keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

DIY: Door Stop


Eli kuinka pysäytetään tuulen tai kiireisten ihmisten mukana holtittomasti heiluvat ovet. Meillä tällaisia ongelmatapauksia on  kaksin kappalein ja niistä toiseen eli ulkovaraston oveen on nyt löytynyt oivallinen apu: ovistoppari.


Ulkovaraston ovi aukeaa niin paljon kuin tilaa on, eli siihen saakka, kunnes se kolahtaa vastakkaisilla seinillä olevien asunnon ulko-oven ja varaston oven välissä olevaan puiseen koristeritilään. Tai tarkemmin sanottuna ritilän eteen kasattuihin, pihatöistä jääneisiin muurikiviin. Jälki ei varaston oven puolesta ole kovin kaunista, jos se tuohon rosoiseen kivipintaan monta kertaa kunnolla osuu. Tähän olisi kyllä löytynyt apu vaikka rautakaupasta, mutta jotenkin ei raaskinut alkaa porata reikiä tiiliseinään. Ja nyt nämä eivät ainakaan koskaan ole tiellä, kun ne voi siirtää tarvittaessa minne vaan. Eivätkä ole taatusti mitään tusinatavaraa:)


Sen lisäksi, että oven aukeaminen ei pysähtynyt ennen kivikasaa, ovi ei myöskään millään pysynyt auki. Nyt on sekin puuha estetty, kun ovi kiilataan kahden stopparin väliin. Toinen ovistoppari pehmentää oven kolahduksen kiviin ja toinen estää sen heilumisen takaisin kiinni. Yhdelläkin olisi kyllä pärjännyt, mutta kun kerran pääsin vauhtiin, tein näitä saman tien kaksi.



Ovistopparit on tehty vanhoista viljasäkeistä ja täytetty isorakeisella soralla. Täytteenä vilja olisi teeman puolesta sopinut näihin oivallisesti. Koska stopparit majailevat pihalla, ei vilja kuitenkaan olisi kauan pysynyt stopparissa vaan olisi pian alkanut viheriöidä saumojen välistä. Joten tyydyin soraan. Isorakeinen sora tuntui myös paremmalta kuin hiekka, koska jos tämä kastuu, soratäyte kuivuu huomattavasti nopeammin.

Jos tuommoinen olisi sisällä, voisi sen viljasn lisäksi täyttää vaikka riisillä, kuivilla herneillä tai muilla keittiön kaapin antimilla.


Muodon ja kasausohjeet ovistoppareihin nappasin täältä. Ohje on englanniksi, mutta kuvista selviää hyvin, kuinka tämä kootaan. Omiin stoppareihin tein ohjeesta poiketen täyttöaukon yläreunaan, koska alhaalla oleva käsin ommeltu sauma tuskin olisi kestänyt stopparin painoa. Näiden mitat ovat 20 cm korkeus ja 15 cm leveys, eli kumpikin nieli soraa noin 10 litraa! Painoa on sen verran, että nyt pysyvät ovet taatusti paikoillaan.

Stoppailu saa kyllä vielä jatkoa jossain vaiheessa, kun sisätiloissa on toinen itsekseen aukeileva ovi.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Superruokaa suoraan puskista


Tämä superruoka on tullut ihan puskista - kirjaimellisesti. Vietin muutaman päivän vanhempien luona maalaismaisemissa. Ja marjapuskissa. Eikös maalla sovi vähän metsässä ollakin:)

Aamulla oli mukava herätä, kun voi katsella kauas. Keittiön ikkunasta pitkälle yli peltojen, kohti auringonnousua. Tai voi kävellä aamun raikkaudessa pitkin hiukan ruohottunutta peltotietä pienelle järvelle, jossa siihen aikaan aamusta ei ole vielä ketään muuta. Ainoastaan peilityyni järvenpinta, josta pilkistää ulpukanlehtien joukosta muutama valkoinen lumpeenkukka. En taas muistanutkaan, kuinka virkistävää tällainen aamu-uinti on, kun sitä sen verran harvoin pääsee tekemään. Kun tällä aamu-uinnilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että kotoa lähdetään talvipakkasessa uimahallille silmät sikkarassa, kauhotaan kilometri, pari altaan päästä päähän ja sitten kovalla kiireellä föönataan tukka ja kiirehditään töihin. Ei, tällä uinnilla ei ollut kilometritavoitteita eikä aikatauluja, luvallista oli vain kesäaamusta nautiskelu!


Marjapensaiden omistamisessa ehkäpä parasta on se, että voi milloin tahansa käydä herkuttelemassa kypsyvällä sadolla suoraan puskista. Mikä siinä onkin, että marjat maistuvat paremmilta vihreiden lehtien seasta kaivettuina kuin torilta ostetusta rasiasta naposteltuina? Enkä vissiin ole ainut tätä mieltä oleva, koska sama asia on huomattu täälläkin. Olen harrastanut tuota puska-ateriointia lapsesta saakka niin marjapuskien kuin omppupuidenkin osalta. Nyt oman pihan kyseiset herkkujentuottajat ovat vasta niin pieniä, ettei niistä paljon riitä vielä naposteltavaa säilömisestä puhumattakaan. Joten mihinpä muualle kuin marjapuskiin oli suunta ensimmäisenä, kun vanhempien luona olin:)


Mustikkametsässä oli ajoittain hyvinkin tiukka kisa menossa kärpästen ja oman kestävyyden välillä. Kuinka niitä voikin mahtua niin paljon juuri sinne, missä itse milloinkin oli poimimassa? Omat marjamaat ovat lapsuuden maisemissa, sinne sitä tulee aina mentyä niitä poimimaan. Ihan niinkuin sitä ei oppisi hyviä marjapaikkoja edes löytämään uusista asuinympäristöistä. Vaan kun aina pitää päästä niiden tuttujen puiden ja mättäiden ääreen. Sieltä metsistä poimitaan marjat, siellä ne myös puhdistetaan ja sokeroidaan pakastusrasioihin ja -pusseihin. Valmiit pussit ja rasiat sitten kuskataan kotipakastimeen. Joka vuosi puhdistuspuuhan alkaessa äidin kaapista kaivetaan se sama iso tarjoilulautanen, johon levitetyistä marjoista nypitään lehdet ja muut roskat. Ja aina puhtaat marjat kaadetaan isoon yleiskoneen vatiin, josta ne sitten päätyvät pakasterasioihin. Jotenkin sitä aina automaattisesti hakee ne samat astiat, ihan kuin ei marjojen perjaus muilla onnistisi ollenkaan.

Vaan tällä kertaa osa marjoista matkustikin tänne kotiin ämpärissä. Joten pääsin aloittamaan ihan oman tradition marjanpuhdistusastioiden suhteen. Nyt ei ollutkaan kaapissa sitä tuttua yleiskoneen vatia, vaan piti etsiä muu iso kulho. Jospa ensi vuonna muistaisi, mitkä astiat olivat käytössä, niin voisi ottaa samat ja oma perkausperinne pääsisi vauhtiin:)



Ihan kaikki marjat eivät sentään päätyneet pakkaseen. Iltapalaksi keittelin vaahtopuuroa punaisista viinimarjoista. Ohje ompi esimerkiksi täällä, jos puurohammas alkaa kolottaa.


Poissaollessa puutarhassa liljat olivat auenneet ja koko puutarhan täytti vieno tuoksu. Tyyni ilta, hehkuvat liljat ja lämmintä vielä iltakymmenen jälkeen yli 20 astetta. Voiko tästä enää kesä paremmaksi muuttua?

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Riippumattopäivä


Tänään vietetään kansainvälistä riippumattopäivää (hammock day). Ja onpa kerrassaan oivallinen ilma sellaisen viettoon:) Varsinkin kun ei tarvitse tähän kohtaan edes todeta, että viettäisin, mutta kun se riippumatto puuttuu.



Meille nimittäin tilattiin kesäloman alkajaisiksi tämmöinen. Maton saapumista odoteltiin malttamattomana ja kun paketti saapui postiin, ei se siellä kauaa ehtinyt vanheta. Matto ja varsin näppärät kiinnityspalikat tilattiin täältä. Mattovalmistajan La Siestan sivuilla on myös video, josta selviää hyvin tuon kiinnityksen toimintaperiaate. Maton hankinta oli alunperin miehen idea. Ja hyvä idea olikin! En ollut tainnut koskaan aikaisemmin kunnolla makoilla riippumatossa ja nyt olen yrittänyt jopa yhtenä yönä nukkua siinä.


Voiko lokoisampaa paikkaa tällaisena aurinkoisena hellepäivänä olla? Mattoon pitäisikin vissiin tehdä jonotusnumerot:D Hyvä kirja käteen ja kylmä kuplavesilasi käden ulottuville, niin johan sitä pääsee kiireinen lomastressaajakin rentoihin tunnelmiin.

Jos riippumattoa ei ole käden ulottuvilla, niin aina voi mennä haukkaamaan lähigrillille tai kioskille hot dogin tai haastaa kaverin muistelemaan piin desimaaleja. Tänään kun vietetään myös kansainvälistä Hot Dog -päivää sekä Piin likiarvon päivää:)


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Se makeampi mansikka


Eilen oli taas se päivä, kun nappasin ämpärin, hellehatun ja vesipullon mukaan ja suuntasin mansikkapellon laitaan. Oman yrttilaatikon mansikkasato ei ollut kehuttava, joten talvea varten piti lähteä hakemaan apuja vähän isommalta pellolta. Aurinko paistoi, tallustelin pellon pientareella kohti keltaliivistä tyttöä, joka näytti oikean poimintapaikan. Viereisillä pelloilla kasvoi niin mansikoita, herneitä kuin juuri jo tähkälle ehtinyttä kauraa. Miten hyvältä kesä voikaan tuoksua!



Mansikoiden itsepoimintatilat tarjoavat tämmöiselle maattomalle mansikkasyöpölle varsin hauskan päivän kerran kesässä. Tai useamminkin, jos pakastimeen vaan mahtuisi ja meillä talvella olisi useampia mansikansyöjiä;) Pellolle mennessä kun ämpärit punnitaan, mutta poimijoita ei, joten leppoisan poimimisen lomassa jokunen mansikka saattaa eksyä suuhunkin.


Mansikat löysivät äkkiä tiensä pakastimeen. Tai eivät sentään ihan kaikki. Nämä mansikat jäivät ja ilahduttavatkin pöytäliinan kulmissa pitkään. Pihapöydän liina on aina silloin tällöin ollut lähdössä tuulen mukaan, mutta nyt ei tarvitse siitä enää huolehtia. Nämä painot pitävät liinan taatusti paikoillaan.


Jos mansikka- tai virkkaussormia alkoi syyhyttää, niin tässä helppo ohje pöytäliiinanpainojen tai ihan vaan muuten mukavien mansikoiden tekoon.

Virkatut mansikat

Tarvitset punaista, vihreää ja keltaista lankaa ja langan vahvuuteen sopivan koukun. Minulla oli joku vyötteetön keränloppu punaista puuvillabambulankaa ja numeron 2,5 koukku. Ohje toimii niin puuvilla- kuin villalangallekin. Lisäksi, mikäli tähtäimessä ovat pöytäliinanpainot, neljä kiveä ja verhonipsua.

1. krs: Tee 2 kjs, ensimmäiseen kjs:aan 6 ks, yhdistä lenkiksi piilosilmukalla.

2. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraavaan ks:aan*, jatka *-* krs:n ympäri ja tee lopuksi vielä 2 ks viimeiseen silmukkaan.

3. krs: Tee kiinteitä silmukoita koko krs:n ympäri.

4. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraaviin kahteen ks:aan*, jatka *-*. Kun jäljellä on 2 s, tee 2 ks toiseksi viimeiseen silmukkaan ja 1 ks kerroksen viimeiseen silmukkaan.

5. krs: Tee kiinteitä silmukoita krs:n ympäri.

6. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraaviin kolmeen ks:aan*, jatka *-*. Kun jäljellä on 3 s tee 2 ks kolmanneksi viimeiseen silmukkaan ja 1 ks kahteen viimeiseen silmukkaan.

7. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraavaan ks:aan, 2 ks seuraavaan ks:aan, 1 ks seuraaviin kahteen ks:aan*, jatka *-*. Kun jäljellä on 4 s, vuorotellen 2 ks/silmukka ja 1 ks/silmukka.

8.-9. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan.

10. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraaviin neljään ks:aan*, jatka *-* krs:n ympäri.

11.-13. krs: Virkkaa 1 ks jokaiseen silmukkaan ilman lisäyksiä.

Aloita seuraavaksi kavennukset. Täytä samalla mansikkaa vähitellen. Jos mansikasta tulee pöytäliinanpaino, laita sisuksiin vanun kaveriksi pieni kivi.

14. krs: *2s yhteen, 2 ks*, toista *-* krs:n loppuun. Mikäli haluat tehdä mansikkaan pilkkuja keltaisella langalla, tee ne neulalla ja langalla tässä vaiheessa.

15. krs: 2 s yhteen koko krs:n ajan.

16. krs -> Virkkaa 2 s yhteen kunnes jäljellä on yksi silmukka. Katkaise lanka ja vedä lankalenkki silmukan läpi. Päättele.

Lehdet ja varsi
Aloitus: 2 kjs, 6 ks toiseen silmukkaan koukusta lukien. Sulje renkaaksi piilosilmukalla.

Lehti: Virkkaa äskeiseen silmukkaan 4 kjs, 2 pp. Virkkaa pylväät valmiiksi niin, että koukulle jää yhteensä 3 kjs. Vedä koukku ensin kahden ja sitten vielä kahden s:n läpi, jolloin lehteen tulee suippo pää. Tee 2 kjs, ps toiseen silmukkaan koukusta lukien. Näin saat lehteen terävän kärjen. Tee lopuksi 4 kjs, yhdistä aloitusrenkaan toiseen kiinteään silmukkaan ja aloita uusi lehti. Tee näitä lehtiä yhteensä 6 kpl.

Varsi: Virkkaa 4 kjs, palaa kiinteillä silmukoilla takaisin. Katkaise lanka ja päättele. Kiinnitä lehdet muutamalla pistolla mansikkaan. Jos teet mansikasta pöytäliinanpainon, kiinnitä lopuksi verhonipsu mansikan varren päähän ja ripusta herkut pöytäliinan kulmiin.



perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesätytön kierrätyshame


Ihanan leppoisa aurinkopäivä takana! Juuri tämmöisiä kotilomapäivät parhaimmillaan ovat: pientä puuhailua ilman aikatauluja, hyvää ja helppoa ruokaa, leppoisaa seuraa ja paljon aurinkoa ja jäätelöä!


Menossa mukana oli myös uusi hame. Sain sen ikään kuin ihan vahingossa ja ennalta suunnittelematta sen seurauksena, että eräs toinen vaatekappale päätti hajota. Kyseinen vaate oli parisen vuotta sitten kirpparilta parilla eurolla ostamani tunika, joka on nähnyt varmasti matkansa aikana jo yhtä ja toista. Minun mukanani se kävi mm. Bulgariassa. Ihastuin kankaan murrettuihin sävyihin, vinoon langansuuntaan leikattuun ja siten erittäin laskeutuvaan malliin sekä kuluneen puuvillan pehmeyteen. Tykkäsin siis lähes kaikesta tuossa vaatteessa.


Suru hiipikin puseroon, kun huomasin kankaan revenneen ikävästi juuri hihasauman vierestä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kangas oli muualtakin hiha- ja kainalosaumojen kohdalta hiutunut lähes purkukuntoon, joten repsottavaa kohtaa ei kannattanut alkaa korjaamaankaan.


En kuitenkaan ollut valmis luopumaan tästä suosikkivaatteesta, joten apuun tulivat sakset ja ompelukone. Helmaosa poikki tunikan vyötäröltä, vyötärölle kuminauhakuja ja helman koristeeksi tilkkulaatikon kätköistä aplikoitu kukka. Viimeistelin kukan tunikan taskuista ja etuhalkiosta irrotetuilla napeilla. Nyt minulla on taas oivallinen kesähame leppoisten aurinkopäivien puuhasteluun:)


Sitä voikin sitten touhuilla vaikka grillillä, koska uunin tai hellan käyttäminen näillä lämpöasteilla ei oikein houkuttele. Grillin ääressäkin toki on kuuma, mutta sitä ei lasketa, kn samalla saa olla ulkona:) Tämä helppo kanaburger varmistuikin varsin näppärästi ja nopeasti. Coleslaw-salaatin ohje täältä, sämpylät valmiita Fazerin juustosämpylöitä. Kanafileiden marinadiohjeen nappasin täältä ja burgerin kaveriksi paistettiin grillissä ihan perusranskalaisia. Nam nam!

Psst! Huomenna on UFFilla euron päivät, joten lisää tuunattavaa löytyy ainakin edullisesti.