keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Pipareita ja ponchoja
Huomenna alkaa joulukuu, joten sen lisäksi, että pääsee käsiksi kalenterin ensimmäiseen luukkuun, on korkea aika leipoa pipareita:) Taikinan teko on aina yhtä juhlallinen prosessi. Koska se taikinahan tehdään itse, kaupan taikinat eivät mitenkään voi maistua samalta.
Eikä oikeastaan mikä tahansa itse tehty taikinakaan. Se ainoa oikea joulupiparitaikinan resepti kaivetaan vuosi toisensa jälkeen esiin äidin 1960-luvun keittokirjasta ja jos sitä syystä tai toisesta ei ole saatavilla kotona paperilla, sen saa helposti äidiltä puhelimessa. Tällaiseenkin keinoon olen joutunut turvautumaan, kun oli käynyt sellainen katastrofi, että irtolapulle kirjoiteltu ohje oli joutunut hukkaan. Mutta jottei näin pääsisi käymään enää tulevaisuudessa, se ainoa oikea piparkakkutaikinan ohje menee alkuperäiskielellä näin:
Aidot joulupiparit
2 munaa
400g sokeria
3 dl siirappia
3 dl kermaa
3 dl voisulaa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettuja neilikoita
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
3 tl soodaa
750g karkeita vehnäjauhoja
500g hienoja vehnäjauhoja
Sekoita aineet yllä olevassa järjestyksessä. Vatkaa taikina ennen jauhojen lisäystä. Anna taikinan kovettua jääkaapissa yön yli. Paista piparit miedossa lämmössä kauniin ruskeiksi.
Suomennos: Olen käyttänyt vain yhtä laatua venhäjauhoja, ihan tavallista Sunnuntaita tai Emäntää tai mitä aina milloinkin on kaapista löytynyt. Tälle taikinalle sopiva mieto lämpö on 200 astetta. Eli huomenna meillä herkutellaan pipareilla. Täytyy varmaan vähän käydä kurkkimassa taikinapurkkia yölläkin, ettei tonttu vaan käy syömässä kaikkea taikinaa:)
On täällä sentään jotain muutakin saatu aikaan. Taas yksi poncho lähti maailmalle, tällä kertaa työpaikalta yhden vapaaehtoistyöntekijän matkaan. Lanka on Dropsin Delight ja malli sama vanha tuttu kuin niin monessa muusakin täällä nähdyssä ponchossa.
Kusti on polkenut lähipostiin myös tämän kierroksen toiseksi viimeisen paketin Salaiselta Neuleystävältä. Tänään en päässyt sitä hakemaan, joten huomisessa on muutakin jännää odoteltavaa kuin se mitä paljastuu joulukalenterin luukusta:) Siispä ihanaista alkavaa joulukuuta kaikille, näin reilu tunti etuajassa kun vielä just ja just ollaan marraskuun puolella!
maanantai 28. marraskuuta 2011
Toiset lähtee, toiset jää
Hautajaiset eivät yleensä ole koskaan kovin mukavia tilaisuuksia. Siitäkään huolimatta, että siellä lähes varmasti näkee niitä tuttuja ja sukulaisia, joita ei pitkään aikaan ole tavannut. Kun ei ole ehtinyt tai päässyt paikalle, kun on pitänyt olla töissä, niin usein on ollut jotain muuta. Kuolema pysäyttää kiireisemmänkin ja kutsuu jäljelle jääneet yhteen. Hautajaiset voivat olla tunnelmalliset, ne voivat olla lämminhenkiset ja usein ne ovat myös varsin tunteelliset. Mukavia ne eivät siltikään ole, vaikka nuo adjektiivit periaatteessa ovatkin positiivisia.
Jotakin noista tunnelmista on luvassa vielä ennen joulua. Suruviesi iäkkään sukulaisen poismenosta saavutti kesken pikkujouluvaatteen metsästyksen, ja sen hetkisten asioiden tärkeysjärjestys heitti kerralla kuperkeikkaa.
Liekö ollut etiäinen kuiskuttelemassa, kun korttiaskartelijan pajasta syntyi tällainen osanottokortti. Tämä kortti on tehty ennen tietoa sukulaisen poismenosta. Harvoin näitä tulee tehtyä, mutta nyt se löysi paikkansa ja tarkoituksensa saman tien.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Enkeleitä, onko heitä
Eiköhän näin joulun alla enkeleitä ole monessa muodossa. Enkelit askartelevat joulun alla pukinkonttiin läheisilleen monenlaista annettavaa. Enkelit lahjoittavat joulun alla tavaraa tai rahaa vähävaraisten perheiden joulunviettoon. Ja enkeleitä kannetaan kotiin tavaratalojen jouluosastoilta, sisustus- ja lahjatavarakaupoista ja askarrellaan lasten kanssa päiväkodissa, kerhossa tai kotona. Ja kyllä niitä askartelevat ihan aikuisetkin:)
Nämä enkelit ovat kierrätyksen asialla. Kaupasta näitä varten on hankittu vain tuo pää ja kädet, muut materiaalit ovat aiemmin olleet jossain muussa käytössä tai jääneet yli muista projekteista. Tämmöisen kierrätysenkelin tekeminen on oikeastaan aika helppoa. Ja varsin hauskaa. Yksi juttu mikä tuon pään lisäksi ehdottomasti tarvitaan on kuumaliimapistooli, kaiken muun voikin aikalailla näistä ohjeista soveltaa oman mielen mukaan.
Suuri osa kierrätysenkeliin tarvittavista materiaaleista löytyy useimmiten kodin kaapeista ja varastoista:
Enkelin pää ja kädet
Pahvia tai jotain muuta tukevaa taipuisaa materiaalia vartalon muotoiluun
Piippurassia käsivarsiksi
Erilaisia kangaspaloja vaatteiksi
Vanha pitsiliina hameeksi
Pahvia sekä halutessa valkoisia höyheniä siipiä varten.
Näiden enkeleiden hameen alunen on tehty kirkkaasta muovipakkauksesta, joissa esimerkiksi myydään joitain vaatteita tai leluja.
Ensin vartalomateriaalista pyöräytetään sopivankokoinen ja -korkuinen kartio, joka niitataan kiinni. Alaosa tasataan saksilla niin, että kartio pysyy tukevasti pystyssä. Taita piippurassi keskeltä, laita reilusti kuumaliimaa enkelin hartioiden ja pään sisään ja työnnä piippurassi keskikohdastaan enkelin pään sisään. Näin pää on saanut hartiat ja käsivarret, kun taitat piippurassit kohtisuoraan sivuille. Pursota kuumaliimaa posliinikäsien sisään ja työnnä kädet paikoilleen piippurassin kumpaankin päähän. Omat enkelini eivät ole kovin pitkäkäsistä laatua, joten leikkasin valmiista piippurassipätkästä kummastakin päästä parisen senttiä pois ennen posliinikäsien liimaamista. Lisää tämän jälkeen vielä liimaa enkelin hartioiden ja pään sisään piippurassin päälle ja liimaa koko komeus ihan aluksi leikkaamasi vartalokartion yläpäähän.
Seuraavaksi päästäänkin naisten lempipuuhaan, eli pukeutumiseen. Leikkaa sopivasta kankaasta hiukan vartalokartoa matalampi kangaspala hameeksi. Leveyden voit päättää sen mukaan kuinka leveähameisen enkelin haluat. Ompele hamekangas lieriöksi ja käsittele helma haluamallasi tavalla. Minä ompelin helmaan päärmeen, mutta sinne sopivat myös pitsit ja koristenauhat yms. Ompele hameen yläosaan rypytyslanka ja kiristä hame vartalon päälle kainaloiden alapuolelle. Hihoja varten leikkkaa käsivarren mittaiset palat, huolittele hihansuu ja ompele hihat oikeat puolet vastakkain putkiloiksi, joka jää molemmista päistä auki. Käännä hiha oikein päin ja solmi narulla kiinni sopivaan kohtaan käsivartta, niin että hihansuut tulevat kauniisti käsien päälle.
Alusvaatteet ovat näin valmiina. Leikkaa hameeksi tulevasta pitsiliinasta keskustasta irti sen kokoinen ympyrä, että saat liinan pujotettua enkelin pään yli alushameen päälle. Leikkaa mielummin hiukan liian pieni kuin liian suuri aukko, koska aukko joka tapauksessa venyy pitsiliinamekkoa päälle puettaessa. Liimaa pitsiliina kuumaliimalla sopivalle korkeudelle. Liimaa kannattaa käyttää runsaasti, jotta leikattu virkkuureuna ei lähde purkautumaan.
Tässä vaiheessa näkyvissä on pitsiliinan leikkuureuna ja enkelillä on myös kirkkoon epäsopivasti paljaat olkapät. Joten jotain vielä puuttuu. Näiden peittämiseksi leikkaa kankaasta sen verran pitkä suorakaide, että se kaksinkerroin taitettuna peittää pitsiliinan reunat ja leveys on sellainen, että olkapäät jäävät peittoon. Leikkaa kaitaleen keskelle pääntie ja pujota tämä yläosa enkelin pään yli. Solmi kaitale vyötäröltä koristenauhalla ja asettele helmat niin, että alta ei näy pitsiliinan yläreunan liimaa. Mikäli pitsiliinan liimasauma on kovin alhaalla tai yläosa ei leveyssuunnassa peitä kaikkia liimajälkiä, voit leikata kankaasta kaitaleen ja kietaista sen enkelin vyötärölle ennen yläosan asettelua ja vyötärönauhan sitomista. Kaula-aukko koristellaan nauhalla, joka liimataan kuumaliimalla kauniille laskoksille.
Siivet leikataan valkoisesta pahvista. Ne voi jättää joko valkoisiksi, liimata niihin valkoisia höyheniä kuten tässä tai vaikka koristella kullan-, hopean- tai helmiäisenhohtoisilla spraymaaleilla. Siivet liimataan kuumaliimalla enkelin selkään ja näin enkeli on valmis.
Enkelitä viikonloppuunne!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Sirkuskakku
Miltä näyttää sirkuskakku? Sain töistä haasteen, sirkuskakun leipomisen. Googlailin ja löysin erilaisia sirkustelttaa imitoivia luomuksia. Mikään niistä ei kuitenkaan päässyt tuotantoon, vaan eilisen vapaapäivän aikana värkkäilin tämmöisen sirkuskakun. Tässä ei ole sirkusteltan muotoja eikä norsuja, koska tämä onkin Tiedesirkuskakku.
Olin töissä luvannut, että erään ison projektin loppuraportin valmistuttua voisin leipoa vaikka kakun. Idea kakun aiheesta heitettiin kollegojen suunnasta ja se paisui kuin pullataikina, kun kehittelin ja pyörittelin erilaisia toteutusvaihtoehtoja. Ja tässä se nyt on. Sokerimassakoristeinen ulkokuori kätkee sisälleen kinuskivaahtoa ja vadelmia. Nam nam mikä yhdistelmä, makea kinuski ja kirpeät vadelmat. Ihanuuteen löysin oivallisen reseptin täältä, tein sekä pohjan että täytteen tuon ohjeen mukaan. Koristelu sen sijaan on päättyneen projektin teeman mukainen: saippuakuplia. Kuplien ääriviivat on paineltu sokerimassakuorrutteeseen lääkemitalla ja kuplat on väritetty pastaväreillä. Alkuperäiseen kuva- ja värimaailmaan voi kurkata täällä. Eli paljastetaan nyt työkuvioista sen verran, että tuon projektin kanssa joltakin kantilta minulla on ollut aika paljonkin tekemistä:)
Eilisessä postauksessa komeili työpaikan vanhasta julisteesta tehtyjä lahjapaketteja. Eilen kirpputorilta kotiin kannetut tapettirullat pääsivät tänään heti käyttöön ja taittelin pari rasiaa virkatuille sydänkoristeille. Sydänten ohje löytyy viime vuoden marras-joulukuun Suuren Käsityölehden välissä olleesta joululiitteestä.
Rasioissa on käytetty kahta erilaista tapettia, molemmat kohokuvioisia. Lopputulos on oikein söpö, mutta vähän tukevampi materiaali tuntuisi sopivan näihin paremmin. Pysytellään siis edelleen niissä työpaikan vanhoissa julisteissa, mitä nyt välillä tapahtuu tällaisia harharetkiä tapettimaailmaan.
Makoisaa kohta alkavaa keskiviikkoa kaikille!
maanantai 21. marraskuuta 2011
Kierrätystä ja vapaapäivän viettoa
Täällä vietetään vapaapäivää superkiireisen viikonlopun jälkeen ja aamulla sai nukkua vähän pitempään. Tuntuu kyllä, että kun unelle antaa pari lisätuntia niin se mieluusti ottaisi niitä vieläkin enemmän, sen verran unisilta silmät tuntuu vieläkin.
Viikonlopun myyjäisrumbasta on selvitty ehjin nahoin ja hiukan vähemmän oli kotiinpäin kuskattavaa kuin myyjäispaikalle mennessä. Hyvä niin. Varsinkin näitä korvakoruja meni kaupaksi mukavasti. Esillepanoa pähkäsin pitkään ja lopulta päädyn hyödyntämään säästämiani lankakerän sisusrullia. Töpöttelin rullat ulkopuolelta valkoisella askartelumaalilla "lumisen" näköisiksi ja päällekkäin pinottujen rullien reunoihin oli näppärä ripustaa myytävät korut esille. Sitä mukaa kuin koruja meni kaupaksi, nappasin tyhjät rullat pois ja näin teline oli aina täyden näköinen.
Tämä vapaapäivä oli tarkoitus pyhittää eräälle toiselle projektille, villakangastakkien ompelulle hyvän ystävän 5-vuotiaille kaksostytöille. Mutta koska ihminen (ainakin minä) aina yliarvioi oman ehtimisensä suhteessa käytettävissä olevaan aikaan ja sortuu tekemään kaikkea muuta kuin mitä on etukäteen suunnitellut, niin lienee oikeammin sanoa, että koitan piirtää takkien kaavat tänään ja leikata kankaat. Ompelu jääköön sitten tuonnemmaksi.
Olen nimittäin luvannut leipoa töihin huomiseksi kakun erään ison projektin päättymisen kunniaksi. Aamupäivä kuluikin selaillessa kaikenlaisia reseptejä ja koristeluideoita ja sitten lähdinkin ex tempore käymään Espoon Confetissa. Tiesin kyllä, että kyseinen kauppa on kakkuleipurin paratiisi, mutta koskaan aiemmin en ollut sinne itse eksynyt. Nyt tuli käytyä ja tuloksen näette sitten huomenna:)
Samassa pihassa sattui olemaan Fida lähetystori, joten kun kerran siellä päin olin, kävin kurkkaamassa myös Fidan tarjonnan. Sieltä tarttui mukaan mm. aivan ihana printtikangas, josta löytyy kivoja kuvioita koristeeksi vaikka mihin. Samaten tulin sieltä ulos pari rullaa kohokuviotapetteja kainalossa. Tapetit ovat tosi monikäyttöisiä askartelussa ja opiskeluaikana akavarellimaalauskurssilla ollessani opin myös, että kun tapetin kääntää nurin päin, saa siitä oivallisen akvarellipaperin! Tuota kikkaa köyhä opiskelija käytti monet monituiset kerrat. Tällä kertaa ajattelin kokeilla tapeteista mm. tämmöisiä:
Olen monesti ihaillut pahvista tai tukevasta paperista taiteltuja rasioita, joihin on helppo sujauttaa pieniä lahjoja. Töistä olin tuonut yhden vanhan näyttelyjulisteen kotiin siinä tarkoituksessa, että siinähän on mainiota materiaalia tämmöisiin rasioihin. Tuloksena oli tukevia ja siistejä lahjarasioita, joita tein ajatuksella, että myyjäisissä korvakorujen ostajille olisi antaa kiva rasia, mikäli korut menevät lahjaksi. Näitä ajattelin kokeilla myös tuosta tapetista. Rasian taittelukaan ei ollut ollenkaan niin hankalaa kuin olin jostain syystä luullut, selkeä video-ohje löytyy täältä.
Rattoisasti on siis tämä vapaapäivä kulunut, vaikkei olekaan tullut tehtyä ihan niitä asioita joita olin alunperin ajatellut. Iltapäivällä on tiedossa vielä kasvohoito kosmetologilla piiiitkästä aikaa, voiko sitä enää rentuttavampaa olla:) Hyvää alkanutta viikkoa teille itse kullekin!
lauantai 19. marraskuuta 2011
Farkkulaukkuja
Eilen oli pystytysten päivä, kun ensin olin mukana laittamassa pöytiä valmiiksi Espoon seudun käsityöyhdistyksen juhlamyyntinäyttelyä varten ja iltapäivällä rakensin esittelypöydän leipätyön messukeikkaa varten. Tämä päivä onkin sitten kulunut puhetöissä ensin oikeissa töissä ja sitten harrastustöissä. Ja huomenna homma jatkuu käsityötöiden osalta.
Tuota käsityöyhdistyksen tapahtumaa varten oli melkomoinen pakkaus-, hinnoittelu- ja viimeistelyrumba menossa eilen myöhään iltaan ja nyt koko päivän touhuamisen jälkeen on vähän semmoinen olo että noh. Mitä sitä nyt tekisi, kun ei ole pakko tehdä mitään?
Myyntiin lähti yhtä ja toista jotka juuri ja juuri olen ehtinyt ja muistanut kuvata, mutta joista en tänne ole ehtinyt vielä kirjoittaa mitään. Tässä siis jotain sellaista.
Taas yhdet farkut ovat antaneet uuden elämän, tällä kertaa neljälle eri kokoiselle laukulle. Vyötäröstä ja sen alapuolisesta osasta muotoutui olalla keikkuva pussukkalaukku ja punteista kolme Flootaa.Vielä olisi yksi puntinpuolikas jäljelläkin, josko vaikka kännykkäpussin siitä tekisin kun idea jo olis valmiina.
Kirpputoreilla pyöriessäni olen virittänyt yksityiskohtien tarkkailusilmät äärimmilleen. On mukava käyttää farkuista valmiiksi löytyviä koristeita ja muita ominaisuuksia kuten nappeja, vyölenkkejä yms. Tuohon yksityiskohtasilmään nämäkin farkut osuivat ja kaikki kukkabrodeeraukset onkin napattu farkuissa olemassa olleista kuvioista. Flootan koristeena oleva nappi on napattu toisista farkuista.
Ja mitäkö sitä nyt illalla sitten oikeasti tekisi? Taidan virkata lumitähtiä huomiseksi lisää. Kun ei sitä kumminkään näköjään osaa olla tekemättä mitään:)
tiistai 15. marraskuuta 2011
Sytykeruusut
Kauniita kananmunankennoista tehtyjä sytykeruusuja on näkynyt yhdessä ja toisessa blogissa. Idea on aivan mainio, kuka sen ikinä onkaan alunperin keksinyt. Niinpä minäkin, tarpeeksi ensin katseltuani - ja kananmunakennoja keräiltyäni - päätin ryhtyä kokeilemaan, kuinka paljon tässä hommassa sulaa talia päätyy muuallekin kuin ruusuihin.
Materiaalina minulla oli harmaita, vihreitä ja sinisiä pahvikennoja. Lisäksi tarvitaan talia kynttilöistä ja näppärät sormet, kattila joka ei ole ihan se talouden paras mahdollinen ja jonkinlaiset kuumaa talia ja vetta sietävät pihdit. Erinomaisen ohjeen löysin täältä.
Ruusujen teko sujui pääasiassa juuri niin ruusuisesti kuin näiden suhteen kai yleensä on ollut tapana käydä. Muutama yllätyskin matkalle kuitenkin mahtui. Ensimmäiseen törmäsin kananmunakennojen kohdalla. Harmaissa kennoissa oli selkeät kupit, joihin ruusut oli helppo koota. Sinisistä ja vihreistä kennoista tulikin sitten vähän irtopainoksia, joista muutamien sisuskalut kävivät oikein kunnolla uimassa steariinissa., kun ruusu päätti hajota kesken kastetilaisuuden. Enpä ole koskaan aikaisemmin tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että kennot on muotoiltu eri tavalla.
Seuraava haaste oli tali. Ohjeen mukaan vesihaudepurkkiin laitetaan ensin vettä pohjalle ja tali sulaa veden pinnalle. Joo, helppoahan se olisi nähdä sulaneen talin määrä ja tietää koska kynttilöitä on syytä sulattaa lisää, jos tali olisi ollut jonkun väristä! Aoitin valkoisilla kynttilöillä ja talihan ei sulana ollutkaa valkoista vaan ihan väritöntä, joten aikalailla arpapeliksi meni talin määrän arviointi. Seuraavat kynttilät olivat punaisia, mutta eivät läpivärjättyjä, joten ihan tulipunaisia ruusuja en saanut aikaiseksi. Kastoin kaikki ruusut kahteen kertaan ja ripottelin päälle vähän hilettä.
Kolmas ihanuus tässä hommassa oli kattila. Sulatin kynttikät kattilassa vesihauteessa olevassa lasipurkissa, tarkoituksena välttyä isolta ja hankalalta tiskiltä. Totuus kuitenkin on, että talitusoperaation jälkeen talia oli roiskunut kiehuessa sekä kattilan reunojen sisäpuolelle tasaiseksi nauhaksi että valunut pitkin hellaa (sanomalehtisuojuksista huolimatta) ruusuja edestakaisin kattilassa olevaan purkkiin ja sieltä pois nostellessa. Niinpä kun ruusut olivat valmiina aivan mainioita ja niin nättejä että mahtaako niitä raaskia polttaa ensinkään, niin kattila ei totisesti ollut sitä.
Summa summarum, ruusut onnistuivat hyvin ja näyttävät nätiltä ja kattilakin lähti puhtaaksi, joten näiden parissa kului lauantai-iltapäivä oikein rattoisasti. Ja kyllä näitä voi tehdä toistekin, kananmunankennojen keräys jatkuu:) Itsellä ei harmittavaa kyllä kerrostalossa ole mitään tulisijan tynkää, joten tässä näitä on paketillinen jos toinenkin valmiina lähteään uuteen kotiin viikonlopun myyjäisissä.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Persoonallisia lahjapaketteja
Olen tehnyt ensi viikonlopun myyntitapahtumaan mm. näitä korvakoruja. Myynnin kannalta niissä on haasteena esillepanon lisäksi pakkaus. Toki ne voi sujauttaa paperipussiin ja ne matkustavat varmasti aivan tyytyväisenä asiakkaan kotiin sillä tavallakin. Mutta entä jo korut ostetaan lahjaksi, onko paperipussi silloin kaunis ja persoonallinen lahjapakkaus?
Mielestäni ei. Niinpä aloin pähkäilemään, josko voisin tarjota korunostajille myös jonkun vaihtoehdon kirja- ja askartelukauppojen lahjapakkausten tilalle. Kun sitten törmäsin tähän ideaan wc-paperirullista tehdyistä pikkupaketeista, olin myyty. Saman tien alkoi ankara säästökuuri vessapaperirullien suhteen ja tällaisia sain aikaiseksi.
Erittäin selkeä ja havainnollinen ohje löytyy Annan aarteet -blogista. Kierrätyspaketteihin löytyivät materiaalit helposti kotoa: tyhjiä wc- tai talouspaperirullia, tapettia ja kaikenlaisia mielikuvituksen keksimiä koristeita. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin pakkausten päällystämiseen koristepapereiden sijaan vanhaa tapettia ja kiinnitin sen kaikista reunoistaan kaksipuolisella teipillä. Koristeet löytyivät askartelulaatikon uumenista.
Joten kyllä nyt kelpaa hankkia koruja joulupukin konttiin:)
perjantai 11. marraskuuta 2011
Huopakoruja viikonlopun rientoihin
Väriä, pehmeyttä ja lämpöä marraskuun harmauteen tuovat ihan varmasti nämä huovutetut korut. Tänään on ainakin täällä suunnassa ollut niin tosi harmaa päivä kelien puolesta, joten kun töistä pääsin kotiin, ryhdyin viimeistelemään viime viikolla tekemiäni huovutettuja terälehtiä kukiksi. Ideakukkasena oli tämä kesällä Tallinnasta mukaan tarttunut ihanuus. Ei näistä ihan samanlaisia tullut, mutta ei kai käsintehdyt uniikkikappaleet koskaan sitä olekaan:)
Ensin olin huovuttanut ison kasan terälehtiä. Yhteistyökumppaneina olivat mm. tooosi paksu ja hyvin vettä imevä mainospyyhe, jotta vesikatastrofilta vältyttiin, karjalanpiirakkakaulin tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi, Marseille-saippuaa ja tietenkin paljon vettä. Ja vielä huovutusneula, jonka mahtaviin ominaisuuksiin oikeastaan vasta nyt olen päässyt kunnolla tutustumaan, vaikka neula(t) on lojunut laatikossa jo reilut pari vuotta.
Huopakukkasilla voi koristaa vaikka pipon, kiinnittää hartiahuivin tai tuunata laukun. Takapuolelle on ommeltu rintakorumekanismi, hakaneulasta hiukan modernimpi vaihtoehto. Tuossa Tallinnan tuliaisessa on samanlainen ja olen monesti käyttänyt kukkaa hiuskoristeena. Hiuspinnin saa helposti pujotettua tuohon kiinnitysneulaan ja niin kukka pysyy hiuksissa vähän kovemmassakin menossa.
Jos sellaisia menoja jollakin vaikka viikonloppuna on tiedossa:) Täällä on luvassa ompelua ja ompelua ja vielä vähän lisää ompelua. Oivallinen tilaisuus siis levittää asunto vielä entistäkin täydemmäksi kaikkia kankaita, lankoja, helmiä, korttitarvikkeita yms. kun miehinen osapuoli lähti viikonlopuksi talvirenkaiden hakuun. Käsityöyhdistyksen juhlamyyntinäyttelyssä ovat kukat livenä tavattavissa.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Mitä sinun farkkulaukustasi löytyy?
Farkkurintamalla on taas ahkeroitu ja tällä kertaa oli Floota-vaihde päällä. Laatikoita on pinottu ja ripoteltu asunnossa sinne tänne, odottamaan kuljetusta uuteen osoitteeseen. Ihan kuin olisi muuttopäivä miniatyyrikoossa:)
Olen ristinyt nämä farkuista tehdyt laatikot Flootiksi. Nimi yhdistää sekä materiaalin että muodon, farkkukankaasta tehdyn laatikon., yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuten kaikki hyvät nimet yleensä, tämäkin tupsahti mieleen ihan vahingossa. Ohimennen mies ehdotti, että haepa tavaramerkki tuolle nimelle. Se taitaa olla ihan liian kallista puuhaa näiden tuomiin tuloihin nähden, mutta hyvistä ideoista pidetään kyllä muuten kiinni ja niitä jalostetaan eteenpäin. Ja siihenpä tarvitsenkin nyt vähän apuja.
Nämä lähtevät etsimään uusia koteja Espoon Tapiolaan 19.-20.11. Näitä on tullut tehtyä aikas monta kappaletta ja niitä löytynee siis jokunen tämän asunnon seinien ulkopuoleltakin. Rupesinpa tässä kerran sitten pohtimaan, minkälaiseen käyttöön nämä oikeastaan päätyvät. Kaikille tuotteille, niin käsityöllisille kuin teollisillekin on yleensä suunnitteluvaiheessa mietitty yksi tai useampia käyttötarkoituksia, mihin juuri tämä tuote sopii ja minkälaiseen kysyntään juuri tämä tarjoaa ratkaisun. Jos omistaisit tällaisen tai harkitsisit tällaisen ostoa, mihin sinä tätä käyttäisit?
Flootan koko on noin 10x15x8 cm. Olen tätä käyttöasiaa paljon pohdiskellut ja yksiä jos toisiakin käyttötarkoituksia keksinyt. Enpä laita tähän nyt kuitenkaan mitään malliksi, koska minua kiinnostavat kovasti kaikenlaiset uudet ideat näiden hyödyntämisestä joko tällaisenaan tai osana jotain muuta. Joten antaa palaa:)
maanantai 7. marraskuuta 2011
Sellanen ol' Viipuri...
Привет из Выборга! Eli terveisiä Viipurista! Reissusta ollaan kotiuduttu ehjin nahoin ja ellei nyt ihan täyden niin ainakin oman kukkaron kera, eli ei tarvinnut tehdä lähempää tuttavuutta taskuvarkaiden kanssa. Tarttui sieltä pellavakankaiden ja ah, aina niin ihanien venäläisten karamellien lisäksi mukaan myös kuvamuistoja.
Siperiaanisen kylmä ilmasto tuntuu tietävän missä kulkee valtakunnan raja, koska yhtä merellisessä ja samalla leveyspiirillä olevassa Helsingissä josta matkaan lähdin, ei ollut ollenkaan niin kylmää ja harmaata. Kuten kuvasta näkyy, ei päivä paljon paistanut tai aurinkoa näkynyt, vaan reissu sujui yhtä harmaassa säässä kuin mitä olivat useimpien rakennusten seinät.
Viipuri herättää aina kahdenlaisia tunteita. Kirjallisuuden kautta olen tutustunut suomalaiseen kaupunkiin, jossa asuu iloisia ihmisiä, löytyy paljon erilaista kulttuuritarjontaa ja jossa voi käydä koulua monella kielellä. Ja jota ei enää ole olemassa. Todellisuudessa vierailijaa odottaa venäläinen Viipuri, jonka vanhempi rakennuskanta on pääosin hyvinkin rappeutunutta, jonka laitamilla on laajoja hylättyjä sotilas- ja sairaalarakennuksia hiljalleen rapistumassa ja jonka kaduilla ajelevat autot ovat ulkonäöllisesti ja hintansa puolesta yhtä kaukana toisistaan kuin mansikkakakku ja maksakastike.
Kaupunki on toisaalta pieni ja sympaattinen, toisaalta taas surullinen sinnittelijä. Sieltä löytyy hienoja ja kunnostettuja rakennuksia joissa kelpaisi kenen tahansa asustella ja joiden neliöhinta on kuulemma 5000e.
Ja sitten on se toinen puoli. Rakennuksia ja kokonaisia alueita on vain jätetty rapistumaan. Tai siltä se ainakin sellaisen turistin silmään näyttää, joka näkee pitkiä kasarmirakennuksia joista puuttuu katto ja joiden pihalla on kymmenittäin riveihin ajettuja armeijan miehistönkuljetusautoja, jotka näyttävät olleen liikenteessä viimeksi vuosikymmeniä sitten. Väkisinkin mieleen nousee kysymys: mitä jos? Mitä jos kaupunki olisi edelleen osa Suomea, mitä siellä näyttäisi?
Pitkäaikaisena haaveena oli ollut päästä käymään Viipurin linnassa, koska edellisillä reissuilla linna oi syystä tai toisesta jäänyt koluamatta. Tällä kertaa torni ja linnan vaiheisiin liittyvä näyttely sopivat ohjelmaan ja paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Linna oli vähän samaa sarjaa kaupungin muiden rakennusten kanssa. 1980-luvulla viimeksi kunnostettu, mutta sittemmin hiljalleen rapistuva, vaikkakin paikallisen Museovirastoa vastaavan valtiollisen instanssin omistuksessa oleva museo.
Näyttely esitteli linnan eri vaiheita 1200-luvulta eri valloittajien aikakausien kautta nykypäivään. Mielenkiintoista oli, että vaikka kyseessä oli valtiollinen museo ja Viipurin mittakaavassa suosittu nähtävyys, olivat näytelytekstit pääosin vain venäjäksi. Se osa näyttelystä, joka käsitteli Viipurin linnan suomalaista aikaa, oli tekstitetty suomalaisten yritysten ja organisaatioiden tuella venäjän lisäksi myös suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja olikin todella mielenkiintoinen. Vai tiesittekö, että Viipuri oli ennen toista maailmansotaa Suomen toiseksi suurin kaupunki Helsingin jälkeen?
Linnan reilu 40-metriseen torniin johtivat tornin sisäpuolella sen ulkokehää kiertävät rautaportaat. Ylhäällä kupolin reunan alla oli suorastaan huimaavat oltavat, kun alas katsoessa vastassa ei ollut kaiteen jälkeen minkäänlaista reunaa tai tasannetta vaan suora pudotus. Siperialaiset tuuliolosuhteet tosin ajoivat innokkaan valokuvaajan hyvin nopeasti tornista alas.
Viipurin käsityöantia voisi kuvailla ennen muuta yhdellä sanalla: pellava. Minun järkeen ei mahdu, että vaikka Suomessa palkat ovatkin korkeammat, niin miten sama materiaali voi maksaa täällä viisi kertaa enemmän kuin tuolla rajan takana. Vai tienaako pellavatyöläinen meillä omaisuuksia.. Pellavakaupassa oli tarjolla yksiväristä ja kuvioitua pellavaa kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä kauniisti väreittäin järjesteltynä sekä erilaisia pellavasta tehtyjä tuotteita. Kankaat maksoivat pääsääntöisesti 200-300 ruplaa/metri. Ja kun yhdellä eurolla saa 42 ruplaa, niin pellavametrin hinta ei päätä huimannut. Siinä kangaspaljoudessa menivät pasmat sen verran sekaisin etten älynnyt edes kameraa kaivaa esiin, mutta kotona ostosten äärellä olin sentään jo kuvauskunnossa:)
Toinen pellavataivas löytyi Kauppahallin yläkerrasta. Sieltä tarttui mukaan 8 kpl pellavaisia lumitätikuvioisia pyyheliinoja yhteensä 10 eurolla ja joulunpunainen kaitaliina hintaan 2,50e. Kyllä tykkään Lapuan Kankureidenkin pellavapyyhkeistä, mutta enpä niitä ole raaskinnut ostaa kuin yhden ja se maksoi yksinään lähes saman verran kuin nuo kahdeksan lumitähtipyyhettä yhteensä!
Suosittelen siis lämpimästi reissua naapurimaan melkein suomalaiseen kaupunkiin pitkän kangasostoslistan kera:)
torstai 3. marraskuuta 2011
Mustan kissan tango
Tassutellaan, pehmeästi ja viehkeästi. Äänettömästi ja joustavasti. Ensin yksin ja hups, pian meitä on jo kolme. Olemme matkalla uuteen kotiin, tuomaan iloa vaikka jonkun laukun, takin tai hatun koristeeksi tai ihan vaan johonkin sopivaan osoitteeseen piristykseksi.
Kaivoin piiiitkästä aikaa esille huovutusvillat. Kyllä olikin kivaa läträtä veden ja saippuan kanssa, tämä on ollut suunnitelmissa jo siitä saakka kun villat tarttuivat kesällä mukaan Tallinnasta. Tarkoituksena oli tehdä omia sovelluksia näistä. Terälehtiä sainkin aikaan ison kasan, mutta ovat vielä kuivumassa. Mustan villan kanssa sen sijaan alkoi varsin eläimellinen meno ja se muotoutui tämmöisiksi rintaneuloiksi. Vielä lienee hiukan liian aikaista leipoa piparkakkuja, joten muotteja voi joutessaan käyttää vaikka näin:) Mainio kissapiparimuotti on tilattu joskus muutama vuosi sitten täältä ja sen sekä huovutusneulan avulla kissoja syntyi kokonainen rivi. Kaularusetti on solmittu jämälankavaraston Puro-langasta ja neulailtu kiinni valmiiseen kissaan.
Näiden myötä tassuttelen pyhiksi Viipuriin, joten ensi viikolla luvassa ainakin varmasti juttua itänaapurin elämästä ja olemisesta. Nautiskelkaahan siitä, että lauantaina voi hyvällä omallatunnolla puuhata kaikkea kivaa kotona, kun juuri mitkään kaupalliset paikat eivät ole auki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)