Vauvan haalari vanhoista farkuista

Kevätkelit yllättivät eikä vauvan kaapista löytynytkään sopivaa välikausihaalaria. Pulma kuitenkin ratkesi näppärästi, kun isimiehen farkut repesivät korjauskelvottomaan kuntoon. Idea farkkuhaalarista syntyi heti, joten kovaonniset farkut saivat repeämisen lisäksi tuta vielä saksimistakin.

Olin havitellut tytölle vinovetoketjuhaalaria jo jonkin aikaa, joten päätin yhdistää tähän myös sen ulottuvuuden. Facebookin ompeluryhmistä ongittujen tietojen mukaan jossakin melko viimeaikaisessa Ottobren numerossa olisi ollut vinovetoketjullisen ulkohaalarin kaava, mutta en saanut tuota lehteä käsiini kirjastosta. Joten piti ottaa kynä kauniiseen käteen ja piirtää itse. Suuresta käsityölehdestä nappasin ensimmäisen eteen tulleen ja tarpeeksi pienen collegehaalarin kaavan, levensin sopivista kohdista ja muokkasin kaavaa vinovetoketjulliseksi tämän loistavan ohjeen innoittamana. Ohjeesta poiketen vetoketjun vinous yltää kuitenkin haarasauman sijasta lahkeeseen saakka, jotta haalari olisi mahdollisimman helppo pukea lapsen päälle. Huppuon myös lisätty omasta päästä ja haalari on kokonaan vuoritettu. Näin kasvunvara on sekä lahkeissa että hihoissa helppo kääntää taitteelle, kun vuori tulee samalla kauniisti näkyviin.

Olen tässä viime aikoina löytöretkeillyt kangaskauppojen sijasta omassa kangaskaapissani ja tuon tonkimisen tulosta on myös tämän haalarin vuori. Paksu puuvillatrikoo lienee alunperin ostettu isäni pitkiä kalsareita varten. Epämääräisen määrän vuosia se hilloutui ensin äitini kaapissa ja kulkeutui sieltä sitten omaan kaappiini marinoitumaan ennen kuin tekeytyi haalarinvuoriksi. Tai tässä on vasta osa siitä. Kangaspala on lähes hervoton, joten tuosta saa kyllä vielä monta muutakin projektia toteutettua. Kun vaan keksii mitä, koska alushousuiksi tuo tuskin enää päätyy. Yksivärinen kangas kaipasi jotain piristystä, joten painoin siihen perunalla ja valkoisella kangasvärillä tähtiä.

Nyt kelpaa ulkoilla!

Vauvan tilkkupeitto

Jee, olen opettanut vauvan ompeluassistentiksi ja tykkäämään koneiden hurinasta, joten syöttämisen, kakkavaippashown ja nukuttamisen lisäksi alkaa täällä pikkuhiljaa tapahtua ompelurintamallakin jotain:) Ja se jotain on nyt kierrätyskankaista inspiraation ja suurimman osan materiaaleistaankin saanut vauvan leikkimatoksi ajateltu tilkkupeitto.

Kesällä siivosimme miehen kanssa varastoa ja päätimme luopua joistakin sinne yhteenmuuton seurauksena hilloutuneista miehen vanhoista lakanoista. Ai miten niin varastoon on päätynyt juuri miehen lakanoita:D?

Koska lähes mitään ei voi heittää kuitankaan pois, siirtyivät lakanat varastosta tilaa viemään ompeluhuoneeseen ja siellä projektikankaiden kasaan. Silloin jo ajattelin, että ne voisivat jatkaa elämäänsä vauvan tilkkupeitossa, mutta taas kerran ehti kulua kuukausi jos toinenkin, ennen kuin tuo peitto ehti paininjalan alle.

Tähän peittoon on säilötty kankaita kahdesta tyynyliinasta, yhdestä pussilakanasta, vanhoista farkuista sekä kangasvaraston kätköistä löytyneistä tilkuista. Leikkelin 14 x 14 cm tilkkuja summassa kaikanlaisista kankaista, jotka mielestäni sopivat yhteen noiden lakanoiden värimaailman kanssa. Tarkkaa suunnitelmaa kuvioista tai sommittelusta ei ollut, joten työn ehkä hauskin vaihe olikin, kun sai levittää tilkut lattialle ja ryhtyä taiteilemaan:)

Taustakangas on Finlaysonin lakanakangasta jostakin 90-luvulta. Kuosi on isoruudullista, joten se sopii vallan mainiosti tilkkuhenkisenä tähän työhön. Täytteenä on jokin käytöstä poistunut kevytpeitto. Loppujen lopuksi tähän kului paljon enemmän aikaa kaikkine tikkauksineen ja säätämisineen kuin olin aluksi ajatellut. Mutta nyt nämä lakanat elävät varmasti pidempään kuin lakanakäytössä olevat, kun tämä ei toivottavasti aivan heti kulu puhki.

Ja kyllä, varastossa on vielä possunpunainen lakana odottamassa uutta elämää. Kaikki käytöstä poistetut eivät sentään olleet miehen lakanoita:)

Hääpuvun tuunaus ja huntu

Tämän kesän yksi ihanimmista ja aikasyöpöimmistä asioista ovat olleet häät. Eivät kumminkaan omat, vaan siskon. Näissä häissä ompelukoneella oli paljon hommia. Ja myös ompelukoneen käyttäjällä. Kaason puku olikin esittelyssä jo aikaisemmin. Ja tässä tulee morsiuspuku.

Tai oikeastaan puvun tuunaus. Alun perin puvun oli joku pienillä sormilla ommellut Kiinassa ja se ostettiin Suomesta käytettynä. Istuva korsettiyläosa ja mahtava laahus miellyttivät silmää. Mutta pituudelle, vyölle ja paljaille olkapäille piti tehdä jotain.

Kuva alkuperäisestä puvusta.

Alkuperäinen kullanvärinen vyö sai lähdön ja pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että puku on kauniimpi ilman vyötä. Etuhelma oli korkokenkien kanssakin hiukan liian pitkä ja kompastumisvaara olemassa, joten se piti lyhentää. Helman lyhentäminen kuulostaa helpolta, mutta tässä tapauksessa se edellytti melkoista purku-urakkaa. Päälihelman suorareunaisen pitsin päälle nimittäin oli ohuella siimalangalla ommeltu kaistale piparkaukkureunaista pitsiä, mikä piti purkaa ensin pois ennen kuin alla olevaa varsinaista helmakangasta pääsi saksimaan. Purettaessa tyllipitsi tietenkin tahtoi venyä, eikä muutamalta reiältäkään vältytty. Tosin ne eivät haitanneet, koska tulivat lyhennyksen edetessä joko leikatuiksi pois tai jääneeksi takaisin ommellun reunapitsin alle. Mutta tuon purku-urakan jälkeen ymmärrän kyllä varsin hyvin, että jotkut vastaavalla tavalla tehdyt puvut on lyhennetty niin, että helma on kylmästi katkaistu alareunan koristepitsin yläpuolelta ja siihen on tehty sauma, jolloin vältytään työläältä ja aikaavievältä (ja kalliilta) purkuhommalta.

Eniten miettimistä aiheuttivat kuitenkin ehkä olkaimet/hihat. Tai pikemminkin niiden puute. Korsettiyläosa oli kaunis, mutta siskon mielestä hiukan liian paljas ja niinpä olkapäiden peitoksi mietittiin erilaisia, huivia kiinteämpiä vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin tekemään kevyet olkainten ja pienten hihojen välimuodot moninkertaisesta huntutyllistä. Päälle ommeltiin käsin hameen miehustapitsin päälle ommeltuja pitsikuvioita muistuttavia ruusuja, jotka leikattiin erillisestä, Eurokankaasta löytyneestä pitsikankaasta. Ruusut koristeltiin vielä helmillä, jolloin yläosa saatiin ulkonäöllisesti sidottua muun mekon tyyliin sopiviksi. Näissä kuvissa koristekukkaset ovat olkaimissa kiinni vasta nuppineuloilla.

Huntumalleja ja -toteutustapoja käytiin vakoilemassa muutamassa morsiusliikkeessä. Tulimme siihen tulokseen, että 100 euroa täyspitkästä, koristelemattomasta tyllihunnusta on ihan liikaa ja marssimme Eurokankaaseen ostamaan kolme metriä huntutylliä, hintaan 3 e/m. Mitään ihmeempää kaavaa tuohon huntuun ei ole, vaan suorakaiteen muotoinen kappale on pyöristetty sekä ala- että yläpäästä niin, että kokonaisuus muistuttaa hiukan munaa ollen yläosasta kapeampi. Yläreuna on tämän jälkeen tasattu ja siihen on ommeltu rypytyslanka. Sitten koko komeus kiinnitettiin hiuskampaan, jonka avulla huntu oli kätevä kiinnittää nutturan yläpuolelle. Ja napata tarvittaessa hyvin helposti myös pois. Ja hyvin toimi!

Makupaloja varsinaisista hääkuvista ja sekä puvusta että hunnusta tositoimissa voi kurkata häiden virallisen valokuvaajan FB-sivulta täältä.

Mutta tänään on luvassa jotain ihan muuta kuin hääjuttuja. Tie vie Asuntomessuille Vantaalle, joten seuraavaksi luvassa sisustusjuttuja!

Pienen pieni juhlamekko

Tänään juhlamekkoihin sonnustautuvat niin isot kuin pienetkin. Tyttöjen hiukset kiharretaan, lakerikengät kiillotetaan ja mekkotyllit oiotaan. Poikien vilkkuvat sääret puetaan pitkiin housuihin ja kenties kaivetaan esille jopa kravatti. Ihanan aurinkoinen koulunpäätös- ja valmistujaispäivä houkuttelee meistä esiin pukeutujia ja ne tuulipuvut saavat kerrankin jäädä kotiin.

Tämän mekon kantaja ei ihan vielä pääse laulamaan Suvivirttä. Mutta kauniita mekkojahan ei koskaan tytöllä voi olla liikaa ja niiden käyttöön löytyy aina hyvä syy, oli sitten minkä ikäinen tahansa:) Tyttö syntyi pikkusiskoksi reilu pari vuotta vanhemmalle siskolleen, joten sopivan tyttömäisiä vaatteita löytyi talosta jo valmiiksi yllin kyllin. Tyttöjen äiti kertoi säästäneensä vanhemman tytön vaatteista joitakin tytön omaan muistojen laatikkoon, niin että ne eivät päätyneet lapsiperheen tavalliseen vaatekiertoon. Mutta entä nuoremman siskon vaatemuistot, suodattuisivatko ne aina isosiskon vaatteiden kautta vai olisiko hänenkin laatikossaan jotain ihan omaa?

Nämä sanat jäivät mieleen ja niinpä naapurin neidillä on nyt ihan ihka oma mekko, juuri varta vasten hänelle tehty. Kaavat ja ohjeet ovat yli 20 vuoden takaa, mutta ah aina niin ihanat. Preeriamekon malli on Suuresta Käsityölehdestä, helmikuun numerosta vuodelta 1991! Punaruudullinen kangas on kirpparilta löytyneestä, kankaan takia ostetusta isosta naisten takkimekosta. Tässä pääsi taas kerran mukavasti leikkimaan myös ompelukoneen koristikkauksilla.

Muistan, kuinka 9.-luokan valinnaisissa käsitöissä yhtenä tehtävänä oli vapaavalintainen vauvanvaate, jossa piti muistaakseni olla vähintään vetoketju. Tämä kyseinen preeriamekon kaava oli monen tytön suosikki ja sitä valmistui useissa eri väreissä. Kuinka monella tekijällä tuo mekko mahtaa edelleen olla tallessa tai päätynyt käyttöön? Minun oma sinikukkainen mekkoni on tallessa vanhempien luona, mutta käyttämättä.

Tämä kappale sen sijaan on tehty käyttöön. Toivottavasti kesä tuo mukanaan oivallisia mekkokelejä:) Mekon omistajan valmistujaisiin kuluu vielä tovi jos toinenkin ja siihen mennessä mekkojen tyyli ehtii muuttua moneen kertaan.

Tämän myötä kaikille tänään valkolakin, todistuksen, ruusun tai ammattiin valmistavan paperin kouraansa saaville isosti onnea ja myötäisiä tuulia elämässä eteenpäin!

Vaalikiima yltyy valtakunnassa

Juuri noin todettiin äsken Uutisvuodossa. Ja varmaan se totta onkin, onhan vaaleihin enää alle 100 päivää aikaa. Aiemmin mainitsin päätyneeni epäpoliittisena henkilönä mukaan erään varsinais-suomalaisen ehdokkaan innokkaaseen kampanjaryhmään. Ompelemaan kampanjatuotteita, eli muitatteko vielä nämä heijastavat purjeveneet? Tänään näillä näppäimillä kyseisen ehdokkaan kampanja starttaa Saaristolaiskemuilla. Ja allekirjoittaneen poliittisesta aktiivisuudesta kertonee jotain se, että saaristolaisherkkupöydän sijasta istun kotona kirjoittamassa tätä:)

Helenan virallisen eduskuntavaalikampanjan käynnistymisen kunniaksi leväytetään eetteriin lisää kampanjatuotteita. Eli edelleen ovat kyseessä vanhasta purjeesta ommellut tuotteet. Ja tällä kertaa jokanaisen ja -miehen matkakumppaneina tarpeelliset toilettipussukat, joihin kätkeytyvät niin isommat kuin pienemmätkin kauneudenvaalimispurkit.

Pussukoiden malli on tuttu farkkuflootistani. Muoto mahduttaa sisälle yllättävän paljon tavaraa. Näissä on päästy jo vähän hyödyntämään purjeessa olevia tikattuja yksityiskohtia. Tikkausten kohdalla kangasta kuitenkin saattaa olla useampikin kerros ja paksuus hiukan rajoittaa noiden osien käyttöä. Farkkuneulalla paksun ja tiiviin kankaan ompelu on onnistunut kuitenkin yllättävän hyvin.

Mitään kovin pieniä käännettäviä asioita tuosta purjekankaasta ei kuitenkaan kannata ryhtyä tekemään. Kangas on nimittäin niin kankeaa, että näidenkin kääntämisessä oli täysi työ. Mikäli haluat kyseisenlaisen pussukan itsellesi, niitä voi hankkia täältä.

Katsotaan kuinka tuo vaalikiima vielä allekirjoittaneeseenkin ehkä jossain vaiheessa tarttuu. Toistaiseksi tyydyn politikoimaan Uutisvuodon ja lauantaisaunan äärellä. Eivät kyllä yhtään huonompia paikkoja ole nuokaan siihen hommaan sillä eivätkös saunassa tunnetusti ole syntyneet monet hyvät päätökset valtakunnan tasolla?  Niin eiköpähän se kelpaa sitten näin kotiparlamentinkin areenaksi.

Onko tämä nyt sellainen neuvostotähti?

Punainen hiipii tänne pieninä askelina. Tänään kannoin Eurkankaasta kotiin joululiinan verran punaista pellavaa (sunnuntaihin asti kaikki kankaat -20 %!) ja nyt sitä on jo patalapuissakin. Äidin vanha, 1960-70 -lukujen villakankainen retrotakki päätyi palasiksi ja pesukoneeseen huopumaan. Sen jälkeen siitä oli helppo leikata tasakokoisia neliöitä, ommella valkoinen huopatähti koristeeksi toiseen kappaleeseen ja tikata kaksi lätkää yhteen. Kappaleiden väliin kiilattu ripustuslenkki on juuttinarusta. Väliin ei tarvinnut laittaa mitään lisätäytteitä, koska huopunut villakangas kaksinkertaisena taatusti pitää keittiökuumat erossa ruoanlaittajan sormista.

Tässä on punaisella pohjalla valkoinen, viisisakarainen tähti. Väreillä on yllättävän paljon merkitystä, koska miettikääpä jos ne olisivat toisinpäin? Jouluisen sijasta tunnelmat saattaisivatkin kääntyä yllättäen neuvostohenkisiksi. Tai ainakin niin kävi kerran lapsuudessani erään viimeistelyä vaille olevan paidan kanssa.

Äiti oli leikannut minulle tipunkeltaisen college-puseron jostakin vanhasta, isommasta paidasta. Kangas oli yksivärinen, hihansuun ja helman resoreissa oli punaisia ja sinisiä raitoja. Edessä oli taskut, jotka oli reunustettu punaisella terenauhalla. Paidan miehusta kaipasi ilmeisesti vielä jotain väreihin sopivaa koristusta ja niinpä äiti aplikoi siihen punaisen tähden. En muista, ehtikö paita olla minulla kertaakaan edes päällä, ennen kuin isä ilmoitti, että punainen viisisakarainen tähti edusti jotain ihan muuta ideologiaa kuin meidän perheessämme noudatettavaa ja tähti sai äkkilähdön.

Muistan, että aplikaatiota ei purettu, vaan tähden ympärille tikattiin erilaisilla koristeompeleilla ympyröitä ja muita kuvioita, joiden tarkoitus oli hälventää tähden muotoa. Ilmeisesti nuo konstit toimivat, koska paita kelpuutettiin takaisin vaatekaappiin. Ja taitaa se olla vanhempien luona yhä edelleen jossakin tallessa:)

Olen aina tykännyt tähdistä je ne kuuluvat mielestäni tunnelmalliseen jouluun. Mutta ehkä eivät sittenkään punaisina. Kategorisoin itseni mielestäni hyvinkin epäpoliittiseksi henkilöksi, mutta jostain syystä tuo collegen koristelu on jäänyt hyvin vahvasti mieleen. Vaikka silloin alle kouluikäisenä minulla ei tietenkään ollut mitään tietoa punaisiin tähtiin ladatuista merkityksistä.

Tähtipatalaput ja ihan vaan muutama muu juttu on pakattu viikonloppua varten pärekoppaan. Espoossa onkin tarjolla tulevina viikonloppuina myyjäisherkkuja monessa muodossa: itse olen mukana Villa Elfvikin luontotalon myyjäisissä 7.12. ja Omnia Finnsin joulumyyjisissä 13.12. Tervetuloa moikkaamaan, jos satutte olemaan maisemissa!

Miehen bokserit ja paita

No niin, nyt on uudella saumurilla huristeltu muitakin kuin siivousliinoja! Ensimmäisenä varsinaisena vaatteena näkivät päivänvalon miehen uudet yövaatteet.

Kävi nimittäin niin, että joitakin hetkiä sitten mies tarvitsi uusia yöhousuja. Otin kaavat näppärästi paloittelemalla vanhat kuluneet housut saumoja pitkin ja leikkaamalla uudet palat suoraan niiden mukaan. Lopputulos oli kuitenkin jostain kummallisesta syystä hivenen liian slimmi yöhousuiksi. Sillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa, että kangasta oli alunperin aavistuksen liian vähän ja jouduin vähän soveltamaan.. :D

Niinpä EK:n palalaarista tarttui mukaan uusi musta trikoopala, joka jäi odottamaan sopivaa ompeluaikaa. Viime viikon valtaisassa kaappiensiivousinnostuksessani löysin tuon jonnekin hyllyn peränurkkaan hautautuneen mustan trikoon. Sekä miehen vanhan valkoisen t-paidan, jonka kainalot olivat auttamattomasti kellastuneet, mutta joka oli säätetty siksi, että edessä oli varsin mukavannäköinen aplikaatio- ja painokuva.

Niinpä otin käyttöön ihan oikeat  bokserityyppisten housujen paperikaavat (nämähän olivat olemassa ja piirrettyinä jo silloin ensimmäisten housujen ompelun aikaan, älkää kysykö miksei niitä käytetty.. ) sekä yläosaa varten reilun t-paidan kaavan. Mustasta trikoosta sai helposti leikattua nämä molemmat, enkä tällä kertaa joutunut pihistelemään. Vanhasta valkoisesta t-paidasta saksin irti etuosan kuvion sekä niskassa paidan sisäpuolella olleen hauskan painetun kokomerkinnän. Alati hereillä olevan kaupungin teksti sopi yöpaidan eteen varsin nätisti ja tuosta niskan kokopainatuskuvasta tuli housunpunttiin hauska yksityiskohta.

Saumuroin puntit, hihat ja paidan helman nurjalta puolelta punaisella. Tein yksinkertaiset leveät käänteet nurjalta oikealle ja tikkasin käänteen kiinni kaksoisneulalla saumuriompeleen päältä. Valepeitetikkausta, johon jokin aika sitten törmäsin FB:n ompeluryhmässä.

Vanha t-paita jatkaa elämäänsä yövaatteissa. Toivottavasti unettomia öitä vietetään kuitenkin vain New yorkissa eikä meillä!

Kukkaruukun kaunistus

Kuinka tylsät altakasteluruukut hävitetään näkyvistä ja niistä rönsyilevät viherkasvit tuetaan järkevästi? Tässä pari vinkkiä molempiin, luullakseni melko yleisiin pulmiin.

Meillä on pienestä lehdestä alkunsa saanut rahapuu, joka on tänä kesänä intoutunut kasvamaan hurjasti. Oksien tukevoituminen ei oikein ole pysynyt kasvun vauhdissa, joten tuloksena on joukko honteloita oksia, jotka eivät oikein pysy missään. Pahimmassa tapauksessa kaikki oksat kallistuvat samalle puolelle kasvia ja kaatavat koko komeuden ruukkuineen ja multineen pitkin lattiaa. Tällaisen tapauksen innoittamana piti ryhtyä tukitoimiin, kirjaimellisesti.

Ruukku on melko pieni ja multa ajoittaina aika kuivaa, joten ei tukikeppi oikein tahtonut saada ruukusta tukevaa jalansijaa. Niinpä teippasin pyöreän kepin altakasteluruukun ulkoreunaan ja johan pysyi keppi paikoillaan. Mies porasi kepin päähän vielä reiän, josta tukinarun voi näppärästi pujottaa. Näin naru ei valu keppiä pitkin alaspäin, vaan rahapuu pysyy hyvin tuettuna oksien kasvaessakin.

Teippausoperaatiosta seurasi se, että jo ennestäänkin mitäänsanomattoman tylsä altakasteluruukku muuttui vähintäänkin rumaksi. Niinpä ruukkuun piti taiteilla jonkinlainen suojus. Apu löytyi vanhoista vilja- ja kahvisäkeistä, joista aiemmin tein jo ovistopparit. Leikkasin kankaasta ruukun pohjan kokoisen ympyrän ja sivukappaleen, jonka leveys oli ympyrän ympärysmitta ja korkeus kaksi kertaa tulevan ruukunsuojuksen korkeus. Ompelin suorakaiteen ensin lyhyistä sivuistaa (=ruukun korkeus x 2) ja yhdistin tämän ympyrän pohjakappaleeseen. Sitten taitoin pohjaan ommellun kappaleen korkeussuunnassa kaksin kerroin, jolloin suojuksen reunasta tuli kaksinkertaisena tukevampi. Yläreunaan laitoin vielä ohuen rautalangan ja ompelin sille kujan, jotta reunan saa halutessaan muotoiltua joko suoraksi tai ryppyiseksi. Rahapuun kaveriksi tuki- ja ruukunkaunistusoperaatioon päätyi liuska-aralia. Nyt näitä kelpaa taas katsella:)

DIY: Door Stop

Eli kuinka pysäytetään tuulen tai kiireisten ihmisten mukana holtittomasti heiluvat ovet. Meillä tällaisia ongelmatapauksia on  kaksin kappalein ja niistä toiseen eli ulkovaraston oveen on nyt löytynyt oivallinen apu: ovistoppari.

Ulkovaraston ovi aukeaa niin paljon kuin tilaa on, eli siihen saakka, kunnes se kolahtaa vastakkaisilla seinillä olevien asunnon ulko-oven ja varaston oven välissä olevaan puiseen koristeritilään. Tai tarkemmin sanottuna ritilän eteen kasattuihin, pihatöistä jääneisiin muurikiviin. Jälki ei varaston oven puolesta ole kovin kaunista, jos se tuohon rosoiseen kivipintaan monta kertaa kunnolla osuu. Tähän olisi kyllä löytynyt apu vaikka rautakaupasta, mutta jotenkin ei raaskinut alkaa porata reikiä tiiliseinään. Ja nyt nämä eivät ainakaan koskaan ole tiellä, kun ne voi siirtää tarvittaessa minne vaan. Eivätkä ole taatusti mitään tusinatavaraa:)

Sen lisäksi, että oven aukeaminen ei pysähtynyt ennen kivikasaa, ovi ei myöskään millään pysynyt auki. Nyt on sekin puuha estetty, kun ovi kiilataan kahden stopparin väliin. Toinen ovistoppari pehmentää oven kolahduksen kiviin ja toinen estää sen heilumisen takaisin kiinni. Yhdelläkin olisi kyllä pärjännyt, mutta kun kerran pääsin vauhtiin, tein näitä saman tien kaksi.

Ovistopparit on tehty vanhoista viljasäkeistä ja täytetty isorakeisella soralla. Täytteenä vilja olisi teeman puolesta sopinut näihin oivallisesti. Koska stopparit majailevat pihalla, ei vilja kuitenkaan olisi kauan pysynyt stopparissa vaan olisi pian alkanut viheriöidä saumojen välistä. Joten tyydyin soraan. Isorakeinen sora tuntui myös paremmalta kuin hiekka, koska jos tämä kastuu, soratäyte kuivuu huomattavasti nopeammin.

Jos tuommoinen olisi sisällä, voisi sen viljasn lisäksi täyttää vaikka riisillä, kuivilla herneillä tai muilla keittiön kaapin antimilla.

Muodon ja kasausohjeet ovistoppareihin nappasin täältä. Ohje on englanniksi, mutta kuvista selviää hyvin, kuinka tämä kootaan. Omiin stoppareihin tein ohjeesta poiketen täyttöaukon yläreunaan, koska alhaalla oleva käsin ommeltu sauma tuskin olisi kestänyt stopparin painoa. Näiden mitat ovat 20 cm korkeus ja 15 cm leveys, eli kumpikin nieli soraa noin 10 litraa! Painoa on sen verran, että nyt pysyvät ovet taatusti paikoillaan.

Stoppailu saa kyllä vielä jatkoa jossain vaiheessa, kun sisätiloissa on toinen itsekseen aukeileva ovi.

Kesätytön kierrätyshame

Ihanan leppoisa aurinkopäivä takana! Juuri tämmöisiä kotilomapäivät parhaimmillaan ovat: pientä puuhailua ilman aikatauluja, hyvää ja helppoa ruokaa, leppoisaa seuraa ja paljon aurinkoa ja jäätelöä!

Menossa mukana oli myös uusi hame. Sain sen ikään kuin ihan vahingossa ja ennalta suunnittelematta sen seurauksena, että eräs toinen vaatekappale päätti hajota. Kyseinen vaate oli parisen vuotta sitten kirpparilta parilla eurolla ostamani tunika, joka on nähnyt varmasti matkansa aikana jo yhtä ja toista. Minun mukanani se kävi mm. Bulgariassa. Ihastuin kankaan murrettuihin sävyihin, vinoon langansuuntaan leikattuun ja siten erittäin laskeutuvaan malliin sekä kuluneen puuvillan pehmeyteen. Tykkäsin siis lähes kaikesta tuossa vaatteessa.

Suru hiipikin puseroon, kun huomasin kankaan revenneen ikävästi juuri hihasauman vierestä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kangas oli muualtakin hiha- ja kainalosaumojen kohdalta hiutunut lähes purkukuntoon, joten repsottavaa kohtaa ei kannattanut alkaa korjaamaankaan.

En kuitenkaan ollut valmis luopumaan tästä suosikkivaatteesta, joten apuun tulivat sakset ja ompelukone. Helmaosa poikki tunikan vyötäröltä, vyötärölle kuminauhakuja ja helman koristeeksi tilkkulaatikon kätköistä aplikoitu kukka. Viimeistelin kukan tunikan taskuista ja etuhalkiosta irrotetuilla napeilla. Nyt minulla on taas oivallinen kesähame leppoisten aurinkopäivien puuhasteluun:)

Sitä voikin sitten touhuilla vaikka grillillä, koska uunin tai hellan käyttäminen näillä lämpöasteilla ei oikein houkuttele. Grillin ääressäkin toki on kuuma, mutta sitä ei lasketa, kn samalla saa olla ulkona:) Tämä helppo kanaburger varmistuikin varsin näppärästi ja nopeasti. Coleslaw-salaatin ohje täältä, sämpylät valmiita Fazerin juustosämpylöitä. Kanafileiden marinadiohjeen nappasin täältä ja burgerin kaveriksi paistettiin grillissä ihan perusranskalaisia. Nam nam!

Psst! Huomenna on UFFilla euron päivät, joten lisää tuunattavaa löytyy ainakin edullisesti.