Haasteita ja pääsiäisruohoa

Bocca buona heitti minulle jokin aika sitten tämmöisen haasteen: Listaa viisi asiaa ja viisi tavaraa, jotka ovat polttavalla hankinta- tai toteutuslistalla. Ensimmäinen haave näkyykin tuossa yläkuvassa:) Joten kiitos haasteesta, nythän päästään oikein revittelemään, koska tässä ei puhuttu rahasta mitään:)

Kuva: www.seppo.net

Lyhyempi työmatka. Mokoma aikasyöppö vie tällä hetkellä ruuhkatilanteesta riippuen +- tunnin kovasti kaivattua nukkuma-aikaa aamuisin ja vielä mieluisampaa käsityöpuuhailurentoutumismitäikinälieneekään aikaa iltapäivisin, joten kauppalistalla lukee ensimmäisenä lyhyempi työmatka. Mistäköhän sellaisia saa hankittua?

Oma asunto, jossa on enemmän kuin yksi huone. Tavarapuolen hankinnoista ensimmäinen linkittyy toivottavasti aika paljon tuohon asiapuolen ykköstoiveeseen. Oma asunto, joka sijaitsee lähempänä työpaikkaa ja josta löytyy muitakin huoneita kuin se askartelumakuuolotyöhuonekeittiöyhdistelmä. Kyllä tämäkin aluksi oli tyhjä, mutta sitten tapahtui jotain kummaa ja tyhjä tila alkoi täyttyä.. Tähän taitavat myös mennä kaikki rahat, joten muut neljä hankintaa lienevät jotain tosi pientä:)

Virkuukoukku nro 10. Tai minkä kokoisia ne koukut nyt ovatkaan, joilla saa aikaan sellaisia näppäriä matonkuteista tehtyjä koreja. Olen monilla sivuilla semmoisia ihastellut, mutta en koskaan muista ostaa tarpeeksi isoa koukkua, että pääsisin itse kokeilemaan. Trikookudettakaan ei kyllä nurkista löydy eikä vissiin parane hommatakaan, kun kuulemma nyt jo hamstraan liikaa käsityövermeitä varastoihin joita ei ole, kuten kuvasta näkyy..

Saumauskone. Aah että semmoinen olisi kätevä. Jos sellainen vaan mahtuisi johonkin. Askarteluinnostuksen iskiessä varsinkin kun voi olla ajoittain vähän ahdasta:) Jonain päivänä vielä mahtuu, joten tuon suhteen pitää ehkä nyt jaksaa vaan olla pitkäpinnainen ja ihastella mallien ja tekniikan kehittymistä, jotta sitten joskus on täysi nero noiden kanssa.

Kuva skannattu Kotivinkki-lehdestä

Lankahuone. Tällainen ihanuus tuli vastaan taannoin Kotivinkki-lehden sisustusjutun sivuilla. Kerrankin esittelyssä oli neuleharrastajan koti, onko joku muka joskus törmännyt sellaiseen jonkun ison rahan sisustuslehden sivuilla? Kotivinkki onkin mukavan kodikas myös näissä asioissa ja niinpä siinä esiteltiin tämä unelmahuone. Kuinkakohan monta huonetta asunnossa tai talossa pitäisi olla, että yhden niistä voisi pyhittää pelkästään langoille? Tätä saadaan siis odottaa vielä varmaan paljon kauemmin kuin itse asuntoa.

Kymmenen kilometrin juoksukunto. Ilmoittauduin neljännen kerran peräkkäin Naisten kympille, ja juuri tänään on tasan kaksi kuukautta aikaa hankkia tarvittava kunto lenkin pinkomiseen. Olen pikkuhiljaa jo aloitellut, mutta tiedättehän miten siinä käy: innoissaan lenkille, sen jälkeen nauttimaan lämpimästä suihkusta. Unohdetaan venytellä ja seuraavana aamuna kävely näyttääkin sitten vanhan maatuskan vaappumiselta, kun lihasten kiinnityskohdat lonkissa huutavat hoosiannaa. Tuosta vaiheesta olen onneksi sentään jo päässyt yli eikä ihan niin nollasta tarvi muutenkaan aloittaa kuin kuvan vuonna 2009 neljä vuotta sitten, mutta kyllä siihen 10 kilometriin silti vielä matkaa on.

Pääsiäisruoho. En koskaan muista kylvää rairuohoa ajoissa, yleensä muistan sen suunnilleen palmusunnuntaita edeltävänä iltana. Sitten kiireesti mullat ja siemenet purkkiin ja vettä sekä suojaava muovikelmu päälle ja odottelemaan, josko edes jokunen piippa itäisi pääsiäiseen mennessä. Tänä vuonna onneksi minulla on noissa kylvötouhuissa oivallinen muistuttaja, kun SNY lähetti pussillisen pääsiäisruohon siemeniä sekä aiheeseen liittyvää suklaata. Kuvaushetkellä tosin lähetyksessä olleet kaksi pientä ruohomunaa eivät suinkaan olleet kadonneet olemattoman ruohon sekaan vaan ihan jonnekin muualle:D Kiitos SNY, tänä vuonna ruoho varmasti vihertää ajoissa!

Ellis on muistanut minua tunnustuksella, kiitos siitä:) Ihania elämänmakuisia tarinoita ja valtavan suloisen Elma-mopsin kuulumisia kannattaa ehdottomasti käydä kurkkimassa. Tämä tunnustus on tarkoitus jakaa viiteen sellaiseen blogiin, joilla on alle 200 lukijaa ja joihin niitä mahtuisi vielä paljon lisää. Siispä tunnustus lähtee täältä seuraaviin suuntiin:
Hääräämön Lauralle
Nousevan Myrskyn Liisalle
Somasti-blogin Marille
SINULLE by Katja -blogin takaa löytyvälle Katjalle
Kiertoidean emännälle Lealle

Nyt siis pikapikaa pääsiäisruohon kylvöpuuhiin, että siitä varmasti on jotain näkyvissä palmusunnuntaina!

Tunnustuksia talvisäässä

Kiitokset Lilalle ja Teijalle ihanista tunnustuksista, nämä lämmittävät aina mieltä! Ja iso kiitos myös yläkertaan siitä, että tänne etelään saatiin vihdoin lunta ja sen myötä rentouttavan kauniit ulkoilumaisemat. Merenrannan lumipipon saaneet kaislat ovat kuin kesäistä tupasvillaa.

Tämä tunnustus löysikin tänne tiensä nyt ensi kertaa ja niinpä tässä ollaan tunnustusvelvollisia seuraavista asioista:

Lempiväri: Kaikki käy, kunhan se on punaista:)
Lempieläin: Omana kotieläimenä enimmin on kokeusta kissasta, joten sen hyvät (ja huonot) ominaisuudet tunnen parhaiten. Piste siis sinne.
Lempinumero: Jonkun horoskoopin mukaan minun lempinumero olisi vitonen, joten ollaan samaa mieltä sen kanssa.
Paras alkoholiton juoma: Taidan olla oikea kivennäisvesiholisti.. Soodajuomalaitetta en omista, mutta kaupasta kanniskellaan kotiin kyllä aikamoinen määrä kivennäisvesipulloja. Ja ihan natural-makuna, niistä maustetuista en niin välitä.
Facebook vai Twitter: Jos jompikumpi pitää valita, niin kallistun Facebookin puoleen. Sen tunnen sentään edes jotenkin, tuosta toisesta ei juuri ole mitään sanottavaa.
Intohimoni: Kaikenlainen käsillä tekeminen, tarkka suunnitteleminen ja kauniit asiat. Jos kädet jostain syystä liikakäytön seurauksena lakkaisivat toimimasta, olisin varmasti intohimoinen lukija.
Lahjojen antaminen vai saaminen: Sopivien ja juuri vastaanottajalle mieluisten  lahjojen miettiminen on yleensä ennemmin mielenkiintoista ja jännittävää kuin stressaavaa. Toki niitä on kiva saadakin, mutta taitaa silti tuo antaminen voittaa niukasti.
Mieleisin kuvio tai muoto: Tykkään ennemmin pyöreistä kuin kulmikkaista muodoista, poikkeuksen muodostaa tähti. Kelttikuvioihin ja -kiemuroihin olen suorastaan ihastunut.
Paras päivä viikossa: Eiköhän se ole lauantai. Silloin on yleensä aina vielä yksi vapaapäivä edessä ja mahdollisuudet tehdä melkein mitä vaan.
Lempikukka: Auringonkukka

Kiitokset vielä HuuHaaPuuHaa-blogiin ja tervetuloa Teija uudeksi lukijaksi! Tämä lienee jo aika ahkerasti kiertänytkin, joten lähetän tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin Saralle, koska hän tarjoaa monenlaista suloista katseltavaa, sekä ihka uudelle tuttavuudelle Marille, koska koukutuin Somasti-blogin touhuihin ja tunnelmaan heti ensilukemalla.

Tämän toisen tunnustuksen vastaanottaminen ei tainnut mitään erityisiä tunnustuksia tai paljastuksia edellyttääkään. Kiitokset tästä kuuluvat Lilan luomuksiin. Tämän saa tästä napata mukaansa jokainen, joka tunnustaa viettävänsä lauantai-iltaa tämän samaisen televisio-ohjelman seurassa: pikapuoliin alan katselemaan parhaan viikonpäivän eli lauantain lempiohjelmaa Avaraa luontoa, kuten mummot ikään:) Televisioseuralaiseksi otan Siipan joululahjakaulahuivitekeleen, jota loppiaispukkikaan ei harmikseni vielä tuonut, vaan josta uupuu noin 20-30 cm.

Kaulaliinalle voi pian olla ihan kunnon käyttöäkin, jos se oikea talvi vihdoin tämän päivän lumien mukana olisi tullut tänne eteläänkin. Kun tämä lumi-ihme laskeutui tänne semmoisena päivänä, että sitä oli mahdollisuus valoisaan aikaan päästä kuvaamaan, niin kamera lähti lenkkikaveriksi. Monenlaisia kauniita asioita muutama sentti lunta ja pikku pakkanen saavatkin aikaan.

Meri ei ole vielä jäässä, mutta kovasti se yrittää. Pinnassa näkyi ohuenohuita hauraita jäälauttoja kellumassa vieri vieressä. Näille jäille ei parane vielä uskaltautua, mutta toivottavasti ne tänä talvena vielä kestävät ulkoilijaakin. Rentouttavaa viikonloppua!

Tunnustan!

Kokox Hurlum-blogista muisti minua tunnustuksella, lämmin kiitos siitä:) Tämä onkin vähän kiperämpi tapaus, piti oikein miettiä ja pohtia kunnolla. Tämmöisiä tunnustuksia tällä kertaa on katettu tarjolle:

1. Käsityö, josta olen ylpein. Liitä mukaan kuva.
Olen tehnyt vuosien varrella yhtä ja toista, mutta järjestelmällistä dokumentointia on tullut harrastettua vasta noin viisi vuotta. Varmaan kuvausinnostus lähti liikkeelle sellaisesta digikamerasta missä oli akku, edellisestä kun olivat aina patterit lopussa.

Periaatteessa kun käsitöitä tekee, niin sitä voisi olla ylpeä jokaisesta valmistuneesta työstä. Yhdestä siksi, että se valmistui kovan työn tuloksena. Toisesta siksi, että lopputulos oli juuri sellainen kuin pitikin. Ja kolmannesta vaikka siksi, että siinä materiaalit sopivat täydellisesti juuri siihen työhön tai kymmenennestä siksi, että sen saadessaan joku tuli todella iloiseksi.

Kuva: Suuri Käsityölehti

Pitkän pähkäilyn tuloksena valitsin tähän esiteltäväksi tämän.  Viime kesänä valmistunut morsiuspuku. Yllä oleva kuva on Suuren Käsityölehden malliohjeesta.

Kuva morsiamen albumista

Tässä kuvassa on valmis puku. Valitsin tämän siksi, että tässä kaavojen isohko muokkaaminen puvun tilaajan mieltymysten ja toiveiden sekä vartalotyypin mukaan onnistui mainiosti ja lopputuloksesta tykkäsimme molemmat kovasti. Puku juhlisti morsiamen elämän ainutlaatuista päivää, ja mielelläni olin tuon päivän onnistumista ja siitä jääneitä mukavia muistoja luomassa onnistuneen , tilaiuuden luonteeseen sekä morsiamen persoonaan sopivan puvun avulla.

2. Kaunein rakennus, jonka olen nähnyt. Liitä mukaan kuva.
Valitsemani rakennus ei ole kallistunut yli 4000 vuoteen. Minä sen sijaan kallistun kauneimman rakennuksen osalta Kairon nurkalla sijaitseviin Gizan tasangon pyramideihin ja niistä erityisesti suurimpaan eli Kheopsin pyramidiin.

Pyramidin kauneus on jossain muualla kuin koristeellisissa yksityiskohdissa, harmonisissa väreissä tai pehmeissä muodoissa. Pyramidin kauneus on oikeastaan puhtaasti matemaattista. Joten humanisti yllättyy tästä itsekin:) Näiden kauneus on mielestäni nimenomaan selkeissä linjoissa, millintarkassa suunnittelussa (ottaen huomioon rakennusajankohtana käytettävissä olleet mittalaitteet ym.), symmetriassa ja osien suhteissa toisiinsa. Lisäksi Kheopsin pyramidi on maailman seitsemästä ihmeestä ainut, joka edelleen on olemassa ja nähtävissä. Kheopsin pyramidi lukeutuu tuohon joukkoon nimenomaan hämmästyttävän tarkan rakennustekniikkansa ansiosta.

Omalla tavallaan viehättävää on myös se, miten pyramidit onnistuvat selviytymään miljoonakaupungin kupeessa niin, että niistä yhä edelleen saadaan kuvia, joissa ne näyttävät sijaitsevan keskellä autiomaata. Tai kuinka pyramidien pinta näyttää aina kuvissa tasaiselta, mutta kuinka se oikeasti koostuu niin isoista kivistä, että seinää pitkin kipeäminen olisi tällaiselle ei niin pitkäsääriselle naisihmiselle melkoisen haastavaa hommaa.

2,3 miljoonasta kalkkikivilohkareesta rakennettu, alunperin 146,6, metrin korkuinen ja 5,9 miljoonan tonnin painoinen rakennelma, joka kantoi maailman korkeimman rakennuksen titteliä yli 4000 vuoden ajan, vetää kenet tahansa hiljaiseksi. Nämä kuvat on otettu talvella 2008, jolloin sain seisoa pyramidien juurella useammankin kerran matkaoppaan ominaisuudessa.

3. Laulu, joka koskettaa minua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.

Tätäkään ei tarvinnut kauan miettiä. Kappale liittyy elokuvaan , joka lienee monien nyyhkyleffojen kuningas ja jonka koskettavan tarinansa ansiosta edelleen monien vuosien jälkeen mainitsen yleensä lempielokuvakseni. My heart will go on ja Celine Dion, elokuvassa Titanic.

4. Minkä asian koen arjessani raskaaksi.

Kuva osoitteesta www.fazermakeiset.fi

Tässä palataankin sitten äskeisestä sentimentaalisuuden puuskasta takaisin arkitodellisuuteen ja pitkiin työmatkoihin. Ne ovat oikeastaan ensimmäinen asia, joka tulee tästä mieleen. Kun päivästä kaksi tuntia kuluu erilaisissa liikennevälineissä istuen ja varsinkin yhdestä liikennevälineestä toiseen ryntäillen, olisi tylsistymisen ja stressin yhteisvaikutus jo varmaan nujertanut minut sängynpohjalle. Ellen olisi keksinyt, että niissä liikennevälineissähän voi kuskata mukanaan lankakerää ja koukkua tai puikkoja, jolloin tunti js toinenkin kuluu yllättävän sutjakkaasti, eikä tule tunnetta, että ne kaksi tuntia olisivat menneet ihan pelkäksi Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tukemiseksi. Tiskikoneen olemattomuus tietysi myös välillä nostaa arjessa pulssia:)

5. Mistä asioista nautin eniten arjessani?

Kuva osoitteesta www.amazon.co.uk

Ihan siitä tavallisesta arjesta:) Tiskivuorineen kaikkineen.. Minusta on mukavaa tulla töistä kotiin kun tietää, että ei tarvitse laittaa ruokaa vain itselle, vaan voi kokkailla kahdelle. Tykkään siitä, että joka ilta ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan voi olla kaikessa rauhassa kotona ja tehdä niitä asioita joista tulee hyvälle tuulelle, jotka rentouttavat ja tuovat elämään sisältöä. Viime kesän viikon mittaisella lomareissulla huomasin yllätyksekseni, että vaikka oli kuinka kivaa, niin aloin kaivata niitä tuttuja ja turvallisia arkipuuhia. Ja nyt huomaan kuulostavani aivan liikaa äidiltä, joten kuinkakohan keski-ikäinen kuva minusta oikein välittyikään:)

Tunnustus oli varsin hauska. Jaanpa tätä iloa siis eteenpäin seuraaviin suuntiin:
Lauralle Hääräämöön
Liisalle Herkullisiin ajatuksiin
Mirjamille Kujan viemää -blogiin
Divinalle Divina de Tu Vida -blogiin 
Paula-Maijalle Bocca buona -blogiin

Sinut on kutsuttu kahville!

Blogin pitäminen on hauskaa, antoisaa, riemastuttavaa, inspiroivaa ja vaikka mitä mukavia adjektiiveja vielä voisi lisätä tähän listaan. Blogimaailmassa on kaikenlaisia hyvää mieltä tuottavia asioita, kuten nämä tunnustukset. Kaunis kiitos tästä Sarille Arjen iloja -blogiin!

Blogin pitäminen ei kuitenkaan ihan automaattisesti sisällä noita yllä kuvattuja elementtejä. Nähdäkseni ainakin kaksi asiaa ovat tosi tärkeitä:
Ensimmäisenä on halu kirjoittaa jostain itselle tavalla tai toisella merkityksellisestä  asiasta. Olkoon kyseessä sitten harrastus, ajankohtaiset asiat, politiikka, työ tai mikä muu aihe tahansa, joka on niin tärkeä, että sen haluaa jakaa myös muille. Blogissa pitää siis olla sisältöä.
Toinen ja vähintään yhtä tärkeä asia on, että eihän sitä kukaan kauaa yksikseen jaksa hauskaa pitää, tarvitaan myös lukijoita. Eli teitä hyvät blogiystävät! Olette sitten vakituisia lukijoita, joista kaikista olen tosi iloinen, tai satunnaisia vierailijoita jotka aina olette erittäin tervetulleita joukkoon, annatte tarkoituksen tämän blogin kirjoittamiselle.

En oikein ole sitä tyyppiä, joka jokaisen postauksen jälkeen erikseen kiittelee kommenteista. Jokainen niistä kuitenkin lämmittää mieltäni suuresti ja olen teidän blogeissanne seikkaillessani saanut monenmonta hyvää ideaa ja päässyt ihastelemaan kauniita, huolella tehtyjä töitä. Niinpä en suomalaiskansalliseen tapaan aiokaan nyt tuhlata tähän enempää sanoja, vaan luotan tapaan, jolla on jo pitkä historia ystävien kestitsemisen ja huomioimisen tapana. Tarjoan teille kahvit:)

Nämä kahvit juodaankin sellaisesta kupista, jota tuskin keneltäkään löytyy omasta asiakaapista, mutta joka melko varmasti löytyy hyvin monen kuiva-ainekaapista. Nimittäin Pauligin kultakupista. Pääsin eilen vierailemaan vuonna 2009 käyttöön otetulla uudella Pauligin paahtimolla Helsingin Vuosaaressa ja kohtalaisesti kahvia kuluttavana suomalaisena paikka oli todella mielenkiintoinen.

Kultakupista en malta olla kertomatta muutamaa sanaa. Kuppi, joka niin televisiomainoksista kuin ainakin Juhla Mokka ja Presidentti -kahvipaketeistakin on tuttu, on siis ihan oikesti olemassa ja käytössä. Nautimme tervetulokahvit juuri noista kupeista. Kupit on kuulemma teetetty Arabialla 40 vuotta sitten Vuosaaren paahtimoa edeltäneen paahtimorakennuksen vihkiäisiin. Kuppien malli on sama kuin Arabian AX-astiaston kupeissa, joista kultakupin ohella koristeaiheeltaan tunnetuin on Myrna. Myrna-astioiden valmistus lopetettiin muutama vuosi sitten kokonaan, joten uusia kultakuppejakaan ei enää tehdä. Kyllä oli juhlallinen olo juoda iltapäiväkahvit tuosta ja maistui luonnollisesti hyvältä:)

Vierailun aikana pääsimme hyvän kahvin lisäksi tutustumaan Pauligin museoon. Museossa esiteltiin perheyrityksen vaiheita ja esillä oli teollisen historian osana nostalgisia kahvipurkkeja ja pakkauksia. Yrityksen vaiheet piirtyivät 1876 aloittaneesta siirtomaatavarakaupasta Suomen johtavaksi kahvipaahtimoksi mm. hankinta-asiakirjojen, kirjeenvaihdon, matkakertomusten, tuotteiden ja osuvien sitaattien kautta.

Pääsimme myös kurkistamaan paahto-, jauhatus- ja pakkaussaleihin. Tosin niissä ei teollisuusvakoilun nimissä tietenkään saanut kaivaa kameraa esille, joten yllä olevassa kuvassa on kahvikaupan interiööri vuosikymmeniä sitten, Toiminta paahtimossa oli pitkälle automatisoitua ja esimerkiksi paahtosalissa näkyi ihmisiä kuulemma vain siksi, että käynnissä oli yhden paahtokoneen vuosittainen huolto. Vaaleapaahtoisen kahvin paahtoaika on keskimäärin 6-8 minuuttia ja tummapaahtoisen 11-12 minuuttia. Nopeimmillaan tuoksuton raakakahvi on paahtamisen ja jauhatuksen jälkeen valmiina hyväntuoksuisena kahvina paketissa kolmessa tunnissa. Kolmella paahtokoneella paahdetaan yhteensä 46 miljoonaa kiloa kahvia vuodessa, eli saa sitä jokusen kupillisen juoda:)

Tunnusus tulkoon siis teille kaikille näin kahvin muodossa, olkaa hyvät!

Tunnustuksen tunnustuksia

Lämmin kiitos ruusuista Eva! Muistaminen tuli Kädenjälkiä - Handmade by Eva -blogista, joten laitetaanpa tämä nyt samoin tein eteenpäin tunnustusten kera.

Ruusukimpusta nauttiminen siis edellyttää paljastamaan itsestään tiettyjä asioita ja jakamaan kimppuiloa eteenpäin viidelle blogille. Tunnustuksia tulee tässä:

Lempiruoka: Tähän olisi helpompi luetella, mistä en tykkää! Yleensä ottaen itse tehty kotiruoka, kunhan siinä ei ole sieniä eikä keitettyä kaalia, toimii hyvin. Lihapullat, makaronilaatikko, perunamuusi, keitot ja kanaruoat siis kunniaan. Harvinaisemmin lautasella nähty, mutta niin ihana herkku on loimulohi.

Lempimakeinen: Suklaa, suklaa ja suklaa:)

Lempiluettava: Tykkään historiallisista romaaneista. Niiden lukemiseen vaan on nykyään harmittavan vähän aikaa. Lieneeköhän käsityölehtien lukemisella jotain osuutta asiaan, nekin siis kuuluvat lempiluettaviin.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Lankakerä, puikot tai koukku ja minä löydymme usein kotoa sängyltä tai työmatkabussista. Ompelukone pysyy pöydällä, eli jos sen kanssa on yhteistyö meneillään, niin silloin istutaan edesmenneen isoäidin perintöpöydän ääressä. Tällä hetkellä käsien tuotteet syntyvät pääasiassa jollakin noista edellä mainituista tavoista. Tuunaussilmät ovat myös aina avoinna, eli kaikenlaiset materiaalien tai tavaroiden uusiokäyttöön liittyvät ideat kopataan parempaan talteen, toivottavasti jossain vaiheessa tulevaisuudessa toteutettaviksi.

Lempielokuva: Nyt tulee kaikista pahin paljastus. Titanic! Taidan olla auttamaton historikkoromantikkodramatikko kun elokuvista on puhe.

Ruusut lähtevät täältä eteenpäin seuraaviin osoitteisiin:
Lumivalkoista
Minjaanan mietteet
Lauran verstas
Ingiknits
Ellis