tiistai 30. elokuuta 2011

Maailman suurin – ja pienin


Tervessii Turuust! Kyllä oli mukava viikonloppuna käydä kuuntelemassa vanhan kotikaupungin tuttua (ja toisaalta niin kamalan kuuloista!) murretta ja samalla ihastella maailman suurimpia purjelaivoja. The Culture Tall Ships Regatta oli houkutellut Tall Ships Race -kilpailun jatkoksi upeita isoja purjelaivoja Aurajokeen Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi. Ja kun elokuun lopun lauantain lämpötila huiteli yölläkin 20 asteessa eikä sadepilvistä ollut tietoakaan, niin jokiranta esitteli aivan parhaita puoliaan.


Aurajoen itärannalla pääsi tutustumaan maailman suurimpaan purjelaivaan, venäläiseen 122-metriseen Sedoviin. Laiva oli kunnioitettavan kokoinen jo pituutensa puolesta, mutta yksityiskohdissa koko vielä korostui. Köydet esimerkiksi olivat samanpaksuiset kuin tämän kirjoittajan käsivarsi!


 Purjelaivojen lisäksi Aurajokiranta tarjosi muunkinlaisia houkutuksia. Paikalla oli paljon myyntikojuja, joista ilahduttavan monissa oli paikallisia ja kauempaakin tulleita käsityöyrittäjiä. Ihastuin erityisesti tähän, lasitaiteilija Riikka Forsmanin Korona-malliston riipukseen. Se lähtikin mukaan ja on kulkenut kaulalla maanantaista asti.


Materialististen tuliaisten lisäksi käsityökojut tarjosivat runsaasti ideoita ja ihailtavaa. Yhdestä kojusta nappasin idean isoäidinneliöiden hyödyntämisestä korvakoruissa. Tässä siis ehkä ellei nyt ihan maailman pienimmät niin ainakin pienimmät näkemäni yksilöt.


Innostuin tekemään useampia korvakorupareja hiukan eri kokoisina ja erityyppisistä langoista. Kaikissa koruissa materiaalina on numeron 8 helmilanka ja työvälineenä numeron 1,25 koukku. Kyllä tuntui pieneltä näprämiseltä villalankojen kanssa touhuamisen vastapainoksi.


 Tämä oli itse asiassa ensimmäinen omakohtainen tuttavuus isoäidinneliöiden kanssa. Pitää aloittaa pienestä, niin ehkä ne neliöt tästä vielä jossain vaiheessa suurenevat. Tai sitten on hetken päästä kaiken väristen vaatteiden kanssa sävy sävyyn sopivat korvakorut:)

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Arvonta 28.8.-10.9.2011


Uuden ulkoasun kunniaksi, Aarnilinnun ihka ensimmäinen arvonta, olkaa hyvät! Pitkään olen jo suunnitellut ja mielessäni mallaillut tätä uutta ulkoasua ja nyt sen vihdoin on totta. Kävijälaskurikin kolkuttelee 5000 nurkilla ihan näinä päivinä, joten luvassa on myös bonuspalkinto.


Palkinnoksi voittajalle lähtee lempeisiin koivuntuoksuisiin löylyihin kaksi koivunlehden muotoista peflettiä, samaa teemaa oleva saunatyyny sekä koivu-saunatuoksu.


Säännöt ovat yksinkertaisuudessaan tutut, siispä samaan malliin mennään kuin muissakin blogeissa.



Yhden lehden (arvan) saa kommentoimalla tähän postaukseen. Tervetuloa osallistumaan myös blogittomat vierailijat, kirjailkaa itsellenne nimimerkki, jotta onnetar teidät tarvittaessa tunnistaa.



 Kommentoimalla tähän postaukseen ja liittymällä lukijaksi on tilillä kaksi lehteä.






Kolmen lehden potin saat, kun linkität arvonnan omaan blogiisi. Kuvaksi voi napata tuon ylimmän kuvan.





Vinkatkaa kommenteissanne, kuinka monella arvalla olette mukana. Bonuksena voittaja saa vielä halutessaan muutaman vapaalipun Tiedekeskus Heurekaan. Liput ovat voimassa vuoden 2011 loppuun ja oikeuttavat tutustumaan kaikkiin avoinna oleviin näyttelyihin sekä yhteen vapaavalintaiseen planetaarioelokuvaan.

Arvonta alkaa tästä hetkestä ja osallistua voi 10.9.2011 klo 00.00 asti. Siispä kaikille osallistujille erikseen ja yhteisesti isosti onnea arvontaan ja rentouttavaa alkavaa viikkoa:)

perjantai 26. elokuuta 2011

Poncho työmatkaseuralaisena



Päivittäiset työmatkat bussissa ja junassa vaativat ehdottomasti parempaa seuraa kuin Metro-lehden, joten tässä esittäytyy yksi kandidaatti. Tämä on eri muodoissa - ensin vain muutaman neliön kokoisena ja vihdoin kokonaisena ponchona - kulkenut mukanani parin viikon ajan. Poncho on edistynyt päivittäin keskimäärin viiden neliön päivävauhtia ja yhteensä tässä on neliöitä 42 kpl.


Näitä on työmatkojen kuluessa syntynyt sen verran monia, että malli on hyvin tukevasti muistissa. Niinpä neliöiden virkkaaminen sujuu aamuväsyneenäkin bussissa melkein toinen silmä kiinni:) Lankana tässä yksilössä Puro batik. Valmistumista jarruttaa loppuvaiheessa vain päättelyhaluttomuus, joka tuntuu pesiytyneen tänne oikein kunnolla. Arvatkaa vaan, onko tämäkin muutaman päivän jo odotellut päättelyä ja hapsuja vaille valmiina. Mutta nyt vihdoin valmiina, eli ei muuta kuin maanantaiaamuna uutta matoa koukkuun. Eikun lankaa:)


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Värisuoralla



Jokin aika sitten oli Anttilan lankatarjouksessa Novitan Minna. Mukaan lähti neljä kerää, suunnitelmissa syksyn Novita-lehdessä olleet pitkävartiset palmikkosukat. Hyvässä alussa ovat jo:) Kaupassa luulin ostavani marjapuuronpunaista lankaa, kun pääsin kotiin se olikin enemmän liilaa kuin punertavaa. Olen monet kerrat kironnut kauppojen loistevalot, jotka vääristävät tiettyjä värejä. Tosin ei se liilakaan hullummalta näytä, nyt kun sitä olen enemmän katsellut.


Liilalle langalle alkoi yllättäen kertyä myös värikavereita. Hyvän ystävän työkaveri tilasi minulta äitiysvaatteita ja valitsi itse niihin tulevat kankaat. Ja kas kummaa, sama väri löytyy täältä. Tästä tuli paita, joka on jo valmiina, mutta tässä vain vilautus. Tarkempia kuvia on tulossa lauantain jälkeen, jolloin paita on uuden omistajansa hallussa.


Jostain syystä tämä väri tulee nyt minua vastaan suunnassa jos toisessakin. Haluaa selvästi mukaan vaatekaappiini. Värisuoran täydentää nimittäin menneenä viikonloppuna Myyrmäki-hallin kirppikseltä matkaan tarttunut samettihame. Tämä ihanuus lähti mukaan kahdella eurolla ja tarttui sieltä vähän muutakin:) Löydöistä kuulette varmasti jatkossa vielä lisää, kunhan saan niitä tuunailtua eteenpäin. 


Ensikertalaisena tuo kirppis oli sen verran mukava tuttavuus, että sinne tulee varmasti mentyä vielä uudemman kerran syksyn aikana. Myyntipäivät löytyvät tuon edellä olevan linkin takaa. Suosittelen, vaikka se reissu vähän vaatekaappien tilavuutta koettelikin:)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Saako olla hihat ilman paitaa



Puikot ovat viikonloppuna heiluneet urakalla ja nyt on vihdoin valmiina esiteltäväksi palmikkohihatin, jota täällä jo hiukan vilautin. Tämän kanssa elämä oli kyllä varsinaista vuoristorataa. Malli löytyy Novitalta. Innoissani aloitin tämän aika tarkkaan vuosi takaperin, mutta sen jälkeen yhteiselollemme onkin tapahtunut yhtä ja toista. 


 Ihan ensimmäiseksi ihastuin mallissa noihin reunojen koristepyörylöihin. Sitten tajusin, että pitää tietysti neuloa tuo koko kappale ennen kuin pyörylöiden tekoon on mitään asiaa. Edellisistä palmikoistani oli jonkin verran aikaa, joten niiden kanssa oli ensin vähän totuttelemista. Lanka toimi hyvin, samoin nelosen puikot. Mutta silti joku tökki. Tuntui, että tekele edistyi mahdottoman hitaasti ja niinpä sitten syksyn tullessa työ joutui UFO-laatikkoon muiden tärkeämpien ja ajankohtaisempien projektien tieltä. 


Siellä se sai ollakin sitten heinäkuuuhun ja kesälomaan saakka, jolloin kaivoin hihatinprojektin taas esiin. Alussa oli edessä sama vuoropuhelu palmikoiden kanssa ennen kun päästiin yhteisymmärrykseen, mutta sen jälkeen niitä alkoi muodostua kuin itsestään, työ eteni ja aurinko paistoi.


Ja nyt se on valmis:) Alkukankeuksien kourissa olin sitä mieltä, että toivottavasti kukaan ei vaan keksi haluta tämmöistä etten joudu tekemään toista kappaletta. Loppua kohti työ alkoi tuntumaan yhä mukavammalta ja oli melkein harmi kun päättelin viimeisiä silmukoita, että nytkö se jo loppui. 


Lankana tässä on Novitan Puro Batik, kesän 2010 väri pinkki. Puikkokoko oli 4 ja lankaa kului kolme kokonaista kerää sekä aiemmista töistä jääneiden kerien jämiä noihin koristepyörylöihin. Kaiken kaikkiaan siis hiukan reilu 300g. Koko on jotain S:n ja M:n puolivälistä, sen verran soveltelin ohjeen silmukkamääriä.

Nyt vaan tilaukseen sen verran syksyisempää keliä, että tällä voi lähteä liikkeelle ilman että on saman tien hiki. Valmistumisen riemun myötä siis antoisaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos kommenteistanne, joita on aina yhtä mukava lukea!

torstai 18. elokuuta 2011

Järjestystä pieneen eteiseen



Haastin eteiseni laukkujen säilytykseen. Eteiseni on pitkulainen, yhdellä seinällä naulakko ja sitä vastapäätä toisella pitkällä seinällä vessan ovi. Toisessa päädyssä on ulko-ovi ja toisesta pääsee muualle asuntoon. Eteinen on olevinaan aika pieni, varsinkin monet erilaiset laukut ovat hakenet paikkaansa pitkin ja poikin tätä suuren suurta huonetta. 


Naulakko vie leveyssuunnassa puolet toisesta pitkästä seinästä, sen vieressä on lattialla lattialla seisova lipasto. Lipaston yläpuolella oleva seinä ammotti tyhjyyttään, mikä on jollekin pinnalle tai tasolle varsin harvinainen ominaisuus tässä taloudessa. Vain katonrajassa oli kaksi koukkua, joissa joku muinainen vuokralainen on rokottanut jotain ja keskellä seinää on kohdevalolamppu. Olin jo pitemmän aikaa miettinyt, että miten tuota tyhjää seinää saisi eävöitettyä ja kenties vielä sellaisella tavalla, että se toisi jonkun ratkaisun laukkujen säilytykseen.

Sitten eräänä päivänä se tapahtui. Töistä kotiin tullessani takapihalla lojui tuulen koivusta pudottama, noin ranteen paksuinen, sopivasti vänkyräinen ja sammaloitunut oksa. Korjasin oksan talteen eikä aikaakaan kun siitä oli jalostunut oivallinen naulakko eteiseeni. Ruuvasin oksaan kiinni valkoisia koukkuja yhteensä 8 kpl ja ripustin koko komeuden katon rajassa valmiina oleviin tukeviin koukkuihin paksulla sisal-narulla.



Oksa oli juuri sopivan pituinen olemassaolevan vaatennaulakon ja eteisen päätyseinän väliselle alueelle. Joten sahaa tai muita katkaisuvälineitä ei tarvittu, tämän tekemiseen meni noin vartti. Sitten vaan laukut paikalleen, naulakossa pitää majaansa mm. tämä.

tiistai 16. elokuuta 2011

Projekti sohvan päällystys, osa 2: Valmista tuli!


Haa! Onko mikään niin nautinnollista kuin imurointi iltamyöhään suuritöisen, ajoittain päänvaivaa aiheuttaneen ja tässä tapauksessa myös hyvin roskaavan käsityöprojektin valmistuttua. Nyt ovat aiemmin palasina esittelemäni sohvanpäälliset valmiina, yhteensä kuusi erikokoista ja -muotoista tyynyä. Tässä kuvassa on pienin kolmesta selkätyynystä, jonka olen täyttänyt kaikilla mahdollisilla tästä huushollista löytyvillä tyynyillä että näyttäisi edes vähän aidolta:)

Ennen kuin tuohon auvoiseen imurointitilanteeseen päästiin, kului kyllä aika monta hikistä tuntia. Kun palat oli leikattu, piti niiden reunat huolitella ympäri jotta edes vähän vähemmän punaista nukkaa ja lankoja irtoaisi kappaleiden kasaamisen aikana. Punaisilla säätönapeilla varustettu valkoinen ompelukone alkoi näyttää projektin edetessä kauttaaltaan punaiselta, mutta onneksi nukkasade helpotti huolittelun ansiosta. Tuo nukka taitaa lukuisista imurointikerroista huolimatta kuulua samaan sarjaan kuin joulukuusen neulaset. Eli jos niitä löytyy vielä juhannuksena jostain nurkasta niin todennäköisesti tulevan joulusiivon yhteydessä löytyy nukkapalleroita jonnekin sängyn alle unohtuneina. Kankaasta ja väristä tykkään kyllä edelleen kovasti, vaikkei tyynyt omaan sohvaan olekaan tulossa.

Kun tyynyjä katselee sohvassa ennen projektin alkua sitä helposti tulee kuvitelleeksi, että nopeastihan nuo tuosta ompelee. Pitkiä suoria saumoja vaan niin mikäs siinä on huristellessa. Niiden pitkien suorien saumojen lisäksi näistä tyynyistä löytyi vinoja langansuuntia, kaarevia vetoketjusaumoja sekä eri paksuisia kankaita (tausta- ja päälikangas), jotka yhteen ommeltaessa aiheuttivat monenlaista säätämistä. Vinojen langansuuntien pitkät saumat venyvät kovin helposti ellei niitä ompele varovasti. Eri paksuiset kankaat käyttäytyvät paininjalan alla eri tavoin ja koko ajan piti katsoa, että molemmat varmasti pysyvät mukana eikä kumpaankaan tule kupruja, ettei toista syötetä enempää tms.


Vetoketjuja ommellessa harsin ne aina ensin. Jos kyseessä on vähänkin pitempi ketju niin takuuvarmasti päälikangas menee ompelun aikana kuprulle ja lopputulos on kaikkea muuta kuin kaunis. Koneessa oleva yläsyöttäjä todennäköisesti ratkaisisi tätä ongelmaa ainakin osittain, mutta koska sellaista ei ole, niin harsin kiltisti.

Kolmen tunnin mittaamisen sovittamisen ja ähkimisen jälkeen kasassa oli yksi tyyny. Puolipyöreä erillisen rahin päälle tarroilla kiinnitettävä tyyny.


Seuraavaksi valmistui tämä, toinen istuintyynyistä. Näistä saa vähän käsitystä tyynyjen monipuolisesta kaikkia symmetrian sääntöjä uhmaavasta muotokielestä:)


Mitä koko projektista sitten jäi käteen? Palojen merkitsemisestä puhuin jo edellisessä sohvapostauksessa. On todella tärkeää merkitä ja nimetä kaavapalat kunnolla, valokuvata purkuvaiheessa olevia tekeleitä jotta näkee miten saumat ja ompelujärjestys kulkevat ja tehdä vaikka muistiinpanoja. Muisti kun on niin yllättävän lyhyt! Joten arvaatkaapa vaan teinkö noiden kaikkien edellä mainittujen neuvojen mukaan.. Hyvähän tässä nyt jälkiviisaana noita on kertoilla.

Taas kerran huomasin myös sen, että mikään ei valmistu niin nopeasti kuin on ensin ajatellut. Kerta toisensa jälkeen silti huomaan olevani optimistinen. Tosin jos ja kun kyseessä on isotöisempi projekti niin tuo optimismi auttaa jaksamaan kummasti. Joten lyhyestä muistista taas tässä kohdassa on jopa hyötyä, isoja projekteja tulee aloitettua uudestaan ja uudestaan:)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Vielä on kesää jäljellä



Siispä tarvitaan kesävaatteita. Viileähkö elokuun alku sai melkein uskomaan, että hellehame pitää laittaa pesukoneen kautta talviunille tältä kesältä, mutta eipäs vaan, huomenna sitä taas tarvitaan. Ainakin tämän päiväisen sääennusteen mukaan. Ja mikäs sen mukavampaa kuin nautiskella helteisistä päivistä vielä elokuun puolessa välissäkin.


Sen sijaan, että olisin siivonnut hellevaatteita kaappeihin, kaivelin digitaalisista kaapeista kuvat lasten shortseista ja mekosta. Vastaanottajina olivat 4-vuotiaat kaksostytöt. Nämä ovat valmistuneet jo jokin aika sitten, mutta eivät silloin tyystä tai toisesta ole tulleet esitellyiksi. Molemmille vaatteille antoivat elämän miehen ohuet takapuolesta risaisiksi kuluneet kesäfarkut. Oivallista materiaalia, kun kangas oli kulunut ohueksija joustavaksi eikä ollut ollenkaan farkkumaisen tönkköä. Kun ehjänä oli kaksi pitkää ja ehjää punttia, niin niistähän saa aikaan vaikka mitä:)


Farkkuhametta koristaa punainen paksu puuvillakangas, koristetikkaukset ja muutamat viininpunaiset paljetit. Helma on revitty hapsuille ja samaa hapsukoristelua on myös takataskuun ommellussa farkkunauhassa.


Farkkusortsit kelpaavat vaikka kalaan, taskusta kurkkiikin yksi eväkäs. Lahkeensuut on hapsutettu ja aplikaatiokoristeet leikattu meriaiheisesta puuvillakankaasta. Koristetikkauksia löytyy taskujen suusta, niitä on mukava lisäillä vaatteisiin kun tuosta koneesta monenlaisia sellaisia löytyy.

Kaavat kumpaankin olen napannut jostain Suuren Käsityölehden perusmallisten hameen ja sortsien kaavoista ja muokannut sitten tarkoitukseen sopiviksi. Haasteellista tällaisissa oli saada vyötärö tarpeeksi pieneksi, että pysyvät päällä! Vaatteet kun tulivat syntymäpäivälahjoiksi, niin niitä ei päässyt sovittamaankaan. Toivottavasti on tämän kesän helteillä ollut käyttöä!

torstai 11. elokuuta 2011

Turvallista kierrätystä

Kuva osoitteesta www.globehope.com
Työmatkallani kuljen melkein päivittäin Globe Hopen liikkeen ohi. Kierrätysmateriaaleista valmistettuihin tuotteisiin erikoistunut mainio liike houkutteli minut oikein sisälle asti tutkimaan, kun näin ikkunassa tämän. Kyseessä on aivan hulvaton, yhteenommelluista turvavöistä ja vintagekankaista tehty läppärilaukku. Kyllä tuollainen olalla kelpaisi töihin huristaa:) Hintaa tällä komeudella vaan oli sen verran, että ompelusormt alkoivat syyhytä ja rupesin sillä silmällä katselemaan tuohon lähitien varteen ilman rekisterikilpiä hylätyn autonromun turvavöitä..

Puikkojen heiluttelun ja ompelukonehuristelun lisäksi olen ehtinyt hiukan sivistää itseäni myös taiteiden saralla. Männä viikonloppuna vierailin Sinebrychoffin taidemuseossa. Museoon minut innosti Raija Orasen kirja Fanny, joka kertoo taidekeräilystä, Sinebrychoffin panimosuvun toisesta intohimosta oluen lisäksi. Paul ja Fanny Sinebrychoff lahjoittivat kokoelmansa Suomen valtiolle ja museo muodostaa yhdessä Kiasman, Ateneumin ja Kuvataiteen keskusarkiston kanssa Valtion taidemuseon. Oy Sinebrychoff Ab on tänäkin päivänä museon merkittävä yhteistyökumppani.


 Museon yläkerrassa olevat muutamat Sinebrychoffien aikaiseen 1900-luvun alun asuun entisöidyt huoneet olivat kerrassaan vaikuttavia ja viihdyin myös alakerran Puutarhakuvia-näyttelyssä.

Sinebrychoffin palatsin vieressä on museon kahvila, Cafe Fanny. Kahvilan ulkonäkö ja arkkitehtuuri poikkeavat historiallisesta nimestään huolimatta täysin päärakennuksen ilmeestä. Mutta vielä enemmän minua pisti silmään eräs muu asia kahvilamiljöössä. Ensi katsomalla ja tietämällä tässä kuvassa mättää joku, mutta mikä?


Itseäni ihmetytti, että miten kummassa museon kahvilassa on Carlsbergin aurinkovarjot eikä panimon omia Koffin punaisia varjoja. Kun uteliaisuus ajoi tutkimaan asiaa tarkemmin niin olutta juomattomana ihmisenä opin, että panimoiden verkkosivuille ei niin vaan mennäkään, vaan ensin pitää klikkailla syntymävuodet ja kuukaudet oikein, jotta osoittaa olevansa varmasti täysi-ikäinen lukija. Ja löysinpä sitten tiedon myös siitä, että Sinebrychoffin panimo on vuonna 2000 liittynyt osaksi Carlsberg-konsernia, joten kyllä ne aurinkovarjot sittenkin olivat ihan oikeassa paikassa. Eräänlaista kierrätystä tämäkin:)


keskiviikko 10. elokuuta 2011

Salaista Neuleystävää odotellessa



Kaikenlaiseen hauskaan täällä blogimaailmassa voi törmätä.  Kuten Salaiseen Neuleystävään. Tai tarkennuksena, en ole häneen vielä fyysisesti tai virtuaalisestikaan törmännyt mutta kunhan syyskuu koittaa niin leikki pääsee vauhtiin. Ensimmäistä kertaa olen tässä tai missään muussakaan tempauksessa mukana, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Salaisen Neuleystävä -leikin ideana on, että jokainen mukaan ilmoittautunut saa tempauksen emännältä hänelle osoitetun salaisen ystävän, tietoja tämän ystävän harrastuksista, käsityö- ym. mieltymyksistä jne., mutta ei henkilön nimeä. Ystävykset eivät kuitenkaan vaihda paketteja keskenään, vaan jos minä lahjon Neiti A:ta niin hän puolestaan antaa postipojalle osoitteeksi Neiti C:n. Salaiselle Neuleystävälle lähetetään syyskuun ja joulukuun välillä paketti aina kerran kuukaudessa ja kaikenlaista muutakin hauskaa muistamista voi keksiä. Mielessä on jo nyt monia hauskoja ideoita pakettien sisällöksi, joten tervetuloa syksy:)


Neulerintamallakin on tapahtunut sohvatyynyjen ompelun ja kaiken muun lomassa. Tekeillä on Novitan kesä 2010 lehdestä palmikkohihatin, lankana Puro batik. Olen tämän aloittanut jo viime kesänä (hävettävää edes tunnustaa moinen laiskuus täällä), mutta talven ja muiden projektien takia se horrosti käsityölaatikossa pitkän tovin. Se tuntuukin olevan oikea ikuisuusprojekti, vaikka kovin isosta neuleesta ei edes ole kyse. Voiton puolella kyllä jo ollaan, enää puuttuu toinen hiha. Joten valmis hihatin esittäytyköön toivottavasti täällä pikapuoliin.


Tänään sai ihailla komeata auringonlaskua, joten tästä on hyvä jatkaa hihattimen pariin, väritkin melkein täsmäävät:)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Projekti sohvan päällystys, osa 1


Tänä viikonloppuna polvet ja imuri ovat olleet kovassa käytössä. Sain vihdoin kunnolla vauhtiin tuttavien kulmasohvan tyynyjen uusien päällisten ompelun. Sohva sijaitsee lähes 200 kilometrin päässä ja vanhat tyynynpäälliset matkustivat tänne paikan päälle parisen viikkoa sitten. Kyseessä on iso kulmasohva, johon kuuluu pieni divaaniosa. Pituutta sillä on sen verran, että iso mies mahtuu pötköttelemään suorana. Selkänojan muodostavat kolme kahteen osaan jaettua tyynyä, istuinosassa on yksi kolmeen osaan jaettu ja yksi pienempi. Divaaniosa on puoliympyrän muotoinen ja sen päällä on tarroilla kiinnitettävä istuintyyny. 



Yhteensä siis päällystysurakan kohteena on kuusi hyvinkin eri kokoista ja muotoista tyynyä. Vanhat päälliset olivat hyvin palvelleet käytössä, mutta kulumia alkoi olla sen verran, että nyt haluttiin uudet. Kankaanhakureissu Eurokankaaseen tehtiin jo reilu viikko sitten ja olipa miehekäs olo, kun kävelin kaupasta ulos kokonainen pakka olkapäällä! Rullassa oli 15 cm yli sen määrän mitä olisin tarvinnut, joten koko pakka lähti kantoon. Kankaaksi löytyi kaunis punainen Laguna-sisustuskangas (tilauskangas), josta tykkään itsekin kovasti.


Vanhat päälliset piti purkaa, jotta niistä sai kaavat uusiin ja käyttökelpoiset superpitkät vetoketjut ja taustakankaat uusiin tyynyihin. Näin kesällä tuota purkutyötä voi onneksi tehdä ulkona, säästyy isoimmalta langanpätkäarmeijalta sisätiloissa. Olin ennen kankaanhakua jo purkanut päällisiä sen verran, että sain laskettua arvioidun menekin kankaalle. 


 Nyt piti sitten purkaa osiin viimeisetkin kaitaleet. Ja niitähän näissä riittää. Onneksi keksin, että koska vanhoilla päällisillä ei tämän jälkeen enää ole mitään virkaa, voi niihin ihan rauhassa kirjoittaa ylös mikä pala mikäkin on, mikä reuna tulee ylös, mihin tulee vetoketju jne. Samantapaisia vain hiukan toisistaan eroavia kaitaleita kun kaikissa tyynyissä yhteenlaskettuna on varmaan reilusti yli 20kpl, joten oli syytäkin merkitä tarkkaan, jotta saan koottua päälliset samaan kuosiin kuin vanhat:)


Purkamisen, taustakankaiden pesun ja silittämisen jälkeen päästiin itse asiaan eli leikkaamiseen. 11 metrin kangasrullan levittäminen yksiön lattialle ei onnistu minkään matematiikan mukaan, joten pyörittelin kangasta rulallalta auki sitä mukaa kuin leikkuutyö eteni. Niinpä täällä näyttikin pitkin päivää siltä kuin olisi tulossa kuninkaallisia vieraita, punainen matto lattialla:)


Oman kokemukseni mukaan tällaisissa ison kankaan leikkausoperaatioissa tarvitaan ennen kaikkea kahta asiaa: vahvoja polvia ja pohkeita ja teräviä saksia. Hyvät sakset ovat ehdottomat, kun leikattavana on paksua kangasta ja isoja kappaleita. Ja polvia taas tarvitaan siihen, että leikkauksen ajan on pakko kykkiä lattialla joko polvillaan, kyykyssä, istumassa tai mitä ikinä asentoja sitä keksiikään. Kunnon jalkatreenistä se joka tapauksessa käy:)


Nyt on leikkausoperaatio onnellisesti suoritettu virallisten valvojien silmien alla ja tuloksena on edelleen kasa, mutta vähän suurempi kuin alussa ja on se muuttanut myös väriään. Tässä on lähes 11m kangasta paloiteltuna ja seuraava vaihe on palojen huolittelu. Jotta jossain vaiheessa pääsisin eroon tästä punaisesta nukasta, joka ahkerasta imuroimisesta huolimatta uhkaa levitä joka paikkaan. Eli edessä siivousta ennen kuin projekti jatkuu ompelukoneen ääressä ensi viikolla.

torstai 4. elokuuta 2011

Pientä ja kaunista juomatölkeistä



Innostuinpa minäkin näpertämään juomatölkkien avausrenkaista eli klipsuista. Syyllinen on elokuun Suuri Käsityö-lehti, joka tuli tänään. Siellä Trendi-osiossa esiteltiin tällä kertaa Metallista muotia ja kuvissa näkyi mm. tämä italialaisen Dalaleon laukku, joka on tehty noista klipsuista. Jokunen klipsu ja työtunti tuohon on kyllä uponnut brasilialaisilta naisilta jotka näitä tekevät!

Kuva: Suuri Käsityö 8/2011
 Ihan tuollaiseen eivät mun sormet ja vaatimattomat klipsuvarastot olisi taipuneet, mutta heti piti ryhtyä kokeilemaan lehden ohjeen perusteella rintakorua. Projektia vauhdittamaan piti jopa avata yksi tölkki, koska varastossani ei ollut riittävästi samanlaisia klipsuja! En ole ennen klipsuista askarrellutkaan, joten sekä materiaali että työtavat olivat outoja. Opinkin heti, että vaikka nämä tölkin päällä näyttävät ihan samanlaisilta, niin käytännössä niissä voi ainakin olla hyvin monenlaisia erikokoisia reikiä. Näistä realiteeteista johtuen siis ilmassa olikin pientä jännitystä, että miten tässä nyt käy.
Lehden ohje oli hiukan suurpiirteinen: "Kerää kahdeksan samansävyisä rengasta. Pujota nauha renkaan sisempiin reikiin ja taivuta se ympyräksi, renkaat asettuvat lomittain. Solmi nauhan päät yhteen. Pujota nauha ulompiin reikiin ja solmi päät rusetille. (Malli: Kirsi Sipilä)"


Ohjeessa ei puhuttu mitään siitä kuinka paljon nauhaa tarvitaan eikä myöskään selvitetty tarkempaa pujottelujärjestystä. Ensin näytti siltä ettei sellainen ole tarpeenkaan, mallivalokuva oli harhaanjohtavan yksinkertaisen oloinen. Niinpä minä ajattelin, että tämmöisenhän pujottelee viidessä minuutissa, mutta se viisiminuuttinen venyi puoleen tuntiin, kun ihmettelin ja kokeilin sitä pujotusjärjestystä, välillä purin ja välillä vaihdoin nauhaakin, koska ensimmäinen 35 sentin pätkä osoittautui liian lyhyeksi.


Mutta valmista tuli:) Kuvan koruun meni yhteensä noin 50 cm noin sentin levyistä satiininauhaa. Pujottelemista helpotti huomattavasti se, että nauhan pää oli viistoon leikattu. Lopulta kun muutaman hetken hikoilun jälkeen hoksasin miten klipsut pujotellaan niin että lopputulos pysyy kasassa ja on symmetrinen, sain korusta oikein kauniin ja tukevan. Joten tämä pääsee varmasti laukun koristeeksi ja kunhan klipsuvarastot karttuvat, tulee näitä tehtyä varmaan enemmänkin. Pieni ja kevyt koru on näppärä lahja vaikka kirjekuoressa ystävälle lähetettäväksi.

Tekevän mieli kyllä keksii hyödyntää klipsuja toinen toistaan kekseliäämmissä ja kauniimmissa töissä. Olen ihastellut eri blogeissa ainakin kännykkätelineitä, jakkuja ja verhoja, pussukoita ja avaimenperiä.