Kevään yksi muotikuvio ovat pilkut. Tai mikäli Outi Pyytä on uskominen, pilkut ovat yksi niistä kuoseista, jotka ovat muodissa aina: sesongista toiseen ne esitellään hiukan eri tavalla, eri kokoisina tai värisinä variaatioina. Olen siis kevätmuodin huipulla, kun ostin tämän pilkkuhameen itselleni eilen Fidan Tyyli-illasta, jossa oman tyylin löytämisestä ja sen toteuttamisesta kirppareita hyödyntäen puhuivat kierrätysmuodin puolestapuhuja Outi Pyy ja Aamukahvilla-blogin Henriikka. Tilaisuus pidettiin Helsingissä Lönnrotinkadun uudessa myymälässä, joka olikin itselleni ihan uusi tuttavuus.
Ilta heräti monenlaisia ajatuksia siitä, kuinka omilla vaatevalinnoillaan, ostopäätöksillä ja vaatehuollolla voi vaikuttaa siihen, kuinka ympäristöystävällinen pukeutuja itse kukin on. Vaatteiden materiaali, esimerkiksi ekopuuvilla vs. tavallinen tehotuotettu, vaikuttaa kokonaisuuteen vain noin 20 % verran. Yllättävän suuri osa ympäristökuormituksesta tulee vaatteiden kuljetuksista ja vielä suurempi, häkellyttävän iso kakku siitä, miten vaatetta pidetään, huolletaan, pestään ja tuuletetaan.Taidanpa toteuttaa pitkään suunnittelemani pesupähkinöiden kokeilun oitis.
Entä kuka on kuullut vuonna 2016 voimaan tulevasta tekstiilijätelaista? Minä en ainakaan ollut lainkaan tietoinen, että kolmen vuoden päästä rikkinäisiä sukkia, loppuun käytettyjä alushousuja ja muuta täysin kirpparille kelpaamatonta tekstiilijätettä ei ole lupa enää lykätä sekajätteeseen tai kaatopaikalle. Energiajäte tai jae olisi noiden oikea paikka, mutta kuinka monen taloyhtiön pihalta sellainen laatikko vielä löytyy, omasta tekstiilikeräysastiasta puhumattakaan?
Tyyli-illan vinkkien perusteella aloinkin ruotia omaa vaatekäyttäytymistäni ja kuluttamistani. Vaatejätteen tuottamiseen osallistuvat vähemmän mm. ne jotka
a) Ostavat laadukkaita ja ajattomia vaatteita, jotka kestävät niin materiaalin, värin kuin mallinkin puolesta sesongista toiseen. Värit ja mallit tosin tulevat muotiin aina aika ajoin uudestaan, joten se kellä nyt on säästössä 80-90 -lukujen neonvärisiä luomuksia, on taas muodin huipulla:)
b) Tekevät itse vaatteita. Tämä ei välttämättä läheskään aina ole se edullisin vaihtoehto, mutta kuljetukset, viimeistely- ym. aineiden kemikaalikuorma jäävät vaatteista pois.
c) Tuunaavat olemassaolevia vaatteita uuteen uskoon, niin että niiden elinkaari pitenee.
d) Korjaavat rikkoutuneen vaatteen, osaavat ommella irronneet napit ja vaihtaa vetoketjun.
e) Suosivat reilun kaupan vaatteita, jossa tuottajat ja ompelijat saavat työstään kunnollisen korvauksen.
f) Ovat mukana kehittämässä tai ostokäyttäytymisellään tukemassa innovatiivisia suunnittelutekniikoita, joissa valmistettavien vaatteiden leikkuujätteen määrä on pieni tai lähes nolla (zero waste).
g) Suosivat valmistajia, jotka hyödyntävät tuotteidensa valmistuksessa teollisuuden leikkuujätettä tai kirpputorien tarjoamia materiaaleja sekä lajittelukeskusten tukkumyyntejä.
e) Koluavat kirppareita.
Mihin noista itse voin rastia kuuluvani? Itse tehdyt vaatteet ja tuunaus. Tsek. Näitä pyrin harrastamaan mahdollisimman paljon. Alennusmyynneistä ja muista houkutuksista huolimatta. Vaatteiden korjaus. Tsek. Olen vaihtanut hajonneita vetoketjuja useimpiin kuin yksiin farkkuihin, muihinkin kuin omiini. Samaten ratkenneet saumat, liian pitkät lahkeet tai ylileveät paidat on helppo korjata sopiviksi. Laadukkaiden vaatteiden ostajaksi sitä haluaisi kaiketi jokainen itseään tituleerata, vaikka kuinka aina välillä halpisketjujen tarjoukset saattavat viedä mennessään. Seuraukset näkyvät kuulemma hyin kirpputoreilla, joihin tuotavien vaatteiden ja varsinkin myyntikelvottomien sellaisten määrä on kasvanut huimasti sen jälkeen, kun Hennes & Mauritz vuonna 1997 tuli Suomeen.. Zero waste -suunnittelusta sen sijaan en ollut edes kuullut ennen eilistä, mutta vaikutti varsin mielenkiintoiselta. Kirpparit ovat varsin tuttuja paikkoja niin vaateostosten kuin materiaalihankintojenkin suhteen, mutta parantamisen varaa tuossa vaatejalanjäljessä taitaa silti aina olla.
No, noissa kuvissa pilkkuhameen kaverina on juurikin kirpparilta parilla eurolla ostettu Henkkamaukan musta peruskauluspaita. Valkoinen paita taas on Calvin Kleinin, sekin kirpputorilta 15 eurolla mukaan lähtenyt. Näissä kuvissa kuten käytössäkin kumpikin toimii hyvin, joten tästä näkökulmasta molemmat, perinteisesti erilaisiin laatulokeroihin asetetut tuotteet toimivat yhtä hyvin.
Kirpparit siis edelleen kunniaan ja kangaskaapissa odottaa myös yksi pilkullinen mekkokangas kesän rientoja, joten eikun ompelukoneen ääreen. Aurinkoista sunnuntaita!
Minä joko teen vaatteet itse tai hankin kirppareilta. Toisaalta lasten ulkoiluvaatteet yms., joilta vaaditaan kulutuskestävyyttä, hankin mieluummin uutena. Mutta paljon kyllä hankin lapsillekin kirppareilta vaatteita.
VastaaPoistaTuo tekstiilikierrätysasia on kyllä loistava uudistus, en minäkään siitä ole ennen kuullut. Paras vaihtoehto on toki kierrättää käyttökelpoiset, mutta tarpeettomat tekstiilit kirpparille, mutta sitten ihan täysin resuille ja korjauskelvottomille tekstiileille keräyslaatikko olisi mainio, niitähän voi käyttää uusiotekstiileiden materiaalina. Esimerkiksi juuri nyt puikoillani on ekologista kierrätyspuuvillalankaa, ja niin on mainiota neuloa! :)
Fidalle lahjoitetuista tavaroista kuulemma vain 15 % päätyy myyntiin heidän myymälöihinsä. Osa jatkaa toiselle kierrokselle eli menee joko materiaaliksi käsitöläisille tai poltettavaksi energiaksi. Mutta todella iso osa on sellaista tavaraa, joka ei kelpaa muuhun kuin roskiin. Eli kyllä sille tekstiilijätteen lajittelulle tosiaan on paikkansa, etteivät kirpparivaatteet turhaan kallistu siksi, että kirpparit joutuvat maksamaan jätemaksuja ihmisten keräyslaatikoihin kantamasta roskasta..
PoistaIhan hyviä ja kannatettavia ideoita, käytäntö voi vain olla ihan toinen. Olin juuri eilen lastentarvikekirppiksellä myymässä, eikä vaatteita edes kukaan katsonut, ja samoin tuntui olevan muillakin myyjillä. Meidän vieressä oli myyjä, jolla oli todella laadukkaita vain yhdellä lapsella olleita vaatteita, eivätkä nekään käyneet kaupaksi (minä olisin kyllä ostanut häneltä vaatteita, jos minulla olisi vielä niin pieniä lapsia). Eli ei käytetyt vaatteet tuntunut kelpaavan kellekään. Onneksi meillä oli muutakin myytävää, joten oli muuten ihan kannattava myyntireissu :)
VastaaPoistaKirjoitin pari päivää sitten pitkän kommentin ja joku bittiongelma söi sen kokonaan. Jospas nyt uudella motivaatiolla!
VastaaPoistaMeillä taas keskisessä Suomessa tuntuvat kirppistavarat (etenkin ne lasten) menevän hyvää tahtia kaupaksi :) Myös naamakirjan puolella kuulun pariikin kirppariryhmään ja siellä saa olla aika haukkana, jos mielii jotakin tavaraa saadakin. Yleensä nimittäin jonossa on yhdellä vaatteella tai tavaralla montakin ihmistä eli yleensä ei ehdi edes kaupankäyntiin mukaan!
Meillä on pyykit pääosin pesty pesupähkinöillä nyt noin vuoden verran. Lapsen pyykkien kanssa pohdiskelin pitkään, kun vaippapyykki kaipaa kaverikseen pesuainetta, jossa ei saisi olla kovin suurta osaa saippuaa eikä zeoliittia lainkaan. Sitten vielä pois hajusteet ja muut... Loppujen lopuksi oli helpointa, että pesen kaiken pähkinöillä. Ei tarvitse jännittää ja arvuutella, että meneekö joku kosteussulkukangas pilalle, kun lorautin väärää ainetta lokeroon. Mutta siis, meillä on kakkavaippoja myöten kaikki pesty pähkinöillä ja hyvin ovat toimineet tähän asti. Huuhteluaineesta olen luopunut myös aikoja sitten, käytän aikuisten pyykissä sen tilalla muutamaa tippaa eteeristä öljyä tuoksua tuomaan.
Olen joskus ihaillut niitä zero waste -leikkauksia netissä. Siis on aivan käsittämättömän hienoa, miten joku osaa suunnitella kokonaisen vaatteen niin, että leikkausjätettä ei käytännössä synny juuri lainkaan.
Ja kiitos tuosta jätelaki-vinkistä, pitääkin asiaan perehtyä tarkemmin!