Kun humanisti ei osaa laskea niin kaikki ei mene niinkuin Strömsössä

Tämä on kertomus mittavirheistä, tilaustöistä ja siitä, kuinka asiat näyttävät, tuntuvat tai vaikuttavat isommilta kuin ne oikeastaan ovat. Ja kuinka television kaukosäädintaskusta tuli jotain ihan muuta kuin miksi se alunperin oli tarkoitettu.

Eräs nettiseikkailija oli nähnyt blogissani tämän kaukosäädintaskun ja innostui itse haluamaan samanlaisen. Tänne päin tuli tilaus ja sen jälkeen ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kangaskauppaan eikä aikaakaan, kun tarvikkeet oli hankittu. Asiakas oli lähettänyt kaukosäädintensä lukumäärän ja  mitat ja minä olin mukamas laskenut kankaan riittävyyden ja taskujen koon hyvinkin noiden mukaan.

Innoissani leikkasin, ompelin, saumasin ja vihdoin myös sovitin. Ehkä tuo vaihe olisi kannattanut tehdä vähän aikaisemmin tai laskea asiat hiukan tarkemmin. Oli nimittäin päässyt unohtumaan sellainen kolmiulottisiin kappaleisiin olennaisesti liittyvä totuus, että niillä on kahden muun ulottuvuuden lisäksi olemassa myös paksuus. Joten kaukosäätimille mitoitetut, leveyden mukaan leikatut taskut olivat auttamatta liian pieniä.

Korjausyritykset olisivat vain pahentaneet asiaa, joten luovutin. Hautasin mokoman tekeleen kangaskaapin perälle ja tein uudet kangaslaskelmat. Uusi reissu kangaskauppaan ja taas vimmaista leikkausta, saumausta ja pakonomaisia mittauksia taskujen koosta. Toisella yrityksellä numerot ja todellisuus osuivat kohdilleen ja kaukosäätimet sujahtivat nätisti paikoilleen. Pussikko lähti tyytyväiselle tilaajalle.

Ja epäonnistunut kappale jäi minulle. Meillä on samoja Samsungin kaukosäätimiä kuin pussin tilanneella asiakkaallakin, joten pussi uhkasi muuttua ongelmajätteeksi. Onneksi olen sitä mieltä, että ennen kuin asioita heitetään suin päin roskiin, kannattaa niitä tarkastella vähemmän kaavamaisilla silmillä ja koittaa nähdä tuote jonain muuna, kuin miksi se on tehty tai mikä se on alunperin ollut. Tuo kriittinen tarkastelu pelasti tämänkin yksilön. Pussukoita kun tarvitaan muuallakin kuin pitämässä kaukosäätimiä järjestyksessä.

Niinpä tämä päätyi ompeluhuoneeseen. Siellä on ainakin kolmet isot kangassakset, mutta useimmiten tuntuu, ettei ensimmäisiäkään löydy ompelukoneen välittömästä läheisyydestä. Nyt pussukan monet taskut säilövät niin erikokoiset sakset kuin eräitä muitakin vaeltelevia tavaroita. Samalla tuosta häntäosasta tuli oivallinen alusta ompelukoneelle ja painava kone pitää samalla saksiosan paikoillaan pöydän reunalla.

Ihan kaikki ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta ei sentään tarvinnut ketään (mitään) mieron tiellekään lähettää. Pienen pyörittelyn ja yhden myöhästyneen toimituksen jälkeen kaikelle löytyi juuri oikea mistaja ja paikka. Ja täällä on myös yksi siistimmän ja järjestelmällisemmän ompelupöydän (ja ehkä huoneenkin) omistaja:)

Roosa nauha -päivän jämälankakranssi

Tänään vietetään Syöpäsäätiön Roosa nauha -päivää. Olisikohan Aleksis Kivikin pukenut seitsemän veljestään pinkkiin? Kun 10.10. sattuu olemaan myös Aleksis Kiven päivä.

Siispä pinkit seiskaveikkakerät esiin ja tuumasta toimeen. Tämä lankakeräkranssi valmistui pienistä jämälankanöttösistä. Päivän väreissä tietysti. Olen siis tainnut joskus tehdä jotain muutakin tuon värisitä langoista, kun kerran niitä jämiäkin oli kertynyt:)

Kranssin pohjana rautalangalla ympyräksi kieputettuja pajunoksia. Pyörittelin lankajämistä pieniä, suunnilleen 2-4 cm halkaisijaltaan olevia keriä. Nuo pikkukerät on sitten kiinnitetty kranssipohjaan kuumaliimalla. Tuo kuumliimapistooli on kyllä varsin kätevä olemassa, mutta yleensä sitä tulee liimailtua samalla muutakin kuin olisi tarkoitus. Vähintään omia sormia..Hullun hommaa sanoisi joku. Mutta sopinee tähän päivään kuin nenä päähän tai kerä kranssiin, koskap tänään vietetään myös maailman mielenterveyspäivää.

Tämmöinen kranssi ei ole turhan tarkka siitä, minkälaisia lankoja se syö. Tähän käyvät käytännössä kaikki paksuudet ja laadut, kunhan värit jotenkin miellyttävät silmää. Jämälankojen lisäksi tähän onkin kätevää upottaa esimerkiksi kaikki jossain mielenhäiriössä kotiin kannetut ja myöhemmin laadultaan kelvottomiksi todetut akryylihirvitykset. Jos meinaan niitä jonkun muunkin kaapeihin on kulkeutunut kuin allekirjoittaneen:)

Roosa nauha -päivänä pukeudutaan myös pinkkiin. Ellei tuota väriä omasta vaatekaapista löydy, kannattaa käydä kurkkimassa vaikka Facebookin Saumanvara-ompeluryhmän Roosa nauha -hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Huutokauppa on avoinna tänään klo 10-22 ja tarjolla on upeita käsintehtyjä ihanuuksia hyvän asian puolesta!

Mikä loistava idea! - What a great idea!

Sain siskolta joulupaketin. joka oli kääritty kivaan piparkakkupaperiin. Joka taas puolestaan oli Hufvudstadsbladetin keskiaukeama. HBL on tällä viikolla julkaissut keskiaukeaman useamman kerran joulupaperina, molemmin puolin kuvitettuina toimituksen visualistien suunnittelemina kuoseina. Sanomalehtipaperi sellaisenaankin toimii paketointiin hyvin, mutta jos haluaa ekoillen astetta jouluisemman lookin, niin kannattaa tarttua toiseen kotimaiseen.

Nyt on viimeistään aika paketoida lahjat, täällä ainakin ollaan oltu semmoisissa puuhissa. Eli jos joulupaperivarastossa on keskiaukeman kokoinen aukko, niin ei muuta kuin lehtikioskille ja Höblä kainaloon:)

Aivan käsittämättömän hyvä idea, enemmän tämmöisiä!

**********
One of Finlands Swedish newspapers, Hufvudstadsbladet, has published a centerfold as a Christmas paper during this week. I got a present from my sister, the present was wrapped to the centerfold paper decorated with ginger breads. What a wonderful idea!

Huurretta ikkunassa - White frost on the window

Uuden kodin vessassa on ikkuna, mutta ei kaihtimia tai verhoja. Verhotangon tai kaihdinten hommaaminen mini-ikkunaan tuntuu sekä ajan että rahan haaskaukselta, mutta ei veskissä tee mieli ihan näyteikkunassakaan olla. Kotikonstivarastoa kaiveltuani päädyin lumiseen tähti-ikkunaan.

Lunta, pakkasia ja joulua odotellessa muistui nimittäin mieleen helppo ja edullinen tapa, jolla lapsuudenkodissa eräänä jouluna koristeltiin eteisen ikkunat, kun niihin ei ehditty tehdä verhoja. Muistaakseni "lumikiteet" tehtiin vehnäjauhojen ja piimän seoksella ja tuputeltiin ikkunaan leivinpaperisabluunoiden ja superlonitöpöttimen avulla.

En ihan kaivanut vanhaa konstia sellaisenaan naftaliinista, koska pikaisen googlailun jälkeen päädyin siihen, ettei tuohon hommaan mitään vehnäjauhoja tarvita. Eikä tässä tapauksessa edes piimää, koska sitä ei sattunut jääkaapissa olemaan. Niinpä tämä tähtitaivas on tehty maustamattoman jogurtin suosiollisella avustuksella ja nyt ovat vastapäisten työmaakoppien aamunäkymät huomattavasti säädyllisemmät:) Mikä parasta, tuo lähtee ihan vesipesemällä pois, eli kun tähtiä on katteltu tarpeeksi, voi ikkunaan taiteilla jotain muuta. Jogurttia kun aina löytyy jääkaapista.

Lisää hyviä ja kivoja iseoita on varmaan tiedossa tulevan viikonlopun Kädentaitomessuilla Tampereella. Onko joku menossa? Täältä olisi yksi innokas messuilija lähdössä perjantaiaamuna liikenteeseen, joten jos pk-seudulta on muita tulijoita niin mielelläni hyppäisin jonkun kyytiin tai nappaisin jonkun itse kyytiin.

**********

I'm waiting for snow and Christmas time. While waiting I did home made white frost to the small window on WC. There is no curtains or shades on this window and it would be rather nice to know, that no one is watching in. These stars and white frost is made with baking paper and natural yoghurt:)

During the next weekend I'm going to see Fair for Finnish handicrafts on Tampere.

Kakkupalat korvissa ja muuta mukavaa – Cakes earrings and other nice things

Syötävän suloiset korvakorut Fimo-massasta.
Almost eatable earrings made of Fimo mass.

Eiliseltä käsityömessureissulta Wanhaan Satamaan tarttuivat mukaan nämä: aivan ihastuttavat miniatyyrikakkupalat! Kuka voisi vastustaa pieniä, äärimmäisen tarkaan tehtyjä makeita herkkuja, muffinsseja, vaahtokarkkeja, donistseja ja kakkupaloja.. Koruleipuri löytyy Eivari Koruista. Kertakaikkiaan herkulliset! Ostin nämä lahjaksi eräälle hyvälle ystävälle, joka kyllä satavarmasti tunnistaa itsensä näiden korujen aiheesta, jos sattuu tänne eksymään. Silläkin uhalla esittelen nämä kuitenkin, näitä katsoessa kun ei voi muuta kuin hymyillä ja tulla hyvälle tuulelle:)

Riihivillan upeita kasvivärjättyjä villalankoja Tieteiden talolla.
Gorgeous Finnsheep wool hand-dyed with plants and musrooms by Riihivilla.

 Käsityömessuilla törmäsin myös Aarnilinnun oletettavaan sukulaissieluun, jos nimestä jotain voi päätellä. Aarnikukko valmistaa käsintehtyjä saippuoita, joten ihan samoilla aloilla ei sentään puuhailla. Messureissu oli muutenkin piristävä, tuntui että edellisvuosien tapaan messuilla oli vanhoja tuttuja myyjiä, mutta kuitenkin uutta vertakin joukossa, kuten tuo edellä mainittu saippuapaja.

Wanhasta Satamasta suuntasin Tieteiden talolle, jonka olivat vallanneet Keittiönperäyrittäjien Käsityötarvikemarkkinat. Paikalla oli pientuottajia, jotka mielummin pistävät pystyyn oman tapahtuman kuin maksavat kalliita paikkavuokria isoille messujärjestäjille. Tieteiden talo olikin muuttunut Tieteiden ja Taiteiden taloksi ja joukosta bongasin ainakin Riihivillan Aarni-langat!

" Ne ovat hämmentäneet käyntiin väsyneet aamut, mutta kokeneet myös juhlan ja naurun. Nyt ne ovat taipuneet uuteen muotoon ja välittävät sinun viestisi. Mitä sinä haluat kertoa?"
Magnets made of old teaspoons by Beloved.

Kotiin asti kulkeutui pari hauskoja lusikasta tehtyjä jääkappimagneetteja. Toivottavasti ainakin tuo "Tarttis tehrä" -magneetti on vahva, koska sen pitelemäksi kertyy todennäköisesti melkoinen määrä muistilappuja. Magneetit on taiteillut Beloved ja niitä saa tilattua myös omalla haluamallaan tekstillä.

Nämä tuolit kelpaisivat vaikka kaikki tänne heti:) Tuolin istuinosa on pyörivä, joten tuo sopisi työtuoliksi hyvin.
Tuned chairs by Vivero at Design Market. I would take every one of them right now:)

Kruunuhaasta matka jatkui Kaapelitehtaalle. Matkan varrella ehdin koluta läpi muutaman Siivouspäivän kirpputoripöydän ja mukaan tarttui pitkä musta leveähelmainen pellavahame 5 eurolla. Luonnonmukaista designia siis ja lisää löytyi Kaapelitehtaan Design Market -tapahtumasta. Kunhan vaan jotenkin mahtui sisälle, väkeä kun oli liikkeellä melkoisesti. Minua ilahduttivat erityisesti Viveron osastolta löytyneet tuunatut työtuolit, isoäidinneliöt ja vanhat farkut olivat löytäneet tiensä tännekin:) Tuoleja pääsee ihailemaan vielä tänään, samoin Wanhan Sataman Kädentaitomessut ovat avoinna klo 18 saakka.

********** 

Yesterday I had time to visit several events related on handicrafts and design. Here you can see something which inspired me especially. Hope it inspires you too!

Makoisa lehtikatsaus

Viikonloppu on hurahtanut kovassa pakkasessa. Mitä mainioin keli siis linnoittautua sisälle ja ompelukoneen ja lankojen ääreen. Varsinkin kun perjantain Tallinnan reissulta sitä lankaa on muutama kerä etsimässä tarkempaa sijoituspaikkaa:)  Täällä ovat viikonlopun aikana lennelleet lankakerien lisäksi Angry Birdsit, prinsessat ja lehmät. Kaikki  ovat joko tilaustöitä tai menossa lahjaksi, joten niistä tulee tarkemmin juttua sitten hiukan myöhemmin. Kämppä on kyllä sen näkönenkin, että jotain on tehty, kun levällään on kaikenlaista vaaleanpunaisesta tyllistä kangasväreihin ja vanhoihin farkunlahkeisiin.

Perjantaisen Tallinnan-reissun aikana oli postilaatkkoon kopsahtanut talven Novita-lehti ja sieltä löytyi heti ainakin kaksi mallia, joille löytyi jo sovelluskohde. Lapaset aloitin viime yönä ja niistä toinen on jo melkein valmiina, toinen löytynyt malli on taas hiukan pöllömpi idea, joka on tulossa lahjaksi.

Kuva: www.suurikasityo.fi

Käsityölehtien saralla viikko on ollutkin oikein antoisa, koska torstaina töistä kotiin palaavaa odotti helmikuun Suuri Käsityölehti. Torstai-iltana matkavalmisteluiden lomassa ehdin selata lehden pikaisesti läpi ja tänään olen sitä sitten oikein ajan kanssa lueskellut. Ompeluosiossa tarjolla on simppeleitä ja yksinkertaisia perusvaatteita sekä pehmeää ja lämmintä kevätvauvoille. Neulontaosastosta pisti silmään ruskea hiukan army-tyylinen neuletakki, samaa tyyliä oli esillä myös Novita-lehdessä. Lovikka-lapaset saivat sivutilaa myöskin molemmissa lehdissä. Näille keleille sopivasti esiteltiin myös taannoisen lapaskilpailun parhaimmistoa, joiden ohjeet löytyvät täältä.

Lehdessä oli myös junasukkien ohje ja tietoa Ylöjärven maanpuolustusnaisten kampanjasta neuloa kaikille vastasyntyneille ylöjärveläisille junasukat. Täältäkin lähtivät juuri parit junasukat ystäväpiirin talvivauvojen varpaita lämmittämään. Yhdet samalaiset sukat tein jo aiemmin veljen 1-vuotiaan Iivarin joulupakettiin. Noissa sukissa, sen lisäksi että ovat kuulemma malliltaan mahdottoman hyvät ja käytännölliset vauvan jalkaan, minua kiehtoo niihin liittyvä tarina. Sen ansiosta sukat eivät ole vain pelkät sukat ja ehkäpä siksi ne ovatkin niin suositut.

Kuva: www.suurikasityo.fi

Lehden herkullisimmat palat löytyivät Sisusta ja askartele -osasta. Finlaysonin Muffinssi-kankaasta oli tehty söpö essu ja kankaan painokuvioita käytetty hauskasti ystävänpäiväkorttien koristeena. Seuraavalta  sivulta tulivat vastaan virkatut prinsessakakut! Nam! Tosi syötävän näköisiä, vaikka tässä ne mitä ilmeisimmin oli tehty vain koristeeksi. Tuollaisenhan voisi virkata oikean kakkukuvun päälle ja käytössä oleva kakkukupu saisi ihan uusia ulottuvuuksia eikä kyseessä olisi pelkkä koriste.

Kuva: www.suurikasityo.fi

Sokerina pohjalla olivat virkatut Runebergintortut. Makoisaa Runeberginpäivää siis, löytyypä lautaselta sitten aitoja tai virkattuja herkkuja!

Uuden vuoden aloitus

Touhukasta uutta vuotta kaikille ja mukavaa päästä taas lukemaan, miten itse kunkin uusi vuosi on päässyt vauhtiin! Omalta osaltani vuosi käynnistyi etelänaapurin maisemissa komealla Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuoden päättävällä ilotulituksella. Sitä ennen ehdin saada pikasilmäyksen Tarton kaupungista. Aikaa tosin oli ihan liian vähän, mutta ainakin pari tärkeää tiedon tyyssijaa tuli nähtyä: yliopisto ja lähes upouusi, toukokuussa avattu tiedekeskus Ahhaa. Yliopiston päärakennuksen jouluvalaistus oli kyllä vertaansa vailla  - monellakin tavalla - kaikista matkan aikana nähdyistä valoista. Tosi kaunis, mutta ei tästä kyllä jäykkä, perinteinen ja akateeminen yliopisto tule mieleen, vaan ennemmikin jokin suuri teatteri tai ooppera.

Tiedekeskus taas kiinnosti minua ammatillisessa mielessä ja koska olin jo kesällä saanut käsiini kaksi vapaalippua AHHAA-keskukseen, oli nyt viimeinen hetki käyttää vuoden 2011 loppuun voimassa olleet liput. On aina kiva mennä johonkin sellaiseen julkiseen tilaan, joka on uusi. Arkkitehtuuri on yleensä hyvin nykyajan ja ihmisten ja toimintojen tarpeisiin mietittyä ja paikat hohtavat uutuuttaan. Aulassa huomio kiinnittyi ensimmäisenä hauskaan istuskelupenkkiin, joka ensisilmäyksellä näytti hyvinkin piikkiseltä ja muhkuraiselta, mutta joka tarkemman tarkastelun tuloksena oli lopulta onneksi ihan pehmeä. Materiaalina oli käytetty mm. huopaa, joista etualalla näkyvät punaiset ja vihreät pallot on tehty.

Tarton jälkeen matka jatkui Tallinnaan ja enkä sielläkään saanut pidettyä sormiani erossa huovasta tai sen esiasteista. Pienestä putiikista vanhasta kaupungista löytyi monta nöttöstä huovutusvillaa sekä muutama kerä täysvillaista lankaa. Keltainen villa pääsee varmaan ensimmäisenä työn alle, koska sen nappasin mukaan pääsiäisjuttuja ajatellen. Kyllä nuo kaupat ovat sellaisia aarreaittoja, että ellei ole hyviä ennakko-ostosuunnitelmia matkassa, niin matkaan tarttuu paljon suunnittelemattomia lankakeriä:)

Onneksi sentään matkalaukussa on olemassa oiva lisätilamahdollisuus: yhden laukun ympäri kulkevan vetoketjun kun avaa, niin johan tulee laukkuun lisää tilaa taas muutamalle lankakerälle tai kirjalle tai kankaalle. Eesti Käsitöö -puodista mukaan tarttui sen sijaan tällainen hyvin pieni tuliainen, tämä on lähinnä vinkiksi ja inspiraatioksi itselle tuleviin projekteihin. Rintaneulakiinnityksellä varustetulla kukkasella oli hintaa 4e, joka on kyllä hävyttömän vähän noin kauniista ja kohtalaisesti näpertämistä vaativasta korusta. Niinpä tämän tekijää ei voinut olla kannattamatta, ihastuin myös noihin luonnonläheisiin ja -värisiin materiaaleihin.

En minä joululomalla sentään ihan toimettomana ole ollut, vaikka netin ääreen en olekaan päässyt. Juuri ennen joulua ostamastani Arnen ja Carlosin Joulupallot -kirjasta on realisoitunut yksi kunnioitettavan kokoinen poropallo. Eli vaikken hitaana hämäläisenä ennen joulua puikkojani joulupallosoppaan ehtinytkään laittaa, niin ennen loppiaista sentään jotain sain aikaan sillä rintamalla:) Valkoinen lanka on kotona kehrättyä kerrattua villaa ja harmaa seiskaveikkaa. Hiukan oli langoilla paksuutta liikaa, koska pallon halkaisija on melkein 15 cm ja täytettä meni taatusti enemmän kuin ohjeeksi annettu 20 g. Valmis pallo on harjattu hiukan pörröiseksi. Tämän myötä saavat nyt joulujutut jäädä, tälle on luvassa kavereita ensi jouluna. Ohuemmat langat on ainakin jo hankittu:)

Sytykeruusut

Kauniita kananmunankennoista tehtyjä sytykeruusuja on näkynyt yhdessä ja toisessa blogissa. Idea on aivan mainio, kuka sen ikinä onkaan alunperin keksinyt. Niinpä minäkin, tarpeeksi ensin katseltuani - ja kananmunakennoja keräiltyäni - päätin ryhtyä kokeilemaan, kuinka paljon tässä hommassa sulaa talia päätyy muuallekin kuin ruusuihin.

Materiaalina minulla oli harmaita, vihreitä ja sinisiä pahvikennoja. Lisäksi tarvitaan talia kynttilöistä ja näppärät sormet, kattila joka ei ole ihan se talouden paras mahdollinen ja jonkinlaiset kuumaa talia ja vetta sietävät pihdit. Erinomaisen ohjeen löysin täältä.

 Ruusujen teko sujui pääasiassa juuri niin ruusuisesti kuin näiden suhteen kai yleensä on ollut tapana käydä. Muutama yllätyskin matkalle kuitenkin mahtui. Ensimmäiseen törmäsin kananmunakennojen kohdalla. Harmaissa kennoissa oli selkeät kupit, joihin ruusut oli helppo koota. Sinisistä ja vihreistä kennoista tulikin sitten vähän irtopainoksia, joista muutamien sisuskalut kävivät oikein kunnolla uimassa steariinissa., kun ruusu päätti hajota kesken kastetilaisuuden. Enpä ole koskaan aikaisemmin tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että kennot on muotoiltu eri tavalla.

Seuraava haaste oli tali. Ohjeen mukaan vesihaudepurkkiin laitetaan ensin vettä pohjalle ja tali sulaa veden pinnalle. Joo, helppoahan se olisi nähdä sulaneen talin määrä ja tietää koska kynttilöitä on syytä sulattaa lisää, jos tali olisi ollut jonkun väristä! Aoitin valkoisilla kynttilöillä ja talihan ei sulana ollutkaa valkoista vaan ihan väritöntä, joten aikalailla arpapeliksi meni talin määrän arviointi. Seuraavat kynttilät olivat punaisia, mutta eivät läpivärjättyjä, joten ihan tulipunaisia ruusuja en saanut aikaiseksi. Kastoin kaikki ruusut kahteen kertaan ja ripottelin päälle vähän hilettä.

Kolmas ihanuus tässä hommassa oli kattila. Sulatin kynttikät kattilassa vesihauteessa olevassa lasipurkissa, tarkoituksena välttyä isolta ja hankalalta tiskiltä. Totuus kuitenkin on, että talitusoperaation jälkeen talia oli roiskunut kiehuessa sekä kattilan reunojen sisäpuolelle tasaiseksi nauhaksi että valunut pitkin hellaa (sanomalehtisuojuksista huolimatta) ruusuja edestakaisin kattilassa olevaan purkkiin ja sieltä pois nostellessa. Niinpä kun ruusut olivat valmiina aivan mainioita ja niin nättejä että mahtaako niitä raaskia polttaa ensinkään, niin kattila ei totisesti ollut sitä.

 Summa summarum, ruusut onnistuivat hyvin ja näyttävät nätiltä ja kattilakin lähti puhtaaksi, joten näiden parissa kului lauantai-iltapäivä oikein rattoisasti. Ja kyllä näitä voi tehdä toistekin, kananmunankennojen keräys jatkuu:) Itsellä ei harmittavaa kyllä kerrostalossa ole mitään tulisijan tynkää, joten tässä näitä on paketillinen jos toinenkin valmiina lähteään uuteen kotiin viikonlopun myyjäisissä.

Persoonallisia lahjapaketteja

Olen tehnyt ensi viikonlopun myyntitapahtumaan mm. näitä korvakoruja. Myynnin kannalta niissä on haasteena esillepanon lisäksi pakkaus. Toki ne voi sujauttaa paperipussiin ja ne matkustavat varmasti aivan tyytyväisenä asiakkaan kotiin sillä tavallakin. Mutta entä jo korut ostetaan lahjaksi, onko paperipussi silloin kaunis ja persoonallinen lahjapakkaus?

Mielestäni ei. Niinpä aloin pähkäilemään, josko voisin tarjota korunostajille myös jonkun vaihtoehdon kirja- ja askartelukauppojen lahjapakkausten tilalle. Kun sitten törmäsin tähän ideaan wc-paperirullista tehdyistä pikkupaketeista, olin myyty. Saman tien alkoi ankara säästökuuri vessapaperirullien suhteen ja tällaisia sain aikaiseksi.

Erittäin selkeä ja havainnollinen ohje löytyy Annan aarteet -blogista. Kierrätyspaketteihin löytyivät materiaalit helposti kotoa: tyhjiä wc- tai talouspaperirullia, tapettia ja kaikenlaisia mielikuvituksen keksimiä koristeita. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin pakkausten päällystämiseen koristepapereiden sijaan vanhaa tapettia ja kiinnitin sen kaikista reunoistaan kaksipuolisella teipillä. Koristeet löytyivät askartelulaatikon uumenista.

Joten kyllä nyt kelpaa hankkia koruja joulupukin konttiin:)

Sunnuntaiaamun rauhaa

Kun tekee töitä arkisin ja pääasiassa siihen yleisimpään toimistotyöaikaan, niin harvemmin on sunnuntaiaamuna herätys kello 04.00. Tänään sellainen osui kuitenkin kohdalle, kiitos lentokenttäkyytiä kaipailleen ystävän.

Tällaisina aamuna pääseekin sitten  nauttia aivan erityisistä asioista. On uskomattoman hieno tunne, kun saa ajella kaikessa rauhassa ihan yksin isolla leveällä kolme- tai neljäkaistaisella tiellä. Samaisella tiellä ajaminen tiettyihin kellonaikoihin arkena voi olla hyvinkin kuluttavaa ja raivostuttavaa matelevan autojonon takia. Mutta nyt siellä ei liikkunut juuri kukaan aamulla ennen viittä. Tie oli kokonaan minun! No, olenhan siitä muutaman sepelikiven verran veronmaksajana maksanut, joten mielelläni nautin tiestä juuri tällä tavalla.

Sen lisäksi ettei tiellä liikkunut muutamaa taksia lukuunottamatta juuri ketään, vallitsi ihana pysähtynyt rauha muuallakin. Joitakin koiranulkoiluttajia lukuunottamatta ei kotipihassakaan ollut vielä liikkeellä lenkkeilijöitä tai muita kulkijoita, eikä aamun tyyntä hiljaisuutta rikkonut mikään muu kuin rannasta kuuluvat vesilintujen yksittäiset huudot.

Nautiskelin kaikessa rauhassa aamun lehden seurasta, kun satuin katsomaan ikkunasta ulos. Saman tien sinne oli lähdettävä itsekin, kamera kainaloon ja pihalle. Todella upea auringonnousu näkyi osittain jo ikkunasta, mutta vielä hienommalta se näytti kun pääsin rantaan. Sen muutaman minuutin aikana jonka kuvauspuuhissa vietin, ehtivät värit jo haalistua ja päivä valjeta.

Auringonlaskun värit tulevat ja menevät aamu toisensa jälkeen. Kauniit värit on talletettu myös tuohon yllä olevaan huopakukkaseen. Se on oma tuliaiseni itselleni taannoiselta Tallinnan reissulta. Tuo kukka lähti ikäänkuin malliksi, mukaan tarttui myös erivärisiä villoja, jotta noita voi tehdä paljon lisääv vaikka auringonnousun kaikissa väreissä:) Ne saavat kuitenkin hetken vielä odottaa, tämä päivä kuluu ompelukoneen äärellä. Leppoisaa sunnuntaita teille kaikille!

Tunnelmia Helsingin Kädentaitomessuilta

Aurinkoinen huopalaukku. Minna Suuronen Design

Helsingin Wanhan Sataman Kädentaitomessut houkuttelivat tänään monen upean käsityöntekijän lisäksi minut paikan päälle ihastelemaan suomalaista käsityöosaamista ja nauttimaan tunnelmasta. Wanha Satama sopii paikkana erinomaisesti käsityömessuille, koska se on tunnelmallinen ja kodikas verrattuna isoihin messuhalleihin.

Messuilla oli edustettuna monia lankataloja, erilaisia vaateita niin aikuisille kuin lapsillekin, kirjonta- ja käsityötarvikkeita moneen lähtöön, helmiä ja askartelutarvikkeita, kirjoja, lehtiä, puu- ja nahkatuotteita, keramiikkaa ja kierrätystä sekä paljon paljon muuta. Poimin kameralla muutamia parhaita paloja, jotka erityisesti sykähdyttivät minua.

INTOA Designin iloiset räsymattokassit ja hauskat farkkutossut saivat hymyilemään. Kyllä tuollaisen kassin kanssa olisi mukava lähteä työpäivän jälkeen ruokaostoksille tai vaikka kauniina kesäpäivänä rannalle. Tukevassa ja reilun kokoisessa kassissa kulkisi maitolitra jos toinenkin vaivattomasti kotiin tai pyyhe rannalle.

Farkkutossut edustavat myös kekseliästä materiaalien uusiokäyttöä. Kun itsekin olen farkuista askarrellut kaikenlaista, niin nämä kiinnittivät heti huomion. Iloisenvärinen froteevuori ja farkkujen tikkaukset ja muut yksityiskohdat antoivat tossuille pirteän ilmeen. Yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu myös muita farkuista jalostettuja tuotteita.

Kierrätysfilosofia ilmeni kauniisti myös MinDecon tuotteissa. Nämä olivat romuromantiikkaa parhaimmillaan:) Vanhat ruostuneet sakset ja muut keittiövälineet olivat tuunattuina saaneet uuden elämän, joka harmonisuudessaan sopii monenlaiseen sisustukseen. Huolellinen ja siisti käsityön jälki näiden esineiden ympärillä viimeisteli kokonaisuuden.

Messuilla tulee tarkasteltua myös itse tuottiden lisäksi niiden esillepanoa. Jokainen joskus käsitöitään myynyt tai lahjaksi vienyt on varmaan pähkäillyt enemmän tai vähemmän paketoinnin ja pakkaamisen kanssa. Tuotteen pakkaus ja esillepano vaikuttavat kuitenkin todella paljon siihen, minkälainen mielikuva tuotteesta ja sen tekijästä muodostuu. Messuilla myös tarjonta on niin valtavaa, että hieman erilaiset ratkaisut erottuvat hyvin edukseen.

T:mi Minna Udd-Kervinen valmistaa käsityönä neuletuotteita kasvivärjätystä villasta. Näppärät sukkakukkarot miellyttivät kovasti silmää, mutta erityisesti pidin tuotteien esillepanosta. Messuosaston seinää koristi kolmiulotteinen patjajousisto, johon kukkarot oli aseteltu näyttävästi. Pöydällä kukkarot miehittivät vanhan puisen perunalaatikon seinät. Sen lisäksi että esillepano oli kaunis, se sopi täydellisesti yhteen tuotteiden tunnelman kanssa ja kokonaisuus jäi erittäin positiivisena mieleen.

Todella tyylikäs ja ekologinen ratkaisu korvakorujen siistiin esillepanoon löytyi Tytti Aalto Designin pöydältä. Vai mitä sanotte näistä? Yleensä korvakorut kiinnitetään pahviin tai sujautetaan johonkin pieneen pussukkaan. Pahvista ne ennemmin tai myöhemmin yleensä irtoavat ja pussukoille kertyy helposti hintaa. Nämä kuorituista oksista sahatut kiekot, joihin korut on kiinnitetty, olivat aivan loistava ratkaisu. Lisäksi jokaiseen kiekkoon liittyy tarina, koska niillä on puina ollut erilaisia merkityksiä omistajalleen. Lisäksi korujen tekijä antoi vinkin, että puukiekosta voi askarrella kotona vielä vaikka avaimenperän itselleen, joten tämä pakkaustapa ei tuota myöskään turhaa, roskiin päätyvää materialia.

Sitten vielä sokerina - tai pitäisi varmaan sanoa että saippuana - pohjalla nämä makeat leivokset. Aah mitä ihanuuksia sekä näkö- että hajuaisitille vessan tai kylpyhuoneen piristykseksi! Herkkujen takaa löytyy The Soap Boutique ja onpa tosiaan hyvä, että nämä eivät ole syötäviä. Silmänruokaa sen sijaan riitti. Muuten olisi tullut syötyä ihan liian monta leivosta messukierroksen päätteeksi:)

Nyt mukaan tarttui maltillisesti yksi leivos sekä roppakaupalla hyvää mieltä ja tietysti muutama lankakerä:) Kädentaitomessuille ehtii tutustumaan vielä huomenna kello 10-17.