Jonkun toinen Revontulihuivi

Ensimmäinen Revontulihuivini näkyy valmistuneen lokakuussa. Ja vaikka silloin oli suuret suunnitelmat seuraavan huivin puikoille hyppäämisestä, niin väliin on ängennyt yhtä toista ja muutama viikko sitten vasta sain toisen huivin puikoille. Tässä mentiin sitten tuosta ensimmäisestä harjoituskappaleesta poiketen jo kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli ohje tietysti Ullasta ja langaksi vironvillaa, joka viriteltiin puikoille 5.5.

Noh. Lopputuloksesta tuli aika suuri. Viimeksi olin näköjään haikaillut suuremman kääriytymishuivin perään ja sellainen tämä nimenomaan nyt on. Sitä saa mitä tilaa:) Pitää varmaan vielä harjoitella se kolmaskin kappale ennen kuin voi sanoa olevansa edes jonkun tason huivintekijä, kun tuntuu että tässä oli hiukan liian suuret puikot. Tai sitten mulla on vaan löysä käsiala. Mikä ei kyllä ihan heti kuulosta tutulta, kun muistelen ala-asteen käsitöissä tekemiäni lapasia, jotka hädintuskin sai kiskottua käsiin, jos sormet olivat jotenkin päällikkäin:)

Mutta ei se mitään, iso huivi lämmittää mukavasti talvitakin päällä ja siitä riittää sekä kaulaan että hartioille. Lisäksi tuo punainen väri on aivan ihana ja heti kun vyyhtiin tartuin, oli ajatuksena tehdä siitä jotain itselle. Tämä on ollut jo yhden päivän käytössäkin ja hyvin toimii. Eli kyllä piristyy, kun vaan näkeekin tuon värin:)

Olen monesti ihmetellyt, että kun näitä Revontulia loistaa täällä blogimaailmassa toinen toistaan kauneimmissa väreissä, niin en ole nähnyt tämmöistä huivia elävässä elämässä muuta kuin yhden ihmisen harteilla! En oikein jaksa uskoa että nämä olisivat kaappien täytteeksikään päätyneet. Tai sitten ne kaikki Revontulten tekijät olette ja näytte muualla kuin pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, joissa minulla useimmiten on aikaa huomata kanssamatkustajien päällä matkustavia mielenkiintoisia vaatteita tai asusteita.

No tämä ainakin lähtee sinne liikennevälineisiin taas heti huomenna ja piristävää punaista tarvitaankin, koska edessä on viikonlopun työrupeama messuilla.