Hirveitä Halloween-herkkuja

Halloween on rantautunut meillekin, herkkujen muodossa. Se oikea päivähän on vissiin vasta maanantaina, mutta kurpitsajuhlaa on vietettiin täällä jo hiukan ennakkoon eilen illalla. Hyvä syy viikonlopun lisäksi moiseen kiirehtimiseen olivat pihan lapset, jotka olivat päättäneet järjestää karkinkeräys- ja keppostelukierroksensa eilisillalle. Jotta en joutuisi kepposten uhriksi, olin ensin lähes tyhjentänyt kaupan karkkihyllyn ja varmuuden varalle vielä leiponut jotain tarpeeksi karmaisevaa. Ja tässä tulos.

Pöydällämme mönki lautasellinen hämähäkkejä ja mukana menossa irvisteli myös muutama Jack Skellington. Hämisten idea on K-ruokasivuilta. Meidän kahdeksanjalkaiset kyllä asustavat suklaahippukeksien sijasta kauralastujen päällä ja hyvin toimi tämäkin. Todella rapeiden kauralastujen ohje on napattu Mimmin keittiöstä. Kuppikakut taas bongasin sattumalta täältä etsiessäni alunperin jotain aivan muuta. Koristeet on muotoiltu Hopeatoffeesta, jonka muotoilu sujui näppärästi sormia polttamatta, kun papereistaan kuorittuja karkkeja lämmitti kuumaan veteen upotetussa minigrip-pussissa muutaman minuutin.

Herkkujen lisäksi tunnelman luojaksi ja niiden oikeiden hirviöiden karkottamiseksi tarvittiin tietysti myös valoja. Lähikaupasta rantautunut kurpitsa oli odottanut kaivertamista pihalla jo tovin. Eilen lopulta sain kaivettua Dremelin esiin ja pisteltyä poloisen täyteen reikiä. Tai oikeammin, ehdin tarttua Dremeliin, joka oli odottanut tosi toimiin pääsyä eteisen pöydällä jo reilun viikon. Tässä kuten niin monessa muussakin hommassa se aloittaminen loppujen lopuksi on se hankalin vaihe ja itse työ on tehty hyvinkin nopsaan, kun vaan alkuun pääsee. Irvinaaman sijasta meidän pihalla lempeän oranssia valoa säteili tänä vuonna tällainen aikuisempaan makuun sopiva kurpitsalyhty. Lempeää Halloweenia, kekriä, Shamhainia tai tulevaa pyhäinpäivää, kuka tätä juhlaa millä nimellä sitten kutsuukin!

DIY paperinen lahjakassi

Pääsiäisvapaa, mikä ihana asia! Sitä ehtii pieni ihminen näprätä käsillä pitkästä aikaa jotain, nähdä tärkeitä läheisiä ja nautiskella suklaamunien lisäksi muustakin hyvästä syötävästä. Tänään matka taittuu kummitytön seitsemänvuotissyntymäpäiville ja kun lahjarepertuaariin kuuluvat ajankohtaan nähden lähes pakoliset suklaamunat koko sisarusparvelle, niin pitihän niille keksiä arvoisenpa pakkaus. Vai onko joku muka onnistunut paketoimaan suklaamunan kauniisti sillä perinteisellä tyylillä?

Pientä (tai isompaakin) lahjakassia varten tarvitaan kaksipuoleista teippiä, rei'itin, silkkinauhaa ja tukevaa paperia tai ohutta pahvia. Tai tapettia, kuten minulla tässä. Näppärän taitteluohjeen nappasin täältä. Tämän kassin koko on 8x8x12 cm ja yhteen kassiin meni tapettia 41x26 cm pala. Ensimmäinen meni harjoitellessa, mutta sen jälkeen taitokset osuivat mukavasti kohdilleen ja nyt kelpaa kuskata munat perille:)

Pääsiäisen aikaa ei sään herra oikein näytä hellivän. Mutta ei se mitään, vapaa on aina vapaa ja onhan sitten hyvä syy pötkötellä sohvalla hyvän kirjan tai käsityön parissa. Ja ellei aurinkoa näy taivaalla, niin sitä voi hakea - vaikka sitten kukkakaupasta! Minikokoiset tulilatvat ja keltaiset amaryllikset kotiutuivat meille Plantagenista ja ihmettelenpä, voiko sen keltaisen kukkameren keskellä kukaan olla pahalla tuulella.

 Ja onhan se niin, Niko Ahvosen sanoin, että sadetta saadaan mutta aurinkoa otetaan! Herkullista pääsiäistä!

Valon juhlan suolalyhty

Tänään on loppiainen. Epifania, valon juhla. Ja aika tarkastella suolankasvatuksen tuloksia. Monesta tuvasta kärrätään kuusi pihalle ja keräillään joulu huolella laatikoihin, kääritään silkkipapereihin, ripustetaan varaston kattokoukkuihin ja suljetaan odottamaan vuoden loppua. Meillä ei kuusta ollut sisällä tänä vuonna ollenkaan, mutta kuusen virkaa tehneet havunoksat kyllä lensivät vähäisine, jäljellä olevine neulasineen pihalle. Ulkokuusi saa vielä ilahduttaa valoillaan.

Kuusijumpan sijasta keskityin tänä vuonna tuohon loppiaisen valoisampaan puoleen. Kun sosiaalisessa mediassa ollaan viime aikoina kohistu suolan kasvattamisesta, niin päätinpä minäkin kokeilla. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan, että kun lasipurkin pohjalle kaadetaan suolan kaveriksi vähän vettä, alkaa suola kasvaa reunoja ylös muodostaen mennessään kauniin huurteisen pinnan. Kanssasisarten upeat kuvat puhuivat kuitenkin puolestaan, joten pitihän tuota päästä testaamaan.

Miehen kotoa kulkeutui joulun pyhinä meille parikin vanhaa lasipurkkia, joista pienempi pääsi suolatestiin. Törmäsin jos jonkinlaisiin ohjeisiin, mutta ainakin itselläni homma toimi yksinkertaisuudessaan näin: purkin pohjalle kaadetaan reilun sentin kerros karkeaa merisuolaa, joka sitten juuri ja juuri peitetään vedellä. Purkki jätetään oman onnensa nojaan ja kärsivällisesti odotellaan kasvun ihmettä. Tätä suolalyhtyä on kasvateltu viikon verran. Välillä kävin hiukan lisäämässä suolakerroksen päälle vettä ja toisinaan purkissa paloi kynttilä, kun lämmön sanotaan edesauttavan kasvua. Tässäkin tapauksessa.

Isompi, 10 litran keittiötölkki taas sai sisäänsä kirkasta sellofaania ja pienet led-valot. Näin siitä syntyi oikein salonkikelpoinen tunnelmavalaisin. Joka taitaa päätyä eteisen pimeään nurkkaan, jonne ei luonnonvalo ylety, mutta josta juurikin sopivasti löytyy pistorasia.

Joulun loppumisen lisäksi loppiainen tietää allekirjoittaneelle ja luultavasti muutamalle muullekin joululaiskottelun loppua ja paluuta arkeen. Töihin, tuttuihin rutiineihin, aikaisiin aamuheräämisiin ja elämän säännöllisyyteen, Hyvästi siis toistaiseksi hitaat ja pitkät aamukahvit, laiskat päiväkävelyt ja joulun suklaaähkyt. Suklaarasian sijasta käsi saa seuraavaksi luvan kurottua kohti kahvakuulaa ja pistää tämän naisen järjestykseen. Kyllä sitä arkea on kaivattukin! Onneksi aina voi lyhyemmänkin aamukahvihetken ajaksi sytyttää kynttilän lyhtyyn ja odottaa kun tulee se aamu, kun sitä ei enää tarvita.

Karkkikoruneitsyyden menetys

Jouluun kuuluvat enkeleiden lisäksi erottamattomasti myös makeiset. Ja kaikenlainen muukin hyvä, kiireetön ja runsas syöminen. Lapsena ne lahjat tietysti useimmiten olivat Se juttu, mutta näin aikuisena hyvä ruoka ja leppoisa tunnelma ovat alkaneet saada entistä suurempaa merkitystä.

Opiskeluaikana olin monena jouluna töissä Vapaavalinnan kassalla. Vetelemässä viivakoodeja suklaarasioista, marmeladipaketeista, suklaajoulupukeista ja mitä erilaisimmista muista makeista herkuista. Siinä kassahihnan takan jotenkin konkretisoitui verkkokalvoille se, kuinka paljon ihmiset oikein ostavat makeaa jouluksi. Välillä olin innoissani siitä, kinka edullisesti noita suklaarasioita pystyin henkilökunta-alennuksella kantamaan kotiini. Toisinaan taas koin todellista kauhua kaikesta siitä rasvan ja sokerin määrästä, joka niiden suklaavuorien myötä itse kunkin mahaan (ja takapuoleen) joulunpyhinä kertyi.

Kaikesta näennäisestä kaloriahdistuksesta huolimatta suklaa on kyllä minulle edelleen se juttu. Ilman sohvannurkassa syötyä suklaarasiaa ja hyvää kirjaa joulu ei tule. Ihan sama, onko ulkona vesisadetta, pakkasta vai lunta, onko tuvassa kuusta tai käykö joulupukki, mutta ilman tuota suklaista lukuhetkeä joulu ei tunnu joululta.

Jokusia makeita on tullut kannettua kaupasta kotiin tänäkin jouluna. Mutta teinpä myös tämmöisiä, hyvin vähäkalorisia herkkuja. Fimo-massasta tehtyjen karkkikorujen kiistaton kuningatar taitaa olla Elvari, mutta ovat niitä huomioni mukaan kokeilleet todella monet muutkin. Kukin vähän omalla tyylillään. Joten menetin sitten minäkin neitsyyteni näille herkuille.

Ja ai että, kuinka mukavaa puuhaa näiden leipominen olikaan! Pesin tyhjästä, suorakylkisestä viinipullosta etiketit pois ja valmiina oli sileäpintainen, tarttumaton kaulin. Tampereen kädentaitomessuilta mukaan oli tarttunut Fimo-paketteja niiin vaahtokarkkien kuin englanninlakujenkin väreissä. Sitten vaan aloin kaulita, leikata ja kiertää. Ja lopputulos on varsin herkullinen. Jopa siinä määrin, että koruja kootessani ja pöydälle leviteltyjä lakupaloja katsellessani iski vallan mahdoton karkkinälkä. Että miksi mitään näistä ei voi syödä!

Lopputuloksena herkullisia avainnauhoja ja syötävän hyviä korvakoruja. Sitä voi sitten aamuisin pohtia, että olisiko tänään lakupäivä vai olisinko kuitenkin hempeällä tuulella ja valitsisin vaahtokarkit? Ja kuinka kollegojen makeanhimot herätellään iltapäivän heikkona hetkenä kesken tylsän palaverin, kun ilmestytään paikalle lakunauha kaulassa:)

Näiden makeiden ajatusten voimalla aion tänään käydä joulusiivouksen kimppuun. Mäntysuopavettä saunan lauteille, sitruunasuihketta keittiön välitilan laatoille ja matot pihalle tuulettumaan. Kuinka teillä joulusiivoukset etenevät? Vai onko niin, että se on ihan sama milloin siivoaa eikä joulu aiheuta normaalia suurempaa trafiikkia siivouskaapilla?

Lämminsydäminen jääenkeli

 

Joulu on enkeleiden aikaa. Enkeli ilmestyy joulukoristelaatikosta ja kurkkii postipojan kotiin kantamasta kortista.Sellainen paljastuu joulukalenterin luukusta tai vilahtaa lapsuuden joululaulukirjan sivuilla. Piparkakkutaikinasta muotoutuu possujen, tyttöjen, kuusten ja tähtien rinnalle herkkiä enkeleitä. Kevyesti enkeli lennähtää paikalle ja tuo mukanaan ripauksen ihmeitätekevää kultapölyä juuri silloin kun joulustressi uhkaa saada pienestä ihmisestä ylivallan.

Nämä enkelit saivat muotonsa kirkkaista akryylihelmistä. Siivet ovat perhosenmuotoisista ääriviivatarroista ja helmiäispaperista ja osat liitettiin yhteen ohuen ohuella rautalangalla.

Enkelit lensivät ilahduttamaan kaltaisiaan, työkavereita, jotka joulunaluskiireessä osoittautuivat oikeiksi enkeleiksi.

Talvikranssi

Vihdoin sitä saatiin tänne eteläänkin - nimittäin lunta! Maa on valkoinen, puiden oksilla kevyt pumpulihuntu ja lumilapiokin kaivettiin ensimmäistä kertaa tositoimiin. Ajatukset alkoivat heti juoksennella kohti talvisempia ja jouluisempia tunnelmia ja niinpä tänään aamulla heti herättyäni suuntasin lähimetsään kranssitarvikkeiden hakuun.

Pian tasaiseksi lanattavalta naapuritontilta notkeita koivuvitsoja kranssipohjaksi ja lähimetsästä sopivasti mustikanvarpuja. Vähän itsekseni mennessäni naureskelin, että on tämäkin hölmöläisen hommaa lähteä metsään hakemaan varpuja juuri kun lumi on peittänyt kaiken. Ihan kuin tässä ei olisi ollut aikaa käydä hakemassa noitä silloin, kun ei olisi kaikkea tarvinnut kaivaa kinoksesta. Mutta minkäs teet, isnpiraatio iski nyt ja materiaalit piti saada heti eikä sitten kun lumi on sulanut.

Koivunoksista kieputtelin rautalangan avulla pyöreän kranssipohjan ja siihen sitten samaisella rautalangalla sopivan pieninä kimppuina kiinni mustikanvarpuja. Koko komeuden kruunaa kaunis rusetti. Alkuun päästyäni tein näitä samantien kaksi. Yksi omaan oveen (älkää kysykö miksi meillä on sininen ovi..) ja toinen päätyy tänään pikkusiskon ovea koristamaan. Joten toivottavasti hän tällä hetkellä kokkaa hiki hatussa meille illaksi syötävää eikä suinkaan kerkiä vilkuilemaan tänne:)

Roosa nauha -päivän jämälankakranssi

Tänään vietetään Syöpäsäätiön Roosa nauha -päivää. Olisikohan Aleksis Kivikin pukenut seitsemän veljestään pinkkiin? Kun 10.10. sattuu olemaan myös Aleksis Kiven päivä.

Siispä pinkit seiskaveikkakerät esiin ja tuumasta toimeen. Tämä lankakeräkranssi valmistui pienistä jämälankanöttösistä. Päivän väreissä tietysti. Olen siis tainnut joskus tehdä jotain muutakin tuon värisitä langoista, kun kerran niitä jämiäkin oli kertynyt:)

Kranssin pohjana rautalangalla ympyräksi kieputettuja pajunoksia. Pyörittelin lankajämistä pieniä, suunnilleen 2-4 cm halkaisijaltaan olevia keriä. Nuo pikkukerät on sitten kiinnitetty kranssipohjaan kuumaliimalla. Tuo kuumliimapistooli on kyllä varsin kätevä olemassa, mutta yleensä sitä tulee liimailtua samalla muutakin kuin olisi tarkoitus. Vähintään omia sormia..Hullun hommaa sanoisi joku. Mutta sopinee tähän päivään kuin nenä päähän tai kerä kranssiin, koskap tänään vietetään myös maailman mielenterveyspäivää.

Tämmöinen kranssi ei ole turhan tarkka siitä, minkälaisia lankoja se syö. Tähän käyvät käytännössä kaikki paksuudet ja laadut, kunhan värit jotenkin miellyttävät silmää. Jämälankojen lisäksi tähän onkin kätevää upottaa esimerkiksi kaikki jossain mielenhäiriössä kotiin kannetut ja myöhemmin laadultaan kelvottomiksi todetut akryylihirvitykset. Jos meinaan niitä jonkun muunkin kaapeihin on kulkeutunut kuin allekirjoittaneen:)

Roosa nauha -päivänä pukeudutaan myös pinkkiin. Ellei tuota väriä omasta vaatekaapista löydy, kannattaa käydä kurkkimassa vaikka Facebookin Saumanvara-ompeluryhmän Roosa nauha -hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Huutokauppa on avoinna tänään klo 10-22 ja tarjolla on upeita käsintehtyjä ihanuuksia hyvän asian puolesta!

Pikkujouluarmeija - Felt elfs celebrating pre-Christmas party

Joulumyyjäisistä selvitty, sekä minä että ompelukone olemme kunnossa. Myyjäisten jälkitohinassa eilen perjantaina pidettiin työpaikan pikkujoulut, joiden järjestelyihin olin niin ikään onnistunut päätymään. Tänään onkin sitten ollut pitkästä aikaa ensimmäinen päivä, kun ei ole tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan, ei touhuta ompeluhuoneessa mitään, ei pakata eikä hinnoitella eikä varmistella yhtäkään pikkujouluesiintyjää tai tarjoiluja. Joten varsin sopiva huilipäivä tähän väliin. Pieni hengähdystauko ennen seuraaavaa myyjäisesiintymistä 14.12. täällä.

Tämä taitaa olla se virallinen pikkujouluviikonloppu, joten nyt voi ihan luvan kanssa kantaa joulukoristelaatikon varaston perältä. Ja kausivaloja voi taas kutsua jouluvaloiksi. Koristelaatikosta saa kaivaa kaikki kauniit, vuosien varrella kerätyt koristeet. Palloja ikkunaan ripustaessa voi miettiä, kuinka joskus päätin ostaa yhden lasipallon vuodessa ja keräillä tällä tavalla kokoelman erilaisia palloja. Niitä kun ei kai koskaan voi olla liikaa:)

Kuvioon kuuluvat luonnollisesti myös tontut. Koska vaikka niihin ei niin kovasti täällä uskotakaan, niin siitä huolimatta ompeluhuoneesta marssi niitä ulos kokonainen armeija! Nämä huopakaverit olivat mukana myyjäisissä ja jokunen jäi vielä itsellekin. Tai seuraaviin myyjäisiin. Tontut on neulahuovutettu styroxpallon päälle. Ja näistä inspiroituminen alkoi.

**********

During pre-Christmas party weekend a felt alf army has occupaid our home! I got some inspiration from here and after that needed just felting needles and styrox balls and cute elfs were ready.

Helmiä - Pearls

Näin äitienpäivänä voi ajatella helmiä. Niitä lapsuuteen mahtuvia äitienpäiviä sänkykahveineen ja valkovuokkokimppuineen ja sitten näitä kaulaan laitettavia, joilla niilläkin on paikkansa tämän päivän tunnelmassa ja juhlissa.

Solmeilin helmiä lahjaksi serkuntyttöjen taannoisiin synttäripaketteihin. Jokaiselle korulle on myös ommeltu pieni väreihin sopiva säilytyspussi. Näitä on niin mukava tehdä, että ellei pidä varaansa, omassakin korulaatikossa on kohta useimpiin vaatteisiin sopivia väriyhdistelmiä tarjolla:) Näiden tekemisessä ei kauan nokka tuhise, jos vahattua puuvillanyöriä ja erikokoisia puuhelmiä vaan löytyy varastoista. Ehtivät vielä vaikka äitienpäivälounaalle. Selkeä ja helppo ohje täällä.

Kevät on kiitänyt vauhdilla eteenpäin ja valkovuokot ovat vallanneet lähiympäristön. Niillä toivotetaan hyvää äitienpäivää nyt kuten niin monena vuonna aikaisemminkin!

**********

Pearl necklace of wooden pearls and jewels on the necklace of time, both of those can be used and remembered today, when we celebrate Mother's Day. A video tutorial for pearl necklace you'll find here.

These are so nice and easy to do! I did these for my cousins daughters for a birthday present, but the truth is, that I also made some pieces for myself. If you just have wooden pearls of different colours and waxed cotton line, it takes less than half an hour to do one of these.

Hyvää ystävänpäivää - Happy Valentine's Day!

Sydämelliset ystävänpäiväterveiset kaikille pehmeän neulahuovutetun sydänkortin myötä:)

Terveisiä kädentaitomessuilta! - Greetings from Fair for Finnish Handicrafts!

Tänään aamulla näytti tältä, marssin Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen muutaman muun kädentaitajan kanssa. Olin strategiset noin 15 minuuttia myöhässä aamulla, jotta olisin välttynyt ruuhkalta, joten parkkipaikalta messuhallille kertyi jo mukavan herättävän aamulenkin verran askeleita.

 Ensimmäinen ja edellinen visiittini Suomen Kädentaidot -messuille oli pari vuotta sitten. Kuten silloinkin, aika kului nytkin aivan siivillä ja taas kerran oli mukava huomata, miten monipuolisia kädentaitajia Suomesta löytyy. Itselläni messujen suhteen oli kaksi tavoitetta: tavata allekirjoittaneen  kanssa samalla alalla puuhaava farkkuvirtuoosi Ellis ja löytää puuhelmiä akuuttiin avainnauhapulaan. Aivan mahtavaa tavata oikeassa elämässä sellainen henkilö, joka blogielämän ja -kirjoitusten kautta tuntuu tutulta:) Messupöydän takaa tavoitettu  Ellis sopi loistavasti siihen kuvaan, joka kirjoituksista on välittynyt - lämminsydäminen, puhelias ja äärettömän taitava. Toivottavasti Elliksen messut sujuvat hyvin!

Puuhelmipulaan löytyi myös monenvärisiä lääkkeitä. Ja solmin samantien ensimmäisen avainnauhani (ja puuhelmikorun ylipäätään) ikinä. Kyllä tällä kelpaa nyt maanantaina mennä töihin! Koska noin joka toinen ovi työmaalla on lukossa, on avaimia kätevintä roikottaa kaulassa (kaikissa vaatteissa ei ole taskuja), jotta ne ovat helposti saatavilla. Erillisen pitkän kaulakorun pitäminen avainnauhan kanssa yhtäaikaa ei tee muuta kuin sotkee molemmat, joten tämä ratkaisee ongelman. Tosin, sittenhän näitä pitää olla eri väreissä, jotta jokaisen vaatteen kaveriksi löytyy sopiva:)

 

Messuilta tarttui mukaan myös muffinssikangasta kummitytön joululahjaan (ainakin kankaiden ostamisen kanssa olen siis kerrankin suhteellisen hyvissä ajoin liikkeellä) ja ihana japanilainen ompeluaiheinen kangas, joka jossain muodossa päätynee ompeluhuoneen verhoksi.

Huopakukan taakse kätkeytyy hakaneula, joten tämä on ensisijassa ostettu piristämään mustaa talvitakkia. Liisa Jokinen kirjoittaa tämän päivän Hesarin Nyt-liitteen kolumnissa mustien talvitakkien kirouksesta. Siitä, miten valon vähenemisen määrä on suoraan verrannollinen mustan värin lisääntymiseen katukuvassa. No, tämän avulla en ainakaan ihan kokonaan katoa marraskuun mustaharmaaseen maisemaan.

Toissijaisesti tämä on ostettu uteliaalle malliksi, että miten tämmönen oikein on tehty ja voisiko tästä kehitellä jonkun oman sovelluksen huovutusvillavarastojen päänmenoksi.

Messuilla vierähti aikaa useampi tunti, niin että aurinkokin ehti laskea. Lopulta sekä jalat että mahan nälkätasapaino olivat sitä mieltä, että on aika lähteä kotiin. Ostoskoriin jäi siis edellä mainittujen lisäksi paljon hyvää mieltä ja rentouttava päivä. Olisi kiva kuulla muidenkin kuulumisia, mitä tämän vuoden messuista tykkäsitte?

**********

I've spent almost the whole day at Tampere, Fair for Finnish Handicrafts. I bought some wood pearls for key chain necklesses. And I already did one for myself:) I also found some nice fabrics - muffins for the Christmas present to my god daughter and sewing symbols for curtains to my handicraft room. The petrol blue flower is for the black winter coat.

Sytyttäviä ruusuja - Egg carton fire starters

Sade ropisee kodikkaasti ikkunaan ja täällä haaveillaan vielä kodikkaammasta takasta. Paremman puutteessa väsäillään sytykkeitä, jostainhan se takkaa kohti vievien asioiden hankkiminen pitää aloittaa:).  Tosin saattaa ruusu jos toinenkin ehtiä matkustaa muiden takkojen reunalle ennen kuin nämä omaan takkaa päätyvät.

Tämä ei ollutkaan ihan neitseellinen kerta näiden ruusujen parissa, vaan ensimmäiset kokemukset sytykeruusuista ovat vajaan vuoden takaa. Ekan kerran opetusten ansiosta sainkin tällä kertaa aikaiseksi paljon vähemmän sotkua ja paremmin koossa pysyviä ruusuja:) Alunperin innostuin ruusuista ja sain hyvät ohjeet täältä. Pari vaaleanpunaista kennoa myös toivat mukavasti hempeitä sävyjä tähän ruusutarhaan.

Tämä satsi lähtee viikonloppuna Pöytyälle Kaulanperän koulun Kädentaitojen iltapäivään etsimään uutta kotia. Kennoja jäi kuitenkin vielä iso kasa varastoon, joten ruusutehtailua on luvassa jatkossakin, sen verran hauskoja väkerrettäviä ja tuliaisia nämä ovat. Lahjoja sellaiselle, jolla se takka tai muu tulisija jo on.

**********

It's raining outside and I'm dreaming of a fireplace of my own. If I'm truly realistic, it might take a few years before this dream comes true. But I can start from something smaller anyway and that's why there is roses, fire starter's made of recycled egg cartons.

I've done these once before and because of that, they didn't caused nearly as much mess this time when there was at first time. How to do these beautiful roses? You'll find guidelines here. The website is in Finnish, but the pictures tell the most inportant information. I have used glitter as well as stearin to decorate these roses. If you wrap up a couple of roses, it's a wonderfull present for someone who already has a fireplace.