lauantai 29. joulukuuta 2012

Kädet lämpimiksi - Knitted halv gloves


Joulusta on kutakuinkin toivuttu ja nyt on edessä pari odotettua päivää aikaa vaan olla kotona: järjestellä ompeluhuone vihdoin järkevään toimintakuntoon, aloittaa serkun tyttövauvalle nuttu, purkaa viimeiset muuttolaatikot ja viimeistellä pari tilaustyötä. Niin, että mihin se pelkkään "olemiseen" tarkoitettu aika katosikaan, ennen kuin se ehti varsinaisesti alkaakaan..?


Monenlaista hommaa on siis luvassa ennen uutta vuotta ja aika kuluu varmasti. Vanhan ja vähän uudenkin vuoden hommiin kuuluvat mm. kämmekkäät, joita innostuin neulomaan työpaikan joulumyyjäisiin. Nämä kyseiset yksilöt lähtivät vilkkaasti uusiin koteihin ja tilauslistallekin jäi vielä muutamat, jotka saan tehtyä heti uuden vuoden alkajaisiksi.


Vinkin kuviosta ja silmukkamääristä sain täältä ja loput sovelsin omasta päästä kämmekäspari kerrallaan kulloisellekin langalle sopivaksi. Lankoina on käytetty Novitan Isoveljen ja 7 veljeksen vahvuisia lankoja ja kokonaissilmukkamäärä langan paksuudesta riippuen oli 28-34 silmukkaa. Peukaloaukkoa varten päättelin silmukoita mallista riippuen 3-4.


Tämmöiset tarvitsisin itsellenikin työpaikalle, niin pysyy sormet lämpiminä. Jos Joulupukille voi näin vähän myöhässä ja suurimpien kiireiden tauottua esittää vielä yhden toiveen, niin suutarin lapselle pitäisi koittaa saada kengät:)

**********

Christmas time with ham and all other traditional delicacies is coming to an end, but I'm happy to have some holiday stil left. I have planned to organize my handicraft room (there is some moving boxes still unloaded..), I'd like to get on with knitted baby coat (for my cousin's little girl) and there is also some other thisgs to do. And I really would like to just rest at home a little, hopefully  I have time for all of those things!

Before Christmas I made some knitted half gloves to my colleagues. Really nice ones and easy to do and wear. There is 28-34 stitches, depending on the yarn I used. Maybe I should do one pair for myself also, to warm up my hands and fingers at work.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluterveiset - Season's Greetings


Vajaan tunnin päästä on jouluaatto. Joulukuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin eilen ja nyt istuskelen kuusen kynttilöiden valossa kirjoittamassa tätä. Ensimmäsen oman joulukuusen koristeina on mm. virkattuja ja tärkättyjä tähtiä.


Joululaulut ovat soineet koko päivän, lahjat on kääräisty papereihin ja huomiseksi on leivottu suklaakakku, joka napataan mukaan, kun aamulla käännetään autonnokka kohti lapsuudenkotia.

Virkatun lumitähden ohje: Suuri Käsityö 11-12/2012
Siitä alkaa joulunvietto. Rauhallista oleilua, paljon hyvää ruokaa, vähän suklaata, sukulaisten ja ystävien kesken kyläilyä ja paljon kiireetöntä oloa joulunalusviikkojen vastapainoksi. Lämpimät jouluterveiset ja ajatukset teille kaikille, palataan taas kun isoimmista kinkkuähkyistä on selvitty:)

**********
It's less than an hour and then we have a Christmas Eve. We already have a Christmas tree decorated, the first one of our own. I have done tens of crocheted snowflakes during this year and some of them ended up to our Christmas tree.

Pattern for the crocheted snowflake: Suuri Käsityö 11-12/2012 (in Finnish).

Have a Happy Christmas and a Happy New Year to you!

Mikä loistava idea! - What a great idea!


Sain siskolta joulupaketin. joka oli kääritty kivaan piparkakkupaperiin. Joka taas puolestaan oli Hufvudstadsbladetin keskiaukeama. HBL on tällä viikolla julkaissut keskiaukeaman useamman kerran joulupaperina, molemmin puolin kuvitettuina toimituksen visualistien suunnittelemina kuoseina. Sanomalehtipaperi sellaisenaankin toimii paketointiin hyvin, mutta jos haluaa ekoillen astetta jouluisemman lookin, niin kannattaa tarttua toiseen kotimaiseen.


Nyt on viimeistään aika paketoida lahjat, täällä ainakin ollaan oltu semmoisissa puuhissa. Eli jos joulupaperivarastossa on keskiaukeman kokoinen aukko, niin ei muuta kuin lehtikioskille ja Höblä kainaloon:)


Aivan käsittämättömän hyvä idea, enemmän tämmöisiä!

**********
One of Finlands Swedish newspapers, Hufvudstadsbladet, has published a centerfold as a Christmas paper during this week. I got a present from my sister, the present was wrapped to the centerfold paper decorated with ginger breads. What a wonderful idea!

torstai 20. joulukuuta 2012

Hyvä mieli löytyi postilaatikosta

Kuva: Aarnilintu, kuvan patalaput: Ellis
 Tai tarkemmin sanottuna siellä odotti työpäivän päätteeksi paketti Ellikseltä, jonka blogissa osallistuin jokina aika sitten Hyvän mielen haasteeseen. Haastepaketista paljastui uniikki farkkutytön riipus, tätä ihmetellään ja ihastellaan heti huomenna töissä!

Kuva: Aarnilintu, kuvan koru ja avaimenperä: Ellis
Nyt tuo haaste on majaillut täällä minun hoivissani sen verran, että on tullut aika päästää se eteenpäin. Eli kolmelle ensimmäiseksi kommentoineelle ja mukaan haluavalle on täältä luvassa hyvää mieltä pienen itse tehdyn paketin muodossa. Joulun pakettirumbasta selvittyäni lupaan lähettää paketit tammikuun 2013 loppuun mennessä. Pannaan hyvä kiertämään, itsellä ainakin hyvä mieli tuli jo paketin odotuksesta! Haasteen saa mieluusti jakaa myös eteenpäin.

Kuva: Aarnilintu, kuvassa olevat patalaput: Ellis
Lisäksi kävi niin, että voitin samaisen Elliksen blogin arvonnassa (mitä? minä? voitin?) pari patalappua ja avaimenperän, joten paketista paljastui vaikka mitä kivaa:) Avaimenperä pääsee heti olkalaukun hihnaan.


Patalaput sopivat täydellisesti keittiöön, koska a) kaksi vanhaa jouti juuri eilen roskikseen kun saivat palovammoja kattilanpohjasta ja asiaankuulumatonta lisäväriä pesukoneesta ja b) mistä tiesitkin, että meillä tykätään punaisesta ja sitä on ripoteltu mm. keittiöön? :)

perjantai 14. joulukuuta 2012

Meillä on uusi talo! - We have the new house!


Asunto ostettiin pari kuukautta sitten ja nyt ollaan jo kokonaisen talon omistajia. Nimittäin piparkakkusellaisen. Piiitkästä aikaa pääsin piparitalonrakennustalkoisiin, kun nyt on paikka (eli tarpeeksi iso pöytä), jossa mökin saa säilymään jotenkin ehjänä jouluun saakka. Kovin montaa päivää joulun jälkeen tämä mökki ei taida kestää. Sen verran ahkerasti tuota kattoa on jo kotijoukkojen osalta silmäilty, että se lähtee luultavasti ensimmäisenä heti kun purkulupa annetaan:)


Rakenteissa ei liene kuitenkaan vikaa eikä sen takia aihetta purkuun. Seinät ja katto ovat vankkaa Sunnuntain piparitaikinaa, rakennuspiirustukset ovat saman firman käsialaa. Piparkakkutalon osalta kun voi juuri ja juuri antaa sen verran periksi, että se tehdään kaupan taikinasta. Sitähän ei tehdä ainakaan meillä ensisijassa siksi että se maistuisi hyvältä (ainakaan taikinaosuus), vaan siksi, että se näyttää kivalta, tuoksuu jouluiselta ja siihen saa upotettua uskomattoman määrän karkkeja:)


Rakennuspuuhissa tosin joka kerta onnistun hankkimaan muutaman rakon sormiin. Mutta sellaistahan se usein on, fyysinen työ kuten rakennusurakka saattaa aiheuttaa rasitus- ja muita vammoja. Miten sitä vuodessa aina ehtiikin unohtaa, miten kuumaa se sulatettu sokeri oikein on.. Kerran vuodessa kirkastuu myös jokseenkin kouriintuntuvasti ymmärrys siitä, miksi meillä kotona äiti ei juuri tuon sokerisotkun takia ollut ollenkaan innokas piarkakkutalojen rakentelija.

Ne oikeat piparit tehdään edelleenkin itsetehdystä taikinasta tällä reseptillä. Ja niitä leivotaan huomenna, laitoin Tarja Turusen joululevyn soimaan ja hyppään tästä piparitaikinan tekoon!

**********

We have the new house! The ginger bread house, you know. I haven't done this kind of a house for years, because in a small apartment I haven't had any suitable place to keep it. Let's enjoy it now:)

perjantai 7. joulukuuta 2012

Piirongin uusi elämä - A new life for an old chest of drawers


Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Tällä tavalla varustautuneena aloitetaan perinteisesti onnellinen avioliitto, mutta uskoakseni sama kaava toimii myös onnellisen asumisen reseptinä uudessa kodissa. Jos kaikki on uutta, tulee tunne kuin asuisi huonekalukaupassa. Vanhat kalusteet, joilla on tarina, tuovat kotiin syvyyttä ja sopivaa rosoisuutta, jota kodikkuudeksikin kutsutaan.

Aloitetaan siitä vanhasta ja tarinasta. Toki edellisistä asunnoista on kulkeutunut erinäisiä kalustekerrostumia mukana, mutta tämä piironki on oikeasti vanha. Muistan piirongin arvokkaana huonekaluna isän äidin ison olohuoneen peräseinältä jo ihan lapsesta. Piirongin päällä olevien valokuvien kautta lapsi tutustui mm. oman isänsä lapsuudenkuviin, rippieleganssiin, hääkuvaan sekä suvun pyöreitä vuosia täyttäneisiin, jo edesmenneisiin vanhempiin jäseniin. Sinne päätyivät myös omat rippi- ja ylioppilaskuvat. Seinällä piirongin yläpuolella oli pyöreä peili, josta näki menneiden sukupolvien lisäksi nykyisyyden.


Laatikoissa olivan isoäidin korut, joita joskus päästiin siskon kanssa ihastelemaan ja hypistelemään. Kaapeista kaivettiin esiin kahviserviisi jos toinenkin, kun talossa vietettiin suurempia juhlia tai syötiin joulun riisipuuroa paremmilta lautasilta. Kaapit olivat lukossa, eikä sinne saanut omin lupinensa mennä. Avaimia säilytettiin piirongin päällä olevassa lasikulhossa.

Avaimet ovat pysyneet hämmästyttävän hyvin tallessa. Kuulemma siksi, että kaapeissa säilytettiin myös tärkeitä papereita ja käteistä rahaa, jos sellaista joskus sattui olemaan. Piironkiin kuuluukin vanha, suuri ja hyvin kulunut kukkaro, jossa pysyivät rahat varmassa tallessa lukkojen takana.


Mummo muutti aikanaan vanhainkotiin, mutta piironki jäi. Talo jäi tyhjilleen eikä kaapeista enää tarvittu astioita eikä laatikoista koruja. Piironki vietti yksinäistä elämää tyhjässä talossa kymmenisen vuotta, ennen kuin se siirrettiin remontin tieltä. Kaapit avattiin, astiat ja korut siirrettiin toisiin laatikoihin ja piironki kannettiin lämpimään varastoon odottamaan kunnostusta. Taisi olla piirongille ensimmäinen matka kymmeniin vuosiin, sillä isoäidin talo on rakennettu 1930-luvun puolivälissä.


Vuodet olivat kohdelleet piironkia kuitenkin lempesti. Lakkapinnan pientä halkeilua lukuunottamatta se ei ollut saanut isompia kolhuja kylkiinsä ja niinpä se sai uuden elämän antiikkihuonekaluvahan ja uusien vetimien siivittämänä. Vaha tasoitti pahimmat jäljet, mutta jätti pinnan sopivasti elämää nähneen näköiseksi , kuten tälle piirongille hyvin sopii.  Rakennusapteekissa kävin tutustumassa vanhoihin vedinmalleihin, mutta nuukuus iski siinä vaiheessa, kun niistä olisi pitänyt pulittaa lähes 10e/kpl... Onneksi hyvin samanlaiset vetimet löytyivät ahkeran etsinnän jälkeen huomattavati edullisemmin toisaalta.


Piirongin erikoisuutena onkin vetimien sijainti keskellä ovia. Alkuperäiset - tai ainakin ne jotka itse muistan piirongissa "aina" olleen - olivat pyöreät mustat lakatut puunupit. Avaimenreiän ympärillä oli yksinkertainen tumma bakeliittihela. Uudet vetimet ovat tyyliltään erilaiset, mutta tuovat piirongille mielestäni huomattavati enemmän ilmettä ja vaihtelua tummaan lakkapintaan. Piironki oli alunperin tullut taloon 1900-luvun alussa isän isoäidin mukana tämän astuessa uuteen elämänvaiheeseen aviovaimona. Hän oli syntynyt 100 vuotta ennen minua. Piirongin tekijästä ei ole tietoa, mutta todennäköisimmin kyseessä on joku paikallinen puuseppä.


Nyt piironki on kunnostettuna muuttanut makuuhuoneeseen. Yläpuolelta puuttuu vielä peili ja päältä rakkaiden ihmisten valokuvat, mutta onhan niitä aikaa kerätä. Yksi elämänvaihe on vasta alussa. Laatikoissa säilytetään edelleen koruja ja tärkeitä papereita. Ja rahaa, jos sellaista joskus sattuu olemaan.

**********

Cozy home decoration begins with something new, something old, something borrowed and something blue. That's the traditional recipe for a bride choosing her wedding dress. I think it's for good help also in home decoration of a new house. If you'll have only new furnitures, it feels like you'd live in a commercial furniture hall. Old pieces of furniture bring certain atmosphere and roughness which you also call coziness.

This old chest of drawers belonged originally to my grand-grand mother, who was born 100 years before me. She brought it with her when she married. Ever since it has been stored important papers, jewelry, better vessels and money (if there happened to be some money at home) in it's drawers.

Now the chest of drawer is renovated with antique furniture wax and new handles. Chest of drawer has moved to our bedroom. In the drawers, there is important papers, jewelry and money, itfit happens to be some.


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sunnuntain kanelipannacotta - Sunday's cinnamon pannacotta


Tänään on herkuteltu ja vietetty laiskaa sunnuntaita. Todella piiitkästä aikaa sellainen sunnuntai, ettei
a) tarvinnut aamulla herätä kukonlaulun aikaan kellonsoittoon
b) tarvinnut kiireellä tai ylipäänsä lähteä yhtään minnekään
c) tarvinnut alkaa pakonomaisesti purkamaan muuttolaatikoita, jotta mahtuu aamutoimille

Niinpä tänään onkin sitten nukuttu pitkään, istutettu (toivottavasti) tämän syksyn viimeiset kukkasipulit pihalle, testattu punaviinin ja nokitahran poistoa pöytäliinasta ja ikkunasta Marttojen ohjeella, tiskattu käsin viinilasit, jotka eivät mahtuneet koneeseen koska niissä on niin pitkät jalat, herkuteltu eilisten illanistujaisten (kiitos vaan vielä mukavasta seurasta sisko & co!) jämillä ja luettu Hesaria pitkän kaavan mukaan. Tänään on myös kaivettu esiin virkkuukoukku ja valkoista lankaa yhtä lumitähtitilausta varten, ihailtu vanhasta raastinraudasta tehtyä kynttiläsomistetta ja poltettu kynttilöitä ja nautittu marraskuun harmaudesta, jonka takia kynttilät näkyvät ja valaisevat keskellä päivääkin.


Eilisellä ruokalistalla oli alkuruokana savusiikasalaattia, pääruokana yrttilohkoperunoita, paahtopaistia ja kermakastiketta ja jälkkärinä kanelipannacottaa glögimarjojen kera. Pannacotta on aina yhtä hyvää ja kun se on vielä niin helppo tehdä, niin tämä on yksi meidän talouden suosikkijälkkäreistä. Tämän jouluiseksi tuunatun reseptin olen alunperin leikannut joskus Kotivinkki-lehdestä ja sittemmin sillä on kokattu monet onnistuneet pannacotat.


Kanelipannacotta ja glögimarjat
6 annosta

4         liivatelehteä
2,5 dl  maitoa
110 g  sokeria
1 tl      kanelia
2,5 dl  luonnonjogurttia
2,5 dl  kermaa

Glögimarjoihin:
1 dl     sokeria
1,5 dl  punaista glögiä
1         tähtianis tai kanelitanko tai vaikka molemmat
3 dl     marjoja maun mukaan
(1        liivate)

Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Kiehauta maito ja sokeri, niin että sokeri liukenee kokonaan. Lisää maidon joukkoon kaneli ja liivatteet. Sekoita ja anna jäähtyä hetki. Lisää jukkoon jogurtti ja kerma. Sekoita hyvin ja kaada jälkiruoka pieniin laseihin tai kulhoihin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Laita kattilaan glögi, sokeri ja mausteet. Keitä, kunnes kaikki sokeri on liuennut. Jos haluat hyydyttää marjaliemen pannacotan päälle lasiin, lisää kylmässä vedessä liotettu liivate tässä kohtaa joukkoon. Anna liemen jäähtyä hetken. Lisää joukkoon marjat. Kaada seos hyytyneen pannacotan päälle laseihin ja anna hyytyä vielä jääkaapissa, mikäli olet lisännyt liivatteen marjojen joukkoon. Marjaseos toimii sekä hyydytettynä että ilman.


Annokset voi vielä halutessaan koristella tähtianiksilla ja tomusokerilla ennen kuin ne katoavat parempiin suihin:) Leppoisaa sunnuntai-iltaa!


**********

We haven't had such a lazy Sunday for a while. It's so nice, when yoy don't have to
a) wake early
b) go anywhere
c) remove any moving boxes just to have enough space for doing something

So I have enjoyed the lazy Sunday with eating something which has remained from yesterday's nice party with my sister & co, washing the wine glasses (they are too big to fit to the dishwasher), planting last flower bulbs to garden, doing a candle lantern from old grater and having a lot of candles to lighten the Finnish grey November.

Yesterday we had pannacotta as a dessert and it's one of my favourites if we are talking about desserts. Easy to do and delicious to taste:) This pannacota has a taste of Christmas with it.

Cinnamon pannacotta with berries marinated in mulled wine
6 portions

4        gelatine leafs (or 4 tea spoons gelatine powder)
2,5 dl  milk
110 g  sugar
1 tl     cinnamon
2,5 dl naturel yugurt
2,5 dl cream

Marinated berries:
1 dl     sugar
1,5 dl  mulled wine, red
1         star anice or cinnamon stick
3 dl     berries (rasberries, blueberries)


Combine milk and sugar in a saucepan over low heat. Bring to the boil, until the sugar has completely dissolved. Remove from heat. Add cinnamon pulver and gelatine leaves, which have been first soaked in the cold water. Combine yoghurt and cream to the  saucepan. Stir well yoghurt mixture until smooth. Divide pannacotta mixture between six small drinking glasses. Refrigerate for two hours or until firm.

Combine sugar, mulled wine, anise and cinnamon stick in a saucepan. Bring to the boil. Add berries and wait until the mixture has cooled down. Divide marinated berries on top of the pannacotta, either to the glass or direct to the pannacotta moulds, if you have turnet them out onto plates. Serve and enjoy!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Terveisiä kädentaitomessuilta! - Greetings from Fair for Finnish Handicrafts!


Tänään aamulla näytti tältä, marssin Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen muutaman muun kädentaitajan kanssa. Olin strategiset noin 15 minuuttia myöhässä aamulla, jotta olisin välttynyt ruuhkalta, joten parkkipaikalta messuhallille kertyi jo mukavan herättävän aamulenkin verran askeleita.


 Ensimmäinen ja edellinen visiittini Suomen Kädentaidot -messuille oli pari vuotta sitten. Kuten silloinkin, aika kului nytkin aivan siivillä ja taas kerran oli mukava huomata, miten monipuolisia kädentaitajia Suomesta löytyy. Itselläni messujen suhteen oli kaksi tavoitetta: tavata allekirjoittaneen  kanssa samalla alalla puuhaava farkkuvirtuoosi Ellis ja löytää puuhelmiä akuuttiin avainnauhapulaan. Aivan mahtavaa tavata oikeassa elämässä sellainen henkilö, joka blogielämän ja -kirjoitusten kautta tuntuu tutulta:) Messupöydän takaa tavoitettu  Ellis sopi loistavasti siihen kuvaan, joka kirjoituksista on välittynyt - lämminsydäminen, puhelias ja äärettömän taitava. Toivottavasti Elliksen messut sujuvat hyvin!


Puuhelmipulaan löytyi myös monenvärisiä lääkkeitä. Ja solmin samantien ensimmäisen avainnauhani (ja puuhelmikorun ylipäätään) ikinä. Kyllä tällä kelpaa nyt maanantaina mennä töihin! Koska noin joka toinen ovi työmaalla on lukossa, on avaimia kätevintä roikottaa kaulassa (kaikissa vaatteissa ei ole taskuja), jotta ne ovat helposti saatavilla. Erillisen pitkän kaulakorun pitäminen avainnauhan kanssa yhtäaikaa ei tee muuta kuin sotkee molemmat, joten tämä ratkaisee ongelman. Tosin, sittenhän näitä pitää olla eri väreissä, jotta jokaisen vaatteen kaveriksi löytyy sopiva:)

 

Messuilta tarttui mukaan myös muffinssikangasta kummitytön joululahjaan (ainakin kankaiden ostamisen kanssa olen siis kerrankin suhteellisen hyvissä ajoin liikkeellä) ja ihana japanilainen ompeluaiheinen kangas, joka jossain muodossa päätynee ompeluhuoneen verhoksi.


Huopakukan taakse kätkeytyy hakaneula, joten tämä on ensisijassa ostettu piristämään mustaa talvitakkia. Liisa Jokinen kirjoittaa tämän päivän Hesarin Nyt-liitteen kolumnissa mustien talvitakkien kirouksesta. Siitä, miten valon vähenemisen määrä on suoraan verrannollinen mustan värin lisääntymiseen katukuvassa. No, tämän avulla en ainakaan ihan kokonaan katoa marraskuun mustaharmaaseen maisemaan.

Toissijaisesti tämä on ostettu uteliaalle malliksi, että miten tämmönen oikein on tehty ja voisiko tästä kehitellä jonkun oman sovelluksen huovutusvillavarastojen päänmenoksi.


Messuilla vierähti aikaa useampi tunti, niin että aurinkokin ehti laskea. Lopulta sekä jalat että mahan nälkätasapaino olivat sitä mieltä, että on aika lähteä kotiin. Ostoskoriin jäi siis edellä mainittujen lisäksi paljon hyvää mieltä ja rentouttava päivä. Olisi kiva kuulla muidenkin kuulumisia, mitä tämän vuoden messuista tykkäsitte?

**********

I've spent almost the whole day at Tampere, Fair for Finnish Handicrafts. I bought some wood pearls for key chain necklesses. And I already did one for myself:) I also found some nice fabrics - muffins for the Christmas present to my god daughter and sewing symbols for curtains to my handicraft room. The petrol blue flower is for the black winter coat.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Huurretta ikkunassa - White frost on the window


Uuden kodin vessassa on ikkuna, mutta ei kaihtimia tai verhoja. Verhotangon tai kaihdinten hommaaminen mini-ikkunaan tuntuu sekä ajan että rahan haaskaukselta, mutta ei veskissä tee mieli ihan näyteikkunassakaan olla. Kotikonstivarastoa kaiveltuani päädyin lumiseen tähti-ikkunaan.


Lunta, pakkasia ja joulua odotellessa muistui nimittäin mieleen helppo ja edullinen tapa, jolla lapsuudenkodissa eräänä jouluna koristeltiin eteisen ikkunat, kun niihin ei ehditty tehdä verhoja. Muistaakseni "lumikiteet" tehtiin vehnäjauhojen ja piimän seoksella ja tuputeltiin ikkunaan leivinpaperisabluunoiden ja superlonitöpöttimen avulla.


En ihan kaivanut vanhaa konstia sellaisenaan naftaliinista, koska pikaisen googlailun jälkeen päädyin siihen, ettei tuohon hommaan mitään vehnäjauhoja tarvita. Eikä tässä tapauksessa edes piimää, koska sitä ei sattunut jääkaapissa olemaan. Niinpä tämä tähtitaivas on tehty maustamattoman jogurtin suosiollisella avustuksella ja nyt ovat vastapäisten työmaakoppien aamunäkymät huomattavasti säädyllisemmät:) Mikä parasta, tuo lähtee ihan vesipesemällä pois, eli kun tähtiä on katteltu tarpeeksi, voi ikkunaan taiteilla jotain muuta. Jogurttia kun aina löytyy jääkaapista.

Lisää hyviä ja kivoja iseoita on varmaan tiedossa tulevan viikonlopun Kädentaitomessuilla Tampereella. Onko joku menossa? Täältä olisi yksi innokas messuilija lähdössä perjantaiaamuna liikenteeseen, joten jos pk-seudulta on muita tulijoita niin mielelläni hyppäisin jonkun kyytiin tai nappaisin jonkun itse kyytiin.

**********

I'm waiting for snow and Christmas time. While waiting I did home made white frost to the small window on WC. There is no curtains or shades on this window and it would be rather nice to know, that no one is watching in. These stars and white frost is made with baking paper and natural yoghurt:)

During the next weekend I'm going to see Fair for Finnish handicrafts on Tampere.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Milloin asunnosta tulee koti? - How long does it takes before it feels like a home?


Keskimäärin kaksi kuukautta ja kuusi päivää, sanoo brittitutkimus. Samaisen tutkimuksen mukaan nakuilu auttaa kotiutumaan uuteen asuntoon! Nakuilun lisäksi kotiutumista edesauttavat uusien huonekalujen osto, koko päivän sohvalöhöjäiset, tupaantuliaisten järjestäminen, valokuvien esillelaittaminen, aamiaisen nautiskelu sängyssä sekä ystävien kutsuminen kylään. Oletteko samaa mieltä?


Nakuilemaan en ole ryhtynyt (ellei sellaiseksi lasketa sitä, kun hiipparoi aamuhämärissä puolipukeissa keittiössä, jonka ikkunassa ei vielä ole minkäänlaisia verhoja tai kaihtimia), mutta uusia huonekaluja on kyllä ostettu. Edellisiin asuntoihin ei juuri ole tullut hankittua uusia kalusteita, mutta nyt päätettiin ruveta kertaheitolla aikuisiksi ja hankittiin asunnon lisäksi 160 cm leveä sänky ja sellainen ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu vähän enemmän kuin kaksi henkeä juhlimaan tupaantuliaisia:)


Tuparit siis ovat vielä järjestämättä, mutta korvapuusteja on leivottu. Mielestäni leipomisen voisikin vallan hyvin lisätä tuohon listaan, sillä pitäähän sitä nyt ensi tilassa kokeilla uutta uunia ja syödä epäterveellinen iltapala, lämmin pulla ja lasillinen maitoa yömyöhään. Ohje on napattu ihan suoraan vehnäjauhopussin kyljestä. Keittiö siis ainakin on korkattu, ompeluhuone sen sijaan odottaa vielä lievän kaaoksen vallassa.

Mutta kyllä sinnekin ehditään, nyt mutustellaan pullaa:)

**********

It takes people about two months and six days to fat eel home in a new property. That's the number, which has found out in the British research. Walking around a house naked is one important ritual according to the survey. Other rituals, which make a new house the home are house warming party, a whole day spent on the coach, bying new furnitures, to set important photos forth, having breakfast in bed and inviting friends to a visit. Do you agree?

I havent been naked at home, but I have baked cinnamon rolls. And that's the thing which should be added to the list:) What would be nicer way to celebrate new home than eat not so healthy evening snack, warm cinnamon rolls and a glas of cold milk:)

My sewing room - that's still in a chaos. But everything will work out on time, now it's so nice to eat buns:)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Muuttokuormassa kahvia ja pahvia?


Muuttopäivä ja pakkaamisen finaali lähestyvät. Perjantaiksi on varattu pakettiauto. Varastoihin kätkeytyy yllättäviä määriä tavaraa ja pakkauksen yhteydessä vastaan onkin tullut mm. seuraavanlaisia asioita: tyhjiä kahvipusseja, tyhjiä pahvisia kananmunankennoja, tyhjiä karkkipusseja, kauniitä tyhjiä rasioita ja putkiloita sekä lasipurkkeja. 

Pakkausstressin kourissa tuntuu järjettömältä lähteä pakkaamaan jotain erivärisiä tyhjiä munakennoja vain siksi, että niistä on kiva joskus askarrella jotain. Kaikenlaisen "roskan" kerääminen materiaalitarkoituksessa sotii tässä kohtaa todella paljon sitä vastaan, että muuton yhteydessä tarpeeton tavara pitäisi heittää pois. Useimmille tyhjät kananmunankennot kyllä ovat tarpeettomia roskia, käsityöläiselle ne ovat arvokasta materiaalia. Onneksi ne ovat uusiutuva luonnonvara, joten saatoin hyvällä omallatunnolla heittää pussillisen kennoja muuttoauton sijasta pahvinkeräykseen. Eiköhän kananmunia tule ostettua uuteenkin asuntoon:)


 Roskamateriaaleista ajaukset johtuvat erilaisten materiaalien hintaan ja sitä kautta käsityötuotteiden arvostukseen ja hinnoitteluun. Tähän sain kimmokkeen eräästä kommentista, jonka taannoin kuulin yhdessä käsityöläisten myyntitapahtumassa. Paikalla oli eri-ikäisiä harrastajia, eläkeläisyhdistyksen edustajia, ammatikseen käsityötä tekeviä ja sitten tämmöisiä harmaassa välimaastossa keikkuvia, joiden leipä tulee ihan muualta, mutta joille käsityö sesonkiluontoisen yrittäjyyden muodossa tuo jotain sen leivän päälle. Keskusteltiin tuotteiden hinnoittelusta ja eräs eläkeläisrouva totesi näin: " Siitä oma työn osuudestahan ei ole tavattu hintaa ottaa."

Mieleni teki kommentoida takaisin, mutta sainpa sillä kertaa oltua hiljaa. Käsitöiden hinnoittelusta ja sen vaikeudesta keskustellaan säännöllisin väliajoin eri foorumeilla ja yhteinen johtopäätös tuntuu aina olevan, että se on vaikeaa. Ja ne, jotka eivät itse ole käsityöihmisiä, taivastelevat tuotteiden korkeaa hintaa. Totta, mutta edellisen kaltainen kommentti sai kyllä ainakin minulla karvat nousemaan pystyyn. Käsitöille on vaikea laskea samanlaista tuntihintaa kuin vaikkapa autonkorjaukselle, mutta pelkkien materiaalikulujen hinnalla myyminen polkee sekä oman että toisten osaamisen ja taidon arvostusta.  Ja jos ei itse arvosta omaa osaamistaan, niin miten saa muut arvostamaan?


Kukaan ei varmaankaan oleta, että saisi hiusten värjäyksen tai permanentin kampaajalta tai ihonpuhdistuksen kosmetologilta pelkkien aineiden hinnalla? Myöskään siivoojaa ei saa kotiinsa tilattua vain siivoukseen käytetyn pesuaineen hinnalla. Miksi sitten niin monesti ajatellaan, ettei käsityötuote saisi maksa enempää kuin pelkkien materiaalien verran? Erittäin monien ammattien edustajat tuottavat palveluita, joissa maksetaan sekä materiaaleista että osaamisesta. Ja käsityöosaaminen on mielestäni verrattavissa näihin muihin. Se vaatii kouluksen avulla tai muulla tavalla hankittua tietoa ja taitoa tekniikoista ja materiaaleista, tietynlaista värisilmää, sommittelukykyä, taitoa yhdistellä asioita ja nähdä kokonaisuuksia.

Käsitöiden materiaalit voivat myös olla hyvin eri hintaisia ja tästä päästään taas niihin "roskiin". Kierrätysmateriaaleista tekevä saa usein kuulla kommentteja siitä, että eiväthän ne materiaalit maksa mitään. No, onhan ne farkut ja se kahvipaketti joskus ostettu uutena. Kangaskaupassa saa useinkin avata kukkaronnyörejä enemmän kuin kirpputorilla, mutta eivät ne materiaalit sieltäkään ilmaiseksi kotiin kävele. Usein on niin, että itse materiaalin hinta ei ole päätä huimaava, mutta juuri sopivan materiaalin etsiminen ja "roskalavatavaran" muuttaminen salonkikelpoiseksi designiksi voi viedä melkoisesti työtunteja.

Käsitöitä toki tehdään erilaisista lähtökohdista. Joidenkin toimeentulo on kiinni käsityötuotteiden myynnistä ja sillä pitää ansaita leivän lisäksi niin lomat kuin verot ja lakisääteiset maksutkin. Toiset tekevät vain harrastuksekseen ja myyvät pois, kun eivät itse tarvitse enää kymmenettä paria villasukkia. Jotkut tekevät siis ajankuluksi, toiset toimeentuloksi. Silloin hinnoittelun intressit ovat toki ymmärrettävästi erilaiset. Ja lahjaksi tekeminen on kaikissa tapauksissa eri asia. Mutta jos myyntipöydällä vastakkain ovat eläkeläismummon kymmenien vuosien kokemuksella tehdyt sukat ja käsityöalan oppilaitoksesta valmistuneen nuoren yrittäjän kutomat sukat ja hinnassa on vaikka 10 euron ero, miten asiakas, joka näkee vain tavalliset villasukat, tähän suhtautuu?


perjantai 12. lokakuuta 2012

25 vuoden avioliiton ensimmäiset päivät – First days of the 25-year "marriage" with the bank


Nyt se alkoi. On sitä kyllä odotettukin. Vihdoin ja viimein, runsaan puolen vuoden sinnikkään odottelun, etsimisen, pähkäilyn ja vertailun päätteeksi. 25 vuoden avioliitto pankin kanssa. Avioliiton panttina on paritalo. Ja toiveissa tietysti, päinvastaisesti kuin avioliitoissa yleensä, 25 vuoden ennakkosuunnitelmasta huolimatta liiton mahdollisimman lyhyt kesto. Ja kyllä, sieltä löytyy myös oma askarteluhuone!! Ainakin siihen saakka kunnes joku muu valtaa kyseisen huoneen käyttöönsä.


Tuossa on siis myös syys siihen, että täällä on ollut enemmän tai vähemmän hiljaista viime aikoina. Jokainen, joka jollain tavalla on ollut asunnonhakuprojektissa osallisena tietää, että siihen saa menemään yllättävän paljon aikaa. Ja bensaa. Sitä oppii kummasti tuntemaan minkä kiinteistönvälitystoimistojen verkkosivuilta löytyvät parhaat ja monipuolisimmat hakutoiminnot, missä järjestyksessä toimistojen sivut sunnuntai-Hesarista paljastuvat, minkä toimiston välittäjät soittavat näytön jälkeen ja kyselevät mielipiteitä ja keiden sivuilta löytyvät parhaat kuvat. Lukuisten netin äärellä vietettyjen tuntien, sunnuntai-Hesarien asuntosivujen seurassa nautittujen kahvimukillisten ja ympäri pääkaupunkiseutua pörrättyjen ajokilometrien jälkeen on lähes uskomatonta ajatella, että kaikki tuo vihdoin poistuu viikko-ohjelmasta ja antaa tilaa jollekin muulle. Sillä nythän se vasta alkaakin, muutto.


Asunnonetsintämatkoilla törmättiin mm. vuotavaan kattoon, kellariin sijoitettuun leivinuuniin, keittiöön ilman kuivauskaappia ja vessaan, jossa oli kaksi WC-pönttöä vierekkäin. Nähtyä tuli myös kauniita takkoja, tyylikkäitä valaistusratkaisuja, upeita saunoja ja aurinkoisia viherhuoneita. Tämän kaiken jälkeen voi jo melkoisella varmuudella sanoa tietävänsä mitä omalta kodiltaan haluaa. Ja jos ne kaikki haluamisen kohteet eivät mahdu (fyysisesti tai rahallisesti) tämän tulevan kodin raameihin, niin onpahan haaveilunsiemeniä varastossa tulevaisuutta varten:) Uskomattoman ihanaa joka tapauksessa on vaihtaa sunnuntai-aamujen parin tunnin mittainen Hesarin asuntosivujen selailu siihen, että samaisiin sivuihin voi kääriä ne rakkaimmat Muumi-mukit ja muut uuteen kotiin muuttavat esineet.


Asunnon etsiminen on päättynyt, mutta muutto on vasta alussa. Ihanaa muuttamisessa on se, että pääsee sisustamaan, miettimään tunnelmia ja tyylejä, joita kotinsa haluaa henkivän. Yhden huoneen asunnossa kun tuossa on ollut ajoittain aikamoisia haasteita. Tilan lisääntyminen on muutenkin varsin hyvä juttu tämmöiselle, jonka harrastukset keräävät nurkkiin kaikenmoista materiaalia. Päästäneen ainakin hetkeksi eroon tämän yllä olevan, joskus aiemminkin täällä esillä olleen kuvan osoittamasta tilanteesta:) Tosin, eipä kai niin isoa asuntoja tai suurta määrää kaappeja ole olemassakaan, etteivät jossain vaiheessa tulisi täyteen. Ihminen tuppaa ottamaan käyttöönsä juuri kaiken sen tilan, mitä otettavissa on, oli sitä sitten paljon tai vähän.

Tiskikone, pakastin ja piha. Siinä asiat, joita olen eniten uudelta asunnolta odottanut, niin proosalliselta kuin se kuulostaakin. Ensimmäiset kukkasipulit ensi kevättä varten onkin jo ostettu, joten odottakaas vaan, niin minut löytä viikonloppuna pakkaamisen ja vanhan asunnon tyhjentämisen lisäksi istutuspuuhista uudelta pihalta:)

**********

I have started my 25 years "marriage" with the bank. I have bought an apartment, however help from the bank was needed. I have waited sooooo long to have a dishwasher, freezer and a balkony or a garden and now I have all those! First bulbs has already been bought, I cannot wait to go to garden and plant them to wait for next spring.

Me and my mar have searched an appartment over half a year and we have seen a lot of different alternatives. After all this thinking, watching, comparing and calculating I'm quite sure that I know what I want. Besides dishwasher, freezer and garden it's so rousing to finally have a chance to furnish new rooms and create a certain atmosphere to your own house. It has been a bit challenging at the present appartment, because I only have had one room for everything. Need for space has sometimes been more than flagrant, which you can see from one of the pictures above:) Especially. when I have a ceetain hobbies, which are at least not decreasing the amount of many kind of materials at home... :)

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Sytyttäviä ruusuja - Egg carton fire starters


Sade ropisee kodikkaasti ikkunaan ja täällä haaveillaan vielä kodikkaammasta takasta. Paremman puutteessa väsäillään sytykkeitä, jostainhan se takkaa kohti vievien asioiden hankkiminen pitää aloittaa:).  Tosin saattaa ruusu jos toinenkin ehtiä matkustaa muiden takkojen reunalle ennen kuin nämä omaan takkaa päätyvät.


Tämä ei ollutkaan ihan neitseellinen kerta näiden ruusujen parissa, vaan ensimmäiset kokemukset sytykeruusuista ovat vajaan vuoden takaa. Ekan kerran opetusten ansiosta sainkin tällä kertaa aikaiseksi paljon vähemmän sotkua ja paremmin koossa pysyviä ruusuja:) Alunperin innostuin ruusuista ja sain hyvät ohjeet täältä. Pari vaaleanpunaista kennoa myös toivat mukavasti hempeitä sävyjä tähän ruusutarhaan.


Tämä satsi lähtee viikonloppuna Pöytyälle Kaulanperän koulun Kädentaitojen iltapäivään etsimään uutta kotia. Kennoja jäi kuitenkin vielä iso kasa varastoon, joten ruusutehtailua on luvassa jatkossakin, sen verran hauskoja väkerrettäviä ja tuliaisia nämä ovat. Lahjoja sellaiselle, jolla se takka tai muu tulisija jo on.

**********

It's raining outside and I'm dreaming of a fireplace of my own. If I'm truly realistic, it might take a few years before this dream comes true. But I can start from something smaller anyway and that's why there is roses, fire starter's made of recycled egg cartons.

I've done these once before and because of that, they didn't caused nearly as much mess this time when there was at first time. How to do these beautiful roses? You'll find guidelines here. The website is in Finnish, but the pictures tell the most inportant information. I have used glitter as well as stearin to decorate these roses. If you wrap up a couple of roses, it's a wonderfull present for someone who already has a fireplace.