Maailman suurin – ja pienin

Tervessii Turuust! Kyllä oli mukava viikonloppuna käydä kuuntelemassa vanhan kotikaupungin tuttua (ja toisaalta niin kamalan kuuloista!) murretta ja samalla ihastella maailman suurimpia purjelaivoja. The Culture Tall Ships Regatta oli houkutellut Tall Ships Race -kilpailun jatkoksi upeita isoja purjelaivoja Aurajokeen Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi. Ja kun elokuun lopun lauantain lämpötila huiteli yölläkin 20 asteessa eikä sadepilvistä ollut tietoakaan, niin jokiranta esitteli aivan parhaita puoliaan.

Aurajoen itärannalla pääsi tutustumaan maailman suurimpaan purjelaivaan, venäläiseen 122-metriseen Sedoviin. Laiva oli kunnioitettavan kokoinen jo pituutensa puolesta, mutta yksityiskohdissa koko vielä korostui. Köydet esimerkiksi olivat samanpaksuiset kuin tämän kirjoittajan käsivarsi!

 Purjelaivojen lisäksi Aurajokiranta tarjosi muunkinlaisia houkutuksia. Paikalla oli paljon myyntikojuja, joista ilahduttavan monissa oli paikallisia ja kauempaakin tulleita käsityöyrittäjiä. Ihastuin erityisesti tähän, lasitaiteilija Riikka Forsmanin Korona-malliston riipukseen. Se lähtikin mukaan ja on kulkenut kaulalla maanantaista asti.

Materialististen tuliaisten lisäksi käsityökojut tarjosivat runsaasti ideoita ja ihailtavaa. Yhdestä kojusta nappasin idean isoäidinneliöiden hyödyntämisestä korvakoruissa. Tässä siis ehkä ellei nyt ihan maailman pienimmät niin ainakin pienimmät näkemäni yksilöt.

Innostuin tekemään useampia korvakorupareja hiukan eri kokoisina ja erityyppisistä langoista. Kaikissa koruissa materiaalina on numeron 8 helmilanka ja työvälineenä numeron 1,25 koukku. Kyllä tuntui pieneltä näprämiseltä villalankojen kanssa touhuamisen vastapainoksi.

 Tämä oli itse asiassa ensimmäinen omakohtainen tuttavuus isoäidinneliöiden kanssa. Pitää aloittaa pienestä, niin ehkä ne neliöt tästä vielä jossain vaiheessa suurenevat. Tai sitten on hetken päästä kaiken väristen vaatteiden kanssa sävy sävyyn sopivat korvakorut:)

Arvonta 28.8.-10.9.2011

Uuden ulkoasun kunniaksi, Aarnilinnun ihka ensimmäinen arvonta, olkaa hyvät! Pitkään olen jo suunnitellut ja mielessäni mallaillut tätä uutta ulkoasua ja nyt sen vihdoin on totta. Kävijälaskurikin kolkuttelee 5000 nurkilla ihan näinä päivinä, joten luvassa on myös bonuspalkinto.

Palkinnoksi voittajalle lähtee lempeisiin koivuntuoksuisiin löylyihin kaksi koivunlehden muotoista peflettiä, samaa teemaa oleva saunatyyny sekä koivu-saunatuoksu.

Säännöt ovat yksinkertaisuudessaan tutut, siispä samaan malliin mennään kuin muissakin blogeissa.

Yhden lehden (arvan) saa kommentoimalla tähän postaukseen. Tervetuloa osallistumaan myös blogittomat vierailijat, kirjailkaa itsellenne nimimerkki, jotta onnetar teidät tarvittaessa tunnistaa.

 Kommentoimalla tähän postaukseen ja liittymällä lukijaksi on tilillä kaksi lehteä.

Kolmen lehden potin saat, kun linkität arvonnan omaan blogiisi. Kuvaksi voi napata tuon ylimmän kuvan.





Vinkatkaa kommenteissanne, kuinka monella arvalla olette mukana. Bonuksena voittaja saa vielä halutessaan muutaman vapaalipun Tiedekeskus Heurekaan. Liput ovat voimassa vuoden 2011 loppuun ja oikeuttavat tutustumaan kaikkiin avoinna oleviin näyttelyihin sekä yhteen vapaavalintaiseen planetaarioelokuvaan.

Arvonta alkaa tästä hetkestä ja osallistua voi 10.9.2011 klo 00.00 asti. Siispä kaikille osallistujille erikseen ja yhteisesti isosti onnea arvontaan ja rentouttavaa alkavaa viikkoa:)

Poncho työmatkaseuralaisena

Päivittäiset työmatkat bussissa ja junassa vaativat ehdottomasti parempaa seuraa kuin Metro-lehden, joten tässä esittäytyy yksi kandidaatti. Tämä on eri muodoissa - ensin vain muutaman neliön kokoisena ja vihdoin kokonaisena ponchona - kulkenut mukanani parin viikon ajan. Poncho on edistynyt päivittäin keskimäärin viiden neliön päivävauhtia ja yhteensä tässä on neliöitä 42 kpl.

Näitä on työmatkojen kuluessa syntynyt sen verran monia, että malli on hyvin tukevasti muistissa. Niinpä neliöiden virkkaaminen sujuu aamuväsyneenäkin bussissa melkein toinen silmä kiinni:) Lankana tässä yksilössä Puro batik. Valmistumista jarruttaa loppuvaiheessa vain päättelyhaluttomuus, joka tuntuu pesiytyneen tänne oikein kunnolla. Arvatkaa vaan, onko tämäkin muutaman päivän jo odotellut päättelyä ja hapsuja vaille valmiina. Mutta nyt vihdoin valmiina, eli ei muuta kuin maanantaiaamuna uutta matoa koukkuun. Eikun lankaa:)

Värisuoralla

Jokin aika sitten oli Anttilan lankatarjouksessa Novitan Minna. Mukaan lähti neljä kerää, suunnitelmissa syksyn Novita-lehdessä olleet pitkävartiset palmikkosukat. Hyvässä alussa ovat jo:) Kaupassa luulin ostavani marjapuuronpunaista lankaa, kun pääsin kotiin se olikin enemmän liilaa kuin punertavaa. Olen monet kerrat kironnut kauppojen loistevalot, jotka vääristävät tiettyjä värejä. Tosin ei se liilakaan hullummalta näytä, nyt kun sitä olen enemmän katsellut.

Liilalle langalle alkoi yllättäen kertyä myös värikavereita. Hyvän ystävän työkaveri tilasi minulta äitiysvaatteita ja valitsi itse niihin tulevat kankaat. Ja kas kummaa, sama väri löytyy täältä. Tästä tuli paita, joka on jo valmiina, mutta tässä vain vilautus. Tarkempia kuvia on tulossa lauantain jälkeen, jolloin paita on uuden omistajansa hallussa.

Jostain syystä tämä väri tulee nyt minua vastaan suunnassa jos toisessakin. Haluaa selvästi mukaan vaatekaappiini. Värisuoran täydentää nimittäin menneenä viikonloppuna Myyrmäki-hallin kirppikseltä matkaan tarttunut samettihame. Tämä ihanuus lähti mukaan kahdella eurolla ja tarttui sieltä vähän muutakin:) Löydöistä kuulette varmasti jatkossa vielä lisää, kunhan saan niitä tuunailtua eteenpäin. 

Ensikertalaisena tuo kirppis oli sen verran mukava tuttavuus, että sinne tulee varmasti mentyä vielä uudemman kerran syksyn aikana. Myyntipäivät löytyvät tuon edellä olevan linkin takaa. Suosittelen, vaikka se reissu vähän vaatekaappien tilavuutta koettelikin:)

Saako olla hihat ilman paitaa

Puikot ovat viikonloppuna heiluneet urakalla ja nyt on vihdoin valmiina esiteltäväksi palmikkohihatin, jota täällä jo hiukan vilautin. Tämän kanssa elämä oli kyllä varsinaista vuoristorataa. Malli löytyy Novitalta. Innoissani aloitin tämän aika tarkkaan vuosi takaperin, mutta sen jälkeen yhteiselollemme onkin tapahtunut yhtä ja toista. 

 Ihan ensimmäiseksi ihastuin mallissa noihin reunojen koristepyörylöihin. Sitten tajusin, että pitää tietysti neuloa tuo koko kappale ennen kuin pyörylöiden tekoon on mitään asiaa. Edellisistä palmikoistani oli jonkin verran aikaa, joten niiden kanssa oli ensin vähän totuttelemista. Lanka toimi hyvin, samoin nelosen puikot. Mutta silti joku tökki. Tuntui, että tekele edistyi mahdottoman hitaasti ja niinpä sitten syksyn tullessa työ joutui UFO-laatikkoon muiden tärkeämpien ja ajankohtaisempien projektien tieltä. 

Siellä se sai ollakin sitten heinäkuuuhun ja kesälomaan saakka, jolloin kaivoin hihatinprojektin taas esiin. Alussa oli edessä sama vuoropuhelu palmikoiden kanssa ennen kun päästiin yhteisymmärrykseen, mutta sen jälkeen niitä alkoi muodostua kuin itsestään, työ eteni ja aurinko paistoi.

Ja nyt se on valmis:) Alkukankeuksien kourissa olin sitä mieltä, että toivottavasti kukaan ei vaan keksi haluta tämmöistä etten joudu tekemään toista kappaletta. Loppua kohti työ alkoi tuntumaan yhä mukavammalta ja oli melkein harmi kun päättelin viimeisiä silmukoita, että nytkö se jo loppui. 

Lankana tässä on Novitan Puro Batik, kesän 2010 väri pinkki. Puikkokoko oli 4 ja lankaa kului kolme kokonaista kerää sekä aiemmista töistä jääneiden kerien jämiä noihin koristepyörylöihin. Kaiken kaikkiaan siis hiukan reilu 300g. Koko on jotain S:n ja M:n puolivälistä, sen verran soveltelin ohjeen silmukkamääriä.

Nyt vaan tilaukseen sen verran syksyisempää keliä, että tällä voi lähteä liikkeelle ilman että on saman tien hiki. Valmistumisen riemun myötä siis antoisaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos kommenteistanne, joita on aina yhtä mukava lukea!