Turussa vietettiin männä viikolla
keskiaikaisia markkinoita ties monennenko kerran. Entisenä turkulaisena keskiaikatunnelma on tuttua niin kaupungin menneisyyden kuin tuon tapahtumankin osalta, mutta aina sinne on yhtä mielenkiintoista mennä käymään. Tällä kertaa vähän kauampaa tulleena sai leikkiä melkein turistia. Ja kyllä siellä Turussakin sentään joku muuttuu, huomaa paremmin kun näin kauempaa katselee:)
Markkinaväkeä oli liikkeellä jos jonkinlaista, niin yleisöä, esiintyjiä kuin myyjiäkin. Vanha Suurtori tuomiokirkon kupeessa on tunnelmaltaan juuri sopiva paikka ja vanhan Luostarikorttelin kapeat kadut ja kujat - lähes ainoat sen lajin edustajat Turussa - täydentävät paletin hienosti. Liekö sitten ollut vaikutusta ja vetovoimaa Turun kulttuuripääkaupunkivuodella vai jollain muulla, myyjiä tuntui olevan paikalla aikaisempia vuosia enemmän. Kotoisten suomen ja turun murteen lisäksi markkinatorilla käytiin kauppaa myös ainakin englanniksi, ruotsiksi, viroksi ja ranskaksi, kuten keskiajan monikulttuurisessa ympäristössä ikään. Joten viihdyin kyllä!
Markkinavisiitti jäi hiukan suunniteltuä lyhyemmäksi sateen takia. Tunnelma kuitenkin jatkui Turun linnassa, jonka keskiaikainen ilta oli jotain sellaista, jonne en Turun vuosinani ollut kertaakaan tullut menneeksi. Linnanpihalla pääsi ihastelemaan erilaisia jousiammuntalajeja ja sisällä opastettujen kierrosten varrella esiintyivät mm. silmänkääntäjä, muusikot ja käsityöläiset. Käsityölaisten nurkkauksessa tehtiin mm. helmikirjontaa ja neulakinnastekniikalla huivia. Lapsia varten oli hypisteltävänä ja tunnusteltavana erilaisia villoja, pellavaa ja muita materiaaleja, joihin nykylapset eivät mitenkään itsestäänselvästi kotioloissa enää törmää. Ihmettelijöitä siis riitti.
Markkinoilta ei tarttunut mukaan valmiita käsityötuotteita, mutta hiukan keskiajan henkiseksi voisi ajatellä tämän, pienen tytön ruutumekon mamelukkipöksyineen ja pitsiesiliinoineen. Tämä on tehty aikoinaan kummitytölle ja sen verran on virrannut jo vettä Aurajoessa, että tästä on kasvettu uloskin jo. Oli kyllä uskomattoman hankala kuvata tätä nätisti näin kuiviltaan, vai pitäskö sanoa ennemmin että tyhjillään, kun ei ollut sopivankokoista mallia saapuvilla.
Mekon tekoon inspiroivat kaksi uutta hankintaa: ompelukone ja kirpputorilta löytynyt, pieniruudullinen ja isokokoinen miestenpaita. Ompelukoneen kuvio-ompeleilla on tehty koristeraitoja vähän sinne ja tänne ja miestenpaidasta sai oikein sopivasti leikattua mekon. Ohje tähän komeuteen on ollut jossakin vanhassa Suuri Käsityö -lehdessä (tai silloiselta nimeltään Suuri Käsityökerho) nimellä preeriamekko. Mutta kyllä tämä mielestäni preeriaa paremmin sopisi vaikka Turun torille, varsinkin kun ne preeriat täällä Suomessa ovat aika harvassa, mutta Turusta sentään löytyy toreja useampia:)
