sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mikä on punainen ja maistuu syksyltä?


Syksyn ja satokauden tullen netti ja lehdet pullistelevat erilaisia juuresreseptejä. Ja hyvä niin, lähellä tuotetuista ja tuoreista raaka-aineista ainakin minä kokkailen paljon mieluummin kuin kasvihuoneessa kasvatetuista tai kaukomailta kuskatuista tuotteista.Meillä ei ole kasvimaata ja yrttilaatikko tarjoilee pääosin lehtivihreää, mutta muutamia juureksia on muuttanut siitä huolimatta jääkaappiin odottamaan reseptikokeiluja.


Ensimmäisenä pannulle hyppäsi punajuuri. Uusimmassa Pirkassa oli herkullinen punajuuri-vuohenjuustopastan ohje, joka päätyi ensimmäisellä silmäyksellä kokeiluun. Koska mikään, missä on vuohenjuustoa ei voi olla pahaa:) Ja sitä paitsi punajuuri ja vuohenjuusto yhdessä ovat myös melkoisen lyömätön yhdistelmä. Hiukan sovelsin alkuperäistä ohjetta omiin makuhermoihin sopivammaksi ja oikein mainiotahan tämä oli:)

Punajuuri-vuohenjuustopasta    
4 annosta
300 g     (penne)pastaa
500 g     tuoretta punajuurta
1           sipuli (ja halutessa 2 valkosipulinkynttä)
1 rkl      öljyä
2 dl       vettä
1 tl        suolaa
1/2 tl     mustapippuria
1/2 rkl   hunajaa
1/2 dl    pastan keitinlientä
2 rkl      öljyä
1 dl       basilikaa hienonnettuna
150 g    vuohenjuustoa murusteltuina (Juustoportilla on myös laktoositon vuohenjuusto!)

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä 12 min. Valuta pasta, säästä noin 1 dl keitinliemestä. Lisää pastan joukkoon tilkka öljyä.

Pese ja kuori punajuuret. Raasta karkeaksi raasteeksi. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuullota kasviksia öljyssä paistokasarissa. Lisää joukkoon vesi, suola, pippuri ja hunaja. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia, kunnes punajuuriraaste on kypsää.

Kaada pasta paistokasariin ja sekoita varovasti. Lisää pastan joukkoon keitinlientä ja öljyä.  Murenna vuohenjuusto ja sekoita puolet kuuman pastan joukkoon. Ripottele pinnalle loput juustomurut ja hienonnettu basilika. Anna juuston sulaa hetken ja nauti!


Juuresten vanavedessä keittiöön hiipivät kynttilät, ehkä joitakin syksyisempiä tekstiileitä ja pikkuisen enemmän yhdessä olemista kuin yleensä. Keittiön pöydän ääressä on mukava vaihtaa saman katon alla asuvien päivän kuulumiset ja kokoontua nautiskelemaan lämmittävää iltateetä. Leppoisaa sunnuntaita ja jos tuo tuleva yöpakkanen puraisee punajuurien lisäksi pihapuiden lehtiinkin vähän väriä niin pirteän punaista viikon alkua!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Muuttolinnut matkalla pohjoiseen - Angry Birds migrating to North


Syksy saapui todella tänä aamuna ja yllätti alle kahden asteen lämpötilalla, kun pistin nenäni ensimmäisen kerran ovesta ulos ennen seitsemää. Hrrrr! Eipä siis ihme, että nämäkin kaverit päättivät ottaa siivet alleen ja suunnata muuttomatkalle aurinkoisempiin maisemiin - kohti pohjoista. Chuckin ja Redin matka alkoi ompeluhuoneen piirustuspöydältä.


Siitä kiivettiin tähystelemään sopivaa matkareittiä paikan korkeimmille huudeille. Lankakerävuoristo osoittautui kuitenkin jokusen verran pehmeäksi, ja kun ei ollut tarkoitus pesiä, matka jatkui pikimmiten.


Kun oikea suunta oli selvillä, hypättiin kohti kutimia ja oltiin jo melkein matkan seuraavalla etapilla.


Alailmakehässä vastaan tuli lisää lintukavereita, jotka lentelivät Vallilan uutuuskankaassa. Myös pari värikästä vetoketjua sekä tummaa ja sinistä farkkukangasta napattiin kyytiin. Sen jälkeen vietettiin muutama mukava hetki ompelukoneen paininjalan alla, ennen kuin voitiin seistä siivet tanassa valmiina starttiin matkan toiselle etapille kohti pohjoista.


Pohjoisessa odottivat nurinkurisesti palmut, joiden katveessa oli mukava kelliä ennen postipussiin hyppäämistä. Tästä eteenpäin matka jatkui hiukan ismpien siipien avustamana ja perillä Oulussa oltiin toivottavasti hyvissä voimissa.


Onnistuneen muuttomatkan mahdollistivat kierrätetyt farkut, Vallilan lintukangas, kangasvärit sekä uuttera ompelu. Ensimmäinen penaali tätä lajia on nähtävissä täällä. Red ja Chuck toivottavat pirteää syksyä palmujen katveesta!

**********
Angry Birds Red and Chuck desided to migrate to the North, to Oulu. No wonder, last days it has been quite chilly weather in Finland. The journey started from sewing room and moved ahead under the palm trees. Materials offered by recycled jeans, new Angry Birds fabric by Vallila Interior and a couple of colourful zippers.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kädentaitojen superviikonloppu - Helsinki Design Week and other handicrafts


Tänä viikonloppuna pääkaupunkiseutulaisia kädentaidoista, designista ja kekseliäistä oivalluksista kiinnostuneita hellitään oikein olan takaa. Tapahtumia osuu Helsinki Design Weekin ja Kädentaitomessujen siivittämänä samalle viikonlopulle niin paljon, että ei meinaa kaikkiin edes ehtiä. Parhaani kuitenkin yritin ja rutkasti hyviä oivalluksia ja tekemisen meininkiä tarttui matkaan. Katu-uskottavuuden nimissä piti tietysti edustaa myös omalla olemuksellaan jotakin alussa mainituista asioista, joten tuunasin itseni Helsinki Design Week -kuntoon.


Lönkan Fidalta tarttui jokin aika sitten matkaan kokopitkä hame, jonka värit ja kuosi olivat kerrassaan vastustamattomat. Pitkänä hame olisi kuitenkin ollut melko raskas, joten saksin sen polvimittaiseksi, metsästin toiselta kirpparilta värimaailmaan sopivan paidan ja kietaisin hiuksiin yli jääneestä kankaasta surautetun huivin. Voilá!


Uudessä tyylikkäässä asussa suuntasin ensin Helsingin Wanhan Sataman Kädentaitomessuille. Mukaan tarttui mm. joulukorttitarvikkeita, joten jospa vaikka tänä vuonna kerrankin saisi tehtyä kortit ajoissa. Ei siis ainakaan voi syyttää materiaalien tai ideoiden puutetta, kummatkin ovat plakkarissa. Wanha Satama pursusi upeita esimerkkejä taitavien kädentaitajien töistä ja tarjosi runsaasti erilaisia materiaaleja. Mutta huh, sainpas pidettyä lankakeränäppini kurissa ja mukaan tarttui vain yksi vyyhti ja mm. ihanat Norot ja niihin kuuluva villatakkiohje eivät lähteneet mukaan. Kun edellinen Noro-neulekin on vielä lankoina kaapissa..


Wanhasta Satamasta suuntasin Kaapelitehtaan Design Market -tapahtumaan. Matkalla vastaan käveli ihmisiä kaikenmoisten kassien ja kantamusten kanssa ja kun pääsin pihaan, oli siellä jokseenkin ruuhkaista. Tosin sisällä ei sitten meinannut päästä edes eteenpäin. Mutta kun oppi luoviman ruuhkassa ja osui oikeille osastoille, löytyi varsinainen helmi: Vallilan Pohjola, John Nurmisen säätiön vanhojen karttojen mukaan painettu kangas. Työkaverin kanssa kävimme sisustuslehtien innoittamana etsimässä kyseistä kangasta jokin aika sitten Vallilan Outletista ja siellä kerrottiin, että se on joka paikasta loppu eikä kyseistä kangasta enää tehdä lisää. Ja nyt sitä lekotti kokonainen rulla myyntipydällä hintaan 8 euroa/metri! Eli teinpä työkaverin iloiseksi, kun tällainen ihanuus tuli vastaan:)


Eilen piipahdin Senaatintorin laidalle Bockin taloon avatussa MadeBy Helsinki -kollektiivin putiikissa. Siellä vietetään virallista avajaisviikonloppua nyt, joten kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa paikka. Design Market ja Wanhan Sataman messut ovat avoinna vielä huomenna sunnuntaina.


Vielä ennen kotiinlähtöä törmäsin hyvän tuulen saippuakupladesigniin, Ruffle Armyn tyyliin:) Näistä kaikesta innostuneena menen tekemään omaa designia Marimekon Lumimarja-kankaasta, josta on tarkoitus surauttaa siskolle verhot. Leppoisaa lauantaita täältä melkein ompelukoneen takaa!

**********

This weekend Helsinki celebrates Design Week and there is a lot of different happenings. I visited Helsinki Handicraft Fair in Old Harbour and  Design Market at Cable Factory, which is one of the most popular events during the week. Both of the events are open also tomorrow.

I also did something with design and handicrafts by myself and tuned a long skirt found from a flea market. After cutting and sewing for a while, I got a skirt and a scarf and when I found a shirt of appropriate colour from another flea market, the style was perfect:) Have a happy weekend!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Mekko kävi Stonehengellä - Visiting Stonehenge


Kesän ihanista ja kaikenlaiseen ulkotekemiseen kannustavista keleistä huolimatta jotain sentään tuli tehtyä ompelukoneellakin. Aurinkoisia tunnelmia onkin ommeltu tähän mekkoon, joka kävi kesän aikana mm. Stonehengellä!

Ei taida sellaista naista olla olemassakaan, joka ei reissun ollessa näköpiirissä olisi sitä mieltä, että minullahan ei ole yhtään mitään sopivaa päällepantavaa. Näin kävi tietysti täälläkin keskellä heinäuun helteitä. Koska reissun kohteena oli mm. Pariisi, päätin haluta pilkkuja. Mutta en kuitenkaan sellaisia ihan tasaisen säännöllisen kokoisia ja riveissä seisovia polka dotseja vaan jotain vähän vähemmän orjallista. Eurokankaan palalaarista löytyikin juuri sopivan pilkullinen punavalkoinen pala. Varsin vauhdikkaasti tämä muotoutui simppeliksi ja rennoksi mekoksi. Kaavat Suuri Käsityölehti Tämän kanssa oli hyvä suunnata reissuun.


Mekon alle oli kätevä pukea caprit kun sää joinakin aamuina oli hiukan viileämpi. Astetta virallisemman ilmeen sai vyöllä ja aivan kesätunnelmissa mentiin, kun varpaat kastettiin vielä punaiseen kynsilakkaan. Koska tämä ei väritykseltään ole aivan hempeimmästä päästä, menee se vielä syksymmälläkin kun lisää kerroksia sekä alle että päälle. Tykkään!


Mutta minkälainen se Stonehenge sitten oli? Huristelimme Pariisista bussilla Normandian läpi Englannin kanaalille, joka ylitettiin lautalla. Seuraavana päivänä bussin nokka suunnattiin kohti Salisburya ja Stonehengen esihistoriallista kivimonumenttia. Matkan aikana ei selvinnyt, onko rakennelma ollut temppeli, hautapaikka, kulttipaikka vai kenties ulkoavaruuden olioiden kätten työn tulos, mutta juurikin sellaisena se seisoi keskellä peltoa, kuin tyypillisimmät kuvat kertovat. Paitsi että se oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut.


Aivan yksin kivikehä ei sentään seisonut keskellä ei mitään, totuus näytti enemmänkin tältä. Kivet jököttivät keskellä isoa, lyhyeksi niitettyä heinäpeltoa. Mahtaa siinä jollakin isännällä olla harmia, kun näitä kiviä ei niin vain keräillä ja kuskata pois pellolta! Sen sijaan bussit kuskaavat paikalle noin miljoona turistia vuodessa. Ja turistit taas vaativat vessoja ja matkamuistomyymälöitä ja kahviloita, joita oli kyllä pellon laidassa yllättävän vähän ja pienimuotoisina ottaen huomioon monumentin kuuluisuuden. Paikka vaikuttikin jotenkin helposti lähestyttävän kotikutoiselta verrattuna moniin muihin, pitkien jonojen eristämiin kuuluisiin nähtävyyksiin.


 Kivikehä oli kuuleman mukaan aidattu noin 30 vuotta sitten, jotta vältettiin ylimääräisten merkkien ja kaiverrusten ilmestyminen kiviin. Koska ei ollut kesäpäivänseisaus, aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa. Niinpä kohtalaisen kokoinen ihmiskehä ympäröi aidattua kivikehää.


Näin jälkeenpäin voi todeta, että tulipahan käytyä ja nähtyä. Kuvamuistot Stonehengeltä tarjoaa jälleen miehen uusi kamera ja hänen minua parempi kuvaustaitonsa tuon uutuuden käsittelyssä. Yksi mukava muisto lisää menneen kesän tarinoihin:)

**********

I visited Stonehenge during my summer holiday. The place was just like in the pictures, in the middle of fields. However it was quite a bit smaller than I thought. Anyway it was nice to visit the place, especially when I had my new summer dress on. This is made of jersey. Really quick to sew and casual to wear. So I would say it's almost perfect!