lauantai 28. maaliskuuta 2015

Maailman suurin kynttiläillallinen


Yksi varmoista kevään merkeistä on WWF:n organisoima Earth Hour -kampanja, joka sammuttaa tänään valot klo 20.30-21.30. Tapahtuma järjestetään maailmanlaajuisesti maaliskuun viimeisenä lauantaina. Valot sammuvat tänäänkin tuhansissa kaupungeissa, yrityksissä, organisaatioissa ja kodeissa. Tämän vuoden tapahtuman teemana on maailman suurin kynttiläillallinen. Romanttisen lauantai-illan puitteet ovat siis varsin sopivasti kohdillaan, kun Avalta tulee vielä klo 21 elokuva Titanic:)

Ennen hempeilyä kuitenkin ikkunat odottavat pesijää, veroilmoitus täyttäjää ja rairuoho kylväjää.  Alkuvuoden ompelujumikin toivottavasti alkaa vähitellen helpottaa ja tänne alkaa tipahdella jotain, mitä käsityöblogissa kuuluisikin näkyä.

Ensi yönä siirretään myös kelloja - tunnilla kohti kesää. Aamulla herätään sitten toivottavasti ennen kuin ensimmäiset pääsiäisnoidat kolkuttelevat ovella virpomisvitsoineen:)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Villa Angelica


Aurinkoisen viikonlopun kunniaksi suuntasimme eilen auton nokan kohti Seurasaarta. Kohteena ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Seurasaari, vaan tarkoitus oli käydä tutustumassa muutama vuosi sitten remontoituun Urho Kekkosen museoon Tamminiemeen sekä museon vieressä olevaan Villa Angelica -kahvilaan.



Kahvila sijaitsee ihanassa harmaassa pitsihuvilassa Tamminiementien varressa. Pihalla tulijaa tervehtivät romanttisesti patinoituneet valkoiset takorautakalusteet, jotka varmasti houkuttelevat kahvittelijoita kunhan kelit - ja ne kalusteet - tästä vielä hiukan lämpenevät. Lasiterassilla vastaan tulvahti maljakoittain kukkia, niin aitoja, silkkisi kuin kuivattujakin. Sisätiloissa vallitsi miellyttävä hämärä, kun kevätaurinko siilautui ikkunoista mitä erilaisempien verhojen läpi tilaan, jossa aika tuntui pysähtyneen.



Sisustus oli sekoitus vanhoja kalusteita, runsaita tekstiilejä, perhekuvia ja pehmoleluja. Kauniista, mutta parhaat päivänsä nähneistä kattomaalauksista katselivat enkelit ja tähdet. Raja julkisen tilan ja jonkun kodin välillä tuntui olevan hämärä. Sitä ikäänkuin odotti koko ajan, että koska jonkun nurkan takaa ilmestyy nutturapäinen taloudenhoitaja tai mekastava lapsilauma.

No, ei tullut kumpaakaan. Aikamme ihmeteltyämme takahuoneesta ilmestyi ehkä sadun äitipuolen tai menneen neuvostoajan tyylinen vanhempi rouva, joka puhetyylistä päätellen ei ollut alkujaan suomalainen. Kahvi ja tee odottivat valmiina pannuissa ja pitkällä pöydällä oli kupujen tai lautasten alla lukuisia erilaisia kakkuja. Liekö sitten juuri tuo kielen kankeus aiheuttanut tunteen, että rouva pyrki mahdollisimman vähällä puhumisella hoitamaan rahastuksen sekä kertomaan, että omenapiirakan päälle voi itse ottaa jääkaapista kermavaahtoa tai vaniljakastiketta.


Lysti kustansi 7,5 euroa omenapiirakasta ja 6 euroa teekupillisesta. Kahvia ja teetä sai samaan hintaan juoda niin paljon kuin halusi ja piirakanpala oli ihan kunnioitettavan kokoinen, mutta varsinkin saatuun palveluun nähden hinta tuntui aika suolaiselta.

Joten, voiko tätä nyt suositella vai ei? Käyntikokemuksena ja ympäristönä erikoinen ja näkemisen arvoinen, mutta palvelun tai makumaailman puolesta en ropojani likoon laittaisi.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Suuri Käsityö 3/2015


Torstaina kolahti taas uusi Suuri Käsityö -lehti postilaatikkoon. Kaikki lehden mallit näet täältä. Lehden ehdoton huippu ovat miesten vaatteet, sillä vihdoinkin tarjolla on hyviä miesten peruskaavoja koottuna yhteen ja samaan lehteen: T-paita, kauluspaita, siistit farkkutyyppiset housut, rento huppari ja verkkarit. Näitä ei ollakaan nähty pitkään aikaan, joten nyt on työkalupakissa asiallisia kaavoja ommella perheen miesväen vaatekaappiinkin uusia tuulia.



Muutenkin ompelupuolella luotetaan klassikkolinjaan, sillä naisille on tarjolla perinteinen trenssin kaava, eleetön pikkumusta, tyylikäs paitapusero, suorat housut ja caprit. Mukana on myös XL-kaavoja.



Neulepuolella sormia alkoi syyhyttää hauskannäköinen salmiakkikauluri. Se toisi mukavasti väriä kevätpukeutumiseen, ja toivottavasti torpedoisi ne flunssat, joiden kouriin väistämättä aina joutuu, kun kuvittelee säätilan lempeämmäksi kuin se oikeastaan onkaan. Riemukkaiden sukkien ohikaan ei päässyt ihastelematta. Varsinkin nuo pujotelluilla neulenyöreillä koristellut sukanvarret jäivät kiinnostamaan. Tosin mulla on edelliselläkin sukkatyömaalla vielä toisen sukan mentävä aukko, joten ihan heti ei parane innostua:)


Lankatekniikka-osiossa esitellään sisäkkäisillä silmukoilla virkkaamista. En ole tuollaiseen tekniikkaan aikaisemmin törmännytkään, mutta vaikutti suht simppeliltä ja lopputulos kauniilta ja lämpimältä.


Pääsiäiseen on aika enää vajaa kuukausi, joten tottahan askarteluideoita ja munankoristelutekniikoita oli myös esillä. Erilaisilla kuvioteipeillä, ilmastointi- tai washi-teipeillä sekä oikeilla tai paperista leikatuilla mosaiikkipaloilla syntyi kauniitä munia. Joten pitäisi varmaan itsekin siirtyä tuollaiseen tyyliin ja hylätä se ainainen vesiliukoisilla lastentusseilla tihrustaminen, jonka lopputuloksena värit ovat levinneet ja kuviot näyttävät varsin taiteellisilta alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna..


Tarjolla oli myös mittanauhateippiä, joka kenties ei ihan pääsiäismunien kyljessä olisi edukseen, mutta ompelupöydän reunassa kylläkin! Nimimerkki kuinka monta mittanauhaa voi yhtä aikaa olla kadoksissa yhdessä huoneessa..?


Sokerina pohjalla ehkä tyylikkäin räsymatto, johon olen vähään aikaan törmännyt. Tästä tulevat jotenkin mieleen Annon graafiset kuviot, mutta materiaaliltaan räsymattona tuo henkii perinteitä ja pehmeitä arvoja.Minun kudontakokemukseni kangaspuissa rajoittuvat poppanaan, mutta tuollaisen voisi asettaa johonkin tulevaisuuden tavoitteisiin. Koska eiväthän räsymatot mene koskaan pois muodista, eihän?


Ai niin, kuka voi vastustaa tätä amigurumia? Amigurumivirkkauksen ABC -kirjan tekijän Elina Hiltusen lehmä sulatti kyllä ainakin minut ihan lämpimäksi maidoksi!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Maatuskamaan parempi tunika


Maatuskoissa on sitä jotakin. Sisäkkäin menevät, toinen toistaan hienommin maalatut puunuket ihastuttavat ja koukuttaavat. Mitäänhän niillä ei oikeastaan tee, mutta kyllä sellainen silti pitää omistaa. Vaikka sitten kankaisena.


Jossain muussa muodossa kuin koristeina maatuskat ovatkin hyvin käyttökelpoisia. Kuten vaikka kankaissa. Ihastuin Susannan Työhuoneen käsinpainettuihin maatuskakankaisiin. Hyvä ystävä sai ensin joululahjaksi maatuskakalenterin. Venäjän osaajana ja tuntijana hän omisti muutaman maatuskan eri muodoissaan jo aiemmin ja oli täten otollista maaperää maatuskakoukutukselle. Niinpä ei aikaakaan kun hän ihastui samaiseen kankaaseen ja toiveena oli tunika. Silloin ei ompelijaa tarvinnut kaukaa hakea:)


Tämä ihanuus matkusti Varsinais-Suomeen viikonloppuna. Kaavana on samaisesta yllä mainitusta putiikista Sussu-tunika, joka taipui tähän mainiosti. Tein aiemmin itselleni samalla kaavalla yhden testikappaleen, mutta yksivärisen kankaan kanssa kaikki kommervenkit eivät ihan tulleetkaan esiin... Mallin ompelu sinänsä on varsin simppeliä, mutta hiukan hankaluuksia ja ylimääräistä laskemista aiheutti isokuvioinen, käsinpainettu kangas, jossa kuviot eivät juurikin edellä mainitusta valmistustavasta johtuen mene aivan yhtä viivasuoraan kuin tehdaspainatteisissa versioissa. Mallissa on takakappaleella sauma, joten kuviot piti kohdistaa myös vaakasuorassa tarkasti. Pikkuisen pähkäilyn jälkeen onnistuin mielestäni varsin mukavasti. Ja näillä maatuskoilla on nyt uusi koti.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Miksi tämä blogi on olemassa?


Tulin haastetuksi. Ihanainen Ellis heitti tännepäin mielenkiintoisia kysymyksiä bloggaamiseen liittyen ja minähän tartuin niihin innolla. Tässä siis jokusiakin totuuksia sekä alusta asti mukana olleille että matkan varrella kyytiin hypänneille.



1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen?

Tämän blogi sai alkunsa reilut viisi vuotta sitten. Ensimmäisessä postauksessa liikuttiin hivenen jopa paskaisissa tunnelmissa, jos tällainen ilmaus sallitaan:) Sittemmin tyyli on siistiytynyt ja reviiri laajentunut.

En tarkalleen ottaen muista, miten itse alunperin päädyin blogien lukijaksi, mutta tykästyin valtavasti niiden tarjoamiin ideoihin ja innostavaan ilmapiiriin. Sekä hyviin tarinoihin, mahdollisuuteen kurkistaa jonkun toisen elämän valikoituihin sisältöihin. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, joten tämä tuntui aika luonnolliselta vaihtoehdolta kokeilla omiakin siipiä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten Strömssössä, koska alkuinnostus kesti tasan kahden postauksen verran ja sen jälkeen seurasi reilun vuoden hiljaisuus. Sittemmin blogin linja alkoi pikkuhiljaa löytyä ja mukaan kuvaan tuli myös omien tuunailujen ja projektien taltiointi sillä ajatuksella, että niistä voisi olla iloa jollekin muullekin kuin itselle. Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen voin todeta, että kenties uteliaisuus lienee ollut suurin syys blogin perustamiseen. 

2. Onko mielestäsi parempi, jos blogissa keskitytään ainoastaan yhteen aihealueeseen, esim. sisustus, vai onko mielenkiintoisempaa lukea ns. sillisalaattiblogia, jossa on juttua vähän sieltä sun täältä?

Kuten ehkä olette huomanneet. niin tämän blogin linja  - jos sellaista edes on - vaihtelee laidasta laitaan. Tänne päätyy juttuja omaa sydäntä lähellä olevista kädentaidoista, sisustuksesta, kokkailusta ja puutarhahommista, sopivasti sekaisin. Samantyylisiä blogeja on omallakin lukulistalla. Monipuolisuus koukuttaa helpommin kuin pelkät villasukkien kuvat, vaikka niitäkin toisinaan tykkään katsella.

3. Miten suhtaudut blogimainontaan ja yhteistyöpostauksiin?

Kun mainonta ja yhteistyöpostaukset ovat hyvin suunniteltuja, sopivat blogin linjaan eivätkä hyppää liikaa silmille, minulla ei ole mitään niitä vastaan sen enempää muiden blogeissa kuin täällä omassanikaan. Kohtuus on kuitenkin tärkeää, eli en tykkää koko ruudun kokoisista mainoksista tai jaksa jatkuvasti lukea yhteistyön kautta saaduista tavaroista tai palveluista. Ennen kaikkea tykkään siitä, että tiedän, milloin luen mainosta, milloin jutun juurena oleva tuote tai palvelu on saatu yhteistyön kautta tai milloin mahdollisesti kirjoittajan tilille rapsahtaa pennosia, jos klikkaan jotain tekstissä olevaa linkkiä.

4. Luetko mieluimmin blogeja, joissa tekstit ovat mielenkiintoisia, mutta melko pitkiä ja joissa kuvilla ei ole niin suurta painoa, vai sellaisia, joissa pääpaino on kuvilla?

Tähän voisi todeta oikeastaan, että molempi parempi. Kuten tuolla alussa jo mainitsin, niin tykkään sekä kirjoittamiseeta että tarinoista. Ja sujuvasta, hyvin kirjoitetusta tekstistä. Tyylilaji on vapaa, mutta kirjoitusvirheet ja pelkkiin huutomerkkeihin tai hymiöihin päättyvät lauseet karkottavat minut hyvin nopeasti. Hyvin kirjoitettua tekstiä täydentävät kuitenkin aina kuvat. Kuvattomat postaukset eivät kauan jaksa kiinnostaa, mutta eivät toisaalta tekstittömät, pelkät kuvapläjäyksetkään ole oikein minun juttuja. Tykkään siitä, että kuviin on panostettu, niissä on joku juju. Toisaalta parhaita otoksia saadaan myös usein ilman liiallista suunnittelua, eli kuvissa saa näkyä hetkellisyys ja suunnittelemattomuus. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin suttuisuus, hämäryys ja epätarkkuus, jotka helposti alkavat häiritsemään. Hyviä tarinoita ja säällisiä kuvia näette toivottavasti myös täällä:)

5. Miten tärkeää blogin kirjoittaminen sinulle on ja mitä koet siitä saavasi?

Kyllä tämä tärkeää on, vaikka välillä itseilmaisuun saattaa tulla pitkiäkin taukoja. On hetkiä, jolloin ei ikään kuin itse saa aikaiseksi mitään mainittavaa, maailmassakaan ei tapahdu mitään tai sitten ei vaan jaksa kirjoittaa. Haluan, että täällä oleva sisältö on mietittyä, tekstit on luettu sen verran moneen kertaan, että pahimmat kirotusvihreet on perattu pois ja kuvista saa selvän. Sellaisen paketin kokoamiseen uppoaa sen verran aikaa, että aina sitä ei ole olevinaan ja silloin on parempi pysytellä hiljaa.

Tämä on minulle motivoivaa sekä kirjoittajana että kuvaajana. Blogi liittää minut myös sellaisiin yhteisöihin ja ihmisiin, joihin en välttämättä lainkaan muuten tutustuisi tai törmäisi, edes virtuaalisesti. Kommentit saavat lähes poikkeuksetta hymyn huulille ja tekevät koko hommasta entistä mukavampaa. Kiitos siitä juuri sinulle!

6. Kirjoitatko avoimesti, omalla nimellä blogiasi, vai tietävätkö siitä vain harvat ja valitut?

Tämä blogi on täysin avoin. En käsittele täällä juurikaan kovin henkilökohtaisia juttuja ja kuka vaan voi tämän löytää. Samaten kirjoittajan tiedot on halutessaan helppo saada selville, koska tämä on samalla jonkinmoinen näyteikkuna ja tiedotuskanava säännöllisen epäsäännöllisesti toimivan toiminimeni asioihin ja aikaansaannoksiin.  Olen kuitenkin sen verran huono henkilöni brändäyksessä, että en spämmää jokaista postausta esimerkiksi henkilökohtaiselle FB-seinälleni tai ole mukana kaikissa sosiaalisen median kanavissa. Näin ollen läheskään kaikki tuttuni eivät välttämättä tätä lue tai edes tiedä tämän olemassaolosta.

7. Minkä neuvon/neuvoja haluaisit antaa aloittelevalle bloggaajalle?

Sekaan vaan:) En väitä olevani millään tavalla mestari tässä hommassa, vaikka enemmän tai vähemmän aktiivisesti tätä onkin tullut jo useampi vuosi harjoiteltua. Aina oppii uutta ja kehittyy, mikä onkin jutun juoni mitä suurimmassa määrin. Niinpä rennolla otteella ja aitoudella pääsee jo tosi pitkälle. Ja kun vähän kiinnittää huomiota siihen, että teksti on luettavaa ja kuvista saa selvän niin blogeista löytyy lukemattomia mielenkintoisia maailmoja niin kirjoittajan kuin lukijankin näkökulmasta.

Haastan mukaan Ihanan talon Jaanan sekä Susannan Työhuoneeltaan.