Silmukanlepuuttaja seikkaili postipojan säkissä pitkin Suomea ja etsi uutta kotia. Vaan eipä etsi enää, SNY:n lähettämä väliyllätys saapui perille ja on jo aloittanut tutustumisen uusiin huoneisiin. Kiitos SNY, tämä oli varsin mielenkiintoinen koska enpä ollut koskaan aiemmin moiseen apuvälineeseen edes törmännyt. Mutta käyttöön se tulee varmasti sopivan tilaisuuden tullen, nyt kun sellaisen omistan:) Mukana seurasi myös vallan mainio kortti, joten se päätynee huoneentauluksi vaikka työpöydän ääreen.
Pystyisimme tekemään
paljon enemmän asioita,
jos emme etukäteen
luulisi niitä mahdottomiksi.
Kovastikin totta tuo kortin lausahdus. Silmukanlepuuttajalla on ollutkin hiukan haasteita uuden kodin kanssa. Käsityöpussukka kun ei ole ihan parhaasta päästä ja pientä remonttia kaivattaisiinkin kipeästi. Onhan tuo paljon parempi edeltäjäänsä muovipussia, joka aina häiritsevästi rapisi kassissa, kun kulloistakin tekelettä koitti kaivaa mahdollisimman hiljaa esiin bussissa vieruskaveria häiritsemättä.
Asunnon neliöissä alkaa kuitenkin olla hienoista ahtautta, kuten kuvasta näkyy. Silmukanlepuuttajan lisäksi pussukassa pitävät majaansa aina kulloinkin työmatkaseurana oleva käsityö, rasiallinen silmukkamerkkejä, päättelyneula, sakset ja virkkuukoukku. Siis silloin, kun eivät ole laukun uumenissa karattuaan kotoa. Joku kun yritti tekovaiheessa kiireessään päästä helpolla, eikä pussukassa ole lainkaan vetoketjua tai muutakaan kiinnityssysteemiä. Tuon piti olla mahdottoman kätevä, senhän saa taittelemalla aina kiinni ja mahtumaan kulloiseenkin laukkuun. Lisäksi pussukka mukautuu sisällä olevan käsityön kokoon mainiosti. Nämä ominaisuudet ovatkin edelleen ihan hyviä, mutta lisäksi on ahkerassa käytössä ilmennyt muutama lastentauti.
Jos pussukassa on jotain sellaista kuin tämä melkeen valmis poncho, on sitä ihan turha yrittää taitella kiinni millään tavalla. Tällöin varsinkin virkkuukoukulla on varsin hyvät mahdollisuudet karata kassin pohjalle teille tietymättömille. Omistankin nykyään useampia numeron 2 virkkuukoukkuja, koska olen pari kertaa luullut kadottaneeni matkakoukun lopullisesti ja ostanut uuden. Kunnes vanha koukku on aina löytynyt josain sauman sisältä hyvin maastoutuneena.
Mielessäni olen korjannut tuon pussukan uuteen uskoon jo monet kerrat. Mutta vain ajatuksen tasolla, koska en ole vieläkään oikein päässyt selvyyteen, minkälainen on se täydellinen käsityöpussukka. Tiedättekö te? Minkälaisia neule- tai käsityöpusseja tai sekalaisten mutta niin tarpeellisten välineiden säilytys- ja kuljetusratkaisuja teillä on käytössä?
Silmukanlepuuttaja on vanha ja erinomainen keksintö! Käsityötarvikkeiden säilytykseen ja kuljetukseen minulla on:1. pienempi metallilaatikko, miltei penaalikokoinen 2. isompi metallilaatikko, tämän mieheni sai lahjaksi täynnä namusia, siinä säilytän puikkoja ja se kulkee aina autossa mukana 3. kangaskassissa kulkee kulloinenkin käsityö ja lisäksi on puikkopusseja, kaikki saatu lahjaksi Hauska kysymys!
VastaaPoistaTuollaisia erilaisia laatikoita minäkin oon ajatellu, niissä kulkee kätevästi terävät ja kovat asiat. Tuolla on yksi iso Mentos-tuubi odottamassa tuunausta tuohon tarkoitukseen:)
PoistaMinulla vaihtelee suuresti, missä milloinkin käsitöitäni raahaan. Tarvikkeille minulla on kaksikin lahjoina saatua Virkkukoukkusen pussukkaa, toisessa kulkevat pienemmät puikot ja koukut ja toisessa taas yli kutosen menevät. Itse töille minulla on pari kangaspussia ja usein käytän härskisti ihan vain muovipussia, kun kiireessä pitää saada johonkin pussukkaan työ suojaan. Tuollainen monitoimipussi, joka yhdistäisi sekä työn säilyttämisen että työvälineet, voisi olla oikein toimiva ratkaisu. Se täydellisyys ja toimivuus varmaan kumpuavat pitkälti siitä, mitä kaikkea tekee käsillä ja mitä pitäisi ehdottomasti saada kuljetettua mukana. Oma pussukkasi on kuitenkin kätevän näköinen, vaikka siitä sitten käytössä olisikin pikkupuutteita paljastunut :D Onpahan sitten tietoa, että miten parannella, jos tahtoo kokonaan uuden esimerkiksi tehdä.
VastaaPoistaNiinhän se usein menee, että ensin tehdään yksi versio, ja sitten käytössä huomattujen parannusehdotusten kautta muotoutuu versio 2.0. Harmi vaan, että kaikista tekeleistä ei millään ehdi tehdä niitä koekappaleita tai ei ainakaan kerkee käyttämään niitä niin kauaa, että kaikki mahdolliset epäkäytännöllisyydet tulisivat ilmi. No, nythän vietetään designpääkaupunkivuotta täällä Helsingissä, niin yhdenlaista ja erittäin kouriintuntuvaa arjen designia se on tämäkin:)
Poista