tiistai 31. tammikuuta 2012

Pakkaspäivän paras huivi


Kyllä nyt tarkenee! Lämpömittari on täällä etelässäkin huidellut aamuisin -15 asteen tuntumassa ja töihin lähtiessä on saanut kerrospukeutua parhaan taitonsa mukaan. Huivit ja pipot ovat olleet kovassa käytössä ja niinpä niitä tekeytyi pari lisää, kun tilausta kerran on.


Havittelin jo viime talvena jotakin kaunista ja lämmintä Novitan Crystal-langasta. Silloin vain olin niin hitaana hämäläisenä liikenteessä lankaostosteni kanssa, että kun vihdoin lopputalvesta pääsin lankahyllyille ostostelumielentilassa, ei lankaa saanut enää mistään. Tänä talvenakaan en ensimmäisten joukossa ollut lankaa hamstraamassa, mutta onneksi sitä tällä kertaa riitti mattimyöhäisillekin.


En oikeastaan ole paljettien suuri ystävä, en varsinkaan suurten paljettien. Mutta näköjään sen verran pieni sisäinen prinsessa pääsi valtaan täälläkin, että tämän langan kimallus jotenkin osui ja upposi. Värivalinnassa päädyin huurteiseen harmaaseen ja Novitan talvi 2011 lehti tarjoili oivallisen ohjeen pipoon ja tuubikauluriin. Olen pipoja tehnyt aiemmin muille, mutta tämä oli ensimmäinen ikinä itselleni tekemä pipo. Jotenkin on tuntunut, ettei muka millään osaa tehdä sen näköistä ja mallista, joka omaan päähän sopisi. Kummallista, koska se oma pää kuitenkin on aina se kaikista lähin sovittelupää:)


Pipossa on yhteensä 44 silmukkaa ja sukkapuikot nro 10. En tehnyt siitä ihan niin pitkää kuin ohjeessa neuvottiin, koska en halunnut roikkuvaa pipoa. Niinpä pipoon riitti juuri sopivasti yksi kerä lankaa. Huivi on silmukkamäärien osalta tehty ohjeen mukaan (108 silmukkaa ja pyöröt nro 12), mutta kolmen kerän sijasta tässä on lankaa vajaat neljä kerää. Halusin lämpimän ja muhkean huivin, jonka saa kiedottua kaulaan niin että joka välistä ei tuule sisään. Tästä tuli juurikin sellainen:)

Joten kyllä nyt kelpaa huomenna lähteä uhmaamaan pakkasta ja talvea ja nauttimaan samalla miljoonista ilmaisista timanteista, joita pakkanen on viskellyt pitkin hankia. Ja jos vielä saadaan nauttia auringosta samaan tapaan kuin tänäänkin, niin asusteineni olen kuulkaa vakava kilpailija noiden hankitimanttien kimmellykselle:)

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kelttien metsästystä pakkassäässä


En ole sentään tarttunut jalkajouseen ja lähtenyt kahlaamaan lumihangessa muinaisten kansojen perään. Sen sijaan olen täysin siemauksin nautiskellut ihanasta ulkoilusäästä auratuilla tai kovaksi tallotuilla ulkoilupoluilla ja -reiteillä.  Pakkasmittari näytti aamulla -12 astetta, joten hyvin tarkeni mennä lenkille.


Kelttien metsästys sen sijaan on ollut sekä suunnitelmallista että yllättävää. Kaikki alkoi siitä, kun isompien pakkaslukemien seurauksena kaivoin esiin jonakin menneenä vuonna Virosta ostamani paksun turkoosin kaulahuivin. Väri on ihana, mutta ei oikein sovi yhteen punaisten lapasten kanssa. Olin saanut viime syksyn SNY-kierroksella juurikin kaksi kerä samanväristä turkoosia paksua Fritidsgarn-lankaa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Halusin palmikkolapaset, koska sellaisia en omista ja netistä löytyikin lukuisia kauniita malleja, joista ihastuin varsinkin kelttipalmikoihin. Malleja tutkaillessani karu totuus kyllä paljastui melko pian. Tuo lanka taitaa olla liian paksua minkäänlaisiin lapaskokoisiin palmikoihin (50g=70m). Taitaisi niistä tulla melkoiset punkerot..

Kuva osoitteesta www.etsy.com
Niinpä piti tehdä suunnitelman muutos. Kun aivot olivat kääntyneet kelttiläiskuvioiden taajuudelle, päätin, että teen lapasista ihan tavalliset sileät ja kirjailen mustalla sopivia kuvioita valmiiden lapasten päälle. Sopivia sellaisia etsiskellessäni törmäsinkin Rogue-villatakkiin (Ravelry-linkki), joka on erittäin kauniisti toteutettu esimerkiksi täällä. Olin hetkessä myyty. Tuollainen pitää saada! Maksullinen ohje on julkaistu vuonna 2004 ja ensin näytti siltä, että olen ihastukseni kanssa auttamattomasti noin kahdeksan vuotta myöhässä. Ohjeella oli tehty lukuisia villatakki- ja paitaversioita, mutta jokainen ohjeen tilaussivulle vievä linkki tuotti error-ilmoituksen. Voi surkeus! Olen vähän huono tekemään villapaidankokoisia neuletöitä tai ainakin huono saamaan niitä valmiiksi. Ja sitten kun kerrankin löydän sellaisen ohjeen, että tuo voisi valmistuakin, niin ohjetta ei saakaan mistään.

Onnekseni sitten aiheeseen liittyvillä sivuilla pyöriessäni löysin tiedon, että ohje löytyy nykyään Ravelrystä ja niinpä olen nyt tilannut ihka ensimmäisen maksullisen neuleohjeen ja samalla ensimmäisen englanninkielisen. Ensi perjantain Viron lankamatkan ostoslista siis kasvoi heti Roguen langoilla:)


Sitten siirrytään metsästyksessä noista pehmeistä panoksista vähän kovempiin materiaaleihin. Yllätyksen  kelttijahtiin toivat perjantaina ja lauantaina Helsingin messukeskuksessa vietetyt Educa-messut. Olin siellä kaksi päivää töissä ja siinä sivussa hiukan ehdin kierrellä ja katsella muidenkin osastoja. Messut ovat opettajille suunnatut opetusalan tarjontaa, materiaaleja ja vlineitä esittelevä tapahtuma, joten yllätys oli melkoinen, kun törmäsin Kelttikorujen osastoon. Yllätys oli myös oikein miellyttävä, koska olen ollut löyhässä suhteessa noihin koruihin jostain 2000-luvun alusta saakka, jolloin ostin ensimmäisen kaulakoruni muistaakseni Turun Taiteiden yöstä. Sen jälkeen olen asioinut Kelttikorujen myyntikojulla useammissakin tapahtumissa säännöllisen epäsäännöllisesti ja myös hukannut kaksista korvakoruista sen toisen parin. Niinpä ei ehkä ole ihan täysi yllätys, että mukaan lähtivät tälläkin kertaa korvakorut. Lughin kehrä, valon ja käsityöläisten jumala. Eihän näitä yksinkertaisesti voinut jättää ostamatta:) Settiin kuuluu myös samaa sarjaa oleva riipus.


Niinpä viikonlopun kelttimetsästys kääntyi ikäänkuin hiukan päälaelleen. Tässä ei nyt käynyt ihan niin kuin siinä sadussa, jossa ensin piti ommella takki ja monien vaiheiden jälkeen lopulta tulikin kukkaro. Tässä kävi vähän toisin päin. Lapassuunnitelmasta (= pieni ja nopeasti valmistuva työ) ja valmiina olevista langoista päädyttiin villatakin (= iso ja paljon hermoja ja aikaa vievä työ) ostettuun ohjeeseen ja lankavaraston kasvattamiseen. Toivottavasti ne langat muotoutuvat villatakiksi pikavauhtia, ainakin on motivaatiota heilutella puikkoja ahkerasti jos pakkasmittarin lukemat pysyvät tämänpäiväisten asteiden nurkilla. Ja kyllä niitä lapasiakin silti tarvitaan, eli niiden tarkempi suunnittelu jatkuu edelleen. Ollaan siis ikäänkuin takaisin alussa, samassa pisteessä mistä lähdin liikenteeseen:)


torstai 26. tammikuuta 2012

Jonkun toinen Revontulihuivi


Ensimmäinen Revontulihuivini näkyy valmistuneen lokakuussa. Ja vaikka silloin oli suuret suunnitelmat seuraavan huivin puikoille hyppäämisestä, niin väliin on ängennyt yhtä toista ja muutama viikko sitten vasta sain toisen huivin puikoille. Tässä mentiin sitten tuosta ensimmäisestä harjoituskappaleesta poiketen jo kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli ohje tietysti Ullasta ja langaksi vironvillaa, joka viriteltiin puikoille 5.5.


Noh. Lopputuloksesta tuli aika suuri. Viimeksi olin näköjään haikaillut suuremman kääriytymishuivin perään ja sellainen tämä nimenomaan nyt on. Sitä saa mitä tilaa:) Pitää varmaan vielä harjoitella se kolmaskin kappale ennen kuin voi sanoa olevansa edes jonkun tason huivintekijä, kun tuntuu että tässä oli hiukan liian suuret puikot. Tai sitten mulla on vaan löysä käsiala. Mikä ei kyllä ihan heti kuulosta tutulta, kun muistelen ala-asteen käsitöissä tekemiäni lapasia, jotka hädintuskin sai kiskottua käsiin, jos sormet olivat jotenkin päällikkäin:)


Mutta ei se mitään, iso huivi lämmittää mukavasti talvitakin päällä ja siitä riittää sekä kaulaan että hartioille. Lisäksi tuo punainen väri on aivan ihana ja heti kun vyyhtiin tartuin, oli ajatuksena tehdä siitä jotain itselle. Tämä on ollut jo yhden päivän käytössäkin ja hyvin toimii. Eli kyllä piristyy, kun vaan näkeekin tuon värin:)


Olen monesti ihmetellyt, että kun näitä Revontulia loistaa täällä blogimaailmassa toinen toistaan kauneimmissa väreissä, niin en ole nähnyt tämmöistä huivia elävässä elämässä muuta kuin yhden ihmisen harteilla! En oikein jaksa uskoa että nämä olisivat kaappien täytteeksikään päätyneet. Tai sitten ne kaikki Revontulten tekijät olette ja näytte muualla kuin pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, joissa minulla useimmiten on aikaa huomata kanssamatkustajien päällä matkustavia mielenkiintoisia vaatteita tai asusteita.


No tämä ainakin lähtee sinne liikennevälineisiin taas heti huomenna ja piristävää punaista tarvitaankin, koska edessä on viikonlopun työrupeama messuilla.


maanantai 23. tammikuuta 2012

Maksupäätteen uusi koti


Farkut ovat pyörineet ompelukoneessa ja tällä kertaa niistä tuli maksupääteelle uusi koti. Edellisen postauksen rusettifarkut ovat kyllä vielä ehjät:) Itse en tuommoista värkkiä omista, tämä oli tilaustyö. Joten ehkäpä tämmöisen voi joskus bongata tuolta liikenteestä.


Tämä on kooltaan vähän suurempi kuin nuo perusFlootat, vetoketjun pituus on 20 cm. Muuten kaava on samanlainen. Pussukka on kokonaan vuoritettu ja koska maksupäätteellä pitää olla matkustettaessa pehmeät oltavat, on vuorin ja päälikankaan välissä ohut superlonilevy. Olen littanan rullan ohutta vaaleanpunaista superlon-levyä saanut joskus kotoa äitin varastoista ja se on osoittautunut varsin näppäräksi tukevoittajaksi monessa paikassa. Toivottavasti sellaista löytyy jostain lisää, sitten kun tuo olemassaoleva nyytti loppuu. Etolasta ehkä?


Pussukan vuorisaumat on huoliteltu ohuella mustalla vinokaitaleella, jotta pussukka on sisältä siisti. Niinpä tämän voi kääntää vaikka ympäri ja ainut mikä kavaltaa, että on kyse nurjasta puolesta, on tuo väärinpäin oleva vetoketju! Jokseenkin paksut noista saumoista kyllä tuli kun siellä on farkkua, vuorikangasta ja superlonia sekä vinokaitaletta, joten muutama neula tässä touhussa katkesi. Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen ja tästä innostuneena jos vaikka saisin ittellenikin vihdoin tehtyä meikkipussin mittojen mukaan.


perjantai 20. tammikuuta 2012

(Kirppari)muodin huipulla


Tänään kävin pyörähtämässä Matkamessuilla ja piiitkästä aikaa myös kirpputorilla. Kevään SNY-kierroksellekin lähdin taas mukaan. Matkamessuvisiitti oli ohjelmassa enemmänkin työn puolesta ja siinä ihmispaljoudessa ahdistui aika nopeasti. Mukaan ei tarttunutkaan muuta kuin Joensuun Herkkuleipomon mainiota ruislimppua, mutta kirpputori sen sjaan osoittautui jälleen kerran antoisaksi matkakohteeksi, vaikkei se matkamessujen vinkkivalikoimassa ollutkaan.


 Tämä yksi suosikkimatkakohteistani sijaitsee Kaivopuiston rannassa, joten kyllä siinä voi julkisten liikennevälineiden viidakossa  jopa eksyä, kun kotoa Lauttasaaresta tuonne lähtee. Ratikan tasaisessa kyydissä pääsin mukavasti oikeisiin maisemiin ja perillä odotti edellisiltä matkoilta tuttu Kaivarin Kanuuna. 


Tavoitteena oli ensi sijassa löytää nätisti koristeltuja lasten farkkuja yhdet tai kahdet. Kummitytön joulupakettiin lähti tämä laukku ja kun perheeseen kuuluu pari muutakin neitokaista, niin nyt myös laukkuja tarvittaisiin isojen riitojen välttämiseksi pari lisää. Siispä materiaalimatkalle. Pieniä farkkuja ei löytynyt, mutta yhdet vähän suuremmat, niin herkullisen tyttömäisillä koristuksilla, että noista ylempien kuvien housuista muotoutuu kassi tuota pikaa.


Muut löydöt näyttävätkin väriympyrällä suhteellisen turkoosinmustilta. Mukavan ryppyinen pellavatunika taisi olla koko kasan kallein yksittäinen vaate, 7e. Sen kaverina näkyy tässä musta Espritin hame, joka lähti mukaan kolmella eurolla.


Asiallisia ja virallisia työpäiviä varten istui mainiosti tämä frakkityylinen jakku, sillä oli hintaa myös kolme euroa. Viehätyin erityisesti kauniin violetista vuorista joka ei tässä nyt näy eikä päälläkään, mutta joka tuo ihmeesti pientä sisäistä säihkettä muuten niin säntilliseen ja viralliseen vaatteeseen.


Musta on tyylikäs moneen tilanteeseen, vaikka joskus kuulinkin erään meikkikutsujen pitäjän sanovan, että suomalaisten ei pitäisi käyttää mustia vaatteita ollenkaan. No, ei tarvitse kuin pitää silmät auki aamun työmatkaliikenteessä rautatieasemalla ja hyvin äkkiä käy selväksi, että tuosta suurin osa suomalaisista ei ole samaa mieltä. Niinpä niitä mustia vaatteita tuppaa kertymään kaappiin. Ne kun sopivat niin kätevästi kaikkien värien kanssa ja hoikentavat ja ties mitä muuta vielä. Niinpä tämmöinen Zaran juhlapaita siirtyi kirpparitangolta 1,5 eurolla minun vaatetangolleni tänne kotiin.


Päivän värit yhdistyvätkin sitten tässä bolerossa, jonka otin oikeastaan ensisijassa tuon kauniin turkoosin kirjontakuvion takia. Tämä on kyllä päällekin ihan sopiva, mutta jos jostain syystä käy niin että sille ei annetakaan baanallaoloaikaa, niin tuosta voi aina askarrella jotain muuta.

Ompelukone on tullut huollosta, uutta materiaalia on käden ulottuvilla ja viikonloppu on edessä, joten eiköhän näillä realiteeteilla pysty aika äkkiä laskemaan mitä aion tehdä viikonloppuna:) Mukavaa ja rentouttavaa sellaista itse kullekin ja suurkiitokset edellisen postauksen villasukka- ja tolppakommenteista, niin hymyilytti täällä kun niitä luin! Tervetuloa myös uusille lukijoille!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Pakkassään pitsisukat


Viikonlopun ahkeroinnin seurauksena valmistuivat yhdet UFO-sukat, jee! On se kummaa, miten jotkut työt yleensä edes ilman mitään kovin järkevää selitystä jäävät kaappiin tai laatikkoon pyörimään eivätkä tahdo valmistua sitten millään. Näiden sukkien luvattoman pitkään keskeneräisyyteen oli kylllä ihan olemassa syykin, joulunaika tunki neulomuksineen ja muine projekteineen edelle ja nämä saivat jäädä ufoutumaan. Olivathan kyseessä vain itselle tulevat sukat, joten niillä ei ollut kiire pukinkonttiin eikä myyjäispöydälle. Ja kun ei villasukkakelejäkään kuulunut, niin sukkamotivaatio oli hautautunut sinne samaan laatikkoon näiden tekeleiden kanssa.


Näiden sukkien ensimmäinen varsi on vilahtanut täällä blogissa jo joskus niin kauan sitten, että siihen tekstiin en taida kehdata laittaa linkkiä ollenkaan. Nyt voin sentään esitellä jo kaksi valmista sukkaa. Ei se vaatinut kuin yhden sunnuntai-iltapäivän rypistyksen ja pari työmatkaa edestakaisin ja viimeistelyn illalla kotona, niin sukat pääsivät valmiiden kategoriaan.


Nämä ovat toiset tällä mallilla tehdyt, ensimmäiset olivat marjapuuronpunaiset. Ja varmaan teen vielä kolmannetkin, tämä on mukavan simppeli ja kaunis malli. Nämä on noista ensimmäisistä poiketen tehty orjallisesti Novitan syksy 2011 -lehdessä olleen ohjeen mukaan lankaa ja puikkoja myöten. Lankana on seiskaveikan raitalanka ja puikkojen numero varren joustinneuleessa 3 ja muuten 4. Vähän näistä tuli kyllä löysät, vaikka ohjeessa väitettiin 39 numeroiselle jalalle sopivaksi. No pääasia että pysyvät ylhäällä ja lämmittävät jalkoja hameen kaverina.

Näillä saa oikein nätit ja sorjat sääret.


Tai sitten jotain ihan muuta! Katsokaapa vaikka itse:D Täällä räkätettiin kuvaajana toimineen miehen kanssa ihan kippurassa näille tolppajaloille.


Lopputulos on kuitenkin kaikista hassuista kuvakulmista huolimatta ehdottomasti plussan puolella, lämpömittari sen sijaan pysyy toivottavasti pakkasella ja sukille tulee paljon käyttöä.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Suklaakakku maanantain piristykseksi


Maanantailla on ainakin stereotyyppisesti tapana lähteä vähän nihkeästi käyntiin ja olla se viikon pahin päivä. Niinpä maanantai voisi sisältää yllättävää glamouria vaikka tämän superhelpon suklaakakun muodossa. Tutustuin tähän työskennellessäni aikoinaan museolla. Siellä piti olla kahviossa sellaisia reseptejä, joiden toteuttamisesta kesätyöntekijätkin selvisivät ilman suurempia katastrofeja ja oli tämä yksi niistä.


Museotätinä olemisesta ja mahdollisesti leivontataidottomien kesätyöntekijöiden kaitsemisesta on kulunut jo aika paljon aikaa, mutta tämän kakun resepti kulkee matkassa edelleen ja on ahkerassa käytössä. Tätä varten ei tarvitse muuta kuin keittää hiukan runsaampi kannullinen kahvia ja muut aineet löytyvät suurella todennäköisyydellä kaapin kätköistä. Koska sitä suklaatakaan ei oikeasti tarvita, vaikka nimi ja maku hyvin suklaisia ovatkin. Kokeilkaapa vaikka maanantain kunniaksi:)

Superhelppo suklaakakku

3 dl      sokeria
2,5 dl   vehnäjauhoja
2 tl       leivinjauhetta
1 tl       vanilliinisokeria
3 rkl     kaakaojauhetta
150 g   sulatettua margariinia
2           kananmunaa
1,5 dl   kuumaa vahvaa kahvia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivien aineiden joukkoon sulatettu margariini, kananmunat ja kuuma kahvi. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada korppujauhotettuun (rengas)vuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa. Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kera:)

Olen tehnyt tätä niin perinteisellä kuivakakkutyylillä rengasvuokaan kuin sitten tuohon Confetin tähtivuokaankin. Tämä yksilö on koristeltu Bake & Party -liikkeestä löytyneillä lumitähtirakeilla ja tomusokerilla. Lumista siis, kuten täällä ikkunan ulkopuolellakin. Maukasta maanantaita ja mukavaa viikon alkua!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Salomoninsolmuja huivissa


Yön aikana on satanut kevyttä pakkalunta ja merikin alkaa rantakaistaleelta olla jo jäässä. Mittari on pudonnut reilut kuusi astetta pakkasen puolelle ja maisemaa valaisee pieni auringonsäde. Mukava pakkaspäivä ja täydellisen harmoninen maisema, kun ikkunasta katselen ulos. Jotain lämpöä tuo kuitenkin kaipaa ja siihen apulöytyy näistä samaan värimaailmaan sopivista, pehmeän hahtuvaisista salomoninsolmuhuiveista.


 Huivit on tehty jo ennen joulua ja ne lähtivät mikä minnekin. Näiden kuvien mustan ja harmaan huivin lisäksi kokoelmaan kuului myös luonnonvalkoinen, josta näköjään olen unohtanut napata kuvan ennen sen matkaa suureen maailmaan. Kaikki huivit on tehty Novitan Rose Mohair -langasta ja lankaa kului yksi kerä jokaiseen huiviin. Ensin tein salomoninsolmuja niin pitkälle, että lankaa oli jäljellä vajaa 10 m. Tuohon loppuhäntään pujottelin helmiä ja virkkasin reunukseksi helmikoristeiset lenkit. Jotenkin näistä tuli tälla tavalla kevyemmät, kuin jos olisin tehnyt huiviin hapsut.


Oli jokseenkin hankala löytää niin isoreikäisiä mutta kuitenkin muuten kooltaan aika pieniä helmiä, joiden läpi mahtuu pujottamaan kaksinkertaisen villalangan. Näiden huivien reunushelmet on löydetty sekä Sinooperista että Tallinnasta.

Tänään ei koukulla ole salomoninsolmuja, vaan aion nautiskella viikon parhaasta päivästä ulkoilun lisäksi mm. Revontulihuivitekeleen hyvässä seurassa:)


torstai 12. tammikuuta 2012

Helmiponcho


Huomenna on mukava päivä, koska on perjantai ja tiedossa on viikonloppu ilman täyteen tungettua ohjelmaa. Viime sunnuntaikin oli varsin kiva päivä, koska silloin sain valmiiksi kaksi työtä, joista molemmat olivat olleet työn alla jo pitempään. Toinen niistä on edellisen postauksen onteloneulekaulahuivi, ja toinen näkyy tässä.


 Tämä poncho oli tilaustyö eräälle kollegalle. Malli ja lanka ovat samoja kuin täällä, mutta toiveissa oli lyhyempi versio. Siinäpä olikin sitten miettimistä, että mikä olisi oikea silmukkaluku, koska valmis vaate venyy päällä aika tavalla johtuen isosta puikkokoosta. Tätä lähdin tekemään 6,5 numeron puikoilla ja silmukoita oli yhteenä 44, reilusti vähemmän kuin edellisessä kappaleessa. Monet kerrat neulomisen aikana ponchokappale näytti siltä, että se menee purkuun koska on ihan liian kapea. Sovitusnuken päälle kokeilin puolivalmista kaitaletta minkä toisessa päässä vielä roikkui puikko ja yritin venytellä sitä vastaamaan normaalia käyttöä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että purkuhommiin ei ainakaan suinpäin tarvitse ryhtyä ja tein suorakaiteen valmiiksi.

Lopputulos näyttääkin varsin sopivaiselta, paljon enemmän alkuperäisen mallin näköiseltä kuin ensimmäinen tällä mallilla tehty poncho. Mustaa Gjestalin Perle -lankaa tähän meni yhteensä 4 kerää eli 100g. Olkapään hopeakukat apinoivat myöskin edeltäjiään. 

Tuolla langalla on ollut kovasti kysyntää ja varaston kasvattamisen toivossa käväisin myös Oulunkylän Lankamaailman alennusmyynnissä alkuviikosta. Viime vuonna kun löysin nämä kerät sieltä tuntuvalla alennuksella, mutta nyt ei löytynyt näitä eikä ihme kyllä juuri paljon mitään muutakaan. Lankakaupassakin voi siis asioida ilman, että sieltä tulee kahden ison muovikassin kanssa ulos:) No eipä ole hätää, kotona kyllä riittää lankoja siitä huolimatta ja uusia töitä on jo puikoilla ja melkein valmiita päättelyvaiheessa, joten lankatarinat jatkuvat tulevaisuudessakin.


maanantai 9. tammikuuta 2012

Miehen kaulahuivi


Lämpömittari näyttää kunnon pakkaslukemia, silloin tarvitaan ehdottomasti lämmintä kaulahuivia. Tällainen piti löytyä siipan joulupaketista, mutta erinäisten mutkien takia se valmistuikin vähän jälkijunassa. Juna ei onneksi tällä kertaa talvikeleistä huolimattakaan ollut kovin paljon myöhässä, vaan huivi valmistui juuri sopivasti pakkasten alettua.


 Siipan toiveissa oli pystyraidallinen huivi ja väreinä musta, harmaa ja punainen. Tuo toive tuli joulupukin korviin oikeastaan jo vuoden 2010 jouluksi, mutta silloin en hävettävää kyllä ehtinyt kuin ostaa langat, nyt sentään sain huivin jo jonkunlaiseen alkuun ennen joulua:) Lopulta taisi olla vaan ihan hyvä, että aloitus viivästyi, koska pystyraitojen toteuttaminen, niin yksinkertaisia kuin ne kuviona ovatkin, aiheutti tiukkaa pohdintaa. Pähkäsin pitkään, miten raidat saisin siisteimmin tehtyä, koska mielestäni normalissa edestakaisneuleessa langanvaihtokohdasta ei saa siistiä, jos lanka vaihtuu joka kerroksella samassa kohdassa.


Jossain vaiheessa törmäsin Ullassa onteloneuleena neulottuun kaulahuiviin ja silloin keksin, että pystyraidathan saisi sillä tyylillä tosi siististi huiviin. Googlen avustuksella löysin hyviä vinkkejä onteloneuleeseen monesta muustakin blogista (joita en nyt tietenkään enää löydä), joten eikun kokeilemaan. Se selkeä Ullan onteloneuleohje löytyy täältä.

Edit 11.1.2012: Se ohje, mitä en tätä kirjoittaessa millään löytänyt tuli vastaani nyt, joten hyvin paljon apuja onteloneuleen sielunelämän kartoitukseen sain Lankapirtistä.


Monien onteloneuletta tehneiden kokemukset kertoivat, että neuleesta tulee vähän tavallista löysempää. Tavoitteena oli siisti ja tiivis pinta, ei mitään muhkeaa jättisilmukkahuivia, joten tartuin 2,5 numeron puikkoihin. Lankana on Vikingin Vilma, joten tällä yhdistelmällä tikutteluun kului yllättävän paljon aikaa.
Sen lisäksi että puikot olivat pienet, huivin värit musta ja tumma grafiitinharmaa olivat niin lähellä toisiaan, että tämän tekeminen vaati tosi hyvän valon. Niinpä tämä ei ollenkaan edistynyt niinä aamuina jolloin siippa nukkui pitempään kuin minä, kun en viittinyt täydessä valaistuksessa ruveta puuhaamaan. Tosin kyllä tähän sitten aikalailla jäi koukkuun kun työ eteni ja tekniikka oli tuttu, sitten sitä istui mielellään pitempäänkin ja antoi langan ja silmukoiden virrata lähes meditatiivisesti puikolta toiselle, kerrokselta toiselle.


Sopivan pituuden selvittämiseksi olin mitannut siipan entisen kaulahuivin ja päätynyt tulokseen, että suunnilleen minun itseni pituinen huivi pitäisi tehdä. Musta-harmaan pohjan päälle on punainen raita tehty ketjupistoilla ja se on vain toisella puolella. Niinpä huivin puolet ovatkin keskenään aikalailla erinäköiset ja kaulaan kiedottuna tällä on monenlaisia ilmeitä sen mukaan kumpi puoli on enemmän näkyvissä.  Ensin kokeilin tuon tehosteraidan tekooon silmukoiden jäljittelyä, mutta se ei näyttänyt ollekaan nätiltä, joten ketjupistot pelastivat tilanteen. Nyt mieli on hyvä, kun huivi on vihdoin valmis ja tänään jo ensimmäistä päivää käytössä ollut ja hyväksi havaittu:)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Tunnustuksia talvisäässä


Kiitokset Lilalle ja Teijalle ihanista tunnustuksista, nämä lämmittävät aina mieltä! Ja iso kiitos myös yläkertaan siitä, että tänne etelään saatiin vihdoin lunta ja sen myötä rentouttavan kauniit ulkoilumaisemat. Merenrannan lumipipon saaneet kaislat ovat kuin kesäistä tupasvillaa.


Tämä tunnustus löysikin tänne tiensä nyt ensi kertaa ja niinpä tässä ollaan tunnustusvelvollisia seuraavista asioista:

Lempiväri: Kaikki käy, kunhan se on punaista:)
Lempieläin: Omana kotieläimenä enimmin on kokeusta kissasta, joten sen hyvät (ja huonot) ominaisuudet tunnen parhaiten. Piste siis sinne.
Lempinumero: Jonkun horoskoopin mukaan minun lempinumero olisi vitonen, joten ollaan samaa mieltä sen kanssa.
Paras alkoholiton juoma: Taidan olla oikea kivennäisvesiholisti.. Soodajuomalaitetta en omista, mutta kaupasta kanniskellaan kotiin kyllä aikamoinen määrä kivennäisvesipulloja. Ja ihan natural-makuna, niistä maustetuista en niin välitä.
Facebook vai Twitter: Jos jompikumpi pitää valita, niin kallistun Facebookin puoleen. Sen tunnen sentään edes jotenkin, tuosta toisesta ei juuri ole mitään sanottavaa.
Intohimoni: Kaikenlainen käsillä tekeminen, tarkka suunnitteleminen ja kauniit asiat. Jos kädet jostain syystä liikakäytön seurauksena lakkaisivat toimimasta, olisin varmasti intohimoinen lukija.
Lahjojen antaminen vai saaminen: Sopivien ja juuri vastaanottajalle mieluisten  lahjojen miettiminen on yleensä ennemmin mielenkiintoista ja jännittävää kuin stressaavaa. Toki niitä on kiva saadakin, mutta taitaa silti tuo antaminen voittaa niukasti.
Mieleisin kuvio tai muoto: Tykkään ennemmin pyöreistä kuin kulmikkaista muodoista, poikkeuksen muodostaa tähti. Kelttikuvioihin ja -kiemuroihin olen suorastaan ihastunut.
Paras päivä viikossa: Eiköhän se ole lauantai. Silloin on yleensä aina vielä yksi vapaapäivä edessä ja mahdollisuudet tehdä melkein mitä vaan.
Lempikukka: Auringonkukka

Kiitokset vielä HuuHaaPuuHaa-blogiin ja tervetuloa Teija uudeksi lukijaksi! Tämä lienee jo aika ahkerasti kiertänytkin, joten lähetän tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin Saralle, koska hän tarjoaa monenlaista suloista katseltavaa, sekä ihka uudelle tuttavuudelle Marille, koska koukutuin Somasti-blogin touhuihin ja tunnelmaan heti ensilukemalla.


Tämän toisen tunnustuksen vastaanottaminen ei tainnut mitään erityisiä tunnustuksia tai paljastuksia edellyttääkään. Kiitokset tästä kuuluvat Lilan luomuksiin. Tämän saa tästä napata mukaansa jokainen, joka tunnustaa viettävänsä lauantai-iltaa tämän samaisen televisio-ohjelman seurassa: pikapuoliin alan katselemaan parhaan viikonpäivän eli lauantain lempiohjelmaa Avaraa luontoa, kuten mummot ikään:) Televisioseuralaiseksi otan Siipan joululahjakaulahuivitekeleen, jota loppiaispukkikaan ei harmikseni vielä tuonut, vaan josta uupuu noin 20-30 cm.


Kaulaliinalle voi pian olla ihan kunnon käyttöäkin, jos se oikea talvi vihdoin tämän päivän lumien mukana olisi tullut tänne eteläänkin. Kun tämä lumi-ihme laskeutui tänne semmoisena päivänä, että sitä oli mahdollisuus valoisaan aikaan päästä kuvaamaan, niin kamera lähti lenkkikaveriksi. Monenlaisia kauniita asioita muutama sentti lunta ja pikku pakkanen saavatkin aikaan.


Meri ei ole vielä jäässä, mutta kovasti se yrittää. Pinnassa näkyi ohuenohuita hauraita jäälauttoja kellumassa vieri vieressä. Näille jäille ei parane vielä uskaltautua, mutta toivottavasti ne tänä talvena vielä kestävät ulkoilijaakin. Rentouttavaa viikonloppua!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Vetoketjukorvakorut


Uuden vuoden reissaaminen, töihinpaluu loman jälkeen ja Suuren Käsityölehden viime vuoden viimeisen numeron ilmestyminen jo marraskuussa olivat tehokkaasti tehneet sen, että en muistanut odottaa lehteä ollenkaan näin tammikuun alussa. Siksi olikin oikein mukava yllätys, kun töistä tullessa löysin sen saapuneesta postista.

Kuva: www.suurikasityolehti.fi
 Lehden yhtenä teemana oli kierrätys ja ekologisuus ja Trendi-palsta oli koottu aiheella Silkkaa roskaa. Jutusta bongasin heti ohjeen vetoketjuista taiteiltuihin korvakoruihin. Kun joululomalla olin saanut äidiltä pari pitkää, puretuista vaatteista talteenotettua vetoketjua, niin eikun kokeilemaan saman tien.


 Ketjut olivat takkiketjun vahvuisia ja aluksi epäilinkin, josko ovat liian paksuja näihin luomuksiin. Ohjeen mukaan ketjua tarvittiin 40 cm, mutta selvisin kyllä vajaa 10 cm lyhyemmällä pätkällä. Solmiessa ketjua on hyvä kyllä olla mielummin hiukan liikaa kuin liian vähän, ylimääräiset päät on helppo leikata lopuksi pois.


 Ensin harjoittelin solmun tekoa paksuun juuttinaruun. Näyttää ihan näppärältä näinkin, tästä voisi tehdä vaikka avaimenperän. Samoja solmukoruja saisi väänneltyä kierrätyshenkeen vaikka värikkäistä sähköjohdoista tai paperinarusta. Ainut hankaluus tässä oli, että kun oli saanut yhden tasaisen ja kauniin korun aikaiseksi, piti osata tehdä vielä toinen, ellei nyt ihan samanlainen niin mielellään ainakin samankokoinen:)

Kuva: www.suurikasityolehti.fi
 Tammikuun Suuri Käsityölehti tarjosi monenlaista muutakin mielenkiintoista luettavaa. Esittelyssä oli mm. ekoiluteemaan sopien Sanna Vatasen uutuuskirja Neulo. Virkkaa. Kirjo Ekolangasta! Samainen kirja on Juju-kirjakerhon kuukaudenkirjana ja sen verran heräsi mielenkiinto, että pitää kyllä käväistä WSOY:n kaupassa kurkkaamassa, mikä tuo on kirjojaan. Villasukkapäivän viettoon kannustettiin mm. esittelemällä lehden villasukkakilpailun parhaimmistoa. Sieltä löytyvät mm. sukat, joissa on tasku avaimia varten käsilaukuttomille villasukkailijoille. Lisäksi lehti houkutteli myös mm. ompelemaan morsiuspuvun tai kutomaan ja virkkaamaan saunatekstiileitä. Näin vuoden alkajaisiksi ja kaikkien hyvien liikuntapäätösten kunniaksi ei oltu unohdettu myöskään meitä "Säännöllinen liikuntaharrastus alkaa nyt" -ihmisiä, koska tarjolla on hauskoja ohjeita vaatteisiin niin zumbatunnille, lautailuun kuin joogaankin. Ristipistellyt Arabian kannut herättivät myös pinetä syyhytystä pitkään levossa olleisiin ristipistosormiin.

Reippaillaan siis tänäkin vuonna, sekä pihalla kävelysauvojen että sisällä puikkojen ja koukkujen seurassa:)