Kelttien metsästystä pakkassäässä

En ole sentään tarttunut jalkajouseen ja lähtenyt kahlaamaan lumihangessa muinaisten kansojen perään. Sen sijaan olen täysin siemauksin nautiskellut ihanasta ulkoilusäästä auratuilla tai kovaksi tallotuilla ulkoilupoluilla ja -reiteillä.  Pakkasmittari näytti aamulla -12 astetta, joten hyvin tarkeni mennä lenkille.

Kelttien metsästys sen sijaan on ollut sekä suunnitelmallista että yllättävää. Kaikki alkoi siitä, kun isompien pakkaslukemien seurauksena kaivoin esiin jonakin menneenä vuonna Virosta ostamani paksun turkoosin kaulahuivin. Väri on ihana, mutta ei oikein sovi yhteen punaisten lapasten kanssa. Olin saanut viime syksyn SNY-kierroksella juurikin kaksi kerä samanväristä turkoosia paksua Fritidsgarn-lankaa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Halusin palmikkolapaset, koska sellaisia en omista ja netistä löytyikin lukuisia kauniita malleja, joista ihastuin varsinkin kelttipalmikoihin. Malleja tutkaillessani karu totuus kyllä paljastui melko pian. Tuo lanka taitaa olla liian paksua minkäänlaisiin lapaskokoisiin palmikoihin (50g=70m). Taitaisi niistä tulla melkoiset punkerot..

Kuva osoitteesta www.etsy.com

Niinpä piti tehdä suunnitelman muutos. Kun aivot olivat kääntyneet kelttiläiskuvioiden taajuudelle, päätin, että teen lapasista ihan tavalliset sileät ja kirjailen mustalla sopivia kuvioita valmiiden lapasten päälle. Sopivia sellaisia etsiskellessäni törmäsinkin Rogue-villatakkiin (Ravelry-linkki), joka on erittäin kauniisti toteutettu esimerkiksi täällä. Olin hetkessä myyty. Tuollainen pitää saada! Maksullinen ohje on julkaistu vuonna 2004 ja ensin näytti siltä, että olen ihastukseni kanssa auttamattomasti noin kahdeksan vuotta myöhässä. Ohjeella oli tehty lukuisia villatakki- ja paitaversioita, mutta jokainen ohjeen tilaussivulle vievä linkki tuotti error-ilmoituksen. Voi surkeus! Olen vähän huono tekemään villapaidankokoisia neuletöitä tai ainakin huono saamaan niitä valmiiksi. Ja sitten kun kerrankin löydän sellaisen ohjeen, että tuo voisi valmistuakin, niin ohjetta ei saakaan mistään.

Onnekseni sitten aiheeseen liittyvillä sivuilla pyöriessäni löysin tiedon, että ohje löytyy nykyään Ravelrystä ja niinpä olen nyt tilannut ihka ensimmäisen maksullisen neuleohjeen ja samalla ensimmäisen englanninkielisen. Ensi perjantain Viron lankamatkan ostoslista siis kasvoi heti Roguen langoilla:)

Sitten siirrytään metsästyksessä noista pehmeistä panoksista vähän kovempiin materiaaleihin. Yllätyksen  kelttijahtiin toivat perjantaina ja lauantaina Helsingin messukeskuksessa vietetyt Educa-messut. Olin siellä kaksi päivää töissä ja siinä sivussa hiukan ehdin kierrellä ja katsella muidenkin osastoja. Messut ovat opettajille suunnatut opetusalan tarjontaa, materiaaleja ja vlineitä esittelevä tapahtuma, joten yllätys oli melkoinen, kun törmäsin Kelttikorujen osastoon. Yllätys oli myös oikein miellyttävä, koska olen ollut löyhässä suhteessa noihin koruihin jostain 2000-luvun alusta saakka, jolloin ostin ensimmäisen kaulakoruni muistaakseni Turun Taiteiden yöstä. Sen jälkeen olen asioinut Kelttikorujen myyntikojulla useammissakin tapahtumissa säännöllisen epäsäännöllisesti ja myös hukannut kaksista korvakoruista sen toisen parin. Niinpä ei ehkä ole ihan täysi yllätys, että mukaan lähtivät tälläkin kertaa korvakorut. Lughin kehrä, valon ja käsityöläisten jumala. Eihän näitä yksinkertaisesti voinut jättää ostamatta:) Settiin kuuluu myös samaa sarjaa oleva riipus.

Niinpä viikonlopun kelttimetsästys kääntyi ikäänkuin hiukan päälaelleen. Tässä ei nyt käynyt ihan niin kuin siinä sadussa, jossa ensin piti ommella takki ja monien vaiheiden jälkeen lopulta tulikin kukkaro. Tässä kävi vähän toisin päin. Lapassuunnitelmasta (= pieni ja nopeasti valmistuva työ) ja valmiina olevista langoista päädyttiin villatakin (= iso ja paljon hermoja ja aikaa vievä työ) ostettuun ohjeeseen ja lankavaraston kasvattamiseen. Toivottavasti ne langat muotoutuvat villatakiksi pikavauhtia, ainakin on motivaatiota heilutella puikkoja ahkerasti jos pakkasmittarin lukemat pysyvät tämänpäiväisten asteiden nurkilla. Ja kyllä niitä lapasiakin silti tarvitaan, eli niiden tarkempi suunnittelu jatkuu edelleen. Ollaan siis ikäänkuin takaisin alussa, samassa pisteessä mistä lähdin liikenteeseen:)