Siilin selässä uuteen vuoteen

On tuo ilmojen herra ihmeellinen: edellispäivänä pakkanen paukkui -20 asteessa ja ajoi allekirjoittaneen hankkimaan uudet toppahousut. Eilen vetisteltiin jo vesisateessa plussan puolella ja taas mentiin, tällä kertaa kaivamaan varastosta nastalenkkareita. Ne sentään oli kannettu kaupasta kotiin jo viime vuonna. Olkoon säät kuinka epätavallisia tahansa, villasukkia tarvitaan ja kaivataan luultavasti aina. Niin toppahousujen kuin lenkkareidenkin kavereina. Miehen joulupakettiin kääriytyivätkin nämä Kiroileva siili -villasukat.

Tuohon siilikuvioon törmäsin jossain Facebookin neulontaryhmässä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Sitten vaan punainen seiskaveikka-kerä ja kolmosen puikot mukaan työmatkoille ja sukat alkoivat muotoutua. Varsin helppoa junaneulottavaa, kun tuossa on 14 silmukkaa puikolla ja ihan perusjoustinneuletta, sileää neuletta sekä vahvistettu kantapää. Siilit on pistelty valmiin sukan varteen silmukoita jäljitellen. Koko miehekkään jalkaan sopiva, vanhoista sukista mittailtu.

Näillä on hyvä tassutella kohti uutta vuotta. Ei kuitenkaan piikit pystyssä, vaan leppoisasti ja hymyillen. Tällä siilillä kun on se pehmeämpi puoli useimmiten esillä:)

Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Yöllä kääntyy jälleen uusi sivu vuosikirjaan ja sen myötä päästään vaihtamaan kalenterit uusiin, poksuttelemaan kuohujuomat auki ja ottamaan uusi vuosi avosylin vastaan! Onnekasta uutta vuotta teille jokaiselle!

Sarjakuva Kiroilevan siislin virallisilta sivuilta täältä.

Messusäärystimet

Menneenä viikonloppuna Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa tungeksi lähes 37 000 kädentaidoista innostunutta messuvierasta. Ja voisin melkein uskaltaa kirjoittaa tähän että 37 000 naista, koska hyvin harvoja miehiä joukossa näkyi. Olisittepa nähneet sen nuoren miehen ilmeen, joka Tampereen Stockmannin kohdalta hyppäsi messukeskukseen menevään kaupungin sisäisen liikenteen vuorobussiin, joka oli aivan tupaten täynnä eri ikäisiä naisia:)

Siellä siis kävin minäkin inspiroitumassa. Pyörähdin muun muassa Elliksen metrin puodissa ihastelemassa farkkutaituria, löysin aivan ihanan sohvatyynykankaan (voiko koristetyynyjä koskaan olla muka liikaa?), palkitsin itseni Lasipaja Kuunsäteen upealla lasiriipuksella, panostin pimeänäkyvyyteeni Kirjosillan KäsKimalluksella ja maistelin mitä parhaita, joensuulaisia aitoja karjalanpiirakoita. Reissu täytti siis kaikin puolin odotukset. Tuolla näkee laajan kattauksen suomalaista kädentaitojen osaamista, pysyy kartalla siitä missä mennään juuri nyt. Siellä saa koeka ylpeyden hetkiä siitä, että itsekin omine näpertelyineen on osaltaan viemässä eteenpäin ja tekemässä näkyväksi käsillä tekemisen taitoja, vaikkei juuri tuona viikonloppuna messupöydän takana seissytkään. Siellä inspiroituu ja tulee hyvälle mielelle lukuisista nerokkaista ideoista ja taidokkaista toteutuksista. Melko halpaa huvia siis näin marraskuun pimeyteen:)

Matkustin Tampereelle Espoosta bussilla. Matkahuollon nettitarjouksista bongasin neljän euron hintaisen menolipun ja paluumatkakin rokotti kukkaroa vain viiden euron verran. Yhteensä siis yhdeksän euroa plus kaksi Tampereen sisäisen liikenteen bussilipua á 2,60 e. Varsin edullista matkustusta siis, kun vertasi VR:n tarjoamaan 62 euron hintaiseen edestakaiseen junalippuun.. Bussilla pääsin sujuvasti linja-autoasemalle ja siellä ei ollut mitään vaikeuksia löytää oikeaa kaupunkiliikenteen pysäkkiä, mistä matka jatkuisi kohti Messukeskusta. Riitti kun valitsi sen pysäkin, missä seisoi eniten naisia:) Hienoisia hankaluuksia sen sijaan oli mahtua yhteenkään kohti Messukeskusta menevään bussiin, koska sinne oli menossa keskustasta muutama muukin julkisilla kulkuvälineillä Tampereelle saapunut messuilija.

Messuille menevää kansaa oli kyllä hauska seurailla, sillä todella monilla näkyi kaulassa kauniita neulottuja tai virkattuja huiveja, olkapäällä keikkui uniikkeja laukkuja tai kenkien varsista vilkkuivat värikkäät säärystimet tai iloiset villasukanvarret.

Niinpä piti itselläkin olla messuvermeet kunnossa. Viime vuoden messuilta tarttui mukaan Wirberryn iki-ihana pellavatunika, josta on tullut yksi lempivaatteista. Vaatteen farkunsiniset yksityiskohdat houkuttelivat neulomaan samansävyiset säärystimet, joten saatoit hyvinkin bongata nämä perjantain messuvulinässä. Lankana Vikingin Vilma, jota kului vajaa 200 g. Loitsu-säärystimien ohje Ullasta. Nämä valmistuivat parin viikon aikana enimmäkseen työmatkoilla bussissa ja junassa tai odotellessa bussia tai junaa milloin missäkin. Joten junien lisäksi pakkasia odotellessa, näillä tarkenee kylmemmässäkin kelissä!

Hartioille kietaistu Nurmilintu

Hei, kerrankin olen ainakin suunnilleen aallonharjalla! Tekemässä sitä, mitä monet muutkin tekevät, silloin kun monet muutkin tekevät. Puikolta putosi nimittäin juuri kaunis neulottu Nurmilintu-huivi.

Useimmiten kun olen  monta vuotta jälkijunassa.. Se hämäläinen hitaus tai jotain:) Ihan liian monien kauniiden ja kiinnostavien mallien, ideoiden ja ohjeiden kanssa käy niin, että varastoin ne jemma-nimiseen piilopaikkaan ja ehdin toteuttaa ne joskus, jos silloinkaan. Mutta en ainakaan silloin, kun kyseinen malli tai ohje on kaikkien huulilla ja blogeissa, kun siihen tarvittavia lankoja tai muita materiaaleja on helposti saatavissa tai kun ohjeen kiemuroista puhutaan Facebook-ryhmissä ja oiotaan mahdollisia virheitä.

Mutta nyt, kerrankin, minunkin harteillani komeilee neulottu Nurmilintu-huivi edes suunnilleen samoihin aikoihin, kun sellainen on ollut tekeillä monilla muillakin. Ihanan yksinkertainen malli. Ainaoikeaa, kavennuksia, lankalenkkejä ja lisäyksiä oikeassa järjestyksessä ja tuloksena kaunis, mukavasti hartioille lepäävä näyttävä huivi. Juuri sopiva syksyisen takin kaveriksi.

Lankana tässä Araucania Yarnsin Botany lace, 100g/410 m ja 4,5 numeron pyöröpuikot. Olen reilu vuosi sitten ostanut vihertävän vyyhdin kädentaitomessuilta ja se oli odottanut vaan sopivaa mallia, Jotain kaunista ja yksinkertaista, johon ei tarvittaisi lankaa enempää kuin tuo yksi vyyhti. Koska en raaskinut ostaa superpehmeää merinovillaihanuutta aikanaan enempää..

Tähän malliin vyyhti riitti juuri sopivasti. Jämiksi jäi peukalonpäänkokoinen pikkukerä! Lopussa joutui jopa hiukan jännittämään, että riittäähän lanka nyt varmasti.

Nyt kelpaa kietoutua tämän huivin lämpöön ja vaikka jäädä harmaana syyspäivänä sen alle nukkumaan, kuin se kansanrunon nurmilintu ikään:)

Joulusukkasillaan

Hiljainen aamu. Yöpuku päällä ja villasukat jalassa katselen eilen koristeltua kuusta. Mies nukkuu vielä, joululaulut soivat hiljaa radiosta. Joulukyläpaikan tuliaisleipä on uunissa ja olen aloittanut joulunajan epäterveellisen ruokavalion syömällä pipareita aamupalaksi:)

Touhua ja tohinaa on riittänyt tälle joululle jälleen vaikka kuinka. Siinä sivussa tullut tuhottua myös sukkaprojektissa vanhoja Ticotico-keriä. Miten joka vuosi tuntuukin, että on enemmän tekemistä kuin aikaisemmin. Vai kasaako ihminen kaikenmaailman "pakkosaadavalmiiksi"-juttuja itselleen ihan tahallaan? Eilen saatiin loput ruokaostokset tehtyä ja se viimeinenkin nurkka imuroitua. Kaapeissa vallitsee sama siivo (tai sekasotku) kuin muunakin aikana, siellä kun ei kukaan aikonut viettää joulua. Yksi huone on maalausprojektin vallassa ja sellaiseksi saa jäädäkin. Onhan sitä elämää joulun jälkeenkin, silloin ehtii paljon leppoisammin saamaan asioita valmiiksi. Ihana asia, joka joulu joululta tuntuu jotenkin paremmin mahtuvan tämänkin joulustressaajan ajatuksiin.

Joten nyt ei muuta kuin aamun lehteä hakemaan sitten kahvimuki kourassa kuusen juureen lukemaan. Joulu tulee tänä vuonna selvästikin villasukat jalassa!

**********

It's early morning, there is no one awake yet.  I'm reading todays newspaper and baking Christmas bread. All by myself, just wool socks and me:)

Villasukkia Venäjälle

Ihan vaan pikaisesti tulin kertomaan, että törmäsinpä tammöiseen. Villasukkia Venäjän lastenkoteihin. Mieltä lämmittävä ajatus tämmöisenä harmaatakin harmaampana sadepäivänä, kun talvipakkasia vasta odotellaan. Nyt kun Sukkasadossakin on vielä sadonkorjuuaikaa jokunen päivä jäljellä, niin tässä yksi (sukan)varteenotettava vaihtoehto sadon jatkojalostukseen.

Täälläkin kudotaan sukkaa, villapaidan ja joulupallojen ja päässä risteilevien lukuisten muiden ideoiden keskellä ja lisäksi:) Pirteää keskiviikkoa kaikille!

Aurinkovillikset - Sunny woolen socks

Pitkästä aikaa puikoilta putosivat villasukat, pitkästä aikaa myös jotain itselle. Näillä aurinkovilliksillä kelpaa lähteä pääsiäisenviettoon. Pakkasta on onneksi vain muutama aste, joten tällaisilla ohuemmilla sukilla pärjää oikein hyvin.

Näissä on ihan perusraitoja kolmella silmukalla. Ovat sukissa ihan siinä järjestyksessä kuin kerältä tulivat, kerrankin ylitin perfektionistin itseni enkä tasannut raitoja. Kevät saa aikaan kaikenlaista Peppi Pitkätossu -meininkiä:) Väriloisteen ja sopivan tumman kontrastin takaavat Novitan jo tuotannosta poistunut Tico tico sekä Vikingin Vilma. Puikot 2,5, silmukoita puikolla 16. Ohuet villasukat ovatkin vähemmistönä kutomieni joukossa, joten nämä sopivat sinne mainiosti.

Eilinen pitkäperjantai kuluikin pitkälti ompelukoneen ääressä. Syntyi monenlaista pientä ja vähän suurempaakin kaunista tämän viikonlopun sankareille. Kakkua on siis tiedossa useammassakin paikassa, joten tuotoksista lisää sitten kun juhlat on juhlittu.

Ja ai niin, kyllä pajalla valmistui pääsiäismuniakin, mutta mokomat kuivuvat vielä, joten niistäkin lisää myöhemmin. Tästä huolimatta, aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä!

**********

Sunny woolen socks for Easter:) Made from Viking Vilma (black yarn) and Novita Tico tico (red-yellow, this yarn is already out of produce). Simple and refreshing stripes with three stitches.

Kirpputoripäivä lämpimin jaloin - Leg warmers and I at a flea market

Törmäsin Anniksen blogissa ihaniin Nietos-säärystimiin. Mielestäni tämä törmäys tapahtui ihan vastikään, joten ajan viime vuoden lokakuun alusta on pitänyt kiitää jokseenkin valoa nopeammin näköjään. Tässä nyt kuitenkin vihdoin ovat omat Nietokseni, pihalla olevien lisäksi.

Lanka näissä on paljon ohuempi kuin ohjeessa, Drops Delight. Puikot olivat kolmoset ja silmukoita M-koon mukaan. Tuo lanka ihanine väriliukuineen ja varsinkin tämä kyseinen väri ovat ihan lemppareitani. Siksi tuo lanka tähän valikoituikin, koska noita keriä pyörii nurkissa jokunen:) Samasta väristä on aiemmin syntynyt mm. Revontulihuivi ja näitä on jo käytetty kimpassa..

Näillä ollaan oltu jo töissä ja harrastuksissa ja siellä ja täällä muuallakin, eivät ole meinanneet ollenkaan keretä kuvattaviksi. Siispä varsin lämpöiset, nätit ja näihin keleihin sopivat.

Varsinkin tänään näistä olisi ollut iloa. Ja olikin, kunhan pääsin kotiin päivän reissusta, jossa välillä oli aavistuksen viileitä hetkiä. Otin nimittäin ensimmäisen askeleen kirpputorimyyjänä täällä pääkaupunkiseudulla. Siskon kanssa oltiin varattu pöytä Jäähallin kirppikselle, tarkoituksena hankkia uusi koti monille muutossa ja muissa elämän muutoksissa tarpeettomiksi jääneille tavaroille. Jostain syystä en ollut tuonne eksinyt koskaan asiakkaana, mutta paikka valikoitui paikaksi ahkeran googlailun perusteella. Mukava yllätys odotti heti mennessä, kun auton sai parkkiin aivan hallin ovien viereen. Ja vielä ilmaiseksi!

Sisällä pöytä oli sen verran suuri, että kahden ihmisen romppeet leviteltiin siihen vaivatta. Auto, jolla tavaroita paikan päälle kuskattiin, ei sen sijaan ollut suuren suuri. Joten onneksi emme törmänneet poliisiin, kun pieneen Polo-poloiseen oli ahdettu kolme ihmistä, yksi imuri, yksi mikroaaltouuni, kasa puusälekaihtimia, kahvinkeitin, vedenkeitin, espressokeitin, pari lamppua, kasoittain kenkiä ja laatikkokaupalla vaatteita ja keittiötavaroita:)

Kotiin päin tultaessa mahduttiin onneksi istumaan itse kukin ilman, että kukaan puristui ratin ja penkin tai penkin, katon ja jonkin laatikon muodostaman pyhän kolminaisuuden väliin. Kokemus oli kaikenkaikkiaan varsin kiva, kiitos vielä siskolle myyntiseurasta.  Ja koska ihmiselle kaikista yrityksistä huolimatta tuntuu aina kertyvän kaikenlaista ylimääräistä hutiostosten, lahjomisen, alennusmyyntien ym. johdosta, niin onneksi on kirppareita. Tapaamme siis varmasti jatkossakin:)

**********

Today I was my first time at the flea market in Helsinki Ice Hall. I mean as a seller. It's a traditional flea market with people selling their stuff.  You can find many kind of things from vintage Arabia table ware to Angry Birds  balloons.. However, for some reason I haven't been there as a customer either.

The place was Ice Hall and there was a little bit cold time to time. Even if the flea market area was not above the actual icerink of the hall. These leg warmers of Drops Delight were really nice to wear. I really like the yarn and the colour and have earlier made my first Revontuli-scarf of the same yarn.

The pattern is called Nietos (snow drift in English, the pattern is available only in Finnish). Me and my sister had one table together and we sold quite a lot of things. The experience of this flea market was a pleasant one and because there always will be some things you don't need or use, I'm sure I'll be there as a seller also in the future:)

Vauvan mekossa seikkailevat isoäidinneliöt - Granny square baby dress

Serkun tytön nimenantojuhlaa vietettiin loppiaisena. Tytön tulo oli tiedossa jo aiemmin, joten marraskuun Tarton reissusta mukaan oli tarttunut muutama kerä villaista vauvalankaa, tarkoituksena tehdä jotain pientä, söpöä ja vaaleanpunaista tulevalle tyttövauvalle. Toisin kuitenkin kävi.

Vaaleanpunainen villaihanuus palautui suunnittelupöydältä bumerangina takaisin ja vaihtui pirteän keväisen väriseen puuvillamekkoon. Tämä kaikki tapahtui sen jälkeen, kun sankaritar oli lähestynyt joulukortilla, jossa hän pötkötteli vihreänsävyisen isoäidinneliöpeiton päällä. Alitajunta laski yhteen yksi ynnä yksi ja tuloksena oli, että kyseessä ei ole kovin vaaleanpunainen neiti. Niinpä suunnitelmat muutettiin uutta mielikuvaa vastaavaksi, on niistä monenväristen lankojen suuresta varastosta aina aika ajoin hyötyäkin:)

Isoäidinneliöiden pääväreiksi valikoituivat raikkaat vihreä ja turkoosi. Mukana on myös pinkki tyttöväri ja kokonaisuutta rauhoittamassa hiukan beigeä.  Mekkoon otin mallia ja silmukkamäärät Novitan kesä 2012 -lehdessä olleesta neulotusta mekosta (joka löytyy toteutettuna mm. täältä), mutta lopputuos on kyllä vallan omannäköinen.

Mekko on pääosin neulottu. lankana Novitan Tennessee. Helma ja kädentiet on virkattu, pyöreäkulmaiset kaulukset neulottu. Värikkäät langat ovat Karnaluksista kotiutettua puuvillalankaa. Puikot ja koukut siis ovat olleet ahkerassa käytössä ja samalla taisi käydä jonkunasteinen koukuttuminen isoäidinneliöihin. Niitä nähdään täällä varmasti jossain muodossa jatkossakin, sillä eiväthän ne vielä ole menneet pois muodista?

**********

My cousin's daughter got her name on Epiphany day 6.1.2013. I had planned to do something pink for a little baby girl, but this dress is not so pink after all. I wanted to combine some refreshing colours and granny squares and this is the result.

Pattern is from Novita magazine summer 2012, but I adapted the modell quite a lot. Here you can see how the original pattern looks like. Mine is quite different. But there is a small piece of pink anyway:)

Revontulia huivissa - Northern lights on the shawl

Pakkanen oli tänä aamuna selvästi kireämpi kuin edellisinä päivinä. Eilisen iltapäivälehdistön lööpit huusivat, kuinka lopputalvesta on tulossa superkylmä. Itsekseni mietin, että mikä ihmeen lopputalvi, eihän vanhan kansan ja Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan olla vielä edes Heikin (19.1.) tai Paavalin (25.1.) päiviä ohitettu. Nehän ne vasta talven selän katkaisevat ja siivittävät kohti kevättä ja sitä sanottua lopputalvea.

Niin tai näin, monenlaista lämmikettä kaivataan vielä pitkään, ennen kuin päivä on pidentynyt enemmän kuin sen puoli tuntia, jonka verra nyt on valoa enemmän kuin vuoden pimeimpänä päivänä. Niinpä puikoilta putosi töihin eräälle kollegalle Revontulihuivi.

Malli ei sen ihmeemmin esittelyjä kaipaa, huivi on tehty Anne M:n ohjeen mukaan hyvinkin revontulien - tai syksyn ruskan - värisestä vironvillasta. Tämä on neljäs tällä mallilla tekemäni huivi, taidan lukeutua niihin, jotka auttamattomasti ovat jääneet tuohon koukkuun.

Koukuista puheen ollen, törmäsin Aavan tekemään löytöön, joka on ihan pakko nostaa tähän mukaan. Mikäli nimittäin olet ihastellut mallia, mutta käteesi sopii paremmin koukku kuin puikot, on tästä tehty versio myös virkkuukoukulle. Kurkatkaapa miltä näyttää Crovontuli!

**********

Today it has been quite freezing outside. It's not even middle winter yet, if you want to belive in what old people used to say. However, we still have quite many winter days and frost left and that's why you'll need something to warm you up.

This shawl is one of the best ways to keep frost away, its' Revontuli shawl / Northern lights and done to one of my colleagues at work. I already have three of this kind for myself:)

By the way, if you prefer crocheting instead of knitting, there is also Revontuli pattern for crocheters available in Ravelry. See how Crovontuli looks like!

Kimaltava alku uudelle vuodelle - Bling-bling start for the new year

Uusi vuosi on alkanut täälläkin. Hurjan kahden päivän työviikon jälkeen voi taas nauttia viikonlopusta ja rauhallisista aamuista ja kyllähän se arki tästä pikkuhiljaa lähtee käyntiin. Kuusi on vielä olohuoneessa, mutta huomisen loppiaisen jälkeen se saa kyllä lähteä suoraan takanaan olevasta ovesta vilvoittelemaan ulos pihalle ja sitä tietä roskiksille. Joulu loppuu, ja jotain muuta tulee tilalle.

Monessa blogissa on esitelty vuoden 2012 satoa ja kerrottu tulevista suunnitelmista. Viime vuonna näihin aikoihin luin silmät pyöreinä ihailtavan tarkkoja langankulutus- ja ostotaulukoita ja innostuin itsekin inventoimaan lankavarastoni. Tosin se homma jäi heti alusta puolitiehen, koska osa langoista oli varastoituna niin hankalaan paikkaan, ettei niihin muka millään päässyt käsiksi. Onpa kätevää, silloinhan ne eivät kulu lainkaan, koska saman logiikan mukaan niihin ei pääse käsiksi silloinkaan kun niitä OIKEASTI tarvittaisiin..

Myös  valmiiden töiden punnitseminen, grammamäärien merkkaaminen ja jokaisen lankaostoskeikan jälkeen saaliin päivittäminen Exceleihin eivät koko vuotta sujuneet ollenkaan suunnitelmien mukaan. Niinpä nyt vuodenvaihteessa en voi kertoa kuinka monta kiloa lankaa olen kuluttanut ja ostanut tai kuinka monta kerää edelleen odottaa varastoissa. Muuton pakkausrumbaan perustuvan näppituntuman mukaan niitä kuitenkin on enemmän kuin tarpeeksi:) Taulukot ja käppyrät ovat mielenkiintoista luettavaa ja niinpä en yhden vuoden epäonnistuneen tilastoinnin perusteella aiokaan antaa tässä asiassa periksi, vaan nyt yritetään uudestaan. Tämän vuoden ensimmäinen käsityö onkin jo valmistunut ja talletettu kirjoihin ja kansiin: tuubihuivi Novitan mustasta Kide-langasta, langankulutus 242 g.

Totuuden nimissä suurin osa tuubista on tehty viime vuoden puolella ja sielläkin ennemmin vuoden alku- kuin loppupuolella. Tein samaisesta langasta silloin myös pari pipoa, mutta huivi jäi keskeneräiseksi ja unohtui kiirellisempien projektien jalkoihin. Tämä valmistui vasta nyt, kun sille löytyi uusi koti. Pipon malli on sovellettu Novitan kevät 2011 -lehden ohjeesta ja tuubikaulurin mallikuvio on soviteltu tämän mukaan.

Tänään paistaa aurinko, ulkona on pikkupakkanen ja koska jokaiseen hyvään uudenvuodenlupaukseen tai -päätökseen kuuluu liikunnan lisääminen, niin taidanpa lähteä pihalle. Muuten vuosi jatkuu niin täällä blogissa kuin muussakin elämässä OutsaPop Trashion -blogin takana häärivän trashionista Outi Pyyn sanoin: "Haluan todistaa, että itse tehty on kaunista, käytännöllistä ja mahdollista."

Reipasta viikonloppua ja vuoden alkua!

**********

First knitted item of the year 2013 is ready: tube neck warmer. Garn I used is Novita Kide, garn with small sequines. Just a little bit bling-bling for the first days of the year:) I have earlier made a woolly hat from the same garn and both of these have now found a new home.

People used to do many promises and decisions when the new year is about to begin. As almost everyone else, I promise to do more sports, and be more systematic with my handicrafts and materials (and everything else). I tried that already last year, but filling all my garns and ready made works to Excels didn't went so well after all.. But I won't become discouraged, now I have a new year to try again.

Before I'll go out and enjoy sunny frost day, there will be a good thought for this day and for the whole year. As the trashionist Outi Pyy from OutsaPop Trashion said, I also want to prove the world, that self made is beautiful, functional and possible.

Have a Happy New Year and cheery weekend!

Kädet lämpimiksi - Knitted halv gloves

Joulusta on kutakuinkin toivuttu ja nyt on edessä pari odotettua päivää aikaa vaan olla kotona: järjestellä ompeluhuone vihdoin järkevään toimintakuntoon, aloittaa serkun tyttövauvalle nuttu, purkaa viimeiset muuttolaatikot ja viimeistellä pari tilaustyötä. Niin, että mihin se pelkkään "olemiseen" tarkoitettu aika katosikaan, ennen kuin se ehti varsinaisesti alkaakaan..?

Monenlaista hommaa on siis luvassa ennen uutta vuotta ja aika kuluu varmasti. Vanhan ja vähän uudenkin vuoden hommiin kuuluvat mm. kämmekkäät, joita innostuin neulomaan työpaikan joulumyyjäisiin. Nämä kyseiset yksilöt lähtivät vilkkaasti uusiin koteihin ja tilauslistallekin jäi vielä muutamat, jotka saan tehtyä heti uuden vuoden alkajaisiksi.

Vinkin kuviosta ja silmukkamääristä sain täältä ja loput sovelsin omasta päästä kämmekäspari kerrallaan kulloisellekin langalle sopivaksi. Lankoina on käytetty Novitan Isoveljen ja 7 veljeksen vahvuisia lankoja ja kokonaissilmukkamäärä langan paksuudesta riippuen oli 28-34 silmukkaa. Peukaloaukkoa varten päättelin silmukoita mallista riippuen 3-4.

Tämmöiset tarvitsisin itsellenikin työpaikalle, niin pysyy sormet lämpiminä. Jos Joulupukille voi näin vähän myöhässä ja suurimpien kiireiden tauottua esittää vielä yhden toiveen, niin suutarin lapselle pitäisi koittaa saada kengät:)

**********

Christmas time with ham and all other traditional delicacies is coming to an end, but I'm happy to have some holiday stil left. I have planned to organize my handicraft room (there is some moving boxes still unloaded..), I'd like to get on with knitted baby coat (for my cousin's little girl) and there is also some other thisgs to do. And I really would like to just rest at home a little, hopefully  I have time for all of those things!

Before Christmas I made some knitted half gloves to my colleagues. Really nice ones and easy to do and wear. There is 28-34 stitches, depending on the yarn I used. Maybe I should do one pair for myself also, to warm up my hands and fingers at work.

Syyspalmikkoja – Autumn braids

 Tämän piti olla kesäneule. Sellaisena se ainakin tilattiin. Ja sellaisissa maisemissa se suurimmaksi osaksi valmistuikin. Päijänteen rannalla, järvimaisemasta ja leppeästä tuulesta nauttien. No, olihan siellä joskus vähän hyttysiäkin.. Mutta päällimmäisenä mielessä ovat harmaat aitan rappuset, pehmeästi lämmittävä aurinko ja läheisellä pikkusaarella pesivät kirkuvat lokit. Sellaisia mielenmaisemia tähän neuleeseen on säilötty, vaikka se ei ihan kesäkeleillä valmistunutkaan.

Palmikkoneuleen ohje löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta 5-6/2012. Lanka on Rowanin Savannah ja puikot resoreissa numero 4, muuten 5. Tämä oli tilaustyö työkaverille.

Kuvissa vilahtaa myös uusin kirppariostos: 10 litran lasinen Ilvestölkki. Mikä mainio paikka lankakerien säilömiseen. Jämäkerille tätä vähän kaavailin, mutta katsotaan nyt mitä sinne lopulta päätyy. Hilloa tuskin kuitenkaan, mun jääkaappi kun ei ole ihan tuon kokoisille purnukoille mitoitettu:)

**********

This should be a summer knitting. Or however summer knitting was something which one of my colleagueas wanted me to do to her. Mostly conditions were rather sunny and warm when I made this, sitting on the beach of Päijänne, one of the biggest lakes in our country. I remember sunny days, warm wind and a beautuful view towards the lake. And some gnats also..

This was finished after the actual summer was already over, but the atmosphere which is knitted into this work is summerlike. Knitting was a customization to one of my colleagues. Yarn Rowan Savannah, needles 4 and 5.