Maailman suurin tilkkupeitto ja jotain pientäkin

Otsikoin jokin aika sitten tämän postauksen nimellä Maailman suurin - ja pienin. Harmittavasti olen siis varastanut itseltäni otsikon, koska samainen olisi sopinut mitä parhaiten tähän juttuun. No, saman asian ympärillä molemmissa jutuissa ainakin pyöritään, isoäidinneliöistähän tässä on kyse.

 Olin siis eilen ihastelemassa maailman suurinta tilkkupeittoa Helsingin tuomiokirkon rappusilla. Tai no, siinä vaiheessa kun kymmenen maissa aamulla olin kameroineni paikalla, peitto ei ihan vielä ollut maailman suurin, mutta illalla uutiset kertoivat, että siitä tuli sellainen. Marttaliiton, Tekstiiliopettajaliiton ja Novitan organisoimaan tempaukseen lähetettiin yhteensä lähes 8000 peittoa ja iltauutisten matematiikan mukaan niissä oli isoäidinneliöitä yhteensä noin 152 000 kpl!

Ihana aurinkoinen sää suosi peitonrakentelua ja hyvä niin. Sen lisäksi, että tuomiokirkon rappuset olivat kuivat, ne näyttivät myös puhtailta. Peitot liitettiin toisiinsa kulmista nippusiteillä, jolloin kyseessä todella oli yksi iso kokonaisuus. Tämän valmiin peiton koko oli noin 35x60 metriä.

Peittojen värit loistivat kilpaa auringon kanssa ja joukosta oli helppo tunnistaa tuttuja lankoja. Tuosta mnulla on juuri sukat tekeillä, tuota lankaa pitää aina olla varastossa ja tuon värit tuovat aina mieleeni kesän. Peittoihin onkin varmasti virkattu monenlaisia tunteita ja muistoja ja toivottavasti ne tuovat niitä myös uusille omistajilleen. Peitot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja tekijät olivat liittäneet peittoihin uudelle omistajalle tarkoitetun tervehdyksen.

Tänä vuonna vietttävän Euroopan Unionin vapaaehtoistoiminnan teemavuoteen liittyen tilkkupeittojen virkkaaminen sopii mitä parhaiten kuvaamaan vapaaehtoistyön luonnetta. Tässä kuten muissakin vapaaehtoistöissä sinä teet jotain hyvää jollekin toiselle ja samalla saat itsellesi hyvän mielen, opit uusia taitoja, tutustut uusiin ihmisiin ja harrastukseen jne.

Tässä kohtaa lienee ehkä jopa hiukan hävettävää tunnustaa, että en itse osallistunut tuohon peittotempaukseen muuten kuin aktiivisen seuraajan näkökulmasta. Aivan toimettomana isoäidinneliöiden osalta ei olla sentään täälläkään oltu.

Esittelinkin jo aiemmin isoäidinneliökorvakoruja. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, että korut olivat tuolloin kuvanottohetkellä vielä kovettamatta, niin innoissani niitä kuvasin. Nyt korvakorut ovat saaneet parikseen kaulakoruja. Kaikki on kovetettu liimaseoksella (puolet vettä ja puolet vesiliukoista liimaa kuten Erikeeper tai Puuliima) ja kaulakoruihin on askarreltu mukaan erilaisa helmiä.

Korujen halkaisija on koosta riippuen 3,5-5,5 cm neliön kulmasta kulmaan mitattuna. Lankana kaikissa on erilaisia numeron 8 helmilankoja. Kaulakoruissa on käytetty kaulanauhana mustaa vahattua puuvillanyöriä.

Näitä on tehtynä ja vielä tulossa vaikka missä väreissä juolumyyjäiskautta silmällä pitäen. Malli on tosi helppo ja valmista syntyy nopeasti, joten näihin jää todella kirjaimellisesti koukkuun. Ensimmäinen koukku on virkkuukoukku ja toinen tuo korvakorukoukku:)