tiistai 21. tammikuuta 2014

1554 reikää ja 107 lankakerää seinällä - Yarn storage wall


Täällä on viime päivät keritty vimmatusti lankaa. Valittu värejä, haettu kaupasta jopa muutama kriittinen puuttuva keltainen kerä, järjestelty, keritty ja taas keritty. Miksikö? Siksi, että meillä on nyt kotona tällainen, lankaseinä!


Mainio ja kaunis sisustuselementti valkoiseen portaikon seinään, joka kaipasi vähän väriä. Ja johon oli todella hankala keksiä mitään järkevää sisustuselementtiä. Lankaseinä varastoi itseensä reilut sata kerää, näyttää kauniilta ja toimii samalla akustiikkapaneelina. Voiko siis monikäyttöisempää kalustetta olla sellaisessa kodissa, jossa lankakerät ovat vallanneet hyllyt, kaapit, sängynaluset - ja nyt siis myös seinän:) Ja kyllä, niitä keriä jäi tämän jälkeenkin vielä sinne kaappeihin.


Idea lankaseinään lähti täältä. Kerrassaan nerokasta pohdintaa säilytyksestä, käytännöllisyydestä ja kauneudesta. Kaikki teemat iskivät suoraan tajuntaan ja kun sain miehenkin innostumaan asiasta, niin ei muuta kuin reikälevyn metsästykseen. Kummallakaan ei ollut suuria intohimoja alkaa porata satoja reikiä siisteihin suoriin riveihin, joten etsinnöt keskitettiin valmiiksi reiällisiin materiaaleihin.


Kaiken googlaamisen jälkeen raaka-aineet löytyivät kuitenkin yllättävän läheltä. Nimittäin vanhempien luota vanhasta navetanvintistä, jonne oli varastoitu mm. vanhoja sänkyjä. Ties mitä tarkoitusta varten olivat sinne päätyneet, mutta voilá, siinä se oli. Reiällinen sängynpohjalevy, täydellinen tähän tarkoitukseen!


Säästyimme siis 1554 reiän poraamiselta, mutta muilta osin tässä oli kyllä hiukkasen enemmän hommaa kuin alkuinnostuksessa tajusimmekaan. Levyn koko on 55x185 cm ja sen taakse on tehty tukeva kehikko, jotta reikäpaneeli saatiin pysymään kaikin puolin ryhdikkäänä. Ja kiinni seinään jollakin järjellisellä tavalla. Meillä remonttihommissa työnjako menee yleensä niin, että mies hoitelee sahaamista, poraamista, viilaamista yms. vaativat hommat ja minä heiluttelen maalipensseliä. Niinpä vietin mm. kolme tuntia maalaten noita reikiä, koska perfektionistin piti tietysti maalata myös ne. Vaikka 1554:stä reiästä ehkä vain 100 lopulta on näkyvissä..


Kun reikäpaneeli oli kasattu ja maalattu, alettiin ihmetellä, että miten se oikein kiinnitetään portaikkoon. Keittiöjakkaralla tai A-tikkailla kun ei portaikossa tehnyt oikein mitään. Koska kummassakaan ei ollut teleskooppijalkoja. Kyseisenlaiset tikkaat taitavat olla melko harvinainen luonnonvara, koska semmoisia ei löytynyt mistään edes vuokralle ja ainoat myynnissä olevat olivat ammattilaisvermeet ja hinta sen mukainen. Joten portaikkoon rakennettiin tasainen lava, jonka päällä seisovan keittiöjakkaran avulla ylettyikin helposti poraamaan seinään tarvittavat kiinnitysreiät. Samainen lava oli oivallinen apu kerien kiinnityksessä. Ja arvaan, että sitä tarvitaan aikanaan myös niiden irrotuksessa, kun inspiraatio kohdistuu juuri siihen kerään, johon ei ylety alakerrasta eikä portaiden ylätasanteelta:)


Äidin vanha kerintälaite huusi välillä muutakin kuin hoosiannaa, kun teolliset kerät muuttuivat kotitekoisiksi. Kullanarvoinen vempele tässä hommassa! Kerät päätettiin pähkäilyn ja testailun jälkeen kiinnittää reikiin ruuvattavilla lukkokantaruuveilla. Niitä onkin seinällä yhteensä lähes 1,5 kg! Lankojen painoa en ala edes arvailemaan.


Langat on laiteltu tuohon väreittäin. Samalla sitä huomasi aika tehokkaasti, minkä värisiä lankoja on tullut kaupasta kannettua kotiin. Ja mitä värejä taas ei omista juuri lainkaan.. Mukavaa väriterapiaa tämä joka tapauksessa on. Punaiset ja lämpimät sävyt ovat alaosassa. Tämä osa taideteoksesta näkyy alakertaan ja yhdistyy näin alakerran punasävyiseen sisutukseen. Portaita kiivetessä värit vaihtuvat viileämpiin ja johdattavat näin yläkerran rauhallisempiin sisustustunnelmiin.


Ei voi muuta sanoa kuin että tykkään! Tuosta tulee hyvälle tuulelle kun vain katselee. Ja tarkoitus tietysti on, että tuo inspiroisi käyttämään niitä laatikoiden kätköistä päivänvaloon päässeitä lankaihanuuksia, niin ei tarvitsisi ajatella pölyyntymistäkään:)

**********
The worlds best yarn storage idea is here! I got the idea from here and now we can enjoy our own yarn storage wall with over 100 balls of yarn and 1554 holes on the wall:)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Ensiapukuutio - Firs aid cube


Farkuista muokkautui minikokoinen ensiapulaukku. Tai oikeastaan ensiapukuutio. Juttuhan meni suunnilleen näin.


Hurahdin keväällä ostamaan Tallinnasta ison kasan värikkäitä lyhyitä vetskareita, kun kerran halvalla sai. Tarkoituksena oli kehittää Flootia hiukan uudelle tasolle ja matkan varrella inspiroiduin mm. näiden pussukoiden selkeästä ja raikkaasta värimaailmasta, muotokielestä ja leikkimielisyydestä. Siitä lähti kehittymään oma pikkupussukkani avuksi käsilaukun kaaoksenhallintaan.


Yleensähän suutatin lapsilla ei ole kenkiä, ja niin nytkin. Kaikenlaisia mikrokaaoksia on myös meillä kotona havaittavissa, farkkupussukoiden lisäksi. Olkoonkin, että ompelukone sylki melko monta kuutiota joulumyyjäisiin, niin kotikäyttöön niitä ei muka tuntunut riittävän ensimmäistäkään. Kunnes keittiön pöydällä oleva tilpehööri- ja lääkekori alkoi näyttää siltä, että täällä asuu useampikin sekakäyttäjä. Siihen oli nimittäin kerääntynyt kurkkutabletteja, päänsärkypillereitä, maitohappobakteereita ja muita erilaisten pillereiden läpipainopakkauksia, joita ei tietenkään joka kerta millään viitsisi hakea yläkerrasta. Ja koska niitä ei aina viitsi viedä takaisinkaan, olivat ne jääneet sekalaiseksi alakerran päivittäislääkevarastoksi.


Ne saivat viettää sekalaista elämäänsä siihen saakka, kunnes mies sai idean lääkekuutiosta. Joten ei muuta kuin ompelukone taas kerran töihin, pieni pala punaista huopaa kaapin kätköistä ja ensiapukuutio oli valmis. Sen lisäksi, että tuo ahmaisee kätevästi keittiön pöydällä pyörivät tablettiliuskat, siitä saa näppärän miniensiapulaukun myös reissuun. Nyt siis vaan odotellaan sitä reissua:)

**********

Mini firs aid cube made from recycled jeans:) This would be nice take with you when you are travelling somewhere. This is also rather useful when you want to control chaos in your handbag.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Linnanneitona


Mitä olisivat linnanjuhlat ilman linnanneitoa? Koska torniin teljettyä ja pitkää palmikkoa kasvattavaa Tähkäpäätä ollut maisemissa, pääsin itse  tuohon hommaan. Onneksi noitaakaan ei sentään näkynyt. Haasteeksi muodostui sen sijaan mekko, jonka piti olla melko lämmin, koska kivilinna hohkasi leudosta talvesta huolimatta melkoisesti kylmää.


Omat vaatekaapit pengottuani tulin siihen tulokseen, että musta mekko yhdistettynä mustaan bleiseriin ei halua nyt lähteä mukaan juhliin. Niinpä suuntasin kangaskauppaan. Eurokankaassa minua inspiroi syvänpunainen joustosametti, josta joku oli taiturimaisesti koonnut pitkän laskostetun iltapuvun mallinuken päälle. Jaksan aina tuolla käydessäni ihailla niitä ihmisiä, jotka kangaspalan nähdessään osaavat nähdä sen valmiina vaatteena ja sitten muutaman nuppineulan avustuksella tuo vaate on jo kasattu mallinuken päälle. Miksiköhän kyseistä taiteenlajia kutsutaan, kun ei se ihan kuositteluakaan taida olla?


Jäin siihen punaiseen joka tapauksessa siinä määrin jumiin, että poistuin kaupasta kangas kainalossa. Kaavasta tai mallista ei ollut tietoakaan. Ajatuksena vain se, että juhliin tarvitaan pitkähihainen mekko. Jotta kivilinnassa tarkenee. Erityisesti ihastuin lämpimän punaisen ja raikkaan valkoisen yhdistelmään. Jonka toteutin sitten omalla tavallani.

Kaavat mekkoon on sovellettu arkimekon kaavasta Suuri Käsityö 8/2012. Kankaan valinnalla on varsin paljon vaikutusta lopputuloksen tunnelmaan. Joten saattaapa samalla kaavalla tekeytyä vielä toinenkin mekko, hiukan arkisempaan käyttöön.


Valkoista lumikuningattaren viittaa en omistanut (tai alkanut tekemään), mutta varastoista kaivautui sen sijaan esiin mekon kaveriksi käyttämätön, vuosia sitten Virosta ostettu pitsihuivi. Kaunis kuvio on varsin tyypillinen virolaisille huiveille ja nyt ihmettelenkin, että miksi kummassa tuota ei ole tullut käytettyä aikaisemmin. Henkäyksenkevyt luomus asettui kauniisti hartioille ja edesmenneen isoäidin Kalevala-rintakoru kruunasi juhlavan kokonaisuuden.

**********

Estonian lace scarf and red dress (pattern magazine Suuri Käsityö 8/2012) were celebrating at Kuressaari Castle last weekend. Such a great castle maid costum, isn't it:)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Linnanjuhlissa


Vuosi sopii aloittaa komeasti juhlien. Tämän tytön ensimmäisissä ja kukatietää vaikka myös viimeisissä linnanjuhlissa. Etiketti oli kyllä hiukan vapaamuotoisempi kuin niissä tunnetummissa linnanjuhlissa:)


Varsin komeat puitteet kekkereihin tarjosi 1200-luvulta peräisin oleva Kuressaaren piispanlinna Saarenmaalla. Ja syyn juhliin miehen serkun pyöreät vuodet. Vihreä kesäsaari on oli näin tammikuussakin melkoisen vihreä, mutta kylläkin huomattavasti hijaisempi, kuin parhaaseen turistiaikaan. Sillon täällä kuulemma tallustellaan melkoisessa ruuhkassa, nyt ei uimarannalla ymmärrettävistä syistä näkynyt ristinsielua.


Tämä tosin oli ensivisiittini Saarenmaalle, joten sinänsä vertailukohdat ovat aika olemattomat, mutta puolipaikallisen isäntämme puheista päätellen meno on kesäkuukausina aivan toista kuin nyt. Tuntui, että olimme ainoat turistit koko kaupungissa, sen verran hiljaisia kadut sunnuntaiaamun rauhassa olivat.



Juhlat pidettiin yhdessä linnan saleista, joita vuokrataan ihan tavallisille kuolevaisille. Hinnasta ei ole tietoa, mutta kyllä tuo komeus luultavasti jonnin verran kukkaroa keventää. Paikalliseen tapaan salissa oli pitkät pöydät ja juomat ja alkuruoat pöydissä.


Itsellä tässä reissussa keveni kukkaron sijaan pari kiloa elopainosta. Todennäköisesti hotellin aamiaiselta tai hanavedestä tullut ruokamyrkytys sekoitti pakin totaalisesti. Monen tunnin paluumatka bussissa ei ole mikään otollisin hetki tutustua kyseisen vaivan oireisiin.. Mutta onneksi tuommoinen menee suht nopeasti ohi.


Koska linnanjuhlissa pitää tietysti olla myös puku, siitä enemmän ensi kerralla:)

**********
During the weekend I visited Saaremaa, Estonia. The green summer island was rather green also now in January, because of exceptionally warm winter weather. Me and my man had an opportunity to participate 50th anniversary of mans relative at Kuressaare Episcopal Castle. What a gorgeous place to have birthday party!