Aurinkovillikset - Sunny woolen socks

Pitkästä aikaa puikoilta putosivat villasukat, pitkästä aikaa myös jotain itselle. Näillä aurinkovilliksillä kelpaa lähteä pääsiäisenviettoon. Pakkasta on onneksi vain muutama aste, joten tällaisilla ohuemmilla sukilla pärjää oikein hyvin.

Näissä on ihan perusraitoja kolmella silmukalla. Ovat sukissa ihan siinä järjestyksessä kuin kerältä tulivat, kerrankin ylitin perfektionistin itseni enkä tasannut raitoja. Kevät saa aikaan kaikenlaista Peppi Pitkätossu -meininkiä:) Väriloisteen ja sopivan tumman kontrastin takaavat Novitan jo tuotannosta poistunut Tico tico sekä Vikingin Vilma. Puikot 2,5, silmukoita puikolla 16. Ohuet villasukat ovatkin vähemmistönä kutomieni joukossa, joten nämä sopivat sinne mainiosti.

Eilinen pitkäperjantai kuluikin pitkälti ompelukoneen ääressä. Syntyi monenlaista pientä ja vähän suurempaakin kaunista tämän viikonlopun sankareille. Kakkua on siis tiedossa useammassakin paikassa, joten tuotoksista lisää sitten kun juhlat on juhlittu.

Ja ai niin, kyllä pajalla valmistui pääsiäismuniakin, mutta mokomat kuivuvat vielä, joten niistäkin lisää myöhemmin. Tästä huolimatta, aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä!

**********

Sunny woolen socks for Easter:) Made from Viking Vilma (black yarn) and Novita Tico tico (red-yellow, this yarn is already out of produce). Simple and refreshing stripes with three stitches.

DIY: Säilytin kaukosäätimille

Edellisen postauksen kaukosäädinten säilytyspussukan tekoon kaipailtiin vinkkejä, joten tässä tulee ohje. Vaihekuvia en huomannut ottaa pussukkaa ommellessani. Valmiin säilyttimen yksityiskohdat onkin nyt jälkikäteen pyritty kuvaamaan tarkasti sekä kameralla että näppäimistön avustuksella. Toivottavasti ohjeesta on iloa ja hyötyä. Jos joku kohta vaikuttaa epäloogiselta heprealta, niin hihkaiskaa ihmeessä.

Tämä ohje toimii siis silloin, kun sohvassa on irroitettavat istuintyynyt. Ihan oikeaa ohjetta en tämmöiseen lähtenyt etsimään, koska ajattelin, että se taittuu omasta päästä helposti. Ja näin se tehtiin.

Mittaa pussukalle haluamasi korkeus, eli kuinka paljon se roikkuu käsinoja yli. Lisää tähän käsinojan leveys ja lisäksi sohvasta riippuen sen verran senttejä, että pussukka jatkuu käsinojan toista puolta sohvan pohjalle ja vielä istuintyynyn alle noin 20 cm. Tällä pussukalla pituutta on yhteensä 103 cm. Leveys määräytyy sen mukaan kuinka monta kaukosäädinpaikkaa ja minkäkokoisille kaukoille pussukkaan halutaan. Tämän pussin leveys on 33 cm.

Tässä kuvaparissa näkee tukiriman merkityksen: pussukan reunat pysyvät suorassa .

Lisäksi tarvitaan omat palat lehtitaskulle, kaukosäädinten taskuille ja koko pussukan takana olevalle tukirimalle. Lehtitaskun leveys on sama kuin koko pussukan, korkeus vapaasti valittavissa, tässä 25 cm. Kaukosäädintaskupalan leveyden tulee olla jonkin verran valmista pussukkaa leveämpi, jotta taskuista saadaan tilavat. Korkeus tässä on 16 cm, eli noin 2/3 lehtitaskun korkeudesta. Taakse voi laittaa pussukan levyisen ohuen tukiriman. Tukiriman voi pujottaa erillisiin taakse kiinnitettäviin lenkkeihin tai sille voi tehdä kujan pussukan leveyden ja riman paksuuden mukaan. Tärkeätä on, että tukiriman leveys on sama kuin pussukan leveys, näin se estää parhaiten pussukan reunoja kääntymästä.

Ja sitten ompeluhommiin. Huolittele lehtitaskun ja kaukosäädintaskun yläreuna, silitä käänne ja tikkaa. Merkitse lehtitaskuun kaukosäädintaskujen pystysaumat eli taskujen leveydet. Aseta kaukosäädintaskukappale lehtitaskun päälle niin että sivut menevät tasan. Keskelle jää löysää. Jaa ja nuppineulota kangas lehtitaskuun tekemiisi pystysaumojen merkkeihin niin, että taskut jäävät kuvan mukaisesti "koholle". Ompele taskujen väliset pystysaumat. Tee vahva edestakaisommel pystysaumojen yläpähän, jotta taskusaumat eivät käytössä ala kaukosäädinten painosta repsottaa.

Tee jokaisen kaukosäätimen pussin pohjaan yksi tai kaksi pientä laskosta niin, että saat pussien kohdalla olevan löysän kauniisti asettumaan. Ompele pohja kiinni.

Mittaa taustakankaaseen lehtitaskun yläreuna ja ompele hiuka yläreunan alapuolelle tukirimaa varten kuja, joka on avoin molemmista päistä. Itse en tajunnut rimalle olevan tarvetta ennen kuin pussukka oli valmis, joten ompelin sen jälkeenpäin käsin.

Pussukan alakulma takapuolelta katsottuna.

Aseta yhdistetty lehtitasku ja kaukosäädintaskukappale ja pitkä taustakappale alareunoistaan tasan niin, että lehtitasku + kaukosäädintaskukappaleen oikea puoli (eli taskut) on taustakappaleen nurjaa puolta vasten. Ompele lyhyt sauma, ts. pussukan pohja. Käännä kappaleet niin että sauma jää kappaleiden väliin. Näin tauskankaan ja taskukappaleiden oikeat puolet ovat molemmat samaan suuntaan eli sinuun itseesi päin. Tikkaa pohjasauma. Huolittele pitkät sivut ja sohvatyynyn alle jäävä toinen pääty, silitä reunoihin  taitteet ja tikkaa kauniisti.

Ja sitten vaan sovittelemaan paikoilleen:) Täällä aletaan miettiä sopivaa itse tehtyä lahjaa 5-vuotta täyttävälle tytölle, onkohan kellään hyviä ideoita?

Kevättä rinnassa, ja sohvalla - Spring is coming, also to our sofa

Kevätaurinko houkuttelee ihmisestä esiin pienen sisustajan. Ja tässä tapauksessa voisi sanoa myös että bloggaajan, sen verran hiljaista tällä suunnalla on hetken aikaa ollut.

Meillä sisustusinnostuksen kouriin joutui sohva. Nyt ensimmäisenä. Aiemmin täällä olleissa kuvissa on tainnutkin vilahdella väripilkku, punainen sohva, joka meillä on olkkarissa. Vanhat punasävyiset tyynyt tuntuivat uppoavan tuohon liikaa, joten feikki-Linumien oli aika väistyä. Punaraidallisten tyynyjen alkuperä on nimittäin Ikean kangashyllyssä, vaikka ne kovasti yrittävät muistuttaa Linumin ihania (ja kamalan kalliita) raitoja.

Nyt punaiseen joukkoon kaivattiin kuitenkin jotain vähän jämäkämpiä värejä ja joukkoon astui miehinen musta. Tuo sohva on tullut kotiimme miehen mukana ja alunperin siinä oli mustia ja valkoisia tyynyjä. Mutta koska naisen pitää vissiin aina saada sanoa jokunen (viimeinen?) sana sisustukseen, vaihtuivat tyynyt muuton jälkeen raidallisiin ja nyt palattiin takaisin mustaan.

Päälliset on tehty kirpparilta löytyneestä pitkästä suorasta, mukavasti kuluneesta pellavahameesta. Alkuperäiset mustat tyynyt olivat yksiväriset ja tekstuuriltaan hyvin sileät ja tavalliset, ilman päällistenvaihtomahdollisuutta olevat ns. valmiit koristetyynyt. Vaikka tuntui hiukan hoopolta tehtailla mustia päällisiä mustiin tyynyihin, saatiin tällä tempulla elävämpi ja ei ihan niin yksivärisen musta tekstuuri tyynyn pintaan. Kummasti tuli ryhtiä sohvaan näiden mustien komistusten myötä! Ja onhan siellä vielä osa niistä rakkaista raidoistakin mukana.

Sohvan käsinojaan sain vihdoin valmiiksi myös kauan aikomani pussukan kaukosäätimille. Näin ne eivät pyöri milloin missäkin, vaan ovat juuri siellä missä niitä käytetään (sohvalla eikä telkkupöydällä esimerkiksi) eivätkä aina löydy takapuolen alta, kun istahtaa sohvalle. Kaava on soviteltu omasta päästä sohvan käsinojan leveyden, kaukosäätimien määrän ja kankaan riittävyyden asettamien reunaehtojen mukaan. Kaukosäätimien lisäksi pussukassa on lokero päivän lehdelle, tv-ohjelmalehtiselle tai mille ylimääräiselle sälälle milloinkin.

Nyt kelpaa siis heittäytyä viettämään lauantai-iltaa uusien tyynyjen keskelle, napata kaukosäädin omasta lokerostaan ja ottaa kaveriksi mukillinen teetä ja itse leivottuja sämpylöitä:)

**********

We have a red sofa in our living room. It' a nice colour spot, but it didn't look like so good with pillows of almost similar colours. I did new covers of an old womens linen skirt, found from a flea market. The fabric gives a little bit rough face for the pillows and black colour gives a much more posture for the whole sofa.

The old pillows looked like Linum, but they are actually from Ikea, because the original stripes of Linum are a bit expensive..

I also did a bag for remote controls. This is made without any special pattern, just adjusting the amount of fabric, the number of remote controls and the measurements of the armrest of our sofa to each other.

Now it's nice to spend Saturday evening in the middle of new pillows with a cup of tea and freshly baked rolls:)

Laatikoston valkaisu - The drawer became white

Täällä vallitsee jonkin sortin sisustusahdistus. Viikon päästä on tulossa kavereita kylään, ja sitä ennen pitäisi mukamas ehtiä ompelemaan uusi pöytäliina, päivittämään koristetyynyjen päälliset makkarissa ja kirjastossa, tekemään kaukosäätimille oma pussukka sohvan käsinojaan ja siivoamaan jokainen mahdollinen nurkka. Muutamia listalta mainitakseni. Lisäksi toivotaan parasta ja pelätään pahinta sen suhteen, että ehtiikö uusi telkkupöytä tulla ennen viikonloppua. Ihan kuin sitä nyt kukaan edes huomaisi, minkävärisiä tyynyjä sängyllä on tai ovatko kaiuttimet television vieressä pöydällä vai lattialla..

Yksi projekteista oli vanha laatikosto. Laatikoiden etupaneelit olivat kirsikanväriset, runko musta. Tuo kätkee sisälleen aikamoisen määrän tavaraa ja kuntokin oli ihan hyvä. Mutta väri ei. Tai lähinnä tuo kirsikka aiheutti näppylöitä, musta toimi kyllä hyvin. Kalustelevystä koottua huonekalua on turha lähteä ihmeemmin hiomaan ja maalaamaan eikä tuosta haluttu sen käytännöllisyyden takia luopuakaan, joten jotain muuta päivitystä sille oli keksittävä.

Ratkaisuksi keksittiin d-c-fix. Valkoinen mattapintainen kontaktimuovi. Laatikoiden etupaneelit irrotettiin, samaten vetimet. Mies taiteili kontaktimuovin paikoilleen ja nyt laatikosto on valkaistuneena kuin uusi. Miten värillä voi ollakin niin suuri vaikutus! Yleensä en ihmeemmin välitä kaksivärisistä huonekaluista (joku trauma opiskeluaikojen valko-ruskeasta telkkupöydästä ehkä..), mutta tämä lumosi minut täysin. Värimuutoksen lisäksi laatikosto tuntuu vaihtuneen malliltaankin ryhdikkäämmäksi ja linjakkaammaksi, suorastaan häikäisevä muutos entiseen!

Valkoisuus sopiikin tähän päivään hyvin. Ulkona pyryttää lunta niin että pihalla oleva auto on pian kuorruttunut yhtä tiiviisti valkoiseen kuin tämä laatikosto. Sävy sävyyn siis täällä mennään viikonloppua:)

**********

We had an old drawer with the colours black and cherry. The drawer was functionally ok but colours, especially that cherry, were not so good. The drawer is made of such kind of materials that painting was not possible, but the solution was d-c-fix. We coated the front panel of every separate drawer with matte white d-c-fix and the result was totally different than the original one. A much more better:)