tiistai 29. toukokuuta 2012

Angry Birds kakku / Angry Birds cake


Kollega tilasi 4-vuotta täyttävälle pojalleen sinisen linnun. Kakun muodossa. Niinpä syntyi tämän leipurin ensimmäinen Angry Birds kakku. Googlen kuvahaulla löytyy vaivaiset 43 300 osumaa hakusanoilla "Angry Birds kakku", joten ideoista ei ainakaan ollut puutetta:)


Sininen väri sen sijaan aiheutti hiukan haastetta. Marsipaanien maailmastakin netin mukaan löytyi sinistä, mutta koska en tiennyt olisiko se juuri oikean väristä, päätin uskaltautua värjäyskokeiluihin. Toinen syy oli se, että jos ostaa pötkön sinistä, punaista, keltaista ja valkoista ja käyttää niistä vain murto-osan, on kaapissa hetken päästä useampia kivikovia marsipaanijämiä.. Koska olen hyvinkin skeptinen valmiin kovahkon marsipaanitangon tasaisen värjäyksen onnistumisen suhteen, päätin, että nyt olisi oivallinen tilaisuus testata vaahtokarkkimassaa. Olen tuohon ihmeaineeseen tutustunut monia kakkukuvia katsellessani, mutten koskaan ollut valmistanut sitä itse. Niinpä ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kauppaan vaahtokarkkiostoksille. Värjäystä varten kotoa löytyikin sinistä, keltaista ja punaista pastaväriä ja mustiin kohtiin mustaa sokerimassaa edellisen kakkumestaroinnin peruina.


Vaahtokarkkimassaan nappasin ohjeen täältä ja tein orjallisesti ohjeen mukaan. Koska en löytänyt pelkästään valkoisia vaahtokarkkeja sisältäviä pusseja enkä tiennyt värjäytyykö vaaleanpunaisista karkeista tehty massa siniseksi vai liilaksi, päätin tehdä harjoituserän. Ja tietysti myös harjoituskakun. Tuloksena oli a) pikainen visiitti lähikaupan tomusokerihyllylle (reilu 1 pkt ei riittänytkään), b) kahden ison kakun verran kauniin sinistä massaa ja c) runsaasti ylijääneitä valkoisia vaahtokarkkeja, koska vaaleanpunaiset värjäytyivät tosi nätin sinisiksi. Valkoisista tein sitten vielä pienemmän erän massaa, josta sain valkoiset silmät ja värjäsin nokkaan tarvittavan keltaisen ja silmäpussien punaisen.


Harjoituskakku on tavallinen viiden munan sokerikakku, lintu on koottu kääretorttulevystä leikatuista kiekoista kulhoon. Molempien välistä löytyy Valion vaniljarahkaa, mustikoita ja banaania, harjoituskakusta lisäksi mustikkamarmeladipurkin jämät ja valkoista suklaata. Linnun nokka ja hiustöyhtä on tuettu massan sisälle piilotettujen spagettipätkien avulla, vinkki johon jossakin blogissa törmäsin.


Kakun saanut kollega oli saanut sen kuljetettua kotiin ja jääkaappiin ilman, että synttärisankari tiesi siitä mitään. Juhlapöydässä sankaria odottikin omena, johon oli pystytetty neljä kynttilää. Hiukan kuulemma alahuuli jo väpätti ja kakkua kaipailtiin, ennen kuin kynttilät oli puhallettu ja yllätyskakku tuotiin pöytään. Jos ei raaski tökkiä kynttilöitä lintuun, voi asian ratkaista noinkin:)

                                                  ************************************

One of my colleagues wanted to have Angry Birds cake for her boys 4 years birthday. This blue bird was my first cake with Angry Birds theme. The cover is made from marshmallow fondant and this was my first time to try it. I had pink and white marshmallows and because I didn't know how the fondant should colour, I decided to do one cake just for a practice before the right one. There is blueberries,  vanilla quark and banana inside the both cakes. I was a little skeptic with all this smelting and colouring but the result was great as you can see:)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Värillä on väliä / Colour matters


Aivot tarvitsevat käsillä tekemistä, sanoo Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen tämän päivän Helsngin Sanomissa. Juttu on luettavissa myös täällä, koska Hesarissa se on sähköisenä vain maksullisessa digilehdessä. Esimerkkinä on neulova tenori Petri Bäckström, jonka kerrotaan oppineen taidon Villasukkaoopperan myötä.


Aivotutkijan mukaan käsityöt ravitsevat aivoja, auttavat sekä keskittymään että rentoutumaan ja vaikuttavat aivojen kehitykseen lapsuudesta lähtien. Niinpä erilaisten materiaalien käsittely, hypistely, silittely ja tutkiminen ovat tärkeitä. Kyllähän me aikuisetkin tiedämme, kuinka rentouttavaa on lankakaupassa vain kosketella pehmeitä ja värikkäitä keriä, haistella villan tuoksua tai tuntea sormissa silkkilangan viileä kosketus. Puhumattakaan sitten vaatteiden yms. hypistelystä. Puolet ostokokemuksen ihanuudestahan tulee juuri siitä, että saa edes hypistellä, vaikka hintalappu osoittaisikin ostoksen omalle kukkarolle saavuttamattomaksi. Siinä ehkä yksi syy siihen, miksi kaikki eivät tykkää tehdä ostoksia nettikaupoissa. Hypistely kun ei maksa mitään, mutta on näköjään kansanterveydellisesti hyvinkin tuottavaa:) Kosketuksella on siis väliä, tässäkin asiassa.


Käsityö pitää ikääntyvät aktiivisina ja auttaa nuoria rentoutumaan. Oppimistilanteessa käsillä tekeminen voi auttaa keskittymään paremmin, kunhan vain työ ei ole niin vaativa, että se vie huomion kokonaan. Sopiva käsityö auttaa suuntaamaan tarkkaavaisuutta ja kuuntelukin on kuulemma tehokkaampaa, kun tekee käsillä samaan aikaan jotain muuta. Kun vaan vielä töissä kaikki ymmärtäisivät, että ei siihen kuuntelemiseen käsiä tarvita, niin kuivista palavereistakin aukenisi aivan uusi ulottuvuus.

Käsitöiden rentouttavasta vaikutuksesta on varmaan kyllä kaikilla tämän lukijoilla omakohtaisia kokemuksia. Tosin voihan siitä olla montaa mieltä, onko jonkun homman hampaat irvessä ja väkisin vääntäminen mitenkään rentouttavaa ja palkitsevaa, niitäkin muistoja kun joiltain lienee koulun käsityötunneilta..


Käsitöiden lisäksi läheltä löytyy edullisesti monia muitakin rentouttavia ja rauhottavia elementtejä. Luonto on varmasti yksi niistä, eikä sitä varten tarvitse lähteä kovinkaan kauas. Näissä maisemissa on harjoiteltu ahkerasti ylihuomenna koittavaa Naisten Kymppiä varten. Visuaalisen terapian lisäksi siellä saa tähän aikaan vuodesta nauttia myös hyvin taiturimaisista konserteista sekä ajoittain hyvinkin kirkkaista väreistä. Kevätmaalari on paletistaan läiskinyt välillä semmoisella vauhdilla, että näyttäisi PhotoShopilla olleen enemmänkin asiaa joihinkin kuviin. Mutta ihan ovat kyllä luomuja, auringon ja alkukesän vihreyden värittämiä. Tänään satuin töissä katsomaan ulos parkkipaikalle jossain vaiheessa iltapäivää. Sieltä pilkisti vihreiden lehtipuiden lomasta yksi monista luokkaretkeläisten busseista ja kirkkaan punainen bussi heleän vihreitä lehtipuita vasten oli kyllä melko pysäyttävä näky.


Myös uusimman Kotivinkin kolumnisti Riku Kauhanen kirjoittaa, miten värillä on väliä. Värit kertovat kasvisten maailmassa terveellisyydestä, koska antioksidantit, flavonoidit antosyaanit ja fenoliyhdisteet kertovat olemassaolostaan värein. Myös ruokaostoksilla voi hypistellä: mikä näistä mangoista olisikaan kypsä syötäväksi juuri nyt tai kummalla tomaatilla on punaisemmat posket salaattikulhon koristeeksi?


Väriterapiaan pääseekin osalliseksi helposti niin lankahyllyillä, vihannesosastolla kuin lenkilläkin. Ja alkukesän väri on vaaleanvihreän lisäksi keltainen. Värikylläistä viikonloppua siis itse kullekin!

                                         *****************************************

Our brain needs handicrafts, says Minna Huotilainen, professor at Helsinki University, in Helsingin Sanomat, the biggest daily newspaper in Finland. That's the thing we knitting people have already known:) It seems to be especially important for brain development, that small children have an oppotunity to touch different kind of materials. Many of us know, how nice and relaxing it is to fiddle garn and feel the softness and smell of wool or coolness of silk in your fingers. It's also important - especially for the woman, to have a chance to fiddle clothes. It doesn't cost anything, so fiddling will also be economically cost-effective:) Touching matters.

A few more relaxing thigs around us are nature and food. In the nature you can enjoy of views, sounds and colours. Colours are important also in the foodmarket, because many healthy antioxidants and flavonoids occur in colours.

However, colour therapy is available even if you are at garnstore, fruitstore or hiking in the nature. Colour for the early summer is yellow. Have a colourfull weekend for you all!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Paljastava haaste

Kaikenmoisia haasteita on taas kierrossa ja tänne osui ja upposi MiEiVin taholta seuraavanlainen tehtävä: Pitää vastata 11 hänen esittämäänsä kysymykseen ja lähettää jotkut muut 11 kysymystä eteenpäin 11 blogiin. Tämä on tosi hauska ja saattepa nauraa kunhan pääsen tästä kirjoittamisen vauhtiin:) Niinpä kaikki energia taitaa mennä kirjoittamiseen, enkä tällä erää jatka tätä eteenpäin. Toki mukaansa saa aina napata, jos repusta löytyy tilaa:) Ja lähettäjälle iso kiitos, tämä oli varsin hauska haaste!

Kuva osoitteesta:
http://tipusen.vuodatus.net/blog/3142594/-rautarouva-on-saapunut/


Tässäpä siis top 11:

1. Kuka opetti sinulle käsityön alkeet? Opetti luomaan silmukat tai tekemään ketjusilmukoita tai ompelemaan?
Kyllä äiti on syyllinen kaikkiin noihin. Ompelukoneelta minulla on joku todella hatara muisto barbielle ommellusta vaatteentapaisesta, joka lienee tehty heti kun jalat ylettyivät jotenkin polkimelle. Nykyään en ole ikätovereihin verrattuna mitenkään pitkäsääristä sorttia, joten lapsena taisi olla asiat vähän paremmin sen suhteen:) Yhteistyökumppanina oli kuvan vihreä Husqvarna, joka hyrrää ja pelittää edelleen ja on todellakin aarre moniin nykyajan halpismuovikoneisiin verrattuna, kuten Tipun turinoissakin todetaan. Tuotakin aiemmin kuulemma tykkäsin siirrellä ja järjestellä nuppineuloja neulatyynystä toiseen. Niin että pysyin neulasavotan äärellä hiljaa ja äiti sai ommella rauhassa:) Ensimmäinen kutomus oli pannulappu, jossa oli vaaleanpunaista, valkoista ja keltaista ja reunoihin virkattu kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkakaaria. Sike-mamma oli ensimmäisen neuleen onnellinen vastaanottaja ja ellei vajaa 10 vuotta sitten kuolleen mamman taloa remontoitaisi juuri, roikkuisi pannulappu ihan varmasti edelleen koukussa keittiön seinällä. Käyttämättömänä. Sitä ei varmaan ole raaskittu käyttää, mutta saattoihan sen lämmönpito-ominaisuuksissakin jotain puutteita olla:)

2. Minkä taidon haluaisit oppia (käy mistä asiasta tahansa)?
Haluaisin oppia todella hyväksi pukuompelijaksi. Tai virtuoosimaiseksi soittajaksi. Vaikka olen huono laskemaan, niin myös hyvä laskutaito ja sen soveltaminen nopeasti erilaisiin tilanteisiin ja numeroiden ja yhtälöiden pyöritteleminen edestakaisin ilman sekaannuksia ovat taitoja, joita todella ihailen ja kunnioitan. Koska sellaisten oppiminen tällä matikkapäällä tuntuu olevan ihan mahdoton tehtävä!

3. Onko jokin unelma toteutumatta - jos, niin mikä?
Oma asunto on ensimmäisenä listalla. Tosin se on toivottavasti pian toteutumassa, joten silloin niitä toteutumattomia on yksi vähemmän. Nyt niitä on lukemattomia.

4. Paras kesämuistosi
Onpas hankala listata yhtäkkiä sitä parasta. Niitä on monia. Serkkujen kanssa vietetyt monet kesäpäivät lapsuudesta oat mielessä hyvin valoisina. Milloin kalasteltiin pärekorilla ja makkaranpaloilla ruutanoita tai etsittiin pihaliiterin vintiltä kissanpoikasia. Kahtena opiskelukesänä ihmettelin sukulaiskansojen elämää Marinmaalla ja erittäin mukavana on jäänyt mieleen myös toissakesänä Helsingin Pihjalasaaren tehty päivän retki. Mielenkiintoista, mitkä asiat jäävät mieleen? Ne eivät välttämättä ole isoja tai kalliita tai kauas suuntautuvia, vaan voivat tapahtua hyvinkin lähellä ja arkisissa ympyröissä.

5. Kamalin kesämuistosi
Muumioituminen keskellä kesää. Olin vastikään saanut mopon ja juhannuspäivänä lähdin ajelemaan meille kyläilemään tulevaa ystävää vastaan, joka lähti omalla mopollaan noin 30 kilometrin päästä. Sää oli kaunis ja aurinkoinen ja illalla oli tarkoitus lähteä lavatansseihin. Ei sentään onneksi mopolla, vaan äidin suosiollisella autokyydillä. Reissu jäi kuitenkin haaveeksi, koska kilttinä tyttönä ajoin mahdollisimman reunassa ja ilmeisesti pienipyöräinen mopo oli tipahtanut korkean asfaltin reunalta ja ajautunut sitä myöten ojaan. Tai sieltä ystäväni ainakin minut löysi, ojanpenkalta istumasta käsivarret ja jalat kauniisti ruvella. Illan tanssit jäivät siis haaveeksi ja seuraavat viikot kuluivat käsivarret ja jalat sideharsoihin käärittynä, mutta muuten rytäkästä selvittiin onneksi pelkällä aivotärähdyksellä. Ja muistinmenetyksellä. Äskeinen perustuu siis muilta kuultuun, vaikka omakohtainen kokemus onkin:) Ei liene vaikea kuvitella, että tuon keikan jälkeen mopot tai muutkaan moottorikäyttöiset kaksipyöräiset kulkupelit eivät kovasti ole houkutelleet.

6. Mikä saa sinut tulistumaan?
Epäoikeudenmukaisuus. Se saa minut myös hermostumaan, surulliseksi ja monesti miettimään joidenkin asioiden kohdalla, miksi ne ovat niin kuin ovat.

7. Entä leppymään?
KISS. Tässä ei nyt kumminkaan nojata Juhani Tammisen lätkävalmennuksen periaatteisiin (Keep It Simple Stupid) vaan odotetaan Kainaloa, Isoa halia, Silittelyä, Selväjärkisiä perusteluita ja tietysti niitä Suukkoja:) Tuo pätee siis ainakin täällä kotioloissa, vieraat harrastakoon muunlaisia lepyttelykeinoja jos ovat onnistuneet minut suututtamaan.

8. Mielestäsi turhin julkkis
Martina Aitolehti, BB-talosta putkahtaneet silikoni-nobodyt yms. Sellaiset ohjelmat ovat myös mielestäni täysin turhia jotka tuon tapaisia julkkiksia tekevät. Kanava kääntyy aina varmasti, jos jokukin Viidakon tähtönen tai vastaava vilahtaa ruudussa. Mun katseluajalla noille ohjelmille ei ainakaan voi siis myöntää jatkokausia. Ja ainahan sanotaan, että jo yksi ihminen voi vaikuttaa niin kovasti tässä yritetään yhden naisen protestia tositv-ohjelmia vastaan!

9. Lempimusiikkisi
Kuuntelen yleensä radiota. Ehkä siksi, että Spotifyn ilmaiset 10 tuntia kuluvat hujauksessa loppuun, ja kun ei raaski hankkia maksullista kuunteluaikaa eikä koko ajan vaihtaa levyjä soittimeen, niin radio soittelee laiskalle ja pihillekin uskollisesti tunnista toiseen:) Yleensä viihdyn SuomiPopin, Radio Nostalgian tai Aallon kanavilla, satunnaisia vierailuja teen myös Voicelle, NRJ:lle ja Sputnikille.

10. Paras vuodenaika
Tähän on vain yksi oikea vastaus: kesä. Silloin on parhaat mahdollisuudet toteuttaa yhtä aikaa mahdollisimman monia niistä asioista, joista tykkään. Kun sen kaiken, ulkoliikunnan, puutarhatouhuamisen, ulkona oleilun, kesätapahtumista ja lavatansseista nauttimisen, huonekalujen entisöimisen ja vastaleikatulla nurmikolla makoilun yhdistää, niin johan siinä tulee hiki ilman kesän lämpimiä kelejäkin:)

11. Miksi bloggaat?

Alunperin taisin aloittaa tämän siksi, että sadepäivä oli mitä parhain aika tutustua blogin pystyttämiseen ja halusin kirjoittaa. Sitten huomasin, mikä valtava ideoiden ja ajatusten aarreaitta tämä blogimaailma onkaan., joten onhan se kohteliasta tarjota myös oma panoksensa yhteiseen pöytään. Varsinkin kun sitä aina välillä kuvittelee, että itselläkin on jotain annettavaa muille lukijoille. Ja tottakai vielä halusin tehdä jotain sellaista, mitä niin monet muutkin tekevät:)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kesäinen Revontulihuivi / Aurora Borealis Shawl


Ulkona paistaa aurinko ihan täydeltä terältä ja täällä joku on vihdoin saanut viimeisteltyä villaisen Revontulihuivin! Revontulia näkee siis todistetusti myös kesäaikaan, esimerkiksi keikkumassa pihakoivun oksassa tai lymyilemässä rantakivillä.


Eilen oli kyllä sen verran viluinen keli, että tämmöinen olisi ollut oikein tervetullut lämmittäjä. Harrastettiin helatorstain vanavedessä olleen vapaapäivän kunniaksi miehen kanssa vähän kotimaanmatkailua ja sen verran tuli oltua ulkona, että sormet olivat ajoittain aika kohmeessa.


Kävimme tutustumassa yhteen maailmanperintökohteistamme, siitä paremmin juttua tuonnempana kun saan kuvat miehen puhelimesta. Oma kamera kun unohtui kotiin ja puhelimesta loppui akku jo reissun alkumetreillä, mutta onneksi noita kuvausominaisuuksia löytyy kännyköistä nykyään yleisesti ja kännyköitäkin oli matkassa enemmän kui yksi.


Tämä on kolmas Revontulihuivini. Aloitettu helmikuun paukkupakkasilla, ollut tekeillä välityönä ja joutunut syrjään aina milloin minkäkin tärkeämmän ja kiireellisemmän projektin tieltä. Niinpä tämä nyt vasta vihdoin valmistui, keskelle kevään kauneinta vihreyttä. Onko täysvillaiselle jättikokoiselle huiville sitten tässä kohtaa ihan huutavaa tarvetta, riippuu kesän säistä. Toivottavasti ei ole, vaan voisi uskaltautua rannalta uimaankin:)


Kolmen huivin kokemuksella minun käsialalle parhaiten tuntuu tuohon sopivan vitosen puikot. Painoa tällä huivilla on 178 g ja pikkunen kerä jäi lankaa jäljelle. Taitaa tämä yksilö muuttaa kesähelteiksi lahjalaatikkoon odottelemaan hiukan viileämpiä kelejä. Tai voihan sen heittää vaikka puunrungolle odottamaan. Aurinkoista sununtaita!



                                             ***************************************

You can see Aurora Boralis also during summertime here in Finland. At least in a shawl. This is my third Aurora Borealis Shawl made with needles number 5 and yarn Aade lõng from Estonia. Even if summer is coming to Finland and we have had really sunny days as you can see from the pictures above, sometimes it can be quite chilly weather and then this kind of shawls of pure wool are really nice to have on shoulders. I already have two for myself, so this one is going to wait a new home an will find it maybe as a christmas gift.

Yesterday I had a day off and me and my man were visiting one of Finland's World heritage sites. I had forgotten my camera home and there was no battery on the cellphone either, but luckily we had also another phone with camera and you'll see some pictures later. Have a sunny Sunday!

torstai 17. toukokuuta 2012

Kevään viimeinen


Nimittäin SNY-paketti. Nyt tiedän, että Veera on ilahduttanut minua koko alkuvuoden ihanilla paketeilla ja niihin liittyvillä pienillä tarinoilla. Paketit ovat noudatelleet värikoodia: punainen, valkoinen, turkoosi ja viimeisenä oli vuorossa musta. Taitavat olla noukitut niistä lempiväreitä, joita mainitsin ilmoittautumislomakkeessani silloin joskus alkuvuodesta:)  Viimeisen paketin väriläiskänä loistivat yllä näkyvät muffinssivuoat, jotka kyllä houkuttavat leipomaan noihin jotain kivoja värikkäitä leivoksia.


Paketin mukana tullut kortti päätyi edellisten jatkoksi työhuoneen seinälle. Sen taakse kirjoitetut ohjeet sitoivat paketin sisällön mukavasti yhteen: Mustaa huivilankaa kesäistä juhlahuivia varten, hyttysvoidetta etteivät ötökät kiusaa ulkona istuvaa neulojaa ja hiukan makeaa evääksi, jotta jaksaa. Tuohon voisi vielä lisätä, että jos neulontainnostus venyy yökausiksi ja vaikka kesäyöt valoisia ovatkin, niin joskus saatetaan tarvita vähän lisävaloa. Siispä paketisa löytyy myös kynttilä. Persiljan suhteen taidan harrastaa sissiviljelyä kerrostalon takapihan kukkapenkissä, kun en harmittavasti omista parveketta, jonne tuon voisin kylvää.


Karkeista lakupussi pääsi ensimmäiseksi maisteluun ja ihme ja kumma niitä on vieläkin jäljellä, vaikka miehen kanssa tykästyttiin noihin todella. Mustaa väriskaalaa toteuttavat myös Cafe Delin tummat suklaakeksit, tumma Toblerone ja pussillinen turkinpippureita.


TeeTeen Elegant -huivilanka on todella pehmeää ja ohutta, tuosta tulee varmasti aivan ihanan kevyt kesähuivi. Neulomishetkien lomassa voi myös hörppiä lakritsiteetä, joa onkin minulle ihan uusi tuttavuus.


Kevään kierros on siis lopussa ja vähän haikeilla mielin tätä kirjoittelen. Palataanpa siis takaisin alkuun ja punaiseen vääriin. Iso kiitos ja kumarrus kera ruusun Salaiselle Ystävälleni! Pakettisi ovat ilahduttaneet ja niiden odotus kutkuttanut mieltä aina etukäteen. Osa sisällöstä on tullut jo käyttöön, osa on jonossa puikoille ja koukulle. Niiden kanssa kuluu vielä tovi jos toinenkin rattoisesti kesän ja syksyn mittaan. Kiitos:)

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Auto muutti sohvalle / Car moved to the couch


Ensinnäkin, aurinkoista äitienpäivää kaikille, jotka sellaisen juhlinnan kohteena tänään ovat! Äitienpäivän kunniaksi täältä tuleekin tai ehkäpä vastaiskuna kaikille yöpaita- ja alusasumainoksille hiukan autopornoa. Tosin hyvin pehmeää ja kaunista sellaista.


Tällä viikolla täällä ollaan äitienpäivän lisäksi juhlittu siipan synttäreitä. Oikea päivä oli jo alkuviikosta, mutta koska sankari oli työmatkalla toisella puolen maailmaa, jäi juhliminen viikonloppuun. Aikaeroväsymys on kyllä tuonut oman lisänsä juhlahaluihin, joten lähinnä täällä ollaan vietetty lötköpötkölauantaita eilen.


Lahjojen keksiminen miehille, sille omallekin, on välillä aika hankalaa. Tähän lahjaan sain idean jokunen aika sitten nuokkuessani väsyneenä autossa sillä aikaa kun mies viimeisteli auton kuivausta pesun jälkeen. Siinä hyvää asentoa etupenkillä etsiskellessäni aloin kaivata autoon jotakin tyynyä, jolla tulevista torkkuhetkistä saisi vähän mukavampia.


Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen. Miehen työmatkaillessa täällä oli hyvä tilaisuus levittää maalipensselit ja hakea kasa erivärisiä mustia farkkuja saksittavaksi ja ikuistaa miehen menopeli autotyynyyn. Ensin ajattelin, että ehkä auton näköiskuva ei ollutkaan hyvä idea, koska mitäs sitten kun auto joskus vaihtuu? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tyynyt ovat tässä taloudessa pitkäikäisempiä kuin autot, joten kun auto joskus lähtee täältä uuteen kotiin, niin siitä jää ainakin sitten muistoksi tyyny. Tosin tuolla logiikalla noita autotyynyjä alkaa jossain vaiheessa olla enemmän kuin takapenkillä on järkeä kuskata, joten jos auto vaihtuu tiheään, niin niille on syytä varata tilaa auton lisäksi sohvalta.


Tyynyn koko on 30x50 cm. Erillisen sisätyynyn saa pois ja paikoilleen toisessa päädyssä oleva aukon kautta. Aukko suljetaan farkuista napatulla nappilistalla, joka jää tyynyn takapuolelle.


 Auto on maalattu  vapaalla kädellä kangasväreillä valkoiselle lakanakankaalle ja ommeltu kiinni mustalle farkkupohjalle. Audin rengastunnus on ommeltu paperin läpi. Reunat ovat mustaa ja harmaata farkkukangasta.


Tämä lienee sopivan miehisen värinen ja auton värinen niin sisä- kuin ulkopuolikin huomioiden. Nyt ei haittaa jos autossa väsy yllättää, tyyny ainakin löytyy. Seuraavaksi varmaan pitää sitten hommata matkavarustuksiin peitto, eli olisiko siinä ideaa seuraavaan lahjapakettiin?

                                               ***************************************

It's always difficult to find a gift for a man, even for the own one. Except for the Mother's Day, we have celebrated my man's birthday during this week. Man was the whole week on the work trip behind Atlantic ocean and meanwhile I had time to do something special for his car. The idea for this pillow came when I was waiting for my man and snoozing in a car when he was finishing car wash a few weeks ago.

The size of the pillow is about 30x50 cm. The cover is made from recycled black jeans and I have painted the picture with textile painting colours. The colours of the pillow are now matching perfectly for the colours of the car inside and outside. Now it's nice to snooze in car if needed, maybe  next birthday present includes a special blanket for the car?

tiistai 8. toukokuuta 2012

Toiseksi viimeistä viedään..


Nimittäin kevään SNY-kierroksen muistamista tai pakettia. Tässä kuussa sitten paljastuu, kuka näitä mukavia ja joka kerta hymyn huulille nostaneita paketteja jostain pohjoisen suunnasta on postitellut. Tänään kun tulin kotiin, odotti oven takana tällainen mukavannäköinen ja kodikkaan ruudullinen lähetys. Puristelin ja helistin, painelin ja koputtelin. Enkä siltikään millään keksinyt mitä se sisältää.


En ennen kuin olin nyppinyt ne monet niitit yläreunasta (tai no, tunnustettakoon että osan suuaukkoa kyllä kylmästi leikkasin auki) ja avannut pussin. Sieltä paljastui uuden uutukaista Fazerin mansikka-vaniljasuklaata, numeron 8 virkkuukoukku sekä jälleen niin osuvilla ajatuksilla varustettu kortti. Makeat kiitokset kiirivät täältä sinulle parahin SNY, suu täynnä suklaata!

Kesän maku hiipii kielelle ihan huomaamatta näistä mansikanpaloista, joita suklaan joukossa on runsaasti. Vaniljaa en niinkään tuosta maistanut, mutta eipä tuo haittaa, tykkään mansikoista paljon enemmän:) Virkkuukoukkuajatus taisi olla lähtöisin täältä, ellen ihan väärin arvaa. Hanko-lankoja jo viimeksi kattelin marketissa sillä silmällä, että niistä tai vielä niin ikään toistaiseksi kaupan hyllyllä olevasta trikookuteesta voisi koreja kokeilla.

Tämä viikko on alkanut muutenkin mainiosti. Ensinnäkin monet kiitokset edellisen jutun asuntopähkäilyihin.Asia etenee välillä pidemmillä ja välillä lyhyemmillä harppauksilla. Tunne on välillä kuin letkajenkassa: ensin heilutaan oikealle ja sitten vasemmalle, sitten yksi askel eteen ja yksi taakse ja vasta lopuksi kaksi askelta eteenpäin.

Asuntoajatuksista pääsin mukavasti lomalle eilen, kun työpaikkamme henkilökuntayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa pääsin kurkkaamaan Kansallisoopperan kulissientakaiseen elämään. Kierroksen aikana käytiin niin valtavissa maalaamoissa, puuverstaissa ja näyttämöntakaisissa teknisissä tiloissakin, mutta ehdottomasti kiinnostavin paikka oli ompelimo. Harmillista kyllä siellä ei saanut ottaa kuvia, mutta oli todella kiehtovaa seurata mm. ensi jouluna ohjelmistoon tulevan Lumikuningatar-baletin jäähileisten pukujen valmistumista. Ja ihailla silmät ymmyrkäisinä niitä kaikkia kangaspakkoja, siisteissä riveissä olevia nappi- ja nauhalaatikoita, sovitusnukkien armeijaa sekä työskentelyä sellaisilla silitysraudoilla, joissa johto ei ole koskaan tiellä eikä vedä silitettävää kappaletta ryppyyn.

Ompelimossa työskentelee noin 35 henkilöä ja vaikka pukuja tehdään vuoden mittaan lähes liukuhihnavauhtia, ei työ kuulostanut yksitoikkoiselta tai missään nimessä liukuhihnamaiselta. Sama henkilö kun tekee aina puvun alusta loppuun ja pääsee näkemään ja kokemaan sen kaikki työvaiheet eikä esimerkiksi istuta päiväkausia pelkkiä hihoja. Yhden teoksen pukujen valmistumiseen menee kuulemma aikaa kolmisen kuukautta, joten siinä saa kyllä aika vauhdilla pistellä.

Niistä sfääreistä onkin hyvä laskeutua tänne kotiompelimon puoleen ja ihastella sitä yhtä pöydänkulmalla könöttävää ompelukonetta ja silitysraudan kolmimetristä johtoa. Kyllä niilläkin yhtä ja toista kivaa saa aikaiseksi kun vaan ryhtyy toimeen:)

lauantai 5. toukokuuta 2012

Unelmakotia etsimässä


Minkälainen on unelma-asunto? Näiden lakkien omistajat ovat pohtineet sitä paljonkin viime aikoina.  Kun katselee erilaisia asuntoja ja vertaa hintoja ja sitä kuinka paljon oman kukkaron pohjalla on, tulee väkisinkin mieleen, että voiko unelma-asuntoa olla edes olemassa muualla kuin unelmissa?

Asuntoasia on ollut pöydällä tässä kevään kuluessa ahkerasti. Kevätaurinko paljastaa villakoirat ja talven laikuttamat ikkunalasit. Se myös saa vaihtamaan verhot paksumpiin ja tummemman värisiin, joiden läpi aamuaurinko ei porota makuuhuoneeseen ja se saa muistamaan sen, miltä tuntuu viettää aikaa lomahelteillä parvekkeettomassa yksiössä. Vähempikin luulisi siis riittävän siihen, että asuntokärpänen puraisee aina kesäisin monia. Tartunta on saavuttanut nämäkin neliöt. Niinpä nettiaikaa on kulunut ihan kiitettävästi silmukoiden sijaan varainsiirtoverojen, lainavakuuksien ja keskihintojen laskemiseen. Ja siihen menee kuulkaa humanistin laskupäällä ja asuntokauppakokemattomuudella yllättävän paljon aikaa, joten puikot eivät ole täällä kovin ahkerasti kilisseet tai ompelukone surissut. Sen sijaan on löytynyt kasapäin ideoita siitä, mitä siellä omassa unelma-asunnossa voisi olla. Sillä edellytyksellä, että pankki olisi samaa mieltä:)

Tämä keittiö henkii valoa, rauhaa ja kiireettömyyttä.
Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Sunnuntai-Hesari tarjoaa sivukaupalla postimerkin kokoisia asuntoilmoituksia joita - tunnustettakoon - ainakaan minä en jaksa kahlata läpi. Netissä sen sijaan ei tarvitse tihrustella vain yhtä pientä kuvaa, vaan koko komeus läväytetään silmille useamman otoksen voimiin. Kuvat kun asuntoasiassa voivat kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Tai sitten toisaalta eivät kerro juuri mitään. Vastaan on tullut sellaisia vasten aurinkoa kuvattuja heiluvia pokkarikameraotoksia, että sitä väkisinkin alkaa epäillä, ettei kiinteistönvälittäjän koulutuksen aikana kameraa ja sen käyttöä esitellä ollenkaan.

Sen verran ollaan kuvia katteltu, että niiden perusteella - tai niistä huolimatta - ollaan käyty useissa näytöissä. Siitä seuraa yleensä joko ihastumisia tai pettymyksiä. Ja sitten on niitä jotka jäävät kaivelemaan mieltä vielä yhden yön nukkumisenkin jälkeen, niitä jotka laittavat isomman koneiston pään sisällä liikkeelle. Olisikohan tuohon varaa? Mitäköhän remontti maksaisi? Mistä tiedän mitä seinien ja lattioiden sisällä piilee, tuleeko sieltä vastaan ikäviä yllätyksiä? Tulisiko tästä hyvä koti?

Vuosien varrella mm. asuntomessuilta on jäänyt mieleen joitain kivoja juttuja. Vähän niin kuin sillä ajatuksella, että sitten kun minulla on se oma asunto, niin siellä voisi olla jotain tämän tapaista.

Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Hyvässä asunnossa on sekä fyysistä että henkistä tilaa itsensä toteuttamiseen. Se on käytännöllinen ja kodikas ja mielellään se ei ole ihan talopakettitehtaan liukuhihnalta tullut tusinatuote, vaan siinä on joku juttu. Jotain erilaista, omaperäistä, kekseliästä. Se voi olla joku tosi pienikin juttu. Yksi esimerkki johon juuri eilen törmäsin, oli talo, joka ulkoapäin näyttää hyvinkin perinteiseltä, mutta on sisältä jotain ihan muuta kuin mummonmökkiajatuksiin johdattava ulkokuori antaa ymmärtää. Sieltä voisi löytyä arkea helpottavia ratkaisuja kuten vaikka tämä saunajakkaran sisälle tehty polttopuuvarasto.

Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Kodikkaassa asunnossa näkyy käsityön osaaminen ja arvostus jollakin tavalla tuomassa pehmeyttä ja kodikkuutta. Tämä huopapaitoja kuivattava pyykkinaru saa väkisinkin hymyn huulille:)

Vanhasta harmantuneesta puusta tehdyt ikkunankarmit
sisäikkunassa. Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Siellä on kekseliäitä yksityiskohtia ja mielellään yhdistelty uuteen jotain vanhaa ja perinteistä. Maitolasinen Kivi-tuikku edustaa modernia muotoilua, joka yhdistyy tässä erittäin kauniisti harmaantuneeseen ja elämää nähneeseen puuhun.


Mistä se kodikkuus sitten oikein syntyy? Varmaan osittain kaikista noista yllämainituista asioista ja vielä tukusta sellaisia, joita en osaa tähän suoraan edes nimetä. Yleensä kun johonkin tilaan menee, niin sen tuntee ja huomaa, jos olo tuntuu kodikkaalta. Olen käynyt lukuisissa sellaisissa asunnoissa, jotka ovat siistejä ja tyylikkäitä, mutta joissa en itse tuntisi oloani kodikkaaksi. Jotka eivät tunnu omalta kodilta. Tässä kuvassa sen sijaan yhdistyvät monet asiat, jotka tekevät keittiöstä kutsuvan ja lämpimän. Vaaleat värit, riittävä säilytystila, puun elävä pinta, raikkaat tekstiilit ja iso pöytä, jonka ympärillä viihtyy suurempikin joukko ystäviä tai sukulaisia. Kukakohan tämän onnellinen omistaja tänään lienee? Kuva on vuoden 2009 asuntomessuilta talosta numero 30 ja jotain.

Unelma-asunnon paikallistamiseksi rehottaa varsinkin netin keskustelupalstoilla neuvo jos toinenkin. Toisaalta, mahtaako nykymaailmassa sellaista asiaa ollakaan, johon ei keskustelupalsta tarjoa sitä "viimeisintä totuutta"? Unelma-asunnon tai edes postentiaalisen kandidaatin tunnistamiseksi törmäsin jossain sellaiseen neuvoon, että kirjoita luottokortin kokoiselle lapulle kymmenen tärkeintä asiaa, jotka haluat tulevasta asunnostasi löytyvän. Nappaa lappu mukaan aina näytöille ja jos voit ruksia toteutuneeksi ominaisuuksista viisi tai enemmän, kannattaa jo harkita tarjouksen jättämistä. Tämä ohje kuvastanee sitä, että sitä unelma-asntoa, jossa olisi kaikki toivotut mahdollist ja mahdottomat ominaisuudet samassa paketissa, tuskin on olemassa, joten kompromisseihin pitää varautua ja luopumisen tuskaa kärsiä.

Ja kyllä sitä on kärsittykin. Kun käy niin, että joutuu järkevän ajattelutyön päätteeksi luopumaan tarjouksen teosta kokonaan syystä tai toisesta vaikka onkin jo mielessään sisustanut asunnon moneen kertaan, niin se kyllä kirpaisee aika tavalla. Ensin kun yleensä tulee ihastus, sitten pakonomainen tarve selvittää kaikki hankalasti arvioitavat asiat kuten remontointikulut ja jossain välissä on hyvä käydä pankissakin vinkkaamassa, että mihin ne pyydetyt lainarahat konkreettisesti menisivät. Jos kaiken tämän jälkeen vielä on sellainen olo, että tarjouksen teko tuntuu liian suurelta riskiltä ja pelissä on liikaa tuntemattomia palasia, on seurauksena aika tyhjä olo. Ihan niin kuin sitä joutuisi kodittomaksi, vaikkei vanhaa kukaan ole myynyt eikä uutta varsinaisesti ja virallisesti ole vielä ollut. Mutta kun se on vähän kuin jo mentaalisesti ollut olemassa ja koristetyynyjen värit ja mallitkin oli suunniteltu..


Täällä kärsitään siis eräänlaisesta asuntokrapulasta. Onneksi oireet eivät ole ihan samaa luokkaa kun siinä perinteisemmässä krapulassa. Ja onneksi oikotiet ja jokakodit ja etuovet verkossa ovat pullollaan ihania koteja joista joku haluaa luopua, joten lääke akuuteimpaan hätään on napinpainalluksen päässä. Turnauskestävyyttähän nämä takapakit vaan kasvattavat. Ei siis muuta kuin pinotaan koreja päällikkäin ja koitetaan vielä hetken mahtua tänne. Samalla viritellään verkkoja vesille ja pujotetaan uutta matoa koukkuun, onhan tässä vielä hyvää aikaa oman pihan tai parvekkeen tarttua syöttiin ennen niitä toivottavasti tulevia kesähelteitä.