Joulukuun yllätys Salaiselta neuleystävältä

Joka ei enää olekaan salainen:) Iso kiitos sinulle Lotta kaikista paketeista! Niitä on ollut mukava saada ja jännityksellä olen aina availlut ja sisältöön tutustunut. Nyt tässä viimeistä pakettia auki kirjoittaessani hörpin ensimmäisessä paketissa ollutta teetä, jota vielä muutama pussi on jäljellä. Kyytipoikana ovat uusimman paketin suklaat:) Marmeladit katosivat jo kuvaajan suuhun näitä kuvia otettaessa.

Paketin pienin ja kovin asia joulusuklaita lukuunottamatta oli hauska peltirasia, joka sisältä neuloja, puikkomitan ja silmukkamerkkejä. Aina tarpeellinen juurikin noiden pienten apureiden säilytykseen.

Kokonaisuudessaan paketti sen sijaan oli niin iso, että ei mahtunut reppuun, vaan matkusti lähipostista kotiin kainalossa keikkuen. Sen sisältä löytyikin sitten vaikka mitä. Lähettäjän oma luonnehdinta sisällöstä "Tällä kertaa paketin sisältö on hiukan sekalainen mutta runsas. Langat on hankittu hissukseen tyyliin kerä kerrallaan ja sen mukaan, että ovat kivan värisiä/tuntuisia" kertoo aika osuvasti, mitä kaikkea sieltä löytyy. Sanoisin, että siellä oli koko vuodenkierto edustettuna. Tässä iloitellaan keväisillä väreillä ja kukkasilla, ihanan pehmeä TOFUtsies-lanka, jossa on 25% soijasilkkikuituja, pinkki  Novita Cotton luxus ja käsityöläiselle aina tarpeellinen kierreselkäinen muistikirja.

Mukana oli monta itselleni uutta ja todellakin ihanan tuntuista tai -väristä lankatuttavuutta. Tämä kuva huokuu talvista kylmyyttä ja jäähileitä ja vielä enemmän pehmeyttä ja lämpöä Viking Björkin, SandesGarnin Fritidsgarnin sekä Dropsin Alpacan voimin. Todella pehmoisentuntuista tuo Alpaca, sekin minulle uusi tuttavuus. Samon täysvillainen Fritidsgarn. Tuota Björk-lankaa olen sen sijaan käyttänyt aiemmin ja tykkään kovasti, sekin on mukavan pehmeää.

Kesä puolestaan näyttää tältä, vai mitä sanotte tästä vihreänsävyisestä Novitan Freesiasta, heleästä Cotton 8:sta, samansävyisistä kasvopyyhkeistä, rentouttavasta laventelituoksusta sekä jalkavoiteesta. Koivut, niiden runkokuviot ja kevään hento vihreys ovat tuottaneet inspiraatioita moniin töihin (ja tänne blogiinkin), joten tämä väriyhdistelmä iski kyllä suoraan johonkin mahlahermoon, vaikken yleensä ottaen vihreän suurkuuttaja olekaan.

Kiitoskiitos, olin ensimmäistä kertaa mukana Sny-vaihdossa ja kokemukset olivat erittäin positiivisia. Lämmintä Joulua enää ei niin salaiselle ystävälleni ja kiitos tästä syksystä!

Marraskuun Sny-paketti

Postipoika on tuonut marraskuun paketin, jonka tänään pääsin postista hakemaan. ISO kiitos Salaiselle ystävälle sinne jonnekin:) Paketin sisältä paljastui suuresti himoitsemani Varpaista varteen -kirja, jossa opetellaan neulomaan pyöröpuikoilla kaksi sukkaa yhtä aikaa kärjestä aloittaen. Kirjan kaverina oli vielä marraskuun pimeyttä piristämän aurinkoisen eksoottinen sekoitus kuivattuja hedelmiä.

Joten nyt ei liene enää mitään syytä olla opettelematta tuota kahden sukan neulomista yhtäaikaa, kun eväät on kunnossa ja Sny:n aiemmista paketeista löytyy sopivia lankojakin. Kiitos kiitos, joululomalle löytyi heti mukavaa tekemistä!

Pipareita ja ponchoja

Huomenna alkaa joulukuu, joten sen lisäksi, että pääsee käsiksi kalenterin ensimmäiseen luukkuun, on korkea aika leipoa pipareita:) Taikinan teko on aina yhtä juhlallinen prosessi. Koska se taikinahan tehdään itse, kaupan taikinat eivät mitenkään voi maistua samalta.

Eikä oikeastaan mikä tahansa itse tehty taikinakaan. Se ainoa oikea joulupiparitaikinan resepti kaivetaan vuosi toisensa jälkeen esiin äidin 1960-luvun keittokirjasta ja jos sitä syystä tai toisesta ei ole saatavilla kotona paperilla, sen saa helposti äidiltä puhelimessa. Tällaiseenkin keinoon olen joutunut turvautumaan, kun oli käynyt sellainen katastrofi, että irtolapulle kirjoiteltu ohje oli joutunut hukkaan. Mutta jottei näin pääsisi käymään enää tulevaisuudessa, se ainoa oikea piparkakkutaikinan ohje menee alkuperäiskielellä näin:

Aidot joulupiparit

2               munaa
400g        sokeria
3 dl          siirappia
3 dl          kermaa
3 dl          voisulaa
1 tl           kardemummaa
1 tl           kanelia
1 tl           jauhettuja neilikoita
1 tl           inkivääriä
1 tl           pomeranssinkuorta
3 tl           soodaa
750g        karkeita vehnäjauhoja
500g        hienoja vehnäjauhoja

Sekoita aineet yllä olevassa järjestyksessä. Vatkaa taikina ennen jauhojen lisäystä. Anna taikinan kovettua jääkaapissa yön yli. Paista piparit miedossa lämmössä kauniin ruskeiksi.

Suomennos: Olen käyttänyt vain yhtä laatua venhäjauhoja, ihan tavallista Sunnuntaita tai Emäntää tai mitä aina milloinkin on kaapista löytynyt. Tälle taikinalle sopiva mieto lämpö on 200 astetta. Eli huomenna meillä herkutellaan pipareilla. Täytyy varmaan vähän käydä kurkkimassa taikinapurkkia yölläkin, ettei tonttu vaan käy syömässä kaikkea taikinaa:)

On täällä sentään jotain muutakin saatu aikaan. Taas yksi poncho lähti maailmalle, tällä kertaa työpaikalta yhden vapaaehtoistyöntekijän matkaan. Lanka on Dropsin Delight ja malli sama vanha tuttu kuin niin monessa muusakin täällä nähdyssä ponchossa.

Kusti on polkenut lähipostiin myös tämän kierroksen toiseksi viimeisen paketin Salaiselta Neuleystävältä. Tänään en päässyt sitä hakemaan, joten huomisessa on muutakin jännää odoteltavaa kuin se mitä paljastuu joulukalenterin luukusta:) Siispä ihanaista alkavaa joulukuuta kaikille, näin reilu tunti etuajassa kun vielä just  ja just ollaan marraskuun puolella!

Lokakuun Sny-paketti

Keskiviikkona oli taas se päivä, jolloin viimeistään piti antaa Salaisen Neuleystävän lokakuun paketti postipaten parempiin hoiviin. Kun pääsin töistä kotiin, odotti matolla pakettikortti. Ja postissa tämmöinen. Vanhana postimerkkien keräilijänä postimerkkien paljous nosti leveän hymyn huulille. Sisältä paljastuikin sitten kaikenlaisia itsensä hellimiseen tarkoitettuja juttuja. Ja myöskin useampia minulle uusia tuttavuuksia.

 Ensiksikin virkattu tiskirätti. Tai siis oletan, että tämä on sellainen, koska pannulapuksi tässä taitaa olla vähän liikaa reikiä.. Korjaa Sny, jos olen väärässä:) En ole koskaa virkannut tiskirättejä enkä myöskään omistanut tai käyttänyt sellaista, joten nämä ovat ihka ensimmäiset treffit sellaisen kanssa. Toivokaamme suhteelle pitkää ikää. Vaaleanpunaisen rätin kaverina on Minni-vihko, joka tytön parempi ruutuvihko:)

Lankavarastotkin karttuivat jälleen. Paketista löytyi yksi kerä vähintäänkin mielenkiintoisen väristä Austermann Step -sukkalankaa. Tuo lanka on minulle kyllä nimellisesti tuttu, mutta en tätä ennen ole omistanut yhtään kerää. Väri on sekoitus vihreää ja valkoista sekä punertavia ja ruskehtavia sävyjä. Sukiksi tuo luultavasti jossain vaiheessa päätyy. Tässä jo mietin, että sitä voisi yhdistellä vaikka edellisessa Sny-paketissa saamani valkoisen kanssa.  Punainen kerä on Dropsin Fabelia. Aivan ihana lanka:) Ja väri. Ostin tuota syyskuun Wanhan Sataman käsityömessuilta muutaman kerän harmaana ja turkoosina, ja kaikki on jo jalostettu eteenpäin. Harmaasta tilaustyönä tehty poncho poiki toisen samanlaisen tilauksen ja nyt pitäisi löytää lankaa. En ole vielä päässyt metsästysmatkallani kovin pitkälle, joten onkohan kellään tietoa, onko Helsingissä tuota myynnissä jossain lankakaupassa vai lähdenkö ostoksille nettiin? Tälle punaiselle kerälle voisi samalla ostaa pari muuta kaveriksi, väri on niin herkullinen.

 Hyvinvointiosio ei paketissa rajoitu pelkästään lankojen hypistelystä saatavaan mielihyvään. Sieltä löytyi kaamosmasennuksen torjumiseen myös vadelmantuoksuisia vartalonhoitotuotteita sekä saunahunajaa. Tuota pitää kokeilla kyllä ensi tilassa, kunhan koittaa sunnuntai ja saunavuoro. Tavallisen hunajan kanssa olen joskus hipiääni koittanut saunassa pehmitellä, mutta oikeasta saunahunajasta ei ole kokemuksia.

Tämä viikko on töitten puolesta ollut aivan liian lyhyt tehtävälistalla olevaan työmäärään verrattuna. Syyllinen tähän on pääasiassa yksi iso tilaisuus, joka pidetään huomenna ja jonka järjestelyistä olen ollut päävastuussa. Joten kunhan huominen on onnistuneesti ohi, niin rentudun hyvällä omallatunnolla ihan varmasti  sekä saunahunajan, vartalonhoidon että lankakerien suurkuluttajana. Kiitos Sny!

Postipojan tuomisia

Postipoika oli kuskannut lähipostiin pohjoisesta tunnelmallisen paketin juurikin sopivasti tällaiseen sateiseen ja pimeään syyskuun iltaan. Salaisen Neuleystäväni ensimmäinen lähetys siis saapui juuri sopivasti:) Ja mitä kaikkea kivaa siellä paketissa sitten olikaan. Teemuki on kaiveltu omasta kaapista, mutta teepusseja löytyi paketillinen Sny:n paketista. Ovat esillä tässä, koska teepaketti jäi pois seuraavasta yhteiskuvasta. Puikot ja tuikkusydän ovat kuvausrekvisiittaa.

Houkuttelevan Hehkuvat vuoret -teepaketin lisäksi paketista paljastui Novitan Rose Mohair -lankaa limenvihreänä (minulla onkin tuota samaa väriä jo pari kerää, joten nyt saan tehtyä vielä isomman huivin!) sekä Tico Ticoa turkoosinsävyisenä ja luonnonvalkoisena. Valkoista lankaa tarvitaan aina vaikka mihin ja tuohon turkoosiinkin olen jo tutustunut mm. tätä tehdessäni. Hyvin oli värit siis valittu:) Taisin mainitakin jossain kohtaa, että tykkään turkoosista ja tuo limen vihreä on myös mukava piristeväri.Heijastinnauhalanka pääsee varmasti myös käyttöön mitä pikimmin.

Neulepuikkoja ja virkkuukoukkuja minulta löytyy vaikka kuinka, mutta näitä pieniä apulaisia - kerroslaskureita, silmukkamerkkejä ja puikon päihin laitettavia toppareita - ei varastoista löytynyt tähän saakka ainuttakaan! Joten kunhan noita pääsee käyttämään, niin varmaan ihmettelee, että miten sitä oikein aiemmin on selvinnyt pelkkien hakaneulojen ja tukkimiehenkirjanpidon avulla niin etteivät kaikki kerrokset ole olleet ihan sekaisin..

Näinhän tämä taitaa sitten mennä, että ensi neulotaan hartiat kipeiksi, sitten lämmitellään teemukin äärellä tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja haukataan energiaa valkosuklaapatukoista. Eiköhän näiden parissa kulu monta iltaa rattoisasti, joten iso kiitos Salaiselle Neuleystävälle sinne jonnekin:)

Salaista Neuleystävää odotellessa

Kaikenlaiseen hauskaan täällä blogimaailmassa voi törmätä.  Kuten Salaiseen Neuleystävään. Tai tarkennuksena, en ole häneen vielä fyysisesti tai virtuaalisestikaan törmännyt mutta kunhan syyskuu koittaa niin leikki pääsee vauhtiin. Ensimmäistä kertaa olen tässä tai missään muussakaan tempauksessa mukana, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Salaisen Neuleystävä -leikin ideana on, että jokainen mukaan ilmoittautunut saa tempauksen emännältä hänelle osoitetun salaisen ystävän, tietoja tämän ystävän harrastuksista, käsityö- ym. mieltymyksistä jne., mutta ei henkilön nimeä. Ystävykset eivät kuitenkaan vaihda paketteja keskenään, vaan jos minä lahjon Neiti A:ta niin hän puolestaan antaa postipojalle osoitteeksi Neiti C:n. Salaiselle Neuleystävälle lähetetään syyskuun ja joulukuun välillä paketti aina kerran kuukaudessa ja kaikenlaista muutakin hauskaa muistamista voi keksiä. Mielessä on jo nyt monia hauskoja ideoita pakettien sisällöksi, joten tervetuloa syksy:)

Neulerintamallakin on tapahtunut sohvatyynyjen ompelun ja kaiken muun lomassa. Tekeillä on Novitan kesä 2010 lehdestä palmikkohihatin, lankana Puro batik. Olen tämän aloittanut jo viime kesänä (hävettävää edes tunnustaa moinen laiskuus täällä), mutta talven ja muiden projektien takia se horrosti käsityölaatikossa pitkän tovin. Se tuntuukin olevan oikea ikuisuusprojekti, vaikka kovin isosta neuleesta ei edes ole kyse. Voiton puolella kyllä jo ollaan, enää puuttuu toinen hiha. Joten valmis hihatin esittäytyköön toivottavasti täällä pikapuoliin.

Tänään sai ihailla komeata auringonlaskua, joten tästä on hyvä jatkaa hihattimen pariin, väritkin melkein täsmäävät:)