Ensiapukuutio - Firs aid cube

Farkuista muokkautui minikokoinen ensiapulaukku. Tai oikeastaan ensiapukuutio. Juttuhan meni suunnilleen näin.

Hurahdin keväällä ostamaan Tallinnasta ison kasan värikkäitä lyhyitä vetskareita, kun kerran halvalla sai. Tarkoituksena oli kehittää Flootia hiukan uudelle tasolle ja matkan varrella inspiroiduin mm. näiden pussukoiden selkeästä ja raikkaasta värimaailmasta, muotokielestä ja leikkimielisyydestä. Siitä lähti kehittymään oma pikkupussukkani avuksi käsilaukun kaaoksenhallintaan.

Yleensähän suutatin lapsilla ei ole kenkiä, ja niin nytkin. Kaikenlaisia mikrokaaoksia on myös meillä kotona havaittavissa, farkkupussukoiden lisäksi. Olkoonkin, että ompelukone sylki melko monta kuutiota joulumyyjäisiin, niin kotikäyttöön niitä ei muka tuntunut riittävän ensimmäistäkään. Kunnes keittiön pöydällä oleva tilpehööri- ja lääkekori alkoi näyttää siltä, että täällä asuu useampikin sekakäyttäjä. Siihen oli nimittäin kerääntynyt kurkkutabletteja, päänsärkypillereitä, maitohappobakteereita ja muita erilaisten pillereiden läpipainopakkauksia, joita ei tietenkään joka kerta millään viitsisi hakea yläkerrasta. Ja koska niitä ei aina viitsi viedä takaisinkaan, olivat ne jääneet sekalaiseksi alakerran päivittäislääkevarastoksi.

Ne saivat viettää sekalaista elämäänsä siihen saakka, kunnes mies sai idean lääkekuutiosta. Joten ei muuta kuin ompelukone taas kerran töihin, pieni pala punaista huopaa kaapin kätköistä ja ensiapukuutio oli valmis. Sen lisäksi, että tuo ahmaisee kätevästi keittiön pöydällä pyörivät tablettiliuskat, siitä saa näppärän miniensiapulaukun myös reissuun. Nyt siis vaan odotellaan sitä reissua:)

**********

Mini firs aid cube made from recycled jeans:) This would be nice take with you when you are travelling somewhere. This is also rather useful when you want to control chaos in your handbag.

Linnanneitona

Mitä olisivat linnanjuhlat ilman linnanneitoa? Koska torniin teljettyä ja pitkää palmikkoa kasvattavaa Tähkäpäätä ollut maisemissa, pääsin itse  tuohon hommaan. Onneksi noitaakaan ei sentään näkynyt. Haasteeksi muodostui sen sijaan mekko, jonka piti olla melko lämmin, koska kivilinna hohkasi leudosta talvesta huolimatta melkoisesti kylmää.

Omat vaatekaapit pengottuani tulin siihen tulokseen, että musta mekko yhdistettynä mustaan bleiseriin ei halua nyt lähteä mukaan juhliin. Niinpä suuntasin kangaskauppaan. Eurokankaassa minua inspiroi syvänpunainen joustosametti, josta joku oli taiturimaisesti koonnut pitkän laskostetun iltapuvun mallinuken päälle. Jaksan aina tuolla käydessäni ihailla niitä ihmisiä, jotka kangaspalan nähdessään osaavat nähdä sen valmiina vaatteena ja sitten muutaman nuppineulan avustuksella tuo vaate on jo kasattu mallinuken päälle. Miksiköhän kyseistä taiteenlajia kutsutaan, kun ei se ihan kuositteluakaan taida olla?

Jäin siihen punaiseen joka tapauksessa siinä määrin jumiin, että poistuin kaupasta kangas kainalossa. Kaavasta tai mallista ei ollut tietoakaan. Ajatuksena vain se, että juhliin tarvitaan pitkähihainen mekko. Jotta kivilinnassa tarkenee. Erityisesti ihastuin lämpimän punaisen ja raikkaan valkoisen yhdistelmään. Jonka toteutin sitten omalla tavallani.

Kaavat mekkoon on sovellettu arkimekon kaavasta Suuri Käsityö 8/2012. Kankaan valinnalla on varsin paljon vaikutusta lopputuloksen tunnelmaan. Joten saattaapa samalla kaavalla tekeytyä vielä toinenkin mekko, hiukan arkisempaan käyttöön.

Valkoista lumikuningattaren viittaa en omistanut (tai alkanut tekemään), mutta varastoista kaivautui sen sijaan esiin mekon kaveriksi käyttämätön, vuosia sitten Virosta ostettu pitsihuivi. Kaunis kuvio on varsin tyypillinen virolaisille huiveille ja nyt ihmettelenkin, että miksi kummassa tuota ei ole tullut käytettyä aikaisemmin. Henkäyksenkevyt luomus asettui kauniisti hartioille ja edesmenneen isoäidin Kalevala-rintakoru kruunasi juhlavan kokonaisuuden.

**********

Estonian lace scarf and red dress (pattern magazine Suuri Käsityö 8/2012) were celebrating at Kuressaari Castle last weekend. Such a great castle maid costum, isn't it:)

Säkenöivää Uutta Vuotta! - Happy New Year!

Ihan kohta saa vetää saappaat jalkaan ja kiivetä läheisen mäen laelle kurkimaan raketteja. Itselle ei ole ostettu yhtäkään, mutta luotto naapureiden rakettiostoksiin on siinä määrin suuri, että eiköhän niitä kuitenkin nähdä. Ja äänestä päätellen myös kuulla, koska pauke alkoi harvakseltaan jo vähän ennen kuutta.

Kuvassa vilahtavasta laukusta enemmän tarinaa täällä.

Jotta pimeässä yössä näkyisi muutakin kuin raketteja, aion napata takinhihaan heijastimen ja olla välkkynä myös itse, rakettien lisäksi. Se heijastin voisi olla vaikka tämmöinen, johon jälleen on hyödynnetty vanhoja farkkuja. Ne kaikki pienimmätkin palaset ja sitten heijastinnauhasta heijastava sydän kummallekin puolelle. Ei siis niinkään väliä, miten päin tämä kaunokainen repunvetskarissa tai takin napinlävessä milloinkin on, aina pitäisi näkyä.

Näitä oli iso kasa mukana myös joulumyyjäisissä.  Ensimmäisissä versioissa oli heijastavan sydämen lisäksi pätkä koristenauhaa, mutta kun sydänten teko eteni, niin turhakkeet karsiutuivat pois. Yksinkertainen on kaunista tässäkin.

Näiden kuvien myötä oikein säkenöivää ja iloista uutta vuotta teille kaikille, tavataan taas ensi vuonna!

**********

It's time to say good bye for the old year and welcome a new one. In our family, we haven't bought any fireworks. But I think - and hear- that neighbours have some. So I'll take this safety reflector made from old jeans and go to see whether the fireworks or me is the most gleaming:) Have a really Happy New Year 2014

Sydämellinen joulunaika - Jeans hearts

Joulunpyhät ovat sujuneet varsin leppoisasti. Sanoisinko suorastaan sydämellisesti. Yhtenä syynä ehkä voi olla myös etukäteisvirittäytyminen teemaan, nimittäin sydämiä tuli surauteltua paketteihin useampiakin. Vietetäänhän joulua paikoin ahkerasti myös keittiössä, joten sikälikin nämä sopivat tunnelmaan hyvin.

Sydänten materiaali on kierrätetyist farkuista, koristeena leimailtu teksti, pellavapitsiä ja nappeja. Pientä ja kaunista:)

Muista kuin keittiöteemaisia sydämiä oli mukana myös joulunajan myyjäisissä. Tuo keittiöajatus kun pälkähti päähän vasta myöhemmin. Tuotekehittelyä tapahtuu useinkin juuri tehdessä, kun huomaa erilaisia tapoja tehdä tai keksii jonkun uuden näkökulman tuotteeseen. Erilaisia taskullisia versioita lähtikin myyjäisistä useampaan oveen koristeiksi. Ittellänikin tuommoinen roikkuu työhuoneen ovessa ja taskussa on viestejä sen mukaan olenko keskittymistä vaativissa kirjoitushommissa vai vapaasti häirittävissä.

Sinne työhuoneelle pitää mennä seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella, joten nyt olen vapaasti häirittävissä täällä, jouluisen suklaansyönnin lomassa:)

**********

Decorative hearts from recycled jeans. "The kitchen is the heart of the home", other texts and details from old jeans decorates these hearts. Many of my family and friends got one of these for a Christmas present:)

Tähdellisiä unia

Tällaisena erittäin sumuisena päivänä ja uneliaana pyhäviikonloppuna sopii käpertyä sykkyrälle lämpimän filtin alle katselemaan tunnelma- ja pihavaloja, jotka eilen viriteltiin. Kyllä nyt kelpaa köllötelläkin, uusien tähtityynyjen päällä.

Olen nimittäin jo pitemmän aikaa himoinnut makuuhuoneeseen sängyn päälle tähtityynyjä. Tähtiähän olisi tarjolla monellakin valmistajalla. Mm. Stockmannin Hullujen päivien kuvastosta bongasin taannoin Gantin tähtityynyjä huimaan alehintaan, 79,90. Siis lähes 80 e yhdestä tyynystä! Tulin siihen tulokseen, että ei käy, koska makuuhuone kaipaa ennen kaikkea tähteä, ei niinkään sitä tyynyn sivusaumssa olevaa Gantin merkkiä.. Joten minä ja ompelukone päätimme ryhtyä Vale-Gant -tehtailijoiksi ja suuntasin Eurokankaan sisustuskangasosastolle etsimään sopivan eläväpintaista harmaata kangasta. Valkoiset tähdet tekeytyivät omissa varastoissa olleesta valkoisesta pellavasta. Ja uskallan väittää, että nämä ovat kyllä kaikessa tähdellisyydessään persoonallisemmat:)

Makuuhuoneen sängynpäätyseinä on vuoden ajan ollut  erilaisten ideoiden ja visioiden temmellyskenttänä, mutta silti käytännössä tyhjä. Nyt siihen löytyi pitkän etsiskelyn jälkeen seinätarra Tarravimman verkkokaupasta, jossa on muuten meneillään syysale. Tarra sopii tuohon oikein mainiosti ja oli varsin simppeli kiinnittää.

Tekstiä on myös makkarin uusissa verhoissa, joista voi lueskella nyt vaikka iltasatuja. Näin kyseiset verhot ensimmäisen kerran viime kesän Hyvinkään asuntomessuilla. Ihastuin, tahtoo tuollaiset! En tietenkään laittanut ylös missä messutalossa ne olivat, mieleen jäi ainoastaan, että ne olivat Lyhtytalosta. Tutkailin heidän voimassaolevaa kuvastoaan ja koitin haarukoida jälleenmyyjien sivuilta, mutta verhot olivat ja pysyivät piilossa. Lopulta laitoin Lyhtytaloon sähköpostia ja kuvailin unelmieni verhot ja tadaa, sieltähän ne löytyivät! Kauppakeskus Kaaressa on Lyhtytalon pop up Shop, josta kävin verhot noutamassa ja tykkään kyllä kovasti.

Jouluisia tunnelmavaloja on ripusteltu eilen ulos ja vähän aiemmin jo sisälle. Nyt kun ollaan jo marraskuussa, niin kai niitä voi kutsua jouluvaloiksi. Aiemmin tuntui, että jonkun keksimä termi "kausivalot" oli varsin käyttökelpoinen, koska kuka nyt syys-lokakuussa haluaisi tunnustaa ripustelevansa jouluvaloja.. Mukavaa tunnelmaa nämä tuovat pimeimpään vuodenaikaan joka tapauksessa, joten ollaan ja nautiskellaan, rentoudutaan ja otetaan sohvalle filtin alle kaveriksi mukillinen kuumaa kahvia!

**********

The weather is really foggy and grey today. A perfect day to sleep late, enjoy of decorating lights and give a tour of our bedroom with wanna be Gant Big Star cushions! Because the authentic and original Big Star cushions are rather expensive, I decided to do my own stars.

DIY: Hyvän tuulen farkkuhame - Skirt from recycled jeans

Voiko näitä aurinkoja kukaan vastustaa? Varsinkin, kun loppuviikoksi luvattiin lunta, niin pitäähän sitä nyt edes jotenkin säilyä hengissä tässä uhkaavan kaamoksen keskellä:)

Säännöllisen epäsäännöllisesti toimivan toiminimen yläpuolella paistaa välillä aurinko ja välillä taas on hyvinkin pilvistä. Sitä yrittää tasapainoilla päätyön ja ja sen vaatiman ajan sekä täältä toiminimen takaa vaihtelevasti pulppuavien ideoiden välillä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Leipätyöhommat tulisivat hoidettua ja työnantaja olisi tyytyväinen, ja myös se oma toisenlainen luovuus pääsisi valloilleen ja olisi aikaa kehitellä ideoita, joilla ei ole päivätyön kanssa mitään tekemistä.

Tässä yksi sellainen. Olen farkuista väkerrellyt jo pidemmän aikaa kaikenlaista: on laukkuja, patalappuja ja erilaisia pussukoita. Olen kokeillut myös tyynyjä ja vaatteita. Jotenkin kuitenkin on tuntunut, että välillä se on aikamoista hapuilua ja sitä omaa juttua ei ole vielä ihan täydellisesti löytynyt. Kierrätys ja olemassaolevan materiaalin hyödyntäminen uudella tavalla ovat lähellä sydäntä ja siinä mielessä vanhat farkut ovat oivallinen valinta. Päänvaivaa on vain aiheuttanut se, miten ja minkälaiseen muotoon tuo kaikki lopulta pitäisi tehdä.

Pitäisi keksiä jotain sellaista, joka sekä näyttäisi että tuntuisi hyvältä, jonka takana olisi vahva tarina ja kestävä ideologia ja joka olisi tunnistettavuudessaan helppo liittää kaikkiin oman malliston tuotteisiin. Jotta tuotesortimentti näyttäisi ennemminkin viimeistä pistoa myöten viilatulta muutaman tuotteen elegantilta kokonaisuudelta kuin sillisalaatilta, jossa on vähän kaikkea.

Nyt olen lopulta tainnut onnistua. Tai ainakin olen hyvää vauhtia saamassa kiinni jostakin, joka sekä tuntuu että näyttää omalta. Ja jota on helppo kehittää ja jatkojalostaa eteenpäin. Siitä ensimmäisenä esimerkkinä tämä aurinkopyörylähame.

Hame on tehty vanhoista kierrätetyistä farkuista. Tätä varten tarvitaan kahdet aikuisten kokoa olevat farkut. Lahkeista leikellään kahdeksan samankokoista kaitaletta, jotka yhdistetään renkaaksi. Hame on supermukava ja sopii monille vartalotyypeille, koska vyötärönä on leveä napakka resori. Tuossa ideassa sinänsä ei ole mitään uutta, kaitalefarkkuhameitahan on netti pullollaan.

Etsinkin hameeseen jotain omannäköistä, pirteää ja monimerkityksistä koristeaihetta, joka sopisi yhteen tuon jämäajattelun kanssa. Sellaiseksi muodostuivat pyörylät. Noita on varsin helppo virkata ilman sen kummempaa ohjetta ja niihin saa hyödynnettyä kaikki pienetkin lankajämät. Väreillä saa aikaan erilaisia tunnelmia ja sitä kautta hameeseen moni-ilmeisyyttä. Pyörylöitä on helppo tehdä monessa koossa, jolloin niillä voi hameen lisäksi korstella myös laukkuja, pussukoita, tyynyjä ja kaikkea sitä, mitä olen aikaisemminkin tehnyt. Lisäksi niihin saa lankajämien lisäksi upotettua myös nappi- tai helmijämät, koska noitahan voi tuunailla mielin määrin.

Pyöreä muoto on ikuisuuden symboli, koska se jatkuu ja jatkuu päättymättömästi. Tästä syystä ympyrä symboloi elämää ja ikuisuutta. Näin ollen se sopii mielestäni hyvin kierrätysmateriaalituotteen yhteyteen, koska siinä halutaan korostaa materiaalin uutta elämää.

Lisäksi värikäs ympyrä on helppo muistaa. Kuvio on tavallinen, ja juuri yksinkertaisuudessaan se jää mieleen. Se on myös kotkoisa kuin räsymatto:) Tuiki tavallisia muotoja voi brändätä hyvinkin voimakkaasti tiettyyn tuotemerkkiin liittyviksi. Yksittäisiä raitoja esimerkiksi näkee ja niitä käytetään kaikkialla, yksinään ja yhdessä muiden kuvioiden kanssa. Mutta heti kun näkee kolme raitaa yhdessä, mieleen tulee Adidas. Joka tosin osti kyseiset raidat 1950-luvulla Karhulta parin viskipullon hinnalla! Ja onkin sen jälkeen pitänyt niistä tiukasti kiinni. Osansa raitakohusta sai muutama vuosi sitten myös Minna Parikka raitakenkineen.

Eli kysymys kuuluukin, voiko raitoja, ympyröitä tai muita vastaavia muotoja sellaisenaan omistaa? Jos kolmen raidan kohdalla tilanne on tämä, niin lieneekö myös värillisten ympyröiden. Sehän nähdään, sillä jos näin on, saan varmasti jossain vaiheessa postia Desigualin ympyräpoliisilta:) Jos ei, niin näitä tulette varmasti näkemään myös jatkossa, jahka saan kaikki päässäni olevat ideat jalostettua visuaaliseen ja konkreettiseen muotoon:)

**********

DIY skirt from old jeans: you need two pairs of recycled jeans, or actually only the pant legs. Cut eight similar strips, sew them together as a circle and all you need is to sew a knitwear for elastic waist. You can crochete colourful circles from yarn remains as a decoration. Because I'm sure you almost certainly have some:)

Lumimarjoja poimimassa - Snow berries in the window

Siskon pitkäksi venähtänyt keittiöremontti valmistui pari viikkoa sitten. Tiedättehän tapauksen, kun on tarkoitus maalata vain seinät. Mutta sitten uusien valkoisten seinien vieressä yllättäen katto alkaa näyttää todella nuhjaantuneelta, sen jälkeen tekee mieli ostaa uusi liesi ja pian ollaan jo puusepällä teettämässä uusia leikkuulautoja vanhojen tilalle.

Täällä seinien retro-oranssi piti vain saada peittoon ja pari muuta pientä juttua uusia. Lopputuloksena  seinien värinvaihdon lisäksi lattian muovimatto vaihtui laminaattiin ja 1950-luvun täyspuiset keittiökaapistot saivat maalia pintaansa, oranssit seinät vaalenivat ja samalla keittiöön kuulemma tuntui ilmestyneen monta lisäneliötä.

Meillä oli kunnia olla ensimmäiset vieraat uuden keittiön herkkujen ääressä. Ihan kirjaimellisestikin.  Sisko oli tilannut verhon ompelun Marimekon Lumimarja-kankaasta. Verhon ompelusta yli jääneestä puolikkaasta sai tyyliin sopivat tabletit. Keitiön kaapit ovat vaalean harmaat, samoin on tablettien toinen puoli. Sitä voi sitten päättä, onko marjaisan makealla vai asiallisen harmaalla tuulella:)

Noiden tilattujen juttujen lisäksi tein lahjaksi samaa tyyliä olevat patalaput ja leipäkorin. Patalapuissa harmaalla puolella voi tarttua likaisiin patoihin ja pannuihin, valkoinen on sitten se paraatipuoli. Kori on käännettävää mallia, harmaa ja taskut sopivat yhtä hyvin sisäpuolelle. Harmaa kangas on vanhoista farkuista. Eli tässä design kohtaa risainin:)

**********

My sister has a new kitchen. Or actually it's not a brand new one, but renovated. We were the first guests in kitchen warming party. As a present I did some potholders and a basket of old jeans and Lumimarja cotton fabric (Snowberry) by Marimekko. My sister had alredy earlier asked me to do a curtain and placemats of that fabric. So there is design and trashion meeting in these products:)

Muuttolinnut matkalla pohjoiseen - Angry Birds migrating to North

Syksy saapui todella tänä aamuna ja yllätti alle kahden asteen lämpötilalla, kun pistin nenäni ensimmäisen kerran ovesta ulos ennen seitsemää. Hrrrr! Eipä siis ihme, että nämäkin kaverit päättivät ottaa siivet alleen ja suunnata muuttomatkalle aurinkoisempiin maisemiin - kohti pohjoista. Chuckin ja Redin matka alkoi ompeluhuoneen piirustuspöydältä.

Siitä kiivettiin tähystelemään sopivaa matkareittiä paikan korkeimmille huudeille. Lankakerävuoristo osoittautui kuitenkin jokusen verran pehmeäksi, ja kun ei ollut tarkoitus pesiä, matka jatkui pikimmiten.

Kun oikea suunta oli selvillä, hypättiin kohti kutimia ja oltiin jo melkein matkan seuraavalla etapilla.

Alailmakehässä vastaan tuli lisää lintukavereita, jotka lentelivät Vallilan uutuuskankaassa. Myös pari värikästä vetoketjua sekä tummaa ja sinistä farkkukangasta napattiin kyytiin. Sen jälkeen vietettiin muutama mukava hetki ompelukoneen paininjalan alla, ennen kuin voitiin seistä siivet tanassa valmiina starttiin matkan toiselle etapille kohti pohjoista.

Pohjoisessa odottivat nurinkurisesti palmut, joiden katveessa oli mukava kelliä ennen postipussiin hyppäämistä. Tästä eteenpäin matka jatkui hiukan ismpien siipien avustamana ja perillä Oulussa oltiin toivottavasti hyvissä voimissa.

Onnistuneen muuttomatkan mahdollistivat kierrätetyt farkut, Vallilan lintukangas, kangasvärit sekä uuttera ompelu. Ensimmäinen penaali tätä lajia on nähtävissä täällä. Red ja Chuck toivottavat pirteää syksyä palmujen katveesta!

**********

Angry Birds Red and Chuck desided to migrate to the North, to Oulu. No wonder, last days it has been quite chilly weather in Finland. The journey started from sewing room and moved ahead under the palm trees. Materials offered by recycled jeans, new Angry Birds fabric by Vallila Interior and a couple of colourful zippers.

Kädentaitojen superviikonloppu - Helsinki Design Week and other handicrafts

Tänä viikonloppuna pääkaupunkiseutulaisia kädentaidoista, designista ja kekseliäistä oivalluksista kiinnostuneita hellitään oikein olan takaa. Tapahtumia osuu Helsinki Design Weekin ja Kädentaitomessujen siivittämänä samalle viikonlopulle niin paljon, että ei meinaa kaikkiin edes ehtiä. Parhaani kuitenkin yritin ja rutkasti hyviä oivalluksia ja tekemisen meininkiä tarttui matkaan. Katu-uskottavuuden nimissä piti tietysti edustaa myös omalla olemuksellaan jotakin alussa mainituista asioista, joten tuunasin itseni Helsinki Design Week -kuntoon.

Lönkan Fidalta tarttui jokin aika sitten matkaan kokopitkä hame, jonka värit ja kuosi olivat kerrassaan vastustamattomat. Pitkänä hame olisi kuitenkin ollut melko raskas, joten saksin sen polvimittaiseksi, metsästin toiselta kirpparilta värimaailmaan sopivan paidan ja kietaisin hiuksiin yli jääneestä kankaasta surautetun huivin. Voilá!

Uudessä tyylikkäässä asussa suuntasin ensin Helsingin Wanhan Sataman Kädentaitomessuille. Mukaan tarttui mm. joulukorttitarvikkeita, joten jospa vaikka tänä vuonna kerrankin saisi tehtyä kortit ajoissa. Ei siis ainakaan voi syyttää materiaalien tai ideoiden puutetta, kummatkin ovat plakkarissa. Wanha Satama pursusi upeita esimerkkejä taitavien kädentaitajien töistä ja tarjosi runsaasti erilaisia materiaaleja. Mutta huh, sainpas pidettyä lankakeränäppini kurissa ja mukaan tarttui vain yksi vyyhti ja mm. ihanat Norot ja niihin kuuluva villatakkiohje eivät lähteneet mukaan. Kun edellinen Noro-neulekin on vielä lankoina kaapissa..

Wanhasta Satamasta suuntasin Kaapelitehtaan Design Market -tapahtumaan. Matkalla vastaan käveli ihmisiä kaikenmoisten kassien ja kantamusten kanssa ja kun pääsin pihaan, oli siellä jokseenkin ruuhkaista. Tosin sisällä ei sitten meinannut päästä edes eteenpäin. Mutta kun oppi luoviman ruuhkassa ja osui oikeille osastoille, löytyi varsinainen helmi: Vallilan Pohjola, John Nurmisen säätiön vanhojen karttojen mukaan painettu kangas. Työkaverin kanssa kävimme sisustuslehtien innoittamana etsimässä kyseistä kangasta jokin aika sitten Vallilan Outletista ja siellä kerrottiin, että se on joka paikasta loppu eikä kyseistä kangasta enää tehdä lisää. Ja nyt sitä lekotti kokonainen rulla myyntipydällä hintaan 8 euroa/metri! Eli teinpä työkaverin iloiseksi, kun tällainen ihanuus tuli vastaan:)

Eilen piipahdin Senaatintorin laidalle Bockin taloon avatussa MadeBy Helsinki -kollektiivin putiikissa. Siellä vietetään virallista avajaisviikonloppua nyt, joten kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa paikka. Design Market ja Wanhan Sataman messut ovat avoinna vielä huomenna sunnuntaina.

Vielä ennen kotiinlähtöä törmäsin hyvän tuulen saippuakupladesigniin, Ruffle Armyn tyyliin:) Näistä kaikesta innostuneena menen tekemään omaa designia Marimekon Lumimarja-kankaasta, josta on tarkoitus surauttaa siskolle verhot. Leppoisaa lauantaita täältä melkein ompelukoneen takaa!

**********

This weekend Helsinki celebrates Design Week and there is a lot of different happenings. I visited Helsinki Handicraft Fair in Old Harbour and  Design Market at Cable Factory, which is one of the most popular events during the week. Both of the events are open also tomorrow.

I also did something with design and handicrafts by myself and tuned a long skirt found from a flea market. After cutting and sewing for a while, I got a skirt and a scarf and when I found a shirt of appropriate colour from another flea market, the style was perfect:) Have a happy weekend!

Mekko kävi Stonehengellä - Visiting Stonehenge

Kesän ihanista ja kaikenlaiseen ulkotekemiseen kannustavista keleistä huolimatta jotain sentään tuli tehtyä ompelukoneellakin. Aurinkoisia tunnelmia onkin ommeltu tähän mekkoon, joka kävi kesän aikana mm. Stonehengellä!

Ei taida sellaista naista olla olemassakaan, joka ei reissun ollessa näköpiirissä olisi sitä mieltä, että minullahan ei ole yhtään mitään sopivaa päällepantavaa. Näin kävi tietysti täälläkin keskellä heinäuun helteitä. Koska reissun kohteena oli mm. Pariisi, päätin haluta pilkkuja. Mutta en kuitenkaan sellaisia ihan tasaisen säännöllisen kokoisia ja riveissä seisovia polka dotseja vaan jotain vähän vähemmän orjallista. Eurokankaan palalaarista löytyikin juuri sopivan pilkullinen punavalkoinen pala. Varsin vauhdikkaasti tämä muotoutui simppeliksi ja rennoksi mekoksi. Kaavat Suuri Käsityölehti Tämän kanssa oli hyvä suunnata reissuun.

Mekon alle oli kätevä pukea caprit kun sää joinakin aamuina oli hiukan viileämpi. Astetta virallisemman ilmeen sai vyöllä ja aivan kesätunnelmissa mentiin, kun varpaat kastettiin vielä punaiseen kynsilakkaan. Koska tämä ei väritykseltään ole aivan hempeimmästä päästä, menee se vielä syksymmälläkin kun lisää kerroksia sekä alle että päälle. Tykkään!

Mutta minkälainen se Stonehenge sitten oli? Huristelimme Pariisista bussilla Normandian läpi Englannin kanaalille, joka ylitettiin lautalla. Seuraavana päivänä bussin nokka suunnattiin kohti Salisburya ja Stonehengen esihistoriallista kivimonumenttia. Matkan aikana ei selvinnyt, onko rakennelma ollut temppeli, hautapaikka, kulttipaikka vai kenties ulkoavaruuden olioiden kätten työn tulos, mutta juurikin sellaisena se seisoi keskellä peltoa, kuin tyypillisimmät kuvat kertovat. Paitsi että se oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut.

Aivan yksin kivikehä ei sentään seisonut keskellä ei mitään, totuus näytti enemmänkin tältä. Kivet jököttivät keskellä isoa, lyhyeksi niitettyä heinäpeltoa. Mahtaa siinä jollakin isännällä olla harmia, kun näitä kiviä ei niin vain keräillä ja kuskata pois pellolta! Sen sijaan bussit kuskaavat paikalle noin miljoona turistia vuodessa. Ja turistit taas vaativat vessoja ja matkamuistomyymälöitä ja kahviloita, joita oli kyllä pellon laidassa yllättävän vähän ja pienimuotoisina ottaen huomioon monumentin kuuluisuuden. Paikka vaikuttikin jotenkin helposti lähestyttävän kotikutoiselta verrattuna moniin muihin, pitkien jonojen eristämiin kuuluisiin nähtävyyksiin.

 Kivikehä oli kuuleman mukaan aidattu noin 30 vuotta sitten, jotta vältettiin ylimääräisten merkkien ja kaiverrusten ilmestyminen kiviin. Koska ei ollut kesäpäivänseisaus, aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa. Niinpä kohtalaisen kokoinen ihmiskehä ympäröi aidattua kivikehää.

Näin jälkeenpäin voi todeta, että tulipahan käytyä ja nähtyä. Kuvamuistot Stonehengeltä tarjoaa jälleen miehen uusi kamera ja hänen minua parempi kuvaustaitonsa tuon uutuuden käsittelyssä. Yksi mukava muisto lisää menneen kesän tarinoihin:)

**********

I visited Stonehenge during my summer holiday. The place was just like in the pictures, in the middle of fields. However it was quite a bit smaller than I thought. Anyway it was nice to visit the place, especially when I had my new summer dress on. This is made of jersey. Really quick to sew and casual to wear. So I would say it's almost perfect!