Kesälomamuffinssit / Summer vacation muffins

Se on kesäloma nyt! Vaikka taivas on paksussa pilvessä  ja tuuli riepottaa pihapuita minkä kerkiää, saa aamulla nukkua pitkään ja päivällä olla tekemättä yhtään mitään. Tai sitten voi tehdä mitä huvittaa, vaikka leipoa. Näin makeissa tunnelmissa loma alkoi.

Aurinkoiset sitruunamuffinssit
15 kpl

Taikina:
Kahden sitruunan kuoriraaste
0,5 dl    sitruunanmehua
3,5 dl    vehnäjauhoja
2 tl        leivinjauhetta
2,5 dl    sokeria
2 dl       appelsiinijogurttia
2           munaa
0,5 dl   rypsiöljyä
2 tl       inkiväärimurskaa (jauhettu inkivääri suoraan pussista ajaa myös asiansa täydellisesti)

Kuorrute:
100 g  valkoista suklaata
150 g  huoneenlämpöistä margariinia
150 g  Philadelphia-tuorejuustoa
5 dl     tomusokeria

Koristeet:
Limetinviipaleita, tuoreita mansikoita, loma-kyltit vaahtokarkkimassaa


Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi puuhaarukalla. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Vatkaa kuorrutteen aineet tasaiseksi tahnaksi, pursota jäähtyneiden muffinssien päälle ja koristele mielesi mukaan.

Muffinssien ohjeen olen alunperin muistaakseni napannut omaan reseptivihkooni Kinuskikissan sivuilta. Kuorrute taas löytyi ihka uudesta Kuppikakut-kirjasta, joka kolahti postiluukusta pari päivää sitten, koska olin unohtanut peruuttaa kirjakerhon kuukaudenkirjan. Ei hullumpi unohdus, sanoisin:) Kuorrutetta tosin kannattanee tehdä vain puolikas annos, koska sitä tulisi tuolla määrällä pursotella muffinssien päälle lähes kilokaupalla. Muffinssien muhkeat kuorrutteet veivätkin heti ajatukset amerikkalaiseen yltäkylläisyyteen, mutta yllätyksekseni kirja onkin alkuperältään norjalainen.

Varsin suussasulavia joka tapauksessa joten voilá, loma voi alkaa:)

                                           *****************************************

Summe vacation has begun! It's raining and blowing outside, but because of the vacation you can sleep late and do what ever you want or be without doing anything special. I did these vacation muffins:

Sunny lemon muffins

Batter:
Grated lemon peel from two lemons

0,5 dl    lemon juice

3,5 dl    wheat flour
2 ts       baking powder
2,5 dl    sugar
2 dl      orange yoghurt
2          eggs
0,5 dl   rape oil
2 tl       crushed ginger


Icing:
100 g  white chocolate
150 g  soft margarine
150 g  Philadelphia cream cheese
5 dl    powdered sugar

Decorations:
Lime and stawberry slices

Measure all the ingredients to a bowl and mix together with whisk. There's no need to use mixer. Warm up owen to 200 celsius and bake for about 15 minutes. Mix the ingredients of icing with mixer and pipe it on top of the muffins when they are cool.

Virkattu kesälomatunika / Crocheted summer holiday tunic

Yksi aamu enää töitä ja sitten lomalle! Vaikka säätiedotus sanoisi mitä, niin tämä tunika vie ajatukset väkisinkin kesäisiin maisemiin, turkoosina kimmeltävään mereen, lämpimään tuuleen ja pehmeään hiekkaan, joka tarttuu ruskettuneisiin varpaisiin.

Ja tässä siis yksi syy, mksi täällä on viime aikoina ollu ehkä hiukkasen hiljaisempaa, kun koukku on suihkinut tämän parissa. Tämä oli mukana juhannusreissulla ja tällä viikolla asunnon ainut vapaa lattiapinta-ala oli hätää kärsimässä, kun pingotus oli käynnissä. Tunika valmistui parahiksi työkaverille ennen lomia ja pikkulinnut lauloivat, että juhannusreissun lisäksi tällä lienee kesälomalla tiedossa matka ainakin Savonlinnan oopperajuhlille.

Vaikka kyllä melkein omin tämän jo itselle, kun väri oli niin kaunis! Ja päällä muutenkin tämä näytti paljon paljon kivammalta kuin tuolla mallinukella. Joten olisko tässä sitten itsellekin kesäkäsityö?

Ohje on Novitan kesä 2009 -lehdestä. Lankana Hjertegarnin Blend Bamboo ja koukku nro 3,5. Lankaa kului hiukan vajaa 450 g. Tuo bambulanka on kyllä tosissan pehmeää ja valuvaista. Tämän kanssa ei tulllut ainakaan sellainen olo, että vyötärölle olisi yhtäkkiä ilmestynyt ylimääräinen pelastusrengas. Joidenkin kankeammasta langasta tehtyjen vaatteiden kanssa kun on saattanut semmoistakin käydä. Tosin kuka käskee tehdä empirelinjaista pitsineuletta pienellä koukulla Kotiväki-langasta, kysyn vaan!

                                        *******************************************

One morning to wake and after that - summer holiday is waiting!! You can take first virtual steps towards the holiday and nice thoughts about warm wind and sand on the beach by seeing this turquoise tunic. This is for one of my colleagues at work. Weather forecasts have not been so sunny indeed, but hopefully that's going to change after the beginning of holiday.

Tunic has made about Hjertegarn Blend Bamboo. Almost 450 gr yarn was needed an I did this with hook number 3,5. The pattern is available in Finnish in Novita summer 2009 magazine.

Keskikesän kierrätyskassi / Recycled midsummer bag

Hih, näissä väreissä jos missä sopii lähteä juhannuksen viettoon:) Koivukassiin pakataan juhannuseväät ja hurautetaan Keski-Suomeen nautiskelemaan järvimaisemasta ja maaseudun rauhasta.

Kassin valkoinen kangas toimi ensimmäisessä elämässää verhoina. Sitten tulivat erään tyttölapsen rippijuhlat ja valkoisista pöytäliinoista oli puutetta. Niinpä verhot hyppäsivät pöydälle ja palvelivat aikansa siinä käytössä. Sen jälkeen samainen vähän isommaksi kasvanut tyttölapsi tarvitsi omaan asuntoonsa uutta sängynpeitettä ja siinä kohdassa täysin palvelleet pöytäliinat joutivat päiväpeiton reunakankaiksi. Jotain jäi kuitenkin yli, ja siitä se samainen nyt jo naiseksi kasvanut tyttö ompeli tämän kassin.

Koivu-teemaa on kirjaimellisesti tavoiteltu pohjia myöten. Kerrankin kankaassa olleilla tehtaan tussimerkkauksilla oli jotain käyttöä:) Normaalisti kun nuo paikat pyritään leikkaamaan visusti pois tai kiertämään, mutta tällä kertaa pohjakaava läväytettiin keskelle tekstiä. Eikös ne metsäyhtiöt aina merkkaa tukit kirjoittelemalla yhtä sun toista katkaisupintaan, joten tähän on varmaan kirjoitettu tukin eli kassin juhannusmääränpää.

Tämän myötä oikein aurinkoista ja rentouttavaa juhannusta itse kullekin!

                                               **************************************

White fabric of this recycled summer bag served first as curtains, after that as tablecloth, then it became a part of counterpane. However, something was left over and now I have the best midsummer bag ever:)
Have a really sunny and relaxing midsummer party!

Kesäistä höpinää / Smalltalk about summer

Alkukesän viileähköt kelit saavat ajatukset väkisinkin karkaamaan jonnekin vähän kauemmas aurinkoisempiiin maisemiin. Meillä on tavattu viime vuosina harrastaa äkkilähtömatkailua, joten kesän matkakohde lienee tänäkin vuonna tulossa muttei vielä tiedossa:)

Se voisi olla vaikka jotain tällaista. Sitä reissua odotellessa matkakuumeen lievitystä voi löytää kuitenkin myös ihan omilta kotikulmilta. Olen tätä lähialuematkailua harrastanut aiemminkin, ja nyt oli vuorossa Haagan Alppiruusupuisto. Olin kyseisen paikan olemassaolosta ollut tietoinen jo aiemmin, mutta kuten niin usein ennenkin, liian lähellä oleva paikka tuntuu olevan joskus mentaalisesti niin kovin kaukana.

Nyt kiitos siskon lenkkiehdotuksen, askeleet suuntautuivat puistoon. Näihin aikoihin siellä onkin parhaat vierailuajat käsillä, kun ruusut ovat täydessä kukassa. Näihinhän ei voi oikein olla ihastumatta juuri nyt:) Vaikka en olekaan aina ollut alppiruusujen fani. Ensimmäiset omat muistikuvat alppiruusuista ovat isänäidin piilopirtin pihassa olleesta liilakukkaisesta kasvista, johon en muista koskaan olleeni erityisen ihastunut.

Omakohtaisempi kosketus ruusuihin tupsahti eteen opiskeluaikana, jolloin puutarhalla töissä ollut silloinen poikakaveri ilahdutti minua Elviiralla. En vissiin ollut kummoinen kukkienhoitaja tai pensaalle ei löytynyt sopivan hapanta maata ja varjoista kasvupaikkaa tai sitten alppiruusut ovat juuri niin vaikeita kasvatettavia kuin niiden huhutaankin olevan, koska komeus valitettavasti kuoli aika pian.

Tuosta lahjomisesta on sen verran aikaa, että jos puska olisi hengissä, kilpailisi se koollaan ellei nyt ihan tasaväkisesti niin ainakin ajatuksen tasolla joidenkin näiden pienempien pensaiden kanssa.

Isommista sitten ei voikaan puhua edes samana päivänä. Ruusumetsikössä sai väistellä parhaimmillaan yli ranteenpaksuisia varsia, lymytä tummanvihreiden lehtikatosten suojissa ja taiteilla pitkin pitkospuita ihan niin kuin ulkomailla ikään. Ruusujen kasvaminen havupuumetsässä täysin sikin sokin ilman puutarhamaista tai taimistoille tyypillistä järjestystä teki paikasta mahdottoman kiehtovan. Kuin satumetsässä olisi käynyt piipahtamassa:)

                                   **********************************

Is this kind of view possible in Finland? Early summer have been quite cool and that makes me think sunny beaches, palm trees and warm wind somewhere else. Because it's not possible to travel anywhere just now, you can visit some place nearby instead. The place where it's easy to imagine to be somewhere else than almost home: Rhododendrom garden in Helsinki.

Virkattu poliisiauto - Crocheted police car

Kenelle voi tulla mieleenkin alkaa virkkaamaan täysikokoista, kaikkia pienimpiäkin yksityiskohtia myöten yksi yhteen toteutettua poliisiautoa? Ei ainakaan minulle, mutta tamperelaiselle kuvataiteilijalle Kaija Papulle kylläkin. Taas siis yksi todiste siitä, että tamperelaiset ovat positiivisesti hullua porukkaa:)

Kummallisuus nimeltä virkattu poliisiauto on nähtävillä Kiasman aulassa, osana nykytaiteen ja designin yhdistävää Camouflage-näyttelyä. Tämän päivän Metro-lehdessä poliisiauton sijaintia museossa kommentoitiin tähän tyyliin: auto on aulassa, jotta köyhät ja anarkistitkin pääsevät sitä ihailemaan. Kumpaankohan minä mahdoin kuulua, anarkistiksi en ainakaan tunnustaudu:D Tosin onhan tuo auto melkein kuin vähän isommanpuoleinen neulegraffiti, jätetty keskelle julkista paikkaa Helsingin keskustassa.

Auto oli yhdellä sanalla sanottuna hätkähdyttävä. Tämän tekemisessä oli selvästi oltu sillä mielellä liikeellä, että ken leikkiin ryhtyy, se virkatkoon satoja tunteja ja niin että lopputulos menisi hiukan kauempaa katsottuna ihan täydestä oikeasta piipaa-autosta. Katselin lamppuja, kurkistelin laseja, ihmettelin rekisterikilven ruuveja ja taivastelin, miten jonkun kärsivällisyys riittää kaikkeen tuohon. Autossa todella riitti yksityiskohtia, katolla olevaan sireeniin liimattua (=lue: virkattua) puhdistusohjetarraa myöten! Auton synnytystuskista ja iloisesta perhetapahtumasta kerrotaan lisää täällä.

Auton ikkunat, peilit ja valot sekä renkaiden ulkopinnat oli neulottu, muut pinnat virkattu. Lamput oli neulottu yksityiskohtaisen ruutupiirustuksen mukaan ja ulkonäkö oli todella aito, oikeaa lasipintaa muistuttava.

Skodan merkki oli ainut, joka oli toteutettu muulla tavalla kuin virkkaamalla tai neulomalla. Se oli kirjottu käsin tätä tarkoitusta varten, ja näin se kävi. Koko komeus nieli reippaat 20 kg lankaa ja auton tekemiseen hurahti kolme vuotta. Ei siis ihan pikainen projekti, jos päättäisi ruveta kilpailevaksi autotehtailijaksi.

Näyttely aukesi tänään ja poliisiautoa voi käydä ihastelemassa aina 7.10.2012 saakka. Mahtaakohan Kaija Papulla lokakuun alun jälkeen olla oma poliisiauto tallissa vai mihin tämä hurauttaa näyttelyn päätyttyä? Autoa  ei kuitenkaan voi harmittavaa kyllä käydä koskettelemassa. Jos jonnekin avoimeen ja helposti lähetyttävään aulaan jätetään iso pehmeänoloinen poliisiauto, vaikkakin innokkaimpien hätistelemiseksi tarkoitettujen nauhojen sisäpuolelle, niin väkisinhän sitä alkaa miettiä, että miltä moiseen autoon tuntuisi upottaa sormensa. Tämän mieliteon taltuttamiseksi auton lähellä oli noin 20x20 cm kokoinen virkkaamalla päällystetty superlonkuutio hipelöintiä varten. Nerokasta:) Ja eihän niihin ihan oikeisiinkaan poliisiautoihin kai oikein saisi koskea..

Joten jos vähänkään käytte Kiasmassa päinkään, kannattaa ehdottomasti lähestyä tätä poliisiautoa. Tästä poliisiautosta kun ei jaeta sakkolappuja eikä puhallutuksia, vaan roppakaupalla hyvää mieltä.

                                                ************************************

How on earth someone get's the idea of crocheted police car? Artist Kaija Papu has figured out this kind of idea about three years ago and today I saw crocheted, natural-sized soft police car at Kiasma, museum of contemporary art. Police car is a part of exhibition The Camouflage and will be seen at Kiasma untill 7.10.2012.

Police car was so baffling real, including lights, registration plate and all the other details. The whole car was covered by crocheting and sewing, wood and foam rubber frame inside. Here you'll see how the logos of the car were embroided. Amazing! It took over 20 kg yarn to cover the whole surface.

Of course it would have been nice to touch the car. Unfortunately it was not allowed, but there was a genious solution for that: about 20x20 cm cube made from foam rubber and covered with crocheted surface as car. And there was text next to the cube:This is what the police car feels like. I just wonder if Kaija Papu has own police car in the carage after 7.10.2012 when the exhibition is closed?

Matkalla uimarannalle / On the way to the Beach

Viikonloppuna nautiskeltiin tuplasynttäreistä ja hyvästä musiikista Turun suunnalla. Synttärisankareina oli kaksi 6-vuotiasta neitiä. Eihän kesä ole mitään ilman kunnon kesäkassia, joten pakettiin kääriytyivät tämmöiset tuliaiset.

Alussa olivat yhdet, äidin kirpputorilta löytämät lasten matkamuistofarkut. Nuo tuli vissiin ostettua ihan vain ja ainoastaan tuon nalleaplikoinnin takia. Uimarengas ja pyyhe kainalossa kesälaitumille kirmaava nalle sopiikin mitä mainioimmin kesäisen laukun koristeeksi.

Nallen yläpuolella kulki alunperin teksti Canary Island. Mutta koska en halunnut kassien näyttävän siltä samalta matkamuistokrääsältä jota alkuperäiset farkut ihan kiitettävästi edustivat, piti tekstille tehdä jotain. Teksti oli aplikoitu tiukkaan, joten sen pois nyppiminen olisi jättänyt vähemmän kaunista jälkeä. Niinpä testailin ensimmäistä kertaa ompelukoneen kirjainohjelmaa ja ompelin kilpailevan tekstin parilla paljetilla höystettynä siihen päälle.

Ihan eivät yhdet lasten polvihousumalliset farkut riittäneet näihin kahteen laukkuun, joten mm. olkahihna on toisista farkuista lainattu vyötärökaitale. Vyölenkeistä sai hauskat lenkurat kassin sivuun ja niihin voi ripustella sitten kaikenmoista kesäistä, kuten vaikka leppäkerttuavaimenperän.

Samalla reissulla tuli nähtyä sitten hiukan muunkinlaista kulttuuria. Ja sadetta! Tihkusateisen harmaa Saaristo Open Kaarinassa tarjoili komean kattauksen musiikkia Viikatteen mollisoinnuista Apulannan uhonkin ja Uriah Heepin progressiivisen rockin kautta illan tähteen Within Temptationiin. Uriah Heepin harmaahapsiset rocksitkeyden maailmanmestarit kyllä eivät ihan istuisi omalle levylautaselle, mutta ehkä heihin oli jo aika törmätä, kun ovat kerran jaksaneet kiertää maailmaa ja pysyä kasassa reilut 40 vuotta! Nyt on siis festarikesäkin avattu, sitä ei ihan joka kesä tapahdukaan:)

                                            ***************************************

I have enjoyed birthdayparties and good music during last weekend. Two girls, twins of my very good friend, had their 6-year birthdayparty on Sunday. Because summer is nearly nothing without a nice summer bag, I didn't have any problems with presents:)

Material for these bags was found on flea market by my Mom and was bought just because of those bear appliques. There was a pair of souvenir trousers from Canary Islands. I cut them into pieces, borrowed something from other recycled jeans, stitched something over Canary Island -text and added a ladybird. And there they were, two wonderfull summer bags!

During the weekend I had also chance to see and hear Within Temptation among other bands on one of the first summer festivals in Finland. The weather was actually quite rainy (could it have been something else in early June in Finland..?), but the music was really good and that was the main issue for me.

Baby-Converset / Baby Converse Shoes

Nyt tulee jotain tosi söpöä. Pienet asiat, vauvojen neuleet yms. ovat yleensä tosi suloisia ja niinpä menetin täysin sydämeni tälle Converse-tossujen vauvaversiolle, kun ensimmäisen kerran näin sellaiset täällä. Samaisesta paikasta löytyy muuten monta muutakin hauskaa maailmalta bongattua ideaa, joten kannattaa käydä kurkkimassa. Harmittelin silloin, että eipä ole nyt juuri noin pieniä jalkoja missään lähimailla, joten ihailun asteelle jäivät sillä kertaa.

Passiivista ihailua jatkuikin siihen saakka, kunnes kevään Salainen Neuleystävä -kierros tarjosi oivan syyn kaivaa koukku ja ohje esiin. Väriksi valikoitui kevään ja SNY:n värimieltymyksistä tehdyn salapoliisityön seurauksena vaalea vihreä. Lankaa näihin ei paljon uponnut, ja kun sopivansärisiä lankoja löytyi varastosta niin valmista tuli äkkiä. Kevään SNY-kierroksella lähettelin paketteja Ixulle, joten nämä tossut tassuttelivat  sinne viimeisessä toukokuun paketissa.

Alkuperäinen ohje oli portugalinkielinen, mutta varustettu onneksi selkeillä kuvilla. Kun innostuksissani lopulta maltoin vieritellä sivun ihan alas asti, löytyi sieltä myös englanninkielinen käännös. Samoihin aikoihin törmäsin vastaavantyyppiseen suomenkieliseen ohjeeseen täällä ja niinpä tämmöiseen lopputulokseen pääsin noista kahdesta yhdessä soveltamalla ja hiukan muuttelemalla. Kuvat auttoivat alkuun enemmän kuin tuhat minkäänkielistä sanaa, joten rohkeasti vaan koukku käteen:)

 Nuo virkatut Converse-jäljitelmät eivät kylä ole lajissaan ainoat, sen verran tuntuivat tutuilta niitä ensimäistä kertaa ihaillessani. Kuten muodissa muutenkin on tapana, tietyt asiat ja ilmiöt, tyylit ja materiaalit tulevat ja menevät. Ja tulevat taas uudestaan. Koristossut, kuten niitä silloin kutsuttiin, olivat kova sana, kun olin yläkouluiässä. Itse en muista koskaan omistaneeni oikeita sellaisia. Joten yritin parantaa tilannetta virkkaamalla:)

Suuressä Käsityölehdessä oli joskus 1990-luvun alkuvuosina malli aikuisten kokoisiin koristossun näköisiin, -värisiin ja -mallisiin villasukkiin ja yritin virkata sellaisia siskolle joululahjaksi. Erityisesti on mieleen jäänyt se, kuinka erästä ohjeen kinkkistä kohtaa selviteltiin koulun käsityönopettajaa myöten, mutta lopultakaan ei selvinnyt, miten se kyseinen kohta olisi pitänyt tehdä. Niinpä ohjeitten soveltamiselle ja oman pään mukaan tekemiselle oli kysyntää jo tuolloin. Ja sukista ainakin oman mieleni ja muistini mukaan (ellei nyt aika kovin pahasti kultaa muistoja..?) tuli ihan esikuviensa näköiset. Olivatko ne sitä sitten oikeasti ja mahtavatko enää olla tallessa, siihen ehkä sen lahjuksen vastaanottanut sisko osaisi kertoa vastauksen.

                                              **************************************

Warning, there is something really cute to see. Or what do you say about these Baby Converse Shoes? I found the original pattern here. This and the other one written in Finnish helped me a lot to do these pair of minishoes. The colour is as light green as Finnish early spring and little birchleaves outside my window.

Kurkistus Futuro-taloon / A view to The Futuro House

Kesäkuun ensimmäinen päivä starttasi vierailulla tulevaisuuteen. Oikeastaan kyseessä oli yksi 1960-luvun visio tulevaisuudesta, mutta aika ufolta se omasta mielestäni vaikutti yli 40 vuotta myöhemminkin. Matti Suurosen alunperin ystävälleen hiihtomajaksi vuonna 1968 suunnittelema Futuro-talo muutti toukokuun alussa Espooseen WeeGee-talon pihalle, jossa kävin sitä ihmettelemässä.

Jos talo herätti omana aikanaan kiinnostusta ja ihmetystä ja loi hyvinkin futuristisen käsityksen tulevaisuuden asumisesta, on se siinä tarkoituksessa mielestäni oikein onnistunut. Tänään talo välittää sekä futuristisen että retron ja nostalgisen puolen 1960-luvun ihmisen ajatusmaailmaan.

Talo tuntui henkisesti suuremmalta kuin fyysisiltä ulkomitoiltaan. Ufolla on läpimittaa 8 metriä ja korkeutta 4m. Espoon Futuro on ensimmäinen sarjavalmisteinen talo, nro 001. Kaikenkaikkiaan Futuroja arvellaan koko maailmassa valmistetun yhteensä alle 100, koska öljykriisi nosti lujitemuovista tehdyn hiihtomajan materiaalikustannukset pilviin. Suomessa Futuroja on kuulemma tällä hetkellä neljä. Näistä yksi komeilee siis Espoossa, yksi löytyy kuulemma Ahvenanmaalta yksityisomistuksesta ja yksi on jonkun tehtaan takapihalla osina. Lisäksi kuulin monien vanhempien reissussa olijoiden muistelevan, kuinka Lahnajärven kahvila-ravintolan pihalla on aikoinaan tönöttänyt yksi ufo, samoin Zoolandian nurkista on epämääräisiä havaintoja.

Futuron sisätilat kuvaavat aikansa minimalistista, pyöreämuotoista ja käytännöllisen vähäeleistä ajattelua. Vai mitä sanotte tästä vessasta tai keittiön runsaiksi kehutusta kaappi- ja hyllytilasta? Tuo keittiöhän vastaa lähes omaani, sähköhella vain puuttuu:)

WeeGeen pihalla oleva Futuro on Espoon kaupungin omistuksessa, hankintahintaa en tiedä. Jotain kertonee kuitenkin se, että huonoon kuntoon päässeen Futuron konservointikustannukset olivat 4-5 kertaa hankintahinnan suuruiset. Siitä hyvästä ihan mielellään maksaa kohteeseen olevan 2 euron lisäpääsymaksun, sen verran hauska hyppy menneisyyden tulevaisuuteen tuo Futuro oli.

WeeGeellä Espoon kaupunginmuseossa on tällä hetkellä muutakin mielenkiintoista nähtävää. Marco Polo – mies ja myytti -näyttely vie mukanaan venetsialaisen kauppiaan jalanjäljille, 24 vuotta kestäneelle matkalle halki 1200-luvun lopun Mongolian ja Kiinan. Näyttelyssä oli esillä mm. paimentolaiskansojen yleisesti asumuksenaan käyttämä jurtta Teltan suuaukkorakennettiin aina kohti etelää ja keskellä oli paikka tulisijalle. Idän puoli oli miesten valtakuntaa, lännen puolella asuivat naiset. Köyhimmät paimentolaisheimot asuvat jurtissa edelleen, keskustan nuotio vaan on vaihtunut kaminaan. Keskiajalta tai kenties vieläkin varhaisemmilta ajoilta periytyvällä asumismuodolla oli hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä 1960-luvun Futuroon: pyöreä muoto, tulisija keskellä ja oleskelutilat ympärillä. Niinpä näin designpääkaupunkivuonna voikin pohtia, miten ulkonäkö voi muuttua, mutta samat perusrakenteet ovat ja pysyvät ja ne löytyvät myös tulevaisuuden visioista.


                                                  *****************************************


I had a chance to step in future. Or a concrete future vision of 1960's, The Futuro House. The WeeGee Exhibition Centre in Espoo has acquired the first ever mass-produced Futuro house (no. 001). The Futuro is carefully restored and situated WeeGee’s courtyard, where it will be open to the public to 16 September 2012.

The Futuro is a plastic house designed by architect Matti Suuronen. Elliptical in shape, the house captures the experimental forms, new materials and optimistic ideas of the space-age architecture and design of the late 1960s. However, you can see the same form of the house at the other exhibition of City Museum of Espoo. The exhibition tells about Marco Polo and his amazing trip across Mongolia and China. At the exhibition there is a yurt, a dwelling for nomad people living and using it also nowdays in many areas of Asia.

The Futuro house was originally commissioned as a skiing lodge that would be quick to heat and easy to construct even in rough terrain. I can just imagine, how the house looked like in the eyes of the people who lived then. I'm quite sure it looked like really futuristic. As a such kind of building which looks like futuristic even today, over 40 years later. At the same time I had nice retro feelings. So maybe future is not so freaky at all, at least if you look at the dwellings:)