keskiviikko 27. elokuuta 2014

Syksyn kädentaito- ja designtapahtumia


Sadepäivänä tekee mieli vetäytyä oman kodin lämpöön, filtin alle kutomaan lämpimiä sukkia. Toisaalta taas tekee mieli saada niiden sukkien sijaan jotain muitakin ideoita. Silloin kannattaa suunnata johonkin syksyn monista kädentaitotapahtumista ja inspiroitua muiden taitajien töistä. Ja hankkia ehkäpä hyvissä ajoin jo pukinkonttiinkin jotain.

Ehkä juuri näistä syistä syksy pullistelee kiinnostavia design- ja kädentaitotapahtumia, joihin tietenkin kaikkiin tekisi mieli mennä:) Tässä muutamia poimintoja.

Novellikoukku. Kirjastossakin voi neuloa! Ainakin Helsingin kirjastoissa on tarjolla syyskuusta alkaen maksuttomia tapahtumia, joissa kuunnellaan ääneen luettuja novelleja ja samalla neulotaan. Joko omista tai lahjoitetuista langoista, itselle tai hyväntekeväisyyteen. Novellikoukku-iltoja on tarjolla useissa Helsingin kirjastoissa. Tätä voisi hyvinkin joku kerta testata.

Design Market 6.-7.9., Kaapelitehdas, Helsinki.  Pohjoismaiden suurin designiin keskittyvä varastomyyntitapahtuma valtaa Kaapelitehtaan Merikaapelihallin jo ties kuinka monetta kertaa. Tapahtuman luvataan tänä vuonna olevan entistäkin suurempi ja tarjolla on niin huonekaluja, vaatteita, mattoja, koruja kuin erilaisia käyttöesineitäkin. Tapahtuma on osa Helsinki Design Weekin tarjontaa. 

Aivan ihana maatuskalaukku kotiutui meille toukokuun Käsityökorttelista. Laukun tekijä: Handmade by Heini.

Käsityökortteli 6.-7.9. Toivolan Vanha Piha, Jyväskylä ja 13.9., Narinkkatori, Helsinki. Kotimaista käsityötä raikkaasti ja värikkäästi! Tutustuin käsityökortteliin keväällä, kun yrittäjät viimeksi vierailivat Helsingissä. Tänne pitää ehdottomasti mennä käymään uudemman kerran.

Habitare 11.-14.9., Messukeskus, Helsinki. Sisustuksen ja designin suurtapahtuma, tarviiko tätä sen enempää esitelläkään:) Samalla lipulla pääsee myös Valolight-, Antiikki- ja ArtHelsinki-tapahtumiin.

Sisustusbloggareiden kirppis ja myyjäiset 13.9., Pasilan Veturitallit, Helsinki. Paikalla on monia suosittuuja sisustusbloggareita myymässä aarteitaan. Vastaava tapahtuma järjestettiin keväällä Senaatintorin laidalla Kiseleffin talossa ja paikka oli silloin ihan turvoksiin asti täynnä ihmisiä. Veturitalleilla on ainakin enemmän tilaa, mutta paikkaa ei ole myöskään ihan yhtä helpposti saavutettavissa.

Wanhan Sataman messuilta tarttui mukaan viime vuonna mm. joulukorttitarpeita.

Kädentaitomessut 20.-21.9. Wanha Satama, Helsinki. Nämä taisivat olla ihka ensimmäiset kädentaitomessut täällä pääkaupunkiseudulla, johon vasta muuttaneena muutama vuosi sitten eksyin. Siitä alkaen olen käynyt täällä joka syksy täydentämässä tarvikevarastoja. Millon mukaan on tarttunut lankakeriä, milloin joulukorttitarpeita tai helmiä. Ehdottomasti suosittelen!

Käsityö 20 vuotta 3.-4.10., Seinäjoki Areena, Seinäjoki. Tämä tapahtuma onkin minulle aivan uusi tuttavuus. Päätinkin tehdä hypyn tuntemattomaan ja varasin paikan käsityöjunasta. Messuille nimittäin pääsee perjantaina 3.10. Rovaniemeltä ja lauantaina 4.10. Helsingistä junalla, jossa on erityinen käsityövaunu. Matkan aikana vaunussa on käsityöaiheista ohjelmaa, mukana on suosittuja käsityöbloggareita ja luvataanpa matkaajille vielä Novitan tuotekassikin. Tuo juna vaikuttaa kerrassaan loistavalta idealta ja matka sujuu varmasti rattoisasti muiden puikon- ja koukunheiluttelijoiden vieressä istuen ja tutustuen.

Iki-ihanat Elliksen bägit ja tyynyt messuilla tänäkin vuonna!

Suomen Kädentaidot 14.-16.11., Messu- ja Urheilukeskus, Tampere. Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuustapahtuma, jossa voi ihastella niin tuttujen toimijoiden kuin uusien lupaustenkin tuotteita. Täällä olen ollut useamman kerran ja näkemistä on tooosi paljon. Eiköhän tuonne suunnata tänäkin vuonna:)

torstai 21. elokuuta 2014

Ei syksyä ilman ponchoa


Pakko varmaan tämän tuulen ja sateen keskellä tunnustaa, että syksy on tullut ja lämmittävälle poncholle on taas kysyntää. Ei siitä mihinkään pääse. Vaikka kuinka Ilmatieteen laitoksen meteorologi eilisessä Hesarissa lupaili intiaanikesän mahdollisuutta syyskuulle, niin täällä ainakin valmistaudutaan normaaleihin syyskeleihin. Luonnon väriloistoon, saappaissa kahiseviin lehtiin ja kirpeisiin aamuihin. Ja niihin tuuliin ja sateisiin.


Tämä poncho on kyllä niin täynnä reikiä, että tuulta vastaan se ei taida olla ihan paras suoja. Mutta ah niin ihanasti se muuten lämmittää ja tuo pehmeyttä ja väriä syyspukeutumiseen.


Nämä fuksianpunaiset yksilöt matkasivat työmaalle lämmittämään parin kollegan hartioita. Lankoina Gjestalin Maija ja Silja. Silja-kerät olin ostanut varastoon jo useampi vuosi sitten ja kuvittelin laskeneeni, että kerien lankametrit riittävät tämäntyyppisen ponchon tekoon. Vaan meinasipa käydä hassusti, kun hapsujen kohdalla lanka alkoi loppua kesken. En onnistunut löytämään tuota kyseisen väristä Siljaa mistään sen paremmin Suomesta, Tallinnasta kuin netistäkään, joten hapsujen toteutus meni improvisaation puolelle. Jokaisessa hapsussa on viisi pitkää lankaa, jotka on sitten taitettu kahtia. Näistä pitkistä langoista kaksi tai kolme korvasin tuolla lähes samanvärisellä Maijalla ja lopputuloksesta tuli lopulta oikein kiva. Mukavan eläväinen väritys.


Olen tällä samalla mallilla tehnyt näitä jo niin monta, että laskut ovat menneet sekaisin ajat sitten. Jos haluat itsellesi samanlaisen, kurkkaa Puodin puolelta mitä muita värejä on tällä hetkellä varastossa!


Täällä myös joitakin jo uusiin koteihin matkustaneita yksilöitä:
Farkkutytön siniharmaa poncho *KLIK*
Kesäinen merenturkoosi poncho *KLIK*
Utuisen pilvisen syysaamun poncho *KLIK*
Kyllä musta on aina musta *KLIK*
Karkkivärejä:) *KLIK*

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Eiffel-tornista Espooseen - erään portin tarina


Eiffel-tornin rauta-aidasta napattu romanttinen kuvio.

Olipa kerran Pariisissa eräs Eiffel-torni, jonka näköalatasanteen kaidetta koristi kaunis rautakuvio. Sen näkivät rautaportista haaveilevat pihanrakentajat ja nappasivat mukaansa - kameran välityksellä.

Aidanrakennustyömaa kesällä 2013.

Näiden pihanrakentajien savotta oli espoolaisen taloyhtiön tontilla. Piha, jonka ympäriltä puuttui osa aitaa sekä kaunis portti. Aita valmistui viime kesänä ja porttia varten jätettiin sopivankokoinen aukko. Portinpylväiden lujuuslaskelmia siivittivät haaveet Eiffelin tyylisen rautaportin olemassaolosta. Portin pitäisi sopia harmaaseen vaakarimaiseen puuaitaan, mutta olla samalla jotain muuta kuin harmaasta vaakarimasta tehty portti. Yksityiskohdat olivat tärkeitä, joten niihin panostettiin. Alkoi vimmattu suunnittelu. Millimetripaperia ja hermoja kului. Kesäloma loppui ja samalla hiipui innostus portin hankkimiseen.

Kuka sanoo, että tässä pitäisi muka olla joku portti?

Niinpä kesä meni menojaan ja porttiaukosta kuljettiin tyytyväisenä edestakaisin pihalle ja suureen maailmaan. Ilman, että varsinaisen portin puuttuminen sen kummemmin huolestutti. Oltiinhan sitä tekemässä lähinnä esteettisistä syistä eikä siksi, että jotain pitäisi saada pysymään joko pihassa tai poissa sieltä.

Porttisuunnitelmia, ja totuus siitä, kuinka talvi, järki ja fysiikan lait niitä muuttivat.

Tuli talvi ja sen jälkeen uusi kesä. Porttihaaveet nostivat taas päätään ja edelliskesäiset suunnitelmat kaivettiin esiin. Ajan kuluessa oli käynyt ilmeiseksi, että niin hieno kuin sellainen takorautaportti Eiffel-kuvioineen olisikin, olisi siitä saattanut tulla sekä liian painava että kallis.

Uudenuutukainen portti pohjamaalattuna.

Eiffelistä on pitkä matka Espooseen, mutta eiköhän lopputulos ole kaiken ajan ja vaivan arvoinen:)

Joten tarvittiin hiukan lisää millimetripaperia, aika monta suunnitelman muutosta ja viilausta, mielikuvitusta ja sopeutumista, että alkuperäinen suunnitelma muuttui yksinkertaisemmaksi ja puusta toteutettavaksi.



Ja sitten koitti päivä, jolloin pihaan ilmestyi jälleen kasa puutavaraa ja moninaisia työkaluja. Alkoi sahaaminen ja hiominen, mittaaminen ja maalaaminen. Yksityiskohdat olivat edelleen tärkeitä ja niitä viilattiin. Viikon verran mies lähes asui illat pihalla sirkkelin ja suorakulman seurassa. Olisin voinut kuskata iltapalan pihalle työmaan keskelle, vähän niin kuin emännät ovat aiemmin vieneet ruokaa miehillensä pellolle.

Tuulihaka pitää portin auki ja kulmien ikkunaraudat tuovat tuulahduksen menneestä.

Lopputuloksena pihaan johtaa portti, joka ei muistuta tippaakaan alkuperäistä esikuvaansa Eiffelin kaiteessa, mutta joka voisi aivan hyvin johtaa vaikka kartanon pihalle:)

tiistai 12. elokuuta 2014

Kukkaruukun kaunistus


Kuinka tylsät altakasteluruukut hävitetään näkyvistä ja niistä rönsyilevät viherkasvit tuetaan järkevästi? Tässä pari vinkkiä molempiin, luullakseni melko yleisiin pulmiin.


Meillä on pienestä lehdestä alkunsa saanut rahapuu, joka on tänä kesänä intoutunut kasvamaan hurjasti. Oksien tukevoituminen ei oikein ole pysynyt kasvun vauhdissa, joten tuloksena on joukko honteloita oksia, jotka eivät oikein pysy missään. Pahimmassa tapauksessa kaikki oksat kallistuvat samalle puolelle kasvia ja kaatavat koko komeuden ruukkuineen ja multineen pitkin lattiaa. Tällaisen tapauksen innoittamana piti ryhtyä tukitoimiin, kirjaimellisesti.


Ruukku on melko pieni ja multa ajoittaina aika kuivaa, joten ei tukikeppi oikein tahtonut saada ruukusta tukevaa jalansijaa. Niinpä teippasin pyöreän kepin altakasteluruukun ulkoreunaan ja johan pysyi keppi paikoillaan. Mies porasi kepin päähän vielä reiän, josta tukinarun voi näppärästi pujottaa. Näin naru ei valu keppiä pitkin alaspäin, vaan rahapuu pysyy hyvin tuettuna oksien kasvaessakin.


Teippausoperaatiosta seurasi se, että jo ennestäänkin mitäänsanomattoman tylsä altakasteluruukku muuttui vähintäänkin rumaksi. Niinpä ruukkuun piti taiteilla jonkinlainen suojus. Apu löytyi vanhoista vilja- ja kahvisäkeistä, joista aiemmin tein jo ovistopparit. Leikkasin kankaasta ruukun pohjan kokoisen ympyrän ja sivukappaleen, jonka leveys oli ympyrän ympärysmitta ja korkeus kaksi kertaa tulevan ruukunsuojuksen korkeus. Ompelin suorakaiteen ensin lyhyistä sivuistaa (=ruukun korkeus x 2) ja yhdistin tämän ympyrän pohjakappaleeseen. Sitten taitoin pohjaan ommellun kappaleen korkeussuunnassa kaksin kerroin, jolloin suojuksen reunasta tuli kaksinkertaisena tukevampi. Yläreunaan laitoin vielä ohuen rautalangan ja ompelin sille kujan, jotta reunan saa halutessaan muotoiltua joko suoraksi tai ryppyiseksi. Rahapuun kaveriksi tuki- ja ruukunkaunistusoperaatioon päätyi liuska-aralia. Nyt näitä kelpaa taas katsella:)

torstai 7. elokuuta 2014

Lady in black


Pikkumusta. Jokanaisen luottomekko. Kesät talvet. Sellainen löytyy nyt tuoreena painoksena minunkin kaapistani. Koska keskellä kauneinta kesääkin tulee joskus hetkiä, jolloin tarvitaan mustaa mekkoa.

Kun mekkotarve ilmeni, näyttivät kaikki entiset mustat pukineet joko täysin kulahtaneilta, liian pitkiltä, liian lyhyiltä tai muuten vaan väärän mallisilta. Sellaisilta, että aloin sillä silmällä katsella kangaskaupan mustia pakkoja.


Mekon kangas löytyi Tallinnan Kangazungelista. Sähköistymätön vuori on haettu Eurokankaasta sen jälkeen, kun olin ensin kiireessä tehnyt yhden hutiostoksen Tallinnasta. Alkuperäinen vuori oli kuin muovia - tai peltiä. Repimällä "leikattu" kangas oli myös joka suuntaan vino. Joten se sai jäädä nyt varavuoriksi johonkin tulevaisuuden projektiin ja tästä lähin pyydän aina leikkaamaan kankaan, jos myyjä uhkaa ruveta repimispuuhiin.

Kaava on Jukka Rintalan. Se on ensimmäisen kerran julkaistu Suuressa Käsityölehdessä 12/2000 ja uudestaan lehdessä 1/2014. Minuun vetosi erityisesti ajattomuus. Ja myös muunneltavuus, koska erilaisilla kankailla ja asusteilla tuo taipuu moneen. Juuri sopiva malli siis tällaiselle, joka hankkii pikkumustan kerran vuosikymmenessä:)

Toivoa sopii, että tämä mekko olisi minulla edelleen käytössä 14 vuoden päästä eli siis mahtuisi päälle!

maanantai 4. elokuuta 2014

Hyvää puuta - ja puusta


Täällä on tuoksunut viime aikoina puu. Puun työstämisestä, sirkkelöinnistä, hiomisesta ja jyrsimisestä tuleva tuoksu. Sellainen, jonka saa vaikka vain kuvittelemalla nenäänsä saman tien, kun kuulee sahauksen ääniä jostakin. Erinäisiäkin projekteja on siis tuolla pihan puolella menossa ja jotain valmistakin toivottavasti tulossa pian.

Kotimaiset Lösung-kalusteet valmistetaan Kerimäellä. Kohde numero 18, Deko.
Puu on in sisustuksessa monessa muodossa, mikäli Asuntomessujen sisustuksiin on uskominen. Ihastuin erityisesti Lösung-kalusteisiin kohteessa 18. Ajattomia, kestäviä ja monikäyttöisiä. Näissä viehättää samaan aikaan puun rosoisuus ja hieno ja viimeistelty työn jälki. Kuormalavoista tehtyjä kalusteita on nähty sisustuslehdissä ja -messuilla jo yllin kyllin, joten uudet tuulet ovat tervetulleita. Tykkään! Oivallinen ratkaisu (=lösung) hyvää puuta ja kestävää kalustetta kaipaavalle!

Vanhasta ovesta tehty tilanjakaja-sängynpääty. Kohde numero 40, Brand new oldies.
Vanhaa puuta ja olemassaolevia rakenteita voi käyttää myös näin. Ovi toimittaa sängynpäädyn virkaa, mutta on samalla yksiön oivallinen tilanjakaja. Yleensähän sängynpäätyihin panostetaan juuri pääpuolella, mutta tämä pääty toimii nimenomaan tässä tarkoistuksessa sängyn jalkopäässä.

Vasemmalla koirienkestävä koivuntuohipintainen tilanjakaja. Kohde numero 36, Hauhaus.
Oikealla ehkä koko messujen kutkuttavin ja ehkä myös kuvatuin sisustuselementti, kolmiulotteinen puu.
Kohde numero 39, Viherperhe.
Hauska tilanjakaja on tehty tässä koivunrungoista. Koiraperheen Hauhaus-talon rungot lienevät leikattua ja pinnoitettua vaneria. Vallan mainio idea tee-se-itse-nikkarille! Maalia/sisustustarraa ja oikeita harmaantuneita oksia yhdistämällä sen sijaan on saatu aikaan todella näyttävä katseenvangitsija. Tuohonhan voisi ripustaa mitä vaan! Tämä upea puu löytyy kohteesta 39, Viherperhe.


Mutta osataan sitä täälläkin. Puuinnostuksissani hankin vanhempien kotimaisemista pari vanhaa ja harmaantunutta puupölkkyä. Nämä käyvät tarvittaessa pihalla varaistuimina, mutta nyt ensihätään ne toimivat kauniina kukkapylväinä. Moderniin tiilitaloon ja sen pihaan puu tuo mukavaa lämpöä ja pehmeyttä.

Hyvää puuta voi siis hyödyntää monella tavalla. Näihin tunnelmiin!