Maailman suurin kynttiläillallinen

Yksi varmoista kevään merkeistä on WWF:n organisoima Earth Hour -kampanja, joka sammuttaa tänään valot klo 20.30-21.30. Tapahtuma järjestetään maailmanlaajuisesti maaliskuun viimeisenä lauantaina. Valot sammuvat tänäänkin tuhansissa kaupungeissa, yrityksissä, organisaatioissa ja kodeissa. Tämän vuoden tapahtuman teemana on maailman suurin kynttiläillallinen. Romanttisen lauantai-illan puitteet ovat siis varsin sopivasti kohdillaan, kun Avalta tulee vielä klo 21 elokuva Titanic:)

Ennen hempeilyä kuitenkin ikkunat odottavat pesijää, veroilmoitus täyttäjää ja rairuoho kylväjää.  Alkuvuoden ompelujumikin toivottavasti alkaa vähitellen helpottaa ja tänne alkaa tipahdella jotain, mitä käsityöblogissa kuuluisikin näkyä.

Ensi yönä siirretään myös kelloja - tunnilla kohti kesää. Aamulla herätään sitten toivottavasti ennen kuin ensimmäiset pääsiäisnoidat kolkuttelevat ovella virpomisvitsoineen:)

Miksi tämä blogi on olemassa?

Tulin haastetuksi. Ihanainen Ellis heitti tännepäin mielenkiintoisia kysymyksiä bloggaamiseen liittyen ja minähän tartuin niihin innolla. Tässä siis jokusiakin totuuksia sekä alusta asti mukana olleille että matkan varrella kyytiin hypänneille.

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen?

Tämän blogi sai alkunsa reilut viisi vuotta sitten. Ensimmäisessä postauksessa liikuttiin hivenen jopa paskaisissa tunnelmissa, jos tällainen ilmaus sallitaan:) Sittemmin tyyli on siistiytynyt ja reviiri laajentunut.

En tarkalleen ottaen muista, miten itse alunperin päädyin blogien lukijaksi, mutta tykästyin valtavasti niiden tarjoamiin ideoihin ja innostavaan ilmapiiriin. Sekä hyviin tarinoihin, mahdollisuuteen kurkistaa jonkun toisen elämän valikoituihin sisältöihin. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, joten tämä tuntui aika luonnolliselta vaihtoehdolta kokeilla omiakin siipiä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten Strömssössä, koska alkuinnostus kesti tasan kahden postauksen verran ja sen jälkeen seurasi reilun vuoden hiljaisuus. Sittemmin blogin linja alkoi pikkuhiljaa löytyä ja mukaan kuvaan tuli myös omien tuunailujen ja projektien taltiointi sillä ajatuksella, että niistä voisi olla iloa jollekin muullekin kuin itselle. Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen voin todeta, että kenties uteliaisuus lienee ollut suurin syys blogin perustamiseen. 

2. Onko mielestäsi parempi, jos blogissa keskitytään ainoastaan yhteen aihealueeseen, esim. sisustus, vai onko mielenkiintoisempaa lukea ns. sillisalaattiblogia, jossa on juttua vähän sieltä sun täältä?

Kuten ehkä olette huomanneet. niin tämän blogin linja  - jos sellaista edes on - vaihtelee laidasta laitaan. Tänne päätyy juttuja omaa sydäntä lähellä olevista kädentaidoista, sisustuksesta, kokkailusta ja puutarhahommista, sopivasti sekaisin. Samantyylisiä blogeja on omallakin lukulistalla. Monipuolisuus koukuttaa helpommin kuin pelkät villasukkien kuvat, vaikka niitäkin toisinaan tykkään katsella.

3. Miten suhtaudut blogimainontaan ja yhteistyöpostauksiin?

Kun mainonta ja yhteistyöpostaukset ovat hyvin suunniteltuja, sopivat blogin linjaan eivätkä hyppää liikaa silmille, minulla ei ole mitään niitä vastaan sen enempää muiden blogeissa kuin täällä omassanikaan. Kohtuus on kuitenkin tärkeää, eli en tykkää koko ruudun kokoisista mainoksista tai jaksa jatkuvasti lukea yhteistyön kautta saaduista tavaroista tai palveluista. Ennen kaikkea tykkään siitä, että tiedän, milloin luen mainosta, milloin jutun juurena oleva tuote tai palvelu on saatu yhteistyön kautta tai milloin mahdollisesti kirjoittajan tilille rapsahtaa pennosia, jos klikkaan jotain tekstissä olevaa linkkiä.

4. Luetko mieluimmin blogeja, joissa tekstit ovat mielenkiintoisia, mutta melko pitkiä ja joissa kuvilla ei ole niin suurta painoa, vai sellaisia, joissa pääpaino on kuvilla?

Tähän voisi todeta oikeastaan, että molempi parempi. Kuten tuolla alussa jo mainitsin, niin tykkään sekä kirjoittamiseeta että tarinoista. Ja sujuvasta, hyvin kirjoitetusta tekstistä. Tyylilaji on vapaa, mutta kirjoitusvirheet ja pelkkiin huutomerkkeihin tai hymiöihin päättyvät lauseet karkottavat minut hyvin nopeasti. Hyvin kirjoitettua tekstiä täydentävät kuitenkin aina kuvat. Kuvattomat postaukset eivät kauan jaksa kiinnostaa, mutta eivät toisaalta tekstittömät, pelkät kuvapläjäyksetkään ole oikein minun juttuja. Tykkään siitä, että kuviin on panostettu, niissä on joku juju. Toisaalta parhaita otoksia saadaan myös usein ilman liiallista suunnittelua, eli kuvissa saa näkyä hetkellisyys ja suunnittelemattomuus. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin suttuisuus, hämäryys ja epätarkkuus, jotka helposti alkavat häiritsemään. Hyviä tarinoita ja säällisiä kuvia näette toivottavasti myös täällä:)

5. Miten tärkeää blogin kirjoittaminen sinulle on ja mitä koet siitä saavasi?

Kyllä tämä tärkeää on, vaikka välillä itseilmaisuun saattaa tulla pitkiäkin taukoja. On hetkiä, jolloin ei ikään kuin itse saa aikaiseksi mitään mainittavaa, maailmassakaan ei tapahdu mitään tai sitten ei vaan jaksa kirjoittaa. Haluan, että täällä oleva sisältö on mietittyä, tekstit on luettu sen verran moneen kertaan, että pahimmat kirotusvihreet on perattu pois ja kuvista saa selvän. Sellaisen paketin kokoamiseen uppoaa sen verran aikaa, että aina sitä ei ole olevinaan ja silloin on parempi pysytellä hiljaa.

Tämä on minulle motivoivaa sekä kirjoittajana että kuvaajana. Blogi liittää minut myös sellaisiin yhteisöihin ja ihmisiin, joihin en välttämättä lainkaan muuten tutustuisi tai törmäisi, edes virtuaalisesti. Kommentit saavat lähes poikkeuksetta hymyn huulille ja tekevät koko hommasta entistä mukavampaa. Kiitos siitä juuri sinulle!

6. Kirjoitatko avoimesti, omalla nimellä blogiasi, vai tietävätkö siitä vain harvat ja valitut?

Tämä blogi on täysin avoin. En käsittele täällä juurikaan kovin henkilökohtaisia juttuja ja kuka vaan voi tämän löytää. Samaten kirjoittajan tiedot on halutessaan helppo saada selville, koska tämä on samalla jonkinmoinen näyteikkuna ja tiedotuskanava säännöllisen epäsäännöllisesti toimivan toiminimeni asioihin ja aikaansaannoksiin.  Olen kuitenkin sen verran huono henkilöni brändäyksessä, että en spämmää jokaista postausta esimerkiksi henkilökohtaiselle FB-seinälleni tai ole mukana kaikissa sosiaalisen median kanavissa. Näin ollen läheskään kaikki tuttuni eivät välttämättä tätä lue tai edes tiedä tämän olemassaolosta.

7. Minkä neuvon/neuvoja haluaisit antaa aloittelevalle bloggaajalle?

Sekaan vaan:) En väitä olevani millään tavalla mestari tässä hommassa, vaikka enemmän tai vähemmän aktiivisesti tätä onkin tullut jo useampi vuosi harjoiteltua. Aina oppii uutta ja kehittyy, mikä onkin jutun juoni mitä suurimmassa määrin. Niinpä rennolla otteella ja aitoudella pääsee jo tosi pitkälle. Ja kun vähän kiinnittää huomiota siihen, että teksti on luettavaa ja kuvista saa selvän niin blogeista löytyy lukemattomia mielenkintoisia maailmoja niin kirjoittajan kuin lukijankin näkökulmasta.

Haastan mukaan Ihanan talon Jaanan sekä Susannan Työhuoneeltaan.

Haasteellinen viikonloppu

Olen ollut laiska. Sain nimittäin ajat sitten Ihanasta talosta maalta haasteen, johon vastaaminen on jostain käsittämättömästä syystä venynyt ihan liian kauan. Kun se aika vaan menee..

Joten eikun vastauksia:

1. Suosikkiväri sisustuksessa
Sanovat, etteivät valkoinen ja musta oikeastaan ole värejä, mutta sisustuksessa kyllä ovat. Tunnustaudun niihin, joilla on valkoiset seinät ja kaapeissa kasoittain erivärisiä tyynyjä ja peittoja, joilla tuodaan ne varsinaiset värit sisustukseen. Jos mustaa ja valkoista ei kumminkaan jostain syystä lasketa, niin heitetään kehiin punainen, koska meillä on punainen sohva:) Sen vaihtaminen on hiukan kallimpaa ja työläämpää kuin mainittujen torkkupeittojen ja koristetyynyjen, joten eiköhän rakkaussuhde punaiseen ole aika kestävällä pohjalla. Harmaa ja värjäämättömän pellavan sävyt pehmentävät kokonaisuutta sopivasti, joten ainakin kaikkia noita värejä meiltä löytyy. 

2. Designesine/-huonekalu, joka ei ikinä tule meille
Meillä ei juurikaan harrasteta semmoisia designesineitä tai -huonekaluja, joiksi designesineet stereotyyppisesti ja sarkastisestikin ehkä ymmärretään. Eli ei  muovia eikä rosteria, ei myöskään epämukavannäköisiä tai huippukalliita kalusteita tai esineitä, joilla ei varsinaisesti tee yhtään mitään. Juurikin siksi, että ne ovat epämukavia ja kalliita ja turhia. Kuten vaikka Eero Aarnion Puppy.

Sen sijaan meiltä löytyy ja yritämme valinnoissa mahdollisuuksien mukaan suosia kotimaista, kestävää ja klassista designia kuten Iittalan astioita, Hackmannin kattiloita, Fiskarsin saksia ja veitsiä sekä Pohjanmaan huonekaluja. Tosin täällä ei asuisi tuunari (ei siis duunari vaan tuunari!), ellei  "virallisen designin" rinnalla kulkisi aina oma design joko alusta asti toteutettuna tai olemassaolevia esineitä muokkaamalla:) Näistä saadaan juurikin sopivan kotoinen ja omaa silmää miellyttävä yhdistelmä.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
 Höm, kattelen telkkua NIIN vähän, että tässä kategoriassa ei paljon ehdokkaita ole. Yksi hyvä sarja, joka tosin tällä hetkellä on tauolla, on Subin neljän nörttikaveruksen elämää seuraileva Rillit huurussa. Ja siellä suosikki on Leonard, joka tuosta fyysikkopoppoosta on ainut vähänkään normaali mies, joka yrittää kaikin keinoin kammeta kavereitaankin samoille raiteille. Tässä touhussa ei aina kommelluksiltakaan säästytä, joten terävänäköisten stereotyyppien varaan rakennettu sarja toimii oivallisena aivotoiminnan nollaajana arki-iltaisin.

4. Suosikki leivonnassa
Parasta ovat ehkä uunituoreet korvapuustit kylmän maitolasillisen kavereina. Omenapiirakka ja vaniljakastike sekä suklaakakku ja jätski ovat myös lähes lyömättömiä yhdistelmiä. Ehkä tähän voisi yksiselitteisesti todeta, että suosikkeja tuoreet leivnonnaiset, koska silloin pääsee makujen lisäksi nauttimaan myös vastapaistetun leivonnaisen tuoksusta.

5. Viisi blogisuosikkia
Lueskelen enemmän tai vähemmän melko monia blogeja, mutta on joitakin, joihin palataan aina uudetaan. Ne kaivetaan esille aina silloin kun kaipaan jotain piristävää, inspiroivaa, lohduttavaa, ajatukset rauhoittavaa, tyylillisesti kiinnostavaa tai muuten vaan hyvää mieltä tuovaa luettavaa ja ne ovat haasteen antajan blogin lisäksi ainakin seuraavat:
Ellis
Susannan työhuone
Aamukahvilla
Säkellystä ja säätöä
Hannan Namit

Haaste napattavissa matkaan vapaasti!

Villasukkia Venäjälle

Ihan vaan pikaisesti tulin kertomaan, että törmäsinpä tammöiseen. Villasukkia Venäjän lastenkoteihin. Mieltä lämmittävä ajatus tämmöisenä harmaatakin harmaampana sadepäivänä, kun talvipakkasia vasta odotellaan. Nyt kun Sukkasadossakin on vielä sadonkorjuuaikaa jokunen päivä jäljellä, niin tässä yksi (sukan)varteenotettava vaihtoehto sadon jatkojalostukseen.

Täälläkin kudotaan sukkaa, villapaidan ja joulupallojen ja päässä risteilevien lukuisten muiden ideoiden keskellä ja lisäksi:) Pirteää keskiviikkoa kaikille!

Jaettu hyvä mieli on vielä parempi mieli

Nappasin ennen joulua kiinni Elliksen ilmoille lähettämästä Hyvän mielen haasteesta. Tarkoituksena oli tavalla tai toisella, itse tekemällä jakaa hyvää mieltä eteenpäin kolmelle ensimmäiseksi mukaan ilmoittautuneelle. Nyt ovat hyvät hyvät mielet ehtineet perille, joten laitetanpa ne jakoon täälläkin. Joten, purkkapusseja, olkaa hyvät!

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla monessa blogissa näytillä olleita, tyhjistä makeis- ym. pusseista tehtyjä pussukoita. Ihan ensimmäisen kerran muistan ihmetelleeni tällä tyylillä tehtyinä Makee Designin karkkipaperipussukoita. Niinpä nyt erinäisiä karkkipapereita keräilleenä pääsin testaamaan, kuinka noiden teko käytännössä sujuu. Väritön, ommeltava muovi löytyi Eurokankaasta ja ompelu sujui pienen alkuhapuilun jälkeen yllättävän näppärästi. Hyvää mieltä lähtivät levittämään nämä purkkapussit, jotka matkasivat Lauralle Rovaniemelle, Minnalle Turkuun sekä Minatralle Tampereelle.

Viikko on taas ollut edellisen kaltaista viipottamista työpaikan ja sängyn välillä. Pieniä poikkeuksia edes tiski- tai pyykkikoneelle ei ole oikein ehtinyt kunnolla tekemään, joten nyt ovat molemmat masiinat pyörimässä ja kodinhoidolliset toimenpiteet muutenkin käynnissä. Kiireen keskellä voikin rauhoittua vaikka näiden viileän raikkaiden pussukoiden ääressä:)

Hyvä mieli löytyi postilaatikosta

Kuva: Aarnilintu, kuvan patalaput: Ellis

 Tai tarkemmin sanottuna siellä odotti työpäivän päätteeksi paketti Ellikseltä, jonka blogissa osallistuin jokina aika sitten Hyvän mielen haasteeseen. Haastepaketista paljastui uniikki farkkutytön riipus, tätä ihmetellään ja ihastellaan heti huomenna töissä!

Kuva: Aarnilintu, kuvan koru ja avaimenperä: Ellis

Nyt tuo haaste on majaillut täällä minun hoivissani sen verran, että on tullut aika päästää se eteenpäin. Eli kolmelle ensimmäiseksi kommentoineelle ja mukaan haluavalle on täältä luvassa hyvää mieltä pienen itse tehdyn paketin muodossa. Joulun pakettirumbasta selvittyäni lupaan lähettää paketit tammikuun 2013 loppuun mennessä. Pannaan hyvä kiertämään, itsellä ainakin hyvä mieli tuli jo paketin odotuksesta! Haasteen saa mieluusti jakaa myös eteenpäin.

Kuva: Aarnilintu, kuvassa olevat patalaput: Ellis

Lisäksi kävi niin, että voitin samaisen Elliksen blogin arvonnassa (mitä? minä? voitin?) pari patalappua ja avaimenperän, joten paketista paljastui vaikka mitä kivaa:) Avaimenperä pääsee heti olkalaukun hihnaan.

Patalaput sopivat täydellisesti keittiöön, koska a) kaksi vanhaa jouti juuri eilen roskikseen kun saivat palovammoja kattilanpohjasta ja asiaankuulumatonta lisäväriä pesukoneesta ja b) mistä tiesitkin, että meillä tykätään punaisesta ja sitä on ripoteltu mm. keittiöön? :)

Paljastava haaste

Kaikenmoisia haasteita on taas kierrossa ja tänne osui ja upposi MiEiVin taholta seuraavanlainen tehtävä: Pitää vastata 11 hänen esittämäänsä kysymykseen ja lähettää jotkut muut 11 kysymystä eteenpäin 11 blogiin. Tämä on tosi hauska ja saattepa nauraa kunhan pääsen tästä kirjoittamisen vauhtiin:) Niinpä kaikki energia taitaa mennä kirjoittamiseen, enkä tällä erää jatka tätä eteenpäin. Toki mukaansa saa aina napata, jos repusta löytyy tilaa:) Ja lähettäjälle iso kiitos, tämä oli varsin hauska haaste!

Kuva osoitteesta:
http://tipusen.vuodatus.net/blog/3142594/-rautarouva-on-saapunut/

Tässäpä siis top 11:

1. Kuka opetti sinulle käsityön alkeet? Opetti luomaan silmukat tai tekemään ketjusilmukoita tai ompelemaan?
Kyllä äiti on syyllinen kaikkiin noihin. Ompelukoneelta minulla on joku todella hatara muisto barbielle ommellusta vaatteentapaisesta, joka lienee tehty heti kun jalat ylettyivät jotenkin polkimelle. Nykyään en ole ikätovereihin verrattuna mitenkään pitkäsääristä sorttia, joten lapsena taisi olla asiat vähän paremmin sen suhteen:) Yhteistyökumppanina oli kuvan vihreä Husqvarna, joka hyrrää ja pelittää edelleen ja on todellakin aarre moniin nykyajan halpismuovikoneisiin verrattuna, kuten Tipun turinoissakin todetaan. Tuotakin aiemmin kuulemma tykkäsin siirrellä ja järjestellä nuppineuloja neulatyynystä toiseen. Niin että pysyin neulasavotan äärellä hiljaa ja äiti sai ommella rauhassa:) Ensimmäinen kutomus oli pannulappu, jossa oli vaaleanpunaista, valkoista ja keltaista ja reunoihin virkattu kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkakaaria. Sike-mamma oli ensimmäisen neuleen onnellinen vastaanottaja ja ellei vajaa 10 vuotta sitten kuolleen mamman taloa remontoitaisi juuri, roikkuisi pannulappu ihan varmasti edelleen koukussa keittiön seinällä. Käyttämättömänä. Sitä ei varmaan ole raaskittu käyttää, mutta saattoihan sen lämmönpito-ominaisuuksissakin jotain puutteita olla:)

2. Minkä taidon haluaisit oppia (käy mistä asiasta tahansa)?
Haluaisin oppia todella hyväksi pukuompelijaksi. Tai virtuoosimaiseksi soittajaksi. Vaikka olen huono laskemaan, niin myös hyvä laskutaito ja sen soveltaminen nopeasti erilaisiin tilanteisiin ja numeroiden ja yhtälöiden pyöritteleminen edestakaisin ilman sekaannuksia ovat taitoja, joita todella ihailen ja kunnioitan. Koska sellaisten oppiminen tällä matikkapäällä tuntuu olevan ihan mahdoton tehtävä!

3. Onko jokin unelma toteutumatta - jos, niin mikä?
Oma asunto on ensimmäisenä listalla. Tosin se on toivottavasti pian toteutumassa, joten silloin niitä toteutumattomia on yksi vähemmän. Nyt niitä on lukemattomia.

4. Paras kesämuistosi
Onpas hankala listata yhtäkkiä sitä parasta. Niitä on monia. Serkkujen kanssa vietetyt monet kesäpäivät lapsuudesta oat mielessä hyvin valoisina. Milloin kalasteltiin pärekorilla ja makkaranpaloilla ruutanoita tai etsittiin pihaliiterin vintiltä kissanpoikasia. Kahtena opiskelukesänä ihmettelin sukulaiskansojen elämää Marinmaalla ja erittäin mukavana on jäänyt mieleen myös toissakesänä Helsingin Pihjalasaaren tehty päivän retki. Mielenkiintoista, mitkä asiat jäävät mieleen? Ne eivät välttämättä ole isoja tai kalliita tai kauas suuntautuvia, vaan voivat tapahtua hyvinkin lähellä ja arkisissa ympyröissä.

5. Kamalin kesämuistosi
Muumioituminen keskellä kesää. Olin vastikään saanut mopon ja juhannuspäivänä lähdin ajelemaan meille kyläilemään tulevaa ystävää vastaan, joka lähti omalla mopollaan noin 30 kilometrin päästä. Sää oli kaunis ja aurinkoinen ja illalla oli tarkoitus lähteä lavatansseihin. Ei sentään onneksi mopolla, vaan äidin suosiollisella autokyydillä. Reissu jäi kuitenkin haaveeksi, koska kilttinä tyttönä ajoin mahdollisimman reunassa ja ilmeisesti pienipyöräinen mopo oli tipahtanut korkean asfaltin reunalta ja ajautunut sitä myöten ojaan. Tai sieltä ystäväni ainakin minut löysi, ojanpenkalta istumasta käsivarret ja jalat kauniisti ruvella. Illan tanssit jäivät siis haaveeksi ja seuraavat viikot kuluivat käsivarret ja jalat sideharsoihin käärittynä, mutta muuten rytäkästä selvittiin onneksi pelkällä aivotärähdyksellä. Ja muistinmenetyksellä. Äskeinen perustuu siis muilta kuultuun, vaikka omakohtainen kokemus onkin:) Ei liene vaikea kuvitella, että tuon keikan jälkeen mopot tai muutkaan moottorikäyttöiset kaksipyöräiset kulkupelit eivät kovasti ole houkutelleet.

6. Mikä saa sinut tulistumaan?
Epäoikeudenmukaisuus. Se saa minut myös hermostumaan, surulliseksi ja monesti miettimään joidenkin asioiden kohdalla, miksi ne ovat niin kuin ovat.

7. Entä leppymään?
KISS. Tässä ei nyt kumminkaan nojata Juhani Tammisen lätkävalmennuksen periaatteisiin (Keep It Simple Stupid) vaan odotetaan Kainaloa, Isoa halia, Silittelyä, Selväjärkisiä perusteluita ja tietysti niitä Suukkoja:) Tuo pätee siis ainakin täällä kotioloissa, vieraat harrastakoon muunlaisia lepyttelykeinoja jos ovat onnistuneet minut suututtamaan.

8. Mielestäsi turhin julkkis
Martina Aitolehti, BB-talosta putkahtaneet silikoni-nobodyt yms. Sellaiset ohjelmat ovat myös mielestäni täysin turhia jotka tuon tapaisia julkkiksia tekevät. Kanava kääntyy aina varmasti, jos jokukin Viidakon tähtönen tai vastaava vilahtaa ruudussa. Mun katseluajalla noille ohjelmille ei ainakaan voi siis myöntää jatkokausia. Ja ainahan sanotaan, että jo yksi ihminen voi vaikuttaa niin kovasti tässä yritetään yhden naisen protestia tositv-ohjelmia vastaan!

9. Lempimusiikkisi
Kuuntelen yleensä radiota. Ehkä siksi, että Spotifyn ilmaiset 10 tuntia kuluvat hujauksessa loppuun, ja kun ei raaski hankkia maksullista kuunteluaikaa eikä koko ajan vaihtaa levyjä soittimeen, niin radio soittelee laiskalle ja pihillekin uskollisesti tunnista toiseen:) Yleensä viihdyn SuomiPopin, Radio Nostalgian tai Aallon kanavilla, satunnaisia vierailuja teen myös Voicelle, NRJ:lle ja Sputnikille.

10. Paras vuodenaika
Tähän on vain yksi oikea vastaus: kesä. Silloin on parhaat mahdollisuudet toteuttaa yhtä aikaa mahdollisimman monia niistä asioista, joista tykkään. Kun sen kaiken, ulkoliikunnan, puutarhatouhuamisen, ulkona oleilun, kesätapahtumista ja lavatansseista nauttimisen, huonekalujen entisöimisen ja vastaleikatulla nurmikolla makoilun yhdistää, niin johan siinä tulee hiki ilman kesän lämpimiä kelejäkin:)

11. Miksi bloggaat?
Alunperin taisin aloittaa tämän siksi, että sadepäivä oli mitä parhain aika tutustua blogin pystyttämiseen ja halusin kirjoittaa. Sitten huomasin, mikä valtava ideoiden ja ajatusten aarreaitta tämä blogimaailma onkaan., joten onhan se kohteliasta tarjota myös oma panoksensa yhteiseen pöytään. Varsinkin kun sitä aina välillä kuvittelee, että itselläkin on jotain annettavaa muille lukijoille. Ja tottakai vielä halusin tehdä jotain sellaista, mitä niin monet muutkin tekevät:)

Jämätilkuille ja langoille koti Zimbabwesta?

Kuva: www.soroptimistit.fi

Eräs työkaverini on aktiivinen koulutettujen naisten vapaaehtoisjärjestössä Soroptimistit. Järjestö toimii ihmisoikeuksien hyväksi kansainvälisen hyvän tahdon, ymmärtämisen ja ystävyyden avulla. Se edistää erityisesti naisten ja tyttöjen asemaa ja tasa-arvoa sekä toimii rauhan edistämiseksi maailmassa.

Päätin kantaa korteni kekoon ja samalla haastan teidätkin. Jos teiltä löytyy ylimääräisiä käsityömateriaaleja, vanhoja pelejä tai värikyniä, on tässä oivallinen mahdollisuus tarjota niille uusi koti Zimbabwesta. Työkaverin paikallisjärjestöstä on lähdössä eräs henkilö 3,5 kuukaudeksi Zimbabwen Harareen työharjoitteluun lasten ja nuorten pariin ja hänen tarkoituksenaan on viedä mukanaan mm. erilaisia kädentaitoihin  ja koulunpitoon inspiroivia materiaaleja ja välineitä. Materiaaleja voi niitä toimittaa ensi viikon ajan osoitteeseen: Ulla Kortelainen, PL 166, 01301 Vantaa

Zimbabwen lasten ja nuorten käsityö- ja opintokerho ilahtuu todella seuraavista:

• Villalankoja ja puikkoja
• Huopakangasta käsinukkejen materiaaliksi
• Lyijy- ja mustekyniä sekä vahavärejä ja kalvotusseja
• Pyyhekumeja, viivottimia, terottimia sekä ennen kaikkea ruutuvihkoja
• Lautapeli"metsästyksen" kohteina ovat vielä: Lexico, Junior Alias, Twister sekä arpakuutioita (matikantunneille)

Tässä siis näppärä tapa tuoda iloa ja inspiraatiota jollekin siellä kaukana ja samalla tehdä vähän kevätsiivousta omissa varastoissa. Viestiä saa välittää eteenpäin muillekin kevätsiivousta suunnitteleville:)