Suuri Käsityö 2/2015

Loppuviikosta kolahti postilaatikkoon helmikuun Suuri Käsityö -lehti. Meillä kotona kyseinen lehti on tullut äidille iät ja ajat, kenties aivan lehden alkutaipaleelta saakka. Muistan, että vuosi toisensa jälkeen helmikuun lehdessä toistui kaksi teemaa: vauvat ja häät. Häitä taitaa edelleen olla eniten kesällä, mutta vauvoja syntyy kevättalven lisäksi muinakin aikoina ja niinpä ainakaan vauvat eivät ole tässä lehdessä mitenkään silmiinpistävästi esillä.

Lehden teema on kannen mukaan "Kevään ihanat värit". Kuvassa komeilee toimittaja Maria Veitola fuksianpunaisessa takissa. Värikylläisyyttä löytyy lehden muistakin vaatemalleista ja takkien osalta voisin todeta, että kylpytakkimaisuus muuallakin kuin pesuhuoneessa näyttää olevan in. Itse tykkään vähän tyköistuvammista (lue: naisellisemmista) malleista, mutta näyttävät nuo rennot takit pukevan niin Maria Veitolaa kuin Molla Millsiäkin. Lisää Mollan tarinoita ja tykkäyksiä voi lukea lehden blogista.   Muina nostoina voisin mainita pitsin ja merinovillan, joista jälkimmäisen pehmeyttä ja hyväilevää tuntumaa iholla hehkutetaan - aivan ansaitusti.

Hääteeman osalta lehti pysyy perinteisillä linjoilla ja tarjolla on tällä kertaa pitsisen hääpuvun kaavat. Samalla tyylillä on helppo valmistaa vähän vähemmän juhlavakin asu kankaita vaihtamalla. Pitsi on hääpuvun lisäksi kiinnostavasti esillä muutenkin. Hyvä oivallus, ainakin teoriassa on mielestäni pitsikankaasta tehty jakku, joka on vuoritettu puuvillalla. Valitsemalla pitsin ja vuorin erisävyisinä saa vaatteeseen kiinnostavaa kolmiulotteisuutta ja pitsikuvio tulee upeaati esiin.

Vähän samaa ideaa on Ompelimo-osuudessa esitellyssä Damen 3D -kankaassa, joka koostuu kahdesta päällekkäisestä, samankuosisesta mutta eri materiaalista tehdystä kankaasta, jotka ompelun jälkeen irrotetaan pintojen osalta toisistaan. Idea 3D-kankaasta tuntuu sinänsä hiukan hassulta, koska vaatteet itsessäänhän ovat jo kolmiulotteisia kappaleita ja samoin ihmiset, jotka vaatteita kantavat.

Samaisella sivulla esitellään myös puolapinni, jolla valmiiksi puolattu alalankapuola on helppo kiinnittää lankarullaan ja näin varmistaa seuraavallekin ompelukerralle samanväriset ylä- ja alalanka. Mutta kenellä on niin paljon puolia, että jokaisessa kerässä joutaa odottelemaan kerran käytetty puola mahdollista seuraavaa ompelukertaa samalla värillä? Ompelukoneen mallinen teippiteline sen sijaan saisi muuttaa meille milloin tahansa:)

Askartelu- ja näpertelyosastoa edustavat mm. japanilaisella tekniikalla punotut kumihimo-rannekorut, huovasta toteutetut kalenterinkannet sekä hauskat kangaskassit. Tuo kumihimo melkein alkoi himottaa näin ystävänpäivänkin lähestyessä niin, että tuota on ihan pakko testata! Onko kellään kokemusta tuosta tekniikasta?

Saumuri Tallinnasta

Uskallanko hankkia saumurin Tallinnasta? Kas siinä pulma, jota täällä pienessä päässä on viime aikoina pohdittu kovasti. Syynä lahden takaisen tuotteen havitteluun on vain ja ainoastaan yksi asia: hinta. Toivomani koneen, Bernina 800DL:n normaalihinta Suomessa on 800-900 e. Taannoin Seinäjoen kädentaitomessuilta se olisi lähtenyt tarjouksessa mukaan 795 eurolla. Tallinnasta Karnaluksista samaisen koneen saa valmiiksi langoitettuna ja testattuna, suomenkielisellä käyttöohjeella varustettuna tilattua hintaan 535 e + postikulut 10 e.

Humanistin matematiikallakin on selvää, että hintaeto on aikamoinen. Ja että säästetyillä euroilla saisi ostettua metreittäin uusia kankaita tai lankoja:) Ihan niin kuin en hukkuisi jo vanhoihinkin.. Joten ei muuta kuin tutkimaan netistä ihmisten kokemuksia hankintatavoista, ompelukokemuksista ja hinnoista. Ei voi kun ihmetellä, kuinka helppoa nykyään on tuotteiden ominaisuuksien, hintojen ja ihmisten kokemusten vertailu. Sellaista asiaa tai esinettä ei taida ollakaan, mistä joku ei jollakin kielellä nettiin olisi kokemuksiaan kirjannut. Ompelukoneena minulla on muutama vuosi sitten hankittu Bernina Activa 220, joka toimii kuin unelma. Ei ryttää lankoja, ei tee hyppytikkejä, ei katko neuloja ja ajelee tyytyväisenä paksujenkin saumojen yli.  Joten päätin luottaa Pertsaan tälläkin kertaa.

Monissa blogeissa on ollut juttua ompelukoneiden tilaamisesta Karnaluksista. Kaikki vakuuttelevat, miten sähköpostiasiointi ja tilaus onnistuisivat suomeksi, miten kone tuotaisiin kotiovelle vaivaisilla 10 euron postikuluilla ja miten sitä pääsisi testaamaan jo muutaman päivän kuluttua tilauksesta. Niinpä täältä lähti sähköposti Karnaluksiin.

Laitoin sähköpostiin (info@KL24.ee) tiedot halutusta koneesta, lisävarusteeksi haluamastani roskakaukalosta, kyselin sopivista neuloista ja luettelin tarvittavat langat. Samana päivänä sain vastauksen, jossa oli suositukset neuloista, selvitys takuukäytännöstä, sähköpostini perusteella tehty tilausvahvistus tarkistettavaksi sekä maksuohjeet ja tarvittavat tilinumerot ja viitteet. Mahdolliset takuukorjaukset tehtäisiin Tallinnassa, jonne kone tulee toimittaa omalla kustannuksella. Eihän tuonne nyt ole kummoinenkaan matka Helsingistä, vähän kuin Tampereella lähtisi käymään. Niinpä päätin, että jos takuuongelmia tulee, on se samalla hyvä syy lähteä nauttimaan Tallinnan käsityötarvike- ja ravintolatarjonnasta. Huollosta kone luvattiin toimittaa takaisin kotiin maksutta. Kyseisen konemallin takuuongelmat ovat kuulemma olleet lähes 0 %.

Maksu hoitui verkkopankin kautta normaalina SEPA-maksuna (ei tarvita ulkomaanmaksutoimintoa). Laitoin maksukuitin kopion sähköpostin liitteenä menemään Tallinnaan samana iltana ja seuraavana päivänä tuli tieto, että kone on laitettu postiin. Jee!

Kuumeista odotusta kesti viikonlopun yli. Ensimmäisen postin kirjoitin torstaina, postituskuittaus tuli perjantaina ja Postin saapumisilmoitus koneesta löytyi postilaatikosta tiistaina. Ilmeisesti olivat käyneet oven takana kolkuttelemassa, mutta koska ketään ei ollut päiväsaikaan kotona, oli paketti viety noudettavaksi lähimpään postiin.

Nämä löydökset eivät hyödytä saumuria mitenkään. Mutta ompelukonetta sitäkin enemmän! Lienen ikuisessa lankakiitollisuudenvelassa ystävälle, joka pelasti jonkin lopettavan lankaliikkeen varastoa päätymästä roskalavalle.

Kone oli  asianmukaisesti langoitettu ja mukana oli niin käyttöohje kuin kuittikin. Ennen kuin sain otettua koneen käyttöön, piti ompeluhuoneessa vähän raivata paikkoja. Miten sinne aina kertyykin kaikkea ylimääräistä. Varastoja tosin on hyvä aika ajoin käydä läpi, niin muistaa, mitä kaikkea kaappien kätköihin onkaan tungettu. Lopulta homma lähti vähän käsistä ja päädyin tyhjentämään ne edellä mainitut kaapit kokonaan! Vaikka ei konetta suinkaan ollut tarkoitus kaappiin asentaa:) Testitilkkujen jälkeen surauttelin ensi töikseni vanhoista kulahtaneista t-paidoista siivousrättejä ja kyllä kulki mukavasti. Eiköhän tuolla ole runsaasti ompelukilometrejä edessä:)

Mikäli siis pähkäilet, kannattaako/uskaltaako ompelukoneen tilata Karnaluksista, niin oman kokemukseni mukaan voin suositella, koska kaikki toimi vallan hyvin. Muutama veroeuro tässä hötäkässä tosin valui Suomenlahden eteläpuolelle, mutta eiköhän paikallinen kangaskauppa vastaavasti hyödy tästä ostoksesta melkoisesti:)

PS. Vielä tämä päivä aikaa osallistua arvontaan!