sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Hirveitä Halloween-herkkuja



Halloween on rantautunut meillekin, herkkujen muodossa. Se oikea päivähän on vissiin vasta maanantaina, mutta kurpitsajuhlaa on vietettiin täällä jo hiukan ennakkoon eilen illalla. Hyvä syy viikonlopun lisäksi moiseen kiirehtimiseen olivat pihan lapset, jotka olivat päättäneet järjestää karkinkeräys- ja keppostelukierroksensa eilisillalle. Jotta en joutuisi kepposten uhriksi, olin ensin lähes tyhjentänyt kaupan karkkihyllyn ja varmuuden varalle vielä leiponut jotain tarpeeksi karmaisevaa. Ja tässä tulos.


Pöydällämme mönki lautasellinen hämähäkkejä ja mukana menossa irvisteli myös muutama Jack Skellington. Hämisten idea on K-ruokasivuilta. Meidän kahdeksanjalkaiset kyllä asustavat suklaahippukeksien sijasta kauralastujen päällä ja hyvin toimi tämäkin. Todella rapeiden kauralastujen ohje on napattu Mimmin keittiöstä. Kuppikakut taas bongasin sattumalta täältä etsiessäni alunperin jotain aivan muuta. Koristeet on muotoiltu Hopeatoffeesta, jonka muotoilu sujui näppärästi sormia polttamatta, kun papereistaan kuorittuja karkkeja lämmitti kuumaan veteen upotetussa minigrip-pussissa muutaman minuutin.


Herkkujen lisäksi tunnelman luojaksi ja niiden oikeiden hirviöiden karkottamiseksi tarvittiin tietysti myös valoja. Lähikaupasta rantautunut kurpitsa oli odottanut kaivertamista pihalla jo tovin. Eilen lopulta sain kaivettua Dremelin esiin ja pisteltyä poloisen täyteen reikiä. Tai oikeammin, ehdin tarttua Dremeliin, joka oli odottanut tosi toimiin pääsyä eteisen pöydällä jo reilun viikon. Tässä kuten niin monessa muussakin hommassa se aloittaminen loppujen lopuksi on se hankalin vaihe ja itse työ on tehty hyvinkin nopsaan, kun vaan alkuun pääsee. Irvinaaman sijasta meidän pihalla lempeän oranssia valoa säteili tänä vuonna tällainen aikuisempaan makuun sopiva kurpitsalyhty. Lempeää Halloweenia, kekriä, Shamhainia tai tulevaa pyhäinpäivää, kuka tätä juhlaa millä nimellä sitten kutsuukin!


lauantai 1. lokakuuta 2016

Mihin lapsi tarvitsee avaruuspukua?


Lapsi nukkuu. Nukahti lopulta lyhyeksi jääneen ulkonanukkumisen ja kantorepussa keikkumisen jälkeen viereen. Tuhisee posket punaisina ja niskahiukset tyynyn hiertämässä pörrössä, jalat kippurassa. Nousin hiljaa ylös ja hipsin alakertaan, vaihdoin miehen kanssa paikkaa. Avasin läppärin ja nyt on aika kirjoittaa taas pitkästä aikaa.

Blogihiljaisuus ei sentään tarkoita, etteikö täällä olisi nukuttu päiväunia vajaaseen kahteen kuukauteen. On nukuttu välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja järjestetty päiviin monenlaista touhua ja ohjelmaa, niin kuin nyt 9 kk ikäiset tytöt osaavat. Niinpä se aika kummasti katoaa johonkin. Vaikka aina välillä ehtii ompelukoneen ääreen istahtaakin, niin ilmeisesti kaikki maailman aika loppuu siinä vaiheessa, kun pitäisi ryhtyä kirjoittamaan. Sanotaanhan, että äitiys muuttaa naisen aivoja ja saa ne pehmenemään(?), niin tätäkö se sitten tarkoittaa?


Silloin kun sinne ompelukoneelle pääsee ja varsinkin jos siinä saa viittätoista minuuttia kauemmin viivähtää, niin valittavana on mukavia ja ei niin välttämättömiä ompeluprojekteja, niitä sellaisia "tuonminähaluaisintehdä" tai "tuohonhanminullaonkaapissajuurisopivakangas". Sitten on myös niitä lähes välttämättömiä "tuoonsaatavatehtyäjottaarki sujuu"-projekteja. Kuten tämä ruokaessu. Tai avaruuspuku, kuten siskoni kyseistä vaatekappaletta taannoin kommentoi.

Meillä sormiruokaillaan aina kun äiti on keksinyt jotain sopivaa sormiruokailtavaa ja kun ruokailun kanssa ei ole mikään kiire. Lapsi on mahtavan ennakkoluuloton maistelija. Ja muunkinlainen ruokaan tutustuja. Uusien ruokalajien käsituntuma tutkitaan tarkasti, ja niinpä ruokaa monesti löytyy lattialta, tuolilta, vaatteista, hiuksista ja housuista moninkertaisesti se määrä, mikä ehkä mahaan on päätynyt.


Tästä johtuvaa sotkua torppaamaan syntyi ruokaessu. Yksi tällainen meillä olikin jo ennestään, kiitos Prisman, joka pelasti kiireisen ompelijan. Mutta koska se essu tuntuu olevan koko ajan joko pyykissä tai likaisena, varsinkin jos pitäisi johonkin lähteä ja ottaa essu mukaan, niin ompelulistalla oli kopio tuosta markettiversiosta.

Niinpä piirtelin kaavat valmiin essun pohjalta, nappasin kestovaippailua varten hankimani PUL-kankaan parempaan käyttöön, kanttasin varastoista löytyneellä pirteällä pilkkunauhalla ja kyllä nyt kelpaa sotkea:)