Sinut on kutsuttu kahville!

Blogin pitäminen on hauskaa, antoisaa, riemastuttavaa, inspiroivaa ja vaikka mitä mukavia adjektiiveja vielä voisi lisätä tähän listaan. Blogimaailmassa on kaikenlaisia hyvää mieltä tuottavia asioita, kuten nämä tunnustukset. Kaunis kiitos tästä Sarille Arjen iloja -blogiin!

Blogin pitäminen ei kuitenkaan ihan automaattisesti sisällä noita yllä kuvattuja elementtejä. Nähdäkseni ainakin kaksi asiaa ovat tosi tärkeitä:
Ensimmäisenä on halu kirjoittaa jostain itselle tavalla tai toisella merkityksellisestä  asiasta. Olkoon kyseessä sitten harrastus, ajankohtaiset asiat, politiikka, työ tai mikä muu aihe tahansa, joka on niin tärkeä, että sen haluaa jakaa myös muille. Blogissa pitää siis olla sisältöä.
Toinen ja vähintään yhtä tärkeä asia on, että eihän sitä kukaan kauaa yksikseen jaksa hauskaa pitää, tarvitaan myös lukijoita. Eli teitä hyvät blogiystävät! Olette sitten vakituisia lukijoita, joista kaikista olen tosi iloinen, tai satunnaisia vierailijoita jotka aina olette erittäin tervetulleita joukkoon, annatte tarkoituksen tämän blogin kirjoittamiselle.

En oikein ole sitä tyyppiä, joka jokaisen postauksen jälkeen erikseen kiittelee kommenteista. Jokainen niistä kuitenkin lämmittää mieltäni suuresti ja olen teidän blogeissanne seikkaillessani saanut monenmonta hyvää ideaa ja päässyt ihastelemaan kauniita, huolella tehtyjä töitä. Niinpä en suomalaiskansalliseen tapaan aiokaan nyt tuhlata tähän enempää sanoja, vaan luotan tapaan, jolla on jo pitkä historia ystävien kestitsemisen ja huomioimisen tapana. Tarjoan teille kahvit:)

Nämä kahvit juodaankin sellaisesta kupista, jota tuskin keneltäkään löytyy omasta asiakaapista, mutta joka melko varmasti löytyy hyvin monen kuiva-ainekaapista. Nimittäin Pauligin kultakupista. Pääsin eilen vierailemaan vuonna 2009 käyttöön otetulla uudella Pauligin paahtimolla Helsingin Vuosaaressa ja kohtalaisesti kahvia kuluttavana suomalaisena paikka oli todella mielenkiintoinen.

Kultakupista en malta olla kertomatta muutamaa sanaa. Kuppi, joka niin televisiomainoksista kuin ainakin Juhla Mokka ja Presidentti -kahvipaketeistakin on tuttu, on siis ihan oikesti olemassa ja käytössä. Nautimme tervetulokahvit juuri noista kupeista. Kupit on kuulemma teetetty Arabialla 40 vuotta sitten Vuosaaren paahtimoa edeltäneen paahtimorakennuksen vihkiäisiin. Kuppien malli on sama kuin Arabian AX-astiaston kupeissa, joista kultakupin ohella koristeaiheeltaan tunnetuin on Myrna. Myrna-astioiden valmistus lopetettiin muutama vuosi sitten kokonaan, joten uusia kultakuppejakaan ei enää tehdä. Kyllä oli juhlallinen olo juoda iltapäiväkahvit tuosta ja maistui luonnollisesti hyvältä:)

Vierailun aikana pääsimme hyvän kahvin lisäksi tutustumaan Pauligin museoon. Museossa esiteltiin perheyrityksen vaiheita ja esillä oli teollisen historian osana nostalgisia kahvipurkkeja ja pakkauksia. Yrityksen vaiheet piirtyivät 1876 aloittaneesta siirtomaatavarakaupasta Suomen johtavaksi kahvipaahtimoksi mm. hankinta-asiakirjojen, kirjeenvaihdon, matkakertomusten, tuotteiden ja osuvien sitaattien kautta.

Pääsimme myös kurkistamaan paahto-, jauhatus- ja pakkaussaleihin. Tosin niissä ei teollisuusvakoilun nimissä tietenkään saanut kaivaa kameraa esille, joten yllä olevassa kuvassa on kahvikaupan interiööri vuosikymmeniä sitten, Toiminta paahtimossa oli pitkälle automatisoitua ja esimerkiksi paahtosalissa näkyi ihmisiä kuulemma vain siksi, että käynnissä oli yhden paahtokoneen vuosittainen huolto. Vaaleapaahtoisen kahvin paahtoaika on keskimäärin 6-8 minuuttia ja tummapaahtoisen 11-12 minuuttia. Nopeimmillaan tuoksuton raakakahvi on paahtamisen ja jauhatuksen jälkeen valmiina hyväntuoksuisena kahvina paketissa kolmessa tunnissa. Kolmella paahtokoneella paahdetaan yhteensä 46 miljoonaa kiloa kahvia vuodessa, eli saa sitä jokusen kupillisen juoda:)

Tunnusus tulkoon siis teille kaikille näin kahvin muodossa, olkaa hyvät!