Hartioille kietaistu Nurmilintu

Hei, kerrankin olen ainakin suunnilleen aallonharjalla! Tekemässä sitä, mitä monet muutkin tekevät, silloin kun monet muutkin tekevät. Puikolta putosi nimittäin juuri kaunis neulottu Nurmilintu-huivi.

Useimmiten kun olen  monta vuotta jälkijunassa.. Se hämäläinen hitaus tai jotain:) Ihan liian monien kauniiden ja kiinnostavien mallien, ideoiden ja ohjeiden kanssa käy niin, että varastoin ne jemma-nimiseen piilopaikkaan ja ehdin toteuttaa ne joskus, jos silloinkaan. Mutta en ainakaan silloin, kun kyseinen malli tai ohje on kaikkien huulilla ja blogeissa, kun siihen tarvittavia lankoja tai muita materiaaleja on helposti saatavissa tai kun ohjeen kiemuroista puhutaan Facebook-ryhmissä ja oiotaan mahdollisia virheitä.

Mutta nyt, kerrankin, minunkin harteillani komeilee neulottu Nurmilintu-huivi edes suunnilleen samoihin aikoihin, kun sellainen on ollut tekeillä monilla muillakin. Ihanan yksinkertainen malli. Ainaoikeaa, kavennuksia, lankalenkkejä ja lisäyksiä oikeassa järjestyksessä ja tuloksena kaunis, mukavasti hartioille lepäävä näyttävä huivi. Juuri sopiva syksyisen takin kaveriksi.

Lankana tässä Araucania Yarnsin Botany lace, 100g/410 m ja 4,5 numeron pyöröpuikot. Olen reilu vuosi sitten ostanut vihertävän vyyhdin kädentaitomessuilta ja se oli odottanut vaan sopivaa mallia, Jotain kaunista ja yksinkertaista, johon ei tarvittaisi lankaa enempää kuin tuo yksi vyyhti. Koska en raaskinut ostaa superpehmeää merinovillaihanuutta aikanaan enempää..

Tähän malliin vyyhti riitti juuri sopivasti. Jämiksi jäi peukalonpäänkokoinen pikkukerä! Lopussa joutui jopa hiukan jännittämään, että riittäähän lanka nyt varmasti.

Nyt kelpaa kietoutua tämän huivin lämpöön ja vaikka jäädä harmaana syyspäivänä sen alle nukkumaan, kuin se kansanrunon nurmilintu ikään:)

Miehen bokserit ja paita

No niin, nyt on uudella saumurilla huristeltu muitakin kuin siivousliinoja! Ensimmäisenä varsinaisena vaatteena näkivät päivänvalon miehen uudet yövaatteet.

Kävi nimittäin niin, että joitakin hetkiä sitten mies tarvitsi uusia yöhousuja. Otin kaavat näppärästi paloittelemalla vanhat kuluneet housut saumoja pitkin ja leikkaamalla uudet palat suoraan niiden mukaan. Lopputulos oli kuitenkin jostain kummallisesta syystä hivenen liian slimmi yöhousuiksi. Sillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa, että kangasta oli alunperin aavistuksen liian vähän ja jouduin vähän soveltamaan.. :D

Niinpä EK:n palalaarista tarttui mukaan uusi musta trikoopala, joka jäi odottamaan sopivaa ompeluaikaa. Viime viikon valtaisassa kaappiensiivousinnostuksessani löysin tuon jonnekin hyllyn peränurkkaan hautautuneen mustan trikoon. Sekä miehen vanhan valkoisen t-paidan, jonka kainalot olivat auttamattomasti kellastuneet, mutta joka oli säätetty siksi, että edessä oli varsin mukavannäköinen aplikaatio- ja painokuva.

Niinpä otin käyttöön ihan oikeat  bokserityyppisten housujen paperikaavat (nämähän olivat olemassa ja piirrettyinä jo silloin ensimmäisten housujen ompelun aikaan, älkää kysykö miksei niitä käytetty.. ) sekä yläosaa varten reilun t-paidan kaavan. Mustasta trikoosta sai helposti leikattua nämä molemmat, enkä tällä kertaa joutunut pihistelemään. Vanhasta valkoisesta t-paidasta saksin irti etuosan kuvion sekä niskassa paidan sisäpuolella olleen hauskan painetun kokomerkinnän. Alati hereillä olevan kaupungin teksti sopi yöpaidan eteen varsin nätisti ja tuosta niskan kokopainatuskuvasta tuli housunpunttiin hauska yksityiskohta.

Saumuroin puntit, hihat ja paidan helman nurjalta puolelta punaisella. Tein yksinkertaiset leveät käänteet nurjalta oikealle ja tikkasin käänteen kiinni kaksoisneulalla saumuriompeleen päältä. Valepeitetikkausta, johon jokin aika sitten törmäsin FB:n ompeluryhmässä.

Vanha t-paita jatkaa elämäänsä yövaatteissa. Toivottavasti unettomia öitä vietetään kuitenkin vain New yorkissa eikä meillä!

Maan alle -arvonnan voittaja

Heurekan Maan alle -näyttelyyn liittyvä arvonta on ratkennut. Kiitos kaikille osallistujille!
Onnetar nosti arpalipukkiden joukosta yhden, jossa luki:

Pussikarhunen! Siispä tervemenoa kultaa huuhtomaan:)

Onnittelut voitosta! Heurekan perhelippupaketti lähtee sinulle postitse pikimmiten. Laitathan siis osoitetietosi tulemaan osoitteeseen aarnilintu@gmail.com

Vähän toisenlaista kultaa on viime päivinä ollut myös ensin puissa ja sittemmin maassa. Niin kiire ei ole koskaan, etteikö sitä ehtisi kahisevan lehtikasan kautta koukata kotimatkalla:) Leppoisaa viikonalkua!

Saumuri Tallinnasta

Uskallanko hankkia saumurin Tallinnasta? Kas siinä pulma, jota täällä pienessä päässä on viime aikoina pohdittu kovasti. Syynä lahden takaisen tuotteen havitteluun on vain ja ainoastaan yksi asia: hinta. Toivomani koneen, Bernina 800DL:n normaalihinta Suomessa on 800-900 e. Taannoin Seinäjoen kädentaitomessuilta se olisi lähtenyt tarjouksessa mukaan 795 eurolla. Tallinnasta Karnaluksista samaisen koneen saa valmiiksi langoitettuna ja testattuna, suomenkielisellä käyttöohjeella varustettuna tilattua hintaan 535 e + postikulut 10 e.

Humanistin matematiikallakin on selvää, että hintaeto on aikamoinen. Ja että säästetyillä euroilla saisi ostettua metreittäin uusia kankaita tai lankoja:) Ihan niin kuin en hukkuisi jo vanhoihinkin.. Joten ei muuta kuin tutkimaan netistä ihmisten kokemuksia hankintatavoista, ompelukokemuksista ja hinnoista. Ei voi kun ihmetellä, kuinka helppoa nykyään on tuotteiden ominaisuuksien, hintojen ja ihmisten kokemusten vertailu. Sellaista asiaa tai esinettä ei taida ollakaan, mistä joku ei jollakin kielellä nettiin olisi kokemuksiaan kirjannut. Ompelukoneena minulla on muutama vuosi sitten hankittu Bernina Activa 220, joka toimii kuin unelma. Ei ryttää lankoja, ei tee hyppytikkejä, ei katko neuloja ja ajelee tyytyväisenä paksujenkin saumojen yli.  Joten päätin luottaa Pertsaan tälläkin kertaa.

Monissa blogeissa on ollut juttua ompelukoneiden tilaamisesta Karnaluksista. Kaikki vakuuttelevat, miten sähköpostiasiointi ja tilaus onnistuisivat suomeksi, miten kone tuotaisiin kotiovelle vaivaisilla 10 euron postikuluilla ja miten sitä pääsisi testaamaan jo muutaman päivän kuluttua tilauksesta. Niinpä täältä lähti sähköposti Karnaluksiin.

Laitoin sähköpostiin (info@KL24.ee) tiedot halutusta koneesta, lisävarusteeksi haluamastani roskakaukalosta, kyselin sopivista neuloista ja luettelin tarvittavat langat. Samana päivänä sain vastauksen, jossa oli suositukset neuloista, selvitys takuukäytännöstä, sähköpostini perusteella tehty tilausvahvistus tarkistettavaksi sekä maksuohjeet ja tarvittavat tilinumerot ja viitteet. Mahdolliset takuukorjaukset tehtäisiin Tallinnassa, jonne kone tulee toimittaa omalla kustannuksella. Eihän tuonne nyt ole kummoinenkaan matka Helsingistä, vähän kuin Tampereella lähtisi käymään. Niinpä päätin, että jos takuuongelmia tulee, on se samalla hyvä syy lähteä nauttimaan Tallinnan käsityötarvike- ja ravintolatarjonnasta. Huollosta kone luvattiin toimittaa takaisin kotiin maksutta. Kyseisen konemallin takuuongelmat ovat kuulemma olleet lähes 0 %.

Maksu hoitui verkkopankin kautta normaalina SEPA-maksuna (ei tarvita ulkomaanmaksutoimintoa). Laitoin maksukuitin kopion sähköpostin liitteenä menemään Tallinnaan samana iltana ja seuraavana päivänä tuli tieto, että kone on laitettu postiin. Jee!

Kuumeista odotusta kesti viikonlopun yli. Ensimmäisen postin kirjoitin torstaina, postituskuittaus tuli perjantaina ja Postin saapumisilmoitus koneesta löytyi postilaatikosta tiistaina. Ilmeisesti olivat käyneet oven takana kolkuttelemassa, mutta koska ketään ei ollut päiväsaikaan kotona, oli paketti viety noudettavaksi lähimpään postiin.

Nämä löydökset eivät hyödytä saumuria mitenkään. Mutta ompelukonetta sitäkin enemmän! Lienen ikuisessa lankakiitollisuudenvelassa ystävälle, joka pelasti jonkin lopettavan lankaliikkeen varastoa päätymästä roskalavalle.

Kone oli  asianmukaisesti langoitettu ja mukana oli niin käyttöohje kuin kuittikin. Ennen kuin sain otettua koneen käyttöön, piti ompeluhuoneessa vähän raivata paikkoja. Miten sinne aina kertyykin kaikkea ylimääräistä. Varastoja tosin on hyvä aika ajoin käydä läpi, niin muistaa, mitä kaikkea kaappien kätköihin onkaan tungettu. Lopulta homma lähti vähän käsistä ja päädyin tyhjentämään ne edellä mainitut kaapit kokonaan! Vaikka ei konetta suinkaan ollut tarkoitus kaappiin asentaa:) Testitilkkujen jälkeen surauttelin ensi töikseni vanhoista kulahtaneista t-paidoista siivousrättejä ja kyllä kulki mukavasti. Eiköhän tuolla ole runsaasti ompelukilometrejä edessä:)

Mikäli siis pähkäilet, kannattaako/uskaltaako ompelukoneen tilata Karnaluksista, niin oman kokemukseni mukaan voin suositella, koska kaikki toimi vallan hyvin. Muutama veroeuro tässä hötäkässä tosin valui Suomenlahden eteläpuolelle, mutta eiköhän paikallinen kangaskauppa vastaavasti hyödy tästä ostoksesta melkoisesti:)

PS. Vielä tämä päivä aikaa osallistua arvontaan!

Kurkistus maan alle + arvonta

Kuva: Heurekan kuvapankki

Oletko koskaan huuhtonut kultaa tai räjäytellyt tunnelityömaalla? Ellet, niin nyt saa päästää kaikki räväkän kaivosnaisen tai erämaassa vaetavan kullanetsijän haaveet valloilleen.  Nimittäin Heurekassa avattiin viikonloppuna uusi Maan alle -näyttely, joka nimensä mukaisesti kurkistaa geologian, kaivosten ja maanalaisen rakentamisen maailmaan. Ja kyllä, siellä pääsee huuhtomaan oikeata kultaa tai hyppäämään kaivurin ohjaimiin. Tai tunnistamaan kivilajeja ja tutkimaan vaikka älypuhelimen valmistamiseen tarvittavia mineraaleja.

Kaikkihan tietävät, että maan alla kulkee metro ja sinne louhitaan väestönsuojia tai pysäköintihalleja. Mutta entä kuinka moni on kuullut Helsingissä Esplanadin alla sijaitsevasta maanalaisesta miljoonien litrojen kylmävesivaraajasta tai tulee ajatelleeksi päivittäin keittiössä, mitkä kaikki kaivannaiset mahdollistavat kokkailun? Tai kuinka paljon mineraaleja meistä jokainen elämänsä aikana muodossa tai toisessa kuluttaa?

Maan alle -näyttely tarjoaa huiman näköalan jalkojemme alaiseen maailmaan. Se valottaa kaivoksissa työskentelevien ihmisten arkea ja haastaa sinut suunnittelemaan asukkaita, ympäristöä ja liikennettä palvelevia maanalaisia tiloja.

Syysloman kunniaksi arvotaan perhelippupaketti (kaksi aikuista + kaksi lasta) Heurekaan. Osallistumisaikaa arvontaan on sunnuntaihin 19.10. klo 23.00 saakka.

Säännöt ovat vanhat tututu. Eli:

• 1 arpa kun kommentoit tähän postaukseen
• 2 arpaa kun liityt lukijaksi
• 3 arpaa kun jaat arvonnan blogissasi, naamakirjassa tai muualla sosiaalisessa mediassa

Muista merkitä kommenttisi yhteyteen myös yhteystiedot, josta tavoitan sinut voiton osuessa kohdallesi. Kultakuumetta odotellessa, arpaonnea kaikille!

Roosa nauha -päivän jämälankakranssi

Tänään vietetään Syöpäsäätiön Roosa nauha -päivää. Olisikohan Aleksis Kivikin pukenut seitsemän veljestään pinkkiin? Kun 10.10. sattuu olemaan myös Aleksis Kiven päivä.

Siispä pinkit seiskaveikkakerät esiin ja tuumasta toimeen. Tämä lankakeräkranssi valmistui pienistä jämälankanöttösistä. Päivän väreissä tietysti. Olen siis tainnut joskus tehdä jotain muutakin tuon värisitä langoista, kun kerran niitä jämiäkin oli kertynyt:)

Kranssin pohjana rautalangalla ympyräksi kieputettuja pajunoksia. Pyörittelin lankajämistä pieniä, suunnilleen 2-4 cm halkaisijaltaan olevia keriä. Nuo pikkukerät on sitten kiinnitetty kranssipohjaan kuumaliimalla. Tuo kuumliimapistooli on kyllä varsin kätevä olemassa, mutta yleensä sitä tulee liimailtua samalla muutakin kuin olisi tarkoitus. Vähintään omia sormia..Hullun hommaa sanoisi joku. Mutta sopinee tähän päivään kuin nenä päähän tai kerä kranssiin, koskap tänään vietetään myös maailman mielenterveyspäivää.

Tämmöinen kranssi ei ole turhan tarkka siitä, minkälaisia lankoja se syö. Tähän käyvät käytännössä kaikki paksuudet ja laadut, kunhan värit jotenkin miellyttävät silmää. Jämälankojen lisäksi tähän onkin kätevää upottaa esimerkiksi kaikki jossain mielenhäiriössä kotiin kannetut ja myöhemmin laadultaan kelvottomiksi todetut akryylihirvitykset. Jos meinaan niitä jonkun muunkin kaapeihin on kulkeutunut kuin allekirjoittaneen:)

Roosa nauha -päivänä pukeudutaan myös pinkkiin. Ellei tuota väriä omasta vaatekaapista löydy, kannattaa käydä kurkkimassa vaikka Facebookin Saumanvara-ompeluryhmän Roosa nauha -hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Huutokauppa on avoinna tänään klo 10-22 ja tarjolla on upeita käsintehtyjä ihanuuksia hyvän asian puolesta!

Seinäjoen Käsityömessut 2014

Aivan ihanat nappipannunaluset by Filttiina.

Inspiroiva messupäivä Lakeuden Ristin maisemissa takana! Hyppäsin aamuseitsemältä Helsingistä käsityöunaan, jolla puksuteltiin Pohjanmaalle ja tarkemmin Seinäjoki Areenan Käsityömessuille. Varsin mukava idea kerätä junavaunullinen innokkaita neulojia/virkkaajia/muita värkkääjiä ja ottaa mukaan lankakeriä ja junasukkien ohjeita, niin johan sujuu matka joutuisasti. Tunnelmaa junasta ei ainakaan puuttunut!

Käsityöjunassa on tunnelmaa.

Ihania ideoita, taitavia tekijöitä ja paljon hyvää mieltä tarttui messuilta mukaan. Ja ihan vähän ostoksiakin:) Uusin Roosa nauha -sukkaohjekirjanen pääsee varmasti käyttöön. Ja jos ei osaa päättää haluaako tummat vai vaaleat sukat, niin joutuu näköjään ostamaan tuplamäärän lankaa:) Ja saa toivottavasti kahdet sukat!

 

Visiitti Seinäjoen messuille oli laatuaan ensimmäinen omalla kohdallani. Paikan päällä oli varsin leppoisa meininki, runsaasta messuvierasmäärästä huolimatta. Tarjolla oli mm. lankoja, kankaita, helmiä, askartelutarvikkeita, kuohuviinibari, blogi lounge, Jukka Rintalan pukujen näyttely, muotinäytös, työpajoja ja ja.. Koko päivä siellä sujuvasti ainakin kului, eli paljon katseltavaa ja koettavaa.

Jukka Rintalan iltapukueleganssia juhlapukunäyttelyssä. Ei sille vaan mitään voi, että nämä ovat todella tyylikkäitä. Tosin, en ihan heti keksi missä tollaista voisi itse käyttää - tai mikä ehkä olennaisempaa - millä rahoilla sellaisen saisi hankittua. Tyydyn siis kaukoihailuun.

Design Pylsyn kynttilät juhlistavat kattauksen.

Korvatunturiltakin oltiin messuilla jo tiedusteluhommissa:)

Moderni himmeli. Ei hullumpi!

Ontelokuteesta virkatut, puuvillanauhassa roikkuvat yrttiruukut Lankavan osastolla olivat varsin kekseliät ja pirteät.

Trikookuteesta amppeli ja kanervien ympärille suojaruukuksi vähän ruskeaa pakkauspaperia. Yksinkertainen on kaunista!

Messut jatkuvat vielä huomenna sunnuntaina, joten jos lakeus kutsuu, niin käykää ihmeessä kurkkaamassa.

Heijastinpäivä 1.10.

Tänään vietetään valtakunnallista heijastinpäivää. Liikenneturvan havaintojen mukaan vain puolet meistä kantaa mukanaan tätä edullisinta henkivakuutusta. Mikä on kyllä melko kummallista. Markkinoilla on tarjolla jos jonkinlaisia, eri muotoisia, -kokoisia ja -värisiä heijastimia. Niitä myös jaetaan maksutta monissa tapahtumissa varsinkin näin syksyisin. Mihin nuo kaikki heijastimet oikein päätyvät, ellei niitä käytetä? Onko jossakin heijastinten hautausmaa?

Kesän jälkeen sitä helposti tajuaa, että takista tai repusta uupuu heijastin. Niin kävi minullekin, kun huomasin yhtäkkiä, että aamuisin töihin lähtiessä on oikeasti pimeää. Siispä heijastimet esiin ja äkkiä.

Heijastavia asioita on näppärää tehdä myös itse. Tarvitaan vain pala heijastinnauhaa, avainmenperärengas tai joku muu kiinnityssysteemi ja jokunen farkkutilkku. Sekä ompelukone ja vähän kärsivällisyyttä:) Tosin näitä ei virallisesti saisi kutsua heijastimiksi kun eivät ole Kuluttajaviraston hyväksymiä, mutta ainakin omien taskulampputestien valossa näkyvät oivallisesti. Ollaan siis loistavia tänään!