tiistai 22. helmikuuta 2011

Koreilua koruilla

Kaulakorusta irrotettuihin kiekkoihin on lisätty turkooseja helmiä.
 Välillä on mukava tehdä uusia aluevaltauksia. Kokeilla jotain, mikä aikaisemmin syystä tai toisesta on jäänyt jotenkin paitsioon. Minä tein tällaisen valtauksen viime viikolla, kun työporukan innokkaat näprääjät ja tuunaajat kokoontuivat yhteiseen korujentekoiltaan. Kierrätysmateriaalien käyttö ja se että esimerkiksi housuista tehdään hame ja kakkuvuoasta lampunvarjostin ovat tuttuja juttuja, mutta korujen teon maailmaan en ole ennen oikein kunnolla jostain syystä tutustunut.
Valmiit huopapallokorut
 Syksyllä Tampereen käsityömessuilla havittelin huopapalloista tehtyjä korvakoruja. Niitä oli tarjolla monenlaisia, mutta jotenkin nuukuus minussa esti ostamasta niitä 15 euron hintaan. Varsinkin sen jälkeen kun tajusin, että viereisessä pöydässä myytiin erivärisiä huopapalloja á 50 senttiä sekä korupiikkejä ja koukkuja á 10 senttiä. Niinpä innoissani ostin kaksi huopapalloa, korupiikkiä ja ripustuskoukkua ja totesin saaneeni huopapallokorvakorut yhteensä 1,90 eurolla. Paitsi että ne eivät olleet kokonaiset ja käyttövalmiit, vaan osina ja atomeina sikin sokin paperipussin pohjalla. Enää puuttui siis se, että niistä piti saada käyttökelpoiset korvakorut.
Moneen kertaan tässä välissä olin ehtinyt harmitella, että en ollut saanut koruja tehtyä, koska niille olisi löytynyt jo vaikka kuinka monta tilaisuutta päästä korviin asustamaan juuri samanväristä paitaa. Koruiltaan matkasinkin siis huopapallot kassissa luottaen siihen, että täältä jos mistä saisin apuja, jos korunteko ei ihan helposti sujuisikaan.

Eteläamerikkalaishenkisistä hahmoista tuli pienellä helmiehostuksella korvakorut.
Jokainen oli tuonut materiaaleja, joista koruja oli tarkoitus tehdä. Oli erilaisia helmiä, helminä ostettuina ja vanhoista koruista purettuina, tapettia, tietokoneen näppäimiä ja kiintolevyn renkaita, siimaa, paljetteja ja paljon muuta mukavaa, jonka käyttöä korujen osana ei ihan heti tulisi ajatelleeksikaan. Ilta sujuikin varsin rattoisasti ja huopapallokorutkin valmistuivat. Tämän jälkeen on huomattavasti matalampi kynnys tarttua korupihteihin kotonakin.

Käsityömessuilta tarttui mukaan myös näitä foliohelmiä.
Ja mihin sitä tapettia sitten tarvittiin? Siitä saa tosi kauniit helmet, jotka oikeanvärisestä ja vähän kohopintaisesta tapetista tehtyinä näyttävät ihan simpukoilta. Jonakin tulevista koruilloista rullaillaan helmiä oikein urakalla, sitä ennen tapettihelmien olemukseen voi tutustua vaikka täällä.


Morsiuspuku mielessäin - kaksin kappalein



Kaikki jotka minut tunnette ja tiedätte - älkää saako mitään väärään kurkkuun, sillä puku ei ole suinkaan tulossa minulle itselleni. Mielessä on itse asiassa kaksikin pukua, ensi kesäksi tilattu ja parhaillaan suunnitteluvaiheessa oleva sekä viime kesäksi tehty, joka näkyy tässä.


Tämä on erään ystävän työkaverille toteutettu hänen toiveidensa mukaan. Kaavat löytyvät lehdestä Burda 12/2007. Materiaalina on luonnonvalkoista paksua morsiussatiinia sekä tämän päällä ohut sifonki ja yläosassa myös pitsi. Hameosa on kaksikerroksinen ja yläosassa alla on korsettimainen satiinia ja pitsiä yhdistelevä toppi, sen päällä sifonkinen kevyt hihaosa. Vyötäröllä oleva sauma yhdistää leveän silkkunauhan avulla koko kokonaisuuden yhdeksi selkeälinjaiseksi ja tyylikkääksi mekoksi. Eleganssin täydentää vielä jämäkankaanpaloista ja pitsistä tehty pussukka tärkeimmille mukana kuljetettaville tavaroille.


Kauniiden ja juhlavien kankaiden hypistely ja niiden työstäminen ovat ompelun yksi parhaita hetkiä. Kankaat tuntuvat ja näyttävät hyviltä ja viehätystä lisää varmasti osittain se, että sellaisia ei pääse joka päivä ompelemaan. Niinpä tämä meneillään oleva pukuprojekti kutkuttaa mieltä kyllä aika tavalla ja innolla odotan reissua kangaskauppaan.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Korkkipannunalunen



Ellei itse tai joku tuttu satu olemaan ravintolassa töissä, saa näihin pannunalusiin materiaalia kerättyä kunnolla vain noin kerran vuodessa: vappuna. Silloin ilma on ainakin Esplanadin puistossa lähes sakeanaan kuohuviinipullojen korkkeja ja niitä on hyvin helppo ja nopea kerätä talteen sadepäivien askarteluhetkiä varten. 

Yhdestä kuohuviinipullon korkista riittää aihiot kahteen erilaiseen pannunaluseen. Hommaan tarvitaan korkkien lisäksi puukko, leikkuualusta, hiomapaperia ja kuumaliimaa. Korkista kannattaa hyödyntää sekä pompulainen yläosa että normaalisti pullon sisällä oleva osa ja varsinkin tämän alaosan pohja, jossa usein on kauniitä kuvia. Niitä  harvemmin tulee edes vilkaistua kun korkin poksauttaa auki ja se lentää matkoihinsa.

Näiden pannunalusten ohjeen näin alunperin Helsingin Sanomissa. Siitä innostuneena tuli minustakin  viime vappuna korkkien keräilijä ja nyt kun törmäsin korkkipannunalusen ohjeeseen Kiertoidean  blogissa, niin oli pakko etsiä kuvat omistakin tuunauksista tänne. 


Korkit on leikattu kahteen osaan puukolla. Hesarin ohjeesta poiketen korkit on liimattu toisiinsa kuumaliimalla. Haasteellisinta koko hommassa oli saada pannunalusesta tasainen. Sillä vaikka kuinka yritin leikkausvaiheessa saada kaikista korkeista samankorkuisia, keikkui valmis pannunalunen aina johonkin suuntaan. Yksi keino on asetella korkit liimatessa pöydälle oikea puoli alaspäin, näin pannunalusen pinnasta tulee tasainen ja alapintaa on helppo hioa sen jälkeen, kun kaikki korkit on liimattu yhteen. Kuumaliima on sen verran tujua tavaraa, että ainakaan vielä ei itselläni käytössä olevista pannunalusista ole irronnut ainutkaan korkki omille teilleen.

Liukuväreillä leikkivä huivi ja pipo



Tämän huivin ja pipon idea on nimenomaan liukuvärjätty, paksu ja pehmoinen lanka, joka tuo muuten yksinkertaiseen joustinneulepintaan sekä muhkeutta että ilmettä. Asusteiden tilaaja toivoi sopivaa paria tummansiniselle, hiukan violettiin vivahtavalle untuvatakilleen ja tämä lanka täytti odotukset loistavasti.
Pipon piristykseksi on tehty harmaasta ja sinisest huovasta, muutamasta paljetista je helmestä sekä pätkästä satiininauhaa pieni kukka, joka tuo ryhtiä ja kujeilevuutta muuten yksinkertaiseen pipoon. Kukkakoriste on kiinni hakaneulalla, joten se on helppo jättää mielialojen mukaan tarvittaessa pois kyydistä.

  
Pipon ja huivin ohje ovat enemmän tai vähemmän omasta päästä. Kummatkin ovat yksi oikein - yksi nurin -joustinneuletta. Pipon ympärys on 60 silmukkaa, huivin leveys 25 silmukkaa. Lankana on 100 % villaa oleva Vikingin Balder, sitä kului yhteensä 300 g.

Valkoista vauvalle



Kaulahuiveista ja ponchoista vaihdoin hetkeksi pienenpieniin vaatteisiin. Tätä se tädiksi tuleminen teettää, pieniä lumenvalkoisia vaatteita vastasyntyneelle, että pysyy lämpimänä tässä kylmässä maailmassa. Joka on on kirjaimellisestikin tällä hetkellä niin kylmä, että vaikka olisi niin pieni ettei luvallisesti saa ulkona oikein vielä oleskellakaan, niin lämmintä nuttua tarvitaan aina.


 Töissä yksi kollega suositteli tekemään vauvalle villahousut, kun ääneen pohdiskelin mitä tekisin. Olivat kuulemma kovaa valuuttaa silloin kun hänen omat lapsensa olivat pieniä ja näillä pakkasilla villahousut eivät todellakaan ole kärsineet inflaatiota.

Joten nuttu sai kaverikseen sekä villahousut että lakin. Neulesetin ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2001. Lankana on Novitan Wool ja sitä kului  yhteensä vajaa 350g. Nutun helmassa on pitsineuletta, samainen kuvio koristaa myös lakin etureunaa.


Koko komeuden kruunaavat napit, katsokaa vaikka:) Ei varmasti synny kilpailua vaunukansan keskuudessa näistä napeista, kun ovat taatusti paikkakunnan ainoat lajissaan. Käsityötuotteiden yksi idea ja ulottuvuus on yksilöllisyys: tekijän käsistä lähteneet työt ovat ainutlaatuisia ja vaikka tekisi useita muka samanlaisia, ne käsityön luonteen mukaisesti ovat aina uniikkikappaleita. Jos käsityö tuolee jollekin lahjaksi, on sitä vallan loistava mahdollisuus hiukan tuunailla erityisesti tulevan omistajansa oloiseksi, jolloin se on taatusti ainutlaatuinen. Tästä osoituksena nämä Nappitalosta löytyneet aivan mainiot lehmänapit.

Kuten arvata saattaa, on nutun omistajasta kasvamassa kovaa vauhtia kunnon karjamies. Toivottavasti ei sentään ihan liian nopeasti, jotta nuttu ehtii päälle monta kertaa.