lauantai 5. toukokuuta 2012

Unelmakotia etsimässä


Minkälainen on unelma-asunto? Näiden lakkien omistajat ovat pohtineet sitä paljonkin viime aikoina.  Kun katselee erilaisia asuntoja ja vertaa hintoja ja sitä kuinka paljon oman kukkaron pohjalla on, tulee väkisinkin mieleen, että voiko unelma-asuntoa olla edes olemassa muualla kuin unelmissa?

Asuntoasia on ollut pöydällä tässä kevään kuluessa ahkerasti. Kevätaurinko paljastaa villakoirat ja talven laikuttamat ikkunalasit. Se myös saa vaihtamaan verhot paksumpiin ja tummemman värisiin, joiden läpi aamuaurinko ei porota makuuhuoneeseen ja se saa muistamaan sen, miltä tuntuu viettää aikaa lomahelteillä parvekkeettomassa yksiössä. Vähempikin luulisi siis riittävän siihen, että asuntokärpänen puraisee aina kesäisin monia. Tartunta on saavuttanut nämäkin neliöt. Niinpä nettiaikaa on kulunut ihan kiitettävästi silmukoiden sijaan varainsiirtoverojen, lainavakuuksien ja keskihintojen laskemiseen. Ja siihen menee kuulkaa humanistin laskupäällä ja asuntokauppakokemattomuudella yllättävän paljon aikaa, joten puikot eivät ole täällä kovin ahkerasti kilisseet tai ompelukone surissut. Sen sijaan on löytynyt kasapäin ideoita siitä, mitä siellä omassa unelma-asunnossa voisi olla. Sillä edellytyksellä, että pankki olisi samaa mieltä:)

Tämä keittiö henkii valoa, rauhaa ja kiireettömyyttä.
Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Sunnuntai-Hesari tarjoaa sivukaupalla postimerkin kokoisia asuntoilmoituksia joita - tunnustettakoon - ainakaan minä en jaksa kahlata läpi. Netissä sen sijaan ei tarvitse tihrustella vain yhtä pientä kuvaa, vaan koko komeus läväytetään silmille useamman otoksen voimiin. Kuvat kun asuntoasiassa voivat kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Tai sitten toisaalta eivät kerro juuri mitään. Vastaan on tullut sellaisia vasten aurinkoa kuvattuja heiluvia pokkarikameraotoksia, että sitä väkisinkin alkaa epäillä, ettei kiinteistönvälittäjän koulutuksen aikana kameraa ja sen käyttöä esitellä ollenkaan.

Sen verran ollaan kuvia katteltu, että niiden perusteella - tai niistä huolimatta - ollaan käyty useissa näytöissä. Siitä seuraa yleensä joko ihastumisia tai pettymyksiä. Ja sitten on niitä jotka jäävät kaivelemaan mieltä vielä yhden yön nukkumisenkin jälkeen, niitä jotka laittavat isomman koneiston pään sisällä liikkeelle. Olisikohan tuohon varaa? Mitäköhän remontti maksaisi? Mistä tiedän mitä seinien ja lattioiden sisällä piilee, tuleeko sieltä vastaan ikäviä yllätyksiä? Tulisiko tästä hyvä koti?

Vuosien varrella mm. asuntomessuilta on jäänyt mieleen joitain kivoja juttuja. Vähän niin kuin sillä ajatuksella, että sitten kun minulla on se oma asunto, niin siellä voisi olla jotain tämän tapaista.

Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Hyvässä asunnossa on sekä fyysistä että henkistä tilaa itsensä toteuttamiseen. Se on käytännöllinen ja kodikas ja mielellään se ei ole ihan talopakettitehtaan liukuhihnalta tullut tusinatuote, vaan siinä on joku juttu. Jotain erilaista, omaperäistä, kekseliästä. Se voi olla joku tosi pienikin juttu. Yksi esimerkki johon juuri eilen törmäsin, oli talo, joka ulkoapäin näyttää hyvinkin perinteiseltä, mutta on sisältä jotain ihan muuta kuin mummonmökkiajatuksiin johdattava ulkokuori antaa ymmärtää. Sieltä voisi löytyä arkea helpottavia ratkaisuja kuten vaikka tämä saunajakkaran sisälle tehty polttopuuvarasto.

Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Kodikkaassa asunnossa näkyy käsityön osaaminen ja arvostus jollakin tavalla tuomassa pehmeyttä ja kodikkuutta. Tämä huopapaitoja kuivattava pyykkinaru saa väkisinkin hymyn huulille:)

Vanhasta harmantuneesta puusta tehdyt ikkunankarmit
sisäikkunassa. Kuva on vuoden 2008 asuntomessuilta.

Siellä on kekseliäitä yksityiskohtia ja mielellään yhdistelty uuteen jotain vanhaa ja perinteistä. Maitolasinen Kivi-tuikku edustaa modernia muotoilua, joka yhdistyy tässä erittäin kauniisti harmaantuneeseen ja elämää nähneeseen puuhun.


Mistä se kodikkuus sitten oikein syntyy? Varmaan osittain kaikista noista yllämainituista asioista ja vielä tukusta sellaisia, joita en osaa tähän suoraan edes nimetä. Yleensä kun johonkin tilaan menee, niin sen tuntee ja huomaa, jos olo tuntuu kodikkaalta. Olen käynyt lukuisissa sellaisissa asunnoissa, jotka ovat siistejä ja tyylikkäitä, mutta joissa en itse tuntisi oloani kodikkaaksi. Jotka eivät tunnu omalta kodilta. Tässä kuvassa sen sijaan yhdistyvät monet asiat, jotka tekevät keittiöstä kutsuvan ja lämpimän. Vaaleat värit, riittävä säilytystila, puun elävä pinta, raikkaat tekstiilit ja iso pöytä, jonka ympärillä viihtyy suurempikin joukko ystäviä tai sukulaisia. Kukakohan tämän onnellinen omistaja tänään lienee? Kuva on vuoden 2009 asuntomessuilta talosta numero 30 ja jotain.

Unelma-asunnon paikallistamiseksi rehottaa varsinkin netin keskustelupalstoilla neuvo jos toinenkin. Toisaalta, mahtaako nykymaailmassa sellaista asiaa ollakaan, johon ei keskustelupalsta tarjoa sitä "viimeisintä totuutta"? Unelma-asunnon tai edes postentiaalisen kandidaatin tunnistamiseksi törmäsin jossain sellaiseen neuvoon, että kirjoita luottokortin kokoiselle lapulle kymmenen tärkeintä asiaa, jotka haluat tulevasta asunnostasi löytyvän. Nappaa lappu mukaan aina näytöille ja jos voit ruksia toteutuneeksi ominaisuuksista viisi tai enemmän, kannattaa jo harkita tarjouksen jättämistä. Tämä ohje kuvastanee sitä, että sitä unelma-asntoa, jossa olisi kaikki toivotut mahdollist ja mahdottomat ominaisuudet samassa paketissa, tuskin on olemassa, joten kompromisseihin pitää varautua ja luopumisen tuskaa kärsiä.

Ja kyllä sitä on kärsittykin. Kun käy niin, että joutuu järkevän ajattelutyön päätteeksi luopumaan tarjouksen teosta kokonaan syystä tai toisesta vaikka onkin jo mielessään sisustanut asunnon moneen kertaan, niin se kyllä kirpaisee aika tavalla. Ensin kun yleensä tulee ihastus, sitten pakonomainen tarve selvittää kaikki hankalasti arvioitavat asiat kuten remontointikulut ja jossain välissä on hyvä käydä pankissakin vinkkaamassa, että mihin ne pyydetyt lainarahat konkreettisesti menisivät. Jos kaiken tämän jälkeen vielä on sellainen olo, että tarjouksen teko tuntuu liian suurelta riskiltä ja pelissä on liikaa tuntemattomia palasia, on seurauksena aika tyhjä olo. Ihan niin kuin sitä joutuisi kodittomaksi, vaikkei vanhaa kukaan ole myynyt eikä uutta varsinaisesti ja virallisesti ole vielä ollut. Mutta kun se on vähän kuin jo mentaalisesti ollut olemassa ja koristetyynyjen värit ja mallitkin oli suunniteltu..


Täällä kärsitään siis eräänlaisesta asuntokrapulasta. Onneksi oireet eivät ole ihan samaa luokkaa kun siinä perinteisemmässä krapulassa. Ja onneksi oikotiet ja jokakodit ja etuovet verkossa ovat pullollaan ihania koteja joista joku haluaa luopua, joten lääke akuuteimpaan hätään on napinpainalluksen päässä. Turnauskestävyyttähän nämä takapakit vaan kasvattavat. Ei siis muuta kuin pinotaan koreja päällikkäin ja koitetaan vielä hetken mahtua tänne. Samalla viritellään verkkoja vesille ja pujotetaan uutta matoa koukkuun, onhan tässä vielä hyvää aikaa oman pihan tai parvekkeen tarttua syöttiin ennen niitä toivottavasti tulevia kesähelteitä.

21 kommenttia:

  1. Onnea asuntokauppoihin. Asuntolainojen korot ovatkin nyt ennätysalhaalla, joten siinä mielessä aika on kauppoihin otollinen. Samaisen kotipörriäisen puraiseman olen huomannut nuoremmissa sukulaisissani. Erilaisia vaihtoehtoja on puitu sitten koko suvun voimin. Eivät kodit taida näyttää asuntomessukodeilta asuttuna. Jospa asuntoihin pätee sama kuin meihin ihmisiinkin, terve runko ja sielu on kaiken a ja o. Loppu on sitten viilausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, asunnon sijaintia ei voi muuttaa, mutta sisuksen voi laittaa mieleisekseen. Jos vaan rahaa riittää. Tuntuukin, että tuohon rahaan törmää näissä asioissa vähän väliä. Tai sitten pitää miettiä vaatimuksia uudemman kerran:)

      Poista
  2. Tsemppiä kovasti siihen, että se juuri oikea osuu kohdalle ja kaikki muutkin tarvittavat tekijät napsahtavat uomiinsa. Ihanan laukun olit tuolla aiemmin farkusta tehnyt, voe pojat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä noissa asuntoasioissa varmaan aika tavalla onnea tarvitaankin. Että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja uskaltaa olla rohkea, kun jotain sopivaa sattuu kohdalle.

      Poista
  3. Oi kuinka pohdintasi on niin totisinta totta tosi monelle. Mä itse ajattelen että asiat menee tunteella. Kun rakastuu niin rakastuu ja siitä tulee se koti mikä on mun näkönen eikä minkään desing talon kataloogi näytös, jolle remppa on just ja nyt valmis ja niin pankissa neuvoteltu. Piilovikoja ei voi ikinä tietää ja niitä varten on asunnon myyjän vastuut, onneksi.
    Oi kun saisi keittiöön ton toka kuvan olonurkan, kyllä siinä odottelis vaikka mitä uuni tuoretta vaikka vähän neuloen..ah.
    Onnea asunnon etsinnöille!
    Ps. ei se parveke auta siihen yksiöön YHTÄÄN kun aurinko porottaa ja polttaa. Kuumaa se on silti!! kokemuksella ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellisuus yksiön parveekkeen suhteen lienee varmaan juuri tuo, mutta jotenkin tuntuisi henkisesti edes siltä että saa asuntoon jotain vilvoitetta ja pääsee ulos, jos parveke olisi fyysisesti olemassa. Mutta joo, kaikenlaisia kivoja kuvia on hauska keräillä ja miettiä, että jospa minullakin tuollainen. Todellisuus kumminkin lienee jotain muuta, mutta onneksi tykkään monenlaisista ratkaisuista eikä tarvi pakonomaisesti tavoitella jotain tiettyä. Kyllä sen yleensä sit tietää, kun joku tulee kohdalle, että tykästyykö siihen vai ei.

      Poista
  4. Voi, toivon todella että löydätte mieluisen asunnon, kodin ihanan pesän teille. Kytäjällä tänään oli erittäin vilkasta, porukkaa piisasi. Nyt ovat ihmiset liikkeellä, tontteja ja valmiita Omakotitaloja katsomassa. Maiju seisoi 6 tuntia jalkojen varassa ja esitteli ja möi kohteita. Jalat tosi kipeät ja huomenna sama juttu klo 12-15. Tervetuloa jos innostutte katselemaan Hyvinkään suuntaan, tämä ei ole myyntikommentti, mutta valmiita kohteita voi katsella ja löytää itselle uusia ajatuksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Kytäjän mainoksia huomannut jonkun kerran telkussa ja maisemat näyttävät kyllä upeilta! Harmi vaan, että ne ovat meidän näkökulmasta ehkä hitusen kaukana..

      Poista
  5. Onnea unelma-asunnon metsästykseen! Kun se oikea osuu kohdalle, sen vain tietää! Vähän niin kuin puolison löytäisi... :o)
    *
    Käy kurkkaamassa, blogissani on tunnustus mukavan monipuoliselle ja verrattoman vaihtelevalle blogillesi! :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Ja kiitokset myös tunnustuksesta, niitä on aina niin mukava saada! Käyn noukkimassa sen pikapuoliin matkaani.

      Poista
  6. Onnea minultakin unelma-asuntoetsintään. Minullakaan ei ehkä ole unelma-asuntoa, ainakaan jos katselee sisustuslehtiä. Kotini on muodostunut koko elämän ajan ja siinä on paljkon elämänvaiheita ja historiaa, myös jo lapsuudenkodistani. Onhan minulla ikääkin jo varmaan lähes tuplat sinuun verrattuna! Silti koen asuvani ihanassa kodissa, joka varmaan muuttuu nyt vielä ihanammaksi kun saan tänne parin viikon päästä kauan kaipaamani takan, olohuoneen komistuksen.
    Varmaan lapseni ovat pian oman asunnon etsimisen edessä; tuntuu vähän hurjalta makssa 600€ kuussa vuokraa yksin, sillä rahalla kyllä jo maksaisi lainaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takka on meidänkin haavelistalla tuossa asunnonetsinnässä:) Ja kyllähän nuo vuokrasummat varsinkin täällä pk-seudulla tuntuu aivan hurjilta kun jo yksiöstä saa maksaa sen 600e/kk. Samalla ja hiukan enemmällä rahalla kuukaudessa saisi pala palalta lunastettua omia seiniä ja lattianeliöitä, kun vaan löytäisi semmosen missä tarpeeksi moni asia osuu kohdilleen.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos, sitä kyllä tarvitaan. Ennen en tiennyt näistä asioista juuri mitään kun eivät olleet akuutisti ajankohtaisia, mutta aika nopeasti sinne viidakkoon tuntuu sujahtavan. Ja koko ajan tulee vastaan jotain, josta pitäisi ottaa paremmin selvää. Onneksi on netti!

      Poista
  8. Onnea asunnon etsintään! Mukava oli lukea ajatuksiasi.

    Jotain uutta yhteistä siis paljastui meistä. Meilläkin on ollut jo pidemmän aikaa asunnon etsintä työn alla, haastetta tuo hitusen erilaiset vaatimukset miehen kanssa, mutta jospa meille ja teille sopiva asunto vielä löytyisi ja sopiva vielä hinnasta!
    t: omakotitalosta kuumeileva sny jolla taas meni penkin alle lupaava tontti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aikalailla totta täälläkin, että vaatimukset ja toiveet on vähän erilaisia. Ja sitten kun päätöksiä pitäisi tarvittaessa pystyä tekemään hyvinkin nopeasti vaikka kyseessä on satojen tuhansien eurojen investointi, niin se ei ole ihan helppoa. Eiköhän me kumpikin tahoillamme ne asunnot vielä löydetä:)

      Poista
  9. Onnea asunnonmetsästykseen! Se on samalla niin jännittävää ja turhauttavaa.=)
    Blogissani on sinulle tunnustus. Näyttää tulleen Paulalta juuri sama tunnustus, mutta nyt saat kaksi kärpästä samalla iskulla!=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa sinulla varsin osuva luonnehdinta, tuo jännittävä mutta samalla turhauttava. Allekirjoitan aivan täysin tuon. Ja kiitos tunnustuksesta:)

      Poista
  10. Tsemppiä täältäkin. Ja vaikka oletkin varmaan kuullut ja lukenut kaikkia mahdollisia viisauksia, niin tässä vielä pari. Ei kannata maksaa kivoista tapeteista jos on ostamassa satojentuhansien asuntoa. Uudet tapetit, maalit tai vaikka kaapinovet maksaa satasia tai maksimissaan tonneja. Kiinnitä huomiota yhtiössä/asunnossa tehtyihin ja suunniteltuihin remontteihin. Mitä vanhempi asunto, niin sitä tärkeämpää on kiinnittää huomiota siihen, miten yhtiötä on hoidettu. Jos ostat sähkölämmitteisen asunnon, niin takka on ehdoton. Jos sitä ei ole, niin varmista että sen saa rakentaa ja että puuttuminen näkyy hinnassa. Hyvin rakennettu sähkölämmitteinen rivari takalla on edullisempi kuin kaukolämmössä oleva jos lämmityspuita on saatavilla sopuhintaan.

    Toi lista halutuista ominaisuuksista oli hyvä, pitääkin pistää korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainioita neuvoja, kiitos niistä. Tuossa asuntoasiassa on kyllä niin monta puolta mitä pitäisi osata ottaa huomioon, että kaikki mahdollinen tieto ja vinkit ja mielipiteet on tervetulleita. Kun jostain todennäköisesti on tingittävä, niin sitten pitäisi osata miettiä, että mikä se kaikken vähiten haluttu juttu itselle on.

      Poista
  11. Kovin tuttuja tuntoja... Tällä suunnalla asunnon etsintä on onneksi jo takana päin, koska oma koti löytyi sattumalta ihan täydellisestä paikasta ja vielä sopivalla hinnalla. On kamalaa luopua, kun on jo ehtinyt ihastua asuntoon ja miettiä sisustusratkaisuja, vaikkei lainalupaustakaan vielä ole. Oman kotimme kanssa kävi kyllä mieletön tuuri, ettei tämä mennyt meiltä sivu suun, kun ehdimme kyllä kuhnailla ja pähkäillä tarjouksen jättämisen suhteen niin, että joku muu olisi hyvin voinut viedä asunnon nenän edestä. Onnea kodin metsästykseen! Uskon kyllä, että hinta ja kaikki muutkin asiat loksahtavat kohdilleen, kun se oikea koti löytyy! :)

    VastaaPoista