keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Helppo ja nopea pörröhuivi



Tämän pörröhuivin syntypaikkoja ovat mm. juna, bussi ja messureissun luppohetket. Lankana on Red Heart Las Vegas, jota kului kolme kerää eli 150 g. Langat myytiin kolmen kerän paketeissa ja mukana tuli myös ohje, mutta englanninkielinen, lähinnä lyhenteistä muodostunut ohje antoi vain suuntaa ja tarkan selostuksen verkkoneuloksen syntymisestä kuvien kera löysin Käspaikasta. Verkkoneulos muodostuu, kun vuorotellen otetaan puikolle lankalenkki ja neulotaan kaksi silmukkaa oikein yhteen.

Huiviin kuluis siis lanka 150 g ja pituutta sille kertyi 140 cm. Huivin leveys on 50 silmukkaa ja työvälineinä olivat puikot nro 5,5.

Lähikuva verkkoneuloksesta

Paras saunaseuralainen - saunatyyny



Saunatyyny rentouttaa jäykän niskan ja pehmentää seinän mukavaksi nojailla. Kolme koivua vievät ajatukset kesään, rantasaunan lämmityksen lempeään savun tuoksuun ja koivuvihdan tuntuun selässä.

Tyyny on kestävä ja pestävä, luotettava löylykaveri. 


Materiaali: pellava/puuvilla
Koko: vihreä 37x20 cm, vaalea 40x23 cm
Pesu: 40 astetta
Hinta: 13,00 € + postikulut
Toimitus: Nouto tai postitus


Kolme koivua saunakavereina



Saunatyyny kuuluu niihin esineisiin, joiden minkäänlaiseen tarpeellisuuteen, mukavuuteen tai järkevyyteen en uskonut ennen kuin itse tulin kokeilleeksi. Ja jäin koukkuun. Jopa siinä määrin, että nyt olen alkanut tehdä niitä itse, suomalaisen koivumetsän inspiroimana.

Aah, mikään ei ole rentouttavampaa kuin lempeissä löylyissä nojaileminen saunan seinään, tyyny niskan ja hartioiden takana seinää pehmentämässä, saunajuoma kädessä. Olen aina tykännyt koivuista, niiden elävästä ja ilmeikkäästä rungosta ja raikkaasta vihreän, valkoisen ja mustan väriliitosta. Tosin rungon näennäinen yksinkertaisuus luo myös melkoisen haasteen mahdollisimman aidonnäköiselle ja luonnolliselle toteutukselle.

Näissä tyynyissä koivun rungon rosoisuus ja epäsymmetrisyys tulee mielestäni hyvin esille. Oikean vaikutelman löytämiseksi olen tehnyt melkoisen monenlaisia kokeiluja, joten itselläni on siis lukuisia harjoitusversioita niskan takana aina saunapäivisin.. Valkoiset rungot on painettu peittävällä kangasvärillä kalvosabluunan läpi ja päälle on vapaalla kädellä ja eri kokoisten pensselien ja tikkujen avustuksella maalattu yksilölliset runkokuviot. Vaalean tyynyn koko on 40x23 cm, vihreä on hiukan pienempi, 37x20 cm. Vihreän tyynyn materiaali on ohutta pellavakangasta, vaalea tyyny on uutta elämää elävä mummon käyttämätön, nykynukkujalle aivan liian lyhyt pellavalakana. Sisältä löytyy säkkituolin sisuksinakin käytettyjä styroxpalloja noin 3 l/tyyny. Niitä myyvät ainakin Etolat.

Saunatyyny on kyllä verraton saunakaveri, kokeile vaikka. Omasi löydät Puodin puolelta.

torstai 11. marraskuuta 2010

Laukkujen lumoa


Omistan moninaisia laukkuja ja kasseja. Niitä tarttuu mukaan usein matkoilta ja niitä tuottaa myös oma ompelukone. Katselen laukkuja kaupoissa usein "sillä silmällä", että mitenköhän tuollaisen saisi itse tehtyä tai miten tuota ja tuota mallia voisi soveltaa johonkin kaapista löytyvään kankaaseen tai muuhun materiaaliin.

Tässä kaksi pientä laukkua, jotka ovat kuin koruja. Kumpikaan ei löydy omasta kaapistani, vaan ne on tehty ystäville juhlapukujen täydennykseksi.


Tämän säihkyvän laukun materiaalina on juhlatopista ylijäänyt kuparinruskea silkki, korukaupan alennusmyynnistä sopivasti vastaan tulleet juuri kankaan väriset muovirannerenkaat ja kantakangaskauppani valikoimista poimittu paljettiperhonen. Toiveena oli saada asuun sopiva laukku, joka olisi pieni ja siro, mutta kuitenkin sen verran suuri, että sinne mahtusivat nykynaisellisuden tärkeimmät tunnukset kännykkä, huulipuna ja puuteri. 

Laukun muoto ja kaavat syntyivät pähkäilyn ja kokeilun tuloksena. Laukku muodostuu kahdesta lähes puolipyöreästä sivukappaleesta, jotka ovat yläreunastaan hiukan kaarevia. Kankaat ovat yllättävän isoja valmiin laukun kokoon verrattuna, sanomalehdestä tein useamman harjoituskappaleen ennen kuin sopiva koko löytyi. Laukun yläosan rypytys vie yllättävän paljon kangasta ja siten pienentää laukun tilavuutta.

Laukun kantokahvoina toimivat muoviset rannerenkaat, jotka sattuvat olemaan aivan samaa sävyä kankaan kanssa. Tämä on yksi lempiaiheitani, jonkin esineen hyödyntäminen jossakin aivan muussa ympäristössä kuin mihin se on alunperin tarkoitettu.


Tämän paljetein koristellun laukun kaavat ovat Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2006. Keskiosaan on vanukirjontatekniikalla ommeltu omistajan nimikirjaimista tyylitelty koriste ja reunoja kiertää paljettikoristelu. Vuoritetun laukun pääli- ja vuorikankaan välissä on kevyt vanu, joka pitää laukun ryhdikkäänä ja houkuttelevan pulleana tyhjänäkin.

Joulunpunaisesti lämmittävä huivi



Punainen ja pörröinen Novitan Rose Mohair -lanka houkutteli tekemään ilmavan salomoninsolmuhuivin, joka mustan takin päällä näyttää kauniilta. Ja marraskuun pimeissä illoissa lämmittää mukavasti hartioilla tai kaulalle kietaistuna ja vie ajatukset jo jouluun.


Käsityöllisen ajatukset ovat olleet jouluisissa tuotteissa jo jokusen aikaa muutenkin tässä syksyllä, kun olen tehnyt kaikenlaista työpaikan henkilökunnan joulumyyjäisiin. Itse asiassa tämäkin huivi on tulossa noihin myyjäisiin myyntiin. Sen tekeminen tosin oli sen verran joutuisaa ja punaista lankaakin oli varastossa useampi kerä, niin että lentokoneessa työmatkalla ehdin koukuta kaksi huivia lähes valmiiksi. Toisen niistä otin saman tien omaan käyttöön ja hyvin lämpimästi on toiminut.

Virkkuukoukut kun ovat tunnetusti niin vaaralliseksi luokiteltuja aseita että niitä ei saa ottaa mukaan lentokoneeseen, joten tätä varten piti hankkia bambuinen koukku. Se olikin ensimmäinen laatuaan omissa hyppysissäni ja hyvin tuntui toimivan.

Huivin kaunis kukkakuvio muodostuu virkkuukoukulla tehtävistä salomoninsolmuista. Kuvio on erittäin helppo ja etenee joutuisasti, tarvittaessa avuksi löytyvät erittäin hyvät ja selkeät kuvalliset ohjeet esimerkiksi Tiitsalta.

Salomoninsolmuja voi tehdä monenlaisista langoista, tämä huivi on tehty yhteistyössä Novitan Rose Mohair -langan kanssa. Lankaa kului varsinaiseen huiviin yllättävän vähän eli 1 kerä, 50 grammaa. Hpsuihin taas saa kulumaan yllättävän paljon lankaa, tähän huiviin sitä kului hiukan vajaa puolikas kerää. Kahdella kerällä saakin aikaan varsin reilun kokoisen huivin ja pitkät hapsut.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Mustan pitsin unelma



"Mikäs hämähäkinverkko sinulla oikein on ylläsi?" Kommentoitiin minulle töissä taannoin. Kyseessä ollut edes Halloween-aika eikä päälläni ollut tämä kuvassa näkyvä poncho, vaan vastaava malli liukuvärjätystä liilasta Nalle Colori -langasta tehtynä. Hmm, enpä ollut itse yhdistänyt tätä kaunista kukkamallia hämähäkkien kudontanäytteisiin, mutta nehän ovat oikeastaan varsin taitavasti sekä suunniteltuja että toteutettuja, ehkäpä tuosta rinnastuksesta pitäisikin olla tyytyväinen. 



Joten, siitä innostuneena tein tämän mustan ponchon. Lankana tässä on Nalle aloe vera ja mallin olen kopiona saanut vuosia sitten matkaani jostakin lankakaupasta. Alunperin se on julkaistu Novita-lehdessä huivin mallina. Malli koostuu neliöistä, jotka virkataan toisiinsa kiinni viimeisen kierroksen aikana, joten huivista oli helppo muokata poncho. Tässä on yhteensä 42 kokonaista ja kaksi puolikasta neliötä ja yhdistettyjen palojen ulkoreunaa kiertää kolmen kerroksen verran ketjusilmukkakaaria. Lankaa kului aika tarkalleen 200 g eli kaksi kerää.

Jouluista tonttuilua



Joulun odotus  ja kaikki siihen liittyvät valmistelut kutkuttavat mieltä yleensä melkein enemmän kuin ne suklaan ja laiskottelun - ja käsitöiden - täyteiset pyhäpäivät. Kaikenlaisia jouluisia näperryksiä on mukava tehdä ja siltä viime hetken lahjapaniikiltakin voi kenties välttyä, kun aloittaa ajoissa. Tässä siis taas omalla kohdallani yksi hyvä yritys siihen suuntaan.

Itselläni tahtovat joulunaluspäivät täyttyä kaikenlaisten viime hetken ideoiden toteuttamisesta, jotka tietysti on aivan pakko tehdä juuri tulevaksi jouluksi, jos niitä vuoden päästä ei vaikka enää muistaisikaan. Tämän joulun käsityökorkkaus onkin nyt tehty näillä veikeillä tonttupatalapuilla, joiden ohje löytyy niinkin kaukaa kuin Suuren Käsityölehden numerosta 11-12/2003.

Patalappu valmistuu joutuisasti eikä tarvitse paljon lankaa. Ohje kehoittaa käyttämään kaksinkertaista lankaa ja sillä tulikin napakka ja paksu tonttu. Punaisen tonttulakin reunassa on mielenkiintoista rapuvirkkausta eli virkataan kiinteitä silmukoita väärään suuntaan, vasemmalta oikealle. Muistan kokeilleeni tätä tonttupatalapun mallia ensimmäisen kerran vuosia sitten ja silloin en tuota rapuvirkkausta omaksunut, mutta nyt se on mukana.