Valokuvien anatomiaa

Tänään en aio puhua mitään kuvassa olevasta ponchosta käsityönä. Sen sijaan aion pohtia ponchoa valokuvamallin ominaisuudessa. Todettakoon vain, että ponchon malli lienee kaikille tuttu, noita on täällä nähty jo vaikka kuinka monta.

Joten. Käsityöblogista kun on kyse, niin sanonta "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" sopii kuin nuppineula tyynyyn. Kuvasta näkee yhdellä silmäyksellä sen, minkä selvittämiseen sanallisin keinoin kuluisi aikaa ja hermoja, eikä vastaanottajalle siltikään välttämättä syntyisi halutunlaista käsitystä kohteesta. Tämän tietävät varsin hyvin ainakin kaikki ne, jotka joskus ovat kirjoittaneet joitakin käsityöohjeita. Materiaalien, mallin, käyttötarkoituksen ja kokonaisuuden lisäksi kuvasta välittyy myös aina tunnelma, on se sitten tarkoituksellista tai tahatonta.

Törmäsin mielenkiintoiseen keskusteluun hyvän käsityöblogin ominaisuuksista Herkulliset ajatukset -blogissa. En malta olla hiukan pöyhimättä tätä kuva-asiaa, koska se tai siihen liittyvät asiat nousivat useamman kerran tuolla keskustelussa esille.

Käsityöblogissa hyvät kuvat ovat tärkeitä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Minkälainen sitten on hyvä kuva, se onkin monimutkaisempi juttu. Hyvä kuva voi olla klassisen kaunis, kultaisen leikkauksen asettelussaan huomioon ottava, tarkkaan harkittu ja mietitty. Se voi olla myös hetkessä napattu, nopeasti ohimenevän tilanteen, ilmeen, kokemuksen, tunteen tai oivalluksen tallettava otos, jonka ottamista etukäteen ei ole voinut suunnitella eikä kuvakulmia miettiä kovin tarkkaan. Se voi myös olla monenlaista muuta noiden väliltä.

Ite en väitä olevani mikään hyvä kuvaaja, mutta väitän, että tämän bloginpidon myötä olen oppinut muiden asioiden lisäksi paremmaksi kuvaajaksi kuin mitä olin ennen blogielämää. Käsitöillä on se hyvä puoli, että ilman elävää mallia ne eivät omana itsenään vilistä kameran edestä karkuun eivätkä pahemmin pane vastaan, kun niitä tiettyihin kuvausasemiin asettelee. Siinä ehtii kerran jos toisenkin miettiä kuvakulman valintaa ja sitä, mitä kuvalla haluaa kertoa.

 Poncho toimikoon tässä mallina siitä, kuinka samasta kohteesta erilaisissa ympäristöissä saa tunnelmaltaan hyvin erilaisia kuvia. Kuvankäsittelyohjelmalla näihin avautuisi vielä kolmas tai kymmeneskin ulottuvuus, mutta tässä on nyt  pysytty ihan luomulinjalla.

Ketä varten kuvia otetaan? Mitä niillä halutaan kertoa? Itselleni tärkeitä ovat informatiivisuuden lisäksi tunnelmat ja tarinat. Sitä se folkloristin koulutus teettää:) Blogi kehittyy koko ajan ja sen pitäjä siinä mukana. Ylipäätään joskus on hauska kaivaa esiin ihan ensimmäiset postaukset ja vertailla niitä nykyisiin aikaansaannoksiin. Siinä huomaa, miten tyyli on matkan varrella hioutunut ja muotoutunut omanlaisekseen. Ja eiköhän tällä samalla linjalla myös jatketa, joten tervetuloa matkalle mukaan myös uudet lukijat!