keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lunta on nyt korviin asti!


Eilen kaipailin lunta, tänään sitä on täällä korviin asti:) Sellaista kimaltelevaa herkän valkoista ja hiukan pitsistä. Nämä tähdet kelpaa laittaa korviin ja kaulalle keikkumaan ja lumen välkettä tuomaan vaikka uudenvuoden kekkereihin.


Malli on sovellettu joskus jossakin blogissa näkemistäni virkatuista korvakoruista. Minulla on pitemmän aikaa ollut jo haaveena virkattujen lumitähtikorvakorujen teko, ja tässä tulee nyt ensimmäinen pari uunista ulos. Lankana näissä on käytetty ihan tavallista numero 8 valkoista helmilankaa ja koukku oli 1.25. Tähdet on kovetettu vesi-liimaseoksella. Tein näistä aika kovat, etteivät taivaalta toivottavasti jossain vaiheessa leijailevat, ehkä vähän märemmässäkin muodossa olevat serkut näitä heti kastele, joten seoksessa on kutakuinkin yksi osa liimaa ja kolme osaa vettä. Märkien tähtien päälle on ripoteltu hiukan hopeista hilettä ja varmuuden vuoksi suihkuttelin niihin vielä hiuslakkaa, etteivät hileet rapise heti ensimmäisen mekon olkapäille.


Kaulakorun koristeena on muutama helmi ja riipus on pujotettu vahattuun puuvillanyöriin. Korvakorujen ja kaulakorun tähdet on kovetettu eri kerroilla ja näin vierekkäin katottuna näistä näkee, että nuppineulapingotus on tullut tehtyä hiukan eri tavalla. Vaikka kaikki tähdet on virkattu ihan samalla mallilla, silmukkamäärällä, langalla ja koukulla.


Korut lähtivät lahjaksi ja pakkasin ne kohokuvioisesta, kirpputorilta löytyneestä tapetista taiteltuun rasiaan. Näitä rasioita olen tehnyt ennenkin ja ovat osoittautuneet joulupukin pajassa todella käteviksi, video-ohje löytyy täältä. Rasian sisällä on sinisellä paperilla päällystetty, sopivasti taiteltu pahvi, johon tein reiät korvakoruja varten. Kantta koristaa hopeanhohtoisesta piippurassista käännelty tähti.


tiistai 27. joulukuuta 2011

Virkattuja lumitähtiä


Leppoisaa joulunpyhien jälkeistä aikaa! Eilinen myrsky katkoi puita ja sähkölankoja niin että "aamu"kahvitkin sain vasta seitsemän aikoihin illalla ja silloinkin ystävän luona takassa nokipannulla keitettynä. Tuollaisten luonnonvoimien edessä ihminen tuntee itsensä jotakuinkin pieneksi. Ja hyvin sähköriippuvaiseksi. Se, että netti ei toimi ei vielä päiväjärjestystä pahemmin hetkauta, mutta silloin kun sähkökäyttöinen vesipumppu ei tuo vettä sen paremmin vessaan kuin suihkuunkaan tai iso pakastimellinen marjoja uhkaa sulaa käsiin, tarvitaankin jo erähenkeä. Tai vähintäänkin paljon jauhoja ja kananmunia marjojen jatkojalostukseen:)


 Onneksi leivontatalkoita ei sentään tarvinnut järjestää. Tapaninpäivä sujui valaistuksen puolesta miellyttävässä hämäränhyssyssä ja illalla pääsi jo nauttimaan sähkökynttilöiden loisteesta kuusessa. Jouluaatto ja joulupäivä sujuivat rattoisasti siipan vanhempien leivinuunin lämmössä ja sen jälkeen siirryin nauttimaan kuusentuoksusta omien vanhempien hoiviin. Lunta ei jouluna näkynyt sen enempää Keski-Suomessa kuin täällä etelässäkään, mutta tarjolla oli ainakin tunnelmallista kynttilänvaloa mielin määrin.


Jotta sitä lunta olisi edes jossain, virkkasin viime vuotisten tähtien kaveriksi ennen joulua ison kasan lumitähtiä. Näitä oli mukana myyjäisissä ja niitä matkasi joulupakettien koristeena vähän sinne ja tänne. Pienemmän viisisakaraisen tähden ohje on napattu täältä ja tuohon isompaan pyöreään tähteen löytyy ohje Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2011.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Tunnelmallista joulua!


Laukku alkaa olla pakattu ja kaikki lahjat kääritty papereihin. Pakettikortteihin sain aivan loistava idean Hääräämöstä ja se pääsi saman tien käyttöön.


Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua teille kaikille!

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulukuun yllätys Salaiselta neuleystävältä


Joka ei enää olekaan salainen:) Iso kiitos sinulle Lotta kaikista paketeista! Niitä on ollut mukava saada ja jännityksellä olen aina availlut ja sisältöön tutustunut. Nyt tässä viimeistä pakettia auki kirjoittaessani hörpin ensimmäisessä paketissa ollutta teetä, jota vielä muutama pussi on jäljellä. Kyytipoikana ovat uusimman paketin suklaat:) Marmeladit katosivat jo kuvaajan suuhun näitä kuvia otettaessa.


Paketin pienin ja kovin asia joulusuklaita lukuunottamatta oli hauska peltirasia, joka sisältä neuloja, puikkomitan ja silmukkamerkkejä. Aina tarpeellinen juurikin noiden pienten apureiden säilytykseen.


Kokonaisuudessaan paketti sen sijaan oli niin iso, että ei mahtunut reppuun, vaan matkusti lähipostista kotiin kainalossa keikkuen. Sen sisältä löytyikin sitten vaikka mitä. Lähettäjän oma luonnehdinta sisällöstä "Tällä kertaa paketin sisältö on hiukan sekalainen mutta runsas. Langat on hankittu hissukseen tyyliin kerä kerrallaan ja sen mukaan, että ovat kivan värisiä/tuntuisia" kertoo aika osuvasti, mitä kaikkea sieltä löytyy. Sanoisin, että siellä oli koko vuodenkierto edustettuna. Tässä iloitellaan keväisillä väreillä ja kukkasilla, ihanan pehmeä TOFUtsies-lanka, jossa on 25% soijasilkkikuituja, pinkki  Novita Cotton luxus ja käsityöläiselle aina tarpeellinen kierreselkäinen muistikirja.


Mukana oli monta itselleni uutta ja todellakin ihanan tuntuista tai -väristä lankatuttavuutta. Tämä kuva huokuu talvista kylmyyttä ja jäähileitä ja vielä enemmän pehmeyttä ja lämpöä Viking Björkin, SandesGarnin Fritidsgarnin sekä Dropsin Alpacan voimin. Todella pehmoisentuntuista tuo Alpaca, sekin minulle uusi tuttavuus. Samon täysvillainen Fritidsgarn. Tuota Björk-lankaa olen sen sijaan käyttänyt aiemmin ja tykkään kovasti, sekin on mukavan pehmeää.


Kesä puolestaan näyttää tältä, vai mitä sanotte tästä vihreänsävyisestä Novitan Freesiasta, heleästä Cotton 8:sta, samansävyisistä kasvopyyhkeistä, rentouttavasta laventelituoksusta sekä jalkavoiteesta. Koivut, niiden runkokuviot ja kevään hento vihreys ovat tuottaneet inspiraatioita moniin töihin (ja tänne blogiinkin), joten tämä väriyhdistelmä iski kyllä suoraan johonkin mahlahermoon, vaikken yleensä ottaen vihreän suurkuuttaja olekaan.

Kiitoskiitos, olin ensimmäistä kertaa mukana Sny-vaihdossa ja kokemukset olivat erittäin positiivisia. Lämmintä Joulua enää ei niin salaiselle ystävälleni ja kiitos tästä syksystä!

Arki- ja siivoushuoleni kohta kaikki heitän


Kohta se alkaa! Joulutunnelma ja sen luomisessa paljonkin auttava siisteys hiipivät pikkuhiljaa tännekin. Hyvä Tuomas tuo joulun kuten kuuluukin. Tosin meillä voitaisiin sanoa myös, että Tuomo sen tuo. Tänään sain joulusiivon tehtyä ja kanniskeltua taas kaikki syksyn aikana varastosa tänne sisälle vaivihkaa muuttaneet laatikot takaisin sinne minne ne kuuluvatkin. Kyllä sitä kamalan paljon "ylimääräistä" tavaraa, laatikkoa ja pussia voikin kertyä niin että alkaa näyttää kuin asuisi tosiaan varastossa..


Joulutunnelma tulee myös siitä, kun saa kääriä lahjoja pakettiin. Aikuisena ei taida niitten pakettien määrällä niinkään olla väliä, vaan sisällöllä ja ennen kaikkea ajatuksella ennemminkin. Tällaista sisältöä löytyy ainakin Turun suunnassa joulupukin pussista, koska avustavana tonttuna toimitin nämä sinne päin viikonloppuna. Toilettilaukun pituus on 30 cm, mitä isompi sen parempi kuulemma. Nämä päätyvät kumpikin teini-ikäisille nuorille, toinen tytölle ja toinen pojalle.


Nyt ei enää ennen joulua ommella, ompelukone on siivottu kaappiin odottamaan ensi vuoden uusia kujeita. Seuraavaksi tartunkin puikkoihin ja etsin punaista ja valkoista lankaa, koska tänään vihdoin sain hankittua Arnen ja Carlosin Joulupallot-kirjan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ensi jouluksi ehdin tehdä vaikka kuinka ison pärekorillisen palloja kun nyt jo aloitan:)


 Nyt kelpaa ompelupöydällekin levittää joululiina ja kynttilät. Olen ihastunut Iittalan Kastehelmi-sarjaan ja kirppareilta on tarttunut useampiakin lautasia ennen kuin ne tulivat uustuotantoon parisen vuotta sitten. Nyt törmäsin uutuutena tuikkukuppeihin ja mukaanhan niitä lähti kaksin kappalein. Joten rauhallisia ja iloisen pisaroivia joulunaluspäiviä teille kaikille ja tervetuloa uudet lukijat!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Talviprinsessojen takit


Huhhuh! Viikonlopun ompelu-urakka on onnellisesti ohi ja takit ovat uusilla omistajillaan. Tilauksessa oli kaksi villakangastakkia viisivuotiaille neideille, toiveena kuvanmukaiset värit ja somisteena valkoista karvaa. Ja tämmöiset niistä sitten tuli. Kaava löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 9/2010.


Takit tilattiin kyllä hyvissä ajoin, mutta joulumyyjäiskiireiden takia pääsin touhuamaan niiden kanssa kunnolla vasta keskiviikon jälkeen. Mikä siinä onkin, että vaikka kuinka hyvissä ajoin olisi tiedossa jouluksi tehtävät jutut, niin silti aina tulee kiire? Jos jostain syystä käykin niin, että kaikki muille tehtävät lahjat ym. ovat ajoissa valmiina, niin onnistun itse ihan varmasti lisäämään tehtävien töiden listaan vielä niin monta mielenkiintoista ja "tuokin on pakko ehtiä tehdä juuri tänä jouluksi" -juttua, että viimeisenä yönä niitä väännetään sitten joka tapauksessa. Niinpä nytkin loppuviikon illat kuluivat tiiviisti ompelukoneen kanssa seurustellessa juurikin siksi, että aika ennen tätä oli kulunut myyjäistavaroiden tekoon. Ja jälki täällä kotona on myös sen mukaista, eli pikkusen on joulusiivolle tarvetta:)


Tein molemmat takit ensin valmiiksi ilman karvareunuksia. Ihan tyylikkäät ovat näinkin. Ompelin karvat paikoilleen käsin, jotta ne on helppo irrottaa jos niihin kyllästyy tai jos takit kaipaavat pesua. Niin ihanan pehmoista ja valkoista kuin karva onkin, myös erittäin irtonaista ja pölyävää. Huolittelemattomasta leikkuureunasta irtosi ihan mahdottomasti höytyvää, joka oikein mukavasti tarttui villakangastakin pintaan. Ja itse asiassa mihin tahansa muuhunkin pintaan, joten onneksi täällä ei ollut yhtään astmaatikkoa paikalla kun leikkausvaihe oli kiihkeimmillään.


Nyt alka onneksi näyttää siltä, eiköhän täälläkin pian ompelukone jouda huoltoon (joka ei johdu takeista tai karvasta vaan on ollut suunnitteilla pitkään) ja joulusiivous pääse vauhtiin. Kunhan nyt jonain iltana olisi satamatta, niin saisi töiden jälkeen maton pihalle tuulettumaan. Lumihankeen viemisestä kun ei nyt kannata edes haaveilla. Mutta täällä pätee kyllä joulusiivon suhteen tänäkin jouluna Marttojen hyväksi havaitsema totuus siitä, että siivoa kaapit jouluksi vain siinä tapauksessa, että aiot viettää joulun kaapissa. Enää kuusi yötä jouluun!

torstai 15. joulukuuta 2011

Ponchopuuhissa pitkästä aikaa


Minun ja ponchojen tiivis rinnakkaiselo alkaa näin joulun lähestyessä näyttää väljähtymisen merkkejä. Näitä on minulla syksyn mittaan ollut työmatkakavereina jos jonkinvärisiä, ihan alkutekijöissään olevia tai melkein hapsuja vaille valmiita. Yhdessä on reissattu kilometri poikineen. Hyvin ja rattoisasti ovat matkat sujuneet ja varmaan aika monet vieruskaverit ovat bussissa ja junassa ihmetelleet, että "mitä se oikein tekee". Tähän kuvaan lensi mukaan myös suojelusenkeli, joka on joitakin vuosia sitten hankittu täältä.


Nyt saavat yhteiset työmatkat kuitenkin jäädä odottamaan kevättä. Joulun myyjäissesonki alkaa rauhoittua, samoin virkkuukoukku ja päässä oleva ponchopalasten ohje joutavat nyt joulutauolle. On näitä tullut tehtyäkin jo vino pino! Jos joku huomaa lahjakorissaan ammottavan ponchon mentävän aukon, pääsee näiden kanssa tekemään lähempää tuttavuutta Puodin puolella.

Nyt täällä surisee ompelukone, siitä projektista lisätunnelmia tulossa lähipäivinä. Huomenna onkin jo perjantai ja viikko jouluaattoon,:) Touhukasta loppuviikkoa!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Sädehtivä virkattu heijastin


Ulkona jatkuu pimeys ilman lunta, joten valoa ja lumihiutaleita täytyy sitten tehdä omin neuvoin, kun taivaalta niitä kerran ei ole luvassa. Olenkin ryhtynyt tähtitehtailijaksi. Viikonlopun myyjäisiin ja ensi keskiviikon työpaikalla oleviin myyjäisiin olen virkannut lukuisia tärkättyjä tähtiä. Samaten koukulta on putoillut myös virkattuja heijastintähtiä.


Olen tässä käyttänyt heijastinlakaa ja valkoista virkkauslankaa yhdessä, koska mielestäni kaksinkertaisestakin heijastinlangata tehtynä tähdestä olisi tullut liian lepsu. Heijastinlanka yksinään ei muutenkaan ole niitä mukavimpia virkattavia, joten tavallisen langan lisääminen sille kaveriksi helpotti urakkaa huomattavasti. Mallin virkattuihin tähtiin nappasin Suden Idealootan kautta.


Ripustuslenkit on tehty nauhoista, joita monissa kaupan vaatteissa on helpottamassa vaatteen ripustamista vaatepuulle. Nuo pitkät ripustuslenkit kuitenkin helposti tunkevat näkyviin jostain reunasta kun vaate on päällä, joten yleensä leikkaan ne pois. Ja laitan talteen. Kauniita ohuita satiininauhoja voi sitten hyödyntää vaikka näin:)

Tärkkääminen jäi näiden kohdalla vaan haaveeksi. Kaikenlaiset tärkit sulaisivat tuolla sateissa pois silmänräpäyksessä ja tahmainen tai liimainen tärkki tuskin parantaisi tähtien heijastinominaisuuttakaan. Mutta eiköhän näillä nyt näytä tuolla räntäsateessakin:)

perjantai 9. joulukuuta 2011

Tonttuarmeijan tahtiin mars!


Nyt se on ehtinyt tännekin. Tonttuarmeija kaikessa komeudessaan on vallannut asunnon. Hiukan etuajassa ovat ennen joulua tulleet. Jotta ehtivät vielä muuallekin, koska ovat täällä vain läpikulkumatkalla.


Nämä kaverit lähtevät seuraksi joulumyyjäisiin huomenna ja sunnuntaina etsimään uusia koteja. Askarreltujen tonttujen joukko marssi tänne askatelukaupan ja keittiön kaappien kautta, kaapaten matkalta mukaansa punaista ja harmaata huopaa, puupalloja, muutaman napin ja satiininauhaa sekä mahan täytteeksi puuroriisiä. Kyllä nyt kelpaa köllötellä ja seurailla lasten ja aikuisten joulupuuhia!


 Mukavaa viikonloppua ja muistakaakin olla sitten kilttejä:)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän ja -kakun jälkimaininkeja


Eilinen päivä meni niin touhutessa, että en ehtinyt edes tänne laittaa itsenäisyyspäivätoivotuksia. Syyllinen näkyykin heti tässä. Samaisesta syystä postausta ei käynyt ajastaminen etukäteenkään, koska kakku valmistui vasta vähän ennen illan vieraiden tuloa. Eli näin makeissa tunnelmissa meillä eilen vietettiin Suomen syntymäpäiviä, tällaisen itsenäisyyspäivän kakun äärellä!


Idea kakusta lähti liikkeelle aika lailla saman kaavan mukaan kuin minulla yleensä: selailin Googlen kuvahaussa aiheeseen ehkä sopivien kakkujen kuvia. Törmäsin tähän ja siitä inspiraatio lähti laukkaamaan. Musiikkiaihe oli pyörinyt mielessä jo aiemminkin, koska illan vieraat olivat muusikkoja. Niinpä nuottien kanssa pitikin olla tosi tarkkana, tällä kertaa virheet huomattaisiin heti:)


Itsenäisyyspäivän kakku on koottu viiden munan suklaakääretorttupohjasta ja muotoiltu veitsellä kirjan muotoon. Täytteessä on Suomi-henkisesti sinistä ja valkoista: mustikkaa, tomusokeria, Flora Vispiä ja valkosuklaata. Lopputulos tosin ei ollut sinivalkoinen vaan ennemminkin liila. Täytteen idean nappasin täältä. Nuotit on piirretty elintarviketussilla ohueksi kaulitulle ja kakun päällisen kokoiselle sokerimassalevylle. Myös lippu on sokerimassaa ja siniristi on värjätty pastaväreillä. Oli makeaa ja  maistui!


Kakun lisäksi jotain valkoista oli aamulla herätessä myös maassa. Sen verran, että voi kai puhua ensilumesta. Aamulenkkeilijän jälkeensä jättämä jalanjälki ennen kuin autot ehtivät renkaillaan sulattaa pihan hennon valkoisuuden.


Tänään palataankin sitten takaisin arkeen ja tulevan viikonlopun myyjäisten valmistelu alkaa olla loppusuoralla. Lauantaina ja sunnuntaina 10.-11.12. on tarjolla aitoa vanhanajan joulutunnelmaa Espoossa Albergan kartanon holvikellarin joulumyyjäisissä, tervetuloa syömään puuroa ja tekemään löytöjä pukinkonttiin!


maanantai 5. joulukuuta 2011

Joulukorttimaraton


Joulukorttien teko sujuu parhaiten myöhään illalla, kun ulkona on pimeää ja sisällä kynttilöitä ja joululaulut soivat. Silloin on aikaa ja rauhaa levittää kaikki erilaiset paperit ja pahvit ja kuviosakset ja koristetarrat ym. rekvisiitta pitkin pöytiä, kaivaa hileet ja liima esiin ja ryhtyä hommiin glögimukin ääressä.


 Yleensä olen omia korttejani kiikuttamassa postiin viimeisenä mahdollisena edullisempien postimaksujen päivänä ja ne on tietysti kirjoitettu edellisenä yönä. Tänä vuonna on toivoa olla vähän vähemmän viime tingassa, koska kortit ovat nyt valmiit. Alkuidean näihin sain Arjen iloja -blogista, mutta matkan varrella näistä muotoutui ihan omannäköisiään. Parilla erilaisella paperilla ja muutamilla koristeilla kortteihin löytyi lukuisia eri variaatioita. Kun en missään vaiheessa osannut päättää mikä näytti parhaalta, tein kaikista erilaisia.  Nyt kortit pitää vaan vielä kirjoittaa ja hakea sopivia kirjekuoria. Joten kyllä sinne viimeisellekin yölle vielä riittää puuhaa:)


Onneksi tässä on vielä monta hämäränhyssyä ja yötä aikaa nauttia joululauluista, rapistella papereita ja siivota irtohileitä maton päältä. Näin aikuisiällä joulussa onkin ehkä juuri parasta kaikki se valmistelu mitä siihen liittyy. Ja tietysti glögi ja piparit:)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Piparintuoksuista joulunodotusta


Tänään on tulossa vieraita. Jo opiskeluajoilta tuntemani hyvä ystävä perheineen Turun suunnasta. Niinpä jääkaappi on tungettu täyteen syötävää ja uuni on paistanut yhtä ja toista lämmittäen samalla koko asunnon, tiskit eivät meinaa mahtua enää altaaseen ja mattokin on heilunut ulkona tuulessa. Tällainen hyrskynmyrsky täällä vallitsi siis eilen.


 Tänä aamuna sitten nautiskelen. Siitä, että kaikki tiskit on tiskattu, koti siivottu ja jääkaapissa odottaa koristelua vaille valmiina monenlaisia herkkuja. Siitä, että saan nauttia aamun rauhasta ja viettää hetken ihan itsekseni ennen päivän touhuja. Heräsin hyvissä ajoin ilman kelloa, sytytin jouluvalot ikkunalle ja makoilin hetken aikaa hämärässä aamussa ihan vaan siitä ilosta, että ei ole työpäivä, eikä kello revi lakanoiden lämmöstä ylös kuudelta. Sitten keittelin kaikessa rauhassa aamukahvit ja nautiskelin kahvin kaveriksi eilen koristeltuja pipareita.


Joulu hiipii vähitellen myös koristeiden muodossa tänne sisälle. Naapurin jouluvalot ilahduttavat suoraan ikkunani edessä kadun toisella puolella joka aamu kun katson ikkunasta ulos. Sängyn päällä taas koristetyynyt saa erittäin nopeasti muutettua jouluisiksi kietaisemalla ympärille koristenauhaa ja sitomalla rusetin keskelle. Tänä jouluna täällä on ainakin jo havaittu muutamia pehmeitä paketteja:)


 Tähän nojatuoliin onkin ilo istahtaa päivän päätteeksi, kun herkut on syöty ja vieraiden jäljiltä jälleen yksi tiskivuori selätetty. Mutta sitä ennen, nyt hommiin, jotta kaikki herkut ovat valmiina puolen päivän aikaan. Tunnelmallista sunnuntaita!

torstai 1. joulukuuta 2011

Marraskuun Sny-paketti


Postipoika on tuonut marraskuun paketin, jonka tänään pääsin postista hakemaan. ISO kiitos Salaiselle ystävälle sinne jonnekin:) Paketin sisältä paljastui suuresti himoitsemani Varpaista varteen -kirja, jossa opetellaan neulomaan pyöröpuikoilla kaksi sukkaa yhtä aikaa kärjestä aloittaen. Kirjan kaverina oli vielä marraskuun pimeyttä piristämän aurinkoisen eksoottinen sekoitus kuivattuja hedelmiä.

Joten nyt ei liene enää mitään syytä olla opettelematta tuota kahden sukan neulomista yhtäaikaa, kun eväät on kunnossa ja Sny:n aiemmista paketeista löytyy sopivia lankojakin. Kiitos kiitos, joululomalle löytyi heti mukavaa tekemistä!

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Pipareita ja ponchoja


Huomenna alkaa joulukuu, joten sen lisäksi, että pääsee käsiksi kalenterin ensimmäiseen luukkuun, on korkea aika leipoa pipareita:) Taikinan teko on aina yhtä juhlallinen prosessi. Koska se taikinahan tehdään itse, kaupan taikinat eivät mitenkään voi maistua samalta.

Eikä oikeastaan mikä tahansa itse tehty taikinakaan. Se ainoa oikea joulupiparitaikinan resepti kaivetaan vuosi toisensa jälkeen esiin äidin 1960-luvun keittokirjasta ja jos sitä syystä tai toisesta ei ole saatavilla kotona paperilla, sen saa helposti äidiltä puhelimessa. Tällaiseenkin keinoon olen joutunut turvautumaan, kun oli käynyt sellainen katastrofi, että irtolapulle kirjoiteltu ohje oli joutunut hukkaan. Mutta jottei näin pääsisi käymään enää tulevaisuudessa, se ainoa oikea piparkakkutaikinan ohje menee alkuperäiskielellä näin:

Aidot joulupiparit

2               munaa
400g        sokeria
3 dl          siirappia
3 dl          kermaa
3 dl          voisulaa
1 tl           kardemummaa
1 tl           kanelia
1 tl           jauhettuja neilikoita
1 tl           inkivääriä
1 tl           pomeranssinkuorta
3 tl           soodaa
750g        karkeita vehnäjauhoja
500g        hienoja vehnäjauhoja

Sekoita aineet yllä olevassa järjestyksessä. Vatkaa taikina ennen jauhojen lisäystä. Anna taikinan kovettua jääkaapissa yön yli. Paista piparit miedossa lämmössä kauniin ruskeiksi.

Suomennos: Olen käyttänyt vain yhtä laatua venhäjauhoja, ihan tavallista Sunnuntaita tai Emäntää tai mitä aina milloinkin on kaapista löytynyt. Tälle taikinalle sopiva mieto lämpö on 200 astetta. Eli huomenna meillä herkutellaan pipareilla. Täytyy varmaan vähän käydä kurkkimassa taikinapurkkia yölläkin, ettei tonttu vaan käy syömässä kaikkea taikinaa:)


On täällä sentään jotain muutakin saatu aikaan. Taas yksi poncho lähti maailmalle, tällä kertaa työpaikalta yhden vapaaehtoistyöntekijän matkaan. Lanka on Dropsin Delight ja malli sama vanha tuttu kuin niin monessa muusakin täällä nähdyssä ponchossa.

Kusti on polkenut lähipostiin myös tämän kierroksen toiseksi viimeisen paketin Salaiselta Neuleystävältä. Tänään en päässyt sitä hakemaan, joten huomisessa on muutakin jännää odoteltavaa kuin se mitä paljastuu joulukalenterin luukusta:) Siispä ihanaista alkavaa joulukuuta kaikille, näin reilu tunti etuajassa kun vielä just  ja just ollaan marraskuun puolella!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Toiset lähtee, toiset jää


Hautajaiset eivät yleensä ole koskaan kovin mukavia tilaisuuksia. Siitäkään huolimatta, että siellä lähes varmasti näkee niitä tuttuja ja sukulaisia, joita ei pitkään aikaan ole tavannut. Kun ei ole ehtinyt tai päässyt paikalle, kun on pitänyt olla töissä, niin usein on ollut jotain muuta. Kuolema pysäyttää kiireisemmänkin ja kutsuu jäljelle jääneet yhteen. Hautajaiset voivat olla tunnelmalliset, ne voivat olla lämminhenkiset ja usein ne ovat myös varsin tunteelliset. Mukavia ne eivät siltikään ole, vaikka nuo adjektiivit periaatteessa ovatkin positiivisia.

Jotakin noista tunnelmista on luvassa vielä ennen joulua. Suruviesi iäkkään sukulaisen poismenosta saavutti kesken pikkujouluvaatteen metsästyksen, ja sen hetkisten asioiden tärkeysjärjestys heitti kerralla kuperkeikkaa.

Liekö ollut etiäinen kuiskuttelemassa, kun korttiaskartelijan pajasta syntyi tällainen osanottokortti. Tämä kortti on tehty ennen tietoa sukulaisen poismenosta. Harvoin näitä tulee tehtyä, mutta nyt se löysi paikkansa ja tarkoituksensa saman tien.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Enkeleitä, onko heitä


Eiköhän näin joulun alla enkeleitä ole monessa muodossa. Enkelit askartelevat joulun alla pukinkonttiin läheisilleen monenlaista annettavaa. Enkelit lahjoittavat joulun alla tavaraa tai rahaa vähävaraisten perheiden joulunviettoon. Ja enkeleitä kannetaan kotiin tavaratalojen jouluosastoilta, sisustus- ja lahjatavarakaupoista ja askarrellaan lasten kanssa päiväkodissa, kerhossa tai kotona. Ja kyllä niitä askartelevat ihan aikuisetkin:)

Nämä enkelit ovat kierrätyksen asialla. Kaupasta näitä varten on hankittu vain tuo pää ja kädet, muut materiaalit ovat aiemmin olleet jossain muussa käytössä tai jääneet yli muista projekteista. Tämmöisen kierrätysenkelin tekeminen on oikeastaan aika helppoa. Ja varsin hauskaa. Yksi juttu mikä tuon pään lisäksi ehdottomasti tarvitaan on kuumaliimapistooli, kaiken muun voikin aikalailla näistä ohjeista soveltaa oman mielen mukaan.


Suuri osa kierrätysenkeliin tarvittavista materiaaleista löytyy useimmiten kodin kaapeista ja varastoista:
Enkelin pää ja kädet
Pahvia tai jotain muuta tukevaa taipuisaa materiaalia vartalon muotoiluun
Piippurassia käsivarsiksi
Erilaisia kangaspaloja vaatteiksi
Vanha pitsiliina hameeksi
Pahvia sekä halutessa valkoisia höyheniä siipiä varten.

Näiden enkeleiden hameen alunen on tehty kirkkaasta muovipakkauksesta, joissa esimerkiksi myydään joitain vaatteita tai leluja.


Ensin vartalomateriaalista pyöräytetään sopivankokoinen ja -korkuinen kartio, joka niitataan kiinni. Alaosa tasataan saksilla niin, että kartio pysyy tukevasti pystyssä. Taita piippurassi keskeltä, laita reilusti kuumaliimaa enkelin hartioiden ja pään sisään ja työnnä piippurassi keskikohdastaan enkelin pään sisään. Näin pää on saanut hartiat ja käsivarret, kun taitat piippurassit kohtisuoraan sivuille. Pursota kuumaliimaa posliinikäsien sisään ja työnnä kädet paikoilleen piippurassin kumpaankin päähän. Omat enkelini eivät ole kovin pitkäkäsistä laatua, joten leikkasin valmiista piippurassipätkästä kummastakin päästä parisen senttiä pois ennen posliinikäsien liimaamista. Lisää tämän jälkeen vielä liimaa enkelin hartioiden ja pään sisään piippurassin päälle ja liimaa koko komeus ihan aluksi leikkaamasi vartalokartion yläpäähän.


Seuraavaksi päästäänkin naisten lempipuuhaan, eli pukeutumiseen. Leikkaa sopivasta kankaasta hiukan vartalokartoa matalampi kangaspala hameeksi. Leveyden voit päättää sen mukaan kuinka leveähameisen enkelin haluat. Ompele hamekangas lieriöksi ja käsittele helma haluamallasi tavalla. Minä ompelin helmaan päärmeen, mutta sinne sopivat myös pitsit ja koristenauhat yms. Ompele hameen yläosaan rypytyslanka ja kiristä hame vartalon päälle kainaloiden alapuolelle. Hihoja varten leikkkaa käsivarren mittaiset palat, huolittele hihansuu ja ompele hihat oikeat puolet vastakkain putkiloiksi, joka jää molemmista päistä auki. Käännä hiha oikein päin ja solmi narulla kiinni sopivaan kohtaan käsivartta, niin että hihansuut tulevat kauniisti käsien päälle.

Alusvaatteet ovat näin valmiina. Leikkaa hameeksi tulevasta pitsiliinasta keskustasta irti sen kokoinen ympyrä, että saat liinan pujotettua enkelin pään yli alushameen päälle. Leikkaa mielummin hiukan liian pieni kuin liian suuri aukko, koska aukko joka tapauksessa venyy pitsiliinamekkoa päälle puettaessa. Liimaa pitsiliina kuumaliimalla sopivalle korkeudelle. Liimaa kannattaa käyttää runsaasti, jotta leikattu virkkuureuna ei lähde purkautumaan.


Tässä vaiheessa näkyvissä on pitsiliinan leikkuureuna ja enkelillä on myös kirkkoon epäsopivasti paljaat olkapät. Joten jotain vielä puuttuu. Näiden peittämiseksi leikkaa kankaasta sen verran pitkä suorakaide, että se kaksinkerroin taitettuna peittää pitsiliinan reunat ja leveys on sellainen, että olkapäät jäävät peittoon. Leikkaa kaitaleen keskelle pääntie ja pujota tämä yläosa enkelin pään yli. Solmi kaitale vyötäröltä koristenauhalla ja asettele helmat niin, että alta ei näy pitsiliinan yläreunan liimaa. Mikäli pitsiliinan liimasauma on kovin alhaalla tai yläosa ei leveyssuunnassa peitä kaikkia liimajälkiä, voit leikata kankaasta kaitaleen ja kietaista sen enkelin vyötärölle ennen yläosan asettelua ja vyötärönauhan sitomista. Kaula-aukko koristellaan nauhalla, joka liimataan kuumaliimalla kauniille laskoksille.


Siivet leikataan valkoisesta pahvista. Ne voi jättää joko valkoisiksi, liimata niihin valkoisia höyheniä kuten tässä tai vaikka koristella kullan-, hopean- tai helmiäisenhohtoisilla spraymaaleilla. Siivet liimataan kuumaliimalla enkelin selkään ja näin enkeli on valmis.

Enkelitä viikonloppuunne!