keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Onko Suomen käsityön museo huomenna vielä olemassa?


Jyväskylässä ja tarkemmin sanottuna kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnan kokouksessa käydään tänään toivottavasti tiukkaa keskustelua Suomen käsityön museon tulevaisuudesta. Mokomat kun aikovat lakkauttaa koko paikan!

Jos olisin löytänyt jonkinlaisen adressin, mihin olisi voinut vetää nimensä museon puolesta, olisin tehnyt sen ilomielin. Paremman puutteessa heitän museon suuntaan pelastusrenkaan. Toki joku helsinkiläinen Guggenheim kuulostaa houkuttelevammalta, modernimmalta ja turisteja vetävämmältä paikalta kuin keskisuomalainen yhden alan erikoismuseo. Silti ainakaan minun järkeeni ei oikein mahdu, miten käsityön museon lakkauttamisesta kasaan riivityt eurot tuottaisivat Guggenheimin tai muun vastaavan laitoksen seininä enemmän, kuin nyt.

Suomen museoliiton teettämän ja Vaasan yliopiston tekemän Museoiden taloudellinen vaikuttavuus -tutkimuksen mukaan jokainen museo kasvattaa alueensa taloutta noin 30-50 eurolla. Käsityön museon alueelleen tuoma rahavirta olisi näin 36 000 vuosittaisen kävijän mukaan laskettuna 1 080 000 - 1 800 000 euroa. Kun museo aiheutti kaupungille 140 000 euron kulut (0,02 % kaupungin kokonaismenoista), niin luulisi kaupunki ennemminkin haluavan pitää kiinni helmestään kuin lakkauttaa sen. Kummallista matematiikkaa, sanoo humanisti.

Toivottavasti Suomen käsityön museo pysyy paikallaan ja tarjoaa tulevaisuudessakin aikamatkan eräiden jo katoamassa olevien kädentaitojen ja niihin liittyvien välineiden maailmaan.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Aurinkokukkia pääsiäiseksi!


Hengissä ollaan, vaikka blogihiljaisuus muuta on viime aikoina antanut ymmärtääkin. On pitänyt kirjoitella Tallinnassa esillä olleesta Titanic-näyttelystä, vinkata sisustusbloggareiden kirppiksestä ja haistella kevättuulten mukana kaikenlaista muutakin kivaa. Mutta aika on näköjään hukkunut jonnekin. Kuten siinä muinaisessa Saunalahden mainoksessa pikkupoika kysyy isältään, että minne aika katoaa..


Olkoon emäntä kuinka väsyksissä ja nuutunut tahansa, niin pihalla kukkamaasta puskee niin viime vuonna siihen iskettyjä sinivuokkoja kuin syksyllä istutettuja tulppaaneitakin. Joten jotain elämää tässäkin tuvassa sentään on:)


Täällä aika on mennyt töiden tarjoamaan loputtoman mustaan aukkoon. Messuosaston rakentamista, messupäivystystä, opettajatapahtumia, uuden näyttelyn avaamista, koululaisten kevätretkiasioiden setvimistä.. Jos ei noilla asioilla päästä kevätfiiliksiin, niin viimeistään Plantagenin pääsiäiskukkaosastolla tuli herätys. En muistanut kylvää ajoissa edes pääsiäisruohoa, joten nämä narsissit saavat toimia nyt vihreän ruohon korvikkeena. Aika hyvin onnistuvatkin:)



Aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa itse kullekin! Täältä lähtee autonnokka ihan juuri kohti lapsuuden maisemia.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Peilin uusi ilme


Eteinen kaipasi kipeästi peiliä. Onhan se nyt mukavaa nähdä miltä näyttää ja kuinka pystyssä hiukset ovat, ennen kuin astuu ovesta ulos ihmisten ilmoille. Tuunaussormia syyhytti ja niinpä ei tullut mieleenkään kantaa valmista peiliä kotiin Ikeasta tai Anttilasta. Varsinkin, kun sopivankokoisia ei oikein tuntunut löytyvän. Pienen etsiskelyn jälkeen sopiva peili löytyikin yllättävän läheltä, ihan kotinurkista. Juuri eteisen kokoinen peili saatiin kesällä hajotetusta kirjahyllystä, jonka yhden kaapin takaseinänä tämä eteisen komistus aiemmin palveli.


Peilin koko on 39x77 cm. Kirjahyllystä sellaisenaan irrotettu peililevy nostettiin yksikertaisesti pystyyn pikkueteisen lipaston päälle. Jotenkin se näytti paljaalta ja viimeistelemättömältä, joten jotain piristystä piti keksiä.


Piristys löytyi maalarinteipistä ja valkoisesta kangasväristä. Rajasin teilillä reunoille noin 1,5 cm levyiset kehykset, jotka tuputtelin kangasvärin ja superlon-tuputtimen avulla utuisen valkoisiksi. Kotoalähtijän tarpeelliset muistutustekstit leikkasin kirurginveitsellä piirtoheitinkalvoon ja tuputtelin samalla systeemillä peilin alareunaan. Mikä parasta, jos koristukset alkavat kyllästyttää, niin ne voi pestä vedellä pois ja taiteilla tilalle jotain muuta.


Näin saatiin kirjahyllyn peiliosan elämä jatkumaan uudessa muodossaan ja varmistettiin, että täältä  lähtee työaamuisin ulkomaailmaan ihmisen näköisiä ihmisiä:)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Pizzakivi-ihastus


Sain lahjaksi tämmöisen: Jan Vardøen kirja Pizza paradiso, Paista parhaat artesaanipizzat.


Ahkera lukeminen johti siihen, että meille muutti eilen tämmöinen. Bagestenin pizzakivi.



Ja siitä taas oli luonnollisena jatkumona tämän näköinen iltapala, kun kiveä ensimmäisen kerran tänään testattiin:)

Täytyy sanoa, että 38 euron arvoinen, Kuningaskuluttajan pizzakivitestin voittanut keittiöhifistelyhärpäke  osoittautui joka euron arvoiseksi! Tämä ei vie edes paljon tilaa, vaan mahtuu näppärästi uunipeltien kanssa samaan nippuun. Kivi paistoi oivallisen rapeapohjaiset pizzat, ei haljennut huolimatta siitä, että kivelle valui hiukan kuritonta oliiviöljyä ja tomaattikastiketta eikä aiheuttanut edes palohälytystä. Meillä on verkkovirtaan kytketty palovaroitin, joten pattereiden irroittaminen ei oikein onnistunut. Sulakkeen poistaminen taas poistaa samalla uunista lämmöt, joten sekään ei tullut oikein kyseeseen. Onneksi hälytin pysyi äänettömänä ja keittiöstä kuului  ainoastaan kahden innokkaan pizzakokin mahan murina, kun malttamattomana odotimme ensimäisen pizzan valmistumista.


Pizzakivi laitetaan kylmään uuniin ja lämmitetään noin 250-300 -asteiseksi. Tämän kyseisen kiven ohjeissa käskettiin antaa maksimissaan 220 astetta lämpöä, mutta netin kaikkitietävä maailma taas neuvoi kuumentamaan pizzakivet niin kuumassa kuin uunista irti lähtee. Tein kompromissin ja laitoin asteita 250 ja hyvin kivi sen näytti kestävän.

Tämän kiven mukana tuli puinen leipälapio, jolla pizza oli näppärä nakata uuniin kuuman kiven päälle. Ja sitten vain odoteltiin ja ihmeteltiin, kuinka reunat pullistuivat, täytteet kuplivat ja kotiin levisi huumaava pizzan tuoksu. Ihan niin kuin italialaisessa pizzeriassa, vai miten se eräs slogan meneekään.. Tosin omahyväisesti veikkaan, että tässä oltiin lähempänä tomaatti-basilikamaan tunnelmaa kuin mihin Dr. Oetkerin pakastepizzapaketti milloinkaan yltää.


Tuli nimittäin todella hyviä! Tehtiin kaksi pizzaa, kumpaankin omat puoliskot minulle ja miehelle. Täytteinä tomaattikastikkeen ja mozzarellan lisäksi salamia, pestoa, ananasta, aurinkokuivattua tomaattia, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa ja pekaanipähkinöitä.


Täytteiksi voikin taiteilla oman maun mukaan melkein mitä vain, mutta herkun ydin muodostuu rapeasta pohjasta ja maukkaasta tomaattikastikkeesta. Mistään ihan pikaruokaherkusta tässä ei kuitenkaan ollut kyse, koska taikinaa piti nostattaa yön yli jääkaapissa. "00"-jauhoja eli mahdollisimman hienoksi jauhettuja italialaisia vehnäjauhoja saa ainakin Hella&Herkku -puodista Helsingin Museokadulta ja näytti niitä olevan myös Stockmannin Herkussa. Tölkkitomaatit ovat peräisin samasta paikasta. Että kun kerran aloitetaan hifistely, niin ei sitä nyt pelkkään kiveen jätetä:)


Näin testipizza valmistui, Pizza paradison ohjeiden mukaan:

Maailman tai ainakin Painiityn paras pizza
4 pizzaa

3 dl      haaleaa, noin 25-asteista vettä
0,5 dl   oliiviöljyä
1/8 pkt tuorehiivaa (tai 1,5 g kuivahiivaa)
1/2 rkl  sokeria
500 g   "00"-pizzajauhoja siivilöitynä
1/ rkl    suolaa

Sekoita vesi, oliiviöljy, hiiva ja sokeri keskenään. Jos omistat monitoimikoneen, ota se ihmeessä käyttöön. Jos et, niin vispilällä pärjää mainiosti. Sekoita, kunnes seos on tasaista ja lisää sitten siivilöidyt jauhot ja suola. Sekoita monitoimikoneen hitaalla teholla noin 15 minuuttia ja käsin vaivaamalla niin kauan kuin jaksat. Mitä pidempään taikinaa jaksaa vaivata, sitä parempi sitko siihen muodostuu ja sitä rapeampi pizzasta tulee. Vaivaa, kunnes taikina on tasainen pallo.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja anna levätä 20 minuuttia. Jaa taikina neljään yhtä suuren osaan. Vaivaa paloja käsissäsi ja pyörittele ne tasaisiksi palloiksi. Laita pallot öljytylle uunipellille tai leivinpaperille riittävän kauas toisistaan. Anna taikinapallojen seistä liinan alla huoneenlämmössä 2-3 tuntia. Kun ne ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi, siirrä pallot jääkaappiin. Tässäkin maltti on valttia, eli mitä kauemmin jaksat/ehdit nostattaa taikinaa jääkaapissa, sitä parempaa lopputuloksen luvataan olevan. Itse jätin taikinan yöksi tekeytymään.

Tomaattikastike
Riittää yli neljään pizzaan

400 g   tölkki hyviä kuorittuja tomaatteja, esimerkiksi San Marzano tai Mutti
Puoli kourallista tuoreita basilikanlehtiä
1/2 rkl suolaa
1/2 rkl sokeria
1,5 rkl oliiviöljyä
1/4 tl   hienoksi jauhettua cayennepippuria
(1-2 valkosipulinkynttä kuorittuina ja karkeaksi murkasttuina)

Yhdistä kaikki ainekset kulhossa ja surauta sauvasekoittimella tai blenderillä tasaiseksi kastikkeeksi. Itse jätin valkosipulin väliin, mutta sellaistakin versiota pitänee kokeilla. Jos teet kastikkeen etukäteen, ota se hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Pizzataikinan, kastikkeen ja täytteiden tulee olla samanlämpöisiä, jotta paistotulos on tasainen.

Muotoile ja venyttele pizzataikinapallo haluamasi kokoiseksi pizzaksi. Levitä tomaattikastike, juusto ja täytteet ja sitten vain uuniin. Pohjan kanssa kannattaa olla tarkkana ettei se liian ohuena hajoa, kun pizzaa siirretään pizzakivelle. Kivelle valuneen kosteuden sanotaan imeytyvän kiveen ja kuumentuessaan ja laajentuessaa halkaisevan kiven. Tästä ei onneksi ole käytännön kokemusta:)

Nyt täällä siis vietetään iltaa pizzaähkyssä ja tuskin viimeistä kertaa. Oli se sen verran maukasta!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Leimatut


Leima on laadun tae. Se voi olla myös stigma, negatiivisesti merkattu. Kumpi sinulle tulee ensimmäisenä mieleen? Täällä leimattiin valkosuklaamurokeksejä ja oltiin taatusti laadukkaissa puuhissa.


Nämä keksit leimattiin innostuksella ja lämmöllä. Keksileimasimia on vilahdellut blogeissa vähän väliä ja täällä niitä on pidetty välillä aivan mainiona keksintönä, sitten taas täydellisenä turhakkeena. Lopulta uteliaisuus vei voiton ja turhakeajatukset joutivat kaapin perälle. Tämä olisi  jotain uutta ja erilaista, ainakin minun keittiössäni. Vähän tuunatumpi ja ammattimaisempi leima niille perinteisille murokakuille. Leimapa hyvinkin, kirjaimellisesti.

Kun sitten näin nämä ihanuudet Sisustus Chill -nettikaupassa, klikkasin ne ostoskoriini ennen kuin huomasinkaan. Lähes yhtä nopeasti sain noutaa paketin lähikaupan pakettiautomaatista ja sitten ei muuta kuin kokeilemaan! Näihin ja kaupan muihin herkkuihin on muuten saatavilla 20 % alekoodi vielä 15.3. saakka!


Leimat oli siis hankittu, seuraavaksi metsästettiin keksiresepti. Valkosuklaamurokeksien taikina oli jo jääkaapissa jähmettymässä, kun vasta avasin leimasinpaketin ja huomasin, että sielläkin olisi ollut leimattaviin herkkuihin ohje.. Optimistisesti uskon ennen laajamittaisempaa kokeilua, että kai kaikentyyppisiä keksejä voi leimakoristella.


Tämä ohje on simppeli ja sillä tuli laihdutuskuurin kannalta jopa ihan liian hyviä kekesejä:)

Valkosuklaamurokeksit, noin 30 kpl

200 g    pehmeää margariinia
1 1/4 dl sokeria
1           muna
4,5 dl    vehnäjauhoja
1 tl        leivinjauhetta
130 g    valkosuklaata pieneksi rouhittuna

Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää voi-sokerivaahtoon. Jätä taikina jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi. Pidempikään jääkaapissa makuuttaminen ei haittaa.

Pyörittele taikina pötköksi ja leikkaa siitä ohuita siivuja, jotka taputtelet kekseiksi. Itse paistoin keksejä ensin noin 7 minuuttia, sen jälkeen leimasin ne ja sitten paistoin vielä kolmisen minuuttia lisää. Näin leimakuviot jäävät sellkeämpinä näkyviin, kun taikina ei uunissa enää paiston loppuvaiheessa kohoa. Leimasimet eivät myöskään tarttuneet osittain paistettuun pintaan kiinni yhtä helposti kuin täysin taikinaiseen. Keksit eivät siis suinkaan menneet pipariksi vaikka purkki muuta väittääkin, vaan näillä leimaillaan taatusti toistekin!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Mistä tietää, että kevät on tulossa?


Täällä ainakin siitä, kun kotona iskee armoton vimma uudistaa kaikki mahdollinen! Lumitilanteella tai pakkaslukemilla ei näytä olevan mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa, vaan se iskee varoittamatta ensimmäisten kevätauringonsäteiden hiipiessä sisälle. Ikkunat alkavat näyttää niin likaisilta, että niistä ei mukamas näe läpi ollenkaan. Vallan mukavilta näyttäneet ja tuntuneet matot muuttuvat yhtäkkiä tunkkaisiksi ja väärän värisiksi. Keittiö on joko liian valkoinen tai liian värikäs ja verhothan nyt roikkuvat ikkunoissa ihan miten sattuu.


Siivousrätin lisäksi pitänee siis tarttua johonkin muuhunkin, jotta tämä kevätsisustusinnostus saadaan rauhoittumaan. Minulle kävi olkkarin mattojan kanssa juuri niin, että kun satuin näkemään yhdessä blogissa kivannäköisen maton ja paikallistin sen Hobby Hallin verkkokaupasta, ei vanhalla matolla ollut enää mitään toivoa. Se muuttui samantien liian pieneksi ja vääränväriseksi, vaikka oli tähän asti palvellut ihan hyvin sohvan ja telkkupöydän välissä. Joten ei muuta kuin viivana Hobby Hallin fyysiseen liikkeeseen hipelöimään kyseistä mattoa, jotta sai jotain käsitystä sen laadusta. Tuolla on muuten kanta-asiakaskortilla kaikki matot tällä hetkellä -30 % alennuksessa!

Verkko-ostostelu on varsin helppoa ja mukavaa, mutta joissain jutuissa, kuten tuossa tavaroiden hypistelyssä, se häviää kyllä perinteisille kaupoille. Itsellä ainakin on semmoinen olo, että vaikka kuinka nettisivulla kerrotaan, että matto on puuvillaa ja sen paino on niinjaniinmonta grammaa/neliö, vasta näppituntuma kertoo onko matto oikeasti omasta mielestä tarpeeksi tukeva. Vaatteissa on vähän sama juttu, että hypistelemään pitää päästä, se on osa ostokokemuksen viehätystä.


No, tämän maton hypistely tuotti sellaisen tuloksen, että alkuperäinen matto joutui hylkyyn ja mahdollisuuden sai ehdokas numero 2. Se tuntui mukavan jämäkältä ja näytti hyvältä, joten lähti kantoon samantien. Nyt se komeilee olkkarin lattialla ja sohvakokonaisuus raikastui kummasti.

Vanha karvalankamatto sai paikan yläkerrasta, missä se näyttääkin taas ihan uudelta. Sen tieltä lähti muutama raitamatto varastoon. Joskus olen tehnyt havainnon, että kun siivousinnostuksessa kantaa kaikki matot pihalle, niin kannattaa jättää ne muutamaksi päiväksi rullaan eikä palauttaa paikoilleen heti. Kun matot sitten levittää jonkun päivän päästä takaisin lattioille, tuntuu koko koti kuin uudelta, kun silmä on tottunut muutamassa päivässä matottomiin lattioihin. Varsin edullinen ja ekologinen sisustusvinkki:)


No, jos verkkokaupasta ei tullutkaan mattoja tilattua, niin keittiön valkoisten kaappien särmäksi on tilattu rullallinen liitutaulutarraa, joka ei vaatinut hypistelyä. Joten katsotaan, mitä siitä saan aikaiseksi.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Laiskan leipojan herkkuleipä


Täällä on vietetty flunssan takia varsin leppoisaa viikonloppua. Lue: hyvä syy liimautua television ääreen seuraamaan olympialaisia ja edistää miehen villapaitaprojektia samalla sen minkä jaksaa. Laiskaan sunnuntaihin sopiikin mitä parhaiten tämä leipä, joka valmistuu lähes itsestään. Tämä on meillä syrjäyttänyt lähes tyystin kaupan vaaleat leivät. En enää muista, miten tähän ohjeeseen itse alunperin törmäsin, mutta monessa blogissa tämä näyttää jo olleen kokeilussa. Ja nyt siis myös meillä. Tämän helpommaksi ei kunnon maalaisleivän leiominen voi tulla, kokeilkaa vaikka!


Oma sovellukseni alkuperäisestä ohjeesta:

Leppoisan leipurin herkkuleipä, 1 kpl

1 dl     kauraleseitä
1 dl     grahamjauhoja
5 dl     vehnäjauhoja
2 tl      suolaa
0,5 tl   kuivahiivaa
3,5 dl  haaleaa vettä
Pinnalle: suolakiteitä

Sekoita kaikki kuivat aneet kulhossa. Lisää vesi ja jätä taikinakulho kannen tai leivinliinan alle huoneenlämpöön maustumaan. Anna taikinan tekeytyä seuraavaan päivään, 12-18 tuntia.

Seuraavana päivänä kumoa taikina leivinalustalle, pyöräytä palloksi ja anna kohota leivinliinan alla puoli tuntia. Mikäli taikina on löysää, pallo ehkä muistuttaa vähemmän palloa. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen niin, että samalla kuumennat kannellisen keraamisen padan.

Heitä taikinapallo (tai kaavi löysä, leivinalustalle levinnyt taikina) kuumaan pataan. Levitä pinnalle suolakiteet. Tässä vaiheessa taikina yleensä näyttää kaikkea muuta kuin siistiltä pallolta, mutta uuni tekee ihmeitä. Paista leipää puoli tuntia niin, että padassa on kansi. Poista kansi ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.


Tuloksena on täydellisen pyöreä ja pinnalta kauniisti halkeillut leipä, joten sitten ei muuta kuin nauttimaan:)