keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Heijastinpäivä 1.10.


Tänään vietetään valtakunnallista heijastinpäivää. Liikenneturvan havaintojen mukaan vain puolet meistä kantaa mukanaan tätä edullisinta henkivakuutusta. Mikä on kyllä melko kummallista. Markkinoilla on tarjolla jos jonkinlaisia, eri muotoisia, -kokoisia ja -värisiä heijastimia. Niitä myös jaetaan maksutta monissa tapahtumissa varsinkin näin syksyisin. Mihin nuo kaikki heijastimet oikein päätyvät, ellei niitä käytetä? Onko jossakin heijastinten hautausmaa?


Kesän jälkeen sitä helposti tajuaa, että takista tai repusta uupuu heijastin. Niin kävi minullekin, kun huomasin yhtäkkiä, että aamuisin töihin lähtiessä on oikeasti pimeää. Siispä heijastimet esiin ja äkkiä.


Heijastavia asioita on näppärää tehdä myös itse. Tarvitaan vain pala heijastinnauhaa, avainmenperärengas tai joku muu kiinnityssysteemi ja jokunen farkkutilkku. Sekä ompelukone ja vähän kärsivällisyyttä:) Tosin näitä ei virallisesti saisi kutsua heijastimiksi kun eivät ole Kuluttajaviraston hyväksymiä, mutta ainakin omien taskulampputestien valossa näkyvät oivallisesti. Ollaan siis loistavia tänään!

torstai 25. syyskuuta 2014

Messupöhinää


Ompelukone on täällä tikannut viime päivinä ahkerasti. Syynä ovat Kauppakeskus Liilan Sisustusmessut, jossa allekirjoittanut pitää pop-up puotia tulevana viikonloppuna 27.-28.9.

Mukaan ovat lähdössä mm. kuvan ovistopparit. Farkut ja viljasäkit ovat saaneet kyytiä ja muuttaneet muotoa vähän enemmän sisustukseen sopiviksi tuotteiksi. Tarjolla on tuttuun tapaan uniikkeja käyttöesineitä. Kauniita katsella ja käteviä käyttää.

Messuilla on tarjolla monenlaista sisustukseen ja hyvään oloon liittyvää ohjelmaa. Mukana on useita pop-up ständejä ja kauppakeskuksen liikkeissä on huikeita messutarjouksia. Tervetuloa juttusille, jos satutte olemaan lähimailla!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Miten minusta tuli työmatkapyöräilijä?

Kuvan pyörä ei liity tapaukseen. Kuva: Thinkstockphotos
Olen aina tykännyt liikkua paikasta toiseen pyörällä. Sen sijaan varsinaiset pyörälenkit eivät oikein ole saaneet kannatusta. Liekö syynä ollut se, että yksinään pyöräily pelkästään hyvin vuoksi on jokseenkin tylsää. Ja lenkkikavereita ei joko ole ollut, tai ne ovat polkeneet renkaat viuhuen paljon kovempaa kuin allekirjoittanut ja tuskastuneet samaisen tyypin "maisemapyöräilyvauhtiin". Niinpä kategorisoin itseni aikalailla hyötypyöräilijäksi. Polkimet liikkuvat helposti, kun olen menossa paikasta toiseen ja rehkimisellä on kunnon kohottamisen lisäksi joku muukin tarkoitus.


Kesälomien jälkeen innostuin työmatkapyöräilystä toden teolla. Olin aikaisemminkin taittanut työmatkoja satunnaisesti polkien, mutta edellisen asunnon ja työpaikan välinen reilun 20 kilometrin etäisyys ei houkutellut hyppäämään satulaan kovinkaan usein. Nykyisestä asunnosta matkaa yhteen suuntaan kertyy noin 17 km. Heti tuntui jotenkin paremmalta, kun oltiin 20 kilometrin haamurajan alapuolella.


Niinpä kesäloman jälkeen päätin, että elokuun ajan töihin poljetaan joka päivä, ellei kohdalle satu ihan kamalaa vesisadetta tai myrskyä. Kaikki alkoi hyvin ja intoa riitti, kunnes huomasin, että reilun 10 vuoden ikäinen hybridi ei ehkä ole se kiitollisin menopeli 34 kilometrin päivämatkoihin. Kun kerran näkee polkemisen vaivan, niin miksei sitä voisi rullailla vähän kevyemmin, päästä vähän lujempaa ja kuskata mukanaan vähän vähemmän ylimääräisiä kiloja polkupyörän muodossa. Tarkoitushan oli ennemminkin tiputtaa kiloja polkijalta kuin raahata 16 kilon teräsrunkoista kulkupeliä edestakaisin. Näistä huomioista alkoi vimmattu fillarikeskustelupalstojen lukeminen ja pyöräkaupoissa visiteeraaminen.


Kippurasarvisen ohjaimiin ei identiteettini oikein antanut myöden (minäkö muka kilpapyöräilijä??) ja hybridi oli jo nähty. Niinpä valinta kohdistui lopulta lukuisten koeajojen ja renkaiden potkimisten jälkeen ns. fitness-pyörään. Siinä yhdistyvät kevyt runko, kitkatta rullaavat ohuet renkaat ja hyvä ajoasento. Kaikessa virtaviivaisuudessaan pyörän kuitenkin tunnistaa vielä naistenpyöräksi, jonka ohjaimiin hypätäkseen ei tarvitse könytä poikkitangon yli.

Pyöräily kuten niin moni muukin laji on välineurheilua, joten uudella pyörällä kilometrit taittuivat vauhdilla. Onhan se nyt paljon mukavampi viilettää sujuvasti ja ilman ylimääräisiä ohjaustangon ja satulan kitinöitä ja narinoita ja vaihtaa vaihteita keskellä ylämäkeäkin ilman, että koko ajan on pelko ketjujen irtoamisesta.


Pyöräteillä ei yleensä ole minkäänlaista ruuhkaa. Varsinkin tänään, kun Helsingin keskusta on kuulemma JHL:n lakosta johtuvan metrojen ja ratikoiden pysähtymisen takia kaaoksessa, on varsin kivaa hypätä täyteen ahdetun bussin tai ruuhkautuneet tiet täyttävien autojen sijasta pyörän selkään.

Pyöräilijälle ei levitetä punaista mattoa vaan lehtimatto.
Pyöräilijä ei ole myöskään aikataulujen orja. Jos jonakin aamuna reisistä löytyy vähemmän virtaa, et silti myöhästy. Kun työaika on liukuva, ei ole niin minuutilleen tarkkaa mihin aikaan aamusta sitä työpöytänsä taakse istahtaa. Työpäivän jälkeen ei myöskään tarvitse kiiruhtaa salille tai jumppaan, koska päivän liikunta- ja hikiannos on taatusti hankittu polkemalla. Eipä sillä, että tuon polkemisen jälkeen mikään jalkaprässi kamalasti edes houkuttaisi. Ilman jalkaprässiäkin tuosta polkemisesta on kuitenkin ollut lihaksille iloa. Elokuun alussa tietyt ylämäet lähinnä ärsyttivät ja nostivat välillä harmin kyyneleet silmiin pitkän työpäivän jälkeen. Jossain vaiheessa samaiset ylämäet muuttuivat mukaviksi haasteiksi. Ja vihdoin niistä poljettiin yli tuosta noin vain, ilman sen kummempia tunteenpurkauksia.

Maisemien lisäksi työmatkan tuoksut tavoittavat pyöräilijän paremmin kuin bussissa istujan.
Sään armoilla pyöräilijä sen sijaan on ainakin jossain määrin. Erilaiset sadetutkat ovat tulleet hyvinkin tutuksi, kun sadekuurojen uhatessa olen kyttäillyt sopivaa hetkeä sadepilvien välissä, jolloin olisi potentiaalisimmat mahdollisuudet selvitä kuivana kotiin. Aikaa yhdensuuntaiseen työmatkaan on pyörällä kulunut se sama noin 50 minuuttia, joka parhaimmillaan kuluu matkaan bussi+juna+juna -yhdistelmälläkin kaikkine vaihtoineen ja odotuksineen.



Pyöräillessä huomaa konkreettisesti vuodenaikojen ja vuorokaudenaikojen vaihtelun. Syvän vihreä kesämaisema saa vähitellen kellertäviä ruskan sävyjä ja pudonneet lehdet rahisevat ja tuoksuvat kutsuvasti renkaiden alla. Tyynenä aamuna sumu viipyilee jokiuoman päällä kietoen koko maiseman pehmeään syleilyynsä. Iltapäivällä sama maisema kylpee auringossa ja valkoiset hattarapilvet heijastuvat  tyynen veden pinnasta. Maiseman monet ulottuvuudet tuoksuja myöten konkretisoituvat aivan eri tavalla kuin yleensä.



Nyt on mittarissa 1009,2 poljettua työmatkakilometriä. Eli olisin näillä päässyt aikalailla Helsingistä Muonioon:)

torstai 18. syyskuuta 2014

Se parempi miehen kauluspaita


Voiko miehellä olla liikaa tyylikkäitä kauluspaitoja? Vastaus on, että ei voi. Miehen ei päivittäin töissä tarvitse käyttää kauluspaitaa eikä sellaista arkipukeutumisen mallia ollut lapsuudenkodissakaan. Niinpä se oma tuttu mies muuttuu aina silmää hivelevän tyylikkääksi, kun se vetää kauluspaidan päälle. Joten yhtäkään tilaisuutta, joka tuo lisää näitä komistuksia miehen vaatekaappiin, ei pidä tietenkään jättää käyttämättä:)



Jokin aika sitten olimme miehen kanssa yhdessä (kyllä, uskokaa tai älkää, siihen kauppaan voi saada myös miehen houkuteltua!) Eurokankaassa ja sieltä paitakankaiden palalaarista tarttui matkaan Armanin tyylikäs hennosti raidallinen musta kangas. Mies valitsi kankaan itse, kun myin hänelle suunnitelman tyylikkäästä ja piristävästi erilaisesta kauluspaidasta tehosteväreineen. Koska musta kangas yksinään olisi helposti joko liian virallinen tai liian synkkä, niin tässä paidassa "se juttu" on turkoosiraidallinen tehostekangas hihankäänteissä, nappilistoissa ja kauluksessa. Myös napit ovat samaa sävyä.



Paidan kaava SK 11-12/2011. Kaava on alunperin pitkähihaiseen paitaan, ja sellainen olisikin työn alla jossain lähitulevasuudessa. Kangas on jo käyty ostamassa, joten kangaskauppaan houkuttelu onnistui toistamiseenkin:) Onhan sitä jo lupailtu, että nämä intiaanikesän kelit viilenisivät syksyisiin lukemiin ensi viikolla, niin alkaa päiväsaikaankin kaivata pitempiä hihoja.


lauantai 13. syyskuuta 2014

Citynomadin omenapaistos


Takana on ihana aurinkoinen syyspäivä ja yhteensä nelisenkymmentä kilometriä pyöräilyä. Kävin päivällä Käsityökorttelissa ja metsästämässä kuvansiirtopaperia. Tarkoituksena taiteilla ompelukoneelle uudet vaatteet.

Illalla käytiin siskon kanssa sadonkorjuukierroksella kuin kunnon metsästäjä-keräilijät ikään. Saaliina aronian marjoja kaupungin puskasta ja omenoita jonkun ystävällisen pakilalaisen puutarhasta. Aronian mustien marjojen pitäisi olla jopa terveellisempiä kuin mustikat, joten pakkohan niistä on kokeilla jotain tehdä. Omput oli jätetty korissa tienvarteen odottamaan omenapuuttomia herkuttelijoita ja aroniapuskat bongattiin Satokartta.net-palvelusta. Kyseessä on kartta Helsingin julkisista hedelmäpuista ja pensaista, eli sellaisista, jotka ovat ikään kuin ei-kenenkään maalla ja jotka tuottavat satoa veronmaksajien iloksi. Kunhan se veronmaksaja vaan tietää mistä tuota satoa hakea. Kartalle voi kuka tahansa merkitä löytämiään puskia muidenkin iloksi.


Kun kotiuduin saaliini kanssa, omenat suorastaan huusivat päästä iltapalaksi omenapaistokseen. Tuo jokasyksyinen herkku, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on vaniljajätskin tai -kastikkeen kanssa maailman parasta!

Ohjeitahan on netti pullollaan, mutta laitetaanpa sellainen nyt vielä tähän. Nappasin tämän suoraan Kinuskikissan sivuilta. Tein alkupeärisestä ohjeesta puolikkaan annoksen. Siitä riittää jälkkäriksi vielä huomiseksikin.


Kaura-omenapaistos

125 g    sulatettua margariinia tai voita
4 dl       kaurahiutaleita
1,25 dl  fariinisokeria
1 rkl     vaniljasokeria
1,5 tl     kanelia
Omenoita sen verran, että uunivuoan pohja peittyy.

Pilko omena paloiksi uunivuoan pohjalle. Minulla oli tässä käytössä pyöreä reilu 20 cm halkaisijaltaan oleva Uunikokki-vuoka. Sulata voi/margariini kattilassa ja sekoita joukkoon kuivat aineet. Ripottele kaurahiutaleseos omenoiden päälle ja paista herkku noin puolisen tuntia 200 asteessa uunin alimmalla tasolla. Nauti lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.