Touhukasta uutta vuotta kaikille ja mukavaa päästä taas lukemaan, miten itse kunkin uusi vuosi on päässyt vauhtiin! Omalta osaltani vuosi käynnistyi etelänaapurin maisemissa komealla Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuoden päättävällä ilotulituksella. Sitä ennen ehdin saada pikasilmäyksen Tarton kaupungista. Aikaa tosin oli ihan liian vähän, mutta ainakin pari tärkeää tiedon tyyssijaa tuli nähtyä: yliopisto ja lähes upouusi, toukokuussa avattu tiedekeskus Ahhaa. Yliopiston päärakennuksen jouluvalaistus oli kyllä vertaansa vailla - monellakin tavalla - kaikista matkan aikana nähdyistä valoista. Tosi kaunis, mutta ei tästä kyllä jäykkä, perinteinen ja akateeminen yliopisto tule mieleen, vaan ennemmikin jokin suuri teatteri tai ooppera.
Tiedekeskus taas kiinnosti minua ammatillisessa mielessä ja koska olin jo kesällä saanut käsiini kaksi vapaalippua AHHAA-keskukseen, oli nyt viimeinen hetki käyttää vuoden 2011 loppuun voimassa olleet liput. On aina kiva mennä johonkin sellaiseen julkiseen tilaan, joka on uusi. Arkkitehtuuri on yleensä hyvin nykyajan ja ihmisten ja toimintojen tarpeisiin mietittyä ja paikat hohtavat uutuuttaan. Aulassa huomio kiinnittyi ensimmäisenä hauskaan istuskelupenkkiin, joka ensisilmäyksellä näytti hyvinkin piikkiseltä ja muhkuraiselta, mutta joka tarkemman tarkastelun tuloksena oli lopulta onneksi ihan pehmeä. Materiaalina oli käytetty mm. huopaa, joista etualalla näkyvät punaiset ja vihreät pallot on tehty.
Tarton jälkeen matka jatkui Tallinnaan ja enkä sielläkään saanut pidettyä sormiani erossa huovasta tai sen esiasteista. Pienestä putiikista vanhasta kaupungista löytyi monta nöttöstä huovutusvillaa sekä muutama kerä täysvillaista lankaa. Keltainen villa pääsee varmaan ensimmäisenä työn alle, koska sen nappasin mukaan pääsiäisjuttuja ajatellen. Kyllä nuo kaupat ovat sellaisia aarreaittoja, että ellei ole hyviä ennakko-ostosuunnitelmia matkassa, niin matkaan tarttuu paljon suunnittelemattomia lankakeriä:)
Onneksi sentään matkalaukussa on olemassa oiva lisätilamahdollisuus: yhden laukun ympäri kulkevan vetoketjun kun avaa, niin johan tulee laukkuun lisää tilaa taas muutamalle lankakerälle tai kirjalle tai kankaalle. Eesti Käsitöö -puodista mukaan tarttui sen sijaan tällainen hyvin pieni tuliainen, tämä on lähinnä vinkiksi ja inspiraatioksi itselle tuleviin projekteihin. Rintaneulakiinnityksellä varustetulla kukkasella oli hintaa 4e, joka on kyllä hävyttömän vähän noin kauniista ja kohtalaisesti näpertämistä vaativasta korusta. Niinpä tämän tekijää ei voinut olla kannattamatta, ihastuin myös noihin luonnonläheisiin ja -värisiin materiaaleihin.
En minä joululomalla sentään ihan toimettomana ole ollut, vaikka netin ääreen en olekaan päässyt. Juuri ennen joulua ostamastani Arnen ja Carlosin Joulupallot -kirjasta on realisoitunut yksi kunnioitettavan kokoinen poropallo. Eli vaikken hitaana hämäläisenä ennen joulua puikkojani joulupallosoppaan ehtinytkään laittaa, niin ennen loppiaista sentään jotain sain aikaan sillä rintamalla:) Valkoinen lanka on kotona kehrättyä kerrattua villaa ja harmaa seiskaveikkaa. Hiukan oli langoilla paksuutta liikaa, koska pallon halkaisija on melkein 15 cm ja täytettä meni taatusti enemmän kuin ohjeeksi annettu 20 g. Valmis pallo on harjattu hiukan pörröiseksi. Tämän myötä saavat nyt joulujutut jäädä, tälle on luvassa kavereita ensi jouluna. Ohuemmat langat on ainakin jo hankittu:)
Sinullahan on ollut mukava reissu !
VastaaPoistaTuota rintaneulaa ihailin. Ja sait sen kyllä tosi halvalla :)
Anneli: Kyllä, reissu oli oikein virkistävä. Ja totta, rintaneulahan on ihan sinun väreissä:)
VastaaPoistaHyvää alkanutta vuotta. Rakennus on komia juhlavalaistuksessa. Penkki näyttää hauskalta, mutta ei kovin kutsuvalta.
VastaaPoistaRintaneula on ihana ja sopii vaikka villapuseroon tai takinkäänteeseen. Tosin käsitöiden (halpa) hinta minua ihmetyttää usein. Eivätkö käsityön tekijät arvosta omaa työtänsä? Tosin Virossa taitaa olla nyt ankeat ajat ja jokainen euro on arvokas.
Tuulikki: Penkillä oli yllättävän mukava istuskella, vaikka se piikkiseltä näyttikin. Muodot hämäsivät kummasti näköaistia ennen kuin materiaalien pehmeys paljastui ja se tuossa kai oli tarkoituksenakin. Takinkäänteeseen minäkin tuota koruneulaa jo mallailin ja ehdin jo harmitella, että niitä olisi pitänyt hankkia lahjavarastoon useampiakin.
VastaaPoistaIhanaa ja käsityörikasta vuotta 2012 sinulle :)
VastaaPoistaReissusi kuullostaa tosi kivalta!
Tartto on ollut muutamia vuosia kotikaupunkini, ihana varsinkin kesällä. Ahhaassa en ole käynytkään, pitää panna muistiin.
VastaaPoistaLila: Kiitos samoin itsellesi:) Rissu oli kyllä mukava ja pianhan sinne Tallinnan lankaparatiiseihin päästään uudestaankin.
VastaaPoistaIngi: Minä ihastuin myös Tarttoon. Olen joskus vuosia sitten käynyt siellä työmatkalla ja silloin oli kesä ja harmitti, kun ei ollut juuri aikaa tutustua kaupunkiin virallisen ohjelman ulkopuolella. Ensi kesän yksi matkakohdeidea on siis jo takuulla valmiina.