keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Muuttokuormassa kahvia ja pahvia?


Muuttopäivä ja pakkaamisen finaali lähestyvät. Perjantaiksi on varattu pakettiauto. Varastoihin kätkeytyy yllättäviä määriä tavaraa ja pakkauksen yhteydessä vastaan onkin tullut mm. seuraavanlaisia asioita: tyhjiä kahvipusseja, tyhjiä pahvisia kananmunankennoja, tyhjiä karkkipusseja, kauniitä tyhjiä rasioita ja putkiloita sekä lasipurkkeja. 

Pakkausstressin kourissa tuntuu järjettömältä lähteä pakkaamaan jotain erivärisiä tyhjiä munakennoja vain siksi, että niistä on kiva joskus askarrella jotain. Kaikenlaisen "roskan" kerääminen materiaalitarkoituksessa sotii tässä kohtaa todella paljon sitä vastaan, että muuton yhteydessä tarpeeton tavara pitäisi heittää pois. Useimmille tyhjät kananmunankennot kyllä ovat tarpeettomia roskia, käsityöläiselle ne ovat arvokasta materiaalia. Onneksi ne ovat uusiutuva luonnonvara, joten saatoin hyvällä omallatunnolla heittää pussillisen kennoja muuttoauton sijasta pahvinkeräykseen. Eiköhän kananmunia tule ostettua uuteenkin asuntoon:)


 Roskamateriaaleista ajaukset johtuvat erilaisten materiaalien hintaan ja sitä kautta käsityötuotteiden arvostukseen ja hinnoitteluun. Tähän sain kimmokkeen eräästä kommentista, jonka taannoin kuulin yhdessä käsityöläisten myyntitapahtumassa. Paikalla oli eri-ikäisiä harrastajia, eläkeläisyhdistyksen edustajia, ammatikseen käsityötä tekeviä ja sitten tämmöisiä harmaassa välimaastossa keikkuvia, joiden leipä tulee ihan muualta, mutta joille käsityö sesonkiluontoisen yrittäjyyden muodossa tuo jotain sen leivän päälle. Keskusteltiin tuotteiden hinnoittelusta ja eräs eläkeläisrouva totesi näin: " Siitä oma työn osuudestahan ei ole tavattu hintaa ottaa."

Mieleni teki kommentoida takaisin, mutta sainpa sillä kertaa oltua hiljaa. Käsitöiden hinnoittelusta ja sen vaikeudesta keskustellaan säännöllisin väliajoin eri foorumeilla ja yhteinen johtopäätös tuntuu aina olevan, että se on vaikeaa. Ja ne, jotka eivät itse ole käsityöihmisiä, taivastelevat tuotteiden korkeaa hintaa. Totta, mutta edellisen kaltainen kommentti sai kyllä ainakin minulla karvat nousemaan pystyyn. Käsitöille on vaikea laskea samanlaista tuntihintaa kuin vaikkapa autonkorjaukselle, mutta pelkkien materiaalikulujen hinnalla myyminen polkee sekä oman että toisten osaamisen ja taidon arvostusta.  Ja jos ei itse arvosta omaa osaamistaan, niin miten saa muut arvostamaan?


Kukaan ei varmaankaan oleta, että saisi hiusten värjäyksen tai permanentin kampaajalta tai ihonpuhdistuksen kosmetologilta pelkkien aineiden hinnalla? Myöskään siivoojaa ei saa kotiinsa tilattua vain siivoukseen käytetyn pesuaineen hinnalla. Miksi sitten niin monesti ajatellaan, ettei käsityötuote saisi maksa enempää kuin pelkkien materiaalien verran? Erittäin monien ammattien edustajat tuottavat palveluita, joissa maksetaan sekä materiaaleista että osaamisesta. Ja käsityöosaaminen on mielestäni verrattavissa näihin muihin. Se vaatii kouluksen avulla tai muulla tavalla hankittua tietoa ja taitoa tekniikoista ja materiaaleista, tietynlaista värisilmää, sommittelukykyä, taitoa yhdistellä asioita ja nähdä kokonaisuuksia.

Käsitöiden materiaalit voivat myös olla hyvin eri hintaisia ja tästä päästään taas niihin "roskiin". Kierrätysmateriaaleista tekevä saa usein kuulla kommentteja siitä, että eiväthän ne materiaalit maksa mitään. No, onhan ne farkut ja se kahvipaketti joskus ostettu uutena. Kangaskaupassa saa useinkin avata kukkaronnyörejä enemmän kuin kirpputorilla, mutta eivät ne materiaalit sieltäkään ilmaiseksi kotiin kävele. Usein on niin, että itse materiaalin hinta ei ole päätä huimaava, mutta juuri sopivan materiaalin etsiminen ja "roskalavatavaran" muuttaminen salonkikelpoiseksi designiksi voi viedä melkoisesti työtunteja.

Käsitöitä toki tehdään erilaisista lähtökohdista. Joidenkin toimeentulo on kiinni käsityötuotteiden myynnistä ja sillä pitää ansaita leivän lisäksi niin lomat kuin verot ja lakisääteiset maksutkin. Toiset tekevät vain harrastuksekseen ja myyvät pois, kun eivät itse tarvitse enää kymmenettä paria villasukkia. Jotkut tekevät siis ajankuluksi, toiset toimeentuloksi. Silloin hinnoittelun intressit ovat toki ymmärrettävästi erilaiset. Ja lahjaksi tekeminen on kaikissa tapauksissa eri asia. Mutta jos myyntipöydällä vastakkain ovat eläkeläismummon kymmenien vuosien kokemuksella tehdyt sukat ja käsityöalan oppilaitoksesta valmistuneen nuoren yrittäjän kutomat sukat ja hinnassa on vaikka 10 euron ero, miten asiakas, joka näkee vain tavalliset villasukat, tähän suhtautuu?


16 kommenttia:

  1. Hinnottelusta... Juurikin tästä syystä en enää nykyään harrasta käsitöiden vaihtoa rahaan. Voin kyllä vaihtaa johonkin hyödykkeeseen jota itse tarvitsen. Tässä syksyllä vaihdoin esimerkiksi kahdet alle kouluikäisen sukat kassilliseen omenoita. Olin vaihtoon tyytyväinen.
    Nyt olisi hakusessa ikkunoiden pesijä ja maksaisin siitä sukkaparin/ikkuna eli neljä sukkaparia...
    "Kiitos" niiden mummojen, käsitöiden myyminen ei kannata. Toivottavasti tämä trendi muuttuu lähitulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ikkunoidenpesu ja muut vastaavat ovat hyviä esimerkkejä siitä, että käsitöitä ei välttämättä tarvitse vaihtaa käsitöihin. Itse ainakin voisin kuvitella myös vaihtavani ikkunanpesun sukkiin. Sukkien tekoon menee enemmän aikaa, mutta mutta ikkunanpesu on harmittavuudessaan hyvinkin verrannollinen sukkien kutomiseen menevään aikaan ja näin puntit ovat tasan. Tuollaiset vaihdot, missä molemmat kokevat jäävänsä saajapuolelle, ovat tosi toimivia. Kun vaan löytää sopivan vaihtokaverin.

      Poista
  2. Olipa tosi hyvä kirjoitus. Ja kyllä, omien käsitöiden hinnoittelu on vaikeaa... oman työn arvostamiseen pitää kai jotenkin "oppia"... itse huomaan, että saamani palaute ja ihmisten kiinnostus ovat lisänneet itselläkin oman työn arvostusta. Tuokin, mitä kirjoitit "roskamateriaalista", jota puoli-ilmaiseksi saa tai kaapeista löytyy, mutta vaatii usein ison työn muuntautuakseen muokattavaksi, on niin totta. Joskus (onneksi harvoin) tapaa ääneen ihmettelijöitä. Kerron silloin tuotteen materiaalikustannukset ja työhön kuluneen ajan, mistä hinta koostuu. Kerron myös, että sivutöisistä käsityö-tienesteistäni menee tieto verottajalle. Tuo vaihto-juttu on kiva, itsekin olen harrastanut sellaista... nyt odottelen ystävältä kuivattuja suppilovahveroita ja yrttejä ja hän minulta uusia patalappuja kotiin ja mökille :))
    Oon aatellut, että jos joku haluaa tuotteen vain sen pelkän materiaalin kustannksella, hän voi ihan itse tehdä sellaisen itselleen :)

    Mukavaa muuttoa teille, vaikka se rankkaa onkin, on se niin ihanaa päästä omaan kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä toimiva konsti, että kertoo materiaalien hinnan ja työhön kuluneen ajan. Kun tuotteen hintaan sovittaa tuon kaiken, yleensä huonommallakin laskupäällä huomaa, ettei siinä paljon mitään ylimääräistä ole.

      Poista
  3. Itse olen huomannut monissa muissakin jutuissa tuon saman eli kun alalla kuin alalla toimii osa hankkien leipäänsä ja osa harrastelupohjalta, se vääristää äkkiä sen hintatason ja ihmisten ymmärryksen kustannuksista, kun toinen myy vähintään puolta halvemmalla sitä omaa osaamistaan tai tuotteitaan. Sitä on kamalan vaikea koettaa saada se asiakas ymmärtämään, että mistä hän maksaa ja miksi, jos valitsee ostaa minulta.

    Vaihdoista olen tykännyt minäkin. Olen saanut niin graafista taidetta kuin ompeluksia jne. kun olen itse vastineeksi tehnyt koruja tai neuleita. Ihaninta noissa on ollut, kun tekee jonkun kanssa "avoimen diilin" eli kumpikaan ei ihan tarkalleen tiedä, mitä toiselta on tulossa. On ihana suunnitella ja pohtia, mistä toinen ilahtuisi kaikkein eniten ja jännittää, että mitä omasta luukusta kolahtaakaan :)

    VastaaPoista
  4. Niin ja onnittelut uudesta kodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudessa kodissa ollaan! Ja kunhan tulevan ompeluhuoneen tavarakaaos on jotenkin selätetty kaappeihin ja laatikoihin, niin käsitöitä valmistuu taas, hinnalla millä hyvänsä:)

      Poista
  5. Saman aiheen ympärillä on tullut painiskeltua itsekin, kun omien töiden sivutoiminen myyminen tuntuu lähinnä turhauttavalta, kun laskee, mitä viivan alle jää materiaalikustannusten ja verojen jälkeen. Tähän mennessä onkin tullut annettua omia "brändättyjä" töitä lähinnä lahjaksi, mutta vaihtokauppa kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta - etenkin ikkunoiden pesu! :) Eikä kierrätetty materiaali tosiaankaan saisi mitenkään huonontaa tai alentaa käsityön arvoa - mielestäni päin vastoin. Ainakin itse kannan ylpeydellä mm. sairaalalakanasta tehtyä kangaskassia ja avaimesta muovattua sormusta, vaikka materiaaleina niiden arvo lähenteleekin nollaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avainsormuksesi on kyllä hieno. Ja sen takana on mainiota kekseliäisyyttä tuttuakin tutumman esineen hyödyntämiseen aivan uudessa käyttötarkoituksessa. Tuollaisista ideoista ja oivalluksista mielellään maksaakin, koska minäkin haluan olla tukemassa sellaisten jatkojalostamista. Varsinkin kun ei itse millään osaa eikä ehdi kaikkea, niin on ihanaa, että on ihmisiä jotka tekevät ja piristävät ideoillaan muidenkin arkea:)

      Poista
  6. Erinomainen kirjoitus! Ärsyttää ihmiset, jotka kehtaavat pyydellä tekemään itselleen villatakkitasoisia neuleita ilmaiseksi, "kun sinulta se käy". Pahimmillaan osaavat itsekin, tai sitten eivät vaan viitsi opetella. Itse tienaan leipäni muulla tavalla, mutta juuri sen takia ei sitten olekaan aikaa tehdä edes itselle ja omalle perheelle kaikkea sitä mitä haluaisi, muista puhumattakaan.

    Olen viime aikoina ottanut linjaksi, että teen neuleita vain kaikkein läheisimmilleni ja rakkaimmilleni. Poikkean tästä periaatteesta vain silloin, kun malli on erityisen kiehtova. Ja tietenkin edellyttäen että työ on pieni ja nopeatekoinen. Ei tulisi mieleenkään myydä edes tekemiäni sukkia omakustannushintaan, saati edellyttää sitä keneltäkään! Sen verran paljon arvostan sekä omaa että muiden tekemää käsityötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman työn arvostaminen on aina hyvä asia. Tilaustöiden rajan vetäminen tuntuu itselläni olevan välillä haastavaa. Mieli tekisi tehdä, mutta aika ja aina kukkarokaan eivät millään antaisi myöten.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus! Minäkin myin jonkin verran töitäni vielä muutama vuosi sitten, mutta en enää, koska tuloksena oli lähinnä paha mieli minulle itselleni. Nykyisin teen lähinnä vain omalle perheelle tai lahjaksi, joskus harvoin vaihtokauppaa. Jos joku kyselee minua tekemään vaikka pitsihuivia, niin olen ihan silmiä räpäyttämättä ilmoittanut hinnaksi vaikka 150 e, niin eipä ole kyselleet uudestaan. Minun mielestäni 150 e isosta pitsihuivista on ihan kohtuu hinta, ottaen huomioon, että sen tekemiseen menee useampi kymmenen tuntia. Ja jos jossain myydään jotain käsityötä, jonka haluaisin ja jonka voisin tehdä itse, mutta johon minulla ei ole varaa, niin en mene valittamaan hinnasta, vaan tosiaan teen itse tai olen ilman. Minun mielestäni tekijä saa kyllä itse päättää oman työnsä hinnan. Vaikka joskus kyllä ihmetyttää varsinkin korujen kohdalla hinnat, kun tarvikkeet maksaa pari euroa, korun tekemiseen menee 5 minuuttia ja valmiin työn hinta on 30 e. Neuleita ei voisi ikinä hinnoitella tuolla tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuleiden hinnoittelu on tosissaan vaikeaa niihin käytetyn ajan takia. Ja vielä vaikeammaksi sen tekevät henkkamaukat ja ginatricot, jotka myyvät jo valmiiksi venyneitä ja nyppyisiä akryylihirvityksiä 10 euron kappalehinnalla. Niiden rinnalla ei ole ihme, että kunnollisesta langasta käsin tehdyn villapaidan hinta tuntuu hipovan pilviä. Tosin siitä itse tehdystä saa nauttia paljon kauemmin kuin noista, joille saa heittää hyvästit melkeinpä ensimmäisen pesun jälkeen.

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus! Kirjoittamasi halpa hinnoittelu pätee mielestäni kaikkeen tarvikkeeseen, jota usea tuottaa harrastuspohjalta. Neuleet, pitsit, maalaukset, korut, jopa puutarhatuotteet. Kommentti yleensä on, että eihän niitä kukaan osta, jos pistää oikean hinnan. Tällaisessa hinnoittelussa pitäisi muistaa, että 'halpa' hinnoittelu syö sellaisen yrittäjän leipää, joka sillä oikeasti yrittää tulla toimeen. Mietin usein, että tällainen hinnoittelu on varmaankin myös harmaata taloutta. Harrastajat voisivat hyödyntää enemmänkin tuota vaihtotaloutta. Se voisi olla tasapuolista kaikille osapuolille. Yrittäjä voisi myydä oikeaan hintaan tuotteensa niille, jotka eivät aidosti osaa tai viitsi tehdä mitään vastavuoroisesti. Kävin juuri vaihtokauppaa naapurin mummon kanssa. Kannoin mummolle polttopuita viikon tarpeen tupaan ja sain vastalahjaksi omenapiirakkaa. Aikaisemmin vaihdoin hänen kanssa ahvenia suklaalevyyn. Molemmat olemme olleet tyytyväisiä. Mukavaa oleilua uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on monia, jotka hankkivat elantonsa käsityöyrittämisellä. Omien ja monien muiden kokemusten mukaan se kuitenkin vaikuttaa todella hankalalta tai lähes mahdottomalsta ellei halua olla töissä 24/7, joten näissä totuuksissa on jokin ristiriita. Lieneekö syy sitten se, että käsitöiden pitää olla tietynlaisia, jotta niillä elää (nopeatekoisia edullisista materiaaleista tehtyjä töitä) tai tai niiden markkinointi ei monilla toimi niin hyvin kuin voisi. Tiedä häntä, mutta mukavaa ja rentouttavaa käsitöiden tekeminen joka tapauksessa on, jopa muuttohässäkän keskellä:)

      Poista
  9. Kirjoitat kyllä niin asiaa, että! Onnea teille uudesta kodista, aivan äärettömän ihana asia!

    VastaaPoista