Jokin aika sitten vilautin tätä tilaustyötä. Nyt paidat ovat matkanneet uudelle omistajalleen lounaisrannikolle, joten uskaltavat esittäytyä myös näissä maisemissa.
Ompelukone on näissä näpeissä tutuista tutuin työväline, mutta äitiysvaatteet kohteena uusi aluevaltaus. Kun hyvän ystävän työkaveri kyseli äitiysvaatteita, lähdimme yhdessä retkelle Suuren Käsityölehden äitiysvaatekaavojen ja kangaskaupan valikoimien maailmaan. Näihin paitoihin löytyi helppokaava lehdestä 2/2011 ja varsin näppärästi paidat valmistuivatkin.
En harmikseni (lue: se ei mahtuisi mihinkään) omista saumuria, joka tämmöisten ompelussa olisi aivan omiaan. Onneksi yhteistyö Berninan kanssa toimii ja koneessa on useita erilaisia overlock-ompeleita, joilla saumoista tuli siistit ja joustavat, ilman ylimääräistä kiemurtelua.
Hiukan päänvaivaa ja ylimääräisiä purkutikkejä aiheutti tuo ruskea kangas. Niin kaunista ja napakkaa, juhlavan kiiltäväpintaista kangasta kuin se onkin. Lienee jotain jumppatrikoon ja uimapukukankaan välimaastosta. Nätin näköinen, mutta minkäänlaista ompelukäyttäytymistä tällä kankaalla ei kyllä ollut. Saumat piti nuppineulata hyvin tiheään ja silti aina jompikumpi kankaan reuna lähti omille teilleen eikä meinannut millään pysyä paininjalan alla.
Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Masun kohdalla etukappaleen sivuille on laskostettu runsaammin kangasta. Paidat on tässä kuvattu ilman vauvamahaa, joten toimivat varmaan sekä pienemmän että suuremman masun kanssa, kun kangas on hyvin laskeutuvaa.
Liilan paidan helman ja pääntien saumat tikkasin lopuksi kaksoisneulalla, joka tuo vaatteeseen kauniin viimestellyn leiman. Tuo ruskea kangas ei tässäkään kohtaa suostunut yhteistyöhön, mutta eipä tuo välttämättä mitään koristetikkauksia kaipaakaan.
Olet kyllä hyvä ompelija! Ja kuinka paljon iloa siitä on niille, joiden ystäväpiiristä sellainen löytyy.
VastaaPoistaWau miten ihana luomus. Nuo vekit ovat kauniita.
VastaaPoista