Hiihtolenkillä alushoususeurassa

Hiihtolenkillä tarvitaan monenlaisia varusteita ja välineitä. Sukset, monot ja sauvat ovat tietysti tärkeitä ja sopivat voiteet suksen pohjassa helpottavat elämää kummasti. Niitä siis tarvitaan, ellei satu omistamaan sellaisia nanoteknologiasuksia, joissa pohjan pitävä alue on jalkapallokentän kokoinen. Tällaiseen huimaan pinta-alaan päästään, jos kaikkien pohjan muodostavien nanokokoisten hiukkasten pinta-ala lasketaan yhteen.

Itse en tuollaisia nanosuksia omista, joten piti ottaa muut keinot käyttöön. Niinpä lähdinkin hiihtolenkille salaisena aseenani alushousut.

Otin pyykistä tulleen tuulitakin ylleni ja lähdin sukset kainalossa pihalle. Koska lunta oli satanut paljon eikä hiekoitusauto ollut ehtinyt tuoda omia pitorakeitaan läheiselle tielle, pääsin suksilla matkaan naapurikerrostalon pihalta.  Sen lisäksi että pihalla oli mukavasti lunta, osui siihen aikamoinen tuuli. Ennen kuin olin päässyt kunnolla edes matkaan, jouduin kiskomaan hupun päähäni pipon päälle.

Näin tulin paljastaneeksi kaksi salamatkustajaa, jotka putosivat hupusta keskelle naapurin pihaa. Alushousut ja yksi musta sukka. Molemmat pyykkikoneen ja hupussa kuivumisen jälkeen melkoisessa mykkyrässä, mutta selvästi tunnistettavina. Todennäköisesti ne tunnisti myös se naapurin utelias täti, joka varmasti sattui katsomaan ikkunastaan ulos juuri silloin, kun tuuli pyöritti alushousuja pitkin pihaa.

Ylimääräisten kapineiden leviäminen pihalle sai aikaan hervottomat naurut. Hiihtoseurani yritti keräillä pihalta mahdollisimman nopeasti sekä alushousut että meidän molempien lenkkisuunnitelmat sillä aikaa kun itse nauroin ja yritin päästä jatkamaan matkaa.

Harvoin lenkki on saanut aikaan niin mojovia nauruja. Lisähykerryksiä aiheutti vielä se kun mietin, että entä jos olisinkin nostanut hupun niskasta päähäni kesken lenkin huomaamatta lainkaan sieltä keskelle latua putoilevia alusvaatteita. Siinä olisi sitten ollut kanssahiihtäjillä ihmettelemistä, että kenelle on hiihtolenkillä -10 asteen pakkasessa tullut niin kova hiki tai hätä, että on pitänyt alushousuista luopua..

Lenkki sujui mainiosti ilman nanosuksiakin, parhaan pidon tarjosivat alushousut ja nauru. Ainakin kun sitä katsoo hauskanpidon ja rentoutuksen näkökulmasta. Eivätkä ne alushousutkaan sinne naapurin pihalle jääneet, vaihtoivat vain paikkaa hupusta takin taskuun.

Kännykkäpussi koivuhalko

Koivuhalkoon maastoutuva kännykkä herättää taatusti ihastusta ja on ainutlaatuinen ja yksilöllinen esine. Tilaa omasi osoitteesta aarnilintu(@)gmail.com

Materiaali: päälinen ja vuori puuvillaa, välissä polyesterivanu

Koko: Noin 13x8 cm, sopii useimmille kännykkämalleille

Pesu: 40 astetta

Hinta: 27,00 €, sisältää postikulut Suomeen

Toimitus: Nouto tai postitus

Kännykkä kuin halko

Muistatteko ajan, jolloin ison ja vanhan kännykänomistajan puhelinta saatettiin haukkua koon puolesta haloksi? Nykyään valtaosa kännyköistä on niin pieniä, että tähän nimitykseen törmää harvoin. Ja jos sen kuulee, on sen kohteena oleva puhelin ennemminkin moderni tietokoneen ja puhelimen välimuoto kuin vanha ja ajastaan jälkeen jäänyt malli.

Koivuteemaa pohtiessani tuli jostain idea näistä kännykkäpusseista.  Liekö sitten kaipuuta tuohon halkoaikaan kännyköiden vai puulämmitteisen saunan muodossa, mutta idea vaikutti hyvältä ja toteutus onnistui melkein yhtä hyvin:) 

Eli kännykkäpussi on koivunrunkokuvioitua kangasta ja pussin sulkee koivunlehden muotoinen läppä. Läpässä on tarra ja pussin päällyskankaan ja vuorin välissä ohut vanu. Vuorin väri on tietenkin keltaisenruskea, kuten kunnon koivuhalon sisus ainakin:)

Tätä ideaa varten yritin etsiskellä sekä netin että kangaskauppojen valikoimista koivunrunkokuvioista kangasta, mutta en löytänyt mistään. Koivun silhuetteja ja oksia kyllä oli tarjolla useammallakin valmistajalla, mutta jos joku on törmännyt tähän tarkoitukseen sopivaan kankaaseen tai tietää mistä semmoista olisi saatavilla, niin mielellään otan vinkkejä vastaan. 

 Näiden pussien kangas on maalattu koivunrunkoa muistuttavaksi valkoiselle kankaalle kangasvärien ja sudin avustuksella. Vaikutelma on mielestäni hyvä, mutta hiukan työläs ajatellen suurempaa kuin muutaman pussin valmistusta.

Joulusydämiä

Sydämellistä joulua teille kaikille! Sen toivottaminen onnistuu mainiosti vaikka näillä virkatuilla sydämillä, jotka on helppo sujauttaa kirjekuoreen joulutervehdykseksi, ripustaa kuuseen, napata lautasliinarenkaiksi joulupöytään tai ripustaa ikkunaan, laittaa koristamaan jouluista kranssia tai kukka-asetelmaa tai prässätä vaikka kirjanmerkiksi lahjakirjan väliin (ilman puuhelmeä).

Joulusydämen ohje löytyy Suuren Käsityölehden 11-12/2010 joululiitteestä ja on erittäin helppo ja nopea virkata. Näissä sydämissä on käytetty puuvillalankaa. Puuhelmi antaa sydämelle mukavasti ilmettä ja särmää, mutta sen voi jättää vallan hyvin poiskin, ellei sopivia helmia satu olemaan ulottuvilla. 

 Itse mietin pitkään, että mistä löydän puunvärisiä helmiä, joissa on keskellä tarpeeksi iso, kaksinkertaisen virkatun ketjusilmukkaketjun mentävä reikä. Apu löytyi lähempää kuin olin uskonutkaan, sillä puuhelmet ovat peräisin 1990-luvun autojen hittivarusteesta, nyt jo rikkoutuneesta mutta silti onneksi säilytetystä puukuulaistuimesta. Toimivat aivan loistavasti tähän tarkoitukseen ja yhdessä istuimessa on niin paljon helmiä, että niillä koristaa sydämen jos toisenkin.

Poncho - tämän talven suosikkivaate

Tänä talvena olen innostunut virkkaamaan ponchoja. Ensin omasta aloitteestani työpaikan joulumyyjäisiin ja sen poikimana on odottamassa jo tilaustöitäkin. Joten koukulla on siis töitä ja joulunpyhinä tekemistä:)

Tässä myyjäisiin valmistunut ja saman tien uuden kodin löytänyt poncho, jonka malli on sama kuin aiemmin esittelemässäni mustassa ponchossa, eli joskus muinoin Novita-lehdessä ollut huivin malli, joka on muutettu ponchoksi.

Vaatteen tyyli ja luonne muuttuvat langan myötä aivan erilaiseksi. Tässä on käytetty Novitan Puro Batik -lankaa, sävy violetti/liila. Lanka tuntuu ja näyttää ihan puuvillalta, mutta on yllättäen 100 % akryyliä. Poncho on virkattu koukulla nro 2 ja liuvärjätty lanka tekee neliöistä mielenkiintoisesti keskenään eri sävyiset. Lankaa kului yhteensä vajaa 3 kerää.

Lumitähtisadetta

Joulua odotellessa ja talven hankia ihastellessa virkkasin pieniä lumitähtiä. Sellainen on helppo sujauttaa esimerkiksi joulukortin kaveriksi kirjekuoreen jollekin kauempana asuvalle ystävälle, ripustaa kuuseen, laittaa ovikranssin koristeeksi tai laittaa ikkunaan. Kivoja ideoita lumitähtien käyttöön liittyen löytyy Lauran verstaasta. Samaisessa paikassa on myös paljon lumitähtien ohjeita.

Näiden tähtien ohje on myös löytö netin ihmeellisestä maailmasta. Tämän tähden englanninkielinen ohje löytyy täältä.

Tein tähtiä eri paksuisista puuvilla- ja virkkauslangoista ja lopputulos oli mielenkiintoisen erilainen. Tämän tähden luvataan valmistuvan vartissa ja kun ohjeen parin tähden jälkeen muisti ulkoa, niin tuo lupaus piti ihan paikkansa. Englanninkielinen ohje löytyy tästä.

Näihin voi kokeilla kaikenlaisia kotoa löytyviä langanloppuja ja tähdet ovat oivaa ajanvietettä esimerkiksi bussimatkoilla. Yhden tähden tekemiseen meni mallista riippuen 15-20 minuuttia. Lopuksi tärkkäsin tähdet sokeri-vesi-liuoksella (1 osa sokeria ja yksi osa vettä).

Rosé-kukkia ponchossa

Tämä lämmin poncho on tehty rosé-tekniikalla. Punaiset kukat on tehty ensin erikseen ja sitten ympärille on virkattu mustalla ketjusilmukkakaaria, joilla terälehtien lankalenkit sidotaan yhteen. Ponchon ohje on kesän 2009 Novita-lehdestä.

Ponho muodostuu 42 palasta. Jokaisen palan keskellä on rosé-kukka, jonka aloitus- ja lopetuslangat pitää päätellä, samoin palan ympäri virkatulla mustalla kehyksellä on aloitus- ja lopetuslangat. Joten juuri mikään muu tämän poncon tekemisessä ei ollut työlästä paitsi lankojen päättely. Yhteensä pääteltävää tuli 4 lankaa/pala ja 42 palassa lankoja on siis yhteensä 128!

Punainen lanka on Red Heart Denver ja musta Novitan paksumpaa sukkalankaa. 

Poncho on tehty tilaustyönä ja se lähtee uuteen kotiin, työpaikan palkanlaskijalle:)

P.S. Ponchon uusi omistaja otti sen saman tien käyttöön ja meni ehkä 10 minuuttia, kun minulta tilattiin toinen, sinivihreillä kukilla oleva poncho. Seuraavana päivänä sain vielä pari tilausta lisää, joten mikä onkaan parempi mainos kuin käyttäjälleen hyvin sopiva ja istuva vaate käytössä. Ponchoilua on siis luvassa jatkossakin:)

Helppo ja nopea pörröhuivi

Tämän pörröhuivin syntypaikkoja ovat mm. juna, bussi ja messureissun luppohetket. Lankana on Red Heart Las Vegas, jota kului kolme kerää eli 150 g. Langat myytiin kolmen kerän paketeissa ja mukana tuli myös ohje, mutta englanninkielinen, lähinnä lyhenteistä muodostunut ohje antoi vain suuntaa ja tarkan selostuksen verkkoneuloksen syntymisestä kuvien kera löysin Käspaikasta. Verkkoneulos muodostuu, kun vuorotellen otetaan puikolle lankalenkki ja neulotaan kaksi silmukkaa oikein yhteen.

Huiviin kuluis siis lanka 150 g ja pituutta sille kertyi 140 cm. Huivin leveys on 50 silmukkaa ja työvälineinä olivat puikot nro 5,5.

Lähikuva verkkoneuloksesta

Paras saunaseuralainen - saunatyyny

Saunatyyny rentouttaa jäykän niskan ja pehmentää seinän mukavaksi nojailla. Kolme koivua vievät ajatukset kesään, rantasaunan lämmityksen lempeään savun tuoksuun ja koivuvihdan tuntuun selässä.

Tyyny on kestävä ja pestävä, luotettava löylykaveri. 


Materiaali: pellava/puuvilla
Koko: vihreä 37x20 cm, vaalea 40x23 cm
Pesu: 40 astetta
Hinta: 13,00 € + postikulut
Toimitus: Nouto tai postitus

Kolme koivua saunakavereina

Saunatyyny kuuluu niihin esineisiin, joiden minkäänlaiseen tarpeellisuuteen, mukavuuteen tai järkevyyteen en uskonut ennen kuin itse tulin kokeilleeksi. Ja jäin koukkuun. Jopa siinä määrin, että nyt olen alkanut tehdä niitä itse, suomalaisen koivumetsän inspiroimana.

Aah, mikään ei ole rentouttavampaa kuin lempeissä löylyissä nojaileminen saunan seinään, tyyny niskan ja hartioiden takana seinää pehmentämässä, saunajuoma kädessä. Olen aina tykännyt koivuista, niiden elävästä ja ilmeikkäästä rungosta ja raikkaasta vihreän, valkoisen ja mustan väriliitosta. Tosin rungon näennäinen yksinkertaisuus luo myös melkoisen haasteen mahdollisimman aidonnäköiselle ja luonnolliselle toteutukselle.

Näissä tyynyissä koivun rungon rosoisuus ja epäsymmetrisyys tulee mielestäni hyvin esille. Oikean vaikutelman löytämiseksi olen tehnyt melkoisen monenlaisia kokeiluja, joten itselläni on siis lukuisia harjoitusversioita niskan takana aina saunapäivisin.. Valkoiset rungot on painettu peittävällä kangasvärillä kalvosabluunan läpi ja päälle on vapaalla kädellä ja eri kokoisten pensselien ja tikkujen avustuksella maalattu yksilölliset runkokuviot. Vaalean tyynyn koko on 40x23 cm, vihreä on hiukan pienempi, 37x20 cm. Vihreän tyynyn materiaali on ohutta pellavakangasta, vaalea tyyny on uutta elämää elävä mummon käyttämätön, nykynukkujalle aivan liian lyhyt pellavalakana. Sisältä löytyy säkkituolin sisuksinakin käytettyjä styroxpalloja noin 3 l/tyyny. Niitä myyvät ainakin Etolat.

Saunatyyny on kyllä verraton saunakaveri, kokeile vaikka. Omasi löydät Puodin puolelta.

Laukkujen lumoa

Omistan moninaisia laukkuja ja kasseja. Niitä tarttuu mukaan usein matkoilta ja niitä tuottaa myös oma ompelukone. Katselen laukkuja kaupoissa usein "sillä silmällä", että mitenköhän tuollaisen saisi itse tehtyä tai miten tuota ja tuota mallia voisi soveltaa johonkin kaapista löytyvään kankaaseen tai muuhun materiaaliin.

Tässä kaksi pientä laukkua, jotka ovat kuin koruja. Kumpikaan ei löydy omasta kaapistani, vaan ne on tehty ystäville juhlapukujen täydennykseksi.

Tämän säihkyvän laukun materiaalina on juhlatopista ylijäänyt kuparinruskea silkki, korukaupan alennusmyynnistä sopivasti vastaan tulleet juuri kankaan väriset muovirannerenkaat ja kantakangaskauppani valikoimista poimittu paljettiperhonen. Toiveena oli saada asuun sopiva laukku, joka olisi pieni ja siro, mutta kuitenkin sen verran suuri, että sinne mahtusivat nykynaisellisuden tärkeimmät tunnukset kännykkä, huulipuna ja puuteri. 

Laukun muoto ja kaavat syntyivät pähkäilyn ja kokeilun tuloksena. Laukku muodostuu kahdesta lähes puolipyöreästä sivukappaleesta, jotka ovat yläreunastaan hiukan kaarevia. Kankaat ovat yllättävän isoja valmiin laukun kokoon verrattuna, sanomalehdestä tein useamman harjoituskappaleen ennen kuin sopiva koko löytyi. Laukun yläosan rypytys vie yllättävän paljon kangasta ja siten pienentää laukun tilavuutta.

Laukun kantokahvoina toimivat muoviset rannerenkaat, jotka sattuvat olemaan aivan samaa sävyä kankaan kanssa. Tämä on yksi lempiaiheitani, jonkin esineen hyödyntäminen jossakin aivan muussa ympäristössä kuin mihin se on alunperin tarkoitettu.

Tämän paljetein koristellun laukun kaavat ovat Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2006. Keskiosaan on vanukirjontatekniikalla ommeltu omistajan nimikirjaimista tyylitelty koriste ja reunoja kiertää paljettikoristelu. Vuoritetun laukun pääli- ja vuorikankaan välissä on kevyt vanu, joka pitää laukun ryhdikkäänä ja houkuttelevan pulleana tyhjänäkin.

Joulunpunaisesti lämmittävä huivi

Punainen ja pörröinen Novitan Rose Mohair -lanka houkutteli tekemään ilmavan salomoninsolmuhuivin, joka mustan takin päällä näyttää kauniilta. Ja marraskuun pimeissä illoissa lämmittää mukavasti hartioilla tai kaulalle kietaistuna ja vie ajatukset jo jouluun.

Käsityöllisen ajatukset ovat olleet jouluisissa tuotteissa jo jokusen aikaa muutenkin tässä syksyllä, kun olen tehnyt kaikenlaista työpaikan henkilökunnan joulumyyjäisiin. Itse asiassa tämäkin huivi on tulossa noihin myyjäisiin myyntiin. Sen tekeminen tosin oli sen verran joutuisaa ja punaista lankaakin oli varastossa useampi kerä, niin että lentokoneessa työmatkalla ehdin koukuta kaksi huivia lähes valmiiksi. Toisen niistä otin saman tien omaan käyttöön ja hyvin lämpimästi on toiminut.

Virkkuukoukut kun ovat tunnetusti niin vaaralliseksi luokiteltuja aseita että niitä ei saa ottaa mukaan lentokoneeseen, joten tätä varten piti hankkia bambuinen koukku. Se olikin ensimmäinen laatuaan omissa hyppysissäni ja hyvin tuntui toimivan.

Huivin kaunis kukkakuvio muodostuu virkkuukoukulla tehtävistä salomoninsolmuista. Kuvio on erittäin helppo ja etenee joutuisasti, tarvittaessa avuksi löytyvät erittäin hyvät ja selkeät kuvalliset ohjeet esimerkiksi Tiitsalta.

Salomoninsolmuja voi tehdä monenlaisista langoista, tämä huivi on tehty yhteistyössä Novitan Rose Mohair -langan kanssa. Lankaa kului varsinaiseen huiviin yllättävän vähän eli 1 kerä, 50 grammaa. Hpsuihin taas saa kulumaan yllättävän paljon lankaa, tähän huiviin sitä kului hiukan vajaa puolikas kerää. Kahdella kerällä saakin aikaan varsin reilun kokoisen huivin ja pitkät hapsut.

Mustan pitsin unelma

"Mikäs hämähäkinverkko sinulla oikein on ylläsi?" Kommentoitiin minulle töissä taannoin. Kyseessä ollut edes Halloween-aika eikä päälläni ollut tämä kuvassa näkyvä poncho, vaan vastaava malli liukuvärjätystä liilasta Nalle Colori -langasta tehtynä. Hmm, enpä ollut itse yhdistänyt tätä kaunista kukkamallia hämähäkkien kudontanäytteisiin, mutta nehän ovat oikeastaan varsin taitavasti sekä suunniteltuja että toteutettuja, ehkäpä tuosta rinnastuksesta pitäisikin olla tyytyväinen. 

Joten, siitä innostuneena tein tämän mustan ponchon. Lankana tässä on Nalle aloe vera ja mallin olen kopiona saanut vuosia sitten matkaani jostakin lankakaupasta. Alunperin se on julkaistu Novita-lehdessä huivin mallina. Malli koostuu neliöistä, jotka virkataan toisiinsa kiinni viimeisen kierroksen aikana, joten huivista oli helppo muokata poncho. Tässä on yhteensä 42 kokonaista ja kaksi puolikasta neliötä ja yhdistettyjen palojen ulkoreunaa kiertää kolmen kerroksen verran ketjusilmukkakaaria. Lankaa kului aika tarkalleen 200 g eli kaksi kerää.

Jouluista tonttuilua

Joulun odotus  ja kaikki siihen liittyvät valmistelut kutkuttavat mieltä yleensä melkein enemmän kuin ne suklaan ja laiskottelun - ja käsitöiden - täyteiset pyhäpäivät. Kaikenlaisia jouluisia näperryksiä on mukava tehdä ja siltä viime hetken lahjapaniikiltakin voi kenties välttyä, kun aloittaa ajoissa. Tässä siis taas omalla kohdallani yksi hyvä yritys siihen suuntaan.

Itselläni tahtovat joulunaluspäivät täyttyä kaikenlaisten viime hetken ideoiden toteuttamisesta, jotka tietysti on aivan pakko tehdä juuri tulevaksi jouluksi, jos niitä vuoden päästä ei vaikka enää muistaisikaan. Tämän joulun käsityökorkkaus onkin nyt tehty näillä veikeillä tonttupatalapuilla, joiden ohje löytyy niinkin kaukaa kuin Suuren Käsityölehden numerosta 11-12/2003.

Patalappu valmistuu joutuisasti eikä tarvitse paljon lankaa. Ohje kehoittaa käyttämään kaksinkertaista lankaa ja sillä tulikin napakka ja paksu tonttu. Punaisen tonttulakin reunassa on mielenkiintoista rapuvirkkausta eli virkataan kiinteitä silmukoita väärään suuntaan, vasemmalta oikealle. Muistan kokeilleeni tätä tonttupatalapun mallia ensimmäisen kerran vuosia sitten ja silloin en tuota rapuvirkkausta omaksunut, mutta nyt se on mukana.

Monikäyttöinen farkkulaukku Floota

Monikäyttöisessä farkkulaukussa säilytät meikit, lääkkeet, avaimet, puhelinten ja musiikkisoitinten laturit ym. siistiä kotia kaipaavat pikkutavarat. Jokainen Floota on yksilöllinen, farkkujen yksityiskohdista ilmeensä ja luonteensa ammentava käsityötuote. Oivallinen ja tarpeellinen lahja. Valitse omasi ja varaa se joko tämän tekstin kommenttikenttässä (muista jättää joku yhteystieto josta tavoitan sinut) tai osoitteesta aarnilintu(@)gmail.com

Materiaali: Käytetty, pesty ja silitetty farkkukangas
Pesu: 40 astetta
Koko: 15x10x8 cm
Hinta: 15,00 € + postikulut
Toimitus: Nouto tai postitus

Tällä hetkellä valmiina ovat ja uutta kotia etsivät nämä Flootat: 

Yhden napin farkkulaukku

Musta brodeerattu farkkulaukku

Vetoketjuruusukoristeinen farkkulaukku

Syyskukkia Kainuusta

Syysväreissä Taito-lehdessä 4/2010 julkaistu Kainuun kukkalapasten malli vei minut mukanaan ja tässä tulos. Lapaset houkuttelivat heti jo lehden kannessa ja niinpä marssin Taito Shoppiin ostamaan Pirkanmaan Kotityön paksua Pirkkalankaa; pitihän lapaset saada juuri samanvärisinä kuin lehden ohjeen väri-ilottelu lupasi. Lankapaketin voi kätevästi tilata myös Pirkanmaan Kotityön verkkokaupasta.

Näitä lapasia oli ilo neuloa keskellä syksyn kirpeitä värejä. Malli oli helppo, ainoastaan peukalon kuviot tuottivat hiukan harmaita hiuksia, että sain menemään tasan sekä silmukat että kuvion. Lankaa kului 2,5 puikoilla neulottuihin naisten kokoisiin lapasiin vähemmän kuin ohje kertoi (100g pohjaväriä ja 50g kutakin kuvioväriä), joten yksiin lapasiin riitti noin 20g kutakin kuvioväriä ja noin 70g pohjaväriä. Tosin ainakaan noita Pirkanmaan Kotityön lankoja ei voi ostaa 50 grammaa pienemmissä vyyhdeissä, joten loppulangoista voi taiteilla vaikka väreihin sopivan pipon.

Näiden lapasten ohjeeseen taisin ensimmäisen kerran törmätä jo Suuressa Käsityölehdessä 11-12/2006, jossa julkaistiin ohje mustikkaisen sinisävyisenä. Lapasiin voi toki käyttää mitä vain sopivanpaksuisia lankoja ja värejä, liuku- ja pätkävärjätyt langatkin toimivat mainiosti. Kerrassaan hurmaavia variaatioita lankojen ja värien suhteen ovat menestyksekkäästi kokeilleet mm. Käsityöläinen - unelmissaan, Villa Valkoinen ja Lapaskuu.

Malli oli mielenkiintoinen ja mukava tehdä ja toisiaan lähellä olevien, samansävyisten kuviovärien ansiosta tähän sopisivat varmasti hyvin myös kasvivärjätyt langat. Niitä onkin varastossa monta kerää, erilaisia keltaisen, vihreän ja ruskean sävyjä, joten sitä taidan kokeilla seuraavaksi.

Sinullekin oma Floota

Farkut taipuvat moneksi ja antavat loistavaa materiaalia käsityöläiselle sen jälkeen, kun ne ovat päättäneet olemassaolonsa jonkun housuina. Tässä kokoelma suorakaiteen muotoisia meikki- tai muita laukkuja, jotka ristin flootaksi. Nimessä yhdistyvät hyvin kuvainnollisesti materiaali ja muoto. Floota on hurmaava, monikäyttöinen ja yllättävän tilava koti vaikka meikeille, lääkkeille tai sille joka paikassa kierivälle pikkutavaralle, jolle ei tähän mennessä ole ollut kunnon säilytyspaikkaa.

Farkuissa on paljon yksityiskohtia ja niin niitä löytyy näistäkin, joten koristeideoita voi varioida lähes loputtomasti. Persoonallisen ilmeen antajiksi näihin flootiin ovat löytäneet tiensä niin farkkujen taskut, napit kuin vetoketjukin.

Flootan kaavat ovat syntyneet omasta päästä ja erikoisia suorakaiteen muotoisia sivu- ja pohja/päätypaloja yhdistelemällä voi tehdä hyvin monen kokoisia flootia eri tarkoituksiin. Kuvassa olevien flootien mitat ovat 15x10x8 cm.

Näitä on tulossa myyntiin jossain vaiheessa myös tuonne Puodin puolelle, varaa oma yksilöllinen hittilahjasi joulupukin konttiin osoitteesta aarnilintu(a)gmail.com.

Olen hankkinut koko ikkunan kokoisen lasimaalauksen

Olen saanut ikkunaani aivan ilman omaa ansiotani suuren, värikylläisen ja pirteän lasimaalauksen, jonka kuva kaiken lisäksi vaihtuu niin että siihen ei millään ehdi kyllästyä. Tuota tosin ei voisi palauttaakaan kauppaan tai taidelainaamoon, jos jostain syystä haluaisin katsella ikkunastani jotain muuta.

Tämä ylläoleva taideteos valtasi olohuoneeni ensin heleän vihreänä ja on syksyä kohti muuttunut kellertävän ja punaisen eri sävyjä toistavaksi, harmaimmankin syyspäivän valaisevaksi ja koko huonetta hallitsevaksi tauluksi. Sisään tullessa melkein tuntuu kuin asunto toivottaisi minut tervetulleeksi täydessä juhlavalaistuksessaan, vaikka toivottavasti en ole unohtanut valoja päälle koko työpäivän ajaksi. Koko komeus on käytössäni ihan ilmaiseksi, ellei sellaista pientä asiaa kuin vuokraa lasketa...

Mielellänihän tällaisen väriläiskän pitäisin sisustuksessani, mutta pohjatuuli taitaa olla toista mieltä. Se on parina viime päivänä vieraillut tälläkin pihalla niin ahkerasti, että suurin osa väreistä löytyy maasta eikä puusta. Joten kyseessä on siis vuosittain nautittava kertakäyttöinen taideteos. Tämä onkin jo toinen kerta kun olen tästä päässyt nauttimaan; viime vuonna kun tässä asunnossa kävin ihka ensimmäisen kerran tulevana mahdollisena vuokralaisena, niin kyseinen taideteos tulvi ikkunasta tyhjään asuntoon. Niinhän sitä on tapana myytäviäkin asuntoja stailata kalusteilla ja tauluilla, tässä tapauksessa luontoäiti taisi esittää parhaan myyntipuheen:)

Mitä ihanimman värisiä vaahteranlehtiä kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä on siis piha pullollaan, joten olen pitkästä aikaa innostunut kuivaamaan niitä. Katsotaan mitä lehdistä syntyy, iloksi ja piristykseksi alkavan talven pimeyden vastakohdaksi.

Jääkarhut tulevat!

Jääkarhuvaroitus on syytä antaa Varsinais-Suomeen, sillä siellä nähdään todennäköisesti loppuvuodesta kaksi terhakkaa jääkarhuneitiä. Tunnustan olevani tähän varoitukseen syyllinen, sillä täällä odottavat kahdet valkoisesta teddykarvasta tehdyt ja pienellä karhunhännällä varustetut housut matkaa kohti onnellisia omistajia. 

Hyvän ystäväni tytöt esittivät toiveen jääkarhuhousuista ja sellaisethan syntyivät käden käänteessä Suuren Käsityölehden 4/2009 lasten rooliasukaavoja mukaillen. Materiaalina on luonnonvalkoinen teddykarva, lahkeet ovat suorat ja vyötäröllä kuminauha. Näillä varmasti tarkenee kovemmissakin pakkasissa.

Barbien paras puku

Barbie-nukeille syntyy helposti monenlaista päällepantavaa tilkkulaatikon kätköistä. Tarvitaan muista ompelutöistä yli jääneitä kangastilkkuja, pitsien ja nauhojen pätkiä - jälleen niitä ylimääräiseksi jääneitä, joita ei kuitenkaan millään raaski heittää pois - ja hiukan mielikuvitusta sekä tuttavapiirin pienten tyttölasten barbinukkeja. Näistä aineksista saa keitettyä kokoon vaikka kylpytakin tai tanssiaismekon nukkeleikkeihin, joissa uusille vaatteille on aina tilausta ja vastaanotto varsin innostunut. Tosin, mitä pienempi vaate, sen hankalammaksi ompelu menee, kun pitkien ja suorien saumojen surauttelu vaihtuu pieneksi näperrykseksi, joten näiden tekemiseen hujahtaa helposti yhtä paljon aikaa kuin jonkun yksinkertaisen aikuisen kokoisen puseron ompeluun.

Barbien vaatteisiin on julkaistu kaavoja tasaisin välein mm. Suuri Käsityö -lehdessä, mutta varmasti nopein tie kaavojen hankintaan innostuksen yllättäessä ovat netin lukuiset blogit ja käsityöpalstat. Hakusanalla "barbien vaatteet" löytyy mukavasti suomeksi ja "barbie clothes" tuo ulottuvillesi jo koko maailman barbieharrastajien taidonnäytteet minikokoisista Taru sormusten herra -henkisitä pukuluonnoksista alkaen.

Kolmet farkut ja paljon nappeja = takki

Tähän takkiin sain ensikimmokkeen Suuressa käsityölehdessä 4/2006 olleelta Muoti mielessä -palstalta, jonka otsikkona oli Jekut jakut. Alkuperäisen jakun kuva vasemmalla, sen inspiroimana syntynyt oma tuotokseni ensin edestä ja sitten takaa nähtävissä oikealla. Käsityölehden tekstissä todettiin, että "malli tarjoaa inspiraatiota myös kuluneiden farkkujen uusiokäyttöön". Samaan aikaan ompeluhuoneen pöydälle olivat ilmestyneet korjausta odottamaan pikkuveljen juuri sopivista paikoista haalistuneet farkut, joten muuta ei tarvittukaan.

Tarinan surullinen puoli on se, että veli ei saanutkaan farkkujaan takaisin ehjänä, vaan seuraavan kerran hän näki ne takin muodon saaneina. Kuten kuvasta näkyy, pikkuveli ei ole enää niin kovin pieni, koska farkut antoivat takille kauniit etukappaleet ja hihat. Takakappaletta varten piti käydä kaivelemassa käytöstä poistettujen farkkujen varastoja. Niitä ja monia muitakin asioita siis kannattaa säästää, jos vain tilaa löytyy. Koskaan kun ei voi tietää, mitä ihanaa siitä mummon vanhasta keittiöesiliinastakin voi tehdä, kun sopiva idea kohdalle sattuu.

Farkkuvarastossa luonnollisesti valtavärinä oli sininen, joten puuttuvan kankaan löytäminen piti olla helppo juttu. Mutta vaikka sinisiä housuja oli enemmän kuin laki sallii, niin oli muuten uskomattoman hankalaa löytää samanvärisiä sinisiä, kun niitä oikein tarvitsin. Tämä projektin kaikki muut materiaalit löytyivätkin omista kangasvarastoista, vain nappien suhteen piti käydä kaupassa. Ja niitä sitten tarvittiinkin aika monta, kokonaista 28 kappaletta. Napinreikien ompelemisessa vierähtikin tovi, vaikka onneksi napinläpiautomaatti on ompelukoneisiin keksitty.

Hämäläinen työnhakureissu

Jokainen työnhakija lienee kyllästymiseen asti kuullut neuvoja siitä, miten oman työhakemuksen pitäisi jotenkin erottua joukosta. Positiivisesti ja omaperäisesti. Niin että toisessa päässä papereita läpi käyvä rekrytointikonsultti tai henkilöstöpäällikkö muistaisi juuri minut kymmenien tai kenties satojen samanlaisten paperien joukosta.

Paperihakemusten aikakaudella monet kokeilivat onneaan esiintymällä vaaleanpunaisella paperilla tai tuoksuen lempihajuvedelleen. Mutta mitäpä jos kirjekuorien avaajalla onkin astma tai puolet 127 hakijasta on päättänyt tuoksua Chanel vitoselle, niin silloin ei taida enää olla kysymys sen enempää omaperäisyydestä kuin kohteliaisuudestakaan... Rekrytointikonsultti varmasti muistaa nuo hakemukset hyvinkin, mutta ei aivan siinä mielessä kuin niiden kirjoittajalla oli tarkoitus. Päinvastoin ne päätyvät varoittaviksi esimerkeiksi kyseisten rekrytointikonsulttien vetämille työnhakukursseille.

Työnhakuprosessissa tärkeintä on luoda pätevä, tehokas ja asiantunteva kuva itsestään heti siitä lähtien, kun siihen unelmien työpaikkaan on saatu ensikosketus. Se tapahtuu yleensä niin, että työnhakija huomaa kiinnostavan ilmoituksen jossakin lukuisista tietoa tulvivista medioista ja tulee siihen tulokseen, että minähän olisin tuohon työpaikkaan juuri oikea henkilö. Jäljellä on siis enää se vaikein homma, saada tuleva työnantajakin vakuuttuneeksi samasta asiasta.

Työnhakuoppaiden yksi tärkeimmistä neuvoista kuuluu, että työnhakijan on osoitettava kiinnostuksensa avoinna olevaa paikkaa kohtaan jo ennen varsinaisen hakemuksen lähettämistä, esimerkiksi soittamalla ja kyselemällä lisätietoja. Ilmoituksia on tietysti hyvin moneen lähtöön, toisissa kerrotaan haettavasta työstä enemmän ja toisissa ollaan hyvinkin niukkasanaisia. Yhteistä näille tuntuu olevan vain se, että aina on yhtä hankalaa keksiä puhelimessa jotain järkevää kysyttävää tai kommentoitavaa. Ennen kaikkea sellaista, jota ne kaikki muut kymmenet saman työpaikan perässä soittelijat eivät ole vielä älynneet tuoda esiin.

Sattuipa sitten kerran niin, että huomasin mielenkiintoisessa työpaikkailmoituksessa yhteyshenkilöä opiskeluaikaisen dosenttini. Haa, kerrankin sitä tiesi puhelimeen tarttuessaan aika hyvin, minkä oloinen ihminen toisessa päässä vastaisi. Mitään harhaluuloja siitä, että kyseinen dosentti muistaisi minut opiskeluajoilta, minulla ei tietenkään ollut. Luultavasti hänen harvoilla vierailuluennoillaan kun oli vuosien mittaan istunut paljon minua värikkäämpiäkin tyyppejä. Ja apinanhan tuntevat kaikki, mutta apina ei tunne ketään, vai miten se nyt meni...

Niinpä nyt jos koskaan, olisi oivallinen tilaisuus työkyselyjen lomassa heitää joku kommentti yhteisestä, joskin aika hatarasta menneisyydestämme. Kerrankin minulla olisi aseenani jotain kättä pitempää työpaikkojen villissä metsästyksessä.

Tällainen erottautumisen tilaisuus tarjoutuikin puhelinkeskustelun aikana kuin itsestään. Juttelimme palkasta, ja tämä entisen opinahjoni dosentti, toivottavasti tuleva esimieheni, kertoi palkan olevan valitettavan pieni. Muistan, kuinka hän joskus ihan opiskeluni alkuaikoina, valisti meitä vastatulleita alamme palkkatasosta. Ettei kenellekään vaan tulisi turhia rikastumiskuvitelmia, siinä vaiheessa kun olisi vielä ollut helppo vaihtaa sittenkin sinne oikeustieteelliseen. Hän toimi itse erään ison kaupungin kulttuuritoimenjohtajana ja omien sanojensa mukaan oli ainoa, joka heidän osastollaan sai kunnon palkkaa. Luonteva jatko minun puoleltani tähän keskusteluun kuului, että juuri tästähän sinä varoittelit meitä jo opiskeluaikoina ja kyseinen tosiasia, kulttuurialan huonot palkat, on tullut tässä vuosien varrella hyvinkin tutuksi.

Arvatkaa vaan, tuliko kyseinen heitto mieleeni vasta noin puoli tuntia puhelun päättymisen jälkeen.

Farkku-unelmia

Nuo Italiassa alunperin laivaston työhousuiksi kehitetyt, useimmiten sinisestä denim-kankaasta tehdyt farkut löytyvät varmasti jokaisen lukijan kaapista. Ja veikkaanpa, että vielä useammat farkut löytyvät sieltä jostakin hajonneiden, liian pieneksi, suuriksi, epämuodikkaiksi tai muuten vaan käyttämättömäksi jääneiden vaatteiden joukosta. Mitä jos kaivaisitte vanhat farkut esiin ja ryhtyisitte farkkutaiteilijoiksi?

Kuvissa on sekalainen valikoima patalappuja. Sisuksissa lymyilee vanha paksu villakangastakki, yksi yli 30:stä pyörylästä, jollaisiksi takki saksien avustuksella muuttui. Raaka-aineita on siis useampiinkin patalappuihin, koska myös farkkuja oli varastossa iso kasa. Halutuimpia ovat etu- ja takataskujen kohdat. Kun ne sopivasti sijoittaa patalapun keskelle eikä ompele taskun suuaukkoa kiinni reunuksen alle, muuttuu patalappu käden käänteessä patakintaaksi! 

Näitä on näppärä tehdä kerralla isompikin satsi ja viedä tuliaisiksi kaikkiin sopiviin paikkoihin. Ja lähes kaikenlaiset paikathan ovat sopivia, koska harvassa osoitteessa selvitään ilman hellaa ja uunia. Ja niiden kanssa toimimen taas ilman hyviä patalappuja tekee elämän hankalaksi.