Karkkikoruneitsyyden menetys

Jouluun kuuluvat enkeleiden lisäksi erottamattomasti myös makeiset. Ja kaikenlainen muukin hyvä, kiireetön ja runsas syöminen. Lapsena ne lahjat tietysti useimmiten olivat Se juttu, mutta näin aikuisena hyvä ruoka ja leppoisa tunnelma ovat alkaneet saada entistä suurempaa merkitystä.

Opiskeluaikana olin monena jouluna töissä Vapaavalinnan kassalla. Vetelemässä viivakoodeja suklaarasioista, marmeladipaketeista, suklaajoulupukeista ja mitä erilaisimmista muista makeista herkuista. Siinä kassahihnan takan jotenkin konkretisoitui verkkokalvoille se, kuinka paljon ihmiset oikein ostavat makeaa jouluksi. Välillä olin innoissani siitä, kinka edullisesti noita suklaarasioita pystyin henkilökunta-alennuksella kantamaan kotiini. Toisinaan taas koin todellista kauhua kaikesta siitä rasvan ja sokerin määrästä, joka niiden suklaavuorien myötä itse kunkin mahaan (ja takapuoleen) joulunpyhinä kertyi.

Kaikesta näennäisestä kaloriahdistuksesta huolimatta suklaa on kyllä minulle edelleen se juttu. Ilman sohvannurkassa syötyä suklaarasiaa ja hyvää kirjaa joulu ei tule. Ihan sama, onko ulkona vesisadetta, pakkasta vai lunta, onko tuvassa kuusta tai käykö joulupukki, mutta ilman tuota suklaista lukuhetkeä joulu ei tunnu joululta.

Jokusia makeita on tullut kannettua kaupasta kotiin tänäkin jouluna. Mutta teinpä myös tämmöisiä, hyvin vähäkalorisia herkkuja. Fimo-massasta tehtyjen karkkikorujen kiistaton kuningatar taitaa olla Elvari, mutta ovat niitä huomioni mukaan kokeilleet todella monet muutkin. Kukin vähän omalla tyylillään. Joten menetin sitten minäkin neitsyyteni näille herkuille.

Ja ai että, kuinka mukavaa puuhaa näiden leipominen olikaan! Pesin tyhjästä, suorakylkisestä viinipullosta etiketit pois ja valmiina oli sileäpintainen, tarttumaton kaulin. Tampereen kädentaitomessuilta mukaan oli tarttunut Fimo-paketteja niiin vaahtokarkkien kuin englanninlakujenkin väreissä. Sitten vaan aloin kaulita, leikata ja kiertää. Ja lopputulos on varsin herkullinen. Jopa siinä määrin, että koruja kootessani ja pöydälle leviteltyjä lakupaloja katsellessani iski vallan mahdoton karkkinälkä. Että miksi mitään näistä ei voi syödä!

Lopputuloksena herkullisia avainnauhoja ja syötävän hyviä korvakoruja. Sitä voi sitten aamuisin pohtia, että olisiko tänään lakupäivä vai olisinko kuitenkin hempeällä tuulella ja valitsisin vaahtokarkit? Ja kuinka kollegojen makeanhimot herätellään iltapäivän heikkona hetkenä kesken tylsän palaverin, kun ilmestytään paikalle lakunauha kaulassa:)

Näiden makeiden ajatusten voimalla aion tänään käydä joulusiivouksen kimppuun. Mäntysuopavettä saunan lauteille, sitruunasuihketta keittiön välitilan laatoille ja matot pihalle tuulettumaan. Kuinka teillä joulusiivoukset etenevät? Vai onko niin, että se on ihan sama milloin siivoaa eikä joulu aiheuta normaalia suurempaa trafiikkia siivouskaapilla?

Helmiä - Pearls

Näin äitienpäivänä voi ajatella helmiä. Niitä lapsuuteen mahtuvia äitienpäiviä sänkykahveineen ja valkovuokkokimppuineen ja sitten näitä kaulaan laitettavia, joilla niilläkin on paikkansa tämän päivän tunnelmassa ja juhlissa.

Solmeilin helmiä lahjaksi serkuntyttöjen taannoisiin synttäripaketteihin. Jokaiselle korulle on myös ommeltu pieni väreihin sopiva säilytyspussi. Näitä on niin mukava tehdä, että ellei pidä varaansa, omassakin korulaatikossa on kohta useimpiin vaatteisiin sopivia väriyhdistelmiä tarjolla:) Näiden tekemisessä ei kauan nokka tuhise, jos vahattua puuvillanyöriä ja erikokoisia puuhelmiä vaan löytyy varastoista. Ehtivät vielä vaikka äitienpäivälounaalle. Selkeä ja helppo ohje täällä.

Kevät on kiitänyt vauhdilla eteenpäin ja valkovuokot ovat vallanneet lähiympäristön. Niillä toivotetaan hyvää äitienpäivää nyt kuten niin monena vuonna aikaisemminkin!

**********

Pearl necklace of wooden pearls and jewels on the necklace of time, both of those can be used and remembered today, when we celebrate Mother's Day. A video tutorial for pearl necklace you'll find here.

These are so nice and easy to do! I did these for my cousins daughters for a birthday present, but the truth is, that I also made some pieces for myself. If you just have wooden pearls of different colours and waxed cotton line, it takes less than half an hour to do one of these.

Kelttien metsästystä pakkassäässä

En ole sentään tarttunut jalkajouseen ja lähtenyt kahlaamaan lumihangessa muinaisten kansojen perään. Sen sijaan olen täysin siemauksin nautiskellut ihanasta ulkoilusäästä auratuilla tai kovaksi tallotuilla ulkoilupoluilla ja -reiteillä.  Pakkasmittari näytti aamulla -12 astetta, joten hyvin tarkeni mennä lenkille.

Kelttien metsästys sen sijaan on ollut sekä suunnitelmallista että yllättävää. Kaikki alkoi siitä, kun isompien pakkaslukemien seurauksena kaivoin esiin jonakin menneenä vuonna Virosta ostamani paksun turkoosin kaulahuivin. Väri on ihana, mutta ei oikein sovi yhteen punaisten lapasten kanssa. Olin saanut viime syksyn SNY-kierroksella juurikin kaksi kerä samanväristä turkoosia paksua Fritidsgarn-lankaa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Halusin palmikkolapaset, koska sellaisia en omista ja netistä löytyikin lukuisia kauniita malleja, joista ihastuin varsinkin kelttipalmikoihin. Malleja tutkaillessani karu totuus kyllä paljastui melko pian. Tuo lanka taitaa olla liian paksua minkäänlaisiin lapaskokoisiin palmikoihin (50g=70m). Taitaisi niistä tulla melkoiset punkerot..

Kuva osoitteesta www.etsy.com

Niinpä piti tehdä suunnitelman muutos. Kun aivot olivat kääntyneet kelttiläiskuvioiden taajuudelle, päätin, että teen lapasista ihan tavalliset sileät ja kirjailen mustalla sopivia kuvioita valmiiden lapasten päälle. Sopivia sellaisia etsiskellessäni törmäsinkin Rogue-villatakkiin (Ravelry-linkki), joka on erittäin kauniisti toteutettu esimerkiksi täällä. Olin hetkessä myyty. Tuollainen pitää saada! Maksullinen ohje on julkaistu vuonna 2004 ja ensin näytti siltä, että olen ihastukseni kanssa auttamattomasti noin kahdeksan vuotta myöhässä. Ohjeella oli tehty lukuisia villatakki- ja paitaversioita, mutta jokainen ohjeen tilaussivulle vievä linkki tuotti error-ilmoituksen. Voi surkeus! Olen vähän huono tekemään villapaidankokoisia neuletöitä tai ainakin huono saamaan niitä valmiiksi. Ja sitten kun kerrankin löydän sellaisen ohjeen, että tuo voisi valmistuakin, niin ohjetta ei saakaan mistään.

Onnekseni sitten aiheeseen liittyvillä sivuilla pyöriessäni löysin tiedon, että ohje löytyy nykyään Ravelrystä ja niinpä olen nyt tilannut ihka ensimmäisen maksullisen neuleohjeen ja samalla ensimmäisen englanninkielisen. Ensi perjantain Viron lankamatkan ostoslista siis kasvoi heti Roguen langoilla:)

Sitten siirrytään metsästyksessä noista pehmeistä panoksista vähän kovempiin materiaaleihin. Yllätyksen  kelttijahtiin toivat perjantaina ja lauantaina Helsingin messukeskuksessa vietetyt Educa-messut. Olin siellä kaksi päivää töissä ja siinä sivussa hiukan ehdin kierrellä ja katsella muidenkin osastoja. Messut ovat opettajille suunnatut opetusalan tarjontaa, materiaaleja ja vlineitä esittelevä tapahtuma, joten yllätys oli melkoinen, kun törmäsin Kelttikorujen osastoon. Yllätys oli myös oikein miellyttävä, koska olen ollut löyhässä suhteessa noihin koruihin jostain 2000-luvun alusta saakka, jolloin ostin ensimmäisen kaulakoruni muistaakseni Turun Taiteiden yöstä. Sen jälkeen olen asioinut Kelttikorujen myyntikojulla useammissakin tapahtumissa säännöllisen epäsäännöllisesti ja myös hukannut kaksista korvakoruista sen toisen parin. Niinpä ei ehkä ole ihan täysi yllätys, että mukaan lähtivät tälläkin kertaa korvakorut. Lughin kehrä, valon ja käsityöläisten jumala. Eihän näitä yksinkertaisesti voinut jättää ostamatta:) Settiin kuuluu myös samaa sarjaa oleva riipus.

Niinpä viikonlopun kelttimetsästys kääntyi ikäänkuin hiukan päälaelleen. Tässä ei nyt käynyt ihan niin kuin siinä sadussa, jossa ensin piti ommella takki ja monien vaiheiden jälkeen lopulta tulikin kukkaro. Tässä kävi vähän toisin päin. Lapassuunnitelmasta (= pieni ja nopeasti valmistuva työ) ja valmiina olevista langoista päädyttiin villatakin (= iso ja paljon hermoja ja aikaa vievä työ) ostettuun ohjeeseen ja lankavaraston kasvattamiseen. Toivottavasti ne langat muotoutuvat villatakiksi pikavauhtia, ainakin on motivaatiota heilutella puikkoja ahkerasti jos pakkasmittarin lukemat pysyvät tämänpäiväisten asteiden nurkilla. Ja kyllä niitä lapasiakin silti tarvitaan, eli niiden tarkempi suunnittelu jatkuu edelleen. Ollaan siis ikäänkuin takaisin alussa, samassa pisteessä mistä lähdin liikenteeseen:)

Vetoketjukorvakorut

Uuden vuoden reissaaminen, töihinpaluu loman jälkeen ja Suuren Käsityölehden viime vuoden viimeisen numeron ilmestyminen jo marraskuussa olivat tehokkaasti tehneet sen, että en muistanut odottaa lehteä ollenkaan näin tammikuun alussa. Siksi olikin oikein mukava yllätys, kun töistä tullessa löysin sen saapuneesta postista.

Kuva: www.suurikasityolehti.fi

 Lehden yhtenä teemana oli kierrätys ja ekologisuus ja Trendi-palsta oli koottu aiheella Silkkaa roskaa. Jutusta bongasin heti ohjeen vetoketjuista taiteiltuihin korvakoruihin. Kun joululomalla olin saanut äidiltä pari pitkää, puretuista vaatteista talteenotettua vetoketjua, niin eikun kokeilemaan saman tien.

 Ketjut olivat takkiketjun vahvuisia ja aluksi epäilinkin, josko ovat liian paksuja näihin luomuksiin. Ohjeen mukaan ketjua tarvittiin 40 cm, mutta selvisin kyllä vajaa 10 cm lyhyemmällä pätkällä. Solmiessa ketjua on hyvä kyllä olla mielummin hiukan liikaa kuin liian vähän, ylimääräiset päät on helppo leikata lopuksi pois.

 Ensin harjoittelin solmun tekoa paksuun juuttinaruun. Näyttää ihan näppärältä näinkin, tästä voisi tehdä vaikka avaimenperän. Samoja solmukoruja saisi väänneltyä kierrätyshenkeen vaikka värikkäistä sähköjohdoista tai paperinarusta. Ainut hankaluus tässä oli, että kun oli saanut yhden tasaisen ja kauniin korun aikaiseksi, piti osata tehdä vielä toinen, ellei nyt ihan samanlainen niin mielellään ainakin samankokoinen:)

Kuva: www.suurikasityolehti.fi

 Tammikuun Suuri Käsityölehti tarjosi monenlaista muutakin mielenkiintoista luettavaa. Esittelyssä oli mm. ekoiluteemaan sopien Sanna Vatasen uutuuskirja Neulo. Virkkaa. Kirjo Ekolangasta! Samainen kirja on Juju-kirjakerhon kuukaudenkirjana ja sen verran heräsi mielenkiinto, että pitää kyllä käväistä WSOY:n kaupassa kurkkaamassa, mikä tuo on kirjojaan. Villasukkapäivän viettoon kannustettiin mm. esittelemällä lehden villasukkakilpailun parhaimmistoa. Sieltä löytyvät mm. sukat, joissa on tasku avaimia varten käsilaukuttomille villasukkailijoille. Lisäksi lehti houkutteli myös mm. ompelemaan morsiuspuvun tai kutomaan ja virkkaamaan saunatekstiileitä. Näin vuoden alkajaisiksi ja kaikkien hyvien liikuntapäätösten kunniaksi ei oltu unohdettu myöskään meitä "Säännöllinen liikuntaharrastus alkaa nyt" -ihmisiä, koska tarjolla on hauskoja ohjeita vaatteisiin niin zumbatunnille, lautailuun kuin joogaankin. Ristipistellyt Arabian kannut herättivät myös pinetä syyhytystä pitkään levossa olleisiin ristipistosormiin.

Reippaillaan siis tänäkin vuonna, sekä pihalla kävelysauvojen että sisällä puikkojen ja koukkujen seurassa:)

Lunta on nyt korviin asti!

Eilen kaipailin lunta, tänään sitä on täällä korviin asti:) Sellaista kimaltelevaa herkän valkoista ja hiukan pitsistä. Nämä tähdet kelpaa laittaa korviin ja kaulalle keikkumaan ja lumen välkettä tuomaan vaikka uudenvuoden kekkereihin.

Malli on sovellettu joskus jossakin blogissa näkemistäni virkatuista korvakoruista. Minulla on pitemmän aikaa ollut jo haaveena virkattujen lumitähtikorvakorujen teko, ja tässä tulee nyt ensimmäinen pari uunista ulos. Lankana näissä on käytetty ihan tavallista numero 8 valkoista helmilankaa ja koukku oli 1.25. Tähdet on kovetettu vesi-liimaseoksella. Tein näistä aika kovat, etteivät taivaalta toivottavasti jossain vaiheessa leijailevat, ehkä vähän märemmässäkin muodossa olevat serkut näitä heti kastele, joten seoksessa on kutakuinkin yksi osa liimaa ja kolme osaa vettä. Märkien tähtien päälle on ripoteltu hiukan hopeista hilettä ja varmuuden vuoksi suihkuttelin niihin vielä hiuslakkaa, etteivät hileet rapise heti ensimmäisen mekon olkapäille.

Kaulakorun koristeena on muutama helmi ja riipus on pujotettu vahattuun puuvillanyöriin. Korvakorujen ja kaulakorun tähdet on kovetettu eri kerroilla ja näin vierekkäin katottuna näistä näkee, että nuppineulapingotus on tullut tehtyä hiukan eri tavalla. Vaikka kaikki tähdet on virkattu ihan samalla mallilla, silmukkamäärällä, langalla ja koukulla.

Korut lähtivät lahjaksi ja pakkasin ne kohokuvioisesta, kirpputorilta löytyneestä tapetista taiteltuun rasiaan. Näitä rasioita olen tehnyt ennenkin ja ovat osoittautuneet joulupukin pajassa todella käteviksi, video-ohje löytyy täältä. Rasian sisällä on sinisellä paperilla päällystetty, sopivasti taiteltu pahvi, johon tein reiät korvakoruja varten. Kantta koristaa hopeanhohtoisesta piippurassista käännelty tähti.

Huopakoruja viikonlopun rientoihin

Väriä, pehmeyttä ja lämpöä marraskuun harmauteen tuovat ihan varmasti nämä huovutetut korut. Tänään on ainakin täällä suunnassa ollut niin tosi harmaa päivä kelien puolesta, joten kun töistä pääsin kotiin, ryhdyin viimeistelemään viime viikolla tekemiäni huovutettuja terälehtiä kukiksi. Ideakukkasena oli tämä kesällä Tallinnasta mukaan tarttunut ihanuus. Ei näistä ihan samanlaisia tullut, mutta ei kai käsintehdyt uniikkikappaleet koskaan sitä olekaan:)

 Ensin olin huovuttanut ison kasan terälehtiä. Yhteistyökumppaneina olivat mm. tooosi paksu ja hyvin vettä imevä mainospyyhe, jotta vesikatastrofilta vältyttiin, karjalanpiirakkakaulin tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi, Marseille-saippuaa ja tietenkin paljon vettä. Ja vielä huovutusneula, jonka mahtaviin ominaisuuksiin oikeastaan vasta nyt olen päässyt kunnolla tutustumaan, vaikka neula(t) on lojunut laatikossa jo reilut pari vuotta.

Huopakukkasilla voi koristaa vaikka pipon, kiinnittää hartiahuivin tai tuunata laukun. Takapuolelle on ommeltu rintakorumekanismi, hakaneulasta hiukan modernimpi vaihtoehto. Tuossa Tallinnan tuliaisessa on samanlainen ja olen monesti käyttänyt kukkaa hiuskoristeena. Hiuspinnin saa helposti pujotettua tuohon kiinnitysneulaan ja niin kukka pysyy hiuksissa vähän kovemmassakin menossa.

Jos sellaisia menoja jollakin vaikka viikonloppuna on tiedossa:) Täällä on luvassa ompelua ja ompelua ja vielä vähän lisää ompelua. Oivallinen tilaisuus siis levittää asunto vielä entistäkin täydemmäksi kaikkia kankaita, lankoja, helmiä, korttitarvikkeita yms. kun miehinen osapuoli lähti viikonlopuksi talvirenkaiden hakuun. Käsityöyhdistyksen juhlamyyntinäyttelyssä ovat kukat livenä tavattavissa.

Maailman suurin tilkkupeitto ja jotain pientäkin

Otsikoin jokin aika sitten tämän postauksen nimellä Maailman suurin - ja pienin. Harmittavasti olen siis varastanut itseltäni otsikon, koska samainen olisi sopinut mitä parhaiten tähän juttuun. No, saman asian ympärillä molemmissa jutuissa ainakin pyöritään, isoäidinneliöistähän tässä on kyse.

 Olin siis eilen ihastelemassa maailman suurinta tilkkupeittoa Helsingin tuomiokirkon rappusilla. Tai no, siinä vaiheessa kun kymmenen maissa aamulla olin kameroineni paikalla, peitto ei ihan vielä ollut maailman suurin, mutta illalla uutiset kertoivat, että siitä tuli sellainen. Marttaliiton, Tekstiiliopettajaliiton ja Novitan organisoimaan tempaukseen lähetettiin yhteensä lähes 8000 peittoa ja iltauutisten matematiikan mukaan niissä oli isoäidinneliöitä yhteensä noin 152 000 kpl!

Ihana aurinkoinen sää suosi peitonrakentelua ja hyvä niin. Sen lisäksi, että tuomiokirkon rappuset olivat kuivat, ne näyttivät myös puhtailta. Peitot liitettiin toisiinsa kulmista nippusiteillä, jolloin kyseessä todella oli yksi iso kokonaisuus. Tämän valmiin peiton koko oli noin 35x60 metriä.

Peittojen värit loistivat kilpaa auringon kanssa ja joukosta oli helppo tunnistaa tuttuja lankoja. Tuosta mnulla on juuri sukat tekeillä, tuota lankaa pitää aina olla varastossa ja tuon värit tuovat aina mieleeni kesän. Peittoihin onkin varmasti virkattu monenlaisia tunteita ja muistoja ja toivottavasti ne tuovat niitä myös uusille omistajilleen. Peitot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja tekijät olivat liittäneet peittoihin uudelle omistajalle tarkoitetun tervehdyksen.

Tänä vuonna vietttävän Euroopan Unionin vapaaehtoistoiminnan teemavuoteen liittyen tilkkupeittojen virkkaaminen sopii mitä parhaiten kuvaamaan vapaaehtoistyön luonnetta. Tässä kuten muissakin vapaaehtoistöissä sinä teet jotain hyvää jollekin toiselle ja samalla saat itsellesi hyvän mielen, opit uusia taitoja, tutustut uusiin ihmisiin ja harrastukseen jne.

Tässä kohtaa lienee ehkä jopa hiukan hävettävää tunnustaa, että en itse osallistunut tuohon peittotempaukseen muuten kuin aktiivisen seuraajan näkökulmasta. Aivan toimettomana isoäidinneliöiden osalta ei olla sentään täälläkään oltu.

Esittelinkin jo aiemmin isoäidinneliökorvakoruja. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, että korut olivat tuolloin kuvanottohetkellä vielä kovettamatta, niin innoissani niitä kuvasin. Nyt korvakorut ovat saaneet parikseen kaulakoruja. Kaikki on kovetettu liimaseoksella (puolet vettä ja puolet vesiliukoista liimaa kuten Erikeeper tai Puuliima) ja kaulakoruihin on askarreltu mukaan erilaisa helmiä.

Korujen halkaisija on koosta riippuen 3,5-5,5 cm neliön kulmasta kulmaan mitattuna. Lankana kaikissa on erilaisia numeron 8 helmilankoja. Kaulakoruissa on käytetty kaulanauhana mustaa vahattua puuvillanyöriä.

Näitä on tehtynä ja vielä tulossa vaikka missä väreissä juolumyyjäiskautta silmällä pitäen. Malli on tosi helppo ja valmista syntyy nopeasti, joten näihin jää todella kirjaimellisesti koukkuun. Ensimmäinen koukku on virkkuukoukku ja toinen tuo korvakorukoukku:)

Maailman suurin – ja pienin

Tervessii Turuust! Kyllä oli mukava viikonloppuna käydä kuuntelemassa vanhan kotikaupungin tuttua (ja toisaalta niin kamalan kuuloista!) murretta ja samalla ihastella maailman suurimpia purjelaivoja. The Culture Tall Ships Regatta oli houkutellut Tall Ships Race -kilpailun jatkoksi upeita isoja purjelaivoja Aurajokeen Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi. Ja kun elokuun lopun lauantain lämpötila huiteli yölläkin 20 asteessa eikä sadepilvistä ollut tietoakaan, niin jokiranta esitteli aivan parhaita puoliaan.

Aurajoen itärannalla pääsi tutustumaan maailman suurimpaan purjelaivaan, venäläiseen 122-metriseen Sedoviin. Laiva oli kunnioitettavan kokoinen jo pituutensa puolesta, mutta yksityiskohdissa koko vielä korostui. Köydet esimerkiksi olivat samanpaksuiset kuin tämän kirjoittajan käsivarsi!

 Purjelaivojen lisäksi Aurajokiranta tarjosi muunkinlaisia houkutuksia. Paikalla oli paljon myyntikojuja, joista ilahduttavan monissa oli paikallisia ja kauempaakin tulleita käsityöyrittäjiä. Ihastuin erityisesti tähän, lasitaiteilija Riikka Forsmanin Korona-malliston riipukseen. Se lähtikin mukaan ja on kulkenut kaulalla maanantaista asti.

Materialististen tuliaisten lisäksi käsityökojut tarjosivat runsaasti ideoita ja ihailtavaa. Yhdestä kojusta nappasin idean isoäidinneliöiden hyödyntämisestä korvakoruissa. Tässä siis ehkä ellei nyt ihan maailman pienimmät niin ainakin pienimmät näkemäni yksilöt.

Innostuin tekemään useampia korvakorupareja hiukan eri kokoisina ja erityyppisistä langoista. Kaikissa koruissa materiaalina on numeron 8 helmilanka ja työvälineenä numeron 1,25 koukku. Kyllä tuntui pieneltä näprämiseltä villalankojen kanssa touhuamisen vastapainoksi.

 Tämä oli itse asiassa ensimmäinen omakohtainen tuttavuus isoäidinneliöiden kanssa. Pitää aloittaa pienestä, niin ehkä ne neliöt tästä vielä jossain vaiheessa suurenevat. Tai sitten on hetken päästä kaiken väristen vaatteiden kanssa sävy sävyyn sopivat korvakorut:)

Koreilua koruilla

Kaulakorusta irrotettuihin kiekkoihin on lisätty turkooseja helmiä.

 Välillä on mukava tehdä uusia aluevaltauksia. Kokeilla jotain, mikä aikaisemmin syystä tai toisesta on jäänyt jotenkin paitsioon. Minä tein tällaisen valtauksen viime viikolla, kun työporukan innokkaat näprääjät ja tuunaajat kokoontuivat yhteiseen korujentekoiltaan. Kierrätysmateriaalien käyttö ja se että esimerkiksi housuista tehdään hame ja kakkuvuoasta lampunvarjostin ovat tuttuja juttuja, mutta korujen teon maailmaan en ole ennen oikein kunnolla jostain syystä tutustunut.

Valmiit huopapallokorut

 Syksyllä Tampereen käsityömessuilla havittelin huopapalloista tehtyjä korvakoruja. Niitä oli tarjolla monenlaisia, mutta jotenkin nuukuus minussa esti ostamasta niitä 15 euron hintaan. Varsinkin sen jälkeen kun tajusin, että viereisessä pöydässä myytiin erivärisiä huopapalloja á 50 senttiä sekä korupiikkejä ja koukkuja á 10 senttiä. Niinpä innoissani ostin kaksi huopapalloa, korupiikkiä ja ripustuskoukkua ja totesin saaneeni huopapallokorvakorut yhteensä 1,90 eurolla. Paitsi että ne eivät olleet kokonaiset ja käyttövalmiit, vaan osina ja atomeina sikin sokin paperipussin pohjalla. Enää puuttui siis se, että niistä piti saada käyttökelpoiset korvakorut.

Moneen kertaan tässä välissä olin ehtinyt harmitella, että en ollut saanut koruja tehtyä, koska niille olisi löytynyt jo vaikka kuinka monta tilaisuutta päästä korviin asustamaan juuri samanväristä paitaa. Koruiltaan matkasinkin siis huopapallot kassissa luottaen siihen, että täältä jos mistä saisin apuja, jos korunteko ei ihan helposti sujuisikaan.

Eteläamerikkalaishenkisistä hahmoista tuli pienellä helmiehostuksella korvakorut.

Jokainen oli tuonut materiaaleja, joista koruja oli tarkoitus tehdä. Oli erilaisia helmiä, helminä ostettuina ja vanhoista koruista purettuina, tapettia, tietokoneen näppäimiä ja kiintolevyn renkaita, siimaa, paljetteja ja paljon muuta mukavaa, jonka käyttöä korujen osana ei ihan heti tulisi ajatelleeksikaan. Ilta sujuikin varsin rattoisasti ja huopapallokorutkin valmistuivat. Tämän jälkeen on huomattavasti matalampi kynnys tarttua korupihteihin kotonakin.

Käsityömessuilta tarttui mukaan myös näitä foliohelmiä.

Ja mihin sitä tapettia sitten tarvittiin? Siitä saa tosi kauniit helmet, jotka oikeanvärisestä ja vähän kohopintaisesta tapetista tehtyinä näyttävät ihan simpukoilta. Jonakin tulevista koruilloista rullaillaan helmiä oikein urakalla, sitä ennen tapettihelmien olemukseen voi tutustua vaikka täällä.