perjantai 24. heinäkuuta 2009

Ruuvien aukomista ja hermojen kiristystä


Sattuipa eräänä aurinkoisena kesäpäivänä, eräällä ympäristötietoisella työpaikalla, että oli tullut aika tyhjentää kuivakäymälät. Taloudellisen taantuman aikana vähiä käyttövaroja ei tietenkään tuhlata siihen, että paikalle kutsuttaisiin huussintyhjennyksen erikoisjoukot, vaan homma päätettiin hoitaa omin voimin. Koska mikäpäs sen sopivampaa hommaa reippaille ja opinhaluisille kesätyöntekijöille. Kaksi 17-vuotiasta poikaa, kyllähän he nyt aurinkoisen päivän viettäisivät mielellään ulkotöissä. Ja siinä sivussa heidän lähin esimiehensäkin pääsisi tietokoneruudun äärestä pihalle.

Homma piti saada vauhtiin sen enempiä viivyttelemättä. Tuotossäiliön kantta kiinni pitävät ruuvit auki ja sitten vaan lapioimaan sisältöä kottikärryihin ja sitä tietä pihan istutusten kukoistuksen takaajaksi. Kuulostaa varsin helpolta ja simppeliltä hommalta, ainoana miinuspuolena mahdolliset hajuhaitat ja likaisentyönlisän puuttuminen.

Esimies oli hakenut pojille valmiiksi työhanskat, tarkoitukseen sopivia lapioita, talikon, kottikärryt ja ruuvien avaamiseen sopivia työkaluja. Eli eikun kiertelemään. Paitsi että puuhan vaikeuskerroin voi kasvaa kummasti, jos ei tiedä kumpaan suuntaan pitää kiertää, että ruuvi aukeaa.. Varsinkaan, kun ei pojille tullut mieleen varmuuden vuoksi kokeila molempia suuntia, koska helpommallahan pääsee, kun asiaa kysyy kesätyöntekijöiden ohjaajalta, työmaan vastaavalta mestarilta. Kun pojat sitten asiaa tiedusteltuaan saivat kehoituksen vääntää ruuveja vastapäivään, kuului seuraava kysymys: kumpaan suuntaan se on?

Niinpä niin. Olisiko syytä kännykästä katsomisen sijaan hankkia se vanha kunnon rannekello ilman digitaalista ajannäyttöä, siitä kun saattaa olla hyötyä yllättävissä tilanteissa. Taitaa osalla työelämän ensi askeleita ottavista nuoristamme olla vielä hitunen matkaa jormaolliloiksi. Ja kesätyöntekijöistä vastuussa olevien kesäloma kuluukin sitten omia hermoja lepuutellessa, ilman kelloa.