perjantai 30. toukokuuta 2014

Kesän paras raparperipiirakka


Nyt se on tehty, kesän ensimmäinen raparperipiirakka! Koska eilen oli pyhä ja tänään töistä vapaata, niin koko päivän on ollut ihan sunnuntaiolo. Ja kun aamu alkoi tämmöisellä herkulla, niin ei se olo siitä ainakaan vähemmän sunnuntaiseksi muuttunut.


Eilisestä Hesarista bongasin nimittäin raparperipiirakan ohjeen. Pihalla rehottaa komea raparperipuska, joten tämä lähti heti testiin kun aineita ei tarvinnut kovin kaukaa hakea. Testatkaapa tekin. Tämä on samalla kertaa rapea, pehmeä ja suussasulavan herkullinen!


Keittiömestarin raparperipiirakka

Murupinta:
100 g    voita
2,5 dl    sokeria
2 dl       vehnäjauhoja

Piirakkataikina:
2           kananmunaa
2,5 dl    sokeria
1 dl       maitoa
1 dl       kermaa
100 g    voita
4 dl       vehnäjauhoja
2 tl        leivinjauhetta
5 dl       raparperinpaloja

Tee ensin piirakan pinnalle tuleva muruseos. Kuutioi kylmä voi ja sekoita sokerin ja jauhojen kanssa pikkurillinpään kokoisiksi kokkareiksi. Tuuppaa muruseos pakastimeen pohjataikinan valmistamisen ajaksi.

Piirakkapohjaa varten vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Kiehauta maito, kerma ja paloiteltu voi niin, että voi sulaa. Kaada ohuena nauhana muna-sokerivaahtoon koko ajan vatkaten.

Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Sekoita ne muna-sokeri-voisula-maitotaikinaan siivilän läpi varovasti nostellen.

Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun, noin 25x35 cm kokoiseen vuokaan. Rippottele pinnalle raparperinpalat ja päällimmäiseksi pakastimesta napattu muruseos.

Paista 160 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Nauti parhaat palat hiukan jäähtyneestä piirakasta vaniljakastikkeen tai jätskin kera!


Lehdessä mainittiin, että kyseinen resepti on tiettävästi alunperin keittiömestari Eero Mäkelän kädenjälkeä. Ihmettelin hiukan, että kuka kumman Mäkelä. En tainnut olla tarpeeksi kulinaristi tietääkseni kenestä oli kyse, koska piti turvautua Googleen ja Wikipediaan. Sieltähän näppärästi selvisi, että kyseessä on Suomen ensimmäisen Michelin tähden saaneen Kanavanranta-ravintolan keittiöpäällikkö, joka oli sitä ennen ehtinyt jättää kädenjälkensä myös mm. sellaisiin vaatimattomiin ravintoloihin kuin Kämp ja Marski. Ruokarintamalla ei siis ole kyse ollenkaan turhasta miehestä ja piirakkaresepti oli kyllä ihan maineensa veroinen.


Pihan punaisia varsia on hyödynnetty jo muutenkin, sillä hellalla on porissut myös raparperimannapuuroa sekä -kiisseliä. Siinä määrin viime kesänä anoppilasta saatu puska rehottaa. Ja hyvä niin, keväällä kun olin jo aivan varma, että koko kasvi oli talven aikana kuollut. Ajatukset ehkä olivat varsin aiheellisia, kun yhtäkään punaista ruusukenuppua ei meillä näkynyt maanpinnalla silloin kun muiden puutarhoissa ne jo kurkottelivat kevätaurinkoon. Huoli oli onneksi turha, juurakko oli vaan tullut istutettua sen verran syvälle, että lehtiruusukkeet eivät ihan ensimmäisinä aurinkoisina päivinä vielä olleet näkyvissä.


Tämä herkku pitää nauttia tuoreeltaan, koska pakastimesta löytyi vielä viime kesänä säilöttyjä raparperinpaloja. Niistä ei tule talvella tehtyä näköjään mitään, joten nautitaan noista nyt kun niitä saa haettua kolmen askeleen päässä kotiovelta. Taidanpa siis  ottaa vielä yhden palan piirakkaa:)

torstai 15. toukokuuta 2014

Tuplakopio olohuoneessa


Kuinka suuri rikos on Alvar Aallon kopiointi? Suomalaiskansallisella ikonimentaliteetilla varmaan melkoinen rötös.. Meillä nimittäin olohuonetta koristaa nyt Aallon kopion kopio. Muka-Aalto, jota koristaa vielä muka-Tamura. Ehkä tästä voin yrittää saada synninpäästön sillä, että joku muu on ensin kopioinut tuon jakkaran ja minulla on sormeni pelissä vain koristekuvion suhteen.. Mitä mieltä olette, onko design-tuotteen kopiointi ja oman näköinen toteutus omaan käyttöön ok?


Tämä tarina sai alkunsa jo jokunen aika sitten, kun yhteiseen kotiin tuli miehen mukana perinteinen nelijalkainen, koivunvärinen jakkara, joka on tähän asti lähinnä palvellut kukkaruukun alusena. Tiedätte sellaisen, joita on joka paikassa ja joka ei olemassaolollaan mitenkään kiinnitä huomiota, ellei ole tiellä tms. Sellainen Aalto-jakkaran kopio. Jakkara viihtyi tehtävässään hyvin, eikä pitänyt itsestään sen suurempaa meteliä kirjahyllyn kupeessa. Kunnes se sai kaverin.


Töissä meillä on nimittäin sellainen nurkkaus, jonne kuka vaan voi viedä kalusteita, jotka on syystä tai toisesta heittänyt työhuoneestaan pihalle. Tuolta kierrätysnurkasta ne yleensä päätyvät jonkun muun huoneeseen, kun joku huomaa tarvitsevansa juuri sitä, mikä toiselle oli ylimääräinen. Bongasin nurkkauksesta taannoin valkoisen kolhiintuneen nelijalkaisen perusjakkaran ja nappasin sen nopeasti parempaan talteen. Semmoinen on aina kätevä, oltiin sitten töissä tai kotona.


Kummatkin jakkarat olivat jo jonkin verran elämää nähneitä ja niinpä ne herättivät heti tuunausinnostuksen. Netissä seikkaillessani ja inspiraatiota etsiessäni törmäsin Nao Tamuran Artekille suunnittelemaan, Alvar Aallon Jakkara 60:n upeaan 80-vuotisjuhlavuoden erikoisversioon nimeltä Rings. Tuommoinen olisi täydellinen sekä olkkariin että työhuoneeseen! Sitten piti vain päättää, miten kolhiintunut tusinatuote muutetaan salonkikelpoiseksi designiksi?


Hankintalistalle päätyi mustaa maalia, pensseli pantiin heilumaan ja pian täällä oli kaksi siistiä mustaa jakkaraa. Vuosirenkaiden taiteilu istuinosaan aiheutti pientä päänvaivaa. Alkuperäinen Nao Tamuran suunnittelema kuvio on painettu jakkaran pintaan käsin silkkipainomenetelmällä. Tämän koristemaalarin verstaassa puolestaan perusteellisen harkinnan jälkeen päädyttiin muovitaskusta kirurginveitsellä leikattuun sabluunaan, ohueen maalipensseliin ja vapisemattomaan maalauskäteen. Töpöttelin ensin kalvosabluunan läpi osan vuosirenkaista ja sen jälkeen maalasin vapaalla kädellä ja mahdollisimman pienellä pensselillä loput. Jakkarat on telattu puolihimmeällä Empire-kalustemaalilla ja koristekuvio tuputeltu saman merkin sävyttämättömällä valkoisella.


Näistä tuli aika hyvät! Idea on kopioitu tuosta Rings-jakkaran koristelusta, mutta toteutus ja lopputulos ovat omannäköiset. Tämmöisen jakkaran kaveriksi sopisi mainiosti esimerkiksi Design Paletin Vuosirengas-tyyny.


Koivuissa, niiden runkokuvioissa, raikkaassa valkoisen värin ja heleän vihreiden lehtien yhdistelmässä on jotakin mitä kiehtoo. Olenkin ristinyt nämä koivujakkaroiksi, vaikka tuo vuosirengaskuvio voisi yhtä hyvin olla minkä tahansa puunrungon poikkileikkaus. Jotenkin selkeä mustan ja valkoisen yhdistelmä viittaa ajatuksissani koivuun.


Niinpä tässä voi vaikka istuskella kesäillan hämyssä, avata oven pihalle, tuoksutella vastaleikattua nurmikkoa ja kuunnella mustarastaan huilua lähimetsässä.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Makeaa vappua!


Aah, vapaapäivä! Ja niitä on vielä tulossa neljä lisääkin ennen kuin seuraavan kerran istun sorvin ääressä töissä. Tämä kuva kertoo yhdellä silmäyksellä tämän päivän päällimmäiset ja tärkeimmät puuhat: aamukahvia kaikessa rauhassa Hesarin ja päivän uutisten ääressä. Sen jälkeen kaivettiin esiin eilen illalla jääkaappiin nousemaan jätetty sämpylätaikina. Kuvan takaosassa pilkottaa korillinen spelttisämpylöitä illan pulled pork -sandwichien raaka-aineeksi. Possu muhi yön uunissa, joten voi sitä muulloinkin kuin jouluna herätä ihanaan kinkuntuoksuun:)

Ja sokerina pohjalla - ja vähän suupielessäkin -  vadillinen munkkeja, joista pakolliset maistiaiset katosivat jo laadunvalvojan masuun. Ilmapalloja ja serpentiinejä ei kuvissa vielä näy, joten seuraavaksi hakemaan hiukan koristuksia iltaa varten. Hauskaa vappua ihmiset!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kierrätystehdas Kaapelitehtaalla 26.-27.4.


Kierrätys valtaa Kaapelitehtaan tulevana viikonloppuna. Siis huomenna ja ylihuomenna, 26.-27.4. pääsee ihmettelemään Kierrätystehtaalle tuunattuja ja kierrätysmateriaalista valmistettuja aarteita, askartelemaan sellaisia itse työpajoissa, saamaan ilmasto- ja energiatietoa tai vaikka kylpemään roinasaunaan. Onpa paikalla myös bloggareiden kirppis ja ilmaistori. Tuolla ilmaistorilla toimii "tuo tullessasi, vie mennessäsi" -periaate tai vaikka et olisi tuonutkaan mitään, voit silti tehdä löytöjä. Toimimattomia sähkö- ja elektroniikkaromuja varten pihalla on oma kierrätyspisteensa.



Viikonlopun kierrätysteemasta inspiroituneena voisi kotonakin kokeilla vaikka tämäntyyppisten valaisimien tekoa. Kruunukorkeista ja mehupilleistä tai teräksisestä jauhosiivilästä syntyvät oivalliset valaisimet. Inspiroitua voi myös vaikka katuharjoista tai kierrättää tyhjät muovipullot kaupan sijasta kattoon:) Törmäsin kuvien valaisimiin Södertäljen Tom Tits Experiment-tiedekeskuksessa.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Onko Suomen käsityön museo huomenna vielä olemassa?


Jyväskylässä ja tarkemmin sanottuna kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunnan kokouksessa käydään tänään toivottavasti tiukkaa keskustelua Suomen käsityön museon tulevaisuudesta. Mokomat kun aikovat lakkauttaa koko paikan!

Jos olisin löytänyt jonkinlaisen adressin, mihin olisi voinut vetää nimensä museon puolesta, olisin tehnyt sen ilomielin. Paremman puutteessa heitän museon suuntaan pelastusrenkaan. Toki joku helsinkiläinen Guggenheim kuulostaa houkuttelevammalta, modernimmalta ja turisteja vetävämmältä paikalta kuin keskisuomalainen yhden alan erikoismuseo. Silti ainakaan minun järkeeni ei oikein mahdu, miten käsityön museon lakkauttamisesta kasaan riivityt eurot tuottaisivat Guggenheimin tai muun vastaavan laitoksen seininä enemmän, kuin nyt.

Suomen museoliiton teettämän ja Vaasan yliopiston tekemän Museoiden taloudellinen vaikuttavuus -tutkimuksen mukaan jokainen museo kasvattaa alueensa taloutta noin 30-50 eurolla. Käsityön museon alueelleen tuoma rahavirta olisi näin 36 000 vuosittaisen kävijän mukaan laskettuna 1 080 000 - 1 800 000 euroa. Kun museo aiheutti kaupungille 140 000 euron kulut (0,02 % kaupungin kokonaismenoista), niin luulisi kaupunki ennemminkin haluavan pitää kiinni helmestään kuin lakkauttaa sen. Kummallista matematiikkaa, sanoo humanisti.

Toivottavasti Suomen käsityön museo pysyy paikallaan ja tarjoaa tulevaisuudessakin aikamatkan eräiden jo katoamassa olevien kädentaitojen ja niihin liittyvien välineiden maailmaan.