perjantai 22. tammikuuta 2016

Miksi täällä blogissa ei enää tapahdu mitään?

Varpaat kuvasi Sari Ayre Photography

Nämä pienet varpaat ja niiden hurmaava omistaja tupsahtivat elämäämme kuukausi sitten. Äiti ja isä ovat aivan myytyjä. Toivottavasti elämä kantaa pikkuista, minne ikinä jalat häntä sitten kuljettavatkaan.

Näiden ja sen kaiken muun ihmettelyyn on hujahtanut aikaa ihan huomaamatta. Siksipä täällä blogin puolellakin on ollut hävyttömän hiljaista. Lupaan palailla linjoille taas, kun pikkuihmisen rytmistä alkaa löytyä puikkojen, koukkujen ja ompelukoneen mentäviä aukkoja ja rauhallisia kirjoitushetkiä:)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pieniä askelia itsenäisyyteen


Pienet jalat tutustuvat uuteen maailmaan aivan tässä itsenäisyyspäivän nurkilla. Ensimmäisten askeleiden aika on vasta hiukan myöhemmin, mutta onhan sitä hyvä olla varusteet kunnossa. Kun on talvikin tulossa, vaikka ikkunasta ja lämpömittaria katsomalla sitä ei aivan heti ehkä uskoisikaan.



Tossut pitävät pienet jalat lämpöisinä, kunnes ne kasvavat isoiksi, alkavat aikanaan rakentaa omannäköistään Suomea ja lähtevät maailmalle.


Parin työkaverin pian syntyville vauvoille lähti lahjaksi virkatut baby-converset. Ohje tällä kertaa täältä. Yhdet tämmöiset pitäisi vielä ennen joulua saada aikaiseksi. Ettei vain käy niin, että suutarin lapselta puuttuvat kengät:)


Joulukalenterin kuudes luukku on avattu. Pikkukuusi odottelee lippunauhaa, jääkaappiin valmistellut herkut linnanjuhlavalvojaisia ja ikkuna kahta kynttilää. Hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Suuri Käsityö 11-12/2015


Vuoden viimeinen Suuri Käsityö -lehti jouluideoineen tupsahti postilaatikkoon viime viikolla. Lehden kaikkia malleja pääset katsomaan tästä.


Jouluun on hyvä alkaa valmistautua leipomalla ja silloinhan tarvitaan katseenkestävää esiliinaa.  Piparinleivontapuuhissa jauhot pöllyävät ja kaunis esiliina on ilo ottaa esille. Itsestä tosin tuntuu, että essut ovat aivan liian aliarvostettuja keittiötekstiilejä hyötyynsä nähden.



Lunta ja pakkasta on saatu odotella ainakin täällä etelässä. Jos valkean joulun sijasta uhkaa vihreä joulu, niin ainakin korviin saa heilumaan näppärät lumiukot käden käänteessä, jos varastoista löytyy ohutta nyöriä, korukoukut ja muutama puuhelmi.


Pikkujoulukausi on aivan ovella ja niihin kekkereihinhän on aina mukava saada jotain uutta päälle pantavaa. Tässä muutama aikuiseen makuun sopiva helposti surautettava malli, jotka ehtivät hyvin vielä valmiiksi esimerkiksi viikonlopun juhliin.



Myös lapsille löytyy lehdestä paljon tarjontaa, niin isommille kuin sitten ihan vauvoillekin. Tytön ja pojan juhlatamineet koulun joulujuhlaa tai aaton odotusta varten saavat inspiraatiota menneistä vuosikymmenistä. Joulupukin pussiin on puolestaan mukava kääräistä jumpsuit jos toinenkin, koska näissä rennoissa asuissa sujuvat leppoisan joulunpyhät mukavan letkeissä merkeissä.




Puikkojen ja koukkujen heiluttelijoitakaan ei olla onneksi unohdettu. Upeat lapaset taipuvat monenlaisiin väriyhdistelmiin. Ja kuuseen pääsee loihtimaan koristeita niin oksille kuin juurellekin. Varsinkin nuo mohairlangasta neulotut pörröiset pallot alkoivat syyhyttää omia sormia melkoisesti.


Tai mitä sanotte näistä veikeistä huopaeläimistä, jotka myös mielellään kiipeävät kuusen oksille? Neulahuovutetut kaverukset sulattavat sydämet hetkessä.


Aivan upeat ovat myös äidin ja tyttären neulotut mekot. Kenen kärsivällisyys ja aika riittävät tämmöisen tekemiseen, niin tiedossa on taatusti monta joulua ja lukuisia katseita kestävä mekko.




Talvivauva pysyy lämpimänä kätevässä makuupussissa tai helpossa villahaalarissa. Uni puolestaan tulee varmasti, kun kainalossa on äidin tekemä villaisen pehmeä unikaveri.


Tekniikkaosiossa opetellaan onteloneuletta. Jouluiset poropatalaput ehtivät mainiosti valmistua vielä pukinkonttiin. Tuo onteloneule onkin tosi kätevä tapa tehdä esimerkiksi kaksipuolinen kaulaliina. Ja jos tekniikasta on kokemusta ennestään, kannattaa kokeilla vaikka lapasia. Lopputulos on taatusti lämmin!


Ja sokerina pohjalla, ihanat käsityöaiheiset postimerkit! Merkkejähän tehdään nykyään vaikka mistä aiheista ja muotokielikin on hypännyt ulos perinteisestä suorakaiteesta. Tämmöiset kävinkin jo nappaamassa Postista mukaani, ja saapa nähdä josko vaikka jonkun joulukortti lähtisi matkaan mummoneliöiden saattelemana.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Suuri Käsityo 10/2015


Roosa nauha -päivän hengessä kolahti postiluukusta lokakuun Suuri Käsityö -lehti, joka kannen väritystä myöten tunnusti teemapäivän värejä. Kaikkiin lehden malleihin voit tutustua täällä.


Kannessa nähdään ihanan boheemi röyhelömekko ja kimonotyylistä vaikutteita saanut kietaisujakku. Hameen runsaus tulee kolmiulotteisista kankaan tekstuureista, ja tuollaisen tekeminen olisikin varmaan melkoisen mukaansatempaavaa hommaa. Erityisesti ihastuin kuitenkin jämäpaloista taiteiltuihin hiuskukkasiin. Näissä olisi ideaa, vähän erityyppisistä kankaista toteutettuina, vaikkapa Halloween-henkisiin koristeihin.



Ompelumalleissa ja koko lehdessä tuntui tällä kertaa olevan varsin paljon mielenkiintoisia ohjeita. Lähestyvä pikkujoulukausi houkuttelee ompelemaan uusia mekkoja, ja niitä olikin tarjolla niin pidempänä kuin lyhyempänä versiona. Myös XL-koisia juhlakaavoja oli tarjolla. 


Samaten lapsille pientä ja söpöä, rimpsuja ja rusetteja. Tämä mekkokaava päätyy taatusti ompelupöydälle pikavauhtia, sillä voiko tämmöistä söpöyttä nyt kukaan vastustaa?


Neulerintamalla hommat voi aloitella näppäristä palmikkorannekkeista. Jos vaikka sattuu takissa olemaan hiukan liian lyhyet hihat kuten minulla, niin näillä saa oivallisesti paikattua ranteeseen jäävän ja kylmälle altistuvan paljaan kohdan. Omissa varastoissa on sen verran lankakeriäkin, että sopivat tarveaineet luulisi löytyvän helposti ja tämä voisi olla seuraava työmatkakäsityö.



Vähän pidempää pinnaa ja ruuhkabussia rauhallisempia neulomistilanteita varten onkin sitten miehelle tarjolla siisti perusvillatakki ja naiselle klassinen kirjoneule.


Isänpäiväpakettiin ehtii myös vielä tyylikkään linjakas patenttineulekaulahuivi, johon voi valita raikkaan väriyhdistelmän miehekkeen mieltymysten mukaan.



Söpöilylinja jatkuu taas lasten neuleissa, kun sekä pienille tytöille että pojille on tarjolla oikeita herkkupaloja. Tytön vaatteille ainakin olisi käyttäjä jo tiedossa, pitää vaan odottaa että saaja kasvaa vielä vähän:)


Pöllöjen ystävän ovea voisi puolestaan talven tulon kunniaksi koristaa tämä pehmeän huurteinen kranssi.


Ja omat työt kannattaa ehdottomasti merkitä jollakin hauskalla ja kädentaitoja kunnioittavalla tavalla, esimerkiksi näillä Fröken Rosengrenin oivalisilla handmade-lappusilla.  Oivallista käsityölokakuuta!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Verta keittiössä


Tiskialtaassa valuu punainen verinoro.Pöydällä on valkoinen muovipullo. Ja kulhossa verilettutaikina turpoamassa. Eli itse tehdyt veriletut eivät suinkaan ole kuolleet sukupuuttoon, vaikka välillä siltä on näyttänytkin:)

Alakoulun ehdoton lempiruoka, itse tehdyt veriletut, muuttui yläkoulun ja äitien tekemien kengänpohjien myötä inhokiksi, johon en ole sittemmin koskenut pitkällä tikullakaan. Vaan taannoin näyttivät hemoglobiinilukemat niin hälyyttävän alhaisilta ja rautapillerikuurista maha ei tykännyt yhtään, joten jonkinmoisia luonnonmukaisia rautalisiä piti keksiä.


Korkeampien hemoglobiinilukemien toivossa täällä on jo syöty pinaattilettuja ja tungettu vihreitä kasviksi milloin mihinkin ruokaan rautapitoisuuden nimissä. Tosin eihän tuo pinaattikaan autuaaksi tee, koska jonkun muinaisen pilkkuvirheen takia pinaatissa on 10 kertaa aiemmin luultua vähemmän rautaa, eli ihan saman verran kuin keskimäärin muissakin vihreissä kasviksissa.

Maksa olisi oivallinen raudan lähde, mutta sitä en voi sitetää. Eikä sitä sen puoleen saisi niin kovasti nyt popsiakaan. Koska eläinperäisen raudan pitäisi imeytyä kasvikunnan rautaa paremmin, kääntyi katse Finelin ravintoainetaulukkoa tutkailtuani hyvinkin pian verilettujen puoleen. Kaupasta niitä ei sentään voinut hakea, sieltä haetut ovat edelleen ihan kamalia.

Ennen kuin pääsin verestämään - kirjaimellisesti - muistoja alakoulun itse tehdyistä pitsireunaihanuuksista, piti jostain löytää verta. Muistelin joskus nähneeni sopivannäköisiä pulloja lihahyllyllä, eineshyllyllä tai jossain vastaavassa. Vaan eipä löytynyt tällä kertaa Prisman kokoisesta kaupasta ennen kuin kysyin. Ja silloinkin suuntana oli pakasteallas. Joten ei muuta kuin veripullon kanssa kotiin, ostos jääkaappiin yöksi sulamaan ja seuraavana päivänä taikinan tekoon.

Käytin alkuun ihan veripullon kyljessä olevaa ohjetta. Kunnes ensimmäinen lettu tarttui tiukasti kiinni paistinpannuun, hajosi ja myttääntyi täydellisesti. Ja tulin siihen tulokseen että taikina tarvitsee pelkkien ruisjauhojen sijasta mukaan myös ripauksen vehnäjauhoja ja sitä myöten sitkoa, jotta letut pysyvät edes jotenkin kasassa. Sen jälkeen alkoikin sitten sujua ja muutaman harjoituksen jälkeen lautaselle alkoi kertyä vino pino rautapommeja.



Veriletut
Noin 10-12 isoa lettua

0,5 dl verta
0,5 dl kivennäisvettä
2 dl    ruisjauhoja
1 dl    vehnäjauhoja
1,5 tl  suolaa
2        kananmunaa

Sekoita kaikki aineet nesteeseen ja vispilöi käsin taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota jääkaapissa noin tunti. Paista runsaahkossa rasvassa kuumalla pannulla ja nauti puolukkahillon kera!

Varsin helppoa arkiruokaa loppujen lopuksi. Tietääkö joku muuten, vieläkö veriletut kuuluvat koulun ruokalistaan? Ja jos, niin ovatkohan ne siellä nimenomaan tuon rautapitoisuuden takia vai miksi? Muistelen, että ne jakoivat aika vahvasti mielipiteitä: toiset tykkäsivät ihan hulluna ja toiset taas eivät voineet sietää ollenkaan. Kumpaan joukkueeseen sinä kuulut?