaleista tekevä saa usein kuulla kommentteja siitä, että eiväthän ne materiaalit maksa mitään. No, onhan ne farkut ja se kahvipaketti joskus ostettu uutena. Kangaskaupassa saa useinkin avata kukkaronnyörejä enemmän kuin kirpputorilla, mutta eivät ne materiaalit sieltäkään ilmaiseksi kotiin kävele. Usein on niin, että itse materiaalin hinta ei ole päätä huimaava, mutta juuri sopivan materiaalin etsiminen ja "roskalavatavaran" muuttaminen salonkikelpoiseksi designiksi voi viedä melkoisesti työtunteja.

Käsitöitä toki tehdään erilaisista lähtökohdista. Joidenkin toimeentulo on kiinni käsityötuotteiden myynnistä ja sillä pitää ansaita leivän lisäksi niin lomat kuin verot ja lakisääteiset maksutkin. Toiset tekevät vain harrastuksekseen ja myyvät pois, kun eivät itse tarvitse enää kymmenettä paria villasukkia. Jotkut tekevät siis ajankuluksi, toiset toimeentuloksi. Silloin hinnoittelun intressit ovat toki ymmärrettävästi erilaiset. Ja lahjaksi tekeminen on kaikissa tapauksissa eri asia. Mutta jos myyntipöydällä vastakkain ovat eläkeläismummon kymmenien vuosien kokemuksella tehdyt sukat ja käsityöalan oppilaitoksesta valmistuneen nuoren yrittäjän kutomat sukat ja hinnassa on vaikka 10 euron ero, miten asiakas, joka näkee vain tavalliset villasukat, tähän suhtautuu?

25 vuoden avioliiton ensimmäiset päivät – First days of the 25-year "marriage" with the bank

Nyt se alkoi. On sitä kyllä odotettukin. Vihdoin ja viimein, runsaan puolen vuoden sinnikkään odottelun, etsimisen, pähkäilyn ja vertailun päätteeksi. 25 vuoden avioliitto pankin kanssa. Avioliiton panttina on paritalo. Ja toiveissa tietysti, päinvastaisesti kuin avioliitoissa yleensä, 25 vuoden ennakkosuunnitelmasta huolimatta liiton mahdollisimman lyhyt kesto. Ja kyllä, sieltä löytyy myös oma askarteluhuone!! Ainakin siihen saakka kunnes joku muu valtaa kyseisen huoneen käyttöönsä.

Tuossa on siis myös syys siihen, että täällä on ollut enemmän tai vähemmän hiljaista viime aikoina. Jokainen, joka jollain tavalla on ollut asunnonhakuprojektissa osallisena tietää, että siihen saa menemään yllättävän paljon aikaa. Ja bensaa. Sitä oppii kummasti tuntemaan minkä kiinteistönvälitystoimistojen verkkosivuilta löytyvät parhaat ja monipuolisimmat hakutoiminnot, missä järjestyksessä toimistojen sivut sunnuntai-Hesarista paljastuvat, minkä toimiston välittäjät soittavat näytön jälkeen ja kyselevät mielipiteitä ja keiden sivuilta löytyvät parhaat kuvat. Lukuisten netin äärellä vietettyjen tuntien, sunnuntai-Hesarien asuntosivujen seurassa nautittujen kahvimukillisten ja ympäri pääkaupunkiseutua pörrättyjen ajokilometrien jälkeen on lähes uskomatonta ajatella, että kaikki tuo vihdoin poistuu viikko-ohjelmasta ja antaa tilaa jollekin muulle. Sillä nythän se vasta alkaakin, muutto.

Asunnonetsintämatkoilla törmättiin mm. vuotavaan kattoon, kellariin sijoitettuun leivinuuniin, keittiöön ilman kuivauskaappia ja vessaan, jossa oli kaksi WC-pönttöä vierekkäin. Nähtyä tuli myös kauniita takkoja, tyylikkäitä valaistusratkaisuja, upeita saunoja ja aurinkoisia viherhuoneita. Tämän kaiken jälkeen voi jo melkoisella varmuudella sanoa tietävänsä mitä omalta kodiltaan haluaa. Ja jos ne kaikki haluamisen kohteet eivät mahdu (fyysisesti tai rahallisesti) tämän tulevan kodin raameihin, niin onpahan haaveilunsiemeniä varastossa tulevaisuutta varten:) Uskomattoman ihanaa joka tapauksessa on vaihtaa sunnuntai-aamujen parin tunnin mittainen Hesarin asuntosivujen selailu siihen, että samaisiin sivuihin voi kääriä ne rakkaimmat Muumi-mukit ja muut uuteen kotiin muuttavat esineet.

Asunnon etsiminen on päättynyt, mutta muutto on vasta alussa. Ihanaa muuttamisessa on se, että pääsee sisustamaan, miettimään tunnelmia ja tyylejä, joita kotinsa haluaa henkivän. Yhden huoneen asunnossa kun tuossa on ollut ajoittain aikamoisia haasteita. Tilan lisääntyminen on muutenkin varsin hyvä juttu tämmöiselle, jonka harrastukset keräävät nurkkiin kaikenmoista materiaalia. Päästäneen ainakin hetkeksi eroon tämän yllä olevan, joskus aiemminkin täällä esillä olleen kuvan osoittamasta tilanteesta:) Tosin, eipä kai niin isoa asuntoja tai suurta määrää kaappeja ole olemassakaan, etteivät jossain vaiheessa tulisi täyteen. Ihminen tuppaa ottamaan käyttöönsä juuri kaiken sen tilan, mitä otettavissa on, oli sitä sitten paljon tai vähän.

Tiskikone, pakastin ja piha. Siinä asiat, joita olen eniten uudelta asunnolta odottanut, niin proosalliselta kuin se kuulostaakin. Ensimmäiset kukkasipulit ensi kevättä varten onkin jo ostettu, joten odottakaas vaan, niin minut löytä viikonloppuna pakkaamisen ja vanhan asunnon tyhjentämisen lisäksi istutuspuuhista uudelta pihalta:)

**********

I have started my 25 years "marriage" with the bank. I have bought an apartment, however help from the bank was needed. I have waited sooooo long to have a dishwasher, freezer and a balkony or a garden and now I have all those! First bulbs has already been bought, I cannot wait to go to garden and plant them to wait for next spring.

Me and my mar have searched an appartment over half a year and we have seen a lot of different alternatives. After all this thinking, watching, comparing and calculating I'm quite sure that I know what I want. Besides dishwasher, freezer and garden it's so rousing to finally have a chance to furnish new rooms and create a certain atmosphere to your own house. It has been a bit challenging at the present appartment, because I only have had one room for everything. Need for space has sometimes been more than flagrant, which you can see from one of the pictures above:) Especially. when I have a ceetain hobbies, which are at least not decreasing the amount of many kind of materials at home... :)