sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Maailman suurin tilkkupeitto ja jotain pientäkin


Otsikoin jokin aika sitten tämän postauksen nimellä Maailman suurin - ja pienin. Harmittavasti olen siis varastanut itseltäni otsikon, koska samainen olisi sopinut mitä parhaiten tähän juttuun. No, saman asian ympärillä molemmissa jutuissa ainakin pyöritään, isoäidinneliöistähän tässä on kyse.


 Olin siis eilen ihastelemassa maailman suurinta tilkkupeittoa Helsingin tuomiokirkon rappusilla. Tai no, siinä vaiheessa kun kymmenen maissa aamulla olin kameroineni paikalla, peitto ei ihan vielä ollut maailman suurin, mutta illalla uutiset kertoivat, että siitä tuli sellainen. Marttaliiton, Tekstiiliopettajaliiton ja Novitan organisoimaan tempaukseen lähetettiin yhteensä lähes 8000 peittoa ja iltauutisten matematiikan mukaan niissä oli isoäidinneliöitä yhteensä noin 152 000 kpl!


Ihana aurinkoinen sää suosi peitonrakentelua ja hyvä niin. Sen lisäksi, että tuomiokirkon rappuset olivat kuivat, ne näyttivät myös puhtailta. Peitot liitettiin toisiinsa kulmista nippusiteillä, jolloin kyseessä todella oli yksi iso kokonaisuus. Tämän valmiin peiton koko oli noin 35x60 metriä.


Peittojen värit loistivat kilpaa auringon kanssa ja joukosta oli helppo tunnistaa tuttuja lankoja. Tuosta mnulla on juuri sukat tekeillä, tuota lankaa pitää aina olla varastossa ja tuon värit tuovat aina mieleeni kesän. Peittoihin onkin varmasti virkattu monenlaisia tunteita ja muistoja ja toivottavasti ne tuovat niitä myös uusille omistajilleen. Peitot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja tekijät olivat liittäneet peittoihin uudelle omistajalle tarkoitetun tervehdyksen.


Tänä vuonna vietttävän Euroopan Unionin vapaaehtoistoiminnan teemavuoteen liittyen tilkkupeittojen virkkaaminen sopii mitä parhaiten kuvaamaan vapaaehtoistyön luonnetta. Tässä kuten muissakin vapaaehtoistöissä sinä teet jotain hyvää jollekin toiselle ja samalla saat itsellesi hyvän mielen, opit uusia taitoja, tutustut uusiin ihmisiin ja harrastukseen jne.


Tässä kohtaa lienee ehkä jopa hiukan hävettävää tunnustaa, että en itse osallistunut tuohon peittotempaukseen muuten kuin aktiivisen seuraajan näkökulmasta. Aivan toimettomana isoäidinneliöiden osalta ei olla sentään täälläkään oltu.


Esittelinkin jo aiemmin isoäidinneliökorvakoruja. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, että korut olivat tuolloin kuvanottohetkellä vielä kovettamatta, niin innoissani niitä kuvasin. Nyt korvakorut ovat saaneet parikseen kaulakoruja. Kaikki on kovetettu liimaseoksella (puolet vettä ja puolet vesiliukoista liimaa kuten Erikeeper tai Puuliima) ja kaulakoruihin on askarreltu mukaan erilaisa helmiä.


Korujen halkaisija on koosta riippuen 3,5-5,5 cm neliön kulmasta kulmaan mitattuna. Lankana kaikissa on erilaisia numeron 8 helmilankoja. Kaulakoruissa on käytetty kaulanauhana mustaa vahattua puuvillanyöriä.


Näitä on tehtynä ja vielä tulossa vaikka missä väreissä juolumyyjäiskautta silmällä pitäen. Malli on tosi helppo ja valmista syntyy nopeasti, joten näihin jää todella kirjaimellisesti koukkuun. Ensimmäinen koukku on virkkuukoukku ja toinen tuo korvakorukoukku:)

13 kommenttia:

  1. Upean näköistä!! Harmi kun hienot tempaukset järjestetään ain suurkaupungeissa :( maalaistollo ei oikein pääse livenä katselemaan, mutta hienoja kuviakin on mukava ihastella :) Sattuipa vielä kaunis aurinkoinen ilmakin tempaukselle :)

    Kauniita korvakoruja olet tehnyt :)
    Iloa syyspäiviin !

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanista kuvista, pystyy täältä Rovaniemeltäkin käsin ihastella tuota ennätyspeittoa.

    VastaaPoista
  3. Mahtavan näköinen peitto!
    Ja upeita nuo sinun korut. :D

    VastaaPoista
  4. Kyllä on mahtava peitto.. uskomaton.. ajatella peittävät nuo tuomiokirkon suuuureeet portaat:)
    Kauniita koruja olet tehnyt, minunkin tekee mieli virkata näitä!

    VastaaPoista
  5. Kivoja kuvia saitkin siitä maailman suurimmasta peitosta.
    Ja korviksia... nättejä.
    Minäkin tein yhdet, mutta vierastan korvissa suuria koruja :)

    VastaaPoista
  6. Hienoja koruja, Hauska idea!=)

    VastaaPoista
  7. Tänään on ittellä korut korvissa. Oli vaan vaikea valita mitkä ottaisin omaan käyttöön, kun ei ehkä ihan kaikkia viitsi:) Testaan näitä nyt sadekelillä, jotta tietää miten käyttäytyvät. Eli joo, tykkään kovasti itsekin. Vaikka nuo suurimmat ovat aika ison kokoiset, ovat ne korvissa niin kevyet että tuskin huomaa.

    Tuota tilkkupeittojuttua kirjoittelin juurikin sillä ajatuksella, että kuvien kautta peittotunnelmiin pääsevät myös ne monet lukijat, jotka asuvat kauempana tuomiokirkon portaista.

    VastaaPoista
  8. Upealta näyttää tuo tilkkupeitto, uskomaton. Ja ihania nuo korusi, sopivat käsitöitä tekevälle hienosti.

    VastaaPoista
  9. Mahtava iso peitto, mutta huippu söpöt korvikset!!

    VastaaPoista
  10. Oot ollut taas ahkerana.Ihania koruja!Kelpais kyllä itsellekkin. :)
    On suomi ollut ahkerana.Monta peittoa on kokoon saatu ja toi ihana värien paljous.
    Ja uusimpaan postaukseen,oot sie myös taitava kuvaaja.Ite oon todella laiska kuvaaja joten kuvatkin on sen mukasia.Ei niitä neuleita jaksa koskaan mihinkään asetella vaan pikasesti kuva ja se siinä. :D
    Mukavaa syksyn jatkoa!
    ps.voit odotella kustin saapumista tässä piakkoin mut enpä kerro mitä sieltä tulee,iso vai pieni paketti. :D

    VastaaPoista
  11. Saga: Olen samaa mieltä, nämä korvikset kertovat heti mitä ihminen tykkää tehdä vapaa-aikanaan, joten paljastua voi näinkin:)

    Riitta Sinikka: En ole mikään varsinainen isoäidnneliöintoilija ja välillä olen ihmetellytkin vanhan ja perinteisen, luultavasti iät ja ajat olemassa olleen mallin ympärillä käyvää hypetystä. Mutta niinhän se on, että tuo taipuu moneen, tosi isoihin ja ihan pieniin töihin.

    Sny: Harmi, että en tiedä osoitettasi kun ei olla salaisia ystäviä ristiin keskenämme, niin postipoika ei osaa tuoda koruja sinne:) Ja innolla odottelen pakettia.

    VastaaPoista
  12. kuinka sä saat noi neliöt noin kulmikkaiksi? Mun neliöt tuppaa aina menemään pyöreämmiksi.

    VastaaPoista
  13. Sain hyvän vinkin, miten nuo neliöt saa kovetusvaiheessa aseteltua suorakulmaisiksi: ruutupaperi alle ja neliöt kuivumaan haluttuun asenton siihen päälle. En ole tuota itsekään vielä ehtinyt koittaa, mutta seuraavan erän kohdalla aion testata miten toimii.

    Mulla on ollu silityslaudan päällä ensin pyyheliina ja siinä leivinpaperi, jonka läpi olen pistellyt nuppineuloilla neliöt haluttuun asenton kuivumaan.

    VastaaPoista