maanantai 10. elokuuta 2015

Nuuskamuikkunen kurkkii taskusta


Nuuskamuikkunen hyppäsi vauvan samettioloasun taskuun ja matkusti juhlistamaan nimiäisiä menneenä viikonloppuna. Pehmeät housut on tehty Noshin kaavalla (SK 5-6/2015) ja hupparin pohjana on kaava lehdestä SK 2/2012.


Sukuun ja ystäville on menneinä vuosina syntynyt useampiakin lapsukaisia, joiden nimijuhlissa minulla on ollut kunnia olla läsnä. Lahjojen keksiminen vaan on aina olevinaan yhtä hankalaa. Olenkin viime aikoina päätynyt yhä useammin sellaiseen kombinaatioon, johon kuuluvat Muumi-muki ja -lautanen sekä jotain pehmeää lapsen ja maailman väliin. Se pehmeä ei kuitenkaan ole Finlaysonin täkki tai lakana, vaan oman ompelukoneen tai virkkuukoukun/puikkojen tuotos.


Niinpä viikonloppuna nimen saanut poika, joka ensi kosketusten perusteella vaikutti syvälliseltä ajattelijalta, sai pakettiinsa Nuuskamuikkusen. Pitkään pähkäilin teemaan sopivaa, suht nopeasti toteutettavaa vaatetta, koska jotenkin aika taas hurahti niin, ettei hommaa tullut aloitettua heti kun lapsi syntyi. Kaavalehtiä ja omia visioita selailemalla vahvistui kuva sammeleenvihreästä samettisen pehmeästä ja hiippalakkisesta asukokonaisuudesta.

Paitsi että toteutus meinasi tyssätä aivan alkuunsa, kun Eurokankaasta ei löytynyt sopivaa vihreää sitten niin missään kangaslajissa. Lopulta päädyin vaaleanruskeaan joustosamettiin, sammaleenvihreisiin resoreihin ja hupun vuori on vanhasta kirpparilta löytyneestä vihreästä verhosta. Aika nuuskamuikkusmainen tästä tuli näinkin:)


Noshin housukaava vaikutti hyvältä ja oli nopeatekoinen. Jos joku innostuu noita tekemään, niin lehden kaavaan on kuitenkin pujahtanut pieni virhe. Korjausohjeet voi ladata täältä. Hupparin kanssa olikin vähän enemmän askartelemista. Varsinkin tuon Nuuskamuikkusen aplikointi vaati sekä aikaa että hermoja. Hermoja kyllä onneksi huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmat aplikointikokeilut joustavalle kankaalle. Siitä kiitos yläsyöttäjän, jonka sain vihdoin hankittua ompelukoneeseen:)

lauantai 8. elokuuta 2015

Suuri Käsityö 8/2015


Elokuu ja postiluukusta kolahti jälleen Suuri Käsityö -lehti. Vaatteita ja reppuja kouluun palaaville lapsille, pehmeitä neuleita viileneviin iltoihin, tyylikkäitä työvaatteita kesäloman jälkeen toimistoihin kiiruhtaville naisille. Siinä päällimmäiset ajatukset lehden sisällöstä. Kaikki lehden mallit näet tästä.


Työpaikat valloittaa sininen väri, mikäli näihin kuviin on uskomista. Erilaisia sinisen sävyjä on valittu mallivaatteiden väritykseen, samoin nahkaa ja mokkaa. Noita jakkuun yhdistettyjä verkkareita ei kyllä oma tyylitajuni kyllä oikein ymmärrä. Napakasta neuloksesta tehty ja hyvin istuva jakku vielä menee, mutta verkkareilla toimistoon - ei kiitos! Ihmettelen myös aina näissä syksyn työvaatenumeroissa, että kuvitellaanko kaikkien ompelevien naisten olevan opettajia tai toimistotöissä? Vaatteethan sopivat ainoastaan tuon tyyppisiin työympäristöihin. Juuri koskaan ei tarjota työ-etuliitteellä kaavoja esimerkiksi työhaalareihin, puutarhahommiin, hiekkalaatikon reunalle, päiväkoteihin tai miehille.



Lapsille on koulun aloitukseen tarjolla rentoja huppareita, paitoja ja takkeja sekä farkkuja. Kyllä uudet vaatteet ensimmäisenä koulupäivänä ovat ihan must-juttu. Vaikka omista kouluvuosista onkin jo aikaa, niin ennen lukuvuoden alkua hankitut uudet ja ensimmäistä koulupäivää odottavat vaatteet olivat todella tärkeitä.

Myös repuille ja kasseille tulee ihan uudella tavalla käyttöä koulujen alkamisen myötä. Jos näistä malleista ei löydy sopivaa, niin Finlayson on julkaissut kaavat monien olkapäällä jo 1970-luvulta asti keikkkuneen Kånken-repun tyyliseen reppuun. Kaavat ja ohjeet voit ladata tästä.



Neuleet kuuluvat pakollisena osana syksyn käsityölehtiin. Silmääni miellyttivät erityisesti hauskannäkönen naisen kohoneulepusero ja pojan vetoketjullinen neulehuppari.



Sekä nämä värikkäät sukat:) Vaikka aurinko nyt helliikin kesän viileyden jälkeen, on kauniille villasukille aina käyttöä.


Nopeasti valmistuvaa näpertelyosastoa edustaa kankaasta taiteltu origamiperhonen, joka voi liihottaa koristamaan vaikka koululaisen ponnaria.


Langanjämät puolestaan hukkuvat kolmiulotteista bavaria-virkkausta opetellessa. Olen tuohon ohjeeseen törmännyt monesti, mutta nyt kun se taas on tyrkyllä, niin pitäisiköhän sitä vihdoin itsekin opetella?


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Uuvahtaneet asuntomessut

Kohde 33, Panthera Tigris.
Upea led-valoilla toteutettu tähtitaivas korkeassa tilassa!
Kohde 37, Terca Tiger.
Päämakuuhuoneesta avautui hauska sisäparveke keittiöön. Korkean tilan oivallista hyötykäyttöä:)
Kesäloman viimeisinä päivinä tuli käytyä Asuntomessuilla Vantaan Kivistössä. Kun messut kerrankin olivat alle puolen tunnin autoilumatkan päässä kotipihasta, niin sinnehän oli melkein pakko mennä.

Muutamia nokkelia oivalluksia ja hymyn huulille nostattavia sisustusratkaisuja tuli vastaan, mutta päällimmäisenä messuista jäi ehkä kuitenkin käteen pienoinen pettymys. Alue oli varsin täyteen rakennettu ja kaikki messukohteet tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän toistensa kopioita: kaksikerroksisia, noin 150 m2 kokoisia taloja, joissa porraskäytävä yläkertaan oli hyvin kapea ja yläkerran huoneet pieniä koppeja. Sisustukset olivat myös pääosin hyvin tavallisia, eli samanmoisia on nähty lukuisilla messuilla ja sisustuslehtien sivuilla aikaisemminkin.

Mitä siis jäi lopulta käteen?

Suosikkikohde


Asuntomessujen 41 kohteesta suosikiksi nousi kohde nro 14, Kontio Harunire. Talo on suunniteltu japanilais-suomalaiselle perheelle ja siinä yhdistyivätkin hienosti skandinaavisen ja japanilaisen sisutuksen parhaat puolet. Kuultovaaleat hirsiseinät saivat väriä ja pehmeyttä ohuista valkoisista pellavaverhoista ja huolella mietityistä yksityiskohdista ilman, että kokonaisuus oli liian krumeluurinen. Tykkäsin todella!

Mistä monet muut ovat tykänneet mutta minä en?


Monissa blogeissa ja lehdissä on hehkutettu messujen suurinta kohdetta, lähes 300 neliöistä Lakkalainetta, numero 22. Itse en taas lämmennyt tälle talolle ollenkaan. Pääosin mustavalkoinen sisustus oli mielestäni aivan liian kliininen ja kylmä. Tyylikäs kylläkin, mutta kodikkuus puuttui. Vaikutelmaa lisäsivät vielä ikkunoiden verhottomuus ja korkeiden tilojen ikkunoissa olevat lamellit. Minulle lamellit yhdistyvät ajatuksissa ensimmäisenä julkisiin tiloihin, joista yleensä ovat kodikkuus ja persoonallisuus kaukana.

Muuten vaan mukavia tunnelmia

Kohde 23, Ainoa-koti Feeniks

Maalaisromanttisia sisustuksia, isoja olohuoneita ja muhkeita sohvia löytyi useammastakin kohteesta. Harmoninen väritys, tekstiilien pehmeys ja puun sekä muiden luonnonmateriaalien sopusuhtainen käyttö toimivat aina. Mitään uutta ja ihmeellistä näissä ei varsinaisesti ollut, mutta kyllä niissä silmä lepäsi:)

Hauskoja ideoita lastenhuoneeseen

Kohde 40, Verso.
Parvisängyn alle mahtuu kätevästi vaatekaappi, hyllyt kätkevässä liukuovessa on liitutaulu ja sänkyyn kiivetään portaikkona toimivaa lokerohyllyä pitkin. Varsin nerokasta tilankäyttöä!
Kohde 38, Rock-kivitalo Villa Aletta.
Tästä sisätiloihin rakennetusta majasta jokainen pieni ja vähän isompikin lapsi ilisi ikionnellinen.
Muutama lastenhuoneen sisustus erottui edukseen. Useampaankin messukohteeseen oli rakenneltu erilaisia parvia tai majamaisia ratkaisuja kiinteäksi osaksi sisustusta. Samaten huonekalujen luova käyttö portaina oli kiva idea.

Sopivan värikästä

Kohde 26, Villa Kapee.
Liukuvärjätty hirsiseinä, matto ja virkatut lelut sävy sävyyn tytön huoneessa.

Kohteen 26 Villa Kapee lastenhuoneissa yksi seinä oli maalattu Uulan pehmeillä sävyillä liukuvärjäystekniikalla. Tytön huoneessa seinän sävy oli vaaleanpunainen, pojan huoneessa vastaavasti sininen. Utuinen ja hiukan läpikuultavaksi maalattu hirsiseinä oli hieno katseenvangitsija.

Ratkaisuja, joissa yksi seinä on maalattu/tapetoitu ja muut ovat valkoisia, on saatu katsella jo useampi vuosi. Messuilla törmäsin vaihteeksi tilanteeseen, jossa väriä olikin saanut katto seinien ollessa valkoiset. Toimii näinkin!

Kivoja pieniä yksityiskohtia

Hangram-naulakko, Femma Design
Skagerak-naulakko
Parissa kohteessa vastaan tuli hauska naulakko. Kummatkin menevät seinällä pieneen tilaan ja nostavat hymyn huulille. Käyttökätevyydestä en kuitenkaan menisi takuuseen, ainakaan noihin ei kovin paljon tavaraa kerralla saa roikkumaan.

Mielenkiintoista ja mielekästä tilasuunnittelua

Kohde 26, Villa Kapee

Kohteessa 26 Villa Kapee katon muoto oli erkkereineen ja syvennyksineen tavallisuudesta poikkeavan moni-ilmeinen. Yläkerran huoneisiin muodostuvat kattoikkunat toivat tilaan sekä luonnetta että valoa, kun ikkunoita ei oltu sijoitettu sen perinteisimmän kaavan mukaan.

Kerrankin huoneiden välissä oleva pieni käytävänpätkä oli osattu hyödyntää hienosti! Oleskelutilan ja makuuhuoneen väliin jäi pieni ikkunaton tila, jonka molempia seinustoja peittivät lattiasta kattoon ylettyvät, lasiovelliset kirjahyllyt. Oivallinen paikka säilöä kauniisti ja arvokkaasti suuri määrä kirjoja ilman, että iso kirjahylly näyttää raskaalta ja muuta huonetta liikaa hallitsevalta.

Näistä tykkäsin muuten vaan

Kohde 18. Savukvartsi.
Seinällä vinkeä mukaelma elokuvajulisteen tyylistä.
Olohuoneen Mr. & Mrs. Smith -tyylinen taulu talon rakennuttajista, pariskunta Auniosta sai hymyn huulille. Olisiko tässä ainesta vaikka vähän erilaiseksi hääkuvaksi? ;)


Akustiikkapaneeleja tai vastaavia ei tänä vuonna tullut vastaan niin silmiinpistävän paljon kuine simerkiksi viime vuoden messuilla. Tämä yksilö kuitenkin erottui tyylikkyydellään. Pinnoitettuun vaneriin kaiverretut pelkistetyt puunrungot toimivat hyvin. Yksinkertainen on jälleen kaunista.

Kohde 31, Casa del Limon
Suomalais-meksikolaisen perheen Casa del Limon (kohde 31) värikkyyden keskeltä löytyi hauska yksityiskohta: sisustustakan voi tehdä näinkin:)

Kohde 1, messujen ensimmäinen kerrostalokohde.
Energiansäästölamppujen valaisemassa, ruokapöydän yläpuolella ylösalaisin roikkuvassa yrttitarhassa oli sitä jotain.
Näitä alaspäin roikkuvia kukkapurkkeja on nähty jo monena vuonna. Mutta tässä oli silti jotain hykerryttävää. Ruokapöydän valaisu hoitui samalla kun pöydän yläpuolella majailevat yrtit saavat valoa. Ja mausteet ovat taatusti lähellä, eli todellisesta lähituotannosta oli kyse:)

Asuntomessut Vantaan Kivistössä ovat avoinna vielä tämän viikon, eli sunnuntaihin 9.8. saakka.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hääpuvun tuunaus ja huntu


Tämän kesän yksi ihanimmista ja aikasyöpöimmistä asioista ovat olleet häät. Eivät kumminkaan omat, vaan siskon. Näissä häissä ompelukoneella oli paljon hommia. Ja myös ompelukoneen käyttäjällä. Kaason puku olikin esittelyssä jo aikaisemmin. Ja tässä tulee morsiuspuku.


Tai oikeastaan puvun tuunaus. Alun perin puvun oli joku pienillä sormilla ommellut Kiinassa ja se ostettiin Suomesta käytettynä. Istuva korsettiyläosa ja mahtava laahus miellyttivät silmää. Mutta pituudelle, vyölle ja paljaille olkapäille piti tehdä jotain.

Kuva alkuperäisestä puvusta.

Alkuperäinen kullanvärinen vyö sai lähdön ja pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että puku on kauniimpi ilman vyötä. Etuhelma oli korkokenkien kanssakin hiukan liian pitkä ja kompastumisvaara olemassa, joten se piti lyhentää. Helman lyhentäminen kuulostaa helpolta, mutta tässä tapauksessa se edellytti melkoista purku-urakkaa. Päälihelman suorareunaisen pitsin päälle nimittäin oli ohuella siimalangalla ommeltu kaistale piparkaukkureunaista pitsiä, mikä piti purkaa ensin pois ennen kuin alla olevaa varsinaista helmakangasta pääsi saksimaan. Purettaessa tyllipitsi tietenkin tahtoi venyä, eikä muutamalta reiältäkään vältytty. Tosin ne eivät haitanneet, koska tulivat lyhennyksen edetessä joko leikatuiksi pois tai jääneeksi takaisin ommellun reunapitsin alle. Mutta tuon purku-urakan jälkeen ymmärrän kyllä varsin hyvin, että jotkut vastaavalla tavalla tehdyt puvut on lyhennetty niin, että helma on kylmästi katkaistu alareunan koristepitsin yläpuolelta ja siihen on tehty sauma, jolloin vältytään työläältä ja aikaavievältä (ja kalliilta) purkuhommalta.


Eniten miettimistä aiheuttivat kuitenkin ehkä olkaimet/hihat. Tai pikemminkin niiden puute. Korsettiyläosa oli kaunis, mutta siskon mielestä hiukan liian paljas ja niinpä olkapäiden peitoksi mietittiin erilaisia, huivia kiinteämpiä vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin tekemään kevyet olkainten ja pienten hihojen välimuodot moninkertaisesta huntutyllistä. Päälle ommeltiin käsin hameen miehustapitsin päälle ommeltuja pitsikuvioita muistuttavia ruusuja, jotka leikattiin erillisestä, Eurokankaasta löytyneestä pitsikankaasta. Ruusut koristeltiin vielä helmillä, jolloin yläosa saatiin ulkonäöllisesti sidottua muun mekon tyyliin sopiviksi. Näissä kuvissa koristekukkaset ovat olkaimissa kiinni vasta nuppineuloilla.


Huntumalleja ja -toteutustapoja käytiin vakoilemassa muutamassa morsiusliikkeessä. Tulimme siihen tulokseen, että 100 euroa täyspitkästä, koristelemattomasta tyllihunnusta on ihan liikaa ja marssimme Eurokankaaseen ostamaan kolme metriä huntutylliä, hintaan 3 e/m. Mitään ihmeempää kaavaa tuohon huntuun ei ole, vaan suorakaiteen muotoinen kappale on pyöristetty sekä ala- että yläpäästä niin, että kokonaisuus muistuttaa hiukan munaa ollen yläosasta kapeampi. Yläreuna on tämän jälkeen tasattu ja siihen on ommeltu rypytyslanka. Sitten koko komeus kiinnitettiin hiuskampaan, jonka avulla huntu oli kätevä kiinnittää nutturan yläpuolelle. Ja napata tarvittaessa hyvin helposti myös pois. Ja hyvin toimi!



Makupaloja varsinaisista hääkuvista ja sekä puvusta että hunnusta tositoimissa voi kurkata häiden virallisen valokuvaajan FB-sivulta täältä.

Mutta tänään on luvassa jotain ihan muuta kuin hääjuttuja. Tie vie Asuntomessuille Vantaalle, joten seuraavaksi luvassa sisustusjuttuja!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Suuri Käsityö 7/2015


Heinäkuu on täällä, itse asiassa puolessa välissä jo. Ja samaan hengenvetoon voinen todeta, että tämä heinäkuun Suuri Käsityö -lehtikatsaus tulee vähän myöhässä, mutta onneksi edes silloin.


 Lieneekö sama tilanne helteiden osalta? Niitä odotellessa voi ihastua kannessa komeilevaan Paola Suhosen pitsiseen hellemekkoon. Pakkohan tämmöisten mekkojen kelien jossain vaiheessa on alkaa:) Lehden kaikkia malleja pääset ihastelemaan tästä.


Yksi omista suosikkimalleistani on solmumekko. Tässä on hyvin paljon samaa, kuin Campridgen herttuattaren Katenkin päällä nähdyssä Seraphinen Jolene -mekossa, joka loppuikin kuulemma kaupoista hetkessä noiden kuvien jälkeen:) Tuo menee varmasti työlistalle. Helma ehkä hiukan lyhempänä, mutta juuri tuollaisen solmumekon kaavaa ehdin haikailla jo aikaisemmin kesällä. Solmun ompeluun on myös oivallinen kuvallinen ohje. Mekkoon on kangaskin jo ostettu, nyt vaan pitää päästä ompelukoneen ääreen. Se ei näillä viileillä keleillä onneksi ole mitenkään aivan mahdoton tehtävä malttaa istua sisällä.



Vetoketjullisten neuleiden ohjeita näkee mieletäni aivan liian harvoin. Tässä kuitenkin yksi varsin simppeli toteutus, joka puuvillaisena sopii hyvinkin kesäiltoihin. Jos aurinko oikein alkaa helliä, niin silloin toimii pidennetyin silmukoin reikäiseksi tehty toppi, joka valmistuisikin varsin joutuisasti. Riippumatossa tai laiturin nokassa istuskellen.


Jokaisen kesälehden vakiokalustoon kuuluvat pienet ja helpot kesätekemiset, joiden takia ei suuria lankakeriä tarvitse kesäkassiin tunkea. Nämä virkatut hedelmäkuviot ovat juuri sellaisia. Näiden tekemiseen voi jäädä vaikka koukkuun! Onneksi käyttötarkoituksia on monia, vain mielikuvitus lienee rajana mitä kaikkea näillä voi koristella. Lautasliinarenkaat, hiuskoristeet, laukut, kengät, rintakorut, laukut, säilytyspussukat.. You name it!


Aika karkki on myös tämä Heinäkuun nuoren suunnittelijan pastellivärinen laukku. Tähän pätee hyvin toteamus, että yksinkertainen on kaunista. Noita voisi melkein olla useampi kappale eri väreissä, niin aina löytyisi vaatteisiin sopivat sävyt kesätoreille ja turuille.


Mökkituliaiset kuuluvat myös asiaan, kun on heinäkuun lehdestä kyse. Nämä aplikaatioin ja tikkauksin koristellut valkoiset pyyhket olivat jotenkin niin veikeitä, että onneksi noiden tekemiseen ei tarvita omaa mökkiä eikä kutsua kenenkään muunkaan mökille, vaan niitä voi taiteilla ihan oman kesäkeittiön iloksi.

Kyllä näissä merkeissä saa heinäkuun helteettömät päivät mainiosti kulumaan:)