Kädentaitomessuinspiraatiota ja bodykoukku

Ompeluverstaalta iltaa! Kone on surissut viime aikoina lähinnä iltaisin lapsen mentyä unille. Päivällä kyseisen puuhan vaikeuskertoimet ovat aiempaan elämään verrattuna kasvaneet huomattavasti, kun sekä ompelukoneen polkimet että lattialle levitetyt kankaat ja kaavat ovat lapsen mielestä niin vastustamattomia, että niitä on pakko päästä tutkimaan. Siinä touhussa kaavapaperi saa kyytiä, kaava-arkista irtoilevat kulmat ja nuppineulat ne vasta kiinnostavia ovatkin. Paras siis hipsiä verstaalle vasta iltaisin.

Oma vauva kasvaa silmissä ja monien pikkuvaatteiden perään saakin enää vain haikailla. Kun onhan se nyt niin, että vaikka vajaan vuoden ikäiselläkin body on kätevä vaate, niin kyllä se näyttää paljon söpömmältä 50- kuin 80-senttisenä versiona. Onneksi siskon perheeseen on alkuvuodesta tulossa pikkuinen, niin on hyvä syy ommella pikkuvaatteita.

Joskus olen ihmetellyt joidenkin innostusta bodyjen ompeluun. Kun onhan se nyt älyttömän hankalaa saada reunakantteja nätin näköisiksi ja sopivalle kireydelle ilman peittaria ja kantinkääntäjää. Ja kun niitä pieniä 8 mm rengasneppareitakaan ei vissiin saa Suomesta mistään, niin miksi vaivautua, kun Henkkamaukka myy luomupuuvillaisia bodyjen tuplapaketteja alle 10 eurolla?

Jossain mielenhäiriössä lähdin minäkin sitten kuitenkin kokeilemaan bodyn ompelua, vaikkakaan se ei kyllä ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä. Reunakaitaleet olivat joko liian kireällä tai kaula-aukot lörpöttivät, nepit kohdistuivat miten sattuu eikä sopivia kaavojakaan tuntunut ensi alkuun löytyvän. Kunnes sitten muutaman ei-niin-onnistuneen testikappaleen jälkeen jokin taisi loksahtaa kohdalleen ja aloin kummallisesti ymmärtää niitä, joiden koneilta putoilee bodyjä yhtenään. Kun eivät ne 10 mm nepparitkaan lopulta aivan mahdottomilta mollukoilta näyttäneet noin pienessä vaatteessa. Tosin, huolellisesta suunnittelusta ja kiinnityspaikkojen harkinnasta huolimatta pääsi käymään niin, että jokunen neppari meni väärinpäin. Onneksi pitkäpinnainen mies oli paikalla ja irrotti väärinpäin menneet kätevästi korupihdeillä ennen kuin ehdin täysin hermostua. Tämän ihanuuden valmistuttua tunsin huono äiti -pistoksen siitä, ettei omalla vauvallani ollut tämmöisiä silloin kun hän mahtui kokoon 56. Joten ompelupöydällä odottaa jo seuraava koossa 80!

Kangas on Paapiilta, sopii kuin nuotti vihkoon siskon perheeseen, jossa lapsen vaunut ja piltit tienataan musiikilla. Kaava uusimmasta Ottobresta 6/16.

Vasemmalta: pöllöpuuvilla ja pallotrikoo Kankainen, mustavalkoiset joustocolleget Metsola, sadepisarajersey Käpynen, vaaleanpunainen, keltainen ja pilkullinen trikoo Paapii ja harmaa tähtineulos Vanja Sea.

Arkiruljanssin keskeltä hyppäsin lauantaina päiväksi Tampereelle Kädentaitomessuille. Viime vuonna messut jäivät väliin ja siksi ehkä olikin nyt niin ihanaa päästä katsomaan ja inspiroitumaan muiden osaamisesta ja ideoista. Tietysti päivän viettäminen samanhenkisessä naisseurassa ilman lasta on jo sinänsä virkistävää vaihtelua normiarkeen. Mutta ennen kaikkea ihanaa oli vaan antaa ideoiden virrata ja inspiraation iskeä katselemalla kaikkia ihanuuksia, joita oli taas useampi messuhalli pullollaan. Kukkaronnipsujakin tuli availtua udeammin kuin kerran tai pari, joten onnistunut reissu lienee ollut siitäkin näkökulmasta. Suurin osa ostoksista oli kankaita, joten polttoainetta ompeluinnostukselle pitäisi riittää hetkeksi.

Olen sen verran kulkenut erilaisillä kädentaitomessuilla, että suurin osa näytteilleasettajista ja heidän tuotteistaan on ainakin jollakin tasolla tuttuja. Niinpä on aina hauskaa, kun löytää jotain ihan uutta. Ja tässä tapauksessa myös ihanuutta. Sanoisin, että messujen paras löytö oli Napikkaan kojulta mukaan tarttunut tunikatakki tytölle. Selkeän yksinkertainen ja kaunis malli, josta muutama nerokas yksityiskohta teki niin houkuttelevan, että tämä lähti mukaan. Siitäkin huolimatta, että kotonakin on kasa kankaita. Mutta koska myynnissä ei ollut aikuisten kokoja, riittää ompeluhommia omallekin koneelle. Taidankin tästä ryhtyä kaavojen tekoon niin voidaan olla samikset:)

Minttunappeja ystävälle

Kaupat pursuilevat sydämenmuotoisia suklaarasioita, vaaleanpunaisia nallepostikortteja ja pörröisiä pikkumaskotteja. Ystävyys halutaan kuorruttaa pitsiin, röyhelöihin ja suklaaseen. Tänä vuonna ystäviä houkuttelee vaaleanpunaisen lisäksi myös 50 harmaan sävyä ja elokuvissa käyminen taitaakin olla monelle se tämän päivän juttu. Tosin ystävänpäivän lisäksi ahkeraan elokuvissakäymiseen ja ravintolapöytien varaamiseen saattaa näin taantuman aikana olla vaikutusta myös ns. huulipunaindeksillä.

Päätin laittaa markkinataloudelle kampoihin ja tehdä ystävänpäivämakeiset itse. Minttunappien ohje löytyi vanhasta kunnon Tule mukaan Leivomme Anni Helena kanssa -keittokirjasta. Kirja on ollut suosittu 80-90 -luvuilla ja omassani on omistuskirjoitus mammalta vuodelta 1990. Syntymäpäivälahja lähes tasan 25 vuoden takaa!

Kirjan kuvat ovat mukavan nostalgisia. Ohjeet ovat hyviä ja helppoja perusohjeita, sellaisia luottoreseptejä, joilla onnistutaan aina. Tosin pakkauskokojen muuttuminen vuosien varrella saattaa tehdä leipurille tepposet, ellei ole tarkkana. Tässäkin minttunappien ohjeessa lukee "1 pkt tomusokeria", mutta mitään grammamääriä ei ole mainittu. Ilmeisesti painatushetkellä ei käynyt mielessä, että pakkauskoot saattavat joskus muuttua, tai että joku saattaa säilyttää kirjan ja tehdä sen ohjeilla leipomuksia niin pitkään, että tuona aikana koot aivan varmasti muuttuvat.

Tänä päivänä tomusokeripaketin koko on 500 g, mutta 25 vuotta sitten se oli jotakin muuta. Näin jo silmissäni sellaisen sinisen pienen paketin, mutta sen koosta ei ollut mitään tietoa. Onneksi joku muukin oli pähkännyt samaa asiaa ja Google kertoi painoksi 225g. Joten sitten ei muuta kuin kokkailemaan!



Minttunapit
Noin 40 kpl

225 g          tomusokeria
1 dl             vettä
1-2 pisaraa piparminttuöljyä
50 g            taloussuklaata

Mittaa sokeri ja vesi kattilaan. Keitä seosta keskilämmöllä välillä sekoitellen noin 25 minuuttia, eli kunnes se hiukan sakenee. Kannattaa välillä kokeilla saostumisen astetta tiputtamalla tippa seosta esimerkiksi lautaselle. Jos seos jähmettyy, on se valmista. Jos pisara jää tahmaiseksi, jatka keittämistä.

Kun seos on tarpeeksi paksua, lisää joukkoon piparminttuöljy ja ota kattila pois liedeltä. Öljyä saa apteekista ja se on vahvaa, 1-2 tippaa tosiaan riittää, ellet halua tehdä kurkkupastilleja. Öljyn tilalla voi käyttää myös marketeista saatavaa piparminttuesanssia, jota tarvitaan reilusti enemmän 10-20 tippaa.

Nostele seosesta pieniä nokareita leivinpaperin päälle jähmettymään. Tässä vaiheessa seos jähmettyy myös kattilaan vauhdilla, joten toimi nopeasti. Kun piparminttunapit ovat jähmettyneet, sulata suklaa ja pursota nappien pinnalle haluamasi koristeet.

Makeata ystävänpäivää! Meilläkin aiotaan tänään elokuviin, katsomaan Stephen Hawkingin ja Jane Wilden rakkaustarinaa elokuvassa Kaiken teoria.

Roosa nauha -päivän jämälankakranssi

Tänään vietetään Syöpäsäätiön Roosa nauha -päivää. Olisikohan Aleksis Kivikin pukenut seitsemän veljestään pinkkiin? Kun 10.10. sattuu olemaan myös Aleksis Kiven päivä.

Siispä pinkit seiskaveikkakerät esiin ja tuumasta toimeen. Tämä lankakeräkranssi valmistui pienistä jämälankanöttösistä. Päivän väreissä tietysti. Olen siis tainnut joskus tehdä jotain muutakin tuon värisitä langoista, kun kerran niitä jämiäkin oli kertynyt:)

Kranssin pohjana rautalangalla ympyräksi kieputettuja pajunoksia. Pyörittelin lankajämistä pieniä, suunnilleen 2-4 cm halkaisijaltaan olevia keriä. Nuo pikkukerät on sitten kiinnitetty kranssipohjaan kuumaliimalla. Tuo kuumliimapistooli on kyllä varsin kätevä olemassa, mutta yleensä sitä tulee liimailtua samalla muutakin kuin olisi tarkoitus. Vähintään omia sormia..Hullun hommaa sanoisi joku. Mutta sopinee tähän päivään kuin nenä päähän tai kerä kranssiin, koskap tänään vietetään myös maailman mielenterveyspäivää.

Tämmöinen kranssi ei ole turhan tarkka siitä, minkälaisia lankoja se syö. Tähän käyvät käytännössä kaikki paksuudet ja laadut, kunhan värit jotenkin miellyttävät silmää. Jämälankojen lisäksi tähän onkin kätevää upottaa esimerkiksi kaikki jossain mielenhäiriössä kotiin kannetut ja myöhemmin laadultaan kelvottomiksi todetut akryylihirvitykset. Jos meinaan niitä jonkun muunkin kaapeihin on kulkeutunut kuin allekirjoittaneen:)

Roosa nauha -päivänä pukeudutaan myös pinkkiin. Ellei tuota väriä omasta vaatekaapista löydy, kannattaa käydä kurkkimassa vaikka Facebookin Saumanvara-ompeluryhmän Roosa nauha -hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Huutokauppa on avoinna tänään klo 10-22 ja tarjolla on upeita käsintehtyjä ihanuuksia hyvän asian puolesta!